Ilmo Kekkonen
Viestit: 678
Liittynyt: 16.12.07 10:09

Re: 2000 vai 3000 teloitettua rintamakarkuria?

20.09.11 11:26

Martti Pelho painottaa tuolla edellä, että historiasta kirjoittavan on oltava "tarkka ja oikeamielinen". Koskeeko vaatimus myös Pelhoa itseään?
Martti Pelho kirjoitti:Tutkija Jukka Lindtedt puolestaan ihmettelee (1999, s.140-141) edellä lainattua Partasen selontekoa, koska virallisten armeijan asiakirjojen mukaan 6. divisioonassa ammuttiin ennen lainmuutosta (4.7) vain kaksi miestä.Päämajan edustaja kapteeni Partanen tapasi kenraali Vihman ja oikeuden puheenjohtaja Kemppaisen 29.6.1944, jolloin 6. Divisioonassa ei asiakirjojen mukaan ollut vielä ammuttu ketään!Uskoako Partasen selontekoa vai armeijan asiakirjojen aitouteen ilman jälkikäteistä puhtaaksikirjoitusta tai väärennöksiä uskoviin tutkijoihin Kulomaa&Lindtedt?Onko tutkijoiden tulkinta uskottava?Heikki Ylikankaan mukaan Partasen versio karkureiden ampumisista kesäkuussa 1944 6. Divisioonassa saa runsaasti tukea muista lähteistä ja 20 karkurin ampumiset ovat Ylikankaan mukaan armeijan asiakirjoista ja tilastoista poistettu tosiasia.
Partasen muistelmat eivät ole tutkimus, vaan ne sisältävät muistivirheitä. Hän muistelee Vihman 6. D:ssa ammuttujen määrän "suhteellisen suuriksi". Kuitenkaan ne eivät ole hänen pitämässään tilastossa, vaan siinä on 14 miestä koko armeijassa,. Partasen käynti 6.D.ssa tapahtui asiakirjojen mukaan 8.7. 44. Päivämäärä 29.6. on Ylikankaan mielikuvitusta.

Sinänsä 6.D:ssa ammuttiin kaikkiaan 10 miestä, mikä on kyllä armeijan suurin luku.

Partasen muisti ei muutenkaan ole tarkka. Esimerkiksi 6.D:n sotatuomari ei ollut Kemppainen.

Mistähän lähteistä parinkymmenen miehen ampuminen 6. D:ssa saa tukea? Miten ampuminen on poistettu armeijan asiakirjoista, kun se kerran löytyy sotapäiväkirjasta ja taistelukertomuksesta.
Esimerkiksi Partanen muistelee kirjanneensa tapauksia "noin kaksikymmentä", eikä mainitse mitään, että ne olisivat kaikki 6.D:sta, vaan koko armeijasta. Ja niitähän oli siis 14.

Toisaalta Vihma, tai kukaan muukaan Ylikangasta lukuunottamatta, ei kerro 20 miehen tulleen ammutuksi juuri 6. D:ssa ja juuri 29.6. Vihmakin puhuu "selustasta", ei omasta divisioonastaan.Lisäksi Partasen muistelmissa ei ole sanaakaan siitä, että hänen käydessään olisi puhuttu 20 miehen ampumisesta, vaan "vaikeaan asiaan" suhtautumisesta.Aiheena oli kahden miehen teloitus kenraalin käskystä 2.7.44.Partanen selosti uuden lain määryksiä, jotka siis mahdollistivat myös välittömän teloituksen määrätyissä tapauksissa, mutta kenttäoikeuden tuomiolla.

Olen sama mieltä Kulomaan kanssa siitä, että kyseessä oli kovaotteisen Vihman pelottelu tai sitten hän vain toisti Ihantalassa kiertänyttä huhua. Asiahan ei tullut esiin esimerkiksi Vihman määräämää kahden miehen ampumista selvitelleissä oikeudenkäynneissä sodan jälkeen. Kysyin asiaa myös eräältä 6.D:n upseerien kanssa sodan jälkeen paljon keskustelleelta henkilöltä. Hänkään ei tiennyt asiasta mitään. Upseerit olivat vain korostaneet sitä, että heidän olisi tullut tukea paremmin kenraalia karkuruuden hallinnassa.Nyt siihen puuttui kenraali pidättäen itse miehiä ja määräten neljä ammuttaviksi.

Pelho pohtii: "Uskoako Partasen selontekoa vai armeijan asiakirjojen aitouteen ilman jälkikäteistä puhtaaksikirjoitusta tai väärennöksiä uskoviin tutkijoihin Kulomaa&Lindtedt?"

Pelho ei tunnetusti usko alkuperäisiin asiakirjoihin. Saisiko siis todisteet edes yhden asiakirjan väärentämisestä tähän tapaukseen liittyen? Ei siis kuvitelmia, vaan todisteet.

Suosittelen Pelholle huolellista tutustumista Teloitettu totuus-tutkimukseen ss. 147 -167. Tulokset on kerrottava tarkasti ja oikeamielisesti.Muuten liikutaan Kulomaata lainatakseni edelleen "uskon ja luulon, ei tiedon alueella".

Martti Pelho
Viestit: 168
Liittynyt: 11.03.11 14:16

Ilmo Kekkoselle ja Jarmo Niemiselle

20.09.11 18:09

Ilmo kirjoittaa:

Partasen muistelmat eivät ole tutkimus, vaan ne sisältävät muistivirheitä. Hän muistelee Vihman 6. D:ssa ammuttujen määrän "suhteellisen suuriksi". Kuitenkaan ne eivät ole hänen pitämässään tilastossa, vaan siinä on 14 miestä koko armeijassa,. Partasen käynti 6.D.ssa tapahtui asiakirjojen mukaan 8.7. 44. Päivämäärä 29.6. on Ylikankaan mielikuvitusta.

Esimerkiksi Partanen muistelee kirjanneensa tapauksia "noin kaksikymmentä", eikä mainitse mitään, että ne olisivat kaikki 6.D:sta, vaan koko armeijasta. Ja niitähän oli siis 14.”

Lainaamani päämajan oikeusupseeri, kapteeni Erkki Partasen selonteko toimistaan päämajan lähettämänä sanansaattajana tai käskyttäjänä kuului näin:

"Kuitenkin ampumatapausten luvut kenraali Einar Vihman divisioonassa Ihantalan raskaissa taisteluissa olivat kohonneet suhteellisesti niin suuriksi, että Kekomaki - luultavasti Heinrichsin ohjeen mukaisesti - piti tärkeänä koettaa rauhoittaa tilannetta ja jo etukäteen viedä sinne tieto tulossa olevasta lainmuutoksesta. Sain tuon tehtävän osakseni (...) Kenraali ja minä, kapteeni, seisoimme ja sanailimme varsin suorin sanoin, miten vaikeaan asiaan olisi suhtauduttava. Divisioonan kenttäoikeuden puheenjohtaja, myöhemmin kansanedustaja Jaakko (Jakke) Kemppainen istui kannon päässä lakikirja kourassaan ja todisteli ratkaisujen lainmukaisuutta. Sitähän en toki voinutkaan kieltää. Koetin vain teroittaa päämajan käsitystä, että sotaväen rikoslain muutosta oli odotettava, jotta varsinainen tuomioistuin voisi käsitellä asiat."

