Martti Pelho
Posts: 168
Joined: 11.03.11 14:16

Poltettu, tuhottu vai peukaloitu - Suomen sota-arkisto?

05.11.11 21:18

Kaikki ei selviä säilytetyistä ja osin peukaloiduista sota-arkiston asiakirjoista.

Asiakirjamerkinnät “Poltettava heti kun on luettu” tai “Poltettava heti kun on saatettu kenttäoikeuden puheenjohtajan ja virallisen syyttäjän tietoon” toistuu useimmissa sota-arkistossa säilytetyissä salaisiksi merkityissä kesän 1944 rintamakarkuruutta ja sotapakoilua koskevissa käskyissä samoin kuin ilmoituksissa annetuista ja täytäntöönpannuista kuolemantuomioista.

Heikki Ylikankaan (2007, s.136) mukaan käytäntö vihjaa vahvasti siihen, että osa salaisista karkuruutta koskevista käskyistä ei koskaan päätynyt arkistoihin. Niitä ei tarvinnut sodan lopussa seuloa tuhottavaksi kuten tapahtui laajassa mitassa päämajan arkistoille. Karkureiden käsittelyjä koskevat käskyt olivat suullisesti annettuja tai – mikäli ne olivat kirjallisia – poltettu tulessa jo aikaisemmin.

Luonnollisesti kesäkuun 1944 karkuruuden ja joukkopakojen huipun mittasuhteita ja niiden taltuttamiseksi toimeenpantujen “poltettujen” virkatoimien selvittämistä ja tutkimista vaikeuttaa asiaa koskevien asiakirjojen tuhoaminen.

Samalla tuhoaminen heikentää karkuruutta koskevien säilytettyjen asiakirjojen todistusvoimaa kun tiedämme tai voimme olla varmoja, että nämä asiakirjat kertovat vain osatotuuden. Toisaalla tutkitusti tiedämme, että näitä karkuruutta koskevia - säilytettyjä tai säilyneitä - asiakirjoja on jälkikäteen peukaloitu ja väärennetty halutunlaisen totuuden varmistamiseksi jälkipolvillemme.

Keskustelussa olen esittänyt aikaisemmin perustellun näkemyksen, jonka mukaan suojeluskuntalaisten ja sotapoliisien etsintäpartiot ampuivat kesäkuussa 1944 jo Saimaan saariin satoja karkureita käskystä harkiten, mielivaltaisesti, itsepuolustuksesti, karkurin yrittäessä pakoon tai karkurin muuten asettuessa vastarintaa.

Säilytettyjen sota-arkiston asiakirjojen mukaan yksikään Saimaan saarista kesäkuussa 1944 kiinnisaaduista noin 2000 karkurista ei kuollut pidätettäessä.

Yksikään karkuri ei asiakirjoista saatavan totuuden mukaan edes loukkaantunut vaikka karkureiden kovasta kohtalosta oli annettu toinen toistaan ahkarampia komentajien ja esikuntien käskyjä ennen Juhannusta 1944. Asiakirjojemme mukaan Lappeenrannassa tai Saimaan saarissa ei kuollut kesäkuussa 1944 tai koko vuonna yksikään suomalainen sotilas.

Tiedon siitä, minkälaisella ohjeistuksella ja valtuuksilla karkureiden etsintäpartiot toimivat kesäkuussa 1944, saamme Kotijoukkojen esikunnan päällikön, kenraalimajuri Woldemar Oinosen karkureiden ankaraan kohteluun alaisiaan - tuhansia upseereita - velvoittavasta käskystä 21.6.1944 ja hänen jo edellisenä päivänä 20.6. antamasta puhelinkäskystä.

Oinosen määräykset 20.6. ja 21.6.1944 sisälsivät ohjeet siitä, miten karkureiden kanssa on “kenttäoikeuskäsittely sivuuttaen on meneteltävä”. “Kenttäoikeuksien sivuuttaminen” tarkoitti lain sivuuttamista ja aseitten käyttämistä selustassa karkureita vastaan. Oinosen käskyn perustelun mukaan “vallalle päässyt sotilaskarkuruus on voimakkain ottein tyrehdytettävä alkuunsa”.

