Heikki Jansson
Viestit: 662
Liittynyt: 14.04.06 12:55
Paikkakunta: Kirkkonummi

Re: 2000 vai 3000 teloitettua rintamakarkuria?

10.09.11 14:28

Jarmo Nieminen kirjoitti:Aivan uskomatonta tarinointia herra Pelholta. Suosittelen hänelle romaanin kirjoittamista. Kohta on tasavuodet kesän 1944 tapahtumista. Pelho voisi kerralla nousta suomalaisen kerronnan kruunattuun kärkeen. Saisi kansakin kuulla todellisen totuuden sotaherrojen metkuista.
1. Tarinointi

Aivan uskomatonta tekstiä herra Niemiseltä. Yhdellä lauseella tämä arvelee kumoavansa ilmeisesti kaiken sen (ainakaan mitään ei ole, sen enempää eksplisiittisesti kuin implisiittisestikaan rajattu pois ”tarinoinnista”) minkä suuhygienisti Martti Pelho esittää toisessa viestissän 9.9.11, myös ja mukaanlukien ne kohdat, jossa Pelho on arvattavasti täysin korrektisti (mutta vapaasti) siterannut Esa Ruuskasta (ja Juho Ekolaa) ja herra Nieminen ilmoittaa siis, että Pelhon esittämät sitaatit ovat, ei siteeraamista, mitä ne siis arvattavasti ovat, vaan ”tarinointia”. Samankaltaista tulkintaa, jota suuhygienisti Martti Pelho edustaa, edustaa myös esim. maisteri Aarni Virtanen pro gradu-tutkielmassaan ” ”Toimikaa. Älkää odottako.” - Vihtori Kosolan puheiden muutokset 1929–1932 – J:kylä 2010. Tämän kirjoitus löytyi (helposti) myös netistä minkä vuoksi viittaus tähän, osoitteesta:
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/han ... sequence=1

Ilmeisesti myös gradu-tutkielmansa kirjoittaneen Virtasen olisi syytä pitäytyä romaanin kirjoittamiseen eikä kirjoittaa tieteellisiä tutkielmia herra Niemisen mielestä? Vai missä kohtaa alkaa Martti Pelho herra Niemisen mielestä "tarinoida".

Herra Niemisen Pelhoon kirjoitukseen 9.9. kohdistama arvostelu "tarinoinnista" ja "romaanin kirjoittamisesta" on siis ainakin mainitsemiltani kohdin (ja luultavasti kaikesta viestissä) ilmeisen aiheeton.

2. Romaaninkirjoittaminen

Eräs metallityöläinen, Tampereelta oleva karstaaja Väinö Linna, pitäytyi täysin herra Niemisen nevon mukaisesti romaanien kirjoittamisessa (teki tosin myöhemmin romaaniensa filmatisointeja). Linna – herra Nieminen on varmaan kuullut tästä, tämän kasvokuva kun oli Suomen 20-markan setelissä 1993-2003 kunnes seteli poistettiin maamme siirtyessä euroon - ei tiennyt mitään sotiemme historiasta, eihän - senkun kirjoitti höpinää kuten Tuntemattoman sotilaan? Linna nousi joka tapauksessa, herra Niemisen sanoin ”suomalaisen kerronnan kruunattuun kärkeen” ja kansa sai, edelleen herra Niemisen sanoin tältä ”kuulla todellisen totuuden sotaherrojen metkuista”.

Aikoinaan - romaani julkaistiin vuonna 1954 - sotaherramme esittivät elävästä elämästä aivan muuta. Silloin oli tosin karkein sotaherrojemme vale historioitsijain kannalta ns. ajopuuteoriat (joka tosin tuli kirjattua vasta myöhemmin prof. Arvo Korhosen Barbarossa-sunnitelmassa), mutta joka nykyisin yritetään ymmärtääkseni sotahistorioitsijain piirissä sievästi unohtaa ja työntää maton alle (niinkuin eräät vasemmistolaisesti asennoituneet kiusaantuvat puhuttaessa taistolaisuudesta). Sen valeen voittanee edelleenkin levitettävä vale eli sen seikan salaaminen, että Suomi faktisesti kävi hyökkäyssotaa liitossa natsi-Saksan kanssa Neuvostoliittoa vastaan vuosina 1941-1944 ja puhuttiin puolustuksesta muka Neuvostoliiton uhkaa vastaan (nykyisin tietääkseni mumistaan - jos jotain ylipäätään sanotaan - vain jotain epämääräistä). Sana "selviytymistaistelu", jota suomalaiset muka kävivät vuosina 1939-44 kuten Veikko Huuska toisessa viestissään kirjoittaa, on sanahelinää (kaikki maat, paitsi natsi-Saksa ja vaihtelevisssa määrin sen liittolaiset kävivät "selviytymistaistelujaan"), mutta puolustautuja oli tietysti Neuvostoliitto, eivät suinkaan aggressorit, esim. Mussolinin Italia tai Suomi. Mutta se ei kuulu tähän, vaan muuhun viestiketjuun.

Tutustuminen Väinö Linnan teoksiin tekisi minusta herra Niemiselle hyvää Linna kun kertoo romaaneissaan ”sotaherrojemme metkuista” jolta suomalaiset saivat niistä tietää, ei suinkaan sotaherrojen suista. Suomalaisten sotia koskevaan (historian)käsitykseen ei kenelläkään muulla ole arvattavasti ollut yhtä suurta vaikutusta kuin juuri romaanikirjoilija Väinö Linnalla.

3. Mannerheimiin myötävaikutus käskyyn 20.6.44

Pelhon esitys tämän viestissä 9.9.11 vastannee siis suurin piiirtein totuutta maamme poliittisen kehityksen osalta 30-luvulla. En usko että kukaan vakavasti otettava historioitsija maassamme on Pelhon kanssa eri mieltä ainakaan pääasioista. Kysymys siitä, oliko Mannerheim faktisesti käskyn 20.6.44 taustalla lienee suhteellisen selvä (?), - vrt. tämän nimen kuvattu yliviivaus tekstissä. Onko Mannerheim poliittisesti varovaisena kieltänyt käskyn kirjaamisen edes epäsuorasti nimiinsä eli kieltänyt maininnan Heinrichsin nimeen sittemmin kirjatussa käskyssä - maininnan ”ylipäällikkö on käskenyt”? Ilmeisesti vastuukysymykset ovat repineet päämajassa ja Mannerheim on faktisesti antanut käskyn (eli ollut tietoinen ja hyväksynyt käskyn antamisen) aivan kuten Pelhon suorasukaisessa tulkinnassa mainitaan. - En tiennytkään, ennen kun luin kirjoituksesi, hyvä Martti, että esitys sotaväen rikoslain omien surmaamisen laventamiseksi valmisteltiin päämajassa, mutta niinhän sen on tietysti täytynyt olla.

Olisikin mielenkiintoista saada lukea jonkun ulkopuolisen historioitsijan tulkinta siitä, mitä annetuilla ohjeilla itse asiassa tarkoitettiin ja miten niiden adressaatit ne käsittivät. Ilmeisesti sekä käskyjen antajat että saajat käsittivät ne melko lailla yhtäpitävästi mutta miten, siinäpä kysymys, ts. mitä ne selväkielisesti tarkoittivat. Senkaltainen ”slangi” jota sotilasviranomaisten teksteissä käytettiin, on tietysti harhaanjohtava. Jo pelkät lyhenteet häiritsevät ulkopuolisen paneutumista ja tietysti eufemismit kuten ”ankarinta pakkokeinoa käyttäen" = "ampumisen uhalla". Vrt. senaikaisesta ilmapiiristä armeijassa surullisenkuuluisa sotamies Hytin tapaus. Millä sanakäänteillä sitä tapausta on/olisi kuvattu sotilasviranomaisissa?


Lopuksi, minua saa aivan vapaasti sinutella, ja jos niikseen on vaikka kiusata Janssoniksi. En edellytä muodollista kohteliaisuutta tässä suhteessa. Kiitos.

Jotta semmottii..

Heikki Jansson
Viestit: 662
Liittynyt: 14.04.06 12:55
Paikkakunta: Kirkkonummi

Re: 2000 vai 3000 teloitettua rintamakarkuria?

10.09.11 14:57

Lähetin viestini kahdesti. Pahoittelen aiheuttamaani häiriötä. Ylläpito yst. poistanee tämän. Kiitos.
Terv. H.J.

Martti Pelho
Viestit: 168
Liittynyt: 11.03.11 14:16

Heikki Janssonille

10.09.11 17:28

Kesän 1944 Kannaksen rintaman osittaista romahtamista ja kymmeniintuhansiin noussutta rintamakarkuruutta ja sen pysäyttamiseksi suoritettuja toimia on arvioitava sen ajan vallitsevan tai hallitsevan armeijan ideologian mukaan.

Rintamamiehet ja heitä johtaneet upseerit eivät toimineet kesäkuussa 1944 ideologisessa tyhjiössä: viholliskuva ja käsitys välttämättömistä karkureiden ampumisista karkuruuden pysäyttämiseksi verhottiin tutun isänmaallisen laittomuuden kaapuun.

Matti Klinge (1972) kytki 1930-luvun kommunismin vastaiset pyrinnöt laajempaan bolševismin pelkoon, joka oli taasen yhteydessä kansalaissodan jälkeen vallalla olleeseen, tietoisesti ylläpidettyyn ryssävihaan.

