Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit

Professori Yrjö Hirn oli yksi niistä harvoista, jotka vetosivat humanitäärisiin syihin ja suomalaisten omaantuntoon. Häntä ivattiin niin kotimaisissa kuin Kolmannen valtakunnan lehdissäkin. Jälkikäteen ymmärrämme Hirnin menettelyn moraalisen arvon aikana, jolloin harva rohkeni korottaa ääntään suurpolitiikan uhrien puolesta.

Pitääkö hallitus mainittujen pakolaisten oloa maassa suotavana, ellei niin mihin toimenpiteisiin hallitus on ryhtynyt tai aikoo ryhtyä pakolaisten poistumiseksi Suomesta?

Vastaukseksi näihin kysymyksiin, jotka Herra Puhemies on lähettänyt sisäasiainministerille, on minulla kunnia esittää seuraavaa:

Viime kesäkuun jälkeen on Suomeen Keski-Euroopan maista saapunut kaikkiaan 223 sellaista henkilöä, jotka ovat ilmoittaneet itsensä pakolaisiksi. Kuinka moni näistä on ollut syntyperältään juutalainen, ei kaikkien maasta jo poistuneiden osalta ole enää täysin luotettavasti selvitettävissä.

Suurin osa pakolaisista on tullut maahan heinä-elokuussa, loput myöhemmin joko yksitellen tai muutaman henkilön ryhmissä. Sen jälkeen kuin elokuun 19 päivänä yli 50 pakolaisen maahan tulo estettiin, ei suurempia pakolaisjoukkoja ole maahan yrittänytkään. Erikoisessa asemassa myöhemmin tulleiden joukossa ovat ne 12 mooseksenuskolaista pakolaista, jotka olivat usean kuukauden aikana kierrelleet kautta Euroopan turhaan etsien itselleen turvapaikkaa ja jotka Hallitus laski 26/11 1938 Suomeen, hankittuaan sitä ennen eräältä ulkovallalta sitoumuksen myöhemmin ottaa vastaan pakolaiset.

Maahan saapuneista pakolaisista on maasta poistunut tai viranomaisten toimesta poistettu 40 henkilöä. Tätä nykyä on maassa edelleen 183 Keski-Euroopan maista saapunutta pakolaista, joista 117 mooseksenuskolaista. Jäljelläolevista 66 pakolaisesta pidettäneen vielä 31 sen maan lakien mukaan, jonka kansalaisia he ovat, syntyperältään juutalaisina.

Jokainen maassa vielä oleskeleva pakolainen, joka on ollut täällä yli 3 kuukautta, on jättänyt oleskelulupahakemuksen. Oleskelulupia on tähän mennessä myönnetty 68. Vireillä on 67 oleskelulupahakemusta. Työlupia on myönnetty 14, joista vaatetus- ja turkkurialalle 5, eri teollisuuslaitoksiin 5, liikealalle 2, kampaamoalalle 1 ja musiikkialalle 1. Oleskelu- ja työluvat on yleensä myönnetty 3 kuukaudeksi.

Kuten edelläolevat luvut osoittavat, on kyselyssä tarkoitettujen pakolaisten lukumäärä Suomessa suhteellisen vähäinen, mikä johtuu siitä, että Hallitus on ajoissa ryhtynyt kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin, ettei Keski-Euroopan pakolaisvirta pääsisi suuntautumaan maahamme. Suomen erikoinen velvollisuus on näet ollut ja edelleenkin on huolehtia maahamme itärajan takaa saapuneista heimo- y.m. pakolaisista, joiden huoltoon Suomen valtio on käyttänyt vuosien 1918-1938 kuluessa varovaisenkin arvion mukaan n. 100 miljoonaa markkaa. Hallituksen tarkoituksena on luonnollisesti kuitenkin rikkomatta valtiollista turvapaikkaoikeutta koskevia kansainvälisiä tapoja, jatkuvasti estää pakolaisten joukkosiirtymiset maahamme, mikä ei merkitse sitä, etteikö maahantulolupia voitaisi yksityistapauksissa myöntää. Edelleen pitää hallitus toivottavana, että maahan jo saapuneet pakolaiset, sitä mukaa kuin mahdollisuuksia tarjoutuu, siirtyisivät johonkin toiseen maahan, jossa voisivat saada pysyväisen asuinpaikan. Tiedossa onkin, että joukko pakolaisia pääsee kesään mennessä siirtymään muuanne.

Hallitus katsoo hoitaneensa arkaluontoisen pakolaiskysymyksen tavalla, jossa on mahdollisuuksien mukaan otettu huomioon inhimillisyyden vaatimukset, mutta samalla pidetty tehokasta huolta siitä, että pakolaisten maahantulo ei pääse vaikuttamaan haitallisesti omiin oloihimme.

Helsingissä 16 päivänä helmikuuta 1939.
Sisäasiainministeri Urho Kekkonen.

"'Israelin ystävien' vetoomus oli ollut lehdissä, kun marraskuun 26. päivänä <1938> Uudessa Suomessa luin 'Herra Toimittajalle' osoitetun kirjeen, alla tuttu nimi O. J. Tuulio <aviomies, professori>.

- - Kirjoittajan mielestä Suomen on suotava väliaikainen turvapaikka juutalaisille siksi kunnes heille jostakin varataan pysyvä olinpaikka. 'Suomen tulee kantaa jokin osa ihmiskunnan uutta yhteistä vastuuta ja taakkaa, auttaa hätään syöstyjä: on laskettaa heitä Suomeen veljinämme'. Lopussa oli erityinen vetoomus viattomien pakolaislasten puolesta, 'lapset kärsivät vielä enemmän kuin kuin köyhimmätkin rajaseudun lapset täällä.'
- - Asiasta nousu pienoinen myrsky. Toimituksen puolesta on heti tuikeahko sana: Kunkin kansan oikeus ja velvollisuus on valvoa tarkoin omia etujaan. Juutalaiset hoitakoon omansa, he ovat rikkaita. Sama sävy on muissa vastineissa, joista useat kääntyvät hellyttäviksi vetoomuksiksi rajaseudun lasten hyväksi. Kaikkea sitä kuuleekin, että juutalaislapset kärsivät enemmän kuin he!
- - Oiva Tuulio vastastasi vihdoin:
"...Vertailuni hädän ja hädän välillä oli ehkä asiaton. Siksikin että toinen hätä on kroonillista, toinen akuuttista.
- - Mutta ei meidän tarvitse olla kuin entinen mies, joka torjui listat, kun oli 'lähempiä autettavia', eikä sitten tullut auttaneeksi edes näitä läheisiään."