jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: 2000 vai 3000 teloitettua rintamakarkuria?

Tiettävästi SKP:n/SKDL:n tutkimuksissa tai sanomalehti Vapaan Sanan kirjoittelussa ei ole 1940-luvulla tai senkään jälkeen ollut ainoatakaan mainintaa Huhtiniemen teloituksista. Tuolloin aikaa oli kulunut vain pari vuotta, joten Syväkurkkuja olisi ollut elossa riittämiin. Juttu olisi paljastunut yhtä väistämättä kuin asekätkentäkin, joka pyrittiin salaamaan niin hyvin kuin mahdollista. Miten on mahdollista, ettei fasisteja ja sotarikollisia paljastava maanlaajuinen koneisto kyennyt saamaan Huhtiniemestä vähäisintäkään vihjettä? Valpon arkistossa on vaikka millaisia nimellisiä ja nimettömiä ilmiantoja paljon vähäpätöisemmistä teoista. Tällä olisi voitu saavuttaa niin suuri propagandaetu kommunisteille, että vuoden 1948 vaalitulos olisi ollut toinen. Kommunisteilla ja kansandemokraateilla ei olisi ollut vähäisintäkään syytä vaieta asiasta.

Ja jos kerran asiat tiedettiin hyvin paikallisesti, niin kyllä se olisi väistämättä vuotanut julki. Miten ihmeessä asiasta saadaan tietoa vasta sitten, kun pääosa aikalaisista on kuollut. Näin laaja kollektiivinen salailu ei ole mahdollista, sillä koko kansa ei tuolloin ollut armeijan valkoupseerien komennossa, kuten jokainen Suomen historiaa vähänkään tunteva tietää. On todisteita siitä, että ahdingossa olevat yksittäiset ihmiset saattoivat tavoitella henkilökohtaista etua kääntymällä Valpon tai Valvontakomission puoleen. Tämä on erittäin vahva todiste sen puolesta, että koko Huhtiniemi on satuilua.

Pelhon olisi hyvä selittää, miksi asiasta ei tuolloin vihjaistu mitään, jos kerran huhuja oli?

heehak
Viestit: 124
Liittynyt: 06.03.08 11:25

Re: 2000 vai 3000 teloitettua rintamakarkuria?

Museoviraston julkisuuteen antamista tiedoista voi päätellä vain sen, ettei kaivauspaikoilta löytynyt 1900-luvulla (tai miten se tarkemmin ilmaistiin) haudattuja vainajien jäänteitä.Varmuudella voidaan tietää vain tämä.

Huhtiniemestä voi muutoin todeta, että asiakirjoja teloituksista ei ole säilynyt, mutta ampumisia sen enempiä tutkimuksia on voinut tapahtua. Missä sitten ovat jäänteet?

Martti Pelho
Viestit: 168
Liittynyt: 11.03.11 13:16

Toveri JSNlle

Nyt professorin virassa Turun yliopistossa oleva Kimmo Rentola on antanut mielestäni parhaimman selityksen siihen, miksi vuonna 1918 Neuvosto-Venäjälle paenneille tuhansille entisille punakartilaisille kävi niin kuin kävi Stalinin puhdistuksissa 1930-luvulla.

Pietariin pakeni Suomesta vuonna 1918 eri arvioiden mukaan 11000-17000 Suomen tuoreen tasavallan kansalaista, joukossa tuhansia lapsia. Yhtenä heidän auttajana toimi toimi Pietarin Pelastusarmeija, jonka toiminnassa oli mukanan myös paljon suomalaisia.
Eräs heistä oli salmilaisen Husanovin kauppahuoneen Ostrosvki-nimisen tytäryhtiön Pietarin konttorin johtaja Mihail Progotjeff. Hän on ukkini.

Rentola on verrannut SKP:n johdon toimia Stalinin terrorin uhreiksi joutuneiden suomalaisten kohtalojen salaamisessa insestiin.

Kansalaiset, joilta olen saanut kertomuksia kesän 1944 traagisista tapahtumista Lappeenrannan seudulla ja Saimaan saaristossa, eivät ole olleet mukana SKP:n maanalaisessa tai julkisessa (syksystä 1944) toiminnassa.

Olin aikoinaaan 1970-80-luvulla kymmenen vuotta matkatoimistotyossä Itä-Suomessa (matkatoimistot Sunemat ja Saturist Oy).Toimistojen suurin ns. ryhmäasiakas oli Pohjois-Savon sotaveteraanipiiri ry.

Osallistuin veteraanien matkailuiltoihin, joissa täytimme yhdessä viisumihakemuksia Neuvostoliiton Helsingin konsulaatille tulevaa matkaa varten. Matkojen jälkeen osallistuin luonnollisesti muisteloiltoihin. Lukuisat veteraanit kertoivat minulle omia kokemuksiaan Lappeenrannan seudulta kesä-heinäkuulta 1944.

Tulin jo tuolloin vakuuttuneeksi, että kesä-heinäkuussa 1944 Lappeenrannan seudulla ja Saimaan saaristossa tapahtui paljon villasella painettua, joista sota-arkisto ei tule koskaan esittelemään tuhottuja asiakirjojaan ja josta veteraanit halusivat puhua vaikka oli ankarasti kielletty puhumasta.

