Myyttien analysointi kuulunee kansatieteeseen tai folkloristikkaan. Vaikuttava maailma sekin!
Vaikuttava se tosiaan on. Myyttejä ovat kylläkin lähes yksinomaan analysoineet uskontotieteilijät.
joo kyllä. kiitos!
"Myytti" lienee jumaluustaru ja "legenda" lienee pyhimystaru. Arkikielessä on tapana käyttää näitä ilmaisuja kuvaamaan jotain väittämää, jota ei voida perustella tosiasioilla.
En tiedä. mitä ilmaisua "Huhtiniemen" tapaisesta asiasta pitäisi käyttää. "Kansanomainen käsitys". "heijastuma". "mielikuva" tai pelkästään "käsitys" ? Määritelmä ei kuitenkaan saisi olla halventava, koska nämä jutut voivat olla joko myönteisiä tai kielteisiä. Ihmiset, jotka pohtivat niitä, ovat pääosin kunnon väkeä.
"Heijastumia" vastaan ei tulisi kummemmin taistella. Tulee uskoa, että ne häipyvät kuvioista, koska ne eivät kehity ja alkavat pian kyllästyttää. Niihin liittyvä kaupallinen arvo on äkkiä realisoitu. On toki järkeen käyvää, että että tällaisessa "Huhtiniemi" tapauksessa joku asiantuntija sanoo kerran, pari ettei asiassa ole perää.
Eki kirjoitti:
"Heijastumia" vastaan ei tulisi kummemmin taistella. Tulee uskoa, että ne häipyvät kuvioista, koska ne eivät kehity ja alkavat pian kyllästyttää. Niihin liittyvä kaupallinen arvo on äkkiä realisoitu. On toki järkeen käyvää, että että tällaisessa "Huhtiniemi" tapauksessa joku asiantuntija sanoo kerran, pari ettei asiassa ole perää.
Näyttäisihän "heijastumia" ja historian myyttejä olevan enemmänkin.
Kylmän sodan
aikana hoettiin Leninin antaneen Suomelle itsenäisyyden unohtaen Leninin tunnustaneen myös Kansanvaltuuskunnan ja lähettäneen sille Pietarista aseita.
Neuvostoideologiassa oli myös "oikeutettuja sotia", tietystikin rauhan puolustamiseksi.
Talvisota oli neuvostoideologian vastainen hyökkäyssota ja jatkosota oikeutettu sota.
Ja
Kylmän sodan aikana Suomessa korostettiin Jatkosotaa ikäänkuin epäoikeutettuna hyökkäyssotana ja Suur - Suomikin tuotiin usein esille. ( NL:n, Hitlerin Saksan liittolaisen välirauhan aikainen painostus sivuutettiin )
Olisikohan Suomessa jako oikeutettuun ja epäoikeutettuun sotaan alkanut
ns. sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä, jossa Talvisotaa ei saanut ottaa esille?
Ja
Väinö Linnakin sijoitti Tuntemattomansa tapahtumat Jatkosotaan muokaten mielipiteitä.
Eiköhän noistakin historian myyteistä voisi todeta, etteivät ne ole häipyneet kuvioista täysin vieläkään joidenkin mielipiteissä?
Ja missähän mitassa historian myyttejä on edelleen elossa "yleisenä mielipiteenä"?
Huhtiniemi-myytti eroaa muista sotien myyteistä sikäli, että se ei ole virallisen poliittisen hegemonian/liturgian tulosta, vaan suuntautuu oleellisimmin sitä vastaan, vai suuntautuuko sittenkään. -Onko viime kädessä kyse karkurien kunnianpalautuksesta vai mistä? Ymmärtävä suhtautuminen karkureihin ja kieltäytyjiin ei ole missään nimessä uusi asia. Sota ei ole enää aikoihin ollut mustavalkoinen asia. Karkureita on teloitettu, kuten tiedetään, mutta määrästä on ollut kiistaa. Mitään näyttöä ei kuitenkaan ole siitä, että yhtään karkuria olisi teloitettu Huhtiniemessä.
Todisteitakin on kovin paljon vähemmän kuin muissa myyteissä. Esim. Leninin tunnustukselle itsenäisyydestä on olemassa mustaa valkoisella joulukuulta 1917. Erillissota-tulkinnasta ei ole kovin montaa ensi käden lähdettä, ja ne ovat tulkinnanvaraisia. Totta on, ettei voida olla yksinomaan asiakirjojen varassa, vaan ratkaisevaa on niiden avulla tehty päättely ja tulkinta. Näiden tulisi kuitenkin pysytellä lähteiden rajoissa. Aikakauslehtien haastattelujen lähdearvo on kyseenalainen. Jos tutkisin jatkosodan syntyä Suomen Kuvalehden ja Helsingin Sanomien perusteella, tutkisin lehden toimituksen näkemyksiä asiasta, en itse tapahtumia.
jsn kirjoitti:Karkureita on teloitettu, kuten tiedetään, mutta määrästä on ollut kiistaa. Mitään näyttöä ei kuitenkaan ole siitä, että yhtään karkuria olisi teloitettu Huhtiniemessä.