Oinonen määräsi 20.6. ja 21.6. käskyissään varuskuntien päälliköitä ja komendantteja huolehtimaan, että karkurijahtiin pitää organisoida mahdollisimman kunnokasta väkeä erityisesti etsintäpartioita johtamaan, koska “huonon johtajan alaisuudessa partio on kelvoton”. Oinosen käskyä voi perustellusti tulkita niin, etsintäpartiolle annettiin määräys ampua tavoittamansa karkurit heti.

“Kunnokkaan väen” hankkiminen etsintäpartioihin tarkoitti vuonna 1918 punikkien teloituksissa ja Lapuan liikkeen kyydityksissä kunnostautuneiden suojeluskuntalaisten ja sotapoliisien pestaamista karkurijahtiin. Poikkeuksellisen ankaran - selvästi myös laittoman - käskyn tiukalla toimeenpanolla ja vaitiolovaloilla haluttiin näin varmistaa karkureiden murhien jälkipyykin estäminen.

Siellä täällä kirjoituksissa viljeltävä pehmotulkinta, jonka mukaan etsintäpartiot olisivat olleet saamiensa käskyjen mukaan oikeutettuja käyttämään asetta vain itsepuolustukseksi tai haavoittaakseen “vastustelevan tai pakoon pyrkivän karkurin”, ei ole totuudenmukainen tai oikeansuuntainen.

Kun kerrotuilla tavoilla selustassa Saimaan saarissa kesäkuussa 1944 suoritetuissa karkureiden hengenriistoissa oli - ja on edelleen - kysymys murhasta ja valtion vanhentumattomasta vahingonkorvausvastuusta, niistä ei luonnollisestikaan ohjeistuksen mukaisesti tehty virallista tappoilmoitusta päämajaan tai asianmukaista ilmoitusta kuolemanrangaistuksen käytöstä oikeusministeriölle ja oikeuskanslerille.

Jälkikäteen sotilasyksiköille annettiin määräyksiä ettei kesäkuussa 1944 toimeenpantuja karkureiden ampumisia tai teloituksia tule ilmoittaa mihinkään.

Linjan mukaisesti IV AK:n esikunnan hallinnollisen toimiston päällikkö Eero Rautapään 17.8.1944 käskyn mukaan yksiköiden tulee jättää ennen 30.6.1944 toimeenpannut karkureihin kohdistetut toimet selvittämättä ja luetteloimatta.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola (Malaga)
ANDALUSIA

Martti Pelho
Posts: 168
Joined: 11.03.11 14:16

Sota-arkisto takaisin puolustusvoimien kontrolliin?

05.11.11 21:54

Eduskunnan oikeusasiamies on antanut 20.12.2010 sota-arkistoa koskevan mielenkiintoisen kanteluratkaisun (nro 367/4/09).

Ratkaisu on otsikoitu “Sota-arkiston tietopalvelun puutteet”.

Kantelijan mukaan lupahakemusprosessi muistutti tässä tapauksessa simputusta seuraavin perustein.

Hakemuslomakkeita ei ollut tutkimuslupaa varten vieläkään. Hakemusten tekeminen vapaamuotoisesti asettaa tutkijat eriarvoiseen asemaan ja tutkimuslupaa ei saa kattavasti vaan vain Lentovarikon kirjeenvaihdon yksilöimällä.

Lupahakemusten käsittelyajoista ei ole mitään määräystä tai i lmoitettua valitustietä taikka nimettyä asiankäsittelijää. Asian huitaisemalla tehty valmistelu ei kuulu oikeusvaltion tyyliin.

