Sivu 21/27

Re: 2000 vai 3000 teloitettua rintamakarkuria?

Lähetetty: 08.09.11 17:01
Kirjoittaja Ilmo Kekkonen
Heehakin esiin tuomissa tapauksissa ei ole kyse karkureista, vaan esimiehen oikeudesta ja velvollisuudesta käyttää asetta tietyssä tilanteessa.

Toisaalta minun täytyy tarkistaa aiempaa tekstiäni siltä osin, että aina voi löytyä yksittäisiä tapauksia, joissa kaikki ei ole mennyt "protokollan" mukaan. Se on kuitenkin kokonaan toinen asia, kuin väitetyt suorastaan massamaiset laittomat teloitukset ja ampumiset.

Re: 2000 vai 3000 teloitettua rintamakarkuria?

Lähetetty: 08.09.11 17:49
Kirjoittaja Veikko Palvo
heehak kirjoitti:
2)Majuri Lindgren "telotti" ao. komppanian (2./21. Pr.) sotapäiväkirjan mukaan sotamies Hytin "arkuuden ja karkuruuden" takia. Kieltäytymisestä ei ole mainintaa.

I Pataljoonan sotapäiväkirjassa ei ampumista mainita, vaikka ampuja oli juuri pataljoonan komentaja Lindgren.
Joka tapauksessa 21 Prikaati oli tuolloin Ilomantsin taistelussa
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ilomantsin_taistelu ja sodan jälkeen stm Hytin teloitus oli oikeudessa ja Korkein oikeus katsoi oikeaksi, että Hytin leskelle oli maksettavatta
puolta eläkettä, siihen hän asti ei ollut saanut leskeneläkettä lainkaan.
Eikö
tuosta voisi päätellä, ettei teloitus Ilomantsissa jäänyt "salaiseksi"?

Wikin
mukaan oikeus katsoi maj. S.O.Lindgrenin toimineen Sotaväen järjestyssäännön 5 pykälän mukaisesti, laillisesti.
Ja
Ilmari Turja teki tapauksesta 1971 näytelmän: "Sotamiehen kunnia."
Ja
Mauri Sariola dekkarissaan "Susikosken elämän kevät" kirjoitti siitä rikostarkastaja Susikosken karmeimpana sotakokemuksena.

Mistä ja keiden toimesta Hytin tapauksen oikeudenkäynti lähti alulle?
Meille
rauhan oloissa eläneille Hytin tapaus tietysti vaikuttaa julmalta, mutta muistan mm. sodat käyneen isäni naureskelleen uutista, jonka mukaan Lindgren juoksutti jotain
ampujaurheilijaa "housut kintuissa" mailtaan pois.

Veikko Palvo

Jarmo Niemiselle ja Ilmo Kekkoselle

Lähetetty: 08.09.11 18:27
Kirjoittaja Martti Pelho
Edellisessä kirjoituksessani mainitseman Mannerheimin teloituskäskyn arkistotallenne kuuluu seuraavasti:

Ylipäällikkö on käskenyt, että kaikki rintamalinjojen takana kiinnisaadut sotilaskarkurit, myöskin ne, jotka ovat sotilasviranomaisten toimenpiteestä passitettu vankiloihin, on viipymättä palautettava a.o. yhtymänsä henkilötäydennyskeskukseen taikka, ellei henkilötäydennyskeskusta saada selville, HTK 1:n yhteydessä toimivalle elimelle. Täällä on PM:n käskyn nro 735/Järj.2/sal/12.8.1941 mukaisesti karkurille selvitettävä, että hän on tehnyt raskaan rikoksen sekä käskettävä häantäa viipymättä palaamaan yksikköönsä. Mikäli karkuri tottelee käskyä, on hänen nähden meneteltävä niin kuin mainitussa käskyssä on määrätty.

Jos karkuri sitä vastoin kieltäytyy käskyä noudattamasta eikä ota toistetustakaan käskystä ojentuakseen, on hänet pakkokeinoin, tarpeen tullen ankarintakin aseellista pakkokeinoa käyttäen, palautettava järjestykseen.

Henkilötäydennyskeskuksesta edella mainituin tavoin joukko-osastoon palautetuista karkureista on ilmoitttava viipymättä valvovan sk. piirin esikunnalle. Aseellista pakkokeinoa käyttettäessä henkensä menettäneistä on ilmoitettava heti yksiköihin 1018 ja 1134/kpk.