Ehkä kannattaaa pitää erillään käsitteet teloittaminen ja ampuminen. Teloittaminen on oikeusistuimen (esim. kenttäoikeus) määräämä rangaistus, mutta ampuminen on esimiehen määräämä, josta olisi kuitenkin tehtävä ilmoitus. Sotaoloissa, etenkin vaikeassa perääntymisvaiheessa tapahtuneet ampumiset, joista ei ole tehty ilmoitusta, ovat olleet mahdollisia, ehkä jopa ilmeisiä. Huhtiniemen tapauksessa on kyse juuri viimemainituista ampumisista.
Sotatilan aikana oli sensuuri ja sotilailla vaitiolovelvollisuus palveluasioista (sotilasasioista?), joten sen aikaisia lehti- tai kertomusaineistoja ei ole käytettävissä. Ilmeisesti suurin osa sotilaista käsitti vaitiolovelvollisuuden jatkuvan sodan jälkeenkin. Tästä kaiketi johtuu, että Huhtiniemen tapauksesta on niin vähän veteraanikertomuksia.
Sotapäiväkirjoihin on tässäkin ketjussa viitattu ja uskottu niihen täyteen luotettavuuteen. Asiasta on tehty tutkimuskin: Tuunainen Pasi: "Saamani kuva on masentava" - näkemyksiä suomalaisten sotapäiväkirjojen lähdearvosta, käytöstä ja säilyttämisestä. Tiede ja ase 64 (2006), s. 196-220.
On aivan selvää, ettei sotapäiväkirjoihin ole kirjattu kaikkia tapahtumia, eikä varsinkaan sellaisia, joista voisi aiheutua ikäviä jälkiseuraamuksia sotapäiväkirjaa ylläpitäneelle joukko-osastolle.
heehak kirjoitti:Sotaoloissa, etenkin vaikeassa perääntymisvaiheessa tapahtuneet ampumiset, joista ei ole tehty ilmoitusta, ovat olleet mahdollisia, ehkä jopa ilmeisiä. Huhtiniemen tapauksessa on kyse juuri viimemainituista ampumisista.
Huhtuniemen huhussa ei ole kyse perääntymisestä, vaan väitetään, että olisi teloitettu pidätettyjä karkureita kymmeniä kilometrejä rintaman takana ja sen jälkeen, kun he olisivat kieltäytyneet palaamasta rintamalle. Ainoatakaan tapausta ei ole todistettu. Kyseessä olisi täysin eri asia kuin laillinen aseenkäyttö taistelutilanteessa. Puhumattakaan täysin keksitystä salaisesta kenttäoikeudesta teloitustuomioineen.
heehak kirjoitti:Sotatilan aikana oli sensuuri ja sotilailla vaitiolovelvollisuus palveluasioista (sotilasasioista?), joten sen aikaisia lehti- tai kertomusaineistoja ei ole käytettävissä. Ilmeisesti suurin osa sotilaista käsitti vaitiolovelvollisuuden jatkuvan sodan jälkeenkin. Tästä kaiketi johtuu, että Huhtiniemen tapauksesta on niin vähän veteraanikertomuksia.
Vetraanien muistelmia sota-ajalta on suunnaton määrä. Huhtiniemeä koskevia veteraanikertomuksia voi lukea esimerkiksi Pasi Jaaakkosen Huhtiniemi-kirjasta.Teloituksista ei voi olla kertomuksia, koska niitä ei ole tehty.
heehak kirjoitti:Sotapäiväkirjoihin on tässäkin ketjussa viitattu ja uskottu niihen täyteen luotettavuuteen. Asiasta on tehty tutkimuskin: Tuunainen Pasi: "Saamani kuva on masentava" - näkemyksiä suomalaisten sotapäiväkirjojen lähdearvosta, käytöstä ja säilyttämisestä. Tiede ja ase 64 (2006), s. 196-220.
Kuka on uskonut sotapäiväkirjojen "täyteen luotettavuuteen"? Kuten olen tässäkin ketjussa todennut, ne on verrattava keskenään ja muihin tietolähteisiin, myös muistitietoon. Silloin ollaan niin lähellä totuutta, kun jälkikäteen on mahdollista.
heehak kirjoitti:On aivan selvää, ettei sotapäiväkirjoihin ole kirjattu kaikkia tapahtumia, eikä varsinkaan sellaisia, joista voisi aiheutua ikäviä jälkiseuraamuksia sotapäiväkirjaa ylläpitäneelle joukko-osastolle.
