Sivu 1/1

Historian professori Jukka Korpela: ihmistieteitä kuihdutetaan

Lähetetty: 14.04.11 22:40
Kirjoittaja Tapio Onnela
Historian professori Jukka Korpela Itä-Suomen yliopistosta kirjoitti Helsingin Sanomien mielipidesivulla kiinnostavan kommentin otsikolla ”Ihmistieteet kuihtuvat luonnontieteiden rinnalla” (Helsingin Sanomat 14.4. 2011)
Göte Nyman vaati (HS Vieraskynä 7.4.) Suomen Akatemialle asemaa tutkimuksen laadunvarmistajana. Professorit Reijo Vihko ja Marko Seppä tukivat (HS Mielipide 10.4.) tiede- ja innovaatioministerin valitsemista tieteen laadun varmistamiseksi.

Puheenvuorot ovat osa suomalaisen tiedemaailman mullistusta. Historian kumouksissa on valta ja varat jaettu uudelleen. Nyt siirretään resursseja ihmistieteiltä luonnontieteille.

Laadukas tutkimus tehdään tutkimusryhmässä. Yksittäistä humanistitutkijaa verkostoineen "huippupuhe" ei tunne. Tutkimukselle lasketaan sivukuluja investoinneista, aputyövoimasta, laitteista ja tiloista. Kertoimet lasketaan yliopiston tasolta: ne eivät huomioi laboratoriotieteiden kaikkia kuluja ja liioittelevat ihmistieteiden kuluja. Farmakologi voi tehdä lääketeollisuudelle edullisen alihankintaprojektin, mutta sama malli hinnoittelee historioitsijan kaupallisilta markkinoilta.

Olen kolmatta kertaa varttuneena tutkijana: professorin omistautuessa tutkimukseen Akatemia maksaa palkan vuodeksi. Ensimmäisen kerran sain professorin nettopalkan apurahana, vuonna 1996 noin 80000 markkaa. Nyt projektini loppusumma on 220000 euroa. Yhä tililleni tulee professorin nettopalkka. Muutkaan kulut eivät ole kallistuneet alallani. Näennäisten sivukulujen vuoksi työni hinta on noussut yli 16-kertaiseksi. Järjestelmä onkin päätetty lopettaa kalliina ja siirtää rahat painopistealojen luonnontiedeprojekteihin.

Yliopistoihin on syntynyt hyvän ja pahan rahan käsitteet. Hyvää rahaa on se, jolla kyetään kattamaan investointeja. Paha raha riittää vain palkkaan. Edellistä tarvitsevat luonnontieteilijät. Ihmistieteilijöiden todellisiin kustannuksiin riittää jälkimmäinen.

Jotta syrjiminen näyttäisi oikeudenmukaiselta, arvioidaan tutkimuksen tasoa. Yliopistojen ranking-listaukset ovat tuttuja, mutta onko tiedossa, että ne mittaavat vain englanninkielisissä luonnontieteellisissä julkaisuissa ilmestynyttä tutkimusta?
Opetusministeriö on käynnistänyt hankkeen, jolla julkaisufoorumit pisteytetään tavoitteena selvittää tutkijoiden yhteismitallinen pätevyys. Eri kategorioihin otetaan rajattu määrä huippuaikakauskirjoja ja lasketaan niissä julkaistut tutkimukset. Fysiikassa tämä toimii, koska ei ole olemassa ruotsalaista, saksalaista tai venäläistä fysiikkaa. On vain fysiikkaa. Historiassa kansalliset historiat eroavat tieteellisesti toisistaan, eikä ole sataa historian huippujulkaisua, joita kaikki huiput lukisivat ja joissa he pyrkisivät julkaisemaan.

Kun artikkelit ja monografiat rinnastetaan julkaisujen kappalemääräisessä arvioinnissa, syrjitään ihmistieteitä. Niissä tutkija julkaisee kirjana tuhannen havainnon ja osatutkimuksen kautta teoriansa jostakin asiasta. Luonnontieteiden artikkelijulkaisut ovat yksittäisten havaintojen julkaisemista.

Humanistisissa tieteissä väitöskirja on merkittävimpiä töitä valittaessa uutta professoria. Lääketieteessä tuskin kukaan tietää professorin väitöskirjan aihetta. Näinpä ajatuksena on tehdä väitöskirjasarjat pisteettömiksi. Humanistitohtori menettää kaikki pisteensä, mutta luonnontieteilijä saa pitää pisteensä. Hänen väitöskirjansa näet koostuu 4-6 artikkelista, joista saa jo omat pisteensä.
Luonnontieteessä yhden artikkelin julkaisijaksi laitetaan kaikki työhön osallistuneet. Vaikka historiassa keskustellaan teksteistä kollegojen kanssa, vain tekijä pistää nimensä työhön. Näin samanlaisesta kahden pisteen artikkelista humanistinen tiede saa kaksi pistettä ja luonnontieteellinen tiede 20 pistettä.