Partasen tekstistä käy riidatta ilmi, että mainittu kenraalin (Vihma) ja kapteenin (Partanen) sekä oikeuden puheenjohtaja (Kemppainen) neuvottelu tai tapaaminen on toteutunut ennen 4.7. sotaväen rikoslain kuolemanrangaistusten koventamista eli “ Kekomäki – luultavasti Heinrichsin ohjeen mukaisesti – piti tärkeänä koettaa rauhoittaa tilannetta (siis Vihman laitonta teloitustoimintaa - MP) ja jo etukäteen viedä sinne tieto tulossa olevasta lainmuutoksesta”.

Tapahtuma-aika 29.6.1944 on oikea. Tai varmuudella oikeampi tai totuudellisempi kuin mitä Kekkonen väittää eli “Partasen käynti 6 D:ssa tapahtui asiakirjojen mukaan 8.7.1944."

Kekkosen ilmoittama päivämäärä ei voi olla totta. Se on väärä tai virheellinen.
Toki on mahdollista, että asiakirjojen "puhtaaksikirjoitusvaiheessa" - vuonna 1945 tai 1946 - päivämäärä on kirjoitettu "erehdyksessä" virheellisesti.

Silti edes virheellinen asiakirja ei kumoa Partasen pätevää todistusta, jonka mukaisesti Vihman, Partasen ja Kemppaisen neuvottelu pidettiin “hyvissä ajoin ennen 4.7. lainmuutosta" eli 29.6.1944, jolloin jälkikäteen laadittujen asiakirjojen mukaan ei oltu suoritettu vielä yhtään karkurin ampumista 6 D:ssa.

Partanen kertoo muistelmissaan karkureiden ampumisten kohonneen juuri Vilman määräyksistä hänen johtamassaan 6 D:ssa kesäkuussa 1944 muita Kanneksen divisioonia korkeammaksi. Ilman päämajan kiireistä puuttumista 29.6.1944 Vihman sotilasvirkatoimiin Vihma olisi todennäköisesti ehtinyt itse lahdata ja lahdatuttaa sotilaillaan satoja karkureita.

Huomattakoon, että Partasen mukaan ampumisia tapahtui myös kaikissa muissakin divisioonissa Kannaksella kesä-heinäkuussa 1944.

Montako divisioonaa Kannaksella oli kesä-heinäkuussa 1944?

Kymmenen tai enemmän. Eli jos kuvitellaan ampumisia olleen Vihman 6 D:ssä muita enemmän eli 10-30 ja muissa sanotaanko vain viisi/divisioona, yhteenlaskulla päädymme (siis oikein ynnättynä) 70-100 karkurin ampumiseen, joka ylittää monikertaisesti nykyisen armeijan asiakirjojen mukaisen virheellisen totuutemme karkureiden ampumisista.

Kun armeijamme kenraalit valehtelivat heti sodan jälkeen eduskunnalle toimittamissaan selvityksissään karkureiden ja karkureina ammuttujen määrät, mitä kaikkea muuta he tekivät salassa julkisina sotilasviranomaisinamme valtion sota-arkiston asiakirjoille?

Sota-arkistohan ei ollut yksityinen - vai oliko sittenkin?

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

Ilmo Kekkonen
Viestit: 678
Liittynyt: 16.12.07 10:09

Re: Tarkkaa ja oikeamielistä?

21.09.11 10:19

Ilmo Kekkonen kirjoitti:Martti Pelho painottaa tuolla edellä, että historiasta kirjoittavan on oltava "tarkka ja oikeamielinen". Koskeeko vaatimus myös Pelhoa itseään?
Tein tietysti vain retoorisen kysymyksen. Pelho on todistanut moneen kertaan, että vaatimus ei koske häntä itseään. Ja todistaa jälleen saman.
Martti Pelho kirjoitti:Kekkosen ilmoittama päivämäärä ei voi olla totta. Se on väärä tai virheellinen. Toki on mahdollista, että asiakirjojen "puhtaaksikirjoitusvaiheessa" - vuonna 1945 tai 1946 - päivämäärä on kirjoitettu "erehdyksessä" virheellisesti. Silti edes virheellinen asiakirja ei kumoa Partasen pätevää todistusta, jonka mukaisesti Vihman, Partasen ja Kemppaisen neuvottelu pidettiin “hyvissä ajoin ennen 4.7. lainmuutosta" eli 29.6.1944, jolloin jälkikäteen laadittujen asiakirjojen mukaan ei oltu suoritettu vielä yhtään karkurin ampumista 6 D:ssa.Partanen kertoo muistelmissaan karkureiden ampumisten kohonneen juuri Vilman määräyksistä hänen johtamassaan 6 D:ssa kesäkuussa 1944 muita Kanneksen divisioonia korkeammaksi. Ilman päämajan kiireistä puuttumista 29.6.1944 Vihman sotilasvirkatoimiin Vihma olisi todennäköisesti ehtinyt itse lahdata ja lahdatuttaa sotilaillaan satoja karkureita
Päivämäärä 8.7. 44 on siis IV Ake:n asiakirjoissa. Se on myös julkistettu tällä sivustalla.Uuden lain valmistelu aloitettiin 29.6., joten senkin takia Partasen matka sinä päivänä asiaa selvittämään on mahdoton. Lisäksi ensimmäinen Vihman määräämä ampuminen tapahtui 2.7. Ennen sitä ei mitään ampumisia voinut olla edes tiedossa.
Partasen muistelmat ilmestyivät muistini mukaan 1980. Mitään päivämäärää 29.6. 44 ei niissä ole ( se on Ylikankaan keksimä) , vaan useita muistivirheitä mm. sotatuomarin nimi ja ammuttujen määrät. Hän ei myöskään kerro ampumisten tapahtuneen kesäkuussa,vaan "Ihantalan raskaissa taisteluissa". Ne jatkuivat 8.7. asti. Lisäksi Partanen toteaa ratkaisujen olleen lainmukaisia eli komentajalla oli oikeus käskeä karkuri ammuttavaksi silloin, kun se aiheutti erityistä vaaraa sotatoimille. Tällainen mahdollisuushan sisältyi SRL:iin jo ennen koventamista.
Mistään laittomuudesta ei Partasen mukaan siis ollut kyse.
Jos olisi ollut kyse Ylikankaan ja Pelhon väittämistä ainakin 20 miehen ampumisesta, ei asialle olisi pantu nuorta kapteenia, vaan kenraali ja Vihmaa korkeampi. Nyt pantiin nuori lakimies luennoimaan uudesta laista, ei nuhtelemaan lain rikkomisesta.
Hän oli selittämässä kovennetun lain tarkoitusta käsitellä karkuruus kenttäoikeudessa ja mahdollisuutta antaa välittömästi toimeenpantava kuolemantuomio. Tämä saattoi tapahtua vain lain voimaantulon 5.7. jälkeen. Tieto Vihman määräämästä kahden karkurin ampumisesta 2.7. 44.oli tullut Päämajaan arvattavasti juuri noihin aikoihin.

Jos siis Pelhon tavanomaisen väitteen mukaan asiakirjoja olisi muutettu, se olisi tapahtunut 1980 jälkeen tai vasta 2007 Ylikankaan kirjan ilmestyttyä. Ja miksi olisi muutettu - ja kuka?
Turha on kysyä todisteita Pelhon väitteelle asiakirjojen väärentämisestä. Jopa Ylikangas on todennut sen käytännössä mahdottomaksi.