Yleisesikunnan päällikkö
Jalkaväenkenraali E. Heinrichs”


Sota-arkistossa olevassa konekirjoitetusta kirjeen tallenteesta on yliviivattu sanat “Ylipäällikkö on käskenyt, että”. Niin ikään alkuperäisessä tekstissä on karkurit käsketty palauttaa HTK 1:een. Lisäys “HTK 1:n yhteydessä toimivasta elimestä” on lisätty arkistokappaleen tekstiin käsin.

Salaiseksi ja poltettavaksi määrätyn käskyn 20.6.1944 jakelulistan mukaan käskyä ei toimitettu tiedoksi kenttäoikeuksille, vaikka käskyllä tosiasiassa siirrettiin lain mukaan kenttäoikeuksille kuuluvaa tuomiovaltaa henkilötäydennyskeskuksen selontaelimelle.

Käskyä ei toimitettu tiedoksi myöskään oikeusministeriölle tai valtioneuvostolle, joille kuuluva kuolemanrangaistusten laajentamista koskeva lainsäädännön valmistelu- ja esitysvaltaa käskyllä tosiasiassa kumottiin.

Mikä oli tämä HTK 1:n yhteydessä Lappeenrannassa karkureita käsitellyt seulontaelin, mitkä olivat sen lailliset tai laittomat tehtävät ja mikä oli sen kokoonpano?

Kun Lappeenrannassa henkilötäydennyskeskuksen yhteydessä toiminut seulontaelin oli jätetty ilmeisesti mainitsematta käskyn alkuperäisessä versiossa, niin on perusteltu syy otaksua, että kerrottu tuore seulontaelin oli perustettu äskettain juuri kuolemanrangaistuksia koskevaa tuomiovaltaa käyttämään ja ratkaisemaan niiden Lappeenrantaan koottujen punikki-ryssä-kiihottaja-karkureiden kohtaloita, joiden suhteen oli päätetty ettei heitä palauteta yksiköihinsä.

Heitähän on varmuudella ollut kesäkuussa 1944 Lappeenrannassa 0:sta poikkeava lukumäärä.

Martti Pelho
Suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

Jarmo Niemiselle

Lähetetty: 08.09.11 18:54
Kirjoittaja Martti Pelho
Jarmo Nieminen kirjoitti:
Martti Pelho kirjoitti:Jarmo Nieminen kirjoittaa:

Lisäksi Kotijoukkojen esikunta antoi omalle päällystölleen käskyn toimia “kenttäoikeudet ohittaen”. Se tarkoitti karkureiden ja kieltäytyjen ampumista myös selustassa, ei vaan rintamalla.


Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia
Toivoisin herra Pelhon kertovan mihin lähteeseen tieto perustuu.
Tiedon olen poiminut Heikki Ylikankaan kirjasta "Romahtaako rintama?". Asia on mainittu kirjassa kolmeen eri kertaan.

Sivulla 140, kappaleessa 4." Komentajaportaan reagointi", on kerrottu Kotijoukkojen esikunnan päällikkö kenraalimajuri W.Oinosen rivakoista toimista Mannerheimin teloituskäskyn 20.6.1944 toimeenpanemiseksi käytäntöön.

Kirjassa kerrotaan Oinosen antaneen jo samana päivänä eli 20.4.1944 alaisilleen upseereille puhelinsanoman, joka "sisälsi ohjeet siitä, miten karkureitten kanssa kenttäoikeuskäsittely sivuuttaen menetellään".

Ylikankaan kerrottu lainaus on Oinosen seuraavana päivänä (21.6.1944) alaisilleen lähettämästä kirjeestä, jossa Oinonen kertoo 20.6.1944 puhelinsanomaansa kuuluneen, Ylikankaan lainaaman "kenttäoikeuksien sivuuttamisesityksensä".

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

Re: 2000 vai 3000 teloitettua rintamakarkuria?