Juha Siltala (1985) osoitti konkreettisesti, että Lapuan kyyditsijät eivät olleet
aikalaistulkintojen mukaisia, ”kansanliikkeen” terveen ytimen reunoille pesiytyneitä
”lievemiehiä” vaan organisoidun painostuspolitiikan toimeenpanijoita.
Siltala käytti Lapuan liikkeeseen aktiivisesti kiinnittyneistä henkilöistä ja heidän
potentiaalisesta tukijoukostaan käsitettä ”valkoinen Suomi”, joka oli peräisin jo
vuoden 1918 aikaisesta propagandasta.

Sotaväen rikoslain laventamisen synnystä 29.6.1944 päämajassa mukana ollut lainopillisen koulutukseen saanut kapteeni Erkki Partanen on muistelmissaan (1985, sivu 68) kertonut meille seuraavaa:

"Tämä laki valmisteltiin toimistossamme yhden päivän kuluessa (muutamassa tunnissa 29.6.-MP). Kekomäki lensi Helsingiin, jossa samana päivänä oli valtioneuvoston esittely ja eduskunnan lähetekeskustelu. Se käsiteltiin heti myös valiokunnassa. Samana päivänä tapahtui viela ensimmäinen käsittely eduskunnassa, suuren valiokunnan käsittely ja toinen käsittely. Tämän jälkeen odotettiin lain määrämä kolmen päivän aika, jotta päästiin kolmanteen käsittelyyn. Kuitenkin toimistostamme ilmoitettiin jo etukäteen kaikille rintamajoukko-osastoille, että lain kolmas käsittely tapahtuu sinä ja sinä päivänä ja että Tasavallan Presidentti välittomästi sen jälkeen vahvistaa lain niin että se tulee voimaan seuraavana päivänä (5.7.-MP) ."

Partasen selvitystä voi tulkita oikein niin, että karkureiden kuolemantuomioiden laventamista koskeva laki saatettiin armeijan sisäisesti laittomasti voimaa jo 29.6.1944 eli samana päivänä, jolloin saatiin kovalla kiireellä ja suuren paineen alaisena valmistelluksi rikoslain laventamista koskeva päämajan esitys valtioneuvostolle, eduskunnalle ja tasavallan presidentille.

Juridisesti päämajan sotaväenrikoslain koventamisesityksessä 29.6.1944 oli kysymys valtioneuvostolle, oikeusministeriölle, eduskunnalle ja tasavallan preidentille kuuluvan lainsäädäntövallan anastuksesta ja karkeasta julkisen toimivallan väärinkäytöstä eli rikoksesta.

Mikä oli se todellinen motiivi tai syy, joka aiheutti päämajassa niin valtaisen paineen ja oikeutti sen ryhtymään poikkeukselliseen ja laittomaan oikeustoimen lainsäädäntövallan anastamiseksi tarkoituksena sotaväenrikoslain muuttaminen yhdessä päivässä eli jo 29.6.1944?

Syy löytyy Lappeenrannan seudulla ja Saimaan saaristossa kesäkuussa 1944 toimeenpantujen satojen rintamakarkureiden laittomista ampumisista. Lisäksi Lappeenrannan henkilötäydennyskeskuksen (HTK 1) yhteyteen perustettu seulontaelin käytti laitonta tuomiovaltaa, jonka laittomin päätöksin määrättiin teloitettavaksi valtaisa määrä punikki-ryssä-kiihottaja-karkureita.

Näiden syiden perusteella päämaja antoi Mannerheimin karkureita koskevan teloityskäskyn 20.6.1944 jälkeisenä päivänä eli 21.6.1944 joukko-osastoille ja Lappeenrantaan HTK 1:lle ja sotapoliisiyksiköille ampumisluvat ja soveltamisohjeet, joilla määrättiiin elävänä kiinnisaatujen karkureiden suullisesta käsittelystä niin ettei kiinniotettuja karkureita saa luetteloida tai laatia heistä kuulustelupöytäkirjoja.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

Ilmo Kekkonen
Viestit: 678
Liittynyt: 16.12.07 10:09

Re: Martti Pelholle

11.09.11 09:29

Pelho vetää taas kerran (esim. 9.9.11 klo 17,34 ) mukaan ideologiset näkemyksensä. Lapuan liikkeellä ei todellakaan ollut mitään tekemistä kesän 44 sotilaskurinpidon kanssa.
Martti Pelho kirjoitti:Mannerheimin karkureita koskevalla teloituskäskyllä 20.6.1944 ja seuraavana päivänä päämajan antamilla teloituskäskyn soveltamisohjeilla,“karkureiden tappoluvilla”, aktivoitiin armeijassa ja suojeluskuntajärjestöissä “Lapuan laista” kumpuavaa ideologista perinnettä ja laitonta toimintatapaa “isänmaata uhkaavan karkurivaaran eliminoimiseksi” ja laitettiin “lievemiehet” karkurijahtiin Lappeenrannan seudulle ja Saimaan saaristoon. “Lievemiehet” menivät toimissaan kesäkuussa 1944 kuitenkin liian pitkälle ampumalla yksistään Lappeenrannan ja Saimaan saariin satoja karkureita ”kesäisissä ampumakilpailuissaan”.
Käskyn 20.6. 44 antoi siis kenraali Heinrichs, joka määrittää 9.8.44 allekirjoittamallaan asiakirjalla sen "tiedotteeksi". Mikään "tappokäskyhän" se ei ollut, joskin siihen sisältyi virheellinen lain tulkinta. Se taas johti Päämajan lakimiesten nopeisiin tarkistusohjeisin ja aikanaan osaltaan SRL:n tiukentamiseen.

Karkuruutta koskevat lait säädettiin jo itsenäisyyden alussa ja ohjeita tarkistettiin mm.jatkosodan alussa.Karkureita "jahtasivat" lakien ja PM:n ohjeiden mukaan ensisijaisesti sotapoliisit ja ilmavalvontayksiköt siviilipoliisin tukemana. Näitäkö Pelho tarkoittaa "lievemiehillä"?
Kun Pelho taas kerran kertoo sadoista ammutuista, niin kysyn taas kerran lähdettä, taas kerran tietäen, ettei sellaista Pelhon mielikuvitusta lukuun ottamatta ole.
Martti Pelho kirjoitti:Armeijan nykyisen tapahtumaselityksen mukaan yksikään kesäkuussa 1944 saarista kiinniotettu karkuri ei pyrkinyt pakoon, ketään ei ammuttu, yksikään karkuri ei haavoittunut, ketään ei pahoinpidelty eli kaikki kesäkuussa 1944 Lappeenrannan ja Saimaan saarista kiinniotetut kolme tuhatta pitkäpartaista karkuria toimitettiin vahingoittumattomina ja hyvävoimaisina sotapoliisien ja henkilötäydennyskeskuksen (HTK 1) seulontaelimen kuulusteluihin ja tuomioille Lappeenrantaan.
Missähän tällainen "tapahtumaselitys" on annettu?
HTK:ssa ei ollut "seulontaelintä", vaan sitä hoiti 10.SPolK osana IV AK:n sotapoliisitoimintaa, tosin HTK:n 1:n huoltoon tukeutuen. Sillä ei ollut tuomio-oikeutta, vaan velvoite alustavaan kuulusteluun ja karkurien luovutukseen yhtymien opaselimille, jotka veivät heidät yhtymiinsä tarkemmin tutkittaviksi ja tuomittaviksi.
Martti Pelho kirjoitti:Päämajan esityksen perusteella annettu presidentin vahvistama laki astui osaksi velvoittavaa oikeutta vasta 5.7.1944 alkaen. Laissa kuolemanrangaistus ulotettiin selustan karkureihin ja sitä koskevan tuomiovallankäyttö selustan henkilötäydennyskeskuksille ja sen yhteyteen Lappeenrantaan perustetulle seulontaelimelle.
Tiukennettu laki koski tietenkin kaikkia karkureita, mutta oli ensisijaisesti tarkoitettu rintamakarkuruuden tehostettujen vastatoimien lakiperustaksi.
Lakiasiantuntijaksi ilmoittauneelta Pelholta kysyn taas, missä lain kohdassa luovutetaan tuomiovalta hekilötäydennyskeskuksille ja "seulontaelimelle"?

Sinänsä oli hyvin mielenkiintoista saada tietää Pelhon opiskelleen lakia ja toimineen oikeuden maallikkojäsenenä. Se selittänee hänen intoaan esittää syytöksiä tässä keskustelussa nähtyyn tapaan.
On hyvä, ettei meillä syyttäjälaitoksessa käytetä maallikkojäseniä ja on hyvä, että oikeudessa kahden lautamiehen lisäksi on myös perusteellisesti koulutettu lakimies puheenjohtajana.

Ilmo Kekkonen
Viestit: 678
Liittynyt: 16.12.07 10:09

Re: Martti Pelholle

11.09.11 11:21

Totean ensin, että Heikki Janssonin liittyminen keskusteluun avasi taas uuden näkökulman. Pelhohan osaltaan on laajentanut käsittelyä milloin minnekin aina jäädessään kiini perättömistä väitteistä.

Nyt Heikki Jansson ryhtyi opettamaan kirjallisuutta Jarmo Niemiselle arvellen tämän mm. antaneen ohjeita Väinö Linnalle. Niin hieno teos kuin "Tuntematon" onkin, se ei paljoakaan käsittele tämän topicin aihepiiriä.Kesällä -44 Linna oli kotirintamamies ja hänen kuvauksensa siltä osin perustuu rintamalla olleiden kertomuksiin.

Jansson voisi seuraavaksi käsitellä esimerkiksi Heikki Hietamiehen romaania "Sotatuomari". Se käsittelee Lappeenrannan tapahtumia ja on yhtä totuuspohjainen kuin Pelhon väitteet.