Voisitko kertoa muutaman kirjaamatta jättämisen? Ja mitähän jälkiseuraamuksia kirjaaminen olisi aiheuttanut?
Everstiluutnantti Anssi Vuorenmaa lähetti aikoinaan kirjeen Lappeenrantalaisen päätoimittaja Martti Meuroselle. Kirje on julkaistu “Teloitetut” –kirjassa.
Vuorenmaa opettaa meitä seuraavasti:
“Käytettävissäni olevat tietolähteet varsin yksimielisesti toteavat, että Mannerhein visusti varoi panemasta nimeään paperiin, joka myöhemmin tulisi kompromettoimaan häntä. Ja kuolemantuomion toimeenpanon käskeminen on juuri tälläinen asia.”
Heehakillä on perusteltua oikeaa tulkintaa siitä, että omassa asiassaan toimien ja omia virkatoimiaan kirjatessa armeijan upseerit kaikkina aikoina ja kaikissa maissa ovat visusti varoneet panemasta tai antamasta nimeään pareriin, joka vastaisuudessa voitiin kääntää mahdollisessa sotavirkavastuita koskevassa rikosprosessi heitä vastaan.
Mannerheim tai kukaan muukaan kesällä 1944 Kannaksen murtumisen tuoksinnoissa esimiesasemassa käskyvaltaa käyttänyt upseeri ei poikennut tästä kirjauslinjasta.
Kekkosen sinimustan tulkinnan mukaan upseerimme ja suojeluskuntalaiset olivat kaikinpuolin pyhäkoulupoikia kaikissa virkatoimissaan kesällä 1944.
Etelä-Saimassa toimittaja Jyri Hänninen kirjoitti Huhtiniemen kaivauksista 17.4.2007 seuraavasti:
" Huhtiniemen tutkimukset jatkuvat maan läpivalaisulla
Puolustusvoimat tekee maaperän skannauksia lähiviikkoina Lappeenrannan Huhtiniemessä sekä Mattilassa. Varsinaiset kaivaukset aloitetaan toukokuussa.
Huhtiniemen joukkohautojen jatkotutkimukset ovat käynnistyneet. Oikeuslääkäri Helena Ranta oli viikonloppuna Lappeenrannassa yhdessä puolustusvoimien maatutkayksikön kanssa. Ryhmä kartoitti alueita, joissa tehdään maaperän skannauksia.
- Tutkimuksia tehdään leirintäalueella, sen välittömässä läheisyydessä sekä Kuutostien kupeessa Mattilassa. Nämä ovat paikkoja, joista puhuttiin jo viime vuonna, mutta joita ei ehditty vielä tutkia, Ranta sanoo.
Tutkinta laajenee myös Huhtiniemen vesilaitoksen läheisyyteen. Sitä on pidetty yhtenä mahdollisena joukkohaudan paikkana. Aluetta ei tutkittu viime syksynä tai Lappeenrannan kaupungin aikaisemmin suorittamissa koekaivauksissa.
Maaperän skannaukset valmistuvat mahdollisesti jo ensi viikolla.
GEOFYSIKAALISISSA tutkimuksissa eli maaperän mittauksissa selviää, onko maaperää muokattu lähimenneisyydessä. Laserkeilausmenetelmällä voidaan taas selvittää, näkyykö maaperässä sinne kuulumattomia esineitä, kuten luun palasia.
Samaa menetelmää on käytetty muun muassa Irakissa etsittäessä Saddam Husseinin hallinnon aikaisia joukkohautoja.
- Pyrimme tarkastamaan kaikki vihjeet, joita olemme saaneet. On viisasta selvittää, onko niissä perää vai ei, Ranta sanoo.
Skannausten tulosten selvittyä tutkimusryhmä tekee varsinaisen kaivaussuunnitelman. Rannan mukaan kaivaukset alkavat jo toukokuun puolella.
- Kaivauksia tehdään kesällä sekä tarvittaessa myös syksyllä leirintäalueen sulkeutumisen jälkeen, Ranta sanoo.
KAIVAUKSIA on tekemässä pitkälti sama ryhmä kuin viime vuonna, joskin sen vahvuutta on nostettu hiukan aikaisemmasta. Kaivauksia johtaa Helsingin yliopiston arkeologian oppiaine. Käytännön työtä on tekemässä reilu kymmenkunta arkeologia.
Rannan lisäksi oikeuslääketieteellisistä tutkimuksista vastaavat professorit Erkki Vuori ja Antti Sajantila.
Huhtiniemestä löytyi viime vuoden kaivauksissa kolmentoista vainajan luurangot. Tutkimusten mukaan vainajat ovat todennäköisesti 1800-luvulta.
Viime syksyn kaivausten tutkimusraportti valmistuu huhtikuun loppupuolella."
Olen katsonut puolustustusvoimien edustajien olevan esteellisiä Huhtiniemessä vuosina 2005-2009, "omassa asiassaan", suorittamiinsa tutkintavirkatoimiin.