Kantelija on vielä kertonut, että kirjallista valitusta hän ei ollut muutoin tehnyt mutta oli suullisesti valittanut Kansallisarkiston Sörnäisten toimipisteen henkilökunnalle. Hän oli soittanut myös Pääesikuntaan. Sieltä asiakirjahallintopäällikkö oli neuvonut valittamaan vallitsevasta käytännöstä oikeusasiamiehelle.

Kanteluasiassa saatujen selvitysten mukaan kantelija oli tiedustellut hakemusmenettelyä Pääesikunnan kirjaamosta ja Ilmavoimien esikunnasta puhelimitse. Hän oli saanut puhelujen perusteella sellaisen käsityksen, ettei lupamenettelyä varten ole määrätty vastuuhenkilöäkään. Hän ei kuitenkaan ollut
pyytänyt asiakirjoja, koska hän oli katsonut siten voivansa hyväksyä laittomana pitämänsä menettelyn.

Siten asiassa ei ole asiakkaan ja Sota-arkiston henkilökunnan välillä käytyjen keskustelujen lisäksi tehty varsinaista asiakirjapyyntöä. Kantelija oli tästä menettelystä tyrmistyneenä keskeyttänyt tutkimustyönsä.

Kansallisarkiston ilmoituksen mukaan se on muuttanut käytäntöään siten, että Kansallisarkisto asiakkaan niin halutessa välittää tutkimuslupahakemuksen puolustusvoimille.

Lisäksi Kansallisarkisto ja Pääesikunta käyvät neuvotteluja Sota-arkiston
nykyisen palvelusopimuksen tarkistamisesta ja irtisanomisesta siten, ettei Kansallisarkisto enää jatkossa hoitaisi puolustusvoimien hallussa julkisuuslain 5 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla olevien, salassa pidettävien asiakirjojen tietopalvelua. Siten Sota-arkiston tietopalvelu siirtynee takaisin puolustusvoimille.

Eduskunnan oikeusasiamiehen kerrotun kanteluratkaisun mukaan 1.1.2008 alkaen opetusministeriön hallinnon alaan kuuluvalle kansallisarkistolle puolustusministeriön kontrollista siirtynyt sota-arkisto siirtyy siis takaisin puolustusministeriön kontrolliin. Joku voi tietysti kysyä miksi?

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

Martti Pelho
Posts: 168
Joined: 11.03.11 14:16

Sensuroitu Sotaromaani

05.11.11 22:41

TV 1:n MOT-ohjelma toi aikoinaan (v.2000) nykypolvemme tietoisuuteen vuonna 1954 tamperelaisen Väinö Linnan alkuperäisen ‘Sotaromaani”-teoksen käsikirjoitukseen kohdistuneet kustantaja WSOY:n sensurointitoimet.

Linnan sensuroidun käsikirjoituksen tunnemme kirjana ja elokuvana nimeltään “Tuntematon Sotilas”.

WSOY julkaisi vastentahtoisesti vasta vuonna 2000 – siis 46 vuoden viiveellä - Linnan alkuperäisen käsikirjoituksen mukaisen “Sotaromaanin”.

Edellä kerrottu Linnan sensurointi sivuaa suoraan myös sota-arkistomme jatkosodan aikaisten asiakirjojen tuhoamisia.

Linnan sotaromaanista ja sota-arkistosta katosivat samantyyppiset asiat: sotiemme varjopuolet ja upseerien suorittamat omien rivimiesten teloitukset.

Linna palaa alkuperäisessä käsikirjoituksessaan useaan otteeseen upseerien laittomaan aseenkäyttöön rivimiehiä kohtaan ja nimittää omien teloituksia murhiksi.

Linna kertoo myös kokonaisten sotilasyksiköiden joukkokarkaamisista. Niidenkin kertominen ja julkistaminen oli kiellettyä vuonna 1954. Sama kaiku on askelten vielä vuonna 2011!

Laittomat selustassa toimeenpannut rivimiesten ja karkureiden hengenriistot olivat silloisen ja nykyisen rikoslain mukaan rikosoikeudellisesti vanhentumattomia murhia.