Sinänsä olisi mielenkiintoista saada moderaattorin mielipide tämän kieltämättä pahasti rönsyilevän historiakeskustelun laajentamisesta kirjallisuupiirin suuntaan.
Martti Pelho kirjoitti:Partasen selvitystä voi tulkita oikein niin, että karkureiden kuolemantuomioiden laventamista koskeva laki saatettiin armeijan sisäisesti laittomasti voimaa jo 29.6.1944 eli samana päivänä, jolloin saatiin kovalla kiireellä ja suuren paineen alaisena valmistelluksi rikoslain laventamista koskeva päämajan esitys valtioneuvostolle, eduskunnalle ja tasavallan presidentille.
Pelhon tulkinta on tavanmukaisesti täsmälleen väärä. Nimenomaanhan ilmoitettiin, että on odotettava lain voimaantuloa.
Martti Pelho kirjoitti:Mikä oli se todellinen motiivi tai syy, joka aiheutti päämajassa niin valtaisen paineen ja oikeutti sen ryhtymään poikkeukselliseen ja laittomaan oikeustoimen lainsäädäntövallan anastamiseksi tarkoituksena sotaväenrikoslain muuttaminen yhdessä päivässä eli jo 29.6.1944?Syy löytyy Lappeenrannan seudulla ja Saimaan saaristossa kesäkuussa 1944 toimeenpantujen satojen rintamakarkureiden laittomista ampumisista. Lisäksi Lappeenrannan henkilötäydennyskeskuksen (HTK 1) yhteyteen perustettu seulontaelin käytti laitonta tuomiovaltaa, jonka laittomin päätöksin määrättiin teloitettavaksi valtaisa määrä punikki-ryssä-kiihottaja-karkureita.
Miten Päämajan esitys SRL:n koventamiseksi voi olla laiton? Lakia muutti eduskunta, ei Päämaja.
Sotaväen rikoslain koventamisen syy on aivan selvä. Karkuruus oli vakava ongelma sotatoimille ja sen hallitsemiseksi oli joukoille ja tuomioistuimille saatava aiempaa tiukempi lainsäädännöllinen pohja, joka mahdollisti nopeat ja tehokkaat toimet aina välittömästi toimeenpantavaa kuolemantuomiota myöten. Sillä haluttiin nimenomaan estää mahdolliset laillisten valtuuksien ylittämiset. Vaatimuksia tiukemmista toimista oli tullut useilta rintamakomentajilta.
Ja missä on käsketty teloitettavaksi "valtaisa määrä punikki-ryssä-kiihottaja-karkureita"?
Martti Pelho kirjoitti:Näiden syiden perusteella päämaja antoi Mannerheimin karkureita koskevan teloityskäskyn 20.6.1944 jälkeisenä päivänä eli 21.6.1944 joukko-osastoille ja Lappeenrantaan HTK 1:lle ja sotapoliisiyksiköille ampumisluvat ja soveltamisohjeet, joilla määrättiiin elävänä kiinnisaatujen karkureiden suullisesta käsittelystä niin ettei kiinniotettuja karkureita saa luetteloida tai laatia heistä kuulustelupöytäkirjoja.
Ohjeethan olivat juuri päinvastaiset. Karkurit tuli kuulustella ja lähettää yhtymiin tuomittaviksi. Vain lyhytaikaisesti karussa olleet ja lähiselustassa tavatut voitiin muitta mutkitta palauttaa suoraan yksiköihinsä.Tämähän oli toimintaperiaate koko ajan. Jos aihetta oli, yksikössä kuulusteltiin ja rangaistiin.

Martti Pelho
Viestit: 168
Liittynyt: 11.03.11 14:16

Eduskunta ei vaiennut

11.09.11 13:03

Useat historiallisen totuuden etsijät ovat tällä palstalla tivanneet minulta näkemystä siitä, miksi kesän 1944 laajaa rintakarkuruutta ja karkureihin kohdistettuja ampumisia ja teloituksia ei selvitetty tuoreeltaan heti sodan jälkeen?

Olen esittänyt perustellun vastaukseni syistä useissa kommenteissani.

Eduskunnan kirjasto on ystävällisesti palvellut ja toimittanut lukuisiin tiedosteluihini sen arkistosta asiakirjakopiota sodan ajalta ja heti sen jälkeen.

Eduskunnan arkiston asiakirjoista selviää karkureiden ampumisten ja teloitusten olleen esillä eduskunnassa ja sen perustuslakivaliokunnassa sekä eduskunnan lukuisissa asiaa selvitelleissä toimikunnissa ja komiteoissa. Selvittelyjä, tutkimuksia ja syyllisten rangaisemista vaatimat nimenomaan vasemmiston kansanedustajat.

Mutta kaikki nämä eduskunnan selvittelyhankkeet törmäsivät kivenkovaan muurin, jota ei osattu tai haluttu silloin ylittää: puolustusvoimain ja pääesikunnan silloisten vastaavien kenraalien vastustukseen.

Kenraalit, joko kokonaan jättivät vastaamatta eduskunnan yksilöityihin kyseilyihin tai antoivat tietoisesti puutteellisia tai valheellisia tietoja rintamakarkuruuden mittasuhteista ja ammuttujen karkureiden määristä.

Asiaa tutkinut Jukka Lindstedt (1999, s.188-189) todistaa meille asiasta näin:

Asiakirjojen perusteella jää arvoitukseksi, miksi näiden laskelmien perusteella perustuslakivaliokunnalle lähti virheellinen esitys. Sen mukaan lain muutoksen jälkeen karkureille tuomittiin 45 kuolemanrangaistusta, joista 26 pantiin täytäntöön. Kaikkiaan 31 kuolemantuomiota ja 20 teloitusta jäi ilmoittamatta, vaikka jo kesällä 1944 laadituista laskelmista ja diaareista olisi heti voinut nähdä ainakin sen, että eduskunnalle ilmoitettu teloitusten määrä on liian pieni.”

Huomattakoon, että Lindstedt kirjoittaa rikoslain koventamisen 5.7.1944 jälkeisestä ajasta. Kenraalimme vaikenivat omassa asiassaan ja kieltäytyivät antamasta eduskunnalle sen pyytämiä selvityksiä ennen rikoslain koventamista 5.7.1944 kesäkuussa 1944 selustassa toimeenpannuista ampumista ja teloituksista.

Poiketen Lindstedista, armeijan toimien motiivi ei jää arvailujen varaan, vaan on varsin selvä ja uskottava: päämaja lähti kesäkuussa 1944 laittomuuden tielle karkuruuden kitkemisessään.

Karkureiden rangaisemiseksi säädetyn kesäkuussa 1944 voimassa olevan lain velvoitteista harkitusti poikettiin. Henrichsin 9.8.1944 käskyn sanoin “sotilasjohto päätti ryhtyä kaikkiin niihin toimenpiteisiin, joiden avulla kuri ja järjestys katsottiin voitavan palauttaa”, ei ollut helppo antaa julkisuuteen kesäkuussa 1944 saati heti sodan jälkeen eduskunnalle sen sitä tivatessa selvitystä, jonka mukaan oli toimittu laittomasti. Henrichin sanat “kaikkiin niihin toimenpiteisiin” voidaan katsoa kattavan myös suoritetut laittomat toimet.

Laittomista toimista ei luonnollisestikaan raportoitu eteenpäin: päämaja jopa kielsi Mannerheimin teloituskäskyn 20.6.1944 soveltamisohjeilla 21.6.1944 elävänä kiinniotettujen karkureiden domukentoinnit; luetteloinnit ja kuulustelupöytäkirjat - Lappeenrannan ja Saimaan saariin kiinniotettaessa ammutuista karkureista nyt puhumattakaan.

Kun riistetään harkitsen mutta laittomasti ihmisen henki, kyse on oikeudellisessa luokittelussa murhasta, joka ei silloisen, Lappeenrannassa kesäkuussa 1944 sovellettavan rikoslain, eikä myöskään nykyisen lain mukaan vanhene koskaan. Sama pätee murhia koskevaan valtion vahingonkorvausvastuuseen.

Kansanedustaja Tuomas Bryggare totesi eduskunnassa meille asiasta seuraavaa (Valtiopäivät 1945: Pöytäkirjat I 1946, s.59-60):

Vuonna 1944 sotaväen rikoslain koventamista koskevassa lakiesityksessä mainitut edustajat eivät silloin tunteneet sieluntuskia, eivät olleet epävarmoja, mitä on tehtävä, eivätkä halunneet vedota puolueneuvoston mielipiteen tiedusteluun, vaan olivat 15 minuutin valiokuntakäsittelyn pohjalta valmiit ratkaisemaan kuolemanrangaistusta koskevan lakiehdotuksen, jonka pohjalta satoja poikiamme julistettiin kuolemaan tuomituiksi ja myöskin pantiin tuomiot täytäntöön.”

Bryggaren lausunnosta voi riidatta päätellä myös eduskunnan olleen tietoinen tosiasiasta, jonka mukaan armeija sovelsi 5.7.1944 voimaan astunutta sotaväen rikoslain kovennusta laittomasti taannehtivasti ja katsoi jo aikaisemmin kesäkuussa 1944 selustassa toimeenpantujen karkureiden ampumisten ja teloitusten kuuluvan virheellisesti lain soveltamisalaan.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia
Viimeksi muokannut Martti Pelho, 11.09.11 21:17. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Ilmo Kekkonen
Viestit: 678
Liittynyt: 16.12.07 10:09

Re: 2000 vai 3000 teloitettua rintamakarkuria?