Espanjassa tuomioistuin katsoi maan armeijan edustajien olevan esteellisiä osallistumaan maassa sotilashallinnon ja suojelukuntalaisten toimeenpanemien noin 200000 kansalaisen teloitusten ja salattujen joukkohautojen etsimisessä ja maatutkailussa.
Andalusiassa, jota tätä nyt raapustan, on löytynyt jo 618 teloitettujen kansalaisten joukkohautaa, joista on kaivettu 48000 kansalaisen jäämistöt. Espanjan kenraalien historiankirjoituksen mukaan näitä joukkohautoja ei ollut olemassa.
Kartta Andalusian "puhdistuksissa" teloitettujen kansalaisten joukkohaudoista on luettavissa mmm. osoitteesta http://www.theolivepress.es.
Kuten olen kirjoittanut, Helsingin yliopiston vuosien 2006-2009 Huhtiniemen tutkimusryhmien virkatoimien uskottavuutta rasittaa tukeutuminen esteellisen viranomaisen - armeijan - maatutkailuvirkatoimiin Huhtiniemessä ja sen lähistöllä.
Joku voisi sanoa kysymyksessä olleen lähinnä tieteen nimissä suorittua puoskarointia sinivalkoisen historiantulkintamme puolesta.
Nyt lokakuussa verovaroin suoritetusta puoskaroinnista julkistetaan verovaroin rahoitettu kirja yhteiseksi iloksemme.
Espanjan armeijan ja suojeluskuntalaisten kansallismielisten terrorin oleellinen kapina-ajatus oli puhdistus (limpieza).
Sen tarkoituksena oli eliminoida Espanjan kansasta vasemmistolaiset ja demokraattisliberaalit ainekset.
Heinäkuusta 1936 alkuvuoteen 1937 tappaminen oli ”harkinnanvaraista” ja se tehtiin sodan varjolla. Eliminointi muuttui sen jälkeen järjestelmälliseksi ja jatkui osittain aina 1970-luvulle saakka.
Ensin ammuttiin kaikki sotavangit ja tasavaltalaisten joukoissa taistelleet, seuraavaksi ammattiyhdistysjohtajat ja tasavaltalaisen hallinnon edustajat, vasemmistolaiset poliitikot sekä kaikki tunnetut tai epäillyt liberaalit ja vapaamuurarit.
Suuret maanomistajat, paikallisen suojeluskunnan päällikkö ja melko usein pappi muodostivat paikalliskomitean, joka johti teloituksia.
Terrori jatkui kauan sodan jälkeen. Teloitettujen luku voi nousta jopa 300 000:een niiden dokumentoitujen 165 000 uhrin lisäksi, jos otetaan huomioon kaikki rekisteröimättömät ja vielä dokumetoimattomat surmatyöt.
Martti Pelho kirjoitti:Heehakillä on perusteltua oikeaa tulkintaa siitä, että omassa asiassaan toimien ja omia virkatoimiaan kirjatessa armeijan upseerit kaikkina aikoina ja kaikissa maissa ovat visusti varoneet panemasta tai antamasta nimeään pareriin, joka vastaisuudessa voitiin kääntää mahdollisessa sotavirkavastuita koskevassa rikosprosessi heitä vastaan.
Onpa todella päätelmä. Missähän "heehak" on tällaista tulkinnut? Sotapäiväkirjasta vastasi sen pitäjä.
Asiakirjan allekirjoitti poikkeuksetta se upseeri, jonka vastuulle toiminta kuului. Ellen väärin muista, niin satoja upseereita syytettiin ja monet tuomittiin Suomessakin sodan jälkeen erilaisista rikoksista ja rikkomuksista. Todisteina käytettiin mm. heidän allekirjoittamiaan asiakirjoja.Samaa tapahtui useimpien hävinneiden maiden armeijoissa.
Tietysti on selvää, että kukaan - ainakaan suomalainen upseeri - ei ryhdy tietoisesti antamaan laittomia käskyjä.
Martti Pelho kirjoitti:Mannerheim tai kukaan muukaan kesällä 1944 Kannaksen murtumisen tuoksinnoissa esimiesasemassa käskyvaltaa käyttänyt upseeri ei poikennut tästä kirjauslinjasta.
Mistä sitten johtuu, että Mannerheimin ja alempien komentajien nimet löytyvät lukemattomien asiakirjojen alta?
Martti Pelho kirjoitti:Kekkosen sinimustan tulkinnan mukaan upseerimme ja suojeluskuntalaiset olivat kaikinpuolin pyhäkoulupoikia kaikissa virkatoimissaan kesällä 1944.
Missä olen tuollaisen "sinimustan tulkinnan" esittänyt? Minkähän värisiä ovat Pelhon lukuisat perättömät väitteet?
