Ilmo Kekkonen
Viestit: 678
Liittynyt: 16.12.07 10:09

Re: 2000 vai 3000 teloitettua rintamakarkuria?

Martti Pelho kirjoitti:Olen tarjonnut osaksi Lappeerannan seudun ja Saimaan saaristossa kesällä 1944 tapahtuneita rintamakarkureiden ampumisten taustaa tämän punikeiksi ja kommunisteiksi leimattujen rintamakarkureiden tappamiseen mahdollistavan ja yllyttävän fasistisen ideologian.
Pelho harhailee taas täysin muissa asioissa ilman mitään tarkempaa tietoa. Vihjailuja ja syytteitä piisaa. Entä perustelu?
Pelho ei myöskää ole kyennyt vastaamaan ainoaankaan esittämääni kysymykseen.

Nyt haluan vastauksen kysymykseen: Montako karkuria Saimaan saaristossa ammuttiin? Nimet, ajat ja paikat? Ihan muutama esimerkki riittää malliksi, koska Pelho tietää ammuttuja olleen vähintään 2 000.Kai niitä "aikalaistodistajia" riittää tähänkin? Muutenhan väite ilman todisteita on aivan yksinkertaisesti valetta.

Rintamakarkurien kovasanainenkin haukkuminen oli nimenomaan vastaus heidän pidättäjiin kohdistuvalle solvauksille. Armeijan todellinen ideologia suhteessa karkureihin selviää parhaiten, jos Pelho tutustuu Meurosen ja Arposen "Teloitetut" kirjan lopussa olevan kenraali Heinrichsin allekirjoittamaan Päämajan asiakirjaan "Karkaamisen vaikutus sotatoimiin". Pvm 9.8. 44. Siitä selviää, mitä mieltä armeijan johto oli karkaamisesta sodan vielä kestäessä. Pelho voisi esittää, mitkä kohdat todistavat "fasistisesta ideologiasta". Odotan vastausta.

Syytökset maanpetturuudesta todisti oikeiksi mm. Valvontakomission varapuheenjohtaja kenraaliluutnnatti Savonenkov, joka vaati vankilaan tuomittujen karkurien välitöntä vapauttamista, koska he olivat toimineet YK:n hyväksi. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että karkurit olivat hyödyntäneet vihollista samaan aikaan kun toiset taistelivat. Noin
2 500 karkuria vapautettiin syksyllä -44 Lapin sodan vielä jatkuessa. Lisäksi heille maksettiin palkat ja päivärahat. Siis äskeinen vihollinen vaati palkitsemaan hyväkseen toimineita.

Pelho esittelee kuvitelmiaan puolustusvoimien toiminnasta omaan ideologiaansa nojautuen. Asiantuntemus puuttuu kokonaan.Jälki on sen mukainen.

JariL
Viestit: 435
Liittynyt: 13.02.09 15:40

Re: 2000 vai 3000 teloitettua rintamakarkuria?

Vuoden 1918 kansallinen tragediamme jälkeen yhteiskuntamme julkishallinnossa sikisi kaikkialla viralliseksi ideologia, jota voitaneen kutsua fasistiseksi (tai arjalaisuudeksi). Taipumuksemme ryssäfobiaan toi oman lisämausteensa maan dominoivaan militaristiseen valtakulttuuriiin.
Kommunisminvastaisuus tai edes kyseisen aatteen vihaaminen ei tee kenestäkään fasistia ja vielä vähemmän arjalaista. Suomen valtakulttuuri oli varsin konservatiivinen ja "maalainen" pitkälle 1960-luvulle. Tuolle kulttuurille oli tyypillistä pysyvyys, jota kommunismi vallankumouksellisena aatteena uhkasi. Suomalaisen yhteiskunnan vastaus uhkaan ei ollut fasismi vaan lain ja järjestyksen korostaminen. Fasistiset liikkeet tekivät Suomessa sen virheen, että ne ryhtyivät ajamaan asiaansa laittomin keinoin tilanteessa, jossa vastaavalla tavalla toimiva vastapooli käytännössä puuttui, kiitos EK:n tehokkaan toiminnan. Niinpä Lapuan liike tai IKL ei päässyt toimimaan maan pelastajana kaaoksesta vaan ne ajautuivat häirikköinä poliittiseen marginaaliin.

Espanjan yhteiskunnan ja Suomen tilanteen välillä on kyllä tietty yhteys. Myös Espanjassa yhteiskunta oli hyvin konservatiivinen ja maalainen. Kaikki tiesivät paikkansa Jumalan luomassa järjestelmässä eivätkä suuret muutokset olleet mahdollisia. 1920- ja 1930-luvun alkupuolen tapahtumat polarisoivat tilanteen ja pakottivat uudistamaan poliittista järjestelmää tavalla joka ei lopulta tyydyttänyt ketään. Fasismi ei alunperin ollut kapinaan nousseen väestön osan johtava aate vaan konservatismi. Sodan kuluessa fasisitiset aatteet ottivat vallan Francon johdolla suurin piirtein samalla tavalla kuin tasavaltalaisten puolella kommunistit sodan varjolla ottivat johtoaseman. Kummassakin tapauksessa hautaan pistettiin paitsi varsinaisia vihollisia myös omalla puolella taistelleita poliittisia vastustajia. Samalla tavalla kuin Saksassa kommunistit toimivat Espanjassa vipuna, jonka avulla fasisimi sai vallan. Sekä Suomessa että Espanjassa kirkonvastaisuus ja omaisuuden koskemattomuuteen puuttuminen olivat tekijöitä, jotka kaikkein varmimmin jakoivat kansan kahtia.

Espanjan ja Suomen oloissa oli kuitenkin myös merkittävä ero. Espanjassa maanomistusolot olivat huomattavan keskittyneet ja siellä oli maanomistajaluokka joka ei ollut valmis tinkimään asemastaan. Maata vaativille annettiin juuri sen verran maata kuin hautapaikkaan tarvittiin. Suomessa taas maata omistava väestö kykeni sodasta huolimatta jollakin tasolla ymmärtämään maattoman väestön aseman ja sitä kautta aukesi mahdollisuus purkaa edes joltakin osin sisällissodan aiheuttamaa traumaa varsin nopeasti sodan jälkeen. Suomesta myös puuttuivat Espanjan separatistiset liikkeet, jotka vaikuttivat vahvasti sekä sodan aikaisiin että sen jälkeisiin puhdistuksiin ja pitkittivät sodan jälkiselvittelyitä pitkälle 1960-luvulle saakka. Kataloniassa ja Baskimaassa surmattiin punaisten ohella myös paljon omaa kansallista identiteettiään korostaneita henkilöitä. Veikkaisin myös, että hyvin suuri osa pitkäaikaisvangeista oli kotoisin niistä osista Espanjaa, joissa sepratismi oli vahvinta.

Martti Pelho
Viestit: 168
Liittynyt: 11.03.11 14:16

Re: 2000 vai 3000 teloitettua rintamakarkuria?

Ilmo Kekkonen kirjoittaa kommentissaan mm. seuraavaa:

"Syytökset maanpetturuudesta todisti oikeiksi mm. Valvontakomission varapuheenjohtaja kenraaliluutnnatti Savonenkov, joka vaati vankilaan tuomittujen karkurien välitöntä vapauttamista, koska he olivat toimineet YK:n hyväksi. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että karkurit olivat hyödyntäneet vihollista samaan aikaan kun toiset taistelivat. Noin 2 500 karkuria vapautettiin syksyllä -44 Lapin sodan vielä jatkuessa. Lisäksi heille maksettiin palkat ja päivärahat. Siis äskeinen vihollinen vaati palkitsemaan hyväkseen toimineita."

Suomi allekirjoitti aseleposopimuksen syyskuussa 1944.
Mutta kuka ta ketkä olivat sopimuskumppaneita?

Perinteisen sinivalkoisen historiantulkintamme mukaan Suomi teki aseleposopimuksen Neuvostoliiton kanssa.
Sopimus tehtiin kuitenkin Suomen ja liittoutuneiden kesken.

Sopimustekstissä ei mainita rintamakarkureita. Sopimus kielsi Suomen hallitukselta kaikki rankaisutoimenpiteet niihin Suomen sotilaisiin, jotka ovat kieltäytyneet taistelemasta liittoutuneita vastaan ja määräsi edelleen vapautettavaksi kaikki Suomen omille keskitysleireille ja vankiloihin eristetyt tuhannet muut kansalaiset.

Todistus, jonka Ilmo kertoo valvontakomissiosta ja sen varapuheenjohtajasta, ei voi pitää paikkaansa.

Valvontakomissio ei varmuudella kirjoittanut tai puhunut syksyllä 1944 "Yhdistyneeet Kansakunnat (UN,OON,YK)" -järjestöstä. Sehän perustettiin vasta syksylla 1948 eli neljä vuotta myöhemmin.

Ilmo kirjoittaa liittoutuneiden valvontakomissiosta poistamalla komission kansainvälistä statusta määrittävän sanan "liittoutuneet".

Oletan liittoutuneiden valvontakomission edustajien puhuneen ja kirjoittaneen "liittoutuneita vastaan taistelusta kieltäytyneistä Suomen tasavallan armeijan sotilaista".

Liittotuneiden valvontakomissiohan määräsi lakkautettavaksi suojelukuntajärjestöt ja lukuisia muita fasistisiksi luokittelemiaan yhdistyksiä.

Suojeluskuntalaiset järjestivät muuten omien hautajaistensa muistotilaisuuden lokakuussa 1944 sattuvasti juuri lähellä Huhtiniemeä, Lappeenrannassa.

Leiri- ja linnantuomioksi vuonna 1940 silloisille Suomen tasavallan riippumattomille ja sitoutumattomille syyttäjille ja tuomioistuimille riitti, jos kansalaisen oli liittynyt jäseneksi Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura ry-nimiseen yhdistykseen. Liittyneitä oli 86000 eli 5% aikuisväestöstä. Kaikki Suomen tasavallan täysvaltaisia kansalaista.

Mainitun ystävyysseuran työnjatkajaksi perustettiin loka-marraskuussa 1944 kahdessa Helsingissa pidetyssä kokouksessa Suomi-Neuvostoliitto-Seura ry. Sen kunniapuheenjohtajaksi suostui J.K.Paasikivi ja yhdistyksen hallituksen jäseneksi valittiin muun muassa Urho Kaleva Kekkonen.