11.09.11 13:39

Pelho jatkaa sitkeästi perättömien väitteidensä esittämistä omien kuvitelmiensa perusteella. Perusteita väitteille ei tule, vaikka niitä kuinka vaatisi? Miksi, Pelho?
Martti Pelho kirjoitti:Karkureiden rangaisemiseksi säädetyn kesakuussa 1944 voimassa olevan lain velvoitteista harkitusti poikettiin. Henrichsin 9.8.1944 käskyn sanoin “sotilasjohto päätti ryhtyä kaikkiin niihin toimenpiteisiin, joiden avulla kuri ja järjestys katsottiin voitavan palauttaa”, ei ollut helppo antaa julkisuuteen kesäkuussa 1944 saati heti sodan jälkeen eduskunnalle sen sitä tivatessa selvitystä, jonka mukaan oli toimittu laittomasti. Henrichin sanat “kaikkiin niihin toimenpiteisiin” voidaan katsoa kattavan myös suoritetut laittomat toimet.
Ei voida. Heinrichs nimenomaan painottaa lainmuutosta ja sen perusteella annettuja ohjeita.Hän korostaa, ettei kuolemanrangaistusta tule harkitsemattomasti käyttää.
Huomattavaa on, että asiakirjan on laatinut PM:N oikeudenhoitotoimiston kapteeni Erkki Partanen ja varmentanut oikeudenhoitotoimiston päällikkö everstiluutnantti, lakitieteen tohtori (oikeusneuvos) Paavo Kekomäki. Nämä henkilöt olisivat olleet eduskunnan käytettävissä vuosikymmenet sodan jälkeen.
Martti Pelho kirjoitti:Huomattakoon, että Lindstedt kirjoittaa rikoslain koventamisen 5.7.1944 jälkeisestä ajasta. Kenraalimme vaikenivat omassa asiassaan ja kieltäytyivät antamasta eduskunnalle sen pyytämiä selvityksiä ennen rikoslain koventamista 5.7.1944 kesäkuussa 1944 selustassa toimeenpannuista ampumista ja teloituksista.
Missä on osoitettu, että tällaisia ampumisia ym.tapahtui? Miksi niistä ei ole ainoatakaan veteraanien kertomusta? Ei tapahtumattomista asioista voi antaa selvityksiä.
Martti Pelho kirjoitti:Laittomista toimista ei luonnollisestikaan raportoitu eteenpäin: päämaja jopa kielsi Mannerheimin teloituskäskyn 20.6.1944 soveltamisohjeilla 21.6.1944 elävänä kiinniotettujen karkureiden domukentoinnit; luetteloinnit ja kuulustelupöytäkirjat - Lappeenrannan ja Saimaan saariin kiinniotettaessa ammutuista karkureista nyt puhumattakaan.
Kysyn taas: missä ja milloin tällaiset ohjeet on annettu? Miksei ole esittää ainoatakaan nimeä, jos kerran jopa 2 000-3 000 karkuria on ammuttu? Heinrichsin käsky nimenomaan velvoitti ilmoittamaan sen perusteella ammutuista.
Martti Pelho kirjoitti:vaan olivat 15 minuutin valiokuntakäsittelyn pohjalta valmiit ratkaisemaan kuolemanrangaistusta koskevan lakiehdotuksen, jonka pohjalta satoja poikiamme julistettiin kuolemaan tuomituiksi ja myöskin pantiin tuomiot täytäntöön.”
Bryggaren lausunnosta voi riidatta päätellä myös eduskunnan olleen tietoinen tosiasiasta, jonka mukaan armeija sovelsi 5.7.1944 voimaan astunutta sotaväen rikoslain kovennusta laittomasti taannehtivasti ja katsoi jo aikaisemmin kesäkuussa 1944 selustassa toimeenpantujen karkureiden ampumisten ja teloitusten kuuluvan virheellisesti lain soveltamisalaan.
Ei voi.Tämä osoittaa vain edustaja Bryggaren ( SKDL?) mielipiteen. Lausunnosta ei voi tehdä Pelhon esittämiä johtopäätöksiä. Jos Bryggaren väitteessä olisi ollut perää, se olisi 1945 johtanut ilman muuta tutkimuksiin, kuten niin monessa muussakin sota- aikaa koskeneessa asiassa.

Heikki Jansson
Viestit: 662
Liittynyt: 14.04.06 12:55
Paikkakunta: Kirkkonummi

Ilmo Kekkoselle

11.09.11 16:36

[*]
Ilmo Kekkonen kirjoitti:Nyt Heikki Jansson ryhtyi opettamaan kirjallisuutta Jarmo Niemiselle arvellen tämän mm. antaneen ohjeita Väinö Linnalle. Niin hieno teos kuin "Tuntematon" onkin, se ei paljoakaan käsittele tämän topicin aihepiiriä.Kesällä -44 Linna oli kotirintamamies ja hänen kuvauksensa siltä osin perustuu rintamalla olleiden kertomuksiin.

Jansson voisi seuraavaksi käsitellä esimerkiksi Heikki Hietamiehen romaania "Sotatuomari". Se käsittelee Lappeenrannan tapahtumia ja on yhtä totuuspohjainen kuin Pelhon väitteet.
Vaikka osoititkin kirjoituksesi Martti Pelholle mainitset siinä heti alkuun minut. Arvioni mukaan en siis puutu teidän kahdenväliseen asiaan vastatessani näin minua koskevin osin viestiisi.

Niin, todellakaan, romaanien kirjoittamisesta en sen tarkemmin tiedä. Romaanista kirjoittamiselle aiheen antoi herra Nieminen tämän yrittäessä leimata Martti Pelhon ”pelkäksi” romaaninkirjoittajaksi Pelhon täysin asianmukaisesti esittäessä lainauksia historian alan ammattikirjallisuudesta ja arveli tällöin alan ammattikirjallisuuden lainausten olevan ”tarinointia”. Herra Nieminen – joka itsekin on oman ilmoituksensa mukaan kirjailija – tosin tieto- eikä romaanikirjalija – kaiketi parhaiten osaa neuvoa Sinua kaunokirjallisuuden luomisessa mikäli sitä kaipaat.

Itse en ole ketään opettanut enkä arvellut herra Niemisen opettaneen Väinö Linnaa (herra Nieminen ei kai ollut edes olemassa vielä Tuntemattoman ilmestyessä -54) tai väittänyt ylipäätään mitään siitä että ylipäätään kukaan olisi opettanut, niinkuin nyt esität. Sekoilet siis pahan kerrran??? - Olisikin syytä lukea debatissa se, mitä kommentoi huolellisesti sen sijaan että väittäisi toisen sanoneen jotain tuulesta tempaavansa. Varmaan kyse oli kuitenkin vahingosta puoleltasi eikä asian tahallisesta sotkemisesta.


Muuten, silmiini on oikein sattunut ja satuttanut se, kuinka olet heittänyt lokaa oikein kykyjesi mukaaan tässä ketjuussa Martti Pelhon päälle - tällä kun on erilaiset käsitykset kuin Sinulla. Ymmärrän ja tunnustan kyllä asiantuntemuksesi – olet ymmärtääkseni kirjoittanut mm. paljon kiitosta ja ylistystäkin ansainneen Tuusulan kunnan koko historiikin. Tästä seikasta olettaisi loanheiton tarpeen vähentyneen (ehkä se sitä onkin, en tiedä). Pelho ei ole moiseen loanheittoon alentunut minkä seurauksena olemmekin, kiitos Pelhon asiallisuuden, välttyneet avoimelta sanasodalta. Sinun provokatoorisesta käytöksestäsi huolimatta Pelho on pysynyt asiassa, mistä kiitos Pelholle, jonka käytös on ollut tässä suhteessa esimerkillinen.

Olisi mielestäni jo korkea aika että se eri laatuinen nettihuliganismi, jota tällekin palstalle on päässyt pesiytymään (erityisesti suomen kieltä koskeviin päivänpoliittisia aiheita koskeviin ketjuihin), kitkettäisiin niin että voisi rauhassa keskittyä kirjoituksissaan olennaiseen eli näkemystensä esittämiseen. Et tosin, Ilmo, ole suinkaan pahin tässä suhteessa, kaukana siitä, et kuulu minusta edes niihin jotka on mainittava tällaisen nimikkeen alla (vaan pelkästään virikkeenantaja vanhalle ajatukselleni). Ilman loanheittoa ansaitsisivat kuitenkin esityksesi arvattavasti enemmän arvonantoa ja ne olisivat kaikin puolin parempia tässäkin ketjussa, jossa ne jäävät Pelhoon kohdistamasi loanheiton (eli lukuisten ”pikkuilkeilýjesi”) peittoon. Tältä osin yhdyn täysin nimim. Heehakin samassa asiassa esittämiin kirjoituksiasi koskeviin näkemyksiin.

Semmottii..

Ilmo Kekkonen
Viestit: 678
Liittynyt: 16.12.07 10:09

Re: Heikki Janssonille

11.09.11 17:41

Heikki Jansson kirjoitti:Muuten, silmiini on oikein sattunut ja satuttanut se, kuinka olet heittänyt lokaa oikein kykyjesi mukaaan tässä ketjuussa Martti Pelhon päälle - tällä kun on erilaiset käsitykset kuin Sinulla. Ymmärrän ja tunnustan kyllä asiantuntemuksesi – olet ymmärtääkseni kirjoittanut mm. paljon kiitosta ja ylistystäkin ansainneen Tuusulan kunnan koko historiikin. Tästä seikasta olettaisi loanheiton tarpeen vähentyneen (ehkä se sitä onkin, en tiedä). Pelho ei ole moiseen loanheittoon alentunut minkä seurauksena olemmekin, kiitos Pelhon asiallisuuden, välttyneet avoimelta sanasodalta. Sinun provokatoorisesta käytöksestäsi huolimatta Pelho on pysynyt asiassa, mistä kiitos Pelholle, jonka käytös on ollut tässä suhteessa esimerkillinen.
Vai on faktoissa pysyminen ja niiden vaatiminen loanheittoa? Minusta se on nimenomaan yritystä pitää keskustelua edes jotenkin aiheessa. Tosin jo Pelhon avausväite on vailla mitään todisteita.
Olen todellakin oikonut Pelhon perättömiä väitteitä oikein roppakaupalla ja saanut siitä jopa tunnustusta muilta palstalaisilta. Jokaiseen järjettömään väitteeseen tai perättömään syytökseen en ole edes puuttunut. Niihin on tarttuneet muutkin kuin minä mm. moderaattorit.Toisaalta moni on luopunut keskustelusta juuri Pelhon asiattomuuden takia.
Pelho ei ole edes yrittänyt perustella väitteitään, kuten moni muukin palstalla on todennut. Jos se on asiallista keskustelua, niin olemme eri mieltä.