Poikkean Pelhosta aika jyrkästi siinä, että pysyn faktoissa. Senhän monet keskustelijat ovat todenneet. En ole huomannut kenenkään esittäneen Pelhosta vastaavaa mielipidettä,vaan juuri päinvastoin.
Jälleen edellä on joukko täysin perättömiä väitteitä. Ainakaan ne eivät perustu mihinkään tutkimukseen tai esittäjänsä asiantuntemukseen.
Toimittaja Hannu Ojala on haastatellut päätoimittaja Antti Arposta ja koonnut Arposen kommentteja jyväskyläisen sotiemme veteraanin kirjeestä:
" Toivo elää Tapanaisen tarinoista
Päätoimittaja Antti Arponen on lukenut kymmeniä samansuuntaisia tarinoita Huhtiniemestä. Niiden ristiriidattomuus laittoi mietteliääksi kokeneen historian harrastajan.
Päätoimittaja Antti Arposesta välittyy innostunut poikamaisuus. Maanantaina hän on saanut taas uutta postia, joka tukee näkemystä, että pankinjohtaja Toivo Tapanaisella oli sotakesänä 1944 virallista tietoa merkittävämpi rooli sotilasasioissa Lappeenrannassa.
Keski-Suomessa asuva veteraani on lääkärinsä pyynnöstä kirjoittanut Arposelle, koska nukahtamispillereistä eikä valeriaanasta ole ollut apua öisiin sotatraumoihin.
Veteraanien ja heidän omaistensa kirjeitä on kertynyt mapillinen, joten Antti Arposelta voidaan pyytää kokemukseen perustuvaa arviointia nimettömänä pysyvä kirjoittajan asemasta ja tarinan uskottavuudesta.
"Veistaron työhuoneessa oli 4-5 upseeria ja se Tapanainen pikkuinen mies jolla hiukan kyömy nenä, ja silmät kuin lasipallot puhui kimittämällä siltä se kuulosti. En voinut olla kuulematta mitä ne siellä puhui, sillä olimme viereisessä huoneessa."
Oliko kirjoittaja upseeri vai kuuluiko miehistöön?
- Arvaukseni on, että hän oli ehkä 18-vuotias lähetti. Hän kävi esikunnissa ja kuuli ja näki kaikenlaista. Ei hän upseeri ollut, koska näkökulma olisi ollut toinen.
"Veistaro ajoi voimakkaasti sitä, että ammutut pitää siirtää huhtiniemestä muualle, nyt kun rintamakin näyttää pysähtyneen eikä ryssät päässeet Lappeenrantaan asti. Kimittäjä sano, että ei se hänelle kuulu eikä hän ole ojankaivaja. Teillä on mäki täynnä ryssiä pankaa ne jotain tekemään ruokansa edestä kaivakoon ne. Että 1942 tehtiin samoin ryssät kaivoi ja laittoi puulaatikoihin nämä 1918 ammutut punikit."
- Kaveri osaa kertoa vuoden 1918 tapahtumat oikein, ja se on varsin painava argumentti, pysäyttää teksti paikallishistoriasta kiinnostuneen Arposen.
Tämän yksityiskohdan takia Arponen antaa merkitystä myös kirjeen muille tiedoille.
"Toinen kartta oli sellanen johon oli rajattu kaikki puolustusvoimain omistamat maa-alueet. Kartassa oli nuppineuloja punaisia ja sinisiä, punaiset ryssiä ja siniset suomalaisia. Yksi neula merkitsi 1-10 hautattua."
"Sitten ilmestyi tuohon nuppineulatauluun punaisella kirjoitettu paperi lappu jossa luki JÄLKIHOITOPROJEKTI".
Kesästä kerrotaan sen jälkeen aiemmista tarinoista tutuksi tulleiden teloituslatujen mukaisesti, mutta kuinka Antti Arponen arvottaa kertojan tarinaa 50-luvun veteraanitapaamisista?
"Vuonna 1957 Tapanainen järjesti vuorollaan tapaamisen missä oli vielä 35 henkilöä oltiin pankin tiloissa ja asuttiin hotellissa tai kuka missäkin. Tapanainen oli jäänyt eläkkeelle pankista mutta kertoi että pyrkii Chymos tehtaan toimitusjohtajaksi."
Olisiko mahdollista, että 69-vuotias vapaussodan sotatuomari ja miehistöön kuuluvat 30 vuoden iässä oleva miehet olisivat pitäneet yhteisiä pirskeitä?
- Miksi ei. Noin hän antaa ymmärtää, Antti Arponen ei anna vielä epäilykselle sijaa.
Seuraavan vuosikymmenen osalta hänkin sitten joustaa.
"Tapanaisen luokse oli laitettu miehiä, jotka kävivät tarkastamassa oliko hänelle jäänyt mitään (papereita)."
"Tyhjästä oli ilmestynyt mies konepistooli kourassa ja alkanut komennella miehiä pois katolta."