Lähetetty: 08.09.11 21:43
Kirjoittaja Veikko Palvo
heehak kirjoitti: Asia ei tainnut valitettavasti olla ihan näin yksiselitteinen.
ErP 21. koottiin Riihimäellä kriminaali- ja poliittisista vangeista. Sodanjälkeinen sisäministeri Yrjö Leino mm. karkasi jo matkalla rintamalle ja rintamalla n. 100 turvasäilöläistä loikkasi vihollisen puolelle.
Loput poliittiset vangit ( n. 100 ? ) koottiin Lin.RP HK-A kp2177 Aunuksen kaupungin lähelle neuvostoaikaiseen metsätyöleiriin ja -44 heidät marssitettiin Värtsilään.
Sodan jälkeen heitä oli äärivasemmiston listoilta eduskunnassakin ja mm. Matti Janhunen oli ministerinäkin 1945 - 1948 ja Kaarlo Kivilahti PunaValpon apulaispäällikkönä.
Kriminaalivangeista muodostettiin erillispataljoonia ja ehdittiin koota
http://www.oocities.org/finnmilpge/fmp_jr101.html
Jalkavakirykmentti 101:ksikin 5.1942 - 12.1943. Ja hajoitettiin erilleen jälleen.

Oliko JR101:n miehiä Kannaksella, Ilomantsin taisteluissa myöhemmin näyttäisi olleen?
Ja
pysyivätkö kaikki kriminaalivangit yksiköissään, karkaamatta?
Kannaksen
varavankila lienee ollut varsinainen vankila ja linnoitustyöleiri t. vastaava?

Veikko Palvo

Re: Jarmo Niemiselle ja Ilmo Kekkoselle

Lähetetty: 08.09.11 23:31
Kirjoittaja Jarmo Nieminen
Martti Pelho kirjoitti:Edellisessä kirjoituksessani mainitseman Mannerheimin teloituskäskyn arkistotallenne kuuluu seuraavasti:
Herra Pelho kiertelee asian ympärillä osoittaakseen, että jotakin hämärää on tehty. Mainittu arkistotallene toki pitää paikkansa. Olen sen valokuvannut moneen kertaan, mm. http://www.jarmonieminen.fi/historia/?page_id=156 . Mutta sitä käskyä armeijakunnat eivät saaneet, paitsi puhtaaksikirjoitetun version, jossa yliviivaukset ja täsmennykset olivat otettu huomioon.

Asiakirjan käsittelyssä ei myöskään ollut mitään ihmeellistä, sitä käsiteltiin kuten operatiivisia asiakirjoja muutenkin käsiteltiin, muun muassa siteeraamalla sitä tulevissa armeijakuntien käskyissä. Sen jälkeen ne arkistoitiin normaalisti.

Käskyn mukana ei myöskään ollut käskyä polttaa sitä. Tämänkin on herra Pelho temponut ilmeisesti omasta nupistaan. Hän pyörii täsmälleen samoissa juoksuhaudoissa, kun eräs professori aikoinaan.

Mitä opastuselimeen tulee, niin sen toimintaperiaatteen olen selvittänyt ja selostanut moneen kertaan. Siinäkään ei ole yhtään mitään dramatiikka. Oli myös hyvin ymmärrättävää, että käskyä tarkennettiin olihan alkuperäinen käsky puutteellinen. HTK 1 oli tuolloin liikkeessä ja ryhmittymässä Taavettiin ja opastuselin Lappeenrantaan. Tilanne on esitetty mm: http://www.jarmonieminen.fi/historia/?page_id=156 .

Jos herra Pelho haluaa väittää toisin, niin osoittakoon asian asianmukaisesti lähteistettynä. Yksityisen sotapoliisin kertoma ei sellaiseksi kelpaa ja varsinkaan koska hän ei esitetyn perusteella sanonut sen kummempaa. Siksi ei myöskään kelpaa edesmenneen kenraalin muisteloista muistelot 40 vuoden takaa. Varsinkaan, kun silloin ei vielä ollut ilmestynyt yhtikäs tutkimusta aiheesta, joka olisi valottanut mm. rintamakarkuruutta kokonaisuutena.

Minä keskustelin näistä asioista eversti-kenraali Multamäen kanssa. Siitä ei ole aikaa vielä 10 vuotta. Herra Pelho miettiköön, miten vielä aikoo väärentää edesmenneen kenraalin ajatuksia, nimittäin sellaista puppua Pelhon tarinat ovat.

Se mikä tässä keskustelussa on positiivista on, että nyt on sentään olemassa julkaistuja lähteitä joista keskustella. Mutta silti Pelhon inttäminen on täsmälleen samaa, mistä ja miten eräät tekivät 5.12.2007 Helsingissä Tieteiden talolla pidetyssä seminaarissa.

Jarmo Nieminen
Tietokirjailija
Helsinki

Re: 2000 vai 3000 teloitettua rintamakarkuria?