Provokatiivinen käytös on nimenomaan Pelholle ominaista, eikä hän tunnu siitä luopuvan, vaikka väitteiden perustelua ja lähteiden osoittamista on kuinka vaadittu.
Itse pidän erittäin epämiellyttävänä myös täysin aiheeseen kuulumattomien tarinoiden mukaan tuomista hämäämään sitä tosiasiaa, että Pelholla on kovin vähän katetta väitteilleen.
Yksi tällainen on jonkun 30-luvun poliittisen ideologian mukaan tuominen täysin aiheen ulkopuolelta. Pelhon kannanotot tuntuvat kumpuavan äärivasemmiston ideologiasta.Niissä on loanheittoa ja erilaisista rikoksista syyttelyä moneenkin suuntaan.
Ilmeisesti olet Pelhon kannalla tässä väittelyssä, koska ne eivät tunnu sinua häiritsevän?

Tässä ote tekstistäsi:
"Eräs metallityöläinen, Tampereelta oleva karstaaja Väinö Linna, pitäytyi täysin herra Niemisen nevon mukaisesti romaanien kirjoittamisessa (teki tosin myöhemmin romaaniensa filmatisointeja). Linna – herra Nieminen on varmaan kuullut tästä, tämän kasvokuva kun oli Suomen 20-markan setelissä 1993-2003 kunnes seteli poistettiin maamme siirtyessä euroon - ei tiennyt mitään sotiemme historiasta, eihän - senkun kirjoitti höpinää kuten Tuntemattoman sotilaan? Linna nousi joka tapauksessa, herra Niemisen sanoin ”suomalaisen kerronnan kruunattuun kärkeen” ja kansa sai, edelleen herra Niemisen sanoin tältä ”kuulla todellisen totuuden sotaherrojen metkuista”.

Tuon lainasin Heikki Janssonin tekstistä. Eikö siinä mainita Linnan toimineen Niemisen neuvon mukaisesti?

Jussi Jalonen
Viestit: 902
Liittynyt: 29.05.07 11:18
Paikkakunta: Pyynikki

Re: 2000 vai 3000 teloitettua rintamakarkuria?

11.09.11 18:03

Heikki Jansson kirjoitti: Aivan uskomatonta tekstiä herra Niemiseltä. Yhdellä lauseella tämä arvelee kumoavansa ilmeisesti kaiken sen (ainakaan mitään ei ole, sen enempää eksplisiittisesti kuin implisiittisestikaan rajattu pois ”tarinoinnista”) minkä suuhygienisti Martti Pelho esittää toisessa viestissän 9.9.11, myös ja mukaanlukien ne kohdat, jossa Pelho on arvattavasti täysin korrektisti (mutta vapaasti) siterannut Esa Ruuskasta (ja Juho Ekolaa) ja herra Nieminen ilmoittaa siis, että Pelhon esittämät sitaatit ovat, ei siteeraamista, mitä ne siis arvattavasti ovat, vaan ”tarinointia”.

Pelhon siteeraamat Ruuskasen kirjoitukset pitivät epäilemättä pääosin paikkansa, mitä tulee Lapuan liikkeen ja suojeluskuntajärjestön sotienvälisen ajan toimintaan. Se nyt kuitenkaan ei tainnut olla se kohta, mistä Nieminen huomautti, minkä kaiketi Jansson itsekin tajuaa.

Asian ydin on se, ettei Ruuskasen kirjoituksista voi vetää sitä johtopäätöstä, minkä Pelho tässä ikään kuin kevyellä ranneliikkeellä tekee. Pelho yrittää käytännössä selostaa, että sotienvälisen ajan äärioikeiston terrorismi ja suojeluskuntain toiminta jotenkin todistaisivat hänen omat fantastiset näkemyksensä kesän 1944 tapahtumista oikeiksi. Tässä vedetään yhteen kaksi toisiinsa liittymätöntä asiaa, ja sikäli kyseessä on tosiaan "tarinointi".

Heikki Jansson kirjoitti: Olisi mielestäni jo korkea aika että se eri laatuinen nettihuliganismi, jota tällekin palstalle on päässyt pesiytymään (erityisesti suomen kieltä koskeviin päivänpoliittisia aiheita koskeviin ketjuihin), kitkettäisiin niin että voisi rauhassa keskittyä kirjoituksissaan olennaiseen eli näkemystensä esittämiseen. Sinun provokatoorisesta käytöksestäsi huolimatta Pelho on pysynyt asiassa, mistä kiitos Pelholle, jonka käytös on ollut tässä suhteessa esimerkillinen.
Tämä on nyt luvalla sanoen luokatonta hurskastelua. Pelho on tässä ketjussa saanut palstan valvojilta huomautuksen tuulesta temmattujen selitysten jatkuvasta ja kyseenalaisesta massapostituksesta, asiaankuulumattomien seikkojen sotkemisesta keskusteluun ja perättömien sitaattien esittämisestä kuolleiden henkilöiden nimissä. Samalla hän on osoittanut kyvyttömyytensä dialogiin.

Mikä on Heikki Janssonin reaktio? No, hän näemmä on päättänyt singahtaa paikalle Pelhon tueksi pieksämään olkiukkoa, antamaan tälle puoltavaa lausuntoa ja moralisoi siinä samalla Pelhon opponentteja uhriutumisen parhaiden sääntöjen mukaisesti "nettihuliganismista". Rehellisesti sanoen tämä Janssonin käytös rinnastuu kyllä jo lähinnä viinapullon antamiseen alkoholistille.

Omasta puolestani muuten huomauttaisin, että Pelhon harrastama massapostituksen kautta tapahtuva salaliittoteoriain levittely on sellaista toimintaa, mikä on omiaan ajamaan palstalta pois sellaisia lukijoita, jotka voisivat oikeasti olla kiinnostuneita vaikkapa keskustelemaan historiasta. Sama pätee toisaalta myös ruotsin kieltä koskeviin jutusteluihin - joiden osalta, pitää kyllä tunnustaa, olen samaa mieltä Janssonin kanssa.


Best,

J. J.

heehak
Viestit: 124
Liittynyt: 06.03.08 12:25

Re: Palvolle Karhusuon desantista

12.09.11 10:25

[quote="Veikko Palvo: ... löydettiin heinäkuussa 2009 Kouvolan Karhusuolta ihmisruumiin jäänteet
http://users.kymp.net/ilmakilta/ilmataistelu.htm
Verlan ilmataistelu
ja jälkinäytös Verlan Pitkäniemessä 7.10.2002
"Kaksi Verlasta kaivettua lentäjää ja Karhusuon turvetyömaalta löydetty desantti siunattiin venäläisten sotavankien hautausmaalle Uttiin 2009."
Todettiin "suutarina" ( laskuvarjo ei auennut ) Kouvolan Karhusuolle pudotetuksi desantiksi.

Mutta mitä kansallisuutta tämä desantti oli syntyessään?

Veikko Palvo[/quote]

IS 23.9.2009 mukaan todennäköisesti kyseessä oli Inkerinmaalla syntynyt Antti Pakkanen.

Martti Pelho
Viestit: 168
Liittynyt: 11.03.11 14:16

Asevelvollisten laittomat turvaluokittelut

12.09.11 12:25

Olen esittänyt aikaisemmin mielipiteen, jonka mukaan Mannerheimin teloituskäsky 20.6.1944 ja päämajan käskystä antamat ohjekäskyt 21.6.1944 olivat ristiriidassa silloin voimassa olleen sotaväenrikoslain sekä sovellettavan yleisen rikoslain kanssa eli laittomia.

Kaikki laittomien sotilaskäskyjen perusteella suoritetut sotilasvirkatoimet olivat ja ovat luonnollisesti niin ikään laittomia.

Päämajassa 29.6.1944 laadittu sotaväenrikoslain kuolemanrangaistuksen laventamisesitys oli valmistelutapansa perusteella jo kyseenalainen. Esitys oli myös sisällöllisestikin niin tulkinnanvarainen ja epäselvä, että se mahdollisti selustassa lain mielivaltaisen soveltamisen ja tulkinnan.

Päämaja antoi jo 4.7.1944 presidentin vahvistamasta sotaväen rikoslakiesityksestään niin ikään selvästi laittoman ohjekäskyn, jossa kuolemanrangaistuksen soveltamisalaa entisestään laajennettiin ohi ja yli sen, mikä oli juuri eduskunnassa 15 minuutin valiokuntakäsittelyin saatu hyväksyttyä laiksi. Näin päämaja siirtyi rintamakarkureiden rangaisemistouhuissaan jo jatketulle laittomuuden tielle.