Se on aivan totta, että Vihma ammutti omalla käskyllään sotilaita muita enemmän eli neljä. Se on Kannaksen ja yleensä armeijan muita divisioonia korkeampi. Muissa ei nimittäin komentajan käskystä ammuttu ainoatakaan miestä. Teloitukset tapahtuivat Partasen itse pitämän tilaston mukaan kenttäoikeuksien päätöksillä tai esimiehen aseenkäytöllä SRL 5& mukaisesti. Niitä on Partasen taulukossa 11.
Martti Pelho kirjoitti:Huomattakoon, että Partasen mukaan ampumisia tapahtui myös kaikissa muissakin divisioonissa Kannaksella kesä-heinäkuussa 1944.Montako divisioonaa Kannaksella oli kesä-heinäkuussa 1944?Kymmenen tai enemmän. Eli jos kuvitellaan ampumisia olleen Vihman 6 D:ssä muita enemmän eli 10-30 ja muissa sanotaanko vain viisi/divisioona, yhteenlaskulla päädymme (siis oikein ynnättynä) 70-100 karkurin ampumiseen, joka ylittää monikertaisesti nykyisen armeijan asiakirjojen mukaisen virheellisen totuutemme karkureiden ampumisista.
Taas mennään kuvitteluun Ylikankaan malliin. Hänhän toteaa saman asian melko tarkkaan näin: " muissa divisioonissa ammuttiin vähemmän, mutta ammuttiin kuitenkin". Minkäänlaista tutkimustietoa ei ole esittää sen enempää kuin Pelhollakaan.Eikä Partanen kerro mitään lukuja ampumisista muissa divisioonissa, vaan toteaa 6.D:n luvut "suhteellisen suuriksi". Tottahan neljä on suhteellisen suuri luku nollaan verrattuna.

Kuvittelut ja perusteettomat väitteet ovat siis Pelhon "tarkkaa ja oikeamielistä" historioitsemista?
Arvattavasti Pelho jatkaa vanhalla linjallaan, mutta esitän taas kerran toivomuksen asiaan perehtymisestä ennen uusien väitteiden esittämistä tai vanhojen jo kumottujen väitteiden kopiontia.

Jos Pelhon väite pitäisi paikkansa, niin ainakin kesän -44 asiakirjat olisi kaikki laadittu uudelleen sodan jälkeen. Olisi hyvä saada edes yksi asiakirja, joka voitaisiin todistaa muutetuksi jälkikäteen.
"Herrasmies" Pelho esittää taas kerran erittäin vakavia ja täysin todistamattomia syytteitä ainakin entistä sota-arkistoa ja tarkemmin määrittelemättömiä kenraaleja kohtaan.

Albert Ravila
Viestit: 263
Liittynyt: 22.10.08 18:14

Faktaa vai fiktiota

21.09.11 14:49

Laitman kirjoitti:Nyt itse asiaan, eli huhuihin ja faktoihin. Alkuvuodesta 1943 sensuuri pysäytti yhden ruotsalaisen vapaaehtoisen kirjeen, jossa tämä kertoi, että jossain esikunnassa joku suomenkielinen ja ruotsia puhuva olisi kertonut, että etenemisvaiheessa oli ammuttu 7 miestä kieltäytymisestä. Ei selvinnyt, oliko kyseessä 17.D tai ainoastaan JR 13.

Aika kova väite, koska virallisesti ei ole tiedossa yhtään tapausta. Mutta jos katsotaan faktoja ja asiakirjoja niin hyökkäysvaiheessa 1941 JR 13:ssa kuoli ainakin 8 miestä "vahingonlaukauksen" seurauksena.

Ensimmäinen tapaus sattui jo 21.6.1941, jolloin yksi 6./JR 13 miehistä, kotoisin Korsnäsista kuoli "ampumistapauksessa". 20.7.1941, jolloin rykmentti oli matkalla itään Hangon rintamalta sattui uusi "ampumistapaus" . Yksi alikersantti ampui yhden 1.KKK/JR 13:n sotamiehistä. Näitä tapauksia oli sitten pitkin syksyä ja alkutalvea useita, yhteensä ainakin kahdeksan.
Tässä tutkija on löytänyt (ilmeisesti asiakirjoista) mielenkiintoisen huhun. Ruotsalainen vapaaehtoinen oli kuulut jonkun puhuvan, että hyökkäysvaiheessa olisi 17.D:n joukoissa ammuttu seitsemän miestä kieltäytymisestä. Väite on tosiaan kova. Varsinkin, kun ottaa huomioon, että ensimmäinen ampuminen olisi tapahtunut niinkin aikaisessa vaiheessa kuin 21.6.1941. Sotatoimethan eivät olleet tuolloin edes vielä varsinaisesti käynnistyneet. Jatkosodan kuripidossa on havaittavissa jonkinlainen sodan loppua kohden kiristyvä trendi, ainakin mitä tulee ampumisiin. Tässä suhteessa olisi melko yllättävää, että ruotsinkielisissä joukoissa ampumiset olisi aloitettu jo kesäkuun lopulla 1941.

Seuraavaksi tutkija siirtyy käsittelemään faktoja. Tutkijan mukaan on fakta, että JR 13:ssa kuoli ainakin kahdeksan miestä ”vahingonlaukauksen” seurauksena. Huomionarvoista on, että tutkija on laittanut sanan ”vahingonlaukaus” lainausmerkkeihin. Tämä kuvastaa tutkijan ennakkoasennetta tutkimuskysymykseensä. Tutkija on sitä mieltä, että vahingonlaukaukset eivät todellisuudessa olleetkaan vahingonlaukauksia, vaan tahallisia ampumisia. Lukija tulee tässä vaiheessa uteliaaksi. Miten tutkija on päässyt siihen johtopäätökseen, että ”vahingonlaukaukset” eivät olleetkaan vahinkoja?
Laitman kirjoitti:Entäs rajanylitys Käsnäselässä 31.7.1841? Talvelan joukot olivat saavuttaneet rajan Käsnäselässä jo 16.7.1941, jolloin 17.D oli vasta irtaantumassa Hangon rintamalta. Tiedettiin etukäteen, että miehet saattavat purnata rajan kohdalla ja siihen varauduttiin puhutteluilla. 2./JR 13:n sotapäiväkirja kertoo näistä puhutteluista ja suunnitelmasta marssia rajan yli aamupäivällä. Jostain syystä aikataulu ei pitänyt mutta vihdoin klo 13 komppania kulki yhtenä ryhmänä rajan yli huutaen "hurraa, hurraa..". Spk ei kerro syytä myöhästymiseen.
Olisiko tutkija tässä voinut viedä pohdintansa hieman pidemmälle? Ja ehkä avata hieman enemmän päättelyketjuaan, sillä nyt tutkijan tyyli on ehkä hieman vihjaileva.

Esimerkiksi. Tutkija mainitsee, että ”jostain syystä [komppanian rajanylitysaikataulu] ei pitänyt”. Miksi aikataulu on relevantti? Ajatteleeko tutkija kenties niin, että aikataulun pettäminen kertoo jostakin hässäkästä rajalla? Entä onko rajanylitys voinut myöhästyä jostain muusta syystä kuin mahdollisista kieltäytymisistä? Itselläni on sellainen käsitys, että sotatoiminen tapahtuminen aikataulusta myöhässä ei ollut erityisen tavatonta.

