Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

Ruokkoamaton kirjoitti: isään löylyä kiukaalle: jos Jenni olisi Jani, romaani olisi nähty juuri sellaisena väsyneenä yrityksenä hyödyntää "uuden sotahistorian" kuluneimmat "löydöt" kaunokirjallisessa tekstissä kuin mitä se paternalistisen ja historiaa harrastavan keski-ikäisen mieslukijan mielestä onkin.
Miten niin "kuluneimmat"? Tuskin "uusi sotahistoria" on niin vanhaa, että sen läydöt ovat ehtineet kulua. Sen sijaan "perinteisiä" sotakirjoja on kirjoitettu uudelleen n:nnen kerran, ilman mitään omakohtaista näkemystä. Tosin sellaisiakin toki on.
Vesa Karonen mainitsee Kohtalon päivissä myös vähemmän tunnettuja teoksia kuten Pentti Oksasen "Syvärin tähdet (2001) ja Pekka Jaatisen kuvaukset Lapin sodasta.

On selvää, että jokainen sukupolvi halaua luoda oman käsityksensä sodasta, ja tähän vaikuttaa paitsi historia myös nykypäivä (esim. Jugoslavian ym. sodat). Lukijan täytyy vain erottaa, onko edes pyritty kuvaamaan tiettyä sotaa vai onko kyseessä yleinen sotateema vai onko sota vain kulissi ihan muille asioille.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

nylander kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:Mielestäni Antti Tuurin Ikitie on kirjallisesti paljon ansiokkaampi teos kuin Linturin. Aiheena muilutus ja suomalaisten tuho itä-Karjalassa. Uskottavuuden tuntu ihan toista luokkaa kuin Tervon Troikan Neuvosto-Venäjän kuvauksissa.
Mielestä Tuurin Ikitienkin uskottavuus pettää ratkaisevissa kohdin: kun Stalinin terrori iskee suomalaisiin immigrantteihin, Tuuri mm. lavastaa kohtauksen, jossa bolsevikkisotilas murskaa noin vain Suomesta muilutetun päähenkilön Aunuksessa syntyneen lapsen kallon. Isän vankimatka kohti vankilaa ja odotettavissa olevaa teloitusta jatkuu mieli ihmeen tyynenä, ikään kuin muina miehinä perheen tuhosta huolimatta. (Syynä tosin voi olla myös Tuurin pysyvä tavaramerkki: lyhyt, toteavan hakkaava ja "behavioristisen tunteeton" lause, jonka tyyppistä prof. Jukka Kemppinen aikoinaan, silloin kuin Veijo Meri vielä kirjoitti, ylisti minulle käsittämättömästi "mestarin merkiksi".)
Kohtaus on mielestäni hyvin kirjoiiettu. Se tulee täysin yllättäen (vaikka pidätykset tietenkään eivät), ja siitä puuttuu täysin sokeeraamisen halua ja sentimentaalisuus, joka pilaa vastaavan kohtauksen Tervon Troikassa.

Traumateoria käsittääkseni sanoo, että yhtäkkisen sokin kokeneella ihmisellä tunteet koteloituvat, koska hän ei kerta kaikkiaan jaksa niitä tuntea.

Kirjallisella tasolla niitä ei jälkikäteen "tarvita, koska päähenkilön tunteet ko. kohtauksessa käyvät ilmi hänen käytöksestään ja eikös siinä on myös Pieta-symboli. Tämän jälkeen lukija ikään kuin tuntee päähenkilön "puolesta", mikä juuri on taiteen tarkoitus.