Lähetetty: 09.09.11 00:16
Kirjoittaja Jarmo Nieminen
Pelho: "Kirjassa kerrotaan Oinosen antaneen jo samana päivänä eli 20.4.1944 alaisilleen upseereille puhelinsanoman, joka 'sisälsi ohjeet siitä, miten karkureitten kanssa kenttäoikeuskäsittely sivuuttaen menetellään'."

Herra Pelho unohtaa mainita, että professori Ylikangas kirjoittaa samaisessa kohtaa, sivulla 140, että "Puhelinohjeitten tarkkaa laatua ei tunneta lähemmin, koska hän tyytyi vain viittamaan edellä lainatulla tavalla niihin seuraavana päivänä lähettämässään kirjeessä. Kirjeessä hän korostaa HTK 1:n keskeistä asemaa karkureitten kohtalossa (s. 274.)"

Ja tietenkin Oinonen ohjeisti näin. Niin oli päämaja käskenyt. Tuolla edellä (viewtopic.php?f=10&t=3538&start=285#p19578) on Kotijoukkojen esikunnan laatima viesti asiasta. Pelhon tapa saksia sopiva tarina sieltä, toinen täältä omien ajatuksiensa tueksi ei kestä kriittistä tarkastelua.

Jarmo Nieminen
Tietokirjailija
Helsinki

Re: Veikko Palvolle

Lähetetty: 09.09.11 11:10
Kirjoittaja Ilmo Kekkonen
Veikko Palvo kirjoitti:Oliko JR101:n miehiä Kannaksella, Ilomantsin taisteluissa myöhemmin näyttäisi olleen?Japysyivätkö kaikki kriminaalivangit yksiköissään, karkaamatta?Kannaksenvaravankila lienee ollut varsinainen vankila ja linnoitustyöleiri t. vastaava?
Hajoitetun JR 101:n kaksi pataljoonaa oli Kannaksella eli III/JR 5 oli 4. D:ssa ja III/JR 12 oli 6. D:ssa. Molemmista lähti runsaasti ( 200-300 ja enemmänkin) karkureita. He kuuluivat juuri näihin erikseen käskettyihin eli heidät palautettiin vankiloihin, ei yhtymäänsä.
Kolmas vankipataljoona IIII/JR 56 oli Itä-Karjalassa. Lisäksi 21. Prikaatiin kuului yksi vankipataljoona eli se osallistui Ilomantsin taisteluihin.

Nämä joukot on selvitetty esimerkiksi Jatkosodan historian 4. osassa.

Kannaksen varavankilan työmailla oli peräti 10 000 sotilasvankia. Heitä ei ehditty evakuoida, vaan he lähtivät vaeltelemaan taakse muiden vastaavien mukana. Heitä kokoiltiin sitten Konnunsuolle ja lähetettiin muihin vankiloihin, mahdollisesti myös linnoitustyömaille.Asiaa on selvitetty Konnunsuon vankilan historiassa.

Re: 2000 vai 3000 teloitettua rintamakarkuria?

Lähetetty: 09.09.11 11:39
Kirjoittaja heehak
Tässä ketjussa on vaadittu, että väitetyistä ammutuista pitää ilmoittaa myös nimi. Sama vaatimus pätee kaiketi toisinpäin, myös virallisten ammuttujen kohdalla: tuntemattomia ei pidä olla.

Massateloituksia tai -ampumisia en ole koskaan pitänyt mahdollisina. Sen sijaan pidän mahdollisena, että joitakin yksittäisiä tapauksia saattaa vielä löytyä.

Päivämäärä 20.6.1944 on todellakin tärkeä, kun keskustelun aiheena ovat ampumiset, jotka eivät Lindstedtin mukaan olleet rangaistuksia vaan pakkokeinoja.

Tässä ketjussa ei ole tullut esiin erittäin tärkeä seikka, joka ilmenee Jukka Lindstedtin artikkelissa "Teloitukset ja ampumiset" (s. 112) teoksessa "Teloitettu totuus", 2008. "Päämajan 20.6.1944 antamassa esimiehen aseenkäyttöä koskevassa käskyssä määrättiin, että "ankarintakin aseellista pakkokeinoa" käytettäessä henkensä menettäneistä oli tehtävä ilmoitus päämajaan. Vaikka nimenomaista ilmoitusvelvollisuutta ei ennen 20.6.1944 ollut, on todennäköistä, että niistä olisi jäänyt jotakin asiakirja- tai muuta tietoa. Nyt sellaista ei ole."

Lindstedtin todennäköisyysperustelu ei oikein vakuuta. Heti Kannaksen puolustustaistelun (9.-10.6.1944) alkamisen jälkeen ja ennen 20.6.1944 on voinut tapahtua ampumisia, joista ei ole ilmoitettu päämajaan. Asiakirjatieto voisi olla sotapäiväkirjamerkintä, mutta sellaisen olen tähän mennessä löytänyt vain yhdessä tapauksessa (Lindstedtin luettelossa). Muu tieto tarkoittanee muistitietoa, jonka Lindstedt siis hyväksyy kun muuta ei ole saatavissa.

Sama tilanne koskee tietenkin myös hyökkäys- ja asemasotavaihetta 1941-1944. Er. P 21 on todennäköisin joukko-osasto, jossa ilmoittamattomia ampumisia on 1941 tapahtunut.

Lappeenranta kummittelee arkistoissa

Lähetetty: 09.09.11 12:02
Kirjoittaja Martti Pelho
Heikki Ylikankaan “Romahtaako rintama”-tutkimuksessa (2007) on kaksi mielenkiintoista Lappeenrantaan liittyvää veteraanien kesän 1944 sotamuisteloa: Otto Liljan karkurikokemus ja edesmenneen Frans Adolf Päivisen muistelo vartijana.

Sotapoliisit olivat tavoittaneet nykyisen JR 48:n veteraanin Otto Liljan ja hänen joukkuetoverinsa Kalevi Eerolan karkureina Ihantalasta Imatralle johtavalla tiellä. “Hyvän selkäsaunan jälkeen alkoi matka Imatralle”, josta heidät seuraavana aamuna kuljetettiin Lappeenrantaan.

Miehet vietiin lähellä asemaa sijaitsevalle koululle, jonka pihamaa oli ympäröity aidalla. Paikan kuvaus ajoittaa Liljan pidätyksen. Kyse on selvästikin Armilan koulusta, jossa sotapoliisikomppania valvoi kiinni saatuja karkureita. Koska kokoamispaikka siirrettiin 2. heinäkuuta lähelle kaupungin vesitornia sijaitsevalle Peltolan kansakoululle, on Lilja ja Eerola pidätetty ennen päivämäärää 2.7.
Sotapoliisit ilmoittivat Eerolalle ja Liljalle, että heidät saatettaisiin sotatuomarin kuulusteltavaksi.

Miehet johdettiin pieneen rakennukseen etäämmällä kaupungissa, jota Lilja ei entuudestaan tuntenut. Perillä he kohtasivat noin viisissäkymmenissa olevan, paidalla ja solmiolla varustun siviilimiehen, joka toimitti puhutun sotatuomarin virkaa. Siellä tehtiin selväksi, millä asioilla liikutaan, ja kysyttiin, että menettekö linjaan vai linnaan”. Miehet valitsivat yksikkönsä ja kuulustelu päättyi siihen.

Myöhemmin vuonna 1946 Lilja oli rakennustöissä Kyröskoskella Oy Kyrö AB:n työmaalla. Tehtaan poliisi Orhanen patisti rakennustyömiehiä ilmoittautuman aluevalvojalle (nimismiehelle), mutta nämä jättivät sen tekemättä.

Eräänä päivänä Lilja havaitsi, että hänen matkalaukustaan parakissa oli kadonnut hänen sotilaspassinsa. Lilja otaksui Orhasen sen vieneen, muttei kiinnittänyt menetykseen suurempaa huomiota.

Kun sitten alettiin veteraaneja kuntouttaa ja Lilja halusi saada saman edun, hänen oli hankittava uusi sotilaspassi. Passi tuli, mutta "siinä oli kuitenkin niin outoja asioita, että päätin käydä sot.piirissä kyselemässä". Kävi ilmi, että Liljalle oli laadittu uusi kantakortti kun vanha oli kadonnut. "Niitä on paljon kadonnut", selitettiin piirissä.

Lilja arveli, että hänen vanhassa kantakortissa oli ollut "sopimattomia merkintöjä", minkä vuoksi se oli hävitetty ja kirjoitettu uusi.

Päivinen oli puolestaan muistellut kokemaansa sodan aikana vartijana Lappeenrannassa. Vangit, suomalaiset sotilaat, olivat yöllä pyydelleet vartijoilta, että nämä laskisivat heidät kopeistaan pakoon, koska aamulla heidät ammuttaisiin.

Armeijan Päivisen kesän 1944 Lappeenrannan palvelua koskevat asiakirjat ovat asiassa ristiriidassa; tallella olevat vaihtoehdot ovat myös toisensa poissulkevia. Ei ole voitu toistaiseksi saada asiakirjoista yksiselitteistä Päivisen omaa kertomusta vahvistavaa todistusta, jonka mukaan Päivinen toimi kesällä 1944 Lappeenrannassa suomalaisten vankien vartijana.

Kantakortissa Päivinen mainitaan Linnoitusrakennuspataljoona 232:n sotilaana mutta sen miehistoluetteloista hänen nimensä puuttuu heinäkuun 1944 osalta.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

Re: Veikko Palvolle

Lähetetty: 09.09.11 13:06
Kirjoittaja Veikko Palvo
Ilmo Kekkonen kirjoitti: Kannaksen varavankilan työmailla oli peräti 10 000 sotilasvankia. Heitä ei ehditty evakuoida, vaan he lähtivät vaeltelemaan taakse muiden vastaavien mukana. Heitä kokoiltiin sitten Konnunsuolle ja lähetettiin muihin vankiloihin, mahdollisesti myös linnoitustyömaille.Asiaa on selvitetty Konnunsuon vankilan historiassa.
Hakuammuntana löysin netistä Kannaksen varavankilan perustetun keväällä 1942
( EdiLex , säädös 384 / 1942.
Peiteluku 6340 ( myöhemmältä ajalta ? ) ja 9 vanki- / työleiriä 6341 - 6349.
Ja
Arkistolaitos, ark.yksikkö 14 289 Kannaksen varavankila, Vartiokomppania
20.6.1944 - 31.10.1944 mikrofilmirulla F-124/674
Sotapäiväkirjat - kokoelma
http://digi.narc.fi/digi/hae_ay.ka?ay=32940.SARK
"Perustettu 20.6.1944 IV AK:n kirjelmällä nro 362 / 19.6.1944 Kannaksen varavankilan vartiokomppania" ( kokonaisvahvuus lähes 300 )

Kannaksen varavankilaan sanotaan jossakin yht. kootun Suomen vankiloiden kriminaalivangit. ( työvelvollisiksi linnoitustöihin ? )
Tuo
hakuammuntana löydetty vartiokomppania on muodostettu 20.6.1944 kenties vankikarkureiden vartioimiseksi?
Ja
millaisissa asusteissa Kannaksen varavankilan kriminaalivangit olivat 1942 - 1944 ja
koottiinko heitä esim. uudelleen käynnistettyihin Salpa-linjan rakennustöihin?

Salpa-linjassa on L:ranta - Suomenlahti välillä kolmekin puolustuslinjaa, olisikohan nuo kaksi taempaa rakennettu 1944 kesällä?
Tässä kirjoitetaan Salpa-linjan rak.työt käynnistetyn uudelleen kesäkuussa 1944 ja
http://www.rakennustieto.fi/lehdet/rake ... _2610.html loppukesästä 1944 sanotaan Salpa-linjaa rakentamassa olleen 30 000 miestä.
Uusia töitä ei aloitettu 19.9.1944 jälkeen, mutta keskeneräiset tehtiin valmiiksi 1944 loppuun mennessä.

Veikko Palvo

Lapuan vai Lappeenrannan laki?

Lähetetty: 09.09.11 18:34
Kirjoittaja Martti Pelho
Maisteri Esa Ruuskanen on väitöstutkimuksessaan (Jyväskylän yliopisto, nro 63/2006) selvittänyt Lapuan liikkeen ja suojelukuntajärjestöjen tunnettuja kaksoisrooleja; toisalla laillisuuden ylimpänä jumalana ja toisaalla isänmaalliseksi julistetun laittomuuden airuina.

Ruuskasen mukaan oikeistoradikaalin propagandan perustavana lähtökohtana oli, että isänmaallisuus oli kaiken muun yläpuolella ja aitoa isänmaallisuutta ei voinut olla ilman syvää kommunisminvastaisuutta. Kommunistit olivat synnyttäneet omalla
maanpetoksellisella toiminnallaan poikkeustilan, jolloin vallalla olivat sen mukaiset
säännöt ja käytössä olivat sen vaatimat poikkeukselliset keinot.