Toisalla olen aiemmin kertonut Haminan kapiaisten riidoista syksyn 1976 kuntavaalin yhteydessä, joilloin Huhtiniemen karkureiden teloitukset tulivat tajuntaani armeijan kantahenkilökunnan kertomana.

Kuten on yleisesti tunnettua ja tiedettyä, armeijan kantahenkilökuntaan kuluvat upseerit ja aliupseerit Lappeenrannassa kertoilivat 1950-60-luvulla Huhtiniemen kesan 1944 karkureiden teloituksista luvulla varsin avoimesti tuhansille varusmiehille.

Tunnetuin Huhtiniemen teloituksista kertoja lienee kuitenkin ollut eräs lappeenrantalainen KOP:n konttorinjohtaja.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

Martti Pelho
Viestit: 168
Liittynyt: 11.03.11 13:16

Heehakille

heehak kirjoitti:Museoviraston julkisuuteen antamista tiedoista voi päätellä vain sen, ettei kaivauspaikoilta löytynyt 1900-luvulla (tai miten se tarkemmin ilmaistiin) haudattuja vainajien jäänteitä.Varmuudella voidaan tietää vain tämä.

Huhtiniemestä voi muutoin todeta, että asiakirjoja teloituksista ei ole säilynyt, mutta ampumisia sen enempiä tutkimuksia on voinut tapahtua. Missä sitten ovat jäänteet?
Jäänteet ovat luonnollisesti maassa. Sivystysvaltiolla, joksi Suomen poliittinen eliitti on maatamme maailmalle mainostanut vuosikymmenet, on velvollisuus aloittaa myös sotiensa varjopuolien arviointi. Sotiemme valopuolien ihastelunhan eliitimme ja palstankirjoittajat osaavat varsin hyvin.

Kun vuonna 1971 Huhtiniemestä löytyi ensimmäinen joukkohauta, löytö oli vielä liian arka ja viranomaiset, poiketen virkavelvollisuuksistaan, jättivät joukkohautaa koskevat selvittelyt(argeologinen ja rikosesitutkinta, näytteet, tulosten arviointi ja johtopäätökset) tekemättä. Asiasta kertoi vain yksi suomalainen sanomalehti, Etelä-Saimaa, 30.10.1971. Etelä-Saimaakin vaiennettiin. Kesti 17 vuotta ennen kuin lehti uskalsi seuraavan kirjoittaa asiasta.

Vasta kun TV2 pyysi marraskuussa 2004 lupaa kaivauksiin Huhtiniemessä, asia nytkähti tutkinnallisesti pakon edessä vähän eteenpäin: Lappeenrannan kaupunki määrättiin tuhoamaan vuonna 1971 löytynyt joukkohauta vaikka Lappeenrannan kaupunki antoi virallisesti luvan TV2lle joukkohaudan argeologisesta avaamisesta ja tutkimisesta. Tuhoaminen suoritettiin suurella kaivinkoneella ja salassa 19.12.2005. Kenen määräyksestä?

Helsingin yliopiston tutkijaryhmät vuosina 2006-09 eivät koskeneet 19.12.2005 tuhottua joukkohautaa vaikka teloituksista kirjan kirjoittanut Ilta-Sanomien toimittaja väitti (valehteli) Arto Nybergin ohjelmassa vuonna 2006 kaivetun ortodoksihaudan olevan sama joka löydettiin jo 1971.

Kuten yleisesti tunnettua Helsingin yliopiston tutkijaryhmät eivät myöskään uskaltaneet kaivaa tai tutkia paikkoja, joissa useat aikalaistodistajat kertoivat ryhmien johdolle olevan teloitettujen joukkohauta. Miksi?
Minne unohtui aikalaiskertojien kertomusten dokumentointi ja miksi kutsuttujen aikalaiskertojen matkalaskut jätettin maksamatta?

Professori Mika Lavento kertoi julkisuuteen Helsingin yliopiston Huhtiniemen tutkintatavoitteista paljastavasti etteivät tutkijat toivo löytävänsä "mitään pelättyä tai toivottua".
Siksi vanha, turvallinen 1800-luvun armeijan maatutkailema ortodoksikalmisto kelpasi tutkijoille "oikeaksi joukkohautalöydöksi". Kuka säikäytti tutkijaryhmät pois ammattietikastaan ja virkavelvollisuuksistaan?

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia
Viimeksi muokannut Martti Pelho, 21.08.11 20:18. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Veikko Palvo
Viestit: 853
Liittynyt: 12.10.09 13:13

Martti Pelho kirjoitti: Eräs heistä oli salmilaisen Husanovin kauppahuoneen Ostrosvki-nimisen tytäryhtiön Pietarin konttorin johtaja Mihail Progotjeff. Hän on ukkini.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia
Tarkoitatko kenties "Husanovilla" salmilaista kauppaneuvos Wasili Hosainoff´a?
Ja
muukin kirjoittamasi on edelleenkin vailla tietolähteitä ja faktaa.

lisäys: Onhan Prokofjeff ja Hosainoff sentään ensimmäinen kiinnekohta
http://www.salmi-orusjarvi.net/ORUSJARV ... ermanR.JPG
Kansallisbiografia:
http://www.kansallisbiografia.fi/talous ... t/?iid=262
Ja
Hosainoffilla oli vuoden 1900 tienoilla 100 höyryhinaajaa ja proomuakin sahojensa ym. lisäksi.
Nimimerkki Starikku tietäisi varmastikin paljon enemmän Salmista, mutta tämä kuulunee jo toisen nimikkeen alle.