Koko kirja tasolla kannattaa tarkkailla maisemankuvausta. Tärkeissä kohdissa (nuotiolla kun päähenkilö on saapunut NL:oon, sillalla matkalla Hopean kolhoosiin, paluu Suomeen) se ilmaisee päähenkilön tunteet.
nylander kirjoitti: Suunnattoman paljon tärkeämpää kuin sekaannukset jossain pikku päivämäärissä kuten opiskeltiinko 1.9.1944 jo rauhan oloissa olisi saada selville, olivatko esim. kuvatun kaltaiset, lapsiinkinkin kohdistuvat julmuudet tyypillisiä edes Stalinin terrorille. Tällaisten episodien käyttä, sanoisiko eräänlaiset ideologiset hyperbolat, ovat tietenkin omiaan luomaan lukijassa voimakkaita asenteita, mikä niiden tarkoituskin varmaan on. Sofi Oksanen on tällä alalla mielestäni ylittämätön mestari. Luin äskettäin emeritusprofessori Tauno Tiusasen pienen kirjan Narutettu sukupolvi. Suomettumisen ilot ja murheet . (Kustantajana mikäpäs muu kuin Edita!) Tiusasen kirja oli minulle sisällöllisesti täysin sekavaa ja tyhjää räksytystä, mutta huomiota kiinnitti, että suomalaisiksi "objektiivisiksi" sankareikseen hän nosti professorien Esko Salminen ja Timo Vihavainen ohella juuri Sofi Oksasen. Kuitenkin Pekka Kauppalan uutta tutkimusta Paluu vankileirien teille lukiessani mieleeni nousi kysymysmerkki, joka kohdistui juuri Oksasen ylistettyihin raakuusnarraatioihin.
Kirjallisuus ei kuvaa "tyypillistä" vaan "mahdollista". Kysehän on sisällissodan kaltaisesta tilanteesta, tosin niin ettei toisella puolella ollut aseita. Ei siinä eroteltu naisia ja lapsia. ”Karkurin” saa ampua ja siitä vielä palkitaan.

Ei naisia ja lapsia kohdeltu mitenkään helläkätisesti kulakkeja karkotettaessa ja Ukrainan nälänhädän aikana.

Jos on lukenut Tuurin Kylmien kyytimiehen ja Surmanpellon, on vaikea epäillä häntä ideologisista tarkoitusperistä. Edellisessä (joka kuvaa Jussi Ketolaa vuonna 1918 ruumiskuskina Tampereella) kauhein pahuuden ilmentymä on viattoman hevosen ampuminen ihan ilman syytä. Ampuja esitetään suorastaan paholaiseksi.

Toinen asia on, että joku voi tietenkin ottaa asiat ideologisesti vähättelemällä lapualaisten yksityisterroria, kun NL:n valtioterrori oli massiivista. Mutta se ei ole Tuurin syy. Hänelle kaikenlainen väkivalta on selvästi vastenmielistä.

Oksasen Puhdistus ei ole realistinen, vaan symbolinen teos. Häntä voisi verrata Durasiin, joka kuvaa siirtomaita rakkaus- ja seksisuhteiden kautta.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

Noin yleisesti pitää todeta, että Tuurilla on Itä-Karjalassa "hyviä" ja "pahoja". Edellisiä ovat idealistiset amerikansuomalaiset ja jälkimmäisiä NKVD:n miehet, jotka voittavat valtataistelun puoluetta vastaan.

Rakennuksen pomo on siinä mielessä rajatapaus, että hän osasi rakennustyöt ja piti myös työläistensä puolta, mutta "kaivoi verta nenästään" kärjistämällä kansallisuusoloja.

Myös amerikansuomalaisten etuoikeudet varmaan herättivät paikallisissa kateutta.

J Kamarainen
Viestit: 97
Liittynyt: 26.10.07 13:15
Paikkakunta: Joensuu

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

Emma-Liisa kirjoitti:
J Kämäräinen kirjoitti: Tarkoitus jäi vähän hämäräksi. Itse käsitin, että jotenkin yritettiin pudottaa (jälleen) veteraaneja jalustalta. Vuonna 2011 se on ehkä vähän kuolleen hevosen piiskaamista.
Miten niin? Ovatko veteraanit siis patsaita eivätkä ihmisiä?

Tjaa, en muista romaania, jossa olisi kuvattu sotaa ja sodan jälkiä nykyajassa.
Ilmaisin siis itseäni huonosti.

Tarkoitin sitä, että koin romaanin niin, että Linturi ajattelee joidenkin ihmisten arvostavan suomalaisia sotaveteraaneja enemmän kuin muita ihmisiä. Tätä arvostusta ja veteraanien "kunniakansalaisuutta" (oma termini) vastaan Linturin kirja sitten hyökkää.

Kuolleen hevosen piiskaamista se mielestäni on sen vuoksi, että tällä motiivilla kirjoitettuja teoksia on jo nähty. Kuten jo mainitsin, Kalpeat sotilaat on mielestäni parempi sekä kirjana että lähestymistavaltaan. Siinä tartutaan arkaan aiheeseen, kyseenalaistetaan "perinteinen" (typerä yleistys, omaa syytäni) puhtoinen kuva veteraaneista, mutta tätä ei alleviivata eikä se ole teoksen itsetarkoitus.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

Emma-Liisa kirjoitti:Jos on lukenut Tuurin Kylmien kyytimiehen ja Surmanpellon, on vaikea epäillä häntä ideologisista tarkoitusperistä. Edellisessä (joka kuvaa Jussi Ketolaa vuonna 1918 ruumiskuskina Tampereella) kauhein pahuuden ilmentymä on viattoman hevosen ampuminen ihan ilman syytä. Ampuja esitetään suorastaan paholaiseksi.
Juu, en Tuuria niinkään epäillytkään, kunhan ihmettelin tuota yhtä nimenomaista kohtausta. Tuurin viimeaikaisista minuakin eniten miellytti juuri Kylmien kyytimies syvällä inhimillisyydellään. Myös Tuurin sanoisiko "b-sarjan" teoksista erityisesti Suuri asejuna oli siinä mielessä vaikuttava, että se kuvasi parjatut Rahjan veljeksetkin tuntevina ihmisinä (joskin prof. Hannu Soikkanen katsoi aiheelliseksi mainitun teoksen ja sen sisarkirjan Suuri viljajuna Siperiasta ilmestymisen jälkeenkin luonnehtia Rahjoja pelkästään "väkivaltaisiksi bolsevikeiksi").

Sofi Oksasta sen sijaan epäilen - ja vahvasti. Miksi "symbolisti" esimerkiksi vaatii toistuvasti Neuvostoliitto-vainajan embleemienkin esittämisen kieltämistä?

Jussi Jalonen
Viestit: 902
Liittynyt: 29.05.07 11:18
Paikkakunta: Pyynikki

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

nylander kirjoitti: Sofi Oksasta sen sijaan epäilen - ja vahvasti. Miksi "symbolisti" esimerkiksi vaatii toistuvasti Neuvostoliitto-vainajan embleemienkin esittämisen kieltämistä?

Minulle on jäänyt mieleen vain se Oksasen lausunto, jossa hän samaisti natsi-Saksan ja Neuvostoliiton poliittiset tunnukset, ja ihmetteli sitä, miksi ensimmäisten suhteen on julkisuudessa monasti esitetty täyskieltoa ja toisten ei.

Missäs yhteydessä hän on suoraan ja yksiselitteisesti vaatinut vain ja ainoastaan Neuvostoliiton vanhojen symbolien kieltämistä?



Best,

J. J.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

nylander kirjoitti: Juu, en Tuuria niinkään epäillytkään, kunhan ihmettelin tuota yhtä nimenomaista kohtausta.
No, "todennäköisyyden" mukaan kirja olisi loppunut niin, että päähenkilö olisi teloitettu, sillä rajan yli tulleena (vaikka pakotettuna) hän jos kuka oli "todennäköinen" vakooja. Mutta kun kyseessä oli kertoja, niin jotain muuta piti keksiä - sellaista mikä yhdessä kohtauksessa näyttäisi, mistä "isossavihassa" oli kyse. (Keksikö Rentola sen termin?)

Kohtaus on sinänsä mahdollinen vaikka todennäköisesti harvinainen, koska "normaalitapauksessa" (käsittääkseni) pidättäjien käskyjä toteltiin. Mutta entäpä jos joku ei totellut? Siltähän asia pidättäjien näkökulmasta näytti.

Tässä tullaan ongelmaan, jota olen pohtinut: onko oma kuolema sittenkään pahin asia mitä voi olla? Vai onko se läheisten kuolema, ainakin väkivaltainen jonka joutuu kokemaan?

Toisaalta, jos ajatellaan lapsia, jotka näkivät isänsä/vanhempiensa pidätyksen ja olivat tietämättömiä heidän kohtalostaan joskus vuosikymmenet ja kasvoivat vieraskielisessä lastenkodissa, niin kuinka monella oli voimavaroja selviytyä kohtuullisen terveenä?