- Syväkurkku on kertonut saman tarinan, mutta ei siellä mitään konepistoolia ollut, Arponenkin jo pidättelee vauhtia.
Lennokkaasta kerronnasta huolimatta kirjeellä on Antti Arposelle todistusarvoa. Tapanainen on nähty pyörivän 1944 esikunnissa ja hänen on kuultu keskustelleen eversti Veistaron kanssa. Pelkästään tästä syystä Huhtiniemestä kiinnostunut Arponen toivoo, että kirjoittaja ilmoittaisi henkilötietonsa.
Pöydällä on mappi samankaltaisia tarinoita ja seinältä Karjala-lehden päätoimittajan kiinnostusta menneeseen valvoo muotokuvallaan - kukapas muu kuin varatuomari Toivo Tapanainen.
Tarinoiden perusteella on kirjoitettu kirja teloitetuista. Kaiken tämän jälkeenkin Antti Arponen sanoo, että kertynyttä aineistoa ei ole käyty läpi historiantutkijan näkökulmasta kriittisesti arvioiden.
Kysymys siitä, löytyykö joukosta toistensa kanssa selvästi ristiriitaisia kertomuksia yllättää.
- En ole miettinyt ristiriitaa, koska tarinoissa ei niitä ole ollut. Ainoat ristiriidat ovat siinä, että tietyillä ihmisillä on olevinaan tarkkoja tietoja, missä haudat ovat. Niitä on eri puolilla, eivätkä ne sitten pidäkään paikkaansa.
Kun on vuosia pitänyt esillä ihmisten tarinoita Huhtiniemestä tapahtuneista teloituksista, ei voi välttää henkilöitymästä asiaan. Antti Arponen tietää tilanteen, eikä ole siihen tyytyväinen.
- Se häiritse ja harmittaa. Yksi asia on tullut ainakin selväksi. Tähän suhtaudutaan hyvin intohimoisesti molemmilla suunnilla. Kyllä minua vähän rassaa nämä puheet, että kaivamiseen käytetään 100 000 euroa valtion rahoja, eikö se Arponen voisi maksaa niitä. En minä ole vaikuttanut tähän pennin vertaa.
Missioitumisen lisäksi Huhtiniemen ympärillä on leijunut selkeän salaliittoteorian elementtejä.
- Minä en usko salaliittoteorioihin, piste - ei kun pilkku. Työssä on kannustanut se, että aihepiiriin liittyviä papereita on hävinnyt vuosien varrella, Antti Arponen selittää pilkun merkitystä.
Huhtiniemen vainajista hän on valmis luopumaan sitten, kun on toisin todistettu. Se hetki voi tulla jo syksyn aikana. Salaisesta kenttäoikeudesta ja Tapanaisesta sen puheenjohtajana Antti Arponen kieltää koskaan aktiivisesti puhuneenkaan. Ehkä tällaista on vain muutaman kerran vahingossa lipsahtanut.
Toivo Tapanaista vapautus sotarikoksesta ei silti jätä rauhaan. Ehkä mies rupesi jakelemaan rääväsuisille karkurikommunisteille oman käden oikeutta.
- Ammutti niistä 10, 20, 30 tai 40. Sitten havahduttiin, että "pojat perkele, nyt taisi mennä jotakin pieleen", että ei tämä nyt mennyt aivan pykälien mukaan.
Tässä vaiheessa kyse on erittäin ohuesta hypoteesista, mutta viimeisin kirje on mielenkiintoinen, ja kaivausten Antti Arponen soisi ulottuvan Taipalsaarelle saakka."
heehak kirjoitti: Kyse ei olekaan siitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Kekkonen tosiaan on asiantuntija, mutta hänen loppukaneettinsa valheista ja satuilusta vähentää hänen sanomansa painoarvoa. Se ei sen lisäksi kuulu herrasmiehen tapoihin.
No tämä on kyllä omaperäisin koskaan kuulemani näkemys historiakeskustelujen sisällöstä. Ei sillä ole mitään väliä, mikä on totta ja mikä ei; tärkeintä on, että ihmiset puhuvat toisilleen kiltisti!
Tapakasvatus tietysti saakoon sijansa, mutta tässä näkyy taas jonkinlainen outo kaksinaismoralismi. Aiemmin tulin tässä ketjussa jo maininneeksi tuosta erikoisesta kaksinkertaisesta todistustaakasta, minkä nimimerkki "heehak" on jostain kumman syystä halunnut sälyttää vain salaliittoteorioita vääriksi todistaville osapuolille. Nyt hän iskee peliin lisäksi vielä kultaiset käytössäännöt ja "herrasmiesmäisyyden", joita hän tietysti edellyttää jälleen kerran vain ja ainoastaan toiselta osapuolelta.
Omasta mielestäni satuilua sopii kutsua satuiluksi, etenkin sen jälkeen kun se on sellaiseksi osoitettu. Se ei vähennä annetun todistuksen painoarvoa millään tavalla. Se on myös sopivan neutraali termi, koska se jättää avoimeksi sen mahdollisuuden, että Pelho vain toistaa joidenkin muiden ihmisten mielikuvituksellisia tulkintoja. "Valehtelu" on toki minunkin mielestäni turhan moralistinen termi. Valehteleminen edellyttää suoranaista harkintaa ja aktiivista halua vääristellä totuutta, mutta minusta vaikuttaa kovasti siltä, että Pelho kyllä aivan oikeasti uskoo kovasti noihin julistuksiinsa, joilla hän tätä palstaa on viime aikoina sulostuttanut.
Oman aikamme polarisoituneissa keskusteluissa tietysti on jo pitkään vallinnut eräänlaisena sääntönä päästää se provosoivampi ja selkeämmin kyseenalaisia tulkintoja esittävä osapuoli pälkähästä, samalla kun toisilta tahoilta on vaadittu täydellistä virheettömyyttä ja moitteetonta käytöstä. Tämä on sellainen asia, mikä on oikeasti laajempi kulttuurinen ja yhteiskunnallinen ongelma; se nimittäin näkyy paitsi tiedekeskusteluissa, myös kulttuurissa ja politiikassa. Niille, jotka pelaavat kaikkein härskeimmin, halutaan antaa parempi tasoitus.
Samaa puutaheinää aina vain. Koko artikkeli on typerää hölynpölyä.
Kyseessä on Etelä-Saimaan toimitukseen heinäkuussa 2007 lähetetty kirje, joka on yksi Veli Holapan lapsellisista väärennysyrityksistä. Arposeen se meni taas kerran täydestä, vaikka ei taida mennä enää muihin kuin Pelhoon.
Tutkimme asian yhdessä Ilta-Sanomien toimittajien kanssa ja hyödynsimme muitakin tietolähteitä mm. sota-arkistoa, jossa tutkin eversti Veistaron toimintaa koskevan aineiston. Tulos löytyy Jaakkosen Huhtiniemi-kirjan sivulta 200-209.Kirje ei pidä paikkaansa missään kohdin.
Arposen tarinat paljasti puhtaaksi satuiluksi mm. Pasi Jaakkonen. Uudet kuvitelmat teloituksista kehitteli sitten Heikki Ylikangas. Nekin siis mitätöivät osaltaan Arposen kehitelmät, joita Pelho niin innolla lainaa. Ylikankaan tulkinnat taas kumottiin perin pohjin alla esitellyssä kirjassa.Se ei ollut mitenkään ristiriitainen Jaakkosen kirjan kanssa. Tietenkin se on tieteellinen tutkimus, kun Jaakkonen lähestyi Huhtiniemen huhua nimenomaan mediahuijauksena. Olin mukana Jaakkosen kirjan teossa, enkä löydä siitä virheitä vieläkään. Jokunen löysä tulkinta on, mutta tieteestä ei ole kysekään.
Alla on Arposen näkemys "kuusikon" tutkimuksesta.
------------
Totuus kesästä 1944?
Posted on Joulukuu 1, 2008 by Jarmo Nieminen
-------------
KIRJA-ARVOSTELU
KARJALA -LEHTI
23.10.2008
Harvoin on yhden historiaan liittyvän tiedon kumoamiseksi lähdetty porukalla liikkeelle tekemään toista kirjaa, jossa kumotaan edellisen kirjan tiedot.
Professori Heikki Ylikangas julkaisi vuosi sitten teoksen Romahtaako rintama? Suomi puna-armeijan puristuksessa kesällä 1944.
Ylikankaan kirja sai suurta huomioita ja julkisuutta. Hän esitti näkemyksiä viimeisen sotakesän rintamakarkuruuteen ja kurinpitotoimiin liittyneisiin ampumatapauksiin.
Nyt on julkaistu kirja Teloitettu totuus – kesä 1944. Siinä professori Ohto Manninen, sotahistorian dosentti Jukka Kulomaa, yleisesikuntaeverstiluutnantti Jarmo Nieminen, oikeustieteen tohtori Jukka Lindstedt, filosofian maisteri Pasi Nurminen ja toimittaja Pasi Jaakkonen asettavat hyvin kyseenlaiseksi Ylikankaan tiedot ja päätelmät.
Rintamakarkuruudesta tohtoriksi väitellyt Kulomaa ja teloituksista väitellyt Lindstedt kertaavat vielä tutkimustietojaan siitä, että Ylikangas ei tuonut viime vuoden kirjallaan esiin mitään uutta, tai että hänen kertomissaan tiedoissa on virheitä.
Nieminen ja Nurminen ovat myös tutkineet jatkosodan asioita ja kesää 1944 perusteellisesti arkistotietojen pohjalta. Ylikangas häviää ainakin tämän kirjan sivuilla urheilutermein kuvattuna 6-0.
Kirjassa on mukana tiedot kaikista yli 500:sta talvi- ja jatkosodan aikana suomalaisten tuomioistuinten päätösten perusteella teloitetuista ja armeijan kurinpitosäännösten perusteella ammutuista.
Lehtimiehelle kirjan mielenkiintoisin luku on Pasi Jaakkosen yhteenveto viime syksyn sotateloituskeskustelusta suomalaisessa julkisuudessa. Ylikankaan kirja ja vuosikausia velloneet huhut saivat viime syksynä palstametreittäin julksisuutta lehdistössä.
On erittäin hyvä asia, että viime sotien asioita tutkitaan. Sotatapahtumat kiinnostavat paitsi tutkijoita myös tavallisia ihmisiä, sillä lähes kaikilla suomalaisilla on isiensä ja isoisiensä kautta yhteyksiä viime sotiin.
Kenen totuus voittaa? Tämän kirjan luettuaan arvelee Ylikankaan olevan tappiolla.
Kesään 1944 liittyviä tutkimuksia on tiettävästi tulossa vielä lisää.
Antti O. Arponen
This entry was posted in - TT-44 -kirja-arvostelut, 1. Teloitettu totuus -kirja (2008). Bookmark the permalink.
---------
Pelho on "tiedoissaan" useita kierroksia jäljessä. Hän nojautuu 2007 lopullisesti paljastettuun mediahuijaukseen. Miksi?
Minun käsitykseni mukaan Arposen arvio Ylikankaan 6-0 tappiosta kuusikolle on kovin kohtelias. Hän ei kuitenkaan arvioi oman kirjansa arvoa. Minusta se häviää jo Jaakkoselle 600-0. Tieteelliseen tutkimukseen sitä ei voi edes vertailla.
Arposen kirjaa ei kukaan täysijärkinen voi pitää vakavsti otettavana lähteenä Lappeenrannan tapahtumista kesällä -44.
Laitoin maaliskuussa 2011 keskusteluun lyhyet lainaukset aikalalaistodistajien tuoreista haastatteluista:
"Ne olivat uusia, teräksestä ja raudasta tehtyjä, reilun puolen kontin kokoisia, viismetriä pitkiä ja 2.20 leveitä. Ne tuotiin kuorma-autoilla. Pitkällä sivulla niissä oli pään korkeudella kaks’ kalteri-ikkunaa. Niissä oli paksut kalterit . Kalterit olivat vain pystysuunnassa. Kontit olivat ampumaradan kaksikerroksisen huoltorakennuksen vieressä.
Me seurattiin koko kesä pitkäpartaisten karkureiden tuloja ja menoja kontteihin. Partasuut olivat konteissa vain päivän tai kaksi. Nälkiintyneitä ja huonokuntoisia olivat. Juteltiinkin niiden kanssa. Heti me tajuttiin, että ne ammutaan.
Käytiin aina tarkistamassa konttien ikkunoista ja todettiin, että taas on tulleet uudet. Niitä tuli vielä syyskuun alussa.”
“Sotapoliisit olivat pysäyttäneet äidin aamuvarhaisella Vanhaan Lavolaan menevällä tiellä, siellä lentokentän vieressä. Olivat kuulustelleet. Se meni aina viideltä polkupyörällä navettahommiin Vanhan Lavolan maatiloille. Olivat kysyneet , onko äiti nähnyt mitään kun aina aamuvarhain täällä pyöräilee töihinsä. Se oli sanonut niille ettei ollut nähnyt mitään. Uhkasivat äidinkin saavan napin otsaansa jos on nähnyt.
Mutta minulle äiti kertoi nähneensä. Ne olivat olleet partaisia suomalaiskarkureita. Armeijan kalsareissa. Muita vaatteita niillä ei ollu. Niitä oli ollut satoja. Kuorma-autoista niitä oli heitetty sinne hautoihin sähkölinjojen alle. Viikkoja. Aina aamuvarhain. Samoihin jonne venäläisiäkin kuskattiin.”
Kertojien yhteystiedot olen toimittanut toimivaltaiselle tutkintaviranomaiselle.
Martti Pelho kirjoitti:
Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia
Koska kirjoitat Espanjan sisällissodasta sen Huhtiniemeen yhdistäen, http://www.flickr.com/photos/65595512@N00/2522331126/
niin oletko käynyt Alcázar´ssa tutkimassa Espanjan armeijan arkistoja, etsimässä faktatietoja?
Kuvassa taustalla on Wanha keskustori, jonka ulkokahvilassa voi miettiä Huhtinimi-tarinoitakin.
Torin takana on Alcázar.
Ja mitenkähän nuo faktatiedot Toledosta liittyisivät Romahtaako rintaman Huhtiniemeen?