Myöhemmin komppania ylitti rajan ”hurraata huutaen”. Lähdetään siitä, että rajan ylitystä oli todella edeltänyt jonkinlainen kahnaus. Oli esiintynyt niskurointia, jonka seurauksena sotilas oli esimiehen toimesta ammuttu. Eikö tähän nähden ole outoa, että komppania ylitti rajan hurraten? Voisi kuvitella, että oman miehen ampumisen jälkeen mielialat olisivat olleet niin maassa, ettei miehiä olisi saatu hurraamaan edes aseella uhaten.
Laitman kirjoitti:Juuri tässä komppaniassa sattui sinä päivänä "vahingonlaukaus" jolloin yksi Karjaalta kotoisin oleva sotamies kuoli. Komppanianpäällikkönä toiminut ratsumestari on tämän miehen kantakorttiin kirjoittanut itse kuolinsyyn ja korostanut, että se oli "vahinko". Raaseporin sk-piirin kenttäpappi oli kertonut omaisille, että sotamies kaatui taistelussa. Tieto herätti hämmennystä, koska rykmentti ei ollut lähelläkään mitään taistelua sinä päivänä.

Nyt herää kysymys oliko nämä kaikki tapaukset aidosti "vahingonlaukauksia" vai oliko kyseessä jotain muuta.
Tutkija puhuu tässä ”tapauksista”, siis monikossa. Tutkija viittaa siis aikaisemmin mainitsemaansa faktaan, jonka mukaan kahdeksan JR 13:n miestä kuoli vuoden 1941 aikana vahingonlaukauksiin. Tutkija on sitten esitellyt yhden tapauksen osalta tarkempia tietoja, joten lukijalla ei tietenkään ole mahdollisuutta arvioida tutkijan esittämää kysymystä kuin tuon yhden tapauksen osalta.

Tutkijan edellä mainittuun ennakkoasenteeseen viittaa se, ettei hän pohdi asiaa lainkaan siltä kannalta, että vahingonlaukaukset ovat todella olleet vahinkoja. Eikö ole täysin mahdollista, että juuri sotaan lähteneessä yksikössä sattuu vahingonlaukaus? Tämäkin on asia, jota en osaa itse pitää erityisen outona. Oma käsitykseni on, että jatkosodassa tapahtui vahingonlaukauksia varsin runsaasti. Niistä on varmasti myös tilastoja saatavilla. Vahingonlaukauksen todistusarvoa punnittaessa tulisi tutkijan selvittää niiden yleisyys armeijassa. Mikäli kyseessä ei ole aivan tavattoman harvinainen ilmiö, on tutkijan otettava huomioon myös mahdollisuus, että vahingonlaukauksia tapahtui myös ihan oikeasti.

Suojeluskuntapiirin pastorin toimintaa saattaa ehkä selittää se, että hän on ajatellut olevan omaisille helpompaa olla siinä käsityksessä, että läheinen kuoli isänmaan puolesta taistelusta, eikä jonkun tohelon vahingonlaukauksesta. Toisaalta, jos asiaa on käsitelty kenttäoikeudessa, tuntuu pastorin toiminta oudolta. Oikeuteen on nimittäin pitänyt kutsua myös kuolleen omaiset (mahdollisesti syyttäjän edustamina) asianomistajina. Viimeistään siinä vaiheessa on tapahtumien kulku selvinnyt heille.
Laitman kirjoitti:Itse teloituksen ja vahingonlaukauksen raja oli kuin veteen piirretty viiva, kun esim kapteeni Tönkyrä teloitti korpraali Jussilan niin hän huusi järkyttyneille miehille "se oli vahinko, ei ollut tarkoitus" vaikka kapteeni oli ensin uhannut ampua.
Näin ei missään tapauksessa voi sanoa. Jos näkemystä on tarkoitus perustella kapt. Tönkyrän ja korp. Jussilan tapauksella, niin silloin asiasta olisi pitänyt antaa paljon enemmän tietoja.
Laitman kirjoitti:Näistä vahingonlaukauksista on sitten tuomittu joku aliupseeri tai korpraali ja melkein aina rangaistus oli 6 kk vankeutta.
Jos tutkija tarkoittaa mainitsemiaan kahdeksaa tapausta JR 13:ssa, niin siinä tapauksessa jatkotutkimusten lähtökohdat ovat hyvät. Nyt tiedossa on sekä ammuttujen että ampujien nimet. Nyt vain pitäisi miettiä perustelut sille, miten kenttäoikeuden kuolemantuottamuksiksi luonnehtimat tapaukset muuttuvatkin tahallisiksi teoiksi. Lähtökohta on seuraava. Kenttäoikeus on (mahdollisesti todistajia kuultuaan) todennut, että N:n ase on tämän huolimattomuuden vuoksi lauennut, jolloin Y on saanut surmansa. Kyseessä on tuottamuksellinen toiminta. Nyt pitäisi tutkijan osoittaa, että N onkin itse asiassa ojentanut aseensa Y:tä kohden, tähdännyt ja laukaissut. Silloin teko muuttuu tahalliseksi.

Huomio kiinnittyy myös tutkijan mainintaan sitä, että ”[n]äistä vahingonlaukauksista on sitten tuomittu joku aliupseeri tai korpraali”. Jos lähdetään tutkijan oletuksesta, jonka mukaan vahingonlaukaukset eivät todellisuudessa olleet vahinkoja, vaan tahallisia (kurinpidollisia) ampumisia, niin eikö ole outoa, että ampujina olivat olleet korpraalit ja alikersantit? Tämä puhuu entisestään tukijan oletusta vastaan. On erittäin epätodennäköistä, että JR 13:n korpraalit ja alikersantit olisivat vuonna 1941 ampuneet kahdeksan miestä esimerkiksi kieltäytymisiin liittyneissä tilanteissa.
Laitman kirjoitti:Nyt en ole aivan varma mikä oli käytäntö, joka tapauksessa 17.D:n Tsto X:n asiakirjat keväällä 1941 kertoivat, että 6 kk vankeusrangaistus muutetaan arestirangaisukseksi periaatteella 1 kk= 6 vuorokautta kovennettua.
Tätä tutkijan väitettä ei ainakaan tämä lukija usko, ennen kuin tutkija esittää ko. asiakirjan. Oikeudenkäynti ja kurinpitomenettely ovat kaksi eri asiaa. ”Lammio-periaatetta” on ehkä voitu soveltaa kurinpitomenettelyn sisällä. Toisin sanoen, yhdenlainen kurinpitorangaistus muunnetaan toisenlaiseksi kurinpitorangaistukseksi.
Laitman kirjoitti:Kun puhutaan 17.D:sta on otettava huomioon, että eversti Snellman jo 26.6.1941 antoi erittäin kovasanaisen käskyn, että kaikki kurittomuusilmiöt murskataan "ankaruutta säästämättä" . Snellman halusi varmistua siitä, että tästä ruotsinkielistä divisioonaa ei jälkeenpäin voi haukkua huonosta kurista ja karkuruudesta. Kun sotatuomarit pitivät kokousta myöhemmin,marraskuussa,Paavo Alkio saattoi todeta, että juuri tässä divisioonassa on ollut vähiten karkureita ja kieltäytyjiä. Asiasta voi keskustella, mutta puhtaasti juridisesti Alkio oli oikeassa. Divisioonan KeO ei joutunut käsittelemään näitä ilmiöita yhtä usein kuin muissa yhtymissä, sitäkin enemmän oli kuolemantuottamuksia "vahingonlaukauksen" seurauksena.
Tässäkin lukija jää pohtimaan sitä, miksi tutkija ei voi suoraan lausua ajatustaan julki, vaan jättää asian lukijan arvailtavaksi. Ajatus tässä lienee se, että 17.D:ssa oli pidetty kovaa kuria ampumalla sotilaita kurinpidollisesti ainakin tutkijan mainitsemat kahdeksan JR 13:n miestä. Tämä näkyi sitten pienenä karkuruus- ja kieltäytymisjuttujen määränä divisioonan kenttäoikeudessa. Tässä tutkija olisi voinut pohtia mitkä muut tekijät mahdollisesti vaikuttivat 17.D:n rikostilastoihin. Onko karkureiden ja kieltäytyjien määrään voinut vaikuttaa divisioonan kokema taistelurasitus? Poikkesivatko divisioonan tappiot muiden yhtymien tappioista suuntaan taikka toiseen? Entä paljonko 17.D:ssa todellisuudessa oli karkureita ja kieltäytyjiä? Tiedossa nimittäin on, että oikeudessa käsiteltyjen rikosten määristä voi vetää vain epävarmoja johtopäätöksiä koskien rikosten todellista määrää ja sitä myöten yksikön kuria ja taistelutahtoa. Eli vaikka 17.D.n kenttäoikeudessa olisikin käsitelty vähemmän karkuruus- ja kieltäytymisjuttuja kuin vaikkapa Alkion 11.D:ssa, on mahdollista, että karkureita ja kieltäytyjiä onkin todellisuudessa ollut enemmän 17.D:ssa.
Laitman kirjoitti:Kun ottaa huomioon, että niinkin asiallinen ja oikeamielinen komentaja kuin eversti Fagernäs oli valmis menemään hyvin pitkälle, suojellakseen alaisiaan, vaikka he olisivat tehneet vakavan virheen ( tapaus Törnroos-Ketola ) niin on syytä kysyä oliko eversti Snellman myöskin käskenyt sotapoliiseja tutkimaan tapahtumia "vahingonlaukauksina" vaikka kyseessä olisi ollut jotain muuta?