Veikko Palvo

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: 2000 vai 3000 teloitettua rintamakarkuria?

Martti Pelho kirjoitti:Kansalaiset, joilta olen saanut kertomuksia kesän 1944 traagisista tapahtumista Lappeenrannan seudulla ja Saimaan saaristossa, eivät ole olleet mukana SKP:n maanalaisessa tai julkisessa (syksystä 1944) toiminnassa.

Olin aikoinaaan 1970-80-luvulla kymmenen vuotta matkatoimistotyossä Itä-Suomessa (matkatoimistot Sunemat ja Saturist Oy).Toimistojen suurin ns. ryhmäasiakas oli Pohjois-Savon sotaveteraanipiiri ry.

Osallistuin veteraanien matkailuiltoihin, joissa täytimme yhdessä viisumihakemuksia Neuvostoliiton Helsingin konsulaatille tulevaa matkaa varten. Matkojen jälkeen osallistuin luonnollisesti muisteloiltoihin. Lukuisat veteraanit kertoivat minulle omia kokemuksiaan Lappeenrannan seudulta kesä-heinäkuulta 1944.
Miten sitten selittäisit sen, ettei kukaan vihjaissut sanallakaan asioista vuosina 1945-48, jolloin kaikkia tällaisia tietoja kerättiin? -Valvontakomission otteessa oleva Suomi ei ollut mikään oikeistodiktatuuri, jossa tämän asian kertomisesta olisi voitu rangaista kovinkaan ankarasti. Monella olisi päinvastoin voinut herätä kiusaus saada armo uuden vallan silmissä, kuten tuolloin näytti tapahtuvan, vaikkei vakaumuksellinen kommunisti olisi koskaan ollutkaan. Kaikki SKDL:n tuolloiset kannattajat eivät suinkaan olleet käpykaartissa, vaan heistä moni oli palvellut rintamalla.

Veikko Palvo
Viestit: 853
Liittynyt: 12.10.09 13:13

Vihakirjoitustako?

Martti Pelho kirjoitti:
Professori Mika Lavento kertoi julkisuuteen Helsingin yliopiston Huhtiniemen tutkintatavoitteista paljastavasti etteivät tutkijat toivo löytävänsä "mitään pelättyä tai toivottua".
Siksi vanha, turvallinen 1800-luvun armeijan maatutkailema ortodoksikalmisto kelpasi tutkijoille "oikeaksi joukkohautalöydöksi". Kuka säikäytti tutkijaryhmät pois ammattietikastaan ja virkavelvollisuuksistaan?

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia
Martti Pelho, miksi syytät prof. Mika Laventoa ja Huhtiniemen arkeologisia kaivauksia suorittaneita jonkinlaisesta "tutkimusväärennöksestä"?

Olet kirjoittanut otsikolla "Sama kaiku on askelten 1918, 1944 ja 2011", tarkoitatko
tätä: http://www.youtube.com/watch?v=qSPDf-ggNf8

Olet myöskin kirjoittanut otsikolla: "Sama kaiku on askelten Malagan
Cartaman ( joukkohaudoista ) Lappeenrannan Huhtiniemeen."
Ja
tässä Juha Molari on kiitellytkin sinua kirjoituksestasi:
http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/ ... pelho.html

Mitkä ovat kirjoitustesi päämäärät, vai ovatko ne vain vihakirjoitusta?