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

Jussi Jalonen kirjoitti:Minulle on jäänyt mieleen vain se Oksasen lausunto, jossa hän samaisti natsi-Saksan ja Neuvostoliiton poliittiset tunnukset, ja ihmetteli sitä, miksi ensimmäisten suhteen on julkisuudessa monasti esitetty täyskieltoa ja toisten ei.

Missäs yhteydessä hän on suoraan ja yksiselitteisesti vaatinut vain ja ainoastaan Neuvostoliiton vanhojen symbolien kieltämistä?
Niin tai näin. Olennaista tässä on se, voiko Sofi Oksasta pitää mahdollisimman totuudellisen historiankäsityksen edustajana. Viimeksi tätä on alleviivannut, oireellisesta kyllä, mainittu emeritusprof. Tauno Tiusanen ylistämällä sekä Oksasen fiktiivistä proosaa että Oksasen ja Pajun toimittamaa Kaiken takana oli pelko -kokoelmaa. Ajan merkki ajallaan, mielestäni.

Jussi Jalonen
Viestit: 902
Liittynyt: 29.05.07 11:18
Paikkakunta: Pyynikki

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

nylander kirjoitti:
Jussi Jalonen kirjoitti:Missäs yhteydessä hän on suoraan ja yksiselitteisesti vaatinut vain ja ainoastaan Neuvostoliiton vanhojen symbolien kieltämistä?

Niin tai näin.
Elikkä ei siis missään?

Selvä, eli kyseessä oli se Parnassossa ollut artikkeli, johon on viitattu esimerkiksi tässä Markku Jokisipilän bloggauksessa.

Tämä tahtonee sanoa, että Oksanen ilmeisesti ei ole "vaatinut toistuvasti Neuvostoliitto-vainajan embleemienkin esittämisen kieltämistä", vai kuinka?
nylander kirjoitti: Olennaista tässä on se, voiko Sofi Oksasta pitää mahdollisimman totuudellisen historiankäsityksen edustajana. Viimeksi tätä on alleviivannut, oireellisesta kyllä, mainittu emeritusprof. Tauno Tiusanen ylistämällä sekä Oksasen fiktiivistä proosaa että Oksasen ja Pajun toimittamaa Kaiken takana oli pelko -kokoelmaa. Ajan merkki ajallaan, mielestäni.
"Mahdollisimman totuudellinen historiankäsitys"? Oksanen on kirjailija. Historiallista polemiikkia tuottaessaan hän on myös tuonut lähtökohtansa avoimesti julki. Selvää on, että osin kyseessä on hänen omaehtoinen identiteettivalintansa ja halu ottaa tuntumaa äidinpuoleisiin sukujuuriinsa. Miksi siinä pitäisi olla mielestäsi jotain "ideologista"?

Tiusanen muistaakseni oli kyllä peräti yksi tuon antologian kirjoittajista. Mutta niin, hän sitten ilmeisesti kai pitää Oksasesta. Entä sitten? Samalla tavoin Oksasta on hehkuttanut myös joku Veikko Saksi. Mutta mitä ihmeen merkitystä sillä on?



Best,

J. J.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

Jussi Jalonen kirjoitti:
nylander kirjoitti:
Jussi Jalonen kirjoitti:Missäs yhteydessä hän on suoraan ja yksiselitteisesti vaatinut vain ja ainoastaan Neuvostoliiton vanhojen symbolien kieltämistä?

Niin tai näin.
Elikkä ei siis missään?

Selvä, eli kyseessä oli se Parnassossa ollut artikkeli, johon on viitattu esimerkiksi tässä Markku Jokisipilän bloggauksessa.

Tämä tahtonee sanoa, että Oksanen ilmeisesti ei ole "vaatinut toistuvasti Neuvostoliitto-vainajan embleemienkin esittämisen kieltämistä", vai kuinka?
Itse olen lukenut Oksasen vaatimuksesta kriminalisoida Neuvostoliiton tunnukset Hesarin kulttuurisivuilta. Siis Parnasso + Hesari = toistuvasti, toiskertaisesti, vai kuinka?

Jos Oksasen vaatimuksia tässä suhteessa alettaisiin toteuttaa, kuinka pitkälle pitäisi mennä? Ihanko niin pitkälle, että jäljelle jäisi vain sanokaamme ruiskukka?