Martti Pelho
suuhygienisti
Alhaurin el Grande
Andalusia

Veikko Palvo
Viestit: 853
Liittynyt: 12.10.09 13:13

Re: 2000 vai 3000 teloitettua rintamakarkuria?

Martti Pelho kirjoitti: Mainitun ystävyysseuran työnjatkajaksi perustettiin loka-marraskuussa 1944 kahdessa Helsingissa pidetyssä kokouksessa Suomi-Neuvostoliitto-Seura ry. Sen kunniapuheenjohtajaksi suostui J.K.Paasikivi ja yhdistyksen hallituksen jäseneksi valittiin muun muassa Urho Kaleva Kekkonen.

Martti Pelho
suuhygienisti
Alhaurin el Grande
Andalusia
Ystävyysseura oli ja pysyi ilmeisestikin aina NL:n asialla?

Rauhan
NL:n kanssa tehneet sodanaikaiset vastuunkantajat joutuivat vankilaan ja vapautetuille 2500 rintamakarkurille kriminaalirikos, maanpetos muuttui kenties ansioksi joidenkin mielestä.
Poliittisille vangeille, mm. Hella Wuolijoelle, Mauri Ryömälle, Cay Sundströmille se näyttäisi ainakin olleen ansio, joka nosti heidät korkeisiin ja näkyviin virkoihin.
Paasikiven
asenteet vaikuttivat pitkälti siihen, ketkä muut olivat Suomessa sodan jälkeen valta-asemissa.

Mutta SKP - SKDL:n järjestämiä ja koolle kutsumia rintamakarkureiden kokouksia
esim. hieman myöhemmin Suomeen tullut neuvostoliittolainen Tuure Lehen ei hyväksynyt pitäen niitä virheenä.

Rintamakarkuruutta ei arvostettu, eikä rintamakarkurikokouksilla T.Leheninkään mielestä ilmeisestikään saatu aikaan kuin negatiivinen vaikutus?

Veikko Palvo

Ilmo Kekkonen
Viestit: 678
Liittynyt: 16.12.07 10:09

Re: 2000 vai 3000 teloitettua rintamakarkuria?

Martti Pelho kirjoitti:Ilmo Kekkonen kirjoittaa kommentissaan mm. seuraavaa:

"Syytökset maanpetturuudesta todisti oikeiksi mm. Valvontakomission varapuheenjohtaja kenraaliluutnnatti Savonenkov, joka vaati vankilaan tuomittujen karkurien välitöntä vapauttamista, koska he olivat toimineet YK:n hyväksi. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että karkurit olivat hyödyntäneet vihollista samaan aikaan kun toiset taistelivat. Noin 2 500 karkuria vapautettiin syksyllä -44 Lapin sodan vielä jatkuessa. Lisäksi heille maksettiin palkat ja päivärahat. Siis äskeinen vihollinen vaati palkitsemaan hyväkseen toimineita."

Suomi allekirjoitti aseleposopimuksen syyskuussa 1944.
Mutta kuka ta ketkä olivat sopimuskumppaneita?

Perinteisen sinivalkoisen historiantulkintamme mukaan Suomi teki aseleposopimuksen Neuvostoliiton kanssa.
Sopimus tehtiin kuitenkin Suomen ja liittoutuneiden kesken.

Sopimustekstissä ei mainita rintamakarkureita. Sopimus kielsi Suomen hallitukselta kaikki rankaisutoimenpiteet niihin Suomen sotilaisiin, jotka ovat kieltäytyneet taistelemasta liittoutuneita vastaan ja määräsi edelleen vapautettavaksi kaikki Suomen omille keskitysleireille ja vankiloihin eristetyt tuhannet muut kansalaiset.

Todistus, jonka Ilmo kertoo valvontakomissiosta ja sen varapuheenjohtajasta, ei voi pitää paikkaansa.

Valvontakomissio ei varmuudella kirjoittanut tai puhunut syksyllä 1944 "Yhdistyneeet Kansakunnat (UN,OON,YK)" -järjestöstä. Sehän perustettiin vasta syksylla 1948 eli neljä vuotta myöhemmin.
Martti Pelho
suuhygienisti
Alhaurin el Grande
Andalusia
Pelho tdistaa jälleen kerran tietämättömyytensä.Jokunen kommentti tuohon.

Välirauhansopimuksessa oli toisena osapuolena NL ja Iso-Britannia. Useissa pykälissä mainitaan Yhdistyneet kansakunnat, liittoutuneet vallat tms. Erityisesti 20. Artikla määrittää YK:n puolesta toimineiden vapauttamisen.
Asiaa on selvitetty mm. Juhani Suomen Urho Kekkosen elämäkerran osassa "Vonkamies", ss. 22-30.
Tarkan vankien määrän muistin väärin. Se oli 1735 ja rangaistusta alennettiin 2349:ltä. Karkureita vapautettiin ensi erässä 544 ja myöhemmin lisää.
Martti Pelho kirjoitti:Suojeluskuntalaiset järjestivät muuten omien hautajaistensa muistotilaisuuden lokakuussa 1944 sattuvasti juuri lähellä Huhtiniemeä, Lappeenrannassa.
Kyseessä on ollut sankarivainajien muistotilaisuus Lappeenrannan sankarihaudalla, joka on keskellä kaupunkia. Samalla on varmaan siunattu muualta siirretyt tilapäisesti haudatut sankarivainajat. Pelho vääristelee asiaa tässäkin.

Pelholla on edellen vastaamatta tekemäni kysymykset. Tuolla tiedon tasolla on varmaan parempi olla yrittämättäkään.Täyttä puppua oli tämäkin yritelmä.

Ilmo Kekkonen
Viestit: 678
Liittynyt: 16.12.07 10:09

Re: 2000 vai 3000 teloitettua rintamakarkuria?

Martti Pelho kirjoitti:Leiri- ja linnantuomioksi vuonna 1940 silloisille Suomen tasavallan riippumattomille ja sitoutumattomille syyttäjille ja tuomioistuimille riitti, jos kansalaisen oli liittynyt jäseneksi Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura ry-nimiseen yhdistykseen. Liittyneitä oli 86000 eli 5% aikuisväestöstä. Kaikki Suomen tasavallan täysvaltaisia kansalaista.
Huhtiniemi-inttäjille on tyypillistä aiheen vaihto täysin muihin asioihin, kun mitään todisteita väitteille ei ole esittää.

SNRYS oli täysin Moskovasta johdettu yhdistys, jonka tehtävä oli luoda vallankumouksellinen tilanne. Viimeisin tutkimus on löytänyt Moskovasta asiakirjoja, joissa ollaan tyytymättömiä seuran tehottomuuteen.
Seura lakkautetttiin sen syyllistyttyä jatkuviin laittomuuksiin. Raastuvanoikeuden lakkautusperusteissa seuran todettiin vahingoittaneen Suomen ja NL:n suhteita.

Jäseniä oli syyskuussa 1940 noin 35 000. Se ei johtanut mihinkään rangaistukseen. Johtohenkilöt tuomittiin vankeuteen tai otettiin turvasäilöön.

Pelhon tiedot eivät taaskaan ole edes sinnepäin. Onko kyseessä tietämättömyys vai pakottaako ideologia väittämään perättömiä uudelleen ja uudelleen?

Martti Pelho
Viestit: 168
Liittynyt: 11.03.11 14:16

Re: 2000 vai 3000 teloitettua rintamakarkuria?

Ne olivat uusia, teräksestä ja raudasta tehtyjä, reilun puolen kontin kokoisia, viismetriä pitkiä ja 2.20 leveitä. Ne tuotiin kuorma-autoilla. Pitkällä sivulla niissä oli pään korkeudella kaks’ kalteri-ikkunaa. Niissä oli paksut kalterit . Kalterit olivat vain pystysuunnassa. Kontit olivat ampumaradan kaksikerroksisen huoltorakennuksen vieressä.

Me seurattiin koko kesä pitkäpartaisten karkureiden tuloja ja menoja kontteihin. Partasuut olivat konteissa vain päivän tai kaksi. Nälkiintyneitä ja huonokuntoisia olivat. Juteltiinkin niiden kanssa. Heti me tajuttiin, että ne ammutaan.
Käytiin aina tarkistamassa konttien ikkunoista ja todettiin, että taas on tulleet uudet. Niitä tuli vielä syyskuun alussa.


Sotapoliisit olivat pysäyttäneet äidin aamuvarhaisella Vanhaan Lavolaan menevällä tiellä, siellä lentokentän vieressä. Olivat kuulustelleet. Se meni aina viideltä polkupyörällä navettahommiin Vanhan Lavolan maatiloille. Olivat kysyneet , onko äiti nähnyt mitään kun aina aamuvarhain täällä pyöräilee töihinsä. Se oli sanonut niille ettei ollut nähnyt mitään. Uhkasivat äidinkin saavan napin otsaansa jos on nähnyt.

Mutta minulle äiti kertoi nähneensä. Ne olivat olleet partaisia suomalaiskarkureita. Armeijan kalsareissa. Muita vaatteita niillä ei ollu. Niitä oli ollut satoja. Kuorma-autoista niitä oli heitetty sinne hautoihin sähkölinjojen alle. Viikkoja. Aina aamuvarhain. Samoihin jonne venäläisiäkin kuskattiin.


Martti Pelho
suuhygienisti
Alhaurin el Grande
Andalusia

Tapio Onnela
Viestit: 4888
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: 2000 vai 3000 teloitettua rintamakarkuria?

Martti Pelho kirjoitti:Ne olivat uusia, teräksestä ja raudasta tehtyjä, reilun

Voisitko Martti Pelho kertoa mikä lainaus tässä on kyseessä? Ilman tätä olennaista tietoa puheenvuorosi ei muuten oikein kerro lukijoille yhtään mitään.

Ilmo Kekkonen
Viestit: 678
Liittynyt: 16.12.07 10:09

Re: 2000 vai 3000 teloitettua rintamakarkuria?

Jaaha. aina tulee uutta. Nyt on Pelholla tarina metallisista vankikopeista ( Huhtiniemen?)
ampumaradan kaksikerroksisen huoltorakennuksen vieressä. Sellaisesta rakennuksesta ei ole vielä kerrottukaan eikä Huhtiniemeen majoitetut miehet ole tienneet tällaisistä konteista.

Ammututhan olivat jo yhden tarinan mukaan haudattu Huhtiniemeen? Nyt heitelläänkin satoja ruumiita samoihin hautoihin venäläisten kanssa, viikkojen ajan? Mistä ne olisivat ilmestyneet? Venäläisiä sotavankeja kyllä haudattiin omaan joukkohautaansa, mutta sotavankisairaala evakuoitiin juhannuksena.
Mistä siis venäläisten ruumiita olisi Lappeenrantaan tuotu sadoittain? Ja viikkojen ajan? Punas-armeija hoiteli omat hautauksensa, sillä taistelukentät kävivät sille. Suomalaiset hautasivat tarvittaessa venäläisten ruumiit kentälle.

Olisi todella paikallaan täsmentää tätäkin tarinaa edes osapuilleen tositapahtumia vastaavaksi. Ettei vain sepustajana ole ollut sama henkilö, joka näitä juttuja on milloin missäkin ominaisuudessa kertonut eli entinen putkimies Veli Holappa?

Pelho voisi vastata myös aiempiin kysymyksiin. Yhtään selvennystä ei ole tullut. Tarinoissa olisi syytä olla edes jotain faktapohjaa. Nyt nämä pitävät siinä kuin kalaverkko vettä.

Martti Pelho
Viestit: 168
Liittynyt: 11.03.11 14:16

Re: 2000 vai 3000 teloitettua rintamakarkuria?

Kommentti Ilmo Kekkoselle

Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran perustamisen puuhamiehinä ja -naisina oli kirjava joukko kulttuuriväkeä, vapaamielisiä porvareita ja erivärisiä työväenliikkeen ihmisiä. Armeijan kantahenkilökuntaa, upseereja, ikl:läisiä tai suojeluskuntalaisia perustajiin tai myöhemmin jäsenistöön ei tiettävästi kuulunut.

Kaikki ystävyysseuran perustajat olivat täysvaltaisia, oikeustoimikelpoisia Suomen tasavallan kansalaisia. Heillä oli silloisessa hallitusmuodossa turvattu oikeus ystävyysseuran perustamiseen ja rekisteröimiksi lailliseksi yhdistykseksi.

Ystävyysseuran paikallisyhdistysten perustamisista eri puolille maata häirittiin ja terrorisoitiin monin tavoin. Vaikeuksissa huolimatta paikallisyhdistyksiä perustettiin ja niihin liittyi varsin lyhyessä ajassa kymmeniätuhansia aikuisia Suomen tasavallan kansalaisia.

Keskitetysti johdettu ystävyysseuran toiminnan häirintä ja sabotaasiteot käännettiin suojelukuntalaisen syyttäjän ja tuomarin ryssävihan sokaisemin virkatoimin päälaelleen yksin yhdistyksen synneiksi ja lakkauttamispäätoksen virheelliseksi, mielivaltaiseksi perusteluksi.

Poliisiviranomaiset eivät virkatoimin pyrkineet estämään ystävyysseuran toimintaan kohdistettua häirintää ja sabotaaseja. He jättivät lisäksi tutkimatta ja hoitamatta kaikki paikallisyhdistysten tekemät rikosilmoitukset ja virka-apupyynnöt.

Häiriköitsijöiksi ja sabotaasintekijöiksi on todistettavasti tunnistettu IKL:n ja suojelukuntien jo 1918 kansalaisten teloituksissa kouliintunutta kaaderistoa.

Kirjoituksessa kertomani yhdistyksen jäsenmäärä ennen sen lakkauttamista, 86000 jäsentä, on mainittu useissa tutkimuksissa (mm. maisteri Heikki Mikko Viitala) ja Suomi-Neuvostoliitto-Seura ry:n historiikissä.

On tosiasia, että virallinen Suomi ja sen väkivaltakoneistolla oli tarve väittää ystävyysseuran jäsenmäärä mahdollisimman pieneksi ja kannatusväestön keskuudessa olemattomaksi. Viranomaiset kohdistivat oman terrorinsa myös ystävyysseuran paikallisosastojen jäseniin. Ilman häirintää ja lakkauttamista ystävyysseuran jäsenmäärä olisi noussut todennäköisesti useisiin satoihintuhansiin kesäkuuhun 1941 mennessä.

Kuopiolainen August Hämäläinen määrättiin eristettäväksi suomalaisten keskitysleirille Karjalaan ystävyysseuran jäsenyyden perusteella. Augustin yli kolmen vuoden keskistysleirikomennuksen kirjeenvaihto vaimonsa Bertan kanssa, 157 kirjettä, on säilynyt vaikka sotapoliisit yrittivät laittomasti ja rikollisesti kirjeitä etsiä ja tuhota päivää ennen Augustin vapautumista syyskuussa 1944.

Kuopiossa suojelukuntalainen syyttäjä vaati (tai käytännössä määräsi alioikeuden toimiessa kumileimasimena) Hämäläisen lisäksi vankeusrangastuksia jäsenyyden perusteella useille muillekin ystävyysseuran Kuopion osaston jäsenille.

Martti Pelho
suuhygienisti
Alhaurin el Grande
Andalusia

Ilmo Kekkonen
Viestit: 678
Liittynyt: 16.12.07 10:09

Re: 2000 vai 3000 teloitettua rintamakarkuria?

Edelleenkään Pelho ei suostu käsittelemään itse avaamastaan aiheesta esittämiään mielettömiä väitteitä ja selvästi virheellisiä tietoja. Hän ei ole myöskään vastannut ainoaankaan esittämääni kysymykseen.

SNRYS:n toimintaan takertuminen on jäkkeen osoitus halusta vaihtaa aihetta. Sillä ei ole mitään tekemistä kesän -44 väitettyjen teloitusten kanssa.

Jäsenmäärä oli tuo noin 35 000 syyskuun -40 alussa. Se on voinut kasvaa ennen lakkauttamista.

Seura oli selvästi maanpetoksellinen, kuten on NL:n arkistoista varmentunut. Silti pelkkä jäsenyys tuskin on ollut vankeusrangaistuksen aihe, vaan siihen on laskettu myös kommunistinen toiminta, joka oli tuolloin kiellettyä.

Eikö Pelholla todellakaan ole kanttia pysyää aiheessa ja esittää siihen liittyviä kritiikin kestäviä todisteita väitteidensä tueksi?

Martti Pelho
Viestit: 168
Liittynyt: 11.03.11 14:16

Re: 2000 vai 3000 teloitettua rintamakarkuria?

Histroriamme aamuruskossa ensimmäinen uutinen Lappeenrannan Huhtiniemestä löytyneestä 10 vainajan joukkohaudasta julkaistiin Suomessa ainoana lehtenä sanomalehti Etelä-Saimassa 30.10.1971 otsikolla: "Teloitettujen hauta löytyi Huhtiniemestä"

Uutinen herättää 40 vuoden viiveelläkin oikeutetun kysymyksen vaikenemisvalojen merkityksestä kesällä 1944 Lappeenrannan seudulla suojeluskuntalaisten ja sotapoliisien kiinniottamien ja punikeiksi luokittelemien 2000 rintamakarkurin “kuulustelujen” luonteesta Lappeenrannan seudulla.

Poliisin itsensä lehdelle ilmoittamat "virkatoimet" joukkohaudan osalta istuvat erityisen huonosti tutkintaa ja selvittelyjä sekä todisteiden haltuunottoa koskeviin perusvirkavelvollisuuksiin.

Salaaminen ja hävittäminen, josta poliisin virkatoimissa oli riidatta kysymys vuonna 1971, täyttävät törkeän virkavelvollisuuden rikkomisena virkarikoksen tunnusmerkistön. Teoriassahan on mahdollista, että Lappeenrannan poliisin virkatoimissa voi olla kysymys murhatutkimuksen estämisestä.

Virallisen haalistuvan sinivalkoisen totuutemme mukaan kaikki "punikkiryssäkarkurit" palasivat Huhtiniemestä "ruokittuina ja hoidettuina" takaisin joukko-osastoihinsa. Siiis kaikki yli 2000.

Etelä-Saimaan uutinen 30.10.1971 ja poliisin verbivalinnat puhukoon puolestaan:

Teloitettujen hauta löytyi Huhtiniemestä

“Rikospoliisin olettamuksen mukaan näitä hautapaikkoja alueella on useampiakin.
Rikospoliisi on ollut varautunut hautalöytöjen paljastumiseen. Nyt kun ensimmäinen paljastui, on rikospoliisi tehnyt tehtävänsä, eli kertomansa mukaan siirtänyt luurangot hautausmaan multiin.
Kaikkia luurankoja ei kuitenkaan siirretty pois löytöpaikasta, osa hautalöydöstä jätettiin koskemattomaksi, osa peitettiin uudelleen."

Myöhemmin 1970-luvulla aikuisten ihmisten luita ja pääkalloja löytyi myös Huhtiniemen leirintaäalueen rakennystyömailta, mutta nämä löydöt vaiettiin ja salattiin eli Lappeenrannan poliisin ohjeen mukaisesti "luut potkittiin takaisin kuopaan" ilman lehtikirjoitteluja.

Etelä-Saimaa ei kirjoittanut nyt löydöistä riviäkään. Lehti palasi vuonna 1971 ainoana lehtenä Suomessa joukkohautalöydön uutisoineena asiaansa vasta "24 vuoden viiveellä"!

Vuoden 1971 joukkohauta tuhottiin 19.12.2005 Lappeenrannan kaupungin salassa suorittamassa "koekaivauksessa". Asiantuntijan kommentti kaivauksista oli, että "kas kun eivät löytäneet yhtään isompaa kaivuria talvipakkasilla joukkohautaa tuhoamaan". Paikallislehdet ja radio kertoivat asiasta uutisen vasta "koekaivauksen jälkeen" eli 20.12.2005

Martti Pelho
suuhygienisti
Alhaurin el Grande
Andalusia

Martti Pelho
Viestit: 168
Liittynyt: 11.03.11 14:16

Re: 2000 vai 3000 teloitettua rintamakarkuria?

"Kun rakensimme Ukonniemen leirialuetta Imatralle, kävimme tutustumassa Huhtiniemen leirialueella matkailuautojen sanilaitteiden tyhjennysrakennelmaan.
Viemärin rakentajat kertoivat meille löytäneensä luurankoja viemärikaivannosta. Poliisi oli käskenyt heitä laittamaan luut ja kallot takaisin kaivantoon ja peittämään!"

"Kerran kun olin kaupunginjohtajien ja muutaman virkamiehen kanssa Karelia-talossa, kertoi vahtimestarina toimiva nainen, että vanha herrasmies halusi tutustua vielä kerran taloon ja erityisesti alhaalla olevaan putkaan. Hän oli esitellyt kansiota, jossa oli tuomittujen tietoja."

Martti Pelho
suuhygienisti
Alhaurin el Grande
Andalsusia

Ilmo Kekkonen
Viestit: 678
Liittynyt: 16.12.07 10:09

Re: 2000 vai 3000 teloitettua rintamakarkuria?

Pelho toistaa ajat sitten selvitettyjä huhuja. Hän nojaa saduiksi todistettuun Meurosen/ Arposen kirjaan. Oma selvitykseni tuolla aiemmin kumoaa sen kaikki väitteet. Vastaavat asiat löytyvät myös Pasi Jaakkosen Huhtiniemi-kirjasta sekä tutkimuksesta "Teloitettu totuus". Ilman uusia selkeitä todisteita on muuta turha väittää.

Luulöytö 1971 kuului unohdettuun tsaarinaikaiseen sotilaskalmistoon, kuten myöhemmätkin. Sinne on sen ajan tavan mukaan haudattu kulkutauteihin kuolleet ja uskoltaan muut kuin kreikkalaiskatoliset. Teloitettujen haudaksi sen määritti torivalvoja Koistinen, jonka tarinan toimittaja Meuronen nielaisi sarvineen hampaineen. Paikalla ollut Jukka Karlsson todisti myöhemmin, että mitään teloitusten jälkiä ei löydetyissä luissa ollut. Ne olivat Koistisen mielikuvitusta.

Vaikenemisvaloja ei ole tehty, miksi olisi,eivätkä ne tietenkään olisi rikostapauksessa sitovia.
Martti Pelho kirjoitti:Virallisen haalistuvan sinivalkoisen totuutemme mukaan kaikki "punikkiryssäkarkurit" palasivat Huhtiniemestä "ruokittuina ja hoidettuina" takaisin joukko-osastoihinsa. Siiis kaikki yli 2000.
Karkurit kuulusteltiin Lappeenrannassa ja palautettiin yhtymiinsä jatkotoimia varten. Se ei ole pelkästään "virallinen" totuus, vaan myös tutkimustulos ja täsmää veteraanien
( myös karkurien) kertomuksiin.. Sitä ei ole kukaan kumonnut. Pelho voisi osoittaa todisteet, jos muuta väittää.
Martti Pelho kirjoitti:"Kerran kun olin kaupunginjohtajien ja muutaman virkamiehen kanssa Karelia-talossa, kertoi vahtimestarina toimiva nainen, että vanha herrasmies halusi tutustua vielä kerran taloon ja erityisesti alhaalla olevaan putkaan. Hän oli esitellyt kansiota, jossa oli tuomittujen tietoja."
Tämä on yksi Veli Holapan alias "vanha herrasmies" syöttämistä tarinoista. Kellarissa oli arkistoholvi. Asia löytyy Jaakkosen kirjasta. Koko Karelia-talon ympärille punottu teloitustarina on satua. Rakennuksessa oli kesällä -44 ilmavoimien johtoesikunta.

Yhtään karkuria ei ollut missään vaiheessa rakennuksen lähelläkään. Heidät säilytettiin kaupungilla kahdessa koulussa ja päävartiossa.

Pelholla ei ole edelleenkään esittää kuin ajat sitten kumotut sadut ja perättömät väitteet.

Martti Pelho
Viestit: 168
Liittynyt: 11.03.11 14:16

Re: 2000 vai 3000 teloitettua rintamakarkuria?

Kesän 1944 sotahistoriamme arkistojen kummallisuuksia on nykytietämyksemme mukaan useita.

Heikki Ylikankaan mukaan näihin kuuluivat mm. nimellä varustetut luettelot karkureista vuoden 1944 kesäkuun lopun ja heinäkuun alun väliseltä ajalta. Niitä on todistettavasti laadittu, mutta ne on jälkeenpäin joko tuhottu tai joutuneet hukkaan.

Ylikankaan mielestä kyseisten luetteloiden puuttuminen haittaa pahoin karkureina kadonneiden sotilaiden kohtalon selvittämistä.

Tutkijat Jukka Kulomaa ja Jarmo Nieminen ovat todenneet asiasta ”ettei käsitellyistä tuhansista sotilaista ehditty laatia edes nimiluetteloita – tai edes luotettavia tilastoja – kuulustelupöytäkirjoista puhumattakaan”.

Ylikangas on todennut sattuvasti Kulomaan ja Niemisen väitteistä, että historiantutkijoidenkin olisi syytä pysähtyä miettimään, kuinka sitten kaikki suorat ampumiset samana aikana tulivat tarkkaan ja huolellisesti kirjatuiksi, jos ei kerran karkureitakaan ehditty luetteloida nimiltä?

Arkistolaitos, jonne armeijan itsensä valvoma ja sensuroima sota-arkisto sulautettiin 1.1.2008 alkaen, kertoo tiedotteessaan ettei vuosien 1939-44 sota-arkiston aineistoa ole yli 65 vuoden armeijan oman "arkistoinnin jälkeenkään" vielä asianmukaisesti dokumentoitu ja kunnostettu!

Sota-arkistoon luovutettiin jatkosodan jälkeen lyhyessä ajassa suuri määrä puolustusvoimien ja suojeluskuntien asiakirja-aineistoa. Sen asianmukaiseen arkistointiin ja luettelointiin armeijan johto päätti olla antamatta tai vaatimatta (hallituksilta ja eduskunnilta) vuosina 1945-2006 "resursseja". Salaaminenhan ei voi tulla kysymykseen!

Vuosina 2003–2007 näitä aineistoja kunnostettiin helsinkiläisten reserviläisjärjestöjen jäsenten vapaaehtoistyönä Sota-arkiston ystävät –projektissa noin 1,2 hyllykilometriä. Joku vääräleuka voisi tulkita asialla olleen 50 suojeluskuntalaisten perillistä.

Helsinkiläisessä reservilaislehdessä olleen uutisen mukaan talkoolaiset saivat sota-arkistolta myös erikoistoimeksiantoja.

Joka tapauksessa Työväen Arkiston tai Kansan Arkiston ystäviä tai perinneyhdistyksiä puolustusministeriö ei kutsunut vuonna 2002 tähän "avoimeksi" väittämäänsä sota-arkiston sota-ajan lajittelemattomien asiakirjojen "kunnostustalkoisiin". Erikoistoimeksiannoista nyt puhumattakaan!

Sota-arkistossa on kunnostettavaa aineistoa yhteensä noin 15 hyllykilometriä. Työ tehdään puolustusministeriön järjestämän "suljetun tarjouskilpailun" perusteella 6 miljoonan euron ostopalveluna Suomen Elinkeinoelämän keskusliittto ry-nimisen yksityisen työnantajayhdistyksen omistamassa arkistossa Mikkelissä. Joku vääräleuka voisi nyt tulkita Mikkelissä asialla olevan edelleen suojeluskuntalaisten perilliset.

Projekti on suunniteltu päättyväksi vuonna 2013.

Kunnostettava aineisto on jaettu kolmeen kokonaisuuteen:

1. suojeluskuntajärjestön asiakirjat (noin 3 hyllykilometriä)
2. puolustusvoimien asiakirjat vuosilta 1918–1939 (noin 3 hyllykilometriä)
3. puolustusvoimien asiakirjat vuosilta 1939–1945 (noin 9 hyllykilometriä)

Vuoden 2010 lopulla on kaksi ensin mainittua kokonaisuutta saatu valmiiksi ja siirrytty kunnostamaan sota-ajan aineistoja vuosilta 1939-44.

Hyvä kysymys luonnollisesti, onko miksi lajittelemattoman sota-ajan arkistoaineiston käsittely- tai kunnostustyötä ei koskaan vuosina 1945-2002 suostuttu teettämään normaalina virka- tai työsopimussuhteisena työnä sota-arkistossa tai opetusministeriön valvomassa Arkistolaitoksessa?

Lakkautettujen suojeluskuntajärjestöjen peitejärjestöillähän oli vuonna 1945 uusomistuksessaan ja hallinnassaan yli 300 suojeluskuntataloa ja valtavat metsäomaisuudet. Rahaa olisi siis ollut antaa valtiolle myös suojeluskuntien omien arkistojen lajitteluun ja kunnostukseen. Vuonna 1945 kuitenkin keskityttiiin suojeluskuntien arkistojen hävittämiseen ja tuhoamiseen kautta maan.

Kysymyksessähän oli ja on kuitenkin osittain salaiseksi luokitellun aineiston käsittely. Siis miksi puolustusvoimat kääntyi asiassa ainoastaan suojeluskuntalaisten perillisten ja työnantajien arkistotoimen puoleen?

Mitä erityisosaamista kyseisillä suojeluskuntien perillisillä tai työnantajayhdistyksellä on sota-ajan lajittelemattomien arkistojemme asiakirjojen suhteen, jota esimerkiksi Työväen Arkistolla tai Kansan Arkistolla ei olisi tai ei voisi olla?

Maallikolle asiassa haisee pahasti pohjaanpalaneen käry. Nimitettäköön sitä nyt vaikka Huhtiniemeksi!

Teoriassahan on mahdollista, että kesällä 1944 Lappeenrannan seudulla ja Saimaan saaristossa yli 10000 kiinniotetun karkurin luettelot, kuulustelupöytäkirjat ja sotatuomari (1918-1944) Toivo Tapanaisen kenttäoikeuden Huhtiniemessä tuomitseman yli 2000 "punikkiryssäkarkurin" ja sotapoliisien päiväkirjojen kadonneet asiakirjat, tuomiolauselmat ja revityt sivut ovatkin olleet sota-arkiston laatikkojen kätköissä ja pysyneet yksinomaan ja ainoastaan salaisina "lajittelemattomuutensa" takia. Asia selvinnee vuonna 2013.

Martti Pelho
suuhygienisti
Alhaurin el Grande
Andalusia

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”