Lapuan liikkeen aktivistien oikeudelliset normit ohittavaa toimintatapaa
kuvaamaan syntyi käsite ”Lapuan laki”, jolla perusteltiin muun muassa Työn
Äänen kirjapainon tuhoamiseen ja kommunistien tai sellaisiksi epäiltyjen henkilöiden
kyydityksiin kulminoituva poliittinen väkivaltaisuus keväällä ja kesällä
1930.

Lapuan lakiin yhdistettiin toisaalta myös koko kommunisminvastainen
taistelu: moni kansanliikkeen kannattaja yhtyi eteläpohjalaisen maanviljelijän ja
aktivistin Juho Ekolan mielipiteeseen, jonka mukaan ”Lapuan liike oli Suomen
ainoa laillinen liike”.

Lapuan laki oli johdettu korkeammista, siveellisemmistä periaatteista kuin maallinen laki. Arvo Kokko oikeutti Lapuan lain seuraavasti:

Jokaisen valtion vaiheissa voi sattua tapauksia, jolloin sen elinintressit jossain määrin vaativat kirjoitetun lain muotovaatimusten syrjäyttämistä’, lausuu valtiooikeuden professori R. Erich teoksessaan Valtiosääntöjen säätäminen ja muuttaminen.
Tällaisen kansan elinintressejä koskevan kysymyksen eteen on Suomen kansa
nyt joutunut, kun koko itsenäisyytemme ajan Neuvosto-Venäjältä johdettu valtion ja
yhteiskunnan vastainen sekä maanpetoksellinen kommunistinen liike on levinnyt
kaikkialle maassamme, eikä valtiovallan käytettävänä ole ollut tarpeeksi tehokkaita
keinoja sen rikoksellista toimintaa estämään.


Vaikka Lapuan lakiin kuului omavaltaisuuksienkin hyväksyminen, niin propaganda
työsti samanaikaisesti julkilausumia, joissa Lapuan liikkeen johto – ”Lapuan
päämaja” eli Vihtori Kosola ja kumppanit - tuomitsivat kyyditysten kaltaiset
laittomuudet. Tällaisessa ristiriitaisessa tilanteessa syntyi käsite ”lieve-
miehistä”, jotka hyveellisen tarkoitusperän ohjaamina menivät joskus kommunismin
juurimisessa liian pitkälle unohtaen ”päämajan” käskyt.

Kosola ja kumppanit saivat silloin poliittisista väkivaltaisuuksista täyden synninpäästön. Syyllisyys kyydityksistä ja muista väkivaltaisuuksista sysättiin viime kädessä Kyösti Kallion hallitukselle, joka oli Lapuan liikkeen aktivistien mielestä vitkutellut liiaksi kommunismin kriminalisoimisessa ja aiheuttanut siten isänmaallisissa kansanjoukoissa otteiden radikalisoitumista.

Mannerheimin karkureita koskevalla teloituskäskyllä 20.6.1944 ja seuraavana päivänä päämajan antamilla teloituskäskyn soveltamisohjeilla,“karkureiden tappoluvilla”, aktivoitiin armeijassa ja suojeluskuntajärjestöissä “Lapuan laista” kumpuavaa ideologista perinnettä ja laitonta toimintatapaa “isänmaata uhkaavan karkurivaaran eliminoimiseksi” ja laitettiin “lievemiehet” karkurijahtiin Lappeenrannan seudulle ja Saimaan saaristoon.

“Lievemiehet” menivät toimissaan kesäkuussa 1944 kuitenkin liian pitkälle ampumalla yksistään Lappeenrannan ja Saimaan saariin satoja karkureita ”kesäisissä ampumakilpailuissaan”.

Armeijan nykyisen tapahtumaselityksen mukaan yksikään kesäkuussa 1944 saarista kiinniotettu karkuri ei pyrkinyt pakoon, ketään ei ammuttu, yksikään karkuri ei haavoittunut, ketään ei pahoinpidelty eli kaikki kesäkuussa 1944 Lappeenrannan ja Saimaan saarista kiinniotetut kolme tuhatta pitkäpartaista karkuria toimitettiin vahingoittumattomina ja hyvävoimaisina sotapoliisien ja henkilötäydennyskeskuksen (HTK 1) seulontaelimen kuulusteluihin ja tuomioille Lappeenrantaan.

Todenäköisesti armeijan johdon kontrollista täysin kesäkuussa 1944 karanneen selustan karkurijahdin ja karkureiden ampumisten hillitsemiseksi laadittiin päämajassa 29.6.1944 sotaväenrikoslain lavennusesitys eduskunnalle.