Siksi sota-arkiston asiakirjoja on hävitetty ja tuhottu sota-ajoista näihin päiviin. Nyt työtä tehdään puolustusministeriön ostopalvelupäätöksen perusteella salassa suojeluskuntalaisten perillisten voimin Mikkelissä Elinkeinoelämän keskusliitto-nimisen yhdistyksen omistamassa arkistossa.

Mitä sota-arkiston sota-ajan asiakirjoista on sensuroinnin jälkeen jäljellä, selvinnee vuonna 2013. Kansallisarkiston mukaan Mikkelissä kunnostettavana olevat jatkosodan aikaiset asiakirjat on tarkoitus palauttaa tuolloin Helsingiin halukkaiden tutkijoiden käyttöön.

Jäljellä olevatkin sota-arkiston jatkosodan asiakirjat koetaan yhä niin epäilyttäviksi, että jatkosodan aikaiset tuhoamattomat asiakirjat on saatava takaisin kenraaliemme totaaliseen kontrolliin.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

Veikko Palvo
Posts: 853
Joined: 12.10.09 13:13

Re: Poltettu, tuhottu vai peukaloitu - Suomen sota-arkisto?

06.11.11 00:21

Martti Pelho wrote: Asiakirjamerkinnät “Poltettava heti kun on luettu” tai “Poltettava heti kun on

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola (Malaga)
ANDALUSIA
Heti välirauhan jälkeen toteutetun Stella Polariksen noin / vähintään 500 asiakirjalaatikkoa sanotaan tässäkin poltetun ja toisaalta hävitetyn ja poltetun kolmeenkin kertaan.
http://www.stellapolaris.net/filer mm. H:gin 2011 Kirjamessuvideo ja Testivideo ja muutakin Stella Polarista koskevaa aineistoa.
YLE TV2:kin lähettää 9.11. klo 18.00
Suomen arkistoista nämä tiedot ainakin puuttunevat ja diplomaattiliikenteen radiotiedustelun muistelen toimineen Jatkosodan aikana Sortavalassa?

Veikko Palvo

kari lumppio
Posts: 45
Joined: 15.11.07 16:00

Re: Sota-arkisto takaisin puolustusvoimien kontrolliin?

11.11.11 13:43

Martti Pelho wrote:Eduskunnan oikeusasiamies on antanut 20.12.2010 sota-arkistoa koskevan mielenkiintoisen kanteluratkaisun (nro 367/4/09).

Ratkaisu on otsikoitu “Sota-arkiston tietopalvelun puutteet”.

...
Tervehdys!

Taidan tuntea kantelijan henkilökohtaisesti. Jos kysymyksessä on sama tapaus - olen siitä käytännössä varma - sillä ei ole absoluuttisen mitään tekemistä rintamakarkurien käsittelyn tai edes sota-ajan kanssa. Kysymys on vuotta 1953 uudemmasta materiaalista, joka oli jo vapautettu yleiseen käyttöön ja yhtäkkiä vedettiin takaisin lupamenettelyn alle.

Ko. materiaali on ilmeisesti jo siirretty erilleen ja tulee perustettuun/perustettavaan sota-arkistoon erilleen kansallisarkistosta.

Olen käynyt sota-arkistossa (kansallisarkisto Sörnäinen) ihan tarpeeksi todetakseni, että asiakirjojen puuttuminen (tai näennäinen puuttuminen) ei ole automaattisesti merkki salailusta. Ko. arkiston jatkosodan aikainen materiaali on käytännössä kaikki luetteloitu tulonumeroittain. Mitään aiheen tai arkistomuodostajan mukaisia fondeja ei ole. Siitä sekamelskasta on ihan tarpeeksi haastetta löytää täysin neutraalejakin tietoja. Nettiaika on helpottanut asiakirjaluetteloiden selaamista ja hakua huomattavasti (esim. AARRE-hakutietokanta http://kronos.narