Historia kielipoliittisena lyömäaseena

[jsn]

Baltian maat kuuluivat, ainakin Viro kuului, Venäjään.

Hallinnon malli noissa maissa sitten kuitenkin erosi Suomesta. Mahtoiko mikään mainitsemistasi maista omata omaa hallintoa täysivaltaisesti tai autonomisena alueena? Epävarmaa on myös oliko kaikissa koulutuksen kieli kansan kieli vai vähemmistön kieli.

Mikä mielestäsi oli se ratkaiseva ero "hallinnon mallissa"? Kun kerrot sen, huomaat jotakin muutakin.

Sinun pitäisi määritellä, mitä on "oma hallinto". Jos kyse on täysivaltaisesta omasta hallinnosta, niin se tarkoittaa samaa kuin itsenäisyys. Sellaisesta ei ollut kyse, vai oliko Suomen hallinto täysivaltainen ja itsenäinen. Rohkenen epäillä tätä. Käytännössä sillä, mitä sai tehdä ja mitä ei oli varsin tiukat raamit, jotka oli asetettu Pietarista.

[Vetehinen]

Baltian maat kuuluivat, ainakin Viro kuului, Venäjään.

Hallinnon malli noissa maissa sitten kuitenkin erosi Suomesta. Mahtoiko mikään mainitsemistasi maista omata omaa hallintoa täysivaltaisesti tai autonomisena alueena? Epävarmaa on myös oliko kaikissa koulutuksen kieli kansan kieli vai vähemmistön kieli.

Mikä mielestäsi oli se ratkaiseva ero "hallinnon mallissa"?

Jaha. Ajattelin että tokkopa mainitsemasi alueet olivat autonomioita tai itsenäisiä maita ja tätä kirjoittaessani havaitsin, että minähän kirjoitin jo lainaamaasi kappaleeseen samasta. No sattuuhan sitä, että jotain jää huomaamatta tai jopa tajuamatta, mutta toistohan on opintojen äiti, joten kysy.

[ekyto]

Oikeastaan arvelin jo kysyessäni, että tulee vaikeuksia palstan historian ammattilaisille antaa maan nimiä, joissa vähemmistön kieli on ollut ainoa hallinnon ja koulutuksen kieli.

Tarkoitatko "maalla" jotakin kulttuurimaantieteellistä aluetta vai itsenäistä valtiota?

No jos tuota kysyt, niin sanotaan nyt vaikka, että sellaista maata, jonka hallinto olisi itse voinut päättää hallinnon kielestä ja koulutuksen kielestä. Grönlanti on vähän sivussa tuosta, koska Tanska päätti, joten haettu maa olisi Tanska itse.

Miten Suomi sitten erosi Grönlannista ja Ruotsi Tanskasta?

[skrjabin]

Baltian maat kuuluivat, ainakin Viro kuului, Venäjään.

Hallinnon malli noissa maissa sitten kuitenkin erosi Suomesta. Mahtoiko mikään mainitsemistasi maista omata omaa hallintoa täysivaltaisesti tai autonomisena alueena? Epävarmaa on myös oliko kaikissa koulutuksen kieli kansan kieli vai vähemmistön kieli.

Mikä mielestäsi oli se ratkaiseva ero "hallinnon mallissa"?

Jaha. Ajattelin että tokkopa mainitsemasi alueet olivat autonomioita tai itsenäisiä maita j.

Tuohon aiempaan esimerkkiin Viroon viitaten, Virossahan oli osittain oma hallintonsa, ja omat maapäivät Suomen tapaan, vaikkei yhtä laajaa autonomiaa ollutkaan. Sitä hallitsi maan oma saksalainen vähemmistö omalla kielellään ja kenraalikuvernöörit olivat tuosta joukosta. Venäläistämisen myötä toki sitten tuo muuttui, mutta vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sinällään mielenkiintoista on se että Vironkin kansallisessa heräämisessä oli suuri rooli maan saksalaisvähemmistöllä.

[ekyto]

Aika erikoinen tulkinta historiasta etteivät suomalaiset halunneet elintasonsa lisääntyvän vaan olivat tyytyväisiä oloihinsa. Mihin tämä näkemys perustuu?

Miten niin erikoinen? Nykyisistä suomalaisistakaan ei suurin osa tiedä, miten voisivat elintasoaan parantaa. Miksi 200-vuoden takaiset suomalaiset olisivat tienneet sen paremmin? Ei elintason parantaminen nykyään juuri sen helpompaa ole kuin 200 vuotta sitten. Ja ruotsinkielen opettelu ja opiskelu olivat keinoja parantaa elintasoa tuolloin, ja jotkut suomenkieliset myös tarttuivat siihen.

[Vetehinen]

Sinällään mielenkiintoista on se että Vironkin kansallisessa heräämisessä oli suuri rooli maan saksalaisvähemmistöllä.

Aihe on ihan hyvä. Ketäs vironsaksalaisia oli?

[ekyto]

Miksei tuomari kirjoita suomeksi, jos kerran ymmärtää suomea, on hyvä kysymys.

Miksi sen on hyvä kysymys? Miksi sinä et kirjoita ruotsiksi,jos kerran ymmärrät ruotsia? Vai etkö ymmärrä?

[skrjabin]

Sinällään mielenkiintoista on se että Vironkin kansallisessa heräämisessä oli suuri rooli maan saksalaisvähemmistöllä.

Aihe on ihan hyvä. Ketäs vironsaksalaisia oli?

No vaikkapa maan ensimmäisen vironkielisen viikkolehden Postimees perustaja, ja Mu Isamaan sanoittanut Jannsen, ja hänen tyttärensä, Viron kansallisrunoilijaksi tituleerattu Lydia Koidula.

[Vetehinen]

Sinällään mielenkiintoista on se että Vironkin kansallisessa heräämisessä oli suuri rooli maan saksalaisvähemmistöllä.

Aihe on ihan hyvä. Ketäs vironsaksalaisia oli?

No vaikkapa maan ensimmäisen vironkielisen viikkolehden Postimees perustaja, ja Mu Isamaan sanoittanut Jannsen, ja hänen tyttärensä, Viron kansallisrunoilijaksi tituleerattu Lydia Koidula.

Äkkiä lukasemalla en löytänyt mitään Janssenin saksaksi kirjoittamaa. Viroksihan mies kirjoitteli. Epäilen aika paljon miehen saksalaisuutta tanskalaisen kuuloisesta nimestään huolimatta ja sen vuoksi. Isä oli mylläri ja majatalon pitäjä ja isoisä Juhhan Vakki oli mylläri myös, joten ei vaikuta saksalaiselta.

Ehkä mietit Kreuztwaldia saksalaiseksi. Hän kokosi Kalevipoegin, mutta on perusvirolainen lääkäri, joka opintojensa alussa joutui vaihtamaan nimensä saksalaiseksi ja teki sen kääntämällä Ristmetsistä.

[skrjabin]

Äkkiä lukasemalla en löytänyt mitään Janssenin saksaksi kirjoittamaa.
Viroksihan mies kirjoitteli. Epäilen aika paljon miehen saksalaisuutta tanskalaisen kuuloisesta nimestään huolimatta ja sen vuoksi. Isä oli mylläri ja majatalon pitäjä ja isoisä Juhhan Vakki oli mylläri myös, joten ei vaikuta saksalaiselta.

Jannsenin päiväkirjat ainakin näkyvät olevan kirjoitetut pelkästään saksaksi, ei käytännössä yhtään vironkielen sanaa niissä:

http://www.sirp.ee/archive/2001/29.06.0 ... is1-1.html

"Jannseni päevikud teeb aga eriliseks see, et neis pole peaaegu ühtki eestikeelset sõna ega eestimeelset mõtet. Pärnu päevik on viimane neljast säilinud Jannseni päevikust; kõik neli on kirjutatud saksa keeles."

Ehkä silti olen erehtynyt Jannsenin suhteen, synnyintausta ei kuulosta saksalaiselta. Tyttärensä Koidula kirjoitti ensimmäiset runonsa saksaksi ja kotikielenä heillä oli saksa. Mutta kenties siksi että Jannsenin vaimo, Juliana Koch, oli saksalainen.

Ehkä mietit Kreuztwaldia saksalaiseksi.

Ei sinun tarvitse arvailla mitä mietin.

[jsn]

Virossa ja erityisesti Liivinmaalla (huom. tuolloinen Viro eli Estland ei ollut sama asia kuin Viron tasavalta vaan vastasi enemmänkin nykyistä Virumaan maakuntaa) saksankielisillä papeilla oli suuri merkitys näiden ryhtyessä keräämään kansanperinnettä 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa. He eivät olleet poliittisia nationalisteja, vaan folkloristiikan harrastajia.

Voidaan puhua yhteisestä Baltian eli Itämerenmaakuntien hallinnosta sikäli, että Viron, Liivinmaan ja Kuurinmaan kuvernementit olivat vuoteen 1876 Riikaan sijoitetun keisarin nimittämän niitä hallitsevan kenraalikuvernöörin alaisuudessa. Kullakin kuvernementilla oli oma kuvernöörinsä, kuten Suomen lääneilläkin. Kuten Suomessakin, Baltian kenraalikuvernööreinä oli varsin suuren arvovallan omaavia henkilöitä. Osa oli baltiansaksalaisia aatelisia, osa taas Venäjän ylintä aristokratiaa. Ero Suomen ja Baltian hallintojen välillä ei ollut kovinkaan iso. Oleellisimmin se tulee näkyviin siinä, että Suomen järjestelmä oli vastustuskykyisempi venäläistämistoimille, vaikka maassa ei ollut yhtä vahvoja kaupunkeja kuten Riika tai Tallinna.

Olennainen syy tähän ja samalla kaikkein olennaisin ero, joka paljastaa mistä Suomessa oli kysymys, on siinä, että Baltian talonpojilla ei koskaan ollut edes muodollisia säätyoikeuksia. Baltiaan tuli äänioikeus vasta ensimmäisen duuman myötä, mutta siinä otettiin pian käyttöön omaisuusrajat. Aateliston kokoukset jatkuivat aina vuoteen 1917 saakka.

Kun maaorjat oli vapautettu Venäjällä, siellä alettiin puhua paljon Baltian talonpoikien sorrosta (näistä oli tullut henkilökohtaisesti vapaita jo 1810-luvulla). Samoja argumentteja ulotettiin 1800-luvun lopulla myös Suomen suuriruhtinaskuntaan, tuntematta suomalaisia olosuhteita. Suomessa ei juurikaan ollut suurmaanomistajia, jotka olisivat pitäneet torppareita tai muonamiehiä riippuvuussuhteessa. Torpparilaitos oli aivan toisenlainen instituutio keskieurooppalainen kartanotalous. Kieli on sikäli merkityksellinen, että Suomessa kielellinen ja sosiaalinen konflikti oli paljon Baltiaa lievempi. Suomenkielisten asema oli huomattavasti vahvempi, koska autonominen hallinto ei kohdistanut heihin yhtä jyrkkiä rajoitustoimia kuin Baltiassa.

[Jussi Jalonen]

Kirjoitukseni koski sitä, onko maan hallinto vähemmistön kielellä, eikä kielikiistaa.

Tulit kyllä selkeästi myös kirjoittaneeksi, että "taisipa olla Norjassakin kielenä norja", viestissä missä puhuit hallinnosta ja koulutuksesta 1800-luvun alussa. Toistamiseen: eipä tainnut olla, vaan tanska. "Norjan kielen" syvimmästä olemuksesta ja sellaisesta asiasta kuin kielen standardisointi alettiin vasta tuolloin keskustella.

Tiedän kuitenkin hiukan Norjasta, että siellä suurin osa puhuu bokmålia, joka perustuu ja muistuttaa tanskaa.

Kyseessä on kielen kirjoitusmuoto, jota ei sellaisenaan varsinaisesti käsittääkseni "puhuta", ainakaan suurimman osan toimesta. Omien pohjoismaisia kieliä osaavien tuttujeni mukaan useimmille norjalaisista on kotimaisista murteista aikoinaan muokattu nynorsk monasti äänteellisesti lähempänä heidän puhekieltään, mutta kirjoitettuna kielenä se on ollut vain liian puristinen voittaakseen kannatusta.

1800-luvun alussa Habsburgien monarkiaan kuuluvalla Slovakian alueella (jollaista ei tuolloin tunnettu nimellä, vaan nimi on myöhäisempi keksintö, kuten Tshekkoslovakia ja Jugoslaviakin, joita ei kumpaakaan enää edes ole) valta oli unkarinkielisen vähemmistön käsissä.

Tähän piti vielä mainita, että kyseisenä aikana Unkarin kruununmaiden virallinen kieli oli lisäksi vielä latina. Unkarista ei tullut virallista kieltä ennen kuin varsinaisen kielenuudistuksen jälkeen, ja siihen taas ratkaisevan sysäyksen antoivat hallitsijan aikomukset vaihtaa latina saksaan. Unkarin aatelistolle ja älymystölle tämä ei ollut mieleen, joten he itse kiinnittivät huomiota siihen seikkaan, että maan kansankieli oli alikehittynyt ja se vaati näin ollen uudistamista.


Best,

J. J.

[jsn]

Tähän piti vielä mainita, että kyseisenä aikana Unkarin kruununmaiden virallinen kieli oli lisäksi vielä latina. Unkarista ei tullut virallista kieltä ennen kuin varsinaisen kielenuudistuksen jälkeen, ja siihen taas ratkaisevan sysäyksen antoivat hallitsijan aikomukset vaihtaa latina saksaan. Unkarin aatelistolle ja älymystölle tämä ei ollut mieleen, joten he itse kiinnittivät huomiota siihen seikkaan, että maan kansankieli oli alikehittynyt ja se vaati näin ollen uudistamista.

Tätä ennen unkarin puhuminen oli aatelistossa ollut vähenemään päin, ja oli siirrytty käyttämään muita kieliä. Koko virkakieli-kansalainen vastakkainasettelu ei kerta kaikkiaan sovellu 1800-luvun alkuun. Oli sinänsä hyvin ymmärrettävää, että Euroopan pienillä kielialueilla, jotka eivät olleet poliittisesti itsenäisiä, käytettiin hallitsemisessa muita kuin paikallisen kansan kieltä, koska kansa ei hallinnut.

Alkeisopetus käsittääkseni eri puolilla tätä Suomesta Balkanille ulottuvalla Euroopan reunalla oli paikallisella kielellä, sikäli kuin sitä nyt yleensä oli. Valtaosa ihmisistä sai opetusta vain vähän, jos yhtään mitään. Kansankielen käyttö liittyy koulutuksen laajentamiseen ja tavoitteeseen sivistää alempia kansankerroksia muutenkin kuin vain kristinopin asioissa. Erityisesti luterilainen kirkko oli suosinut kansanopetusta opillisista syistä. Slovakiassa, missä on pieni luterilainen vähemmistö, alkoi koulutus kansankielellä juuri heidän piiristään. Kirkon roolia ei Suomessakaan voi väheksyä tässä asiassa.

[Kari Hintsala]

Ilmeisesti joidenkin unkarilaisten mielestä Slovakiaa ei ole koskaan ollutkaan, tai sitä ei saisi olla, tai miten tämän propagandavideon sitten tulkitseekaan. Aika kammottavaa joka tapauksessa.

[Vetehinen]

Ehkä silti olen erehtynyt Jannsenin suhteen, synnyintausta ei kuulosta saksalaiselta. Tyttärensä Koidula kirjoitti ensimmäiset runonsa saksaksi ja kotikielenä heillä oli saksa. Mutta kenties siksi että Jannsenin vaimo, Juliana Koch, oli saksalainen.

Äiti Juliana Kochia sanotaan saksankieliseksi, joten saksankielisten kirjoitusten syynä voi olla Lydia Koidulan äidin kieli, mutta myös se, että hallitseva kieli oli saksa on todennäköisesti saanut aikaan, että saksaa käytettiin. Löysin netistä sukutietoja ja niiden mukaan Juliana Kochin isoisän isä oli syntynyt Suomessa, paikkakuntaa ja ajankohtaa ei tarkemmin tunneta, mutta arviolta 1730-1740 luvulla lapsen syntymäajan perusteella laskettuna.

Tilanne muistuttaa tuossakin suhteessa Suomea. Säätyläisyys ja yhteiskunnallinen eteneminen edellytti kielen vaihtoa kansan kielestä hallitsevan eliitin kieleen. Se edellytti myös Virossa ilmeisesti nimen vaihtamista ulkomaalaiseksi, josta Kreuztwald olkoon esimerkki.