Oksanen on ymmärtääkseni jatkuvasti pyrkinyt esiintymään "historiallisen totuudellisuuden" puhetorvena. Eikö tätä juuri todista hänen toimittamansa "antologiakin"? Itselläni elää jatkuvasti kerettiläinen epäily siitä, että henkilö, joka kutsuu esimiestään julkisesti "apinaksi" ei ehkä pysty muissakaan yhteyksissä, vaikkapa historiasta kirjoittaessaan, pitämään kurissa kiihkomielisyyttään. Mutta ehkäpä Oksasen toteamus olikin vain hauska, vanha ylähelsinkiläinen sananlasku, joka saisi jopa tämä foorumin ylläpidonkin vain naurahtamaan.

Jussi Jalonen
Viestit: 902
Liittynyt: 29.05.07 11:18
Paikkakunta: Pyynikki

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

nylander kirjoitti: Itse olen lukenut Oksasen vaatimuksesta kriminalisoida Neuvostoliiton tunnukset Hesarin kulttuurisivuilta. Siis Parnasso + Hesari = toistuvasti, toiskertaisesti, vai kuinka?
Okei. Tämän olisi voinut mainita selkein esimerkein ja sitaatein heti kättelyssä, niin ei olisi tarvinnut arvailla erikseen, että mistäköhän taas on kysymys.
nylander kirjoitti: Jos Oksasen vaatimuksia tässä suhteessa alettaisiin toteuttaa, kuinka pitkälle pitäisi mennä? Ihanko niin pitkälle, että jäljelle jäisi vain sanokaamme ruiskukka?
Mitä väliä, koska niin ei kuitenkaan tapahdu? Kaltevaan pintaan turvautuminen muuten ei ole kauhean hyvä keino tukea omia mielipiteitään.

Mitä taas tulee poliittisiin kytköksiin, joihin ilmeisesti tuolla ruiskukalla on tarkoitus vihjaista, niin viimeksi asiaan huomiota kiinnittäessäni Oksanen liputti kylläkin Vihreiden puolesta. Sekä viime eduskuntavaaleissa että tulevissa presidentinvaaleissa.

Tietysti voi olla, että tässä on taas kyseessä se sama vanha vitsi puisto-osastosta.
nylander kirjoitti: Oksanen on ymmärtääkseni jatkuvasti pyrkinyt esiintymään "historiallisen totuudellisuuden" puhetorvena.
Epäilemättä, mutta jälleen kerran, entä sitten? Pelkkä yksi nuori kirjailija hän silti vain on.
nylander kirjoitti: Itselläni elää jatkuvasti kerettiläinen epäily siitä, että henkilö, joka kutsuu esimiestään julkisesti "apinaksi" ei ehkä pysty muissakaan yhteyksissä, vaikkapa historiasta kirjoittaessaan, pitämään kurissa kiihkomielisyyttään. Mutta ehkäpä Oksasen toteamus olikin vain hauska, vanha ylähelsinkiläinen sananlasku, joka saisi jopa tämä foorumin ylläpidonkin vain naurahtamaan.
"Esimiestään"? Ei kustantamon toimitusjohtaja mikään kirjailijan "esimies" ole. Mutta tässä olikin kyse lähinnä siitä, että mitä ihmeen "ideologista" tuossa Oksasen asennoitumisessa mielestäsi on?

Sitä paitsi Oksanen on kotoisin Jyväskylästä, eikä Helsingistä. Tämä selittänee osaltaan hänen yllälinkitetyssä uutisessa ilmaisemaansa vihamielisyyttä Suomen maaseutua kohtaan; tyypillinen maalta kaupunkiin paenneen nuoren ihmisen asenne.


Best,

J. J.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

nylander kirjoitti: Oksanen on ymmärtääkseni jatkuvasti pyrkinyt esiintymään "historiallisen totuudellisuuden" puhetorvena. Eikö tätä juuri todista hänen toimittamansa "antologiakin"?
Jos oikein muistan, Kaiken takana oli pelko oli vastaisku erään dosentin näkemyksille, joiden mukaan Viroa ei miehitetty 1940 ja kyyditykset olivat lähinnä mukavia seuramatkoja, kun Lennart Merikin nautti lapsena niin kovasti Siperiassa oleskelusta.

Jotta tällaiset käsitykset eivät leviäisi, Oksanen ja Paju keräisivät antologiansa, joka vuorostaan aikaansai sen, että mainittu dosentti järjesti Nashi-nuoret mielenosoittamaan.