Veikko Palvo

Ilmo Kekkonen
Viestit: 678
Liittynyt: 16.12.07 09:09

Satusetä Pelholle

Pelho jatkaa tarinoidensa kertomista ilman todisteita. Puutun vain muutamaan tökeröimpään väitteeseen.
Martti Pelho kirjoitti:Mannerheim lähetti käskykirjeen Karjalan kannaksen komentajille rintaman romahdettua. Siinä Mannerheim vaati ankarinta rangaistusta karkureille ja syytti kenraalejaan pelkuruudesta. Mannerheim käski polttaa käskynsä välittömästi. Yksi käskyn saajista, kenraaliluutnantti Oesch, kertoo käskystä omassa kirjeessään kenraalli Heinrichsille, muuten emme tietäisi käskystä mitään.Sota-arkistosta ei ole toistaiseksi löytynyt mainitun Mannerheimin käskykirjeen tallennetta tai kopiota. Miksi?
Pötyä on tuokin. Kyseessä on kenraali Heinrichsin allekirjoittama PM:n asiakirja 9.8. 44. Siinä on Päämajan selvitys karkuruudesta ja sen hoidosta. Se on sota-arkistossa.
Pelho tuntuu käyttävän päälähteenään Arposen/Meurosen satukirjaa. Tämä asiakirja on sen lopussa yhtenä vähistä oikeista lähteistä. Se todistaa osaltaan, että mitään salaisia teloituksia ei ollut. Pelhon kannattaisi tutustua siihen. Ehkä todellisuudentaju kasvaisi hitusen?
Martti Pelho kirjoitti:Tunnetuin Huhtiniemen teloituksista kertoja lienee kuitenkin ollut eräs lappeenrantalainen KOP:n konttorinjohtaja.
Olen ollut mukana selvittämässä pankinjohtaja Tapanaisen toimia kesällä -44. Tulos on Jaakkosen kirjassa. T. oli siviilimies kesällä -44 ja pääosan ajasta evakossa Loimaalla. Hän on kertonut teloituksista, mutta se koski hänen toimintaansa Ryhmä Oinosen kenttäoikeuden puheenjohtajana syksyllä -41.
Tapanaisen nimiin pannut Huhtiniemen teloitukset ovat täysin Veli Holapan satuja, kuten useat tutkijat ovat todenneet.
Martti Pelho kirjoitti:Tulin jo tuolloin vakuuttuneeksi, että kesä-heinäkuussa 1944 Lappeenrannan seudulla ja Saimaan saaristossa tapahtui paljon villasella painettua, joista sota-arkisto ei tule koskaan esittelemään tuhottuja asiakirjojaan ja josta veteraanit halusivat puhua vaikka oli ankarasti kielletty puhumasta.
Taas vakava syytös ja jälleen ilman todisteita. Sellainen saattoi mennä läpi NL:ssa, mutta Suomessa on väitteen esittäjän todistettava sanansa. Perättömän väitteen toisto on valehtelua. Mitä asiakirjoja on tuhottu, Pelho? Luettelkaa muutama?
Kuka ja missä on kieltänyt veteraaneja puhumasta? Tosin palvelusasioista ei saisi puhua ulkopuolisille, mutta ei se tarkoita mahdollisten rikosten suojelua. Sellaiseen ei voi velvoittaa.

Mitä tulee Huhtiniemen huhuun, niin sen levittäminen tai siihen uskominen ei tee sitä todeksi. Myöskään huhun tutkiminen ei todista sitä todeksi, vaan nimenomaan tutkimuksin on osoitettu koko juttu täysin perättömäksi.

Kuten Pasi Jaakkonen on todennut, kyseessä on Suomen suurin historiaväärennös. Tosin se ei onnistunut, mutta silti siihen uskovia tuntuu riittävän.

Ilmo Kekkonen
Viestit: 678
Liittynyt: 16.12.07 09:09

Totuudesta kiinnostuneille

Tämä asiakirja on minusta lajissaan vankin todiste väitettyjä salaisia ja laittomia teloituksia vastaan.

P Ä Ä M A J A 9.8.1944
Järjestelyosasto 80/EP/KM
Oikeudenhoitotoimisto
N:o 5820/järj.2/sal. Poltettava heti sen jälkeen kun
saatettu kenttäoikeuden puheenjoh-
tajan ja virallisen syyttäjän tietoon.

- SALAINEN-

Asia: karkaamisten vaikutus sotatoimiin

1018/10.Kpk.

Sotatuomioistuinten käsiteltävänä on viime aikoina ollut ja otaksuttavasti tulee vielä lähiaikoina olemaan suuri joukko karkaamista, taistelusta pakenemista ja kieltäytymistä koskevia syytteitä. Kun kaikilla sotatuomioistuimilla, erikoisesti kotiseudulla olevilla, mutta osittain myöskin rauhallisemmilla rintamalohkoilla toimivilla, ei varmaankaan ole täydellistä kuvaa siitä, mikä merkitys mainituilla rikoksilla on ollut taistelujen kulkuun ja millä tavalla yksityisenkin sotilaan taistelun ratkaisun kannalta ehkä vähäiseltä näyttävä teko tai laiminlyönti on saattanut vaikuttaa sotatoimiin, esitetään luottamuksellisesti asianomaisten sotatuomarien ja virallisten syyttäjien tietoon saatettavaaksi seuraavaa:

Kohta 9.6.1944 alkaneen suurhyökkäyksen ensimmäisinä päivinä vihollisen onnistui lyödä eräitä joukko-osastojamme melkoisessa määrin hajalle. Monet sotilaat joutuivat tällöin erilleen yksiköistään ja harhailivat joukkoansa etsiskellen taistelurintaman takana päiväkausia. Tähän eksyneiden joukkoon liittyi myöskin niitä, jotka pelkureina tahallisesti olivat poistuneet riveistä ja jättäneet taistelevat toverinsa. Useimmat näistä miehistä olivat lähteneet pakosalle vihollisen kranaattitulen, panssarivaunujen tai ilmapommitusten peloittamina hetkellisen mielijohteen vallassa, mutta joukossa oli myös niitä, jotka harkinnan jälkeen jättivät paikkansa taistelurintamassa. Yksityisen miehen pakoon lähteminen ei ollut viettelevänä esimerkkinä ainoastaan hänen vierustoverilleen ja ryhmälleen vaan kaikille niille heikompiluonteisille sotilaille, joitten kanssa hän joutui kosketuksiin. Näin sai rintamakarkuruus yhä laajemmat mittasuhteet. Kun lisäksi avuksi rientäneet reservit ja vastaiskuihin lähetetyt joukot totesivat vastaansa tulevan sotilaita, jotka tahallisesti välttivät velvollisuutensa täyttämistä, jopa olivat sekä sanoin että teoin viettelemässä toisiakin mukaansa, ei ole ihmeteltävä, että näistäkin joukoista osa solui virran vietäväksi ja liittyi karkureihin. Joukkojen ollessa hajallaan kärsittiin monesti aivan tarpeettomiakin miehistötappioita ja korvaamattoman arvokasta sotilas- ja siviilimateriaalia jäi vihollisen saaliiksi. Näin karkaamispsykoosi, joka yksiyisten miesten esimerkeistä alkunsa saaneena vähitellen oli laajentunut ja saattanut kokonaisia yksikköjä päällikköjensä kaskyvallan ulkopuolelle, oli yhtenä syynä siihen, että kolme vuotta sitten hiellä ja verellä vallattu maa-alue oli muutaman viikon aikana melkoiselta osaltaan luovutettava viholliselle.

Karkaamisten ja kieltäytymisten lisääntyessä sotilasjohto, joka ensi kädessä kantaa vastuun joukkojen taistelutahdon ja -moraalin ylläpitämisestä, piti välttämättömänä ryhtyä kaikkiin niihin toimenpiteisiin, joiden avulla kuri ja järjestys katsottiin voitavan palauttaa. Tämän mukaisesti Yleisesikunnan Päällikkö 20.6.1944 tiedoitti, että sotilas, joka toistetusta käskystä huolimatta kieltäytyi palaamasta yksikköönsä, saatiin sotaväen järjestyssäännön 5 §:n nojalla tarpeen tullen ankarintakin pakkokeinoa käyttäen palauttaa järjestykseen. Vähän myöhemmin, 29.6., tehtiin hallitukselle esitys sotaväen rikoslain 71, 78 ja 79 §:n muuttamisesta siten, että kuolemanrangaistuksen tuomitseminen karkureille ja kieltäytyjille kävi määrätyissä tapauksissa mahdolliseksi. Tämä lainmuutosesitys, joka jo seuraavana päivänä jaettiin Eduskunnalle, käsiteltiin siellä niin nopeasti kuin se lain mukaan suinkin saattoi tapahtua, ja hyväksyttiin lopullisesti 4.7.1944. Vielä samana päivänä Tasavallan Presidentti vahvisti p.o. lain ja Päämaja antoi uudet ohjeet karkurien käsittelystä (Päämajan kirjelmä N:o 5000/Järj.2/sal./4.7.1944).

Kun kenttäoikeuksien virallisia syyttäjiä on Päämajan viimeksimainitussa käskyssä, jolla ei ole pyritty vaikuttamaan riippumattomien tuomioistuinten päätösvaltaan, kehoitetttu vaatimaan määrätynlaisissa karkaamistapauksissa kuolemanrangaistusta, on sillä tahdottu korostaa nykyisen tilanteen vakavuutta. Kurin ja järjestyksen ylläpitämiseksi ja karkuruuden lopettamiseksi on sotilasjohdon mielestä välttämätöntä, ettei säännös kuolemanragaistuksen tuomitsemisesta sille, joka häpeällisesti on jättänyt paikkanasa taistelurintamassa, jää pelkäksi kuolleeksi kirjaimeksi, vaan että sitä rangaistuksen yleisestävän vaikutuksen tehostamiseksi sovelletaan, mikä mahdollista, eri yhtymissä törkeimmissä kysymykseen tulevissa tapauksissa ja että täytäntöönpannuista tuomioista tiedoitetaan mahdollisimman laajalti taisteleville joukoille. Lain ja oikeuden miekka on säilytettävä teräbänä silloin kun se on välttämötöntä joukkojen taistelumoraalin ylläpitämiseksi. Mitä edellä on sanottu, ei kuitenkaan saa ymmärtää niin, että kuolemanrangaistusta olisi käytettävä aina silloin kun siihen on mahdollisuus, eikä myöskään, että tapauksia, joiden osalta kuolemanrangaistuksen tuomitseminen saattaa tulla kysymykseen, olisi etsimällä etsittävä. On nimittäin otettava huomioon, että kuolemanrangaistuksen käyttäminen laajemmassa määrässä kuin on aivan välttämätöntä, helposti aiheuttaa arvostelua ja masentaa sekä tuomittujen omaisten että taistelutovereiden mieltä. Näin ollen on erikoisesti pyrittävä välttämään liian monien kuolemantuomioiden käyttämistä samassa yhtymässä tai muodostelmassa.

Karkurien käsittelystä annettujen määräysten tarkoituksena on lopettaa karkuruus osoittamalla, että ne sotilaat, jotka pahimmin laiminlyövät velvollisuutensa, joutuvat hengellään sovittamaan rikoksensa, ja että toiset, vaikka heidät tuomittaisiin vapausrangaistuksiinkin, joka tapauksessa palautetaan taistelevien joukkojen riveihin. Tämän tarkoituksen toteuttamiseksi ja samalla oikeuskäytännön yhdenmukaistamiseksi on tahdottu selvittää oikeudenhoidosta vastuussa oleville henkilöille karkurikysymys koko vakavuudessaan siitä näkökulmasta, josta ylin sotilasjohto sitä katsoo


YLEISESIKUNNAN PÄÄLLIKKÖ
Jalkaväenkenraali [allekirjoitus]
E. Heinrichs.

Järjestelyosaston päällikkö
Eversti [allekirjoitus]
T. Haaki.
Jakelu:

Niiden yhtymien ja modostelmien komentajat, joihin on asetettu kenttäoikeus -
ItäKar.sot.hall.kom. ja sot.hall.piirien päälliköt.
SYO:n puh.joht.
KaJo:n kom. (Tiedoksi)
Meriv.kom. ( -”- )
Kotij.kom. ( -”- )

This entry was posted in 3. Päämaja (1944), 5. Karkaamisen vaikutus. Bookmark the permalink

Martti Pelho
Viestit: 168
Liittynyt: 11.03.11 13:16

Veikko Palvolle

Veikko Palvo kirjoitti:
Martti Pelho kirjoitti: Eräs heistä oli salmilaisen Husanovin kauppahuoneen Ostrosvki-nimisen tytäryhtiön Pietarin konttorin johtaja Mihail Progotjeff. Hän on ukkini.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia
Tarkoitatko kenties "Husanovilla" salmilaista kauppaneuvos Wasili Hosainoff´a?
Ja
muukin kirjoittamasi on edelleenkin vailla tietolähteitä ja faktaa.

lisäys: Onhan Prokofjeff ja Hosainoff sentään ensimmäinen kiinnekohta
http://www.salmi-orusjarvi.net/ORUSJARV ... ermanR.JPG
Kansallisbiografia:
http://www.kansallisbiografia.fi/talous ... t/?iid=262
Ja
Hosainoffilla oli vuoden 1900 tienoilla 100 höyryhinaajaa ja proomuakin sahojensa ym. lisäksi.
Nimimerkki Starikku tietäisi varmastikin paljon enemmän Salmista, mutta tämä kuulunee jo toisen nimikkeen alle.

Veikko Palvo
Mummoni on Anastasia Hosianova, ukkini mainittu Mihail Progotjeff. Molemmat Salmin tunnutuista kauppiassuvuista.

Suojeluskuntalaisen sinimustan ideologian mukaan kymmenettuhannet karjalaiset joutuivat 1930-luvulla painostusten ja uhkailujen seurauksena luopumaan oikeista ortodoksikristityistä sukunimistään ja jäsenyyksistään "ryssänkirkossa".

Kirjoitan sukuhistoriamme mukaan "väärällä " sukunimellä tälle palstalle.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

Martti Pelho
Viestit: 168
Liittynyt: 11.03.11 13:16

Toveri Ilmo Kekkoselle

Ilmo Kekkonen kirjoitti:Pelho jatkaa tarinoidensa kertomista ilman todisteita. Puutun vain muutamaan tökeröimpään väitteeseen.
Martti Pelho kirjoitti:Mannerheim lähetti käskykirjeen Karjalan kannaksen komentajille rintaman romahdettua. Siinä Mannerheim vaati ankarinta rangaistusta karkureille ja syytti kenraalejaan pelkuruudesta. Mannerheim käski polttaa käskynsä välittömästi. Yksi käskyn saajista, kenraaliluutnantti Oesch, kertoo käskystä omassa kirjeessään kenraalli Heinrichsille, muuten emme tietäisi käskystä mitään.Sota-arkistosta ei ole toistaiseksi löytynyt mainitun Mannerheimin käskykirjeen tallennetta tai kopiota. Miksi?
Pötyä on tuokin. Kyseessä on kenraali Heinrichsin allekirjoittama PM:n asiakirja 9.8. 44. Siinä on Päämajan selvitys karkuruudesta ja sen hoidosta. Se on sota-arkistossa.
Pelho tuntuu käyttävän päälähteenään Arposen/Meurosen satukirjaa. Tämä asiakirja on sen lopussa yhtenä vähistä oikeista lähteistä. Se todistaa osaltaan, että mitään salaisia teloituksia ei ollut. Pelhon kannattaisi tutustua siihen. Ehkä todellisuudentaju kasvaisi hitusen?
Martti Pelho kirjoitti:Tunnetuin Huhtiniemen teloituksista kertoja lienee kuitenkin ollut eräs lappeenrantalainen KOP:n konttorinjohtaja.
Olen ollut mukana selvittämässä pankinjohtaja Tapanaisen toimia kesällä -44. Tulos on Jaakkosen kirjassa. T. oli siviilimies kesällä -44 ja pääosan ajasta evakossa Loimaalla. Hän on kertonut teloituksista, mutta se koski hänen toimintaansa Ryhmä Oinosen kenttäoikeuden puheenjohtajana syksyllä -41.
Tapanaisen nimiin pannut Huhtiniemen teloitukset ovat täysin Veli Holapan satuja, kuten useat tutkijat ovat todenneet.
Martti Pelho kirjoitti:Tulin jo tuolloin vakuuttuneeksi, että kesä-heinäkuussa 1944 Lappeenrannan seudulla ja Saimaan saaristossa tapahtui paljon villasella painettua, joista sota-arkisto ei tule koskaan esittelemään tuhottuja asiakirjojaan ja josta veteraanit halusivat puhua vaikka oli ankarasti kielletty puhumasta.
Taas vakava syytös ja jälleen ilman todisteita. Sellainen saattoi mennä läpi NL:ssa, mutta Suomessa on väitteen esittäjän todistettava sanansa. Perättömän väitteen toisto on valehtelua. Mitä asiakirjoja on tuhottu, Pelho? Luettelkaa muutama?
Kuka ja missä on kieltänyt veteraaneja puhumasta? Tosin palvelusasioista ei saisi puhua ulkopuolisille, mutta ei se tarkoita mahdollisten rikosten suojelua. Sellaiseen ei voi velvoittaa.

Mitä tulee Huhtiniemen huhuun, niin sen levittäminen tai siihen uskominen ei tee sitä todeksi. Myöskään huhun tutkiminen ei todista sitä todeksi, vaan nimenomaan tutkimuksin on osoitettu koko juttu täysin perättömäksi.

Kuten Pasi Jaakkonen on todennut, kyseessä on Suomen suurin historiaväärennös. Tosin se ei onnistunut, mutta silti siihen uskovia tuntuu riittävän.
Avausjutussani lainasin akateemikko Paavo Haavikkoa ja kenraaliluutnantti K.L.Oeschia. Ohessa lainaukseni kenraalilta:

Kenraaliluutnantti K.L. Oesch kirjoitti aikoinaan Helsingin keskusvankilasta korkeimmalle oikeudelle valituskirjelmän, jossa hän vaati hänelle tuomittua rangaistusta kumottavaksi. Kyse oli sotavankien surmaamista koskevasta asiasta:

"Ei ole myöskään minun syytäni tai aloitettani se, että Päämajassa oli ennen minun sinne saapumista syyskuussa 1944 pantu alulle ns. kompremettoivien asiakirjojen hävittäminen, joiden mukana myöskin k.o. syyteasiaa koskeva sodanaikainen tutkimusaineisto hävitettiin. Ei ole minun syytäni, että periaatteellinen päätös asiassa oli tehty jo ennen tuloani."

Kenraali Oeschin lausunnon ideahan oli, etten minä mutta ne, Mannerheim ja muut tuhmat pojat, tuhosivat sota-arkiston asiakirjat kesällä ja syksyllä 1944.

Tuhottujen sota-aikamme asiakirjojen määrää tuskin koskaan saamme tarkasti selville. Lista tuhotuista asiakirjoista on pitkä kuten kaikissa sotansa Hitlerin joukoissa hävinneissä maissa.

Satuileeko kenraalimme vai toveri Kekkonen?

Martti Pelho

Martti Pelho
Viestit: 168
Liittynyt: 11.03.11 13:16

Mitä partasuille todella tapahtui?

Lappeenrannan seudulta ja Saimaan saaristosta kesällä 1944 kiinnioitettujen sotilaskarkureiden määrä on ollut eri arvioista riippuen 8000-14000.

Missä ovat karkureista laaditut luettelot ja "seulontapöytäkirjat"?

Montako karkuria ammuttiiin kesällä 1944 jo Saimaan saaristossa "kiinniotoissa"?
0 vai 500?

Montako karkuria loukkaantui tai pahoinpideltiin kiinniottotilanteissa?
0 vai 200?

Montako tuhatta karkuria kiinniottajat seuloivat Huhtiniemeen toimitettavaksi kesällä 1944?
0 vai 2, tai 4? Tai 2000? Tai 3000?

Montako kalteri-ikkunallista puolikonttia kuorma-autot toivat Huhtiniemen ampumaradan kaksikerroksisen huoltorakennuksen viereen kesäkuussa 1944?
0, 2, 3 vai neljä?

Millä "oikeusvaltion kriteereillä" kiinniottajat todistivat tai määrittelivät, että "kuulusteltu" karkuri on "punikki-ryssä" tai "ammattiyhdistys- tai työväenaktiivi"?

Keitä olivat karkureiden ampujat, kiinniottajat ja kuulustelijat? Onko heitä elossa?
0, 2 vai 100?
Missä viipyvät muistelot Lappeenrannan seudun ja Saimaan saariston tuhansien karkureiden kiinniotoista ja kuulusteluista?

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

Veikko Palvo
Viestit: 853
Liittynyt: 12.10.09 13:13

Martti Pelholle

Martti Pelho kirjoitti:
Kirjoitan sukuhistoriamme mukaan "väärällä " sukunimellä tälle palstalle.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia
Mikä estää sinua ottamasta Mihail Prokofjeffin muuttamaa sukunimeä takaisin?
Oli vanhaa salmilaista kauppiassukua.

Mutta Talvi- ja Jatkosodissa katosi 10 000 - 13 000,
http://www.sotavainajat.net/perussivut/ ... astoja.htm
millä perusteilla ja faktoilla väität osan heistä kadonneen Huhtiniemeen?

Martti Pelho,
olet kirjoittanut lukuisten lehtien keskustelusivuilla ja mm. 15.2.2011
Savon Sanomissa kirjoitat Huhtiniemessä teloitetun 20.6.1944 Viipurin menetyksen johdosta 20 Pr.:n kapteenin, jonka nimi on tiedossasi.
Kerro kapteenin nimi.