En usko kollegoiden ja opetusministeriön johdon tietämättömyyteen siitä, että tiede (science) ja oppineisuus (scholarship) eroavat toisistaan täydellisesti. Kyse on silkasta härskiydestä, jota ei pysäytä muu kuin tieteestä irrallaan oleva poliittinen päätöksenteko. Mukana vyörytyksessä on näet myös ihmistieteilijöitä, jotka on sokaistu antamalla heille tunne siitä, että nyt saa johtaa ja tehdä päätöksiä.
Helsingin Sanomat 14.4. 2011 (julkaistu kirjoittajan luvalla)

Re: Historian professori Jukka Korpela: ihmistieteitä kuihdutetaan

Lähetetty: 28.04.11 09:02
Kirjoittaja otto.auranen
Tervehdys.

Alla on minun ja Janne Pölösen Helsingin Sanomien mielipidesivulla 28.4. julkaistu vastaus professori Jukka Korpelan kirjoitukseen. Tämä on lyhentämätön versio, HS:ssa julkaistua tekstiä oli lyhennetty jonkin verran.

----------------
Julkaisutoiminnan arvioinnissa tunnistettava tieteenalojen erot

Professori Jukka Korpela (HS Mielipide 14.4.2011) nostaa esiin ihmistieteiden aseman Suomen tiedekentässä. Korpelan mukaan tutkimuksen arviointi, mm. Julkaisufoorumi-hanke, on keino oikeuttaa resurssien siirtoa ihmistieteiltä luonnontieteille. Korpelan kirjoitus antaa aihetta joihinkin Julkaisufoorumi-hanketta koskeviin tarkennuksiin.

Julkaisufoorumin tavoitteena on koti- ja ulkomaisten tieteellisten lehtien ja kustantajien tasoluokitus, joka tehdään 23 asiantuntijapaneelissa. Tieteellisiä lehtiä tasoluokitetaan noin 20 000 ja kustantajia noin 2000. Noin viidesosa lehdistä ja kymmenesosa kustantajista luokitellaan johtaviksi. Hanke on käynnistetty tieteellisen julkaisutoiminnan laadunarviointia pohtineen Suomen yliopistot -yhdistyksen työryhmän aloitteesta, koska vertaisarviointiin perustuva tasoluokitus kattaa ihmistieteiden julkaisutoiminnan viittaustietokantoja laajemmin.

Monet Korpelan näkemistä uhkakuvista nousevat tieteenalojen julkaisukäytäntöjen eroista, jotka on ymmärrettävä jos Julkaisufoorumia käytetään tutkimusrahoituksessa tai muussa tutkimuksen arvioinnissa. Luonnontieteissä tutkitaan universaaleja ilmiöitä ja julkaisutoiminta keskittyy kansainvälisiin tieteellisiin lehtiin. Ihmistieteissä myös paikallisten ja kansallisten ilmiöiden tutkimuksella on tärkeä osa, ja julkaisutoiminta hajautuu julkaisuvolyymiltään pienempiin kansainvälisiin ja kansallisiin lehtiin. Kuitenkin ihmistieteiden paneeleilla on arvioitavanaan niin paljon lehtiä, että myös eri historiantutkimuksen alojen lehtiä voidaan luokitella oman alansa johtaviksi lehdiksi. Toisaalta fysiikkakin jakaantuu erikoisaloihin, joiden käsitys johtavista lehdistä poikkeaa toisistaan. On myös muistettava, että lehtien lisäksi Julkaisufoorumi kattaa tieteelliset kirjasarjat ja kustantajat, jotka julkaisevat pääasiassa ihmistieteiden tutkimusta.

Yliopistot saavat nykyään pienen osan valtion jakamasta perusrahoituksesta tieteellisten julkaisujen lukumäärän perusteella. Jos julkaisutoiminnasta palkitsemiseen sovellettaisiin tasoluokitusta, yliopistot saisivat julkaisuistaan enemmän pisteitä, kun julkaisu ilmestyy johtavassa lehdessä tai kustantajalla (esimerkiksi Nature tai Oxford University Press). Rahoitusperusteisiin saataisiin määrän lisäksi laatuelementti. Rahoituksessa tulee myös huomioida, että luonnontieteissä tyypilliset lehtiartikkelit ja ihmistieteissä vallitsevat kirjat ja kirja-artikkelit eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Myös yhteisjulkaiseminen on yleisempää luonnontieteissä kuin ihmistieteissä. Esimerkiksi Norjassa Julkaisufoorumia vastaavaa tasoluokitusta käytetään yhtenä yliopistojen valtiorahoituksen perusteena siten, että kirjalle annetaan artikkelia suurempi painoarvo ja yhdestä julkaisusta saatavat ”pisteet” jaetaan yliopistoille julkaisun kirjoittajien lukumäärän mukaan.

Julkaisufoorumi soveltuu lähinnä kokonaisten tutkimusorganisaatioiden julkaisutoiminnan arviointiin, mutta on liian summittainen väline yksittäisten tutkijoiden tai tutkimusryhmien tasolla. Luokitusta ei ole suositeltavaa käyttää Korpelan kuvaamalla tavalla yliopistojen rekrytoinneissa.

Otto Auranen
koordinaattori

Janne Pölönen
projektisihteeri

Julkaisufoorumi-hanke
Tieteellisten seurain valtuuskunta