Kuten tapaus Fagernäs osoittaa sotapoliisit olivat komentolinjassa ja tapaus tutkittiin ja oltiin tutkimatta everstin toivomusten perusteella.
”Tapaus Fagernäs” ei osoita lukijalle yhtään mitään, koska tutkija ei kerro tapauksesta lukijalle yhtään mitään.

Sikäli kun tutkija aikoo jatkaa tutkimuksiaan ampumistapausten suhteen, toivoisin hänen ottavan huomioon seuraavat seikat.

1) Aivan samoin kuin on mahdollista, että ampumistapauksia on enemmän kuin tähän asti tunnetut tapaukset, on myös mahdollista, että niitä ei ole.

2) Ajatukset ja perustelut kannattaa kirjoittaa selvästi auki. Vihjailevan tyylin voi heittää Lappeenrannan seulontaelimen seulaan. Lukija ei halua lukea rivien välistä.

3) Jos tarkoitus on tehdä vakavasti otettavaa tutkimusta, on tutkijan käsiteltävä ja myös esiteltävä kaikki tutkimuskysymykseen vaikuttavat seikat. Myös sellaiset, jotka puhuvat hänen mahdollisia olettamuksiaan vastaan.

4) On varottava, ettei käy samoin kuin Ylikankaalle. Jussi Jalonen totesi hänestä aikaisemmin tässä keskustelussa osuvasti: ”Hän vain oli päässyt siihen vaiheeseen, missä hänen oli hankala erottaa sitä, miten asiat olivat, ja sitä, miten hän olisi toivonut niiden olevan”.

laitman
Viestit: 211
Liittynyt: 12.11.07 23:08

Lyhyt vastaus.

21.09.11 18:02

Lyhyt vastaus: Ensin tapaus Fagernäs. Mappi T 11168/26 kertoo, että jos 3.D:n komentaja ja KTR 16:n komentaja olivat sitä mieltä "että hyvän upseerin paikka on linjassa eikä linnassa", sotapoliisit joutuivat toimimaan sen perusteella ja KeO:n syyttäjä oli aseeton vaikka hänen olisi pitänyt nostaa syyte henkirikoksesta.

Näissä ampumistapauksissa seuraukset olivat sattuman kauppaa. Esim. Oulussa sattui 4.10.1943 sellainen tapaus, että saksalainen SS-Unterscharführer ampui suomalaisen sotilaan kadulla ( T 19199/8 ). Saksalainen KeO käsitteli tapausta ja totesi, että mitään rikosta ei ole tapahtunut. Tähän suomalaiset joutuivat tyytymään.

Joulukuussa 1941 sattui sotapoliisin sisällä sellainen tapaus, että sotapoliisiylikersantti ampui yhden alikersantin. Tämä oli asemakomennuskunnan päällikkönä. Ylikersantti oli junapartion johtajana ja silloin asetta pitää käsitellä vähän varovaisemmin. Eli se ei ole voinut olla "vahingonlaukaus".

Jos olen rehellinen niin yllätyin kun luin tämän ruotsalaisen vapaaehtoisen kirjeestä. Jos olisin joutunut arvaamaan ammuttujen määrää 17.D:ssa hyökkäysvaiheessa niin olisin sanonut 1-2. Sen takia ryhdyin katsomaan tarkemmin JR 13:n asiakirjoja ja näitä ampumistapauksia on todellakin näin paljon. Muutama niistä voi olla puhdas vahinko, mutta se että kaikki olisivat vahingonlaukauksia vaikuttaa epätodennäköiseltä.

Laitman

Martti Pelho
Viestit: 168
Liittynyt: 11.03.11 14:16

Oma vai kontin suu?

21.09.11 18:07

Carl-Fredrik Geust on selvittänyt meille talvi- ja jatkosodan lentäjävankeja koskevassa tutkimuksessaan (Sotavangit ja Internoinut, 2008,s.217-218), ketkä tuhosivat, miten ja milloin sota-arkistostamme sinne jo koottuja kesän 1944 asiakirjoja:

Jatkosodan sotavankien kuulustelupöytäkirjat on pääsääntöisesti tuhottu (tai evakuoitu Ruotsiin 23.9.1944 ns. Stella Polaris-operaation yhteydessä).

Jo 1.9.1944 oli Sota-arkistosta haettu kaksi laatikkoa rintamakuulustelukortteja ”joita Tied.1 tarvitsee jokapäiväisten asioittensa hoitoa varten”.

Myös Päämajan Valvontaosaston arkistoa oli heinäkuun alusta lähtien siirretty Sota-arkistoon, ja sekin haettiin 21.9.1944 Sota-arkistosta.

Kaikkia kuulustelupöytäkirjoja ei ilmeisesti koskaan enää löydy (ellei Stella-arkisto joskus vielä löydy). Sen sijaan pöytäkirjojen jakelukappaleita (tai niiden osioita) voi löytää Sota-arkistosta, joskus sangen yllättävistäkin paikoista (arkistoja ei ilmeisesti aina tuhottu ohjeiden mukaisesti sodanaikaisia joukkoja kotiuttaessa syksyllä 1944).