Nylander voisi suoraan sanoa, mitkä antologiassa esitetyt näkemykset hän katsoo vääriksi ja/tai yksipuolisiksi. Ja mikä Puhdistuksessa oikein niin vaivaa?

Mielestäni Puhdistus näytti, miten uhrista voi tulla myös syyllinen. Sehän juuri kauheinta oli, että "paha" ei tullut vain ulkopuolelta vaan osa omasta kansasta osallistui siihen, osa toki pakosta ja osa pelastaakseen itsensä. Myös se, miten trauma vaikuttaa vuosikymmenet, oli hyvin esitetty.

Eläviä henkilöhahmoja oli toki vain kaksi, Aliide ja (jossain määrin) Zara.

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

Puhdistusta voi lukea sekä historiallisena romaanina, mutta samalla myös yleisenä naisiin kohdistuvan väkivallan analyysina. Tällainen monimuotoisuus täyttää merkkiteoksen tuntomerkit. Historian käyttö ei ole osoittelevaa, vaan se on balanssissa juonen kanssa. Faktat lienevät sopivasti kohdallaan. Teoksessa on myös huomattavaa se, että mielestäni neuvostovaltaa (tai seksuaalista väkivaltaa) ei kumpaakaan varsinaisesti demonisoida.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

jsn kirjoitti:Puhdistusta voi lukea sekä historiallisena romaanina, mutta samalla myös yleisenä naisiin kohdistuvan väkivallan analyysina.
Jälkimmäisellä tavalla sen ovat kokeneet ne esityksen Ruotsissa nähneet, joiden maissa on tapahtunut vastaavaa.

Kyseessähän on vaiettu asia, sitä suuremmalla syyllä koska naisten raiskaaminen "osoittaa", että ryhmän miehet eivät ole heitä pystyneet suojelemaan.

Tähän puoleen harva on puuttunut: sekä Aliide että ingel suojelevat Hansia, ja "uhraavat" sen takia sisarentyttärensä/tyttärensä. Tosin varmaan suureksi osaksi sen takia, että kun he kerran ovat päättäneet olla olla ilmiantamatta Hansia, päätöksen peruminen ja vaihtoehtojen punnitesemien ei onnistu silmänräpäyksessä, joka aikaa annetaan.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa

Luin uudelleen Tuurin Ikitien ja täytyy sanoa, että se oli vielä vaikuttavampi kuin ensi lukemisella.

Nylanderin väite, että päähenkilö suhtautuisi poikansa murhaan tunteettomasti, ei pidä lainkaan paikkansa. Esim. sellissä jossa hän voi vain seistä, hän on oksentaa asiaa muistellesaan. Vastaavia tapauksia (yksi tai kaksi lausetta) on siroteltu myöhempäänkin kerrontaan.

Ihan maininnan varaan jätetään (koska päähenkilö ei sitä näe), että myös avovaimo Irina joukkoraiskataan.

Teoksessa on vahva uskonnollinen juonne, vaikka päähenkilö ei tunnustaudu uskovaiseksi, vaan luottaa vain työnteon aatteeseen. Kolhoosi Hopean johtohenkilö in sitä mieltä, että sosialismi ei onnistu ilman Kristusta, vaan tuloksena on Antikristuksen valta Tämän voisi kääntää maalliselle kielelle: maallisen paratiisin luominen ei onnistu, ja varsinkin se muuttuu helvetiksi, jos ihmisarvon ja -oikeuksien kunnioitus puuttuu.

NKVD-mies Kallonen onkin samantapainen paholainen ihmishahmossa kuin Kylmien kyytimiehen hevosen ampuja. Kun päähenkilö aiemmassa vaiheessa vannoo ettei kuolemankaan uhatessa tee mitä Kallonen vaatii, tämä lupaa järjestää päähenkilölle pahempaa kuin kuolema, ja lupaus toteutuu.

On huomattava että päähenkilö Jussi Ketonen on samalla tavalla sivullinen kuin oli Tamperella 1918. Hänhän ei ole Itä-Karjalaan tullut omasta halustaan vaan pakosta, eikä usko muiden illuusioihin, vaan toimii kohtuullisen puolueettomana tarkkailijana.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”