tuntematon
Viestit: 2
Liittynyt: 31.10.11 19:46

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

03.11.11 08:47

Tervehdys, eihän se arvio ollut tyly. Jäi vain sellainen käsitys siitä, että kirja ei tainnut oikein autea kaikkien yksityiskohtien osalta. Kieltämättä se vaatii aika paljon sotahistorian tuntemusta. Ja viittaus holokaustiin ihmetytti, kun kirjassa asioita kuvataan vuoden 1942 näkökulmasta, ei tämän päivän tieodn valossa.

Mukavaa syksyä.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

03.11.11 17:09

tuntematon kirjoitti: Ja viittaus holokaustiin ihmetytti, kun kirjassa asioita kuvataan vuoden 1942 näkökulmasta, ei tämän päivän tieodn valossa.
Eivätkös päähenkilöt olleet tiedustelumiehiä? Joten heillä oli todennäköisesti tietoa esim. tapahtumista Virossa.

Tarkoitin tapaa, jolla jälkipuheessa puhuttiin Hitlerin murhan seurauksista, ikään kuin mikään muu ei olisi merkinnyt mitään kuin Suomi (sinänsä tietysti luonnollinen aikalaisille, mutta jälkimaailma voisi ajatella laajemmin).

Sikäli tämä murhasuunnitelma oli alkeellinen, että oikeat saksalaiset salaliittolaiset tajusivat, että Hitlerin murha yksin ei auta vaan siihen pitää yhdistää vallankappaus.

Jussi Jalonen
Viestit: 902
Liittynyt: 29.05.07 11:18
Paikkakunta: Pyynikki

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

10.11.11 17:23

Tässä ketjussa jutunaiheena ollut Jenni Linturi on nyt sitten ehdokkaana Finlandia-palkinnon saajaksi.

Oikein hyvä asia, mielestäni! Toivottavasti hän myös saa palkinnon, koska tuo teos vaikuttaa olevan noista aiheensa puolesta uudenlaisin, erikoisin ja ainutlaatuisin. Sotaromaaneja toki on kolmetoista tusinassa, mutta Linturi on tässä tarttunut sellaiseen aiheeseen, jota ei oikeasti ole kovinkaan paljoa kaunokirjallisuuden keinoin tässä maassa käsitelty.



Best,

J. J.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

10.11.11 17:50

Jussi Jalonen kirjoitti:Tässä ketjussa jutunaiheena ollut Jenni Linturi on nyt sitten ehdokkaana Finlandia-palkinnon saajaksi.

Oikein hyvä asia, mielestäni! Toivottavasti hän myös saa palkinnon, koska tuo teos vaikuttaa olevan noista aiheensa puolesta uudenlaisin, erikoisin ja ainutlaatuisin. Sotaromaaneja toki on kolmetoista tusinassa, mutta Linturi on tässä tarttunut sellaiseen aiheeseen, jota ei oikeasti ole kovinkaan paljoa kaunokirjallisuuden keinoin tässä maassa käsitelty.
Ei kai nyt romaania palkita aiheen mukaan, vaan sen miten paljon sillä on kirjallisia ansioita. Joskin asiasta on tietenkin erilaisia näkemyksi'ä.

Pidin romaanista, siinä oli mielestäni omaperäinen näkökulma. Toivottavasti se herättää keskustelua ja varmaan näin käykin.

Silti mielestäni Linturi ei (vielä) ansaitse Finlandiaa, mutta sen sijaan HS:n esikoisromaanipalkinnon. Ihan kirjailijan kehityksen kannalta näin olisi paras.

Ruokkoamaton
Viestit: 45
Liittynyt: 29.10.09 09:47

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

10.11.11 19:04

Mikäli aiheella tarkoitetaan suomalaista SS-pataljoonaa, niin ei ehkä kirjallisesta tasoerosta huolimatta pitäisi unohtaa Niilo Lauttamusta, jonka tuotannosta tässä yhteydessä on esikoisteoksen "Vieraan kypärän alla" (1957) lisäksi mainittava "Rautasaappaat" (1965), "Haavoittuneet leijonat (1968) ja "Viikinkidivisioona" (1970).

Jenni Linturi ei myöskään ole ensimmäinen nuori, sotaa kokematon naiskirjailija, joka on liikkunut samassa aihepiirissä: Tiina Korhosen esikoisromaani "Rautasaappaiden kaiku" ilmestyi 1990.

Jussi Jalonen
Viestit: 902
Liittynyt: 29.05.07 11:18
Paikkakunta: Pyynikki

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

10.11.11 19:26

Emma-Liisa kirjoitti: Silti mielestäni Linturi ei (vielä) ansaitse Finlandiaa, mutta sen sijaan HS:n esikoisromaanipalkinnon. Ihan kirjailijan kehityksen kannalta näin olisi paras.
Nojaa, minä taas en ymmärrä tuota "vielä"-määrettä. Minun mielestäni Finlandia-palkinnon suurin ongelma on nimenomaan ollut taipumus myöntää se ikään kuin elämäntyöstä. Etenkin palkinnon alkuaikoina sen sai monasti sellainen pitkän uran tehnyt kirjailija, jonka ehdolle asetettu teos ei kuitenkaan ollut niin kaksinen. Onhan tästä samasta käytännöstä ollut merkkejä nyttemminkin.

Esikoisteoksestakin voi aivan hyvin antaa Finlandia-palkinnon, jos se on hyvä, tuore ja onnistunut opus.

Ruokkoamaton kirjoitti:Mikäli aiheella tarkoitetaan suomalaista SS-pataljoonaa, niin ei ehkä kirjallisesta tasoerosta huolimatta pitäisi unohtaa Niilo Lauttamusta, jonka tuotannosta tässä yhteydessä on esikoisteoksen "Vieraan kypärän alla" (1957) lisäksi mainittava "Rautasaappaat" (1965), "Haavoittuneet leijonat (1968) ja "Viikinkidivisioona" (1970).

Jenni Linturi ei myöskään ole ensimmäinen nuori, sotaa kokematon naiskirjailija, joka on liikkunut samassa aihepiirissä: Tiina Korhosen esikoisromaani "Rautasaappaiden kaiku" ilmestyi 1990.
Lauttamusta en tietystikään unohtanut, ja kaipa Korjuksenkin voisi kai mainita samanlaisena esimerkkinä. Korhosen olin unohtanut.

Mutta noista kaikista teoksista on hyvin paljon aikaa, ja... no, ei se minusta ole kovinkaan paljoa, suhteutettuna siihen missä määrin sotaromaaneja yleisemmin on tehty.



Best,

J. J.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

10.11.11 23:11

Jussi Jalonen kirjoitti: Esikoisteoksestakin voi aivan hyvin antaa Finlandia-palkinnon, jos se on hyvä, tuore ja onnistunut opus.
Toki, jos se todella on paras, mutta näin lienee peräti harvoin.

Mielestäni Antti Tuurin Ikitie on kirjallisesti paljon ansiokkaampi teos kuin Linturin. Aiheena muilutus ja suomalaisten tuho itä-Karjalassa. Uskottavuuden tuntu ihan toista luokkaa kuin Tervon Troikan Neuvosto-Venäjän kuvauksissa.

Muuten, Eeva-Karina Arosen Kallorumpu käsittelee Mannerheimia, mutta keittiön puolelta. Aika on marraskuu 1935, jolloin Boforsilta yritetään ostaa tykkejä.

J Kamarainen
Viestit: 97
Liittynyt: 26.10.07 13:15
Paikkakunta: Joensuu

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

11.11.11 01:46

Ja minä raukka menin Linturin haukkumaan Kouvolan Sanomissa. No, sattuuhan sitä.

Kieltä on näköjään kehuttu. Itse en kokenut kummoisena. Lyhyttä kahden-kolmen sanan virkettä ja pitempää rönsyilyä sekaisin.

Ihmettelen, ettei kukaan kiinnittänyt huomiota henkilöhahmojen kökköyteen. Kellään (edes naisilla) ei ole kuin yksi luonteenpiirre. Yksi on mulkku, toinen kärsii alemmuuskompleksista, yksi on kepillä ohjailtava, yksi on huorahtava ja yksi lempeä.

Sotakohtaukset olivat vähän pöljiä, kun Linturilla ei termistö ja kalusto ollut oikein hallussa. En nyt mitään clancymaista sotapornoa kaivannut, mutta immersio karisi tehokkaasti. Pisteet siitä, että taistelut olivat lyhyitä rykäyksiä, eikä niihin jääty rypemään, kuten mieskirjailija helposti olisi tehnyt.

Tarkoitus jäi vähän hämäräksi. Itse käsitin, että jotenkin yritettiin pudottaa (jälleen) veteraaneja jalustalta. Vuonna 2011 se on ehkä vähän kuolleen hevosen piiskaamista. Lisäksi osa kohtauksista tuntui vähän tarkoitushakuiselta shokeeraamiselta. Se lopun homo-twisti oli kyllä naurettava. Jos oli tarkoitus kuvata homoa SS-miestä (lienee klisee) tai homoveteraania, niin silloin sen homouden pitää jotenkin näkyä siinä teoksessa. Nyt koko juttu nakataan vain mukaan, jolloin sillä ei ole enää mitään merkitystä muuten kuin provokaationa.

Mielestäni Kalpeat sotilaat oli joka suhteessa parempi kirja.

Mutta makuasioista voi vain kiistellä.

Jussi Jalonen
Viestit: 902
Liittynyt: 29.05.07 11:18
Paikkakunta: Pyynikki

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

11.11.11 08:25

J Kämäräinen kirjoitti: Ja minä raukka menin Linturin haukkumaan Kouvolan Sanomissa. No, sattuuhan sitä.
Hyvä ja osuva arvosteluhan tuo on, täyttä asiaa.



Best,

J. J.

Ruokkoamaton
Viestit: 45
Liittynyt: 29.10.09 09:47

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

11.11.11 09:09

On aina hieman riskaabelia puuhaa huomauttaa romaanin "virheistä" ja erityisen riskaabelia on, kun miesarvostelija osoittaa naiskirjailijan kömmähdykset sotahistorian, asetekniikan, taistelutaktiikan, kaluston tai termistön hallinnassa. Arvostelija saa hyvin pian kuulla olevansa parhaassa tapauksessa alentuvan seksistinen ja joka tapauksessa selvästikin kyvytön ymmärtämään kaunokirjallisen teoksen autonomista luonnetta. Viimeksi tällaista "keskustelua" käytiin Ulla-Lena Lundbergin romaanista "Marsipansoldaten".

Lisään löylyä kiukaalle: jos Jenni olisi Jani, romaani olisi nähty juuri sellaisena väsyneenä yrityksenä hyödyntää "uuden sotahistorian" kuluneimmat "löydöt" kaunokirjallisessa tekstissä kuin mitä se paternalistisen ja historiaa harrastavan keski-ikäisen mieslukijan mielestä onkin.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

11.11.11 10:10

Jussi Jalonen kirjoitti:
J Kämäräinen kirjoitti: Ja minä raukka menin Linturin haukkumaan Kouvolan Sanomissa. No, sattuuhan sitä.
Hyvä ja osuva arvosteluhan tuo on, täyttä asiaa.
Juu, arvostelu on monessa mielessä oikein esimerkillinen arvostelu. Kirjasta annetaan riittävästi tietoja ja sitä analysoidaan. Se, että arvostelija lopuksi kertoo ei-niin-pitävänsä, ei estä kirjasta kiinnostumasta.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

11.11.11 10:14

J Kämäräinen kirjoitti: Tarkoitus jäi vähän hämäräksi. Itse käsitin, että jotenkin yritettiin pudottaa (jälleen) veteraaneja jalustalta. Vuonna 2011 se on ehkä vähän kuolleen hevosen piiskaamista.
Miten niin? Ovatko veteraanit siis patsaita eivätkä ihmisiä?

Tjaa, en muista romaania, jossa olisi kuvattu sotaa ja sodan jälkiä nykyajassa.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

11.11.11 10:21

Ruokkoamaton kirjoitti:On aina hieman riskaabelia puuhaa huomauttaa romaanin "virheistä" ja erityisen riskaabelia on, kun miesarvostelija osoittaa naiskirjailijan kömmähdykset sotahistorian, asetekniikan, taistelutaktiikan, kaluston tai termistön hallinnassa. Arvostelija saa hyvin pian kuulla olevansa parhaassa tapauksessa alentuvan seksistinen ja joka tapauksessa selvästikin kyvytön ymmärtämään kaunokirjallisen teoksen autonomista luonnetta. Viimeksi tällaista "keskustelua" käytiin Ulla-Lena Lundbergin romaanista "Marsipansoldaten".
Yksityiskohtien oikeellisuuden merkitys riippuu siitä, mikä romaanin tarkoitus. Itse Linna pani Tuntemattoman alussa ministerin puhumaan (vaikka puhuja oli presidentti9 ja Pohjantähdessä Akselin kuvan lehteen aikana jolloin sanomaehdissä ei ollut kuvia, osoittaakseen että kyseessä oli romaani.

Itse kiinnitin Linturin kirjassa huomiota seuraaviin seikkoihin:
- yksi henkilöistä istuu 1.9.1944 luennolla ja jatkosota on jo päättynyt
- yksi henkilöistä lähtee Itä-Saksaan Ylen kirjeenvaihtajaksi 1948

En nyt sitten tiedä, oliko tässä kyse "linnamaisuuksista" vai vain tietämättömyydestä, jotka kunnolliset yleistiedot omaavan kustannustoimittajan olisi pitänyt korjata.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

11.11.11 10:45

Käytäntpä tässä tilaisuutta hyväkseni ja kysyn, pitäääkö seuraava asia paikkansa: Enni Mustosen Lapinvuokossa (2010) saksalainen majuri käy kesällä 1940 ostamassa (tai vuokraamassa, en muista kumpaa) Rovaniemen läheltä isoja maa-alueita jo hyvissä ajoin ennen kauttakulkusopimuksen solmimista. Annetaan jopa kuva, että jo silloin oli kyse muusta kuin lomalaiskuljetuksista.

Faktaa vai fiktiota?

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

11.11.11 11:53

Emma-Liisa kirjoitti:Mielestäni Antti Tuurin Ikitie on kirjallisesti paljon ansiokkaampi teos kuin Linturin. Aiheena muilutus ja suomalaisten tuho itä-Karjalassa. Uskottavuuden tuntu ihan toista luokkaa kuin Tervon Troikan Neuvosto-Venäjän kuvauksissa.
Mielestä Tuurin Ikitienkin uskottavuus pettää ratkaisevissa kohdin: kun Stalinin terrori iskee suomalaisiin immigrantteihin, Tuuri mm. lavastaa kohtauksen, jossa bolsevikkisotilas murskaa noin vain Suomesta muilutetun päähenkilön Aunuksessa syntyneen lapsen kallon. Isän vankimatka kohti vankilaa ja odotettavissa olevaa teloitusta jatkuu mieli ihmeen tyynenä, ikään kuin muina miehinä perheen tuhosta huolimatta. (Syynä tosin voi olla myös Tuurin pysyvä tavaramerkki: lyhyt, toteavan hakkaava ja "behavioristisen tunteeton" lause, jonka tyyppistä prof. Jukka Kemppinen aikoinaan, silloin kuin Veijo Meri vielä kirjoitti, ylisti minulle käsittämättömästi "mestarin merkiksi".)

Suunnattoman paljon tärkeämpää kuin sekaannukset jossain pikku päivämäärissä kuten opiskeltiinko 1.9.1944 jo rauhan oloissa olisi saada selville, olivatko esim. kuvatun kaltaiset, lapsiinkinkin kohdistuvat julmuudet tyypillisiä edes Stalinin terrorille. Tällaisten episodien käyttä, sanoisiko eräänlaiset ideologiset hyperbolat, ovat tietenkin omiaan luomaan lukijassa voimakkaita asenteita, mikä niiden tarkoituskin varmaan on. Sofi Oksanen on tällä alalla mielestäni ylittämätön mestari. Luin äskettäin emeritusprofessori Tauno Tiusasen pienen kirjan Narutettu sukupolvi. Suomettumisen ilot ja murheet . (Kustantajana mikäpäs muu kuin Edita!) Tiusasen kirja oli minulle sisällöllisesti täysin sekavaa ja tyhjää räksytystä, mutta huomiota kiinnitti, että suomalaisiksi "objektiivisiksi" sankareikseen hän nosti professorien Esko Salminen ja Timo Vihavainen ohella juuri Sofi Oksasen. Kuitenkin Pekka Kauppalan uutta tutkimusta Paluu vankileirien teille lukiessani mieleeni nousi kysymysmerkki, joka kohdistui juuri Oksasen ylistettyihin raakuusnarraatioihin.
Viimeksi muokannut nylander, 11.11.11 12:04. Yhteensä muokattu 2 kertaa.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”