Tiedusteluosaston arkiston osioita, joita ilmeisesti silloisessa tilanteessa ei katsottu välttämättä tarvittavan Päämajassa, oli suurhyökkäyksen aikana 4.7.1944 lähtien toimitettu Sota-arkistoon, missä ne oli rekisteröity seuraavilla tulonumeroilla:

T4189-4191 (kirjelmätN:o 1-8552, kolme asiakirja-arkkua);
T4322-4330 (jatkosodan sotavankien kuulustelupöytäkirjat N:o 1-4812, karttoja, venäläisiä lentolehtisiä, sotasaalis- ym. asiakirjoja ym., 7 laatikkoa ja 2 pakettia, ml.
T4325-4326 ja 4329 (rintamakuulustelukortit, kaksilaatikkoa ja yksi paketti);
T4639-4644 (4 laatikkoa ja 2 pakettia);
T4774-4778 (sotavankien kuulustelupöytäkirjojen kaksoiskappaleita, 5 laatikkoa) ja
T4847-4870 (PM/Tied.1:n arkistoa,24 laatikkoa), yhteensä 36 laatikkoa ja 8 pakettia.

PM/Tied.1:n ev.luutn. U. Käkösen käskystä ns. rintamakuulustelukortit (tulonumerot T4325-4326 ja T4329) haettiin Sota-arkistosta 1.9.1944, muut tulonumerot haettiin 20.9.1944.

Valvontaosaston arkiston Sota-arkistoon siirretyt osiot olivat vastaavasti rekisteröity seuraavilla tulonumeroilla:

T4185-4188 (Mikkelin alatoimisto, mm. linnoitustyöntekijät 1924-
1941, 4 laatikkoa),
T4458-4477 (mm. tietoja palautetuista sotavangeista talvisodan jälkeen,
20 laatikkoa),
T4478-4479 (linnoitustyöntekijät ja kommunisteja eri yrityksissä, 2 laatikkoa),
T4530-4541 (AunR:n alatoimisto, 12 laatikkoa),
T4650-4652 (”jokin alatoimisto”, 3 laatikkoa),
T5164-T5168 (Itä-Karjalan sot.hall.os.:n valvontaelin, 5 laatikkoa), yhteensä 46 laatikkoa. jotka kaikki haettiin pois 21.9.1944.”


Oma vai isänmaan etu? Vanhan sanontaa mukaillen taisi kenraaleillamme olla syksyllä 1944 ooma suu paljon lahempana ja arvokkaampi kontin suu!

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

Martti Pelho
Viestit: 168
Liittynyt: 11.03.11 14:16

Ilmo Kekkoselle ja Jarmo Niemiselle

21.09.11 19:45

Kirjoitin:

" “Romahtaako rintama”-tutkimuksessa (2007, s.223-224) on kerrottu vuonna 1926 syntyneen Urpo Kurvisen kokemuksista kun hän vuonna 1946 kirjurina Oulussa joutui vääpeli Laineen käskystä tuhoamaan vanhat kantakortit ja laatimaan uudet, joihin Laine salli kirjoittaa vain sotilaan nimen ja tämän sota-aikaiset palveluspaikat. Vanhat kortit poltettiin vääpelin valvovan silmän alla. “Siinä menivät tuhkaksi kaikki ne tositteet, joita nyt kaivataan”, kommentoi Kurvinen vihaisena."

Ilmo Kekkonen kommentoi:

"Todennäköisesti kantakortit uusittiin tarkoituksella jättäen pois vanhat "synnit". Miehillä oli nimittäin yllättävän paljon rangaistuksia vankeutta myöten."

Toistettu kysymys Ilmo Kekkoselle ja Jarmo Niemiselle:

Minkä pääesikunnan käskyn tai määräyksen perusteella vääpeli Laine hävitytti ja poltatutti Oulussa vanhat sotilaitten kantakortit vuonna 1946?

Jos kysymyksessä oli vain yhden yksittäisen vääpelin omavaltaisesta toiminnasta Oulun sotilaspiirin esikunnassa, niin kuka muu kuin pääesikunta oli vuonna 1946 muissa sotilaspiirien esikunnissa toimeenpantujen vanhojen kantakorttien tietojen laittomien tuhoamiskäskyjen antaja?

Kysymyksessähän on sotilasvirkarikos ja selvästi laiton virkatoimi.

Eri tutkimuksista välittyy tietoa ja niihin perustuvaa tulkintaa, jonka mukaan Lappeenrannassa oli kesä-syyskuussa 1944 lähes tuhat sotilasta eri nimikkeillä karkurijahdissa: etsintäpartioissa, kuulusteluissa, vartioinnissa ja teloituksissa.

Tutkimuksista on saatavissa myös varsin vahvasti viitettä siitä, että Lappeenrannassa kesällä 1944 eri tehtävissä karkureiden käsittelyissä olleiden sotilaiden jälkikäteen esikunnissa kantakortteihin kirjaituissa palveluajoissa ja tehtävissä on tarkoitushakuista, "Lappeenrannan unohtavaa", virheellisyyttä ja epäselvyyttä.

Eikös kuulu sotatuomarimme, varatuomari Toivo Tapanainen (IKL/Kok.), unohtanut tuomarimatrikkeliin sodan jälkeen antamistaan sotatuomarivirkatoimistaan tiedot kokonaan vuodelta 1944 vaikka oli sotatuomarin tehtävissä virallisestikin 18.6. valatilaisuudessa Lappeenrannassa ja sitten uudelleen loppuvuodesta 1944.

Toisaalla Tapanainen on julkisessa haastattelussaan sotatuomariuransa vuosia laskiessaan ynnännyt uransa virkavuosiin myös vuoden 1944 sotatuomarina kenties ajattelematta sitä, että salaisten sotilasesivallan antamien sotatuomaritehtävien mukaan sotatuomarina Tapanainen ei toiminut kesällä 1944 Lappeerannassa vaikka sitkeä perimätieto niin väittää ja arkistot siitä vaikenevat.

Heikki Ylikankaan "Romahtaako rintama"-tutkimuksessa todistetaan ja viitataan siihen suuntaan, että Lappeenrannassa kesällä 1944 palvelleiden ja karkureiden kasittelyissä olleiden sotilaiden kantakortit on tuhottu heti sodan jälkeen ja kirjoitettu niiden sijaan uudet, "Lappeenranta-puhtaat", kantakortit.

Kun Lappeenrannassa oli eri nimikkeillä karkureiden käsittelyihin osallistuneita sotilaita lähes tuhat, onko yksikään heistä julkaissut muistelmakirjaa tai julkaistua haastattelua karkurivirkatoimistaan Lappeenrannassa kesällä 1944?

Onko yksikään tutkija tehnyt tutkimusta näistä sotilaistamme tai Lappeenrannassa kesällä 1944 palvelleista sotapoliiseista tai alueella palvelleista siviileistä?

Päätoimittaja Antti Arponen on koonnut satojen aikalaisten haastatteluja kesästä 1944 Lappeenrannassa mutta Arposenkaan aineisto ei ole ilmeisesti siirtynyt toistaiseksi tutkimukselliseen käyttöön.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

Eki

Re: Ilmo Kekkoselle ja Jarmo Niemiselle

22.09.11 09:08

Martti Pelho kirjoitti:
...
Kun Lappeenrannassa oli eri nimikkeillä karkureiden käsittelyihin osallistuneita sotilaita lähes tuhat, onko yksikään heistä julkaissut muistelmakirjaa tai julkaistua haastattelua karkurivirkatoimistaan Lappeenrannassa kesällä 1944?

Onko yksikään tutkija tehnyt tutkimusta näistä sotilaistamme tai Lappeenrannassa kesällä 1944 palvelleista sotapoliiseista tai alueella palvelleista siviileistä?