Päämajan esityksen perusteella annettu presidentin vahvistama laki astui osaksi velvoittavaa oikeutta vasta 5.7.1944 alkaen. Laissa kuolemanrangaistus ulotettiin selustan karkureihin ja sitä koskevan tuomiovallankäyttö selustan henkilötäydennyskeskuksille ja sen yhteyteen Lappeenrantaan perustetulle seulontaelimelle.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

Re: 2000 vai 3000 teloitettua rintamakarkuria?

Lähetetty: 09.09.11 22:22
Kirjoittaja Jarmo Nieminen
Aivan uskomatonta tarinointia herra Pelholta. Suosittelen hänelle romaanin kirjoittamista. Kohta on tasavuodet kesän 1944 tapahtumista. Pelho voisi kerralla nousta suomalaisen kerronnan kruunattuun kärkeen. Saisi kansakin kuulla todellisen totuuden sotaherrojen metkuista.


Jarmo Nieminen
Tietokirjailija
Helsinki

Re: 2000 vai 3000 teloitettua rintamakarkuria?

Lähetetty: 10.09.11 12:15
Kirjoittaja heehak
Ilmo Kekkonen kirjoitti:Heehakin esiin tuomissa tapauksissa ei ole kyse karkureista, vaan esimiehen oikeudesta ja velvollisuudesta käyttää asetta tietyssä tilanteessa.

Toisaalta minun täytyy tarkistaa aiempaa tekstiäni siltä osin, että aina voi löytyä yksittäisiä tapauksia, joissa kaikki ei ole mennyt "protokollan" mukaan. Se on kuitenkin kokonaan toinen asia, kuin väitetyt suorastaan massamaiset laittomat teloitukset ja ampumiset.
Tässä ketjussa on vaadittu, että väitetyistä ammutuista pitää ilmoittaa myös nimi. Sama vaatimus pätee kaiketi toisinpäin, myös virallisten ammuttujen kohdalla: tuntemattomia ei pidä olla.

Massateloituksia tai -ampumisia en ole koskaan pitänyt mahdollisina. Sen sijaan pidän mahdollisena, että joitakin yksittäisiä tapauksia saattaa vielä löytyä.

Päivämäärä 20.6.1944 on todellakin tärkeä, kun keskustelun aiheena ovat ampumiset, jotka eivät Lindstedtin mukaan olleet rangaistuksia vaan pakkokeinoja.

Tässä ketjussa ei ole tullut esiin erittäin tärkeä seikka, joka ilmenee Jukka Lindstedtin artikkelissa "Teloitukset ja ampumiset" (s. 112) teoksessa "Teloitettu totuus", 2008. "Päämajan 20.6.1944 antamassa esimiehen aseenkäyttöä koskevassa käskyssä määrättiin, että "ankarintakin aseellista pakkokeinoa" käytettäessä henkensä menettäneistä oli tehtävä ilmoitus päämajaan. Vaikka nimenomaista ilmoitusvelvollisuutta ei ennen 20.6.1944 ollut, on todennäköistä, että niistä olisi jäänyt jotakin asiakirja- tai muuta tietoa. Nyt sellaista ei ole."

Lindstedtin todennäköisyysperustelu ei oikein vakuuta. Heti Kannaksen puolustustaistelun (9.-10.6.1944) alkamisen jälkeen ja ennen 20.6.1944 on voinut tapahtua ampumisia, joista ei ole ilmoitettu päämajaan. Asiakirjatieto voisi olla sotapäiväkirjamerkintä, mutta sellaisen olen tähän mennessä löytänyt vain yhdessä tapauksessa (Lindstedtin luettelossa). Muu tieto tarkoittanee muistitietoa, jonka Lindstedt siis hyväksyy kun muuta ei ole saatavissa.

Sama tilanne koskee tietenkin myös hyökkäys- ja asemasotavaihetta 1941-1944. Er. P 21 on todennäköisin joukko-osasto, jossa ilmoittamattomia ampumisia on 1941 tapahtunut.

Re: 2000 vai 3000 teloitettua rintamakarkuria?

Lähetetty: 10.09.11 13:08
Kirjoittaja Heikki Jansson
Lähetin viestini kahdesti. Pahoittelen aiheuttamaani häiriötä. Ylläpito yst. poistanee tämän. Kiitos.
Terv. H.J