Heinrichsin 4.7. antamassa ohjekäskyssä, jossa lavennetaan laittomasti jo ennakolta seuraavana päivänä eli 5.7.1944 voimaan astuvan lain kuolemanrangaistuksen peittoaluetta, määrätään laittomasti näin:

Karkuri voidaan määrätä pantavaksi syytteeseen muissakin kuin 2. kohdassa mainituissa tapauksissa, milloin sitä kurin ja järjestyksen ylläpitämisen kannalta on pidettävä välttämättömänä. Näin on syytä menetellä erikoisesti silloin, kun karkaaminen on ollut kaikesta päättäen harkittu ja johtunut ilmeisesti muista syistä kuin taistelun aiheuttamasta sielullisesta järkytyksestä.”

Mitä olivat ohjekäskyssä 4.7.1944 mainitut muut syyt?

Ei tarvinne olla ruudinkeksijä, kun toteaa, että ohjekäskyssä tarkoitetut muut syyt olivat poliittisia syitä.

Mutta miten armeijan johto määritteli poliittiset syyt kesäkuuussa 1944?

Miten nämä syyt määriteltiin Lappeenrannan henkilötäydennyskeskuksen (HTK 1:n) seulontaelimessä kuolemanrangaistuksia tuomittaessa?
Ja minkä päämajan käskyn perusteella?

Tiedämme tutkitusti, että jo kutsunnoissa asevelvollisista tehtiin suojeluskunnan, paikallispoliisin ja ev.lut.kirkkoherran yhteistyönä turvallisuusluokitus, jonka perusteella asevelvolliset luokiteltiin vallinneen Lapuan lain ja ryssävihaideologian mukaisesti luotettaviin, epäluotettaviin ja muihin (ei tietoa luotettavuudesta).

Tosin maisteri Tapio Nurminen on “Teloitettu totuus”-mielipidekirjassa (2008) esittänyt totuutena ettei edellä kerrottuja luokitteluja suoritettu asevelvollista lainkaan.

Turvallisuusluokittelun keskeisinä mutta erittäin subjektiivisinä kriiteereinä luokittelijat käyttivät kerrotun vihaideologiansa sumentamassa katsonnassaan yhtäällä asevelvollisten itsensä ja heidän perheittensä tai sukulaisten kuulumista tai toimintaa suojeluskunnassa ja toisaalta arvailuja ja tietoja asevelvollisen tai tämän perheen tai sukulaisten poliittisesta katsonnasta ja jäsenyyksistä ammattiyhdistyksiin tai muihin työväen järjestöihin tai ev.lut. kirkkoon kuulumattomuudesta.

Uskonnonvapauslakia, joka astui voimaan jo 1.7.1921, ja joka antoi kansalaiselle laillisen oikeuden erota valtiollisen ev.lut kirkon pakkojäsenyydestä, sovellettiin laittomasti asevelvollisiin suojeluskuntien, poliisin ja kirkkoherran turvallisuusluokitteluissa: kirkosta eroaminen tai kirkkoon kuulumattomuus oli yleisesti käytetty peruste “epäluotettava”-luokitukselle. Armeijassa sovellettiin yhä “Lapuan lakia”.

Asevelvollisia ei vakiintuneesti edes vaivauduttu kuulemaan luokittelussa, joissa asevelvollisen epäilty vasemmistolaisuus riitti perusteeksi armeijan kantakortin “epäluotettava”-merkinnälle.

“Romahtaako rintama”-tutkimuksessa (2007, s.223-224) on kerrottu vuonna 1926 syntyneen Urpo Kurvisen kokemuksista kun hän vuonna 1946 kirjurina Oulussa joutui vääpeli Laineen käskystä tuhoamaan vanhat kantakortit ja laatimaan uudet, joihin Laine salli kirjoittaa vain sotilaan nimen ja tämän sota-aikaiset palveluspaikat. Vanhat kortit poltettiin vääpelin valvovan silmän alla. “Siinä menivät tuhkaksi kaikki ne tositteet, joita nyt kaivataan”, kommentoi Kurvinen vihaisena.

Asevelvollisten poliittinen jyvittely antoi pohjaa heinäkuussa 1944 ratkaista Lappeenrannan henkilötäydennyskeskuksessa (HTK 1) karkureiden seulonnoissa, oliko “karkaaminen ollut kaikesta päättäen harkittu ja johtunut muista syistä kuin taistelun aiheuttamasta sielullisesta järkytyksestä.

Juristerian muotoilu “kaikesta päättäen” salli Lappeenrannan HTK 1:n seulontaelimen omat arviot ja luokittelut karkurin kantakorttiluokittelujen perusteella tilanteissa, joissa tuomittava kiisti poliittisen syyn.

Kesäkuussa 1944 Lappeenrannassa karkureiden kuulusteluissa ja tuomitsemisissa ei ollut sijaa muodollisuuksiin ja hienosäätöihin: kuolemantuomiot ratkaistiin päämajan ohjekäskyjen 21.4.1944 mukaisesti laittomasti jo suullisessa menettelyssä, ja osittain jo Lappeenrannan ja Saimaan saaristossa karkureiden välittöminä ampumisina “kiinniotettaessa”.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

Ilmo Kekkonen
Viestit: 678
Liittynyt: 16.12.07 10:09

Re: 2000 vai 3000 teloitettua rintamakarkuria?

12.09.11 13:59

Jussi Jalonen kirjoitti:Rehellisesti sanoen tämä Janssonin käytös rinnastuu kyllä jo lähinnä viinapullon antamiseen alkoholistille.
Eipä Pelho tunnut rohkaisua tarvitsevan. Sama jaanaus jatkuu täysin vailla mitään tarkoitustakaan perustella väitteitä faktoin.
Martti Pelho kirjoitti:Päämajassa 29.6.1944 laadittu sotaväenrikoslain kuolemanrangaistuksen laventamisesitys oli valmistelutapansa perusteella jo kyseenalainen. Esitys oli myös sisällöllisestikin niin tulkinnanvarainen ja epäselvä, että se mahdollisti selustassa lain mielivaltaisen soveltamisen ja tulkinnan.
Lain tarkistuksen laati everstiluutnantti, lakitieteen tohtori, oikeusneuvos
( siviilissä) Paavo Kekomäki, joka kuului maan arvostetuimpiin juristeihin KO:n jäsenä. Olisiko hän sittenkin lähinnä nykyisen asessorin asemassa ollut jopa Pelhon veroinen asiantuntija?
Martti Pelho kirjoitti:Miten nämä syyt määriteltiin Lappeenrannan henkilötäydennyskeskuksen (HTK 1:n) seulontaelimessä kuolemanrangaistuksia tuomittaessa? Ja minkä päämajan käskyn perusteella?
10.SPolK:n perustamassa karkurien kokoamispaikassa ei ollut mitään rangaistusoikeutta. Niitä ei ylipäänsä sotapoliisilla ollut.
Pelho valehtelee tämänkin uudelleen ja uudelleen.
Martti Pelho kirjoitti:Tosin maisteri Tapio Nurminen on “Teloitettu totuus”-mielipidekirjassa (2008) esittänyt totuutena ettei edellä kerrottuja luokitteluja suoritettu asevelvollista lainkaan.
Taas silkkaa pötyä.Nurminen esittää osuutenaan ansiokkaassa tutkimuksessa tarkasti Pelhon mainitseman jaottelun. Nurminen kiistää Ylikankaan esittämän väitteen poliittisin perustein tapahtuneesta palveluksesta vapauttamisesta.
Martti Pelho kirjoitti:“Romahtaako rintama”-tutkimuksessa (2007, s.223-224) on kerrottu vuonna 1926 syntyneen Urpo Kurvisen kokemuksista kun hän vuonna 1946 kirjurina Oulussa joutui vääpeli Laineen käskystä tuhoamaan vanhat kantakortit ja laatimaan uudet, joihin Laine salli kirjoittaa vain sotilaan nimen ja tämän sota-aikaiset palveluspaikat. Vanhat kortit poltettiin vääpelin valvovan silmän alla. “Siinä menivät tuhkaksi kaikki ne tositteet, joita nyt kaivataan”, kommentoi Kurvinen vihaisena.
Todennäköisesti kantakortit uusittiin tarkoituksella jättäen pois vanhat "synnit". Miehillä oli nimittäin yllättävän paljon rangaistuksia vankeutta myöten.

"Romahtako rintama" ei ole tutkimus, vaan kokoelma Ylikankaan ennakkokäsityksen ryydittämiä väitteitä. Ne on perinpohjin kumottu maan parhaiden asiantuntijoiden tutkimuksessa "Teloitettu totuus".
Ylikangas itsekin ilmoittaa tehneensä teloitetuista vain "viitteellisen arvion". Se ei ole juurikaan Pelhon tarinoita tieteellisempi. Olen määrittänyt sen "viihteelliseksi arvailuksi".
Martti Pelho kirjoitti:Asevelvollisten poliittinen jyvittely antoi pohjaa heinäkuussa 1944 ratkaista Lappeenrannan henkilötäydennyskeskuksessa (HTK 1) karkureiden seulonnoissa, oliko “karkaaminen ollut kaikesta päättäen harkittu ja johtunut muista syistä kuin taistelun aiheuttamasta sielullisesta järkytyksestä.” Juristerian muotoilu “kaikesta päättäen” salli Lappeenrannan HTK 1:n seulontaelimen omat arviot ja luokittelut karkurin kantakorttiluokittelujen perusteella tilanteissa, joissa tuomittava kiisti poliittisen syyn.Kesäkuussa 1944 Lappeenrannassa karkureiden kuulusteluissa ja tuomitsemisissa ei ollut sijaa muodollisuuksiin ja hienosäätöihin: kuolemantuomiot ratkaistiin päämajan ohjekäskyjen 21.4.1944 mukaisesti laittomasti jo suullisessa menettelyssä, ja osittain jo Lappeenrannan ja Saimaan saaristossa karkureiden välittöminä ampumisina “kiinniotettaessa”.
Kantakortteja säilytettiin palveluspaikassa. Ne eivät olleet sotapoliisin käytössä. Se suoritti lyhyen kuulustelun ja toimitti miehen opaselimelle, joka kuljetti hänet takaisin yhtymään. Mikä on ohjekäsky 21.4.1944?