Päätoimittaja Antti Arponen on koonnut satojen aikalaisten haastatteluja kesästä 1944 Lappeenrannassa mutta Arposenkaan aineisto ei ole ilmeisesti siirtynyt toistaiseksi tutkimukselliseen käyttöön.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia
Hyvä Martti Pelho

En ole tämän aiheen enkä sen puoleen minkään muunkaan aiheen asiantuntija. Mutta rohkenen sanoa, ettei tämä Sinun juttusi ole edennyt milliäkään, vaikka olet suoltanut satamäärin viestejä. Syytöksesi ovat hirveän rankkoja, mutta niiden perusteeksi heittelet täysiä epämääräisyyksiä kuten edellä. Kai nyt ymmärrät, että asiat, joita kuvailet, olisivat jättäneet valtavan määrän jälkiä. Mukana olleiden ihmisten olisi yksinkertaisesti ollut pakko purkaa mieltään samantien. Vaikka jotain asiakirjoja olisi hävitettykin, löytyisi tietoja silti monesta paikasta.

Huippuasiantuntijat Ilmo Kekkonen ja Jarmo Nieminen ovat ehtineet ja jaksaneet vastata Sinulle kärsivällisesti ja seikkaperäisesti. Eli Sinulla on ikään kuin käytössäsi kaksi henkilöä, jotka tuntevat nämä asiat perinpohjaisesti ja pystyvät nopeastikin selvittämään, mitä mahdollisesti vielä selvittää täytyy.

On tullut selväksi, että olet sitä mieltä, että jotain on vielä selvittämättä. Tätä ei enää tarvitse sadanteen kertaan sanoa. Jos mielit selvittää mitä, Sinun pitää pystyä ohjaamaan tutkijat jäljille. Viittaukset kirjoihin tai lehtiin eivät auta yhtään. Jaa asiasi pienemmiksi kokonaisuudeksi ja pyri ratkaisemaan niitä yksi kerrallaan. Varmaan Sinun pitäisi ensin muodostaa itsellesi kuva sodanaikaisista onnettomuuksista ja henkirikoksista, jotta ne eivät sekottuisi väittämääsi teloitusasiaan. Jos pystyt osoittamaan todeksi vaikka kuinka pienen asian tahansa, voit olla varma, että joukko ura- ja rahatietoisia tutkijoita iskee asian kimppuun kuin sika limppuun.

Ilmo Kekkonen
Viestit: 678
Liittynyt: 16.12.07 10:09

Re: Martti Pelholle, mikset vastaa?

22.09.11 10:17

Totean taas kerran, että Pelho ei kykene lainkaan todistamaan väitteitään, vaan uskoo niiden toistamisen riittävän.

Pelho vaatii jatkuvasti minulta vastauksia kysymyksiinsä sensijaan,että todistaisi itse väitteensä. En ole hänelle selitysvelvollinen, joskin olen useasti oikonut Pelhon väitteitä, jotta asian oikea laita tulisi esiin. Teen taas niin.
Martti Pelho kirjoitti:Minkä pääesikunnan käskyn tai määräyksen perusteella vääpeli Laine hävitytti ja poltatutti Oulussa vanhat sotilaitten kantakortit vuonna 1946?Jos kysymyksessä oli vain yhden yksittäisen vääpelin omavaltaisesta toiminnasta Oulun sotilaspiirin esikunnassa, niin kuka muu kuin pääesikunta oli vuonna 1946 muissa sotilaspiirien esikunnissa toimeenpantujen vanhojen kantakorttien tietojen laittomien tuhoamiskäskyjen antaja? Kysymyksessähän on sotilasvirkarikos ja selvästi laiton virkatoimi.
Jälleen täysin asiaton syytös tilapäisen kirjurin ilmeisesti Huhtiniemen huhun innoittaman hyvin ylimalkaisen muistelun pohjalta.
Tein Sotakorkeakoulussa diplomityön sotilaspiirin toiminnasta ja palvelin sotilaspiirin esikunnassa useita vuosia. Uskon tuntevani asiat varusmieskirjuria, Pelhoa ja Ylikangasta paremmin. Kävin läpi KAIKKI sodan jälkeen sotilaspiireille annetut käskyt ja ohjeet. Mitään tällaista kantakorttien tai muidenkaan asiakirjojen tuhoamiskäskyä ei tietenkään ole annettu. SPE on sotilasviranomainen, joka lakien ja asetusten perusteella ylläpitää erilaisia kortistoja asevelvollisista.

Huonokuntoisia kantakortteja ( ja muitakin) uusitaan aivan rutiininomaisesti, kuten vielä 70-luvun alussa joskus tapahtui. Tällöin vanhan kantakortin merkinnät siirretään sellaisinaan uuteen. Kortissa on neljä sivua ja kymmeniä asiakohtia, jotka täytetään. Pelkän nimen ja taistelupaikkojen merkitsemiseen ei uusimista tietenkään ole tehty. Voi olla, että tällainen alustava työ on annettu varusmieskirjurille.Jos rangaistuksia on jätetty merkitsemättä kantakorttiin
( varattuun tilaan mahtuu vain muutama), niin ne ilmenevät jokaiselle rangaistulle tehdystä Rangaistus- eli R-kortista. Ne säilytetään omana sarjanaan. Lisäksi kenttäoikeuksien määräämät rangaistukset on kirjattu niiden päätöksiin ja esimiesten antamat järjestysrangaistukset asianomaisen joukon päiväkäskyihin. Kortteja uusittaessa eivät siis rangaistustiedot katoa.
Martti Pelho kirjoitti:Toisaalla Tapanainen on julkisessa haastattelussaan sotatuomariuransa vuosia laskiessaan ynnännyt uransa virkavuosiin myös vuoden 1944 sotatuomarina kenties ajattelematta sitä, että salaisten sotilasesivallan antamien sotatuomaritehtävien mukaan sotatuomarina Tapanainen ei toiminut kesällä 1944 Lappeerannassa vaikka sitkeä perimätieto niin väittää ja arkistot siitä vaikenevat.
Taas asiantuntemattomuutta.Tapanainen on tietysti ollut sotatuomari siitä alkaen, kun hänet on sellaiseksi nimitetty. Se ei tee hänestä kenttäoikeuden puheenjohtajaa, vaan siihen annetaan sota-aikana erikseen ylipäällikön määräys. Kun määräys Ryhmä Oinosen ( Ratsuväkiprikaatin) kenttäoikeuden puheenjohtajaksi päättyi talvella -42, Tapanainen ikänsä puolesta kotiutettiin, eikä enää toiminut kenttäoikeuden puheenjohtajana. vaikka hoitikin joskus sijaisena sotatuomarin tehtäviä. Sodan jälkeen hän toimi Lappeenrannan sotilaspiirin SOTAOIKEUDEN puheenjohtajana. Mitään salaisia kenttäoikeuksia ei Suomessa sodan aikana toiminut.Laki ei niitä tuntenut.
Martti Pelho kirjoitti:Kun Lappeenrannassa oli eri nimikkeillä karkureiden käsittelyihin osallistuneita sotilaita lähes tuhat, onko yksikään heistä julkaissut muistelmakirjaa tai julkaistua haastattelua karkurivirkatoimistaan Lappeenrannassa kesällä 1944?
Karkureista vastasivat sotapoliisit. Heitä oli pvm 10.7. 44 Lappeenrannassa 256.Virkatoimet on selvitetty sotapoliisin toimintakertomuksissa. Joitain tapahtumia ilmenee myös esimerkiksi Jaakkosen Huhtiniemi-kirjassa. Pelhon kuvittelemista teloituksista ei kerrota, koska kyseessä ovat rehelliset miehet.
Martti Pelho kirjoitti:Päätoimittaja Antti Arponen on koonnut satojen aikalaisten haastatteluja kesästä 1944 Lappeenrannassa mutta Arposenkaan aineisto ei ole ilmeisesti siirtynyt toistaiseksi tutkimukselliseen käyttöön.
Arponen ei ole juuri "haastatellut" aikalaisia. Hänen juttunsa perustuvat pääasiassa torivalvoja Koistiselle ( s. 1936 ) syötettyihin tarinoihin, joita tämä levitteli innolla. Toriukot keksivät niitä hänelle ja löivät vetoa, milloin ne tulevat tosina takaisin. Lehtijuttujen ja tv-ohjelmien jälkeen ihmiset kertoivat niiden perusteella syntyneitä mielikuviaan Arposelle. Hän ei koskaan vaivautunut tarkistamaan ainoatakaan tarinaa. Ei myöskään huhun aiempi liikkeellepanija Meuronen.
Toinen "aikalainen" oli "Syväkurkku" eli 1946 syntynyt Veli Holappa. Hänen tarinansa ovat puhdasta valetta. Yksikään "aikalainen" ei ole esittänyt minkäänlaista pitävää todistetta teloituksista. Hyvä esimerkkihän on eräs veteraani, joka väitti palvellensa JR 7:n mukana Lappeenrannassa kesällä -44. Rykmentistä ei kuitenkaan missääm vaiheessa ollut ainoatakaan miestä Lappeenrannassa.
Arposen aineistolla voi olla kansantieteellistä arvoa huhututkijoille.
Kuten olen esittänyt jo aiemmin, Arposen kirja ei anna ainoatakaan todistusta salaisista tai laittomista teloituksista.