( 20.Pr oli pääosiltaan Viipuriin kuljetettuna 19.6 ja taistelu Viipurista kesti
yhden päivän - - - 20.6.1944 :| )

Veikko Palvo

Ilmo Kekkonen
Viestit: 678
Liittynyt: 16.12.07 09:09

Totuudesta kiinnostuneille 2

Martti Pelho kirjoitti:Lappeenrannan seudulta ja Saimaan saaristosta kesällä 1944 kiinnioitettujen sotilaskarkureiden määrä on ollut eri arvioista riippuen 8000-14000.
Pelho jatkaa satuilujaan ja asioiden sotkemista. Faktat ja lähteet puuttuvat.

Piätetyt karkurit palautettiin yhtymiinsä. Se oli ohje jo sodan alusta.
Asiakirjojen perusteella Kannaksella palautettiin kesäkuussa 2 468, heinäkuussa
4 420 ja elokuussa 599 karkuria, yhteensä 7 487. Nämä siis koko Kannaksella ja osan ehdittyä kotiseudulle asti ja siellä pidätetyksi. Välittömästi selustasta tavoitetut palautettiin ilman kuulusteluja yksiköihinsä. Heistä ei ole tilastoja.

Lappeenrannan seudulla pidätettiin kesäkuussa lähes 1 000 karkuria ja heinäkuun alussa noin 3 00. Pääosa tavoitettiin "metsästä, maanteiltä ja tyhjistä rakennuksista". Aluehan oli evakuoitu. Pieni määrä löytyi etsinnöissä mm. Saimaan saaristosta.Nämä palautettiin yksiköihinsä kuulustelun jälkeen yhtymien opaselinten toimesta.
Pelhon luvut ovat mielikuvitusta.

Tuo muka Huhtiniemessä teloitettu 20. Prikaatin kapteeni on Pelhon tavanomaista satuilua. Kyse on FL Juhani Tasihinin levittämästä tarinasta, jonka mukaan Viipurista paennut kapteeni Amos Malinen olisi teloitettu ja haudattu sukuhautaan Saimaan saareen.Tarina tosin lienee alunperin Veli Holapan mielikuvituksen tuotetta sekin. Malinen kuitenkin kaatui Viipurissa ja sukuhautaa ei ole koskaan ollutkaan. Muut Pelhon "tiedot" ovat samaa tasoa.

Vielä kerran: huhujen tarinoiden,satujen ja valeiden toistelu ei muuta niitä tosiksi. Ei vaikka niihin itse uskoisi. Pelhon voin todistaa kirjoittavan pötyä kohta kohdalta, mutta en välitä niitä ruveta toistamaan. Eivät ole sen arvoisia. Jokainen kiinnostunut voi perehtyä Pasi Jaakkosen ja Kulomaa/Niemisen teoksiin.
Niissä on faktat.

Martti Pelho
Viestit: 168
Liittynyt: 11.03.11 13:16

Ilmo Kekkoselle

Tulkitset kirjoitustani virheellisesti. Sotket kuten lasten hiekkalaatikkoleikeissa sanottaisiin.

Kirjoitin Mannerheimin 22.6.1944 Kannaksen rintaman komentajille tunnekuohussaan lähettamästä käskystä Viipurin vapaaehtoisen luovuttamisen yhteydessä.
Viipurihan luovutettiin Neuvostoliitolle kesakuun 20. päivänä 1944 - ei siis elokuussa 1944 kuten Kekkosen vastauskirjoituksesta voisi virheellisesti päätellä.

Kenraali Oesch kertoi käskystä ja sen sisällostä kirjeessään kenraali Heinrichille.
Tämä Mannerheimin käskyn 22.6.1944 jäljennöstä ja aluperäistä asiakirjaa ei ole toistaiseksi julkaistu muualla kuin mainitussa kenraali Oeschin kirjeessä.

Mannerheim käskytti jo 20.6.1944 kertalleen tuoreeltaan Viipurin luovutuksen yhteydessä rintamakarkureiden rangaisemiseksi ankarasti.
Tämä käsky on säilynyt. Asiakirja on julkaistu eri yhteyksissä.

Toveri Kekkonen voisi kirjeiden ystävänä julkaista tämän Mannerheimin 20.6.1944 käskyn myös tässä keskustelussa, jolloin voimme verrata kesäkuun akuutin tilanteen vaikutusta käskyn sanavalintoihin ja tunnelmaan.

Joskin Mannerheimin 20.6.1944 käskyä on jälkikäteen on tunnetusti peukaloitu sota-arkistossa yliviivaamalla käskyn ensimmäisestä kappaleesta kaksi ensimmäistä sanaa. Asiakirjan peukaloinnilla on tavoiteltu oikeusvaikutusta, jonka mukaan rintamakarkureiden tappokäskyn 20.6.1944 antaja ei olisikaan ollut Mannerheim vaan Heinrich. Yliviivattu asiakirjan käskyttäjä Mannerheim.

Rintamakarkureita koskevia eri sävyisia käskyjä sotajohto antoi kesä-syyskuussa 1944 runsaasti. Kekkonen on julkaissut tässä elokuisen -44 rintamakarkureita koskevan käskyn. Mutta akuutein ja huonosti kontrolloitu tilanne rintamakarkuruudessa oli kesäkuussa 1944 Lappeenrannan seudulla ja Saimaan saaristossa.

Martti Pelho

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”