Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Historiallisen tiedon taso Suomessa

Tänään 19.10.11 oli Jussi Nuorteva Kansallisarkistosta vastannut Hesarin mielipidesivulla aiemmin esitettyyn väitteeseen, että sotavankeja ja luovutuksia ei olisi Suomessa tutkittu ja/tai ettei tuloksia olisi käsitelty juilkisuudessa.

Tällainen väite saa kysymäään, mikä on historiallisen tiedon taso Suomessa, jos näinkin ison julkisuuden saanut hanke on jäänyt huomaamatta. Tosin huomaaminen edellyttää ainakin lehtien lukemista ja/tai TV:n ja radion ajankohtaisohjelmien seuraamista, jos ei itse tutkimusten lukemiseen ole aikaa.

Samassa lehdessä on kaksi vastakkaista mielipidettä. Asianajaja Kari silvennnoinen lähtee sellaisesta oletuksesta, että koska (hänen mielestään) Suomen asia oli oikea, kaikki mitä Suomi teki oli oikein.

Dosentti Bäckman taas kirjoittaa, että "22.6.1941 Saksan ilmavoimat iski useita kertoja Suomen lentokentiltä Leningradia vastaan. Neuvostoilmavoimat neutraloi uhan pommittamalla saksan tukikohtia Suomessa 25.6.1941 - - "

Eivätkös Leningradia (vai oliko se Kronstandt?) vastaan hyökänneet koneet lähteneet Suur-Saksan alueelta, vaikka lensivätkin Suomen alueelta ja ottivat (paluumatkalla?) polttoainetäydennystä Suomessa. Missään tapauksessa ko. koneet eivät olleet Suomen lentokentillä 25.6. eivätkä NL:n ilmavoimat onnistuneet "neutraloimaan" mitään muiitakaan koneita.

Jos Bäckman sanoisi, että NL halusi neutraloida Suomen ilmavoimat ja Suomessa olevat saksalaiset koneet, mutta ei siinä onnistunut, vaan pommitti siviilikohteita, niin asia olisi ok.

Jokisipilä ei käsittääkseni unohtanut, vaan nimenomaan korosti, että "kädenlyönti Syvärillä" ei onnistunut ja että Suomi osallistui piiritykseen, mutta passiivisesti ja puoliteholla.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Historiallisen tiedon taso Suomessa

Tyypillinen kommentti - sinulta. Bäckmanilla (jonka näkemyksiä en yleensä kannata) oli kommentissaan epätarkkuuksia, kuten kirjoitit, mutta viestin perussanoma oli tällä kertaa aivan oikea. Silti sinulla riitti ruodittavaa kymmenen rivin verran. Sen sijaan tämän toisen herran hengentuotetta et katsonut aiheelliseksi kritisoida, ymmärrettävistä syistä. Olisiko kuitenkin niin, että populaaria historiajulkisuutta meillä Suomessa edelleenkin hallitsee voimakkaasti - horribile dictu- kansallisoikeistolaisuus. Rohkenen vaikkapa Hesarin mieleipidesivun historia-aiheisia kirjoituksia ja tämänkin syksyn kirjasatoa silmäiltyäni väittää näin, vaikka itse Agricolan ylin taho on minulle aikanaan jyrähtänyt, ettei Suomessa mitään kansallisoikeistolaista historiannäkemystä kerta kaikkiaan esiinny.

skrjabin
Viestit: 778
Liittynyt: 28.09.07 21:54

Re: Historiallisen tiedon taso Suomessa

Emma-Liisa kirjoitti:Tänään 19.10.11 oli Jussi Nuorteva Kansallisarkistosta vastannut Hesarin mielipidesivulla aiemmin esitettyyn väitteeseen, että sotavankeja ja luovutuksia ei olisi Suomessa tutkittu ja/tai ettei tuloksia olisi käsitelty juilkisuudessa.

Tällainen väite saa kysymäään, mikä on historiallisen tiedon taso Suomessa, jos näinkin ison julkisuuden saanut hanke on jäänyt huomaamatta. Tosin huomaaminen edellyttää ainakin lehtien lukemista ja/tai TV:n ja radion ajankohtaisohjelmien seuraamista, jos ei itse tutkimusten lukemiseen ole aikaa.
Se taitaa olla yksi yleisimmistä hokemista historiakeskustelun saralla että tästä tai tuosta aiheesta "ei ole puhuttu", siitä "on vaiettu". Tällä halutaan vihjata että milloin mistäkin syystä itselle tärkeä aihe olisi "tarkoituksellisesti piilotettu", "lakaistu maton alle" tai "vaiettu". Yleensä ko. heitto kertoo enemmän väitteen esittäjästä kuin itse tutkimuksesta.

Tosin valitettavan usein myös tutkimuksen markkinoinnissa hyvin heppoisin perustein julistetaan aihe "vaietuksi" tai ylipäätään "uudeksi, merkittäväksi tiedoksi", erilaiset "paljastukset" kun myyvät. Muutoin ihan kelvollisissakin teoksissa tätä markkinointia tehdään poimimalla jokin raflaavan kuuloinen uusi näkökulma myyntiesitteeseen. Tulee mieleen esim. Holmilan kirjan markkinointi uudella mutta hyvin heppoisella tulkinnalla luovutettujen juutalaisten kohtaloista.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Historiallisen tiedon taso Suomessa

nylander kirjoitti:Tyypillinen kommentti - sinulta. Bäckmanilla (jonka näkemyksiä en yleensä kannata) oli kommentissaan epätarkkuuksia, kuten kirjoitit, mutta viestin perussanoma oli tällä kertaa aivan oikea. Silti sinulla riitti ruodittavaa kymmenen rivin verran.
Nuo epätarkkuudet vain väänsivät koko kirjoituksen änkyräksi, mikä tietysti on tarkoituskin, kun historia politisoidaan.
nylander kirjoitti: Sen sijaan tämän toisen herran hengentuotetta et katsonut aiheelliseksi kritisoida, ymmärrettävistä syistä.
Kirjoitin edellä:

"Asianajaja Kari silvennnoinen lähtee sellaisesta oletuksesta, että koska (hänen mielestään) Suomen asia oli oikea, kaikki mitä Suomi teki oli oikein."

Minusta tuo on varsin murskaava kritiikki, edellyttäen tietysti lukijan ymmärtävän, että moinen oletus on täysin ufo.

Jussi Jalonen
Viestit: 902
Liittynyt: 29.05.07 11:18
Paikkakunta: Pyynikki

Re: Historiallisen tiedon taso Suomessa

nylander kirjoitti:... vaikka itse Agricolan ylin taho on minulle aikanaan jyrähtänyt, ettei Suomessa mitään kansallisoikeistolaista historiannäkemystä kerta kaikkiaan esiinny.
Eipä sinulle ole kukaan mitään tuollaista tällä palstalla milloinkaan sanonut.

Mutta otapa rennosti vain. Allekirjoittaneelle - ja useille muille verrattomasti minua ansioituneemmille tutkijoille - taas on nähtävästi annettu ymmärtää maan luetuimman päivälehden mielipidesivuilla, että kaikella sillä ajalla ja painetulla palstatilalla, joka on uhrattu esimerkiksi sodanaikaisten vankien, internointien ja ihmisluovutusten tutkimiseen, ei ole yhtään mitään väliä. Miksipäs olisikaan, kun aiheesta ei selvästikään ole koskaan puhuttu, ja koska sitä oikeaa keskustelua asiasta käyvät vain jotkut Bäckman ja Silvennoinen. Sanomalehden armosuosiosta, totta kai, sillä toimittajathan tässä maassa päättävät, mistä ja miten puhutaan.

Mikäli tässä siis ryhdyttäisiin turhautuneen ja syrjityn marttyyrin asemaa tavoittelemaan, niin maamme ammattimaisilla historiantutkijoilla olisi noin valovuoden etumatka. Koska kaikki aiheet ovat jatkuvasti vaiettuja, koska niistä milloinkaan ei ole julkisesti puhuttu, ja koska kaikki todellinen keskustelu on selvästi vain Silvennoisen ja Bäckmanin tapaisten rohkeiden ja uskaliaiden maallikkojen epäitsekkään panoksen varassa, niin historian oppiaineen tohtorinkoulutusohjelmat voisivat pistää aivan hyvin rekrytointiohjelmiinsa iskulauseen "Tee työtä, jolla ei ole tarkoitusta".
Viimeksi muokannut Jussi Jalonen, 23.10.11 17:25. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Tapio Onnela
Viestit: 4879
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Historiallisen tiedon taso Suomessa

Pistänpä tämän Jussi Nuortevan tekstin Helsingin Sanomista tähän:
Sotavankikuolemia on tutkittu laajasti (Helsingin Sanomat, 19.10.2011)

"Historian vaikeiden asioiden avoin ja monipuolinen käsittely on ollut Suomen viranomaisille kunnia-asia."

Ville Suhosen Ylen TV1:ssä esitetty dokumentti Jäämarssi on herättänyt paljon keskustelua sekä lehdistössä että internetissä. Helsingin Sanomissa neljä mielipidekirjoitusta (11.10. ja 15.10.) käsitteli sotavankileirejä ja suomalaisia mielipidevankeja.

Keskustelussa väitetään usein, että sotavankikuolemista, ihmisluovutuksista, internoinneista ja muista sota-ajan vaikeista asioista olisi vaiettu. Näin ei suinkaan ole. Kaikista näistä kysymyksistä on tehty runsaasti tutkimusta, ja niitä on vuosikymmenien aikana käsitelty medioissa. Sekä tutkijat että tiedotusvälineet ovat tarttuneet aiheisiin.

Kansallisarkisto toteutti tasavallan presidentti Tarja Halosen aloitteesta ja valtioneuvoston kanslian rahoituksella vuosina 2004-2008 laajan tutkimushankeen Suomi, sotavangit ja ihmisluovutukset 1939-1955 (http://kronos.narc.fi/). Sen tuloksena syntyi lähes parikymmentä tutkimusta, joista monet saivat ilmestyttyään suurta huomiota tiedotusvälineissä.

Tällaisia olivat esimerkiksi Oula Silvennoisen Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisiyhteistyötä käsitellyt väitöskirja Salaiset aseveljet (2008), Antti Kujalan neuvostosotavankien laittomia ampumisia jatkosodassa käsitellyt Vankisurmat (2008) sekä Lars Westerlundin Sotavankien ja siviili-internoitujen sodanaikainen kuolleisuus Suomessa (2009). Hankkeen tuoreimpia julkaisuja ovat Toivo Flinkin Kotiin karkotettavaksi. Inkeriläisen siirtoväen palautukset Suomesta Neuvostoliittoon 1944-1955 (2010), Juha Pohjosen Valvontakomission uhrit. Ihmisluovutukset Neuvostoliittoon 1944-1955 (2010) sekä Pekka Kauppalan tuore Paluu vankileirien teille. Suomesta Neuvostoliittoon luovutettujen kohtalo 1940-1955 (2011).

Kansallisarkisto on julkaissut verkossa henkilö- ja kuolintiedot kaikista Suomen sotavanki- ja siviilileireillä kuolleista. Tietokanta on julkaistu suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, venäjäksi ja saksaksi. Tutkimushankkeen tuloksia on esitelty myös painetuissa teoksissa näillä kielillä. Juutalaisluovutuksia ja juutalaisia sotavankeja koskevia tuloksia on esitelty myös Israelissa, missä ne saivat suurta huomiota tiedotusvälineissä.

Sotavankikysymyksiä koskevat alkuperäisaineistot ovat tutkijoiden vapaasti käytettävissä Kansallisarkistossa. Suomen eri viranomaiset ovat aktiivisesti tukeneet tiedonvaihtoa sota-ajan arkistoista eri maiden välillä. Arkistoasiat olivat vuonna 2009 esillä sekä Venäjän presidentin Dmitri Medvedevin että Kazakstanin presidentin Nursultan Nazarbajevin valtiovierailuilla. Myös Viron, Saksan ja Pohjoismaiden välillä tutkimusyhteistyö on ollut tiivistä.

Suomen viranomaisilla ei ole mitään tarvetta peitellä menneisyyden vaikeitakaan asioita. Historian vaikeiden asioiden avoin ja monipuolinen käsittely on ollut Suomen viranomaisille kunnia-asia. Kansallisarkisto on tehnyt parhaansa tehdäkseen aineistojaan tunnetuksi ja palvellakseen tutkimusta ja avointa kansalaiskeskustelua.

Vuosia jatkunut hyvä yhteistyö Venäjän arkistojen kanssa on jo tuonut tutkimukselle uutta aineistoa. Se syventää myös kuvaa Neuvostoliiton sodanpäämääristä ja suomalaisten sotavankien kohtaloista.

Jussi Nuorteva, pääjohtaja, valtionarkistonhoitaja
Kansallisarkisto

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Historiallisen tiedon taso Suomessa

Emma-Liisa kirjoitti:Kirjoitin edellä:

"Asianajaja Kari silvennnoinen lähtee sellaisesta oletuksesta, että koska (hänen mielestään) Suomen asia oli oikea, kaikki mitä Suomi teki oli oikein."

Minusta tuo on varsin murskaava kritiikki, edellyttäen tietysti lukijan ymmärtävän, että moinen oletus on täysin ufo.
Lainaan tähän vielä virkkeen verran prof. Timo Soikkasen tekstiä:

"Puheissaan [presidentti] Koivisto on hyvin selkeäsanaisesti todennut Suomen valintojen olleen ainoita mahdollisia ja oikeita [korostus tässä].

Onko siis katsottava, että kunnioitetun ex-presidenttimmekin tunnettu lausunto on "täysin ufo". Asiaa sekoittaa se, että teidän korkean ymmärrystason historintuntijoiden ajatuksenjuoksua ei aina todella ole kovin helppo seurata. Etkö esim. juuri sinä ole Agricola-foorumilla systemaattisesti esittänyt (en nyt lähde kelaamaan arkistoa), että Suomen johdon ratkaisuille 1940-41 ei ollut vaihtoehtoa?

Ja vielä:
Emma-Liisa kirjoitti:Jos Bäckman sanoisi, että NL halusi neutraloida Suomen ilmavoimat ja Suomessa olevat saksalaiset koneet, mutta ei siinä onnistunut, vaan pommitti siviilikohteita, niin asia olisi ok.
Tarkoitatko, että neuvostoilmavoimat esim. Turun puolen suurpommituksissa 26.6.1941 "epäonnistuttuaan" halusi piruuttaan tuhota Turun linnan keskiaikaisen osan ja Martinmäen puutalokorttelit?

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Historiallisen tiedon taso Suomessa

En malta olla vielä puuttumatta Bäckmanin käyttämään sanaan "tragedia". Arkipuheessa sitä käytetään varsin huolettomasti aina kun ihmisiä kuolee, mutta dosentin olettaisi tietävän, että esim. Aristoteleen mukaan tragedia johtuu muuten hyvän ihmisen tietämättömydestä johtuvasta erehdyksestä (esim. Odipus surmaa isänsä tietämättä, että kyseessä on hänen isänsä). Tragedian katsominen johti antiikissa ihmisen kokemaan sääliä ja pelkoa ja lopulta puhdistumiseen, katharsikseen.

Holokausti ei kuitenkaan johtunut mistään erehdyksestä, vaan se oli suunniteltua siviilien (omien ja vieraiden) murhaamista etnisin perustein, mikä ei edes millään lailla liittynyt sotaan, eli nykykielellä kansanmurha. Mitään katharsista ei lukija tai katsoja voi aihetta käsittelevistä taideteoksista millään saada, jollei sitten kyseessä ole Schinlerin listan "joku sentään pelastui-tyyppinen" poikkeus.

Leningradin piiritys erosi holokaustista, että se liittyi sotaan, joten en tiedä, lasketaanko se sotarikokeksi, niin valitettava tapaus kuin siviilien joukkokuolema sinänsä olikin. Mikään erehdys ei ollut kyseessä, jollei siksi lasketa ei-hyvien päätökset (Hitlerin päätös olla yrittämättä kauopungin valtausta ja NL:laisten viranomaisten laiminlyönti kun ei ajoissa oltu laskettu kaupungin ruokavarastoja ja siten laskettu säännöstelyannoksia - näin ainakin Mauno Koivisto väittää teoksessa Itsenäiseksi imperiumin kainalossa). Katharsiksen monet selviytyjäkertomukset epäilemättä voivat tuottaajoskin toisenlaisiakin kertomuksia (esim. kannibalismi) on.

Muistopäivien (27.1.) samanaikaisuus johtunee siitä, että Leningradin piiritys murtui tuona päivänä vuotta aiemmin kuin Auschwitz vapautetttiin.

Andre Makinen romaanissa Tuntemattoman miehen elämä kerrotaan, että alkuperäisiä piiritysmuistelmia olisi Stalinin akana systemaattisesti hävitetty, jotta kertomuksesta olisi tullut "ideologisempi". Lieneekö totta?

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Historiallisen tiedon taso Suomessa

nylander kirjoitti:"Puheissaan [presidentti] Koivisto on hyvin selkeäsanaisesti todennut Suomen valintojen olleen ainoita mahdollisia ja oikeita [korostus tässä].

Onko siis katsottava, että kunnioitetun ex-presidenttimmekin tunnettu lausunto on "täysin ufo".
Voi voi! Nyt on puurot ja vellit sekaisin. Eihän Koivisto tuossa lainkaan kiistänyt Jokipiin näkemystä jatkosodan synnystä, kuten Silvennoinen tekee.

Ja se, mistä tässä nyt on kyse, on että Silvennoisen mielestä valtio, joka on sodassa puolustaja, on muka "oikeutettu" mihin toimenpiteisiin hyvänsä. Tämä on ufoa.

Toki sodassa kai yleensä tehdään sitä, mikä katsotaan hyödyttävän itseä, välittämättä suuresti onko se "oikein" vai ei. Mutta ei sellaista myöskään pidä jälkikäteen vääntää "oikeudeksi".
nylander kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:Jos Bäckman sanoisi, että NL halusi neutraloida Suomen ilmavoimat ja Suomessa olevat saksalaiset koneet, mutta ei siinä onnistunut, vaan pommitti siviilikohteita, niin asia olisi ok.
Tarkoitatko, että neuvostoilmavoimat esim. Turun puolen suurpommituksissa 26.6.1941 "epäonnistuttuaan" halusi piruuttaan tuhota Turun linnan keskiaikaisen osan ja Martinmäen puutalokorttelit?
Tuskin, ottaen huomioon yleisen osumatarkkuuden. Joka tapauksessa alkuperäinen tarkoitus ei siis 25.6. ollut pommittaa siviili- vaan sotilaskohteita, mutta Suomen lentokentät oli hyvin naamioitu (toisin kuin NL:ssa 22.6.).

skrjabin
Viestit: 778
Liittynyt: 28.09.07 21:54

Re: Historiallisen tiedon taso Suomessa

Emma-Liisa kirjoitti:Andre Makinen romaanissa Tuntemattoman miehen elämä kerrotaan, että alkuperäisiä piiritysmuistelmia olisi Stalinin akana systemaattisesti hävitetty, jotta kertomuksesta olisi tullut "ideologisempi". Lieneekö totta?
Stalinin ajan logiikkaa miettien luulisi että niitä ei tuhottu vaan ne säilytettiin siltä varalta että olisi aineistoa muistelijaa vastaan jos tulisi tarvetta ryhtyä toimiin tätä vastaan. Sitävastoin hallinto piti omassa kontrollissaan sen mitä ja miten muisteltiin, valikoi materiaalin. Piirityksen virallista kertomusta alettiin muodostaa jokseenkin samointein sen alkamisesta. Myyttiin sankarillisesta taistelusta ei sopinut esim. kannibalismi, poliittiset kiistat, mustan pörssin kauppa, lahjonta ja korruptio, ja muut moraalittomuudet. Nämä nousi esiin vasta glasnostin aikana, jolloin julkaistiin myös aiemmin arkistoihin haudattuja, sensuurin kynsiin jääneitä kertomuksia.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Historiallisen tiedon taso Suomessa

Emma-Liisa kirjoitti:Voi voi! Nyt on puurot ja vellit sekaisin. Eihän Koivisto tuossa lainkaan kiistänyt Jokipiin näkemystä jatkosodan synnystä, kuten Silvennoinen tekee.
"Jokipiin näkemykseen" ei tämänpäiväisissä Hesarin mielipidesivun lähetetyissä otettu lainkaan kantaa. Jos todella pystyy havaitsemaan jonkin todella olennaisen faktisen eron Koiviston ja Silvennoisen kannanotoissa ajatellen kokonaisuutta, lienee henkilöllä jotain sellaista Semantiikan Saivarteluopistossa hankittua korkeampaa näkemystä, joka minulta ikävä kyllä puuttuu.

P.S. Turun suurpommitukset tapahtuivat kuten mainittu 26.6.1941, eivät päivää aikaisemmin kuten näyt luulevan.

Jussi Jalonen
Viestit: 902
Liittynyt: 29.05.07 11:18
Paikkakunta: Pyynikki

Re: Historiallisen tiedon taso Suomessa

No luojan kiitos Nuorteva on ottanut kantaa, ja huomautus on myös julkaistu Hesarissa. Ehkäpä tässä jotenkuten sitten vielä viitsii tehdä töitänsä.

Muuten ei voi oikein muuta kuin ihmetellä, kun tässäkin ketjussa on näemmä surutta rinnastettu maamme entisen valtionpäämiehen kannanotot jonkun kyseenalaista masinointia harrastavan limaisen juristin levittämään propagandaan. Mutta tämä näyttää olevan ajan henki.



Best,

J. J.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Historiallisen tiedon taso Suomessa

nylander kirjoitti: P.S. Turun suurpommitukset tapahtuivat kuten mainittu 26.6.1941, eivät päivää aikaisemmin kuten näyt luulevan.
En tietenkään tarkoittanut Turun pommituksia, jotka sinä otit puheeksi, vaan 25.6. tapahtumeita pommituksia, jotka sitten sopivasti antoivat Suomelle casus bellin.

Veikko Palvo
Viestit: 853
Liittynyt: 12.10.09 13:13

Re: Historiallisen tiedon taso Suomessa

Emma-Liisa kirjoitti: Tällainen väite saa kysymäään, mikä on historiallisen tiedon taso Suomessa, jos

Samassa lehdessä on kaksi vastakkaista mielipidettä. Asianajaja Kari silvennnoinen lähtee sellaisesta oletuksesta, että koska (hänen mielestään) Suomen asia oli oikea, kaikki mitä Suomi teki oli oikein.

Dosentti Bäckman taas kirjoittaa,
Kirjankustantaja ja dosentti Bäckman kirjoittaa mm. järjestönsä sivulla su:na
26.6.2011 mainostaessaan asiantuntijalausuntojaan Venäjän mediassa:

"Olen informaatiosodan rintamamies,"

Hämeen Sanomissa 19.10.2011 Jorma Virtanen kirjoittaa asiasta otsikolla:
"Otteet kovenevat Venäjän masinoimassa informaatiosodassa."
-TV-kan. Russia Todayn asiantuntijan, Pohjan kirkkoherran erottamisprosessi - hänkin on esittänyt omia historiantulkintojaan.
-Suomessa nämä asiantuntijat sanovat esiintyvän venäläisvihaa ja sen yhtenä ilmenemismuotona kuulemma olevan mm. Imatran seudulla venäläisten omistamiin vapaa- ajan asuntoihin tehdyt murrot.
jne.

"Informaatiosodan rintamamiehen" historiannäkemykset ja tulkinnat näyttäisivät selvästikin olevan tarkoitetut Venäjän medialle ja Venäjällä?
Ovatko
nuo tulkinnat vakavasti otettavia myös Suomessa?

Veikko Palvo

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Historiallisen tiedon taso Suomessa

nylander kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:Voi voi! Nyt on puurot ja vellit sekaisin. Eihän Koivisto tuossa lainkaan kiistänyt Jokipiin näkemystä jatkosodan synnystä, kuten Silvennoinen tekee.
"Jokipiin näkemykseen" ei tämänpäiväisissä Hesarin mielipidesivun lähetetyissä otettu lainkaan kantaa. Jos todella pystyy havaitsemaan jonkin todella olennaisen faktisen eron Koiviston ja Silvennoisen kannanotoissa ajatellen kokonaisuutta, lienee henkilöllä jotain sellaista Semantiikan Saivarteluopistossa hankittua korkeampaa näkemystä, joka minulta ikävä kyllä puuttuu.
Ei siinä tarvita muuta kuin normaalia järkeä.

Silvennoinen kirjoittaa, että Nevostoliitto "aloitti sodan juhannuksena 1941." Siis Suomea vastaan.

Juhannusaatto oli tuolloin aina 23.6. ja juhannuspäivä siis 24.6. Kun nuo pommitukset tapahtuivat 25.6., voi todeta että kyseessä oli selvä valhe.

Kun Koivisto pitää valtionjohdon päätöksiä "oikeina", niin hän ei kai tarkoita sillä yhtään mitään muuta kuin että ne tuolloisessa tilanteessa olivat ymmärrettäviä/oikeita/viisaita päätöksiä.

Koiviston tapauksessa kyse on mielipiteestä, Silvennoisen taapuskessa valheesta. Jälkimmäisen kanssa erimielinen tuskin voisi keskustella. Sen sijaan Koiviston kanssa se onnistuisi, koska jatkosodan synnyn faktoista ei liene erimielisyyttä, vain siitä oliko ratkaisu tuolloisessa tilanteessa "oikea" vai "väärä" ratkaisu.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”