Pelho voisi edes jotenkin lukea läpi tutkimuksen (TT-44), kun on kerrankin sen edes avannut. Vääristelyt voisi lopettaa. Ne eivät taaskaan mene läpi.

Heikki Jansson
Viestit: 662
Liittynyt: 14.04.06 12:55
Paikkakunta: Kirkkonummi

Ilmo Kekoselle

12.09.11 14:12

Ilmo Kekkonen kirjoitti:
Heikki Jansson kirjoitti: Tässä ote tekstistäsi:

Väinö Linna pitäytyi täysin herra Niemisen nevon mukaisesti romaanien kirjoittamisessa (teki tosin myöhemmin romaaniensa filmatisointeja)... ja "Tuon lainasin Heikki Janssonin tekstistä. Eikö siinä mainita Linnan toimineen Niemisen neuvon mukaisesti?
Olen siis sanonut, että myös muuan Väinö Linna pysyi siinä ohjenuorassa, jonka herra Nieminen antoi tässä viestiketjussa Pelholle, nimittäin ohjeen pysyä romaanin kirjoittamisessa. Linnan Tuntemattomalla ole tunnetut seuraukset. Herra Niemisestä kun historian tutkimus on jotain aivan muuta kuin romaanin kirjoittamista. Vastasin viittaamalla Väinö Linnaan, josta tuli eräs merkittävimmistä 1900-luvun hisatoriaan vaikuttaneista maassamme.

Kekkonen on sekoillut, että olisin ryhtynyt "opettamaan kirjallisuutta Jarmo Niemiselle arvellen tämän mm. antaneen ohjeita Väinö Linnalle", mikä on täyttä sekoilua. Ilmeisesti Kekkonen on lukenut viestini väärin tms. Mitään vahinkoa ei kuitenkaan syntynyt joten koko juttu voidaan ilmeisesti unohtaa. Sen sijaan on merkillepantavaa Kekkosen varomaton totuuden käsittely kun tämä joutuu puolustamaan kirjoitustaan, joka on kaiketi (ainakin minulle käsittämätön) erehdys.

Herra Niemisen viestissä ei, kuten jo heti ensimmäisessä viestissäni totesin, ole sen enempää implisiittisesti kuin explisiittisesti esitetty mitään varaumaa vaan siinä sanotaan että (kaikki) Pelhon kirjoittama on "tarinointia". En ole ajatustenlukija ja argumentoin sitä vastaan mitä herra Nieminen kirjoitti, en jotain muuta, joka ei ilmene tämän kirjoittamasta. Jos tämä tarkoittaa jotain muuta niin kirjoittakoon sen mitä tarkoittaa, eikä niin että minun olisi ymmärrettävä tai agumentoitava tämän ajatuksia vastaan. Kun muutkaan eivät ole ajatustenlukijoita olisin jokin eriskummallinen olenta joka puhuu itsekseen omiaan, kun keskustelisin herra Niemisen (lausumattomien) ajatusten kanssa jossain, arvatenkin kahvilassa. Onhan siinä ideaa SciFi-romaaniksi.

Herra Niemisen viesti oli siis virheellinen tässä suhteessa. Pelho ei suinkaan tarinoinut, vaan esitti täyttä asia. Oletan, ettei herra Nieminen vaan lukenut Pelhon viestiä.

Kekkonen esittää lopuksi omia johtopäätöksiään minun mielipiteistäni asiassa. En ole muodostanut minkäänlaista käsitystä ns. Huhtiniemi-haudoista. Asia voi minun puolestani olla miten vain. On täysin mahdollista, että henkilö puolustaa toisen oikeutta esittää näkemyksiään ilman että tämä samalla kannattaa näitä näkemyksiä.


II.
Koska Kekkonen on kiistänyt väitteeni, jonka mukaan, tämä on viestissäni esitetysti mollannut Pelhoa laitan seuraavaksi lyhyen [sic!] luettelon siitä mitä löytyi käydessäni läpi Kekkosen viestit kahdelta viimeiseltä viikolta. En usko että asiassa on kenelläkään juuri sanomista sen jälkeen.

Kekkonen siis pakottaa aiheettomalla kiistollaan minut tähän. En pidä puuhasta, sillä minusta puuha on kuin sivukaupalla moittisin Kekkosta, eikä se ole mitenkäään mieltä ylentävää - minulla olisi parempaakin tekemistä, mutta esitettäköön, kun Kekkonen kiistonsa kautta sitä vaatii.

Kekkosen Pelhooon kohdistamat mollaukset 15.8 - 1.9.

Olen käynyt läpi viimeiset kaksi viikkoa (elokuun toisen puoliskon) ja tässä Kekkosen Pelhoon kohdistamia huomautuksia. - Lukija pääätelköön ja tehköön johtopäätöksensä itse Kekkosen omakätisesti muotoilemista teksteistä:

Pelhoa loukkavat maininnat alkoivat sinänsä jo 20.3.11, saman tien kun Pelho oli kirjoittanut ketjun avauksen maininnoin että Pelho on:

Kekkonen aloitti 22.3.11:
[Pelhon kirjoittamassa tekstissä] on höysteksi sotkettu toisaalta täysin asiaankuulumattomia väitteitä ja toisaalta puhdasta mielikuvitusta”.

Myöhemmin, elokuussa Kekkonen jatkoi:

Kekkonen 15.8.11:
Herra Pelhon viesti on lapsellinen. Jos ei ole tuon parempaa tietoa, on niitä turha lähetellä.
Muutama juttu nyt kuitenkin.

Kekkonen 15.8.11:
Jos herra Pelho haluaa vakuuttaa minut ja muut asiaan perehtyneet, niin turhan höpinän tilalle voisi antaa tiedot vaikka 20-30 kesällä -44 salaa ja laittomasti teloitetusta. Se on varmaan herra Pelholle helppoa. Hänhän tietää teloitettuja olevan.... ja jatkoi Se on todiste, eikä löperöä väittelyä, mitä herra Pelho on tähän asti harrastanut.

Kekkonen 20.8.11 otsikolla ”Satusetä Pelholle”
Pelho jatkaa tarinoidensa kertomista ilman todisteita. Puutun vain muutamaan tökeröimpään väitteeseen.

Kekkonen 20.8.11:
Pötyä on tuokin. Pelho tuntuu käyttävän päälähteenään Arposen/Meurosen satukirjaa. Tämä asiakirja on sen lopussa...

Kekkonen 22.8.11:
Pelho jatkaa satuilujaan ja asioiden sotkemista. Faktat ja lähteet puuttuvat.

Tähän Pelho silloin tarttui ja palautti Kekkoselle:

Pelhon vastaus 22.8:
Tulkitset kirjoitustani virheellisesti. Sotket kuten lasten hiekkalaatikkoleikeissa sanottaisiin.

Kekkonen 22.8.11:
Huolimatta Pelhon ja monien muidenkin ikuisesta verenhimosta, on selvää, että kun sotilaalle annettiin mahdollisuus säilyttää henkensä, niin hän sen myös teki...

23.8.11 (viestin otsikko oli ”Totuuden ystäville 5”)
Otsikosta huolimatta lainaan tässä Pelhon viimeisimmät sadut. Tavan mukaan hänellä ei ole mitään todisteita. Kerojärvi on minullekin uusi satusetä.

Kekkonen 25.8.11
Palaan vielä Pelhon väitteisiin 24.8. Kumosin jo aiemmin pari. Kumoamatta on jäänyt keskustelun aikana montakin Pelhon puutaheinää-tarinaa. Monta on tosin kumottukin.

Kekkonen 26.8.11:
Pelho se jatkaa satuilujaan. Kerojärvi on yksi Huhtiniemen huhun levittäjä, jonka jutut on todettu perättömiksi. Huhtiniemessä toimi jo 18.6. 44 alkaen...

Kekkonen 30.8.11:
Samalla vahvistuu käsitykseni Pelhon tarjoamista tai Arposen/Meurosen satukirjasta otetuista muista "aikalaistodistajista". Kertomus toisensa perään on osoittautunut joko täysin perättömäksi tai sitten mielikuvitukseen perustuvaksi satuiluksi.Joskus on kyseessä tietämättömyyteen perustuva väärinkäsitys.

Kekkonen 1.9.11:
Arposen tarinat paljasti puhtaaksi satuiluksi mm. Pasi Jaakkonen. Uudet kuvitelmat teloituksista kehitteli sitten Heikki Ylikangas. Nekin siis mitätöivät osaltaan Arposen kehitelmät, joita Pelho niin innolla lainaa. Ylikankaan tulkinnat taas kumottiin perin pohjin alla esitellyssä kirjassa.


Poiminnot riittänevät.

Kekkonen selitti siis, että tämä oli välttämätöntä ja huomauttaa, ettei faktojen vaatiminen ole loanheittoa. Kekkosesta "se on nimenomaan yritystä pitää keskustelua edes jotenkin aiheessa. Tosin jo Pelhon avausväite on vailla mitään todisteita.
Olen todellakin oikonut Pelhon perättömiä väitteitä oikein roppakaupalla ja saanut siitä jopa tunnustusta muilta palstalaisilta."