Kun Pelho kertoo opiskelleensa lakia ja toimineensä oikeudessa lautamiehenä, niin olisi mielenkiintoista tietää, riittääkö hänen mielestään oikeudelle tuomion perusteeksi pelkkiin kuvitelmiin perustunut syytös, vai vaaditaanko näytöksi todisteita?
Miten keksityistä teloituksista olisi voitu laatia asiakirjoja? Miten nämä laatimattomat paperit olisi sitten tuhottu?

Albert Ravila
Viestit: 263
Liittynyt: 22.10.08 18:14

Omat tutkimukset heti käyntiin

22.09.11 11:25

Eki kirjoitti:
Hyvä Martti Pelho


On tullut selväksi, että olet sitä mieltä, että jotain on vielä selvittämättä. Tätä ei enää tarvitse sadanteen kertaan sanoa. Jos mielit selvittää mitä, Sinun pitää pystyä ohjaamaan tutkijat jäljille. Viittaukset kirjoihin tai lehtiin eivät auta yhtään. Jaa asiasi pienemmiksi kokonaisuudeksi ja pyri ratkaisemaan niitä yksi kerrallaan. Varmaan Sinun pitäisi ensin muodostaa itsellesi kuva sodanaikaisista onnettomuuksista ja henkirikoksista, jotta ne eivät sekottuisi väittämääsi teloitusasiaan. Jos pystyt osoittamaan todeksi vaikka kuinka pienen asian tahansa, voit olla varma, että joukko ura- ja rahatietoisia tutkijoita iskee asian kimppuun kuin sika limppuun.
Yhdyn täysin tähän näkemykseen. Kysymykset asiaan perehtyneille on nyt tehty, ja vastaukset on saatu. Sikäli kun kesän 1944 tapahtumissa on vielä selvittämistä, on Martti Pelhon kyllä seuraavaksi itse ryhdyttävä toimeen. Omat tutkimukset nyt ripeästi käyntiin. Esimerkkiä voi ottaa Laitmanin ansiokkaasta arkistotyöskentelystä. Mutta niin Pelhon kuin Laitmaninkin kannattaa pitää mielessä Ekin esittämä hyvä neuvo: ”Varmaan Sinun pitäisi ensin muodostaa itsellesi kuva sodanaikaisista onnettomuuksista ja henkirikoksista, jotta ne eivät sekottuisi väittämääsi teloitusasiaan”. Mikäli tätä ohjetta ei kykene tai halua noudattaa, ei mielekäs keskustelu asiasta ole mahdollista.

Kekkosen ja Niemisen kannattaa ehkä vakavasti harkita, onko Pelhon viesteihin vastaaminen enää tarkoituksenmukaista.

Jarmo Nieminen
Viestit: 72
Liittynyt: 01.04.11 22:34

Re: 2000 vai 3000 teloitettua rintamakarkuria?

22.09.11 17:09

Kiitos kehoituksesta Albert Ravila (kuka sitten lienettekin) ja samalla kysyn, aiotteko te lopettaa kommentoinnin herra Pelholle?

Albert Ravila
Viestit: 263
Liittynyt: 22.10.08 18:14

Re: 2000 vai 3000 teloitettua rintamakarkuria?

22.09.11 20:13

Se on luvattu juttu. Taidan tästä nyt lähteä tekemään ensi kesän kuntokorttia.
http://i1224.photobucket.com/albums/ee3 ... kortti.jpg

Viktor Miinalainen
Viestit: 4
Liittynyt: 20.05.11 17:08

Re: 2000 vai 3000 teloitettua rintamakarkuria?

22.09.11 22:51

Kiitos kehoituksesta Albert Ravila (kuka sitten lienettekin) ja samalla kysyn, aiotteko te lopettaa
Heh-heh. Älkääpä nyt Hyvää Veljeä vierastako...

Albert Ravila
Viestit: 263
Liittynyt: 22.10.08 18:14

Mitäs me aseenkäyttäjät

23.09.11 10:13

Oikein! Minä en ainakaan vierasta Viktoria. Me ollaan molemmat pyssymiehiä, MM-mitalisteja kivääriammunnassa. Vielä kun saataisiin mukaan S.O. "Linkku" Lindgren, niin olisi koko iloinen porukka aseenkäyttäjiä koossa :lol:
http://i1224.photobucket.com/albums/ee3 ... Linkku.jpg

heehak
Viestit: 124
Liittynyt: 06.03.08 12:25

Re: Ilmo Kekkoselle

23.09.11 13:00

[quote="Ilmo Kekkonen"]
Arposen aineistolla voi olla kansantieteellistä arvoa huhututkijoille.
salaisista tai laittomista teloituksista.
quote]

Tarkoittaakohan Kekkonen todellakin kansantiedettä vai kansatiedettä? Kansantiede on ns. kansan harrastamaa tiedettä. Kansatieteessä taas on kyse tieteellisen koulutuksen saaneiden tutkijoiden tekemästä tutkimuksesta.

Kansatiede on perinteellisesti tutkinut esineellistä ja tapakulttuuria, mutta nykyään on myös muita tutkimuskohteita.

Parhaiten huhuja saattaisi soveltua tutkimaan suullisen perinteen tutkimus, folkloristiikka. Huhuja muuten löytyy Mika Tuunaisen sotapäiväkirja-artikkelin (tarkempi niimi Kansallisarkiston sotapäiväkirjaosiossa)mukaan sotapäiväkirjoistakin, joten sotahistoriakin kelpaa tähän tarkoitukseen.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”