Jäin ihmettelemään miksi ihmeessä Kekkosen pitää torjua jokaikinen Pelhon esittämä väite. Mieleeni muistuu vanha juttu siitä, kuinka pappi kävi kastamassa Emman ja Kallen yhdennentoista mukulan ja moitti näitä tuolloin ehkäisyvälineiden käyttämättä jättämisestä. Tähän Kalle totesi hieman epävarmasti, että ”eikö siinä pyhässä kirjassakin sanota että lisääntykää ja täyttäkää maa johon pappi: Niin muttei siinä sanota että teidän tule yksin täyttää maa. - Voisi Kekkonen jättää jotain lukijallekin, eikä pitää näitä arvostelukyvyttöminä joille jokainen asia on selitettävä.

Nimimerkki Heehak kirjoitti 31.8.11
On aika kummallista, että jonkun henkilön sanomisen tai kirjoittamisen solvaaminen satuiluksi tai valheiksi menee läpi moderaattori-seulan. Käsittääkseni sen laatuinen sanankäyttö ei kuulu kunniastaan kiinnipitävien historiantutkijoiden sanavarastoon.

Kekkonen vastasi Heeehakille 31.8.11:
Minulle tuo on kai tarkoitettu.
Sanon satua saduksi ja valetta valeeksi. Ei se ole solvaamista, vaan totuuden kertomista. Jos moderaattorit sen kieltävät, niin se on heidän asiansa.

En sano liioin Kekkosta esim. ”***:ksi”, vaan jätän sellaisen mainitsematta. Jonkin suorasukaisuuden sanomatta jättäminen ei ole kiellettyä vaan kohteliasta.

Ei ole siis mielestäni suinkaan välttämätöntä huomauttaa toiselle vaikkapa siitä, että tällä on kasvoissaan finni. Voi vallan mainiosti jättä sen sanomatta ja vaikkapa kehua tämän kaunista solmiotaan (jos tällä sattuu olemaaan solmio). Se ei ainakaan ole solvaamista. Tällaiset asiat kuuluvat minusta lastenkasvatukseen eikä esitettäväksi arvostetulle historioitsijalle ja everstille.

Klaus Lindgren kirjoitti 31.8.11:

Olen moderaattorina tuuminut, ettei Ilmo Kekkosen sanankäyttö ole ollut mitenkään asiatonta. Moni muu on esittänyt asiansa paljon kärkevämmin, ja kun olen kehottanut maltillisuuteen, jopa loukkaantunut syvästi. Kekkonen ei ole syyllistynyt mihinkään sellaiseen.


Toisten huonotapaainen käytös ei oikeuta Kekkosta olemaan huonotapainen, olkoon että vähemmän. Tämä sääntö on tälläkin foorumillla tullut esiin täysin muissa asioissa, vaikkapa sääntönä että juutalaisvainot natsi-Saksassa eivät oikeuttaneet länsivaltojen suorittamaan Dresdenin pommitukset. Säännön yleinen muoto on suurinpiirtein ”yhden pahan teko ei oikeuta toista tekemään toista pahaa”.


Lindgren jatkoi:

Sananvapauden kannalta voi kysyä, miksi Kekkonen ei saisi sanoa, että siellä Huhtiniemessä ei tapettu karkureita, jos Pelho saa sanoa että siellä tapettiin?

Kuten lähettämästäni viestistä riidatta ilmenee on Kekkonen käyttänyt sopimatonta ” ja jatkuvaa satusedättelyä. Kukaan ei tietenkään ole kieltänyt kumpaakaan kiistämästä toisen väitettä, sen enempää Kekkosta kuin Pelhoakaan, joten Lindgrenin esittämä näkemys on asiaankuulumaton ja aiheeton.

Sananvapauteen (jos haluaa argumentoida tuon tyhjän käsitteen avulla) kuuluu oikeus esittää vapaasti oma mielipiteensä, ei oikeus loukata toista. Tämä pätee tietysti yhtä lailla Kekkoseen kuin Pelhoonkin.

Lindgren jatkoi:
”Tieteellisyyden nimissä taas Kekkosella voi nähdä lähes tulkoon velvollisuuden sanoa, että siellä ei tapettu karkureita, jos siellä ei kerta kaikkiaan niitä tapettu, tai jos mikään luotettava lähde ei viittaa siihen, että niitä olisi siellä tapettu.”,

Aivan niin. Saa sanoa, muttei loukkaavasti, ja siitä oli puhe. Ei sen enempää Heehak kuin minäkään tahdo kieltää Kekkosta esittämästä mielipiteitään, mutta ainakin minusta Kekkosen tulisi välttää tällöin loukkaavaa käytöstä. Lindgrenin olisi syytä puhua asiasta eikä sen vierestä.

Heehak esitti 31.8.11:
”Kyse ei olekaan siitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Kekkonen tosiaan on asiantuntija, mutta hänen loppukaneettinsa valheista ja satuilusta vähentää hänen sanomansa painoarvoa. Se ei sen lisäksi kuulu herrasmiehen tapoihin.”

Aivan niin. Sitä olen minäkin halunnut sanoa.


Yhdessä kohtaa olen huomannut kirjoittaneeni epäselvästi. Olen tarkoittanut että Kekkonen on mennyt henkilökohtaisuuksiin mutta että Pelho ei ole esimerkillisesti sortunut henkilöä koskevaan arvosteluun ja olen tällöin käyttänyt sanaa ”pysyä asiassa” (tarkoituksessa että tämä ei ole mennyt henkilökohtaisuuksiin vaan pysynyt asiassa). En tietystikään ota kantaa muutoin mitenkään siihen onko Pelho pysynyt annetussa (tai edellytetyssä) aiheessa. Paninkin merkille että Kekkonen käytti aiheellisesti termiä "pysyä aiheessa" eikä "pysyä asiassa".

Lopuksi huomautan, että professori Heikki Ylikangas esitti (muistaakseni) kirjansa loppukaneetissa, että nykymuotoisesta historiantutkimuksesta sotakorkeakoulun yhteydessä tulisi luopua ja korvata se puolustuslaitoksesta riippumattomalla tutkimuksella. Mielestäni tämä ajatus on kannatettava. Puolustusvoimat eivät tarvitse oman historiansa puolustusasianajajia, vaan kansakunta kaipaa puolustusvoimiin(kin) ja sen tekemisiin kriittisesti suhtautuvia tutkijoita. Erityisesti sotahistorian laitoksen tutkimusalaan kuului sotiemme historia. Sitä, miten se selviytyi ilmenee sen seikan valheenomaisesta salaamisesta, että Suomi suunnitteli ja toteutti hyökkäyssodan Neuvostoliittoa vastaan yhdessä natsi-Saksan kanssa.

Että semmottii...

Ilmo Kekkonen
Viestit: 678
Liittynyt: 16.12.07 10:09

Re: 2000 vai 3000 teloitettua rintamakarkuria?

12.09.11 15:24

Yritin olla pahemmin provosoitumatta, mutta pakko on.

Janssonin esitys kokoaa sen, mitä mieltä olen Pelhon teksteistä. Tietysti hän jättää huomiotta varsinaisen asian, että olen nimenomaan ja pääasiassa oikonut Pelhon perättömiä väitteitä. Nuo huomautukset ovat sivuseikka. Tuossa edellä on tuorein esitys. Siinä nimitän Pelhoa valehtelijaksi, koska hän taas kerran esittää valeita täysin harkiten ja tarkoituksella.

Ihmettelen sitä, että keskustelun varsinainen aihe tuntuu jäävän sivuun ja minun keskustelutyylini sivuseikat nousevat pääasiaksi. Onko tarkoitus tukkia minun suuni? Pelhohan jo jossain esitti uhkailuja oikeuteen haastamisesta väittäen minun valehdelleen.Jansson väittä minun vastanneen jokaiseen Pelhon tekstiin. Niin en ole kuitenkaan tehnyt, vaan olen puuttunut lähinnä räikeimpiin väitteisiin. En ole suinkaan halunnut viedä lukijoilta arvioinnin iloa, vaan antanut mahdollisuuden miettiä asioita myös todellisten tapahtumien kannalta.
Heikki Jansson kirjoitti:Erityisesti sotahistorian laitoksen tutkimusalaan kuului sotiemme historia. Sitä, miten se selviytyi ilmenee sen seikan valheenomaisesta salaamisesta, että Suomi suunnitteli ja toteutti hyökkäyssodan Neuvostoliittoa vastaan yhdessä natsi-Saksan kanssa.
Mitä tällä on tekemistä topicin aiheen kanssa? En ole koskaan palvellut Sotahistorian laitoksessa tai sen edeltäjissä.

Jansson voisi lukea esimerkiksi silloisen Sotatieteen laitoksen 1988 valmistuneen Jatkosodan historian 1. Osan luvut 1 ja 3. Niihin tutustumisen jälkeen Jansson voisi kertoa, mitä valheita näihin Suomen jatkosotaan joutumista kuvaaviin lukuihin sisältyy.
Tai, jos asia todella Janssonia kiinnostaa, niin saman laitoksen Suomen sota 1941-45 osa 1:n luvuissa I ja III käsitellään samat asiat vuonna 1965 kirjoitettuina.

Tiedän Ylikankaan purkaneen määrätyistä syistä vihaansa sotahistorioitsijoihin. Ilmeisesti Janssonilla on omat syynsä olla samaa mieltä hänen kanssaan.

Molemmissa kirjasarjoissa selvitellään myös yhteistoiminta Saksan kanssa sodan aikana. Löytyisikö sieltä Janssonin väittämiä valeita?

Jansson varmasti avaa uuden topicin aiheen pohjalta? Tästä aiheesta hänellä ei tunnu olevan muuta sanomista, kuin henkilökohtaiset hyökkäilyt ja Ylikankaan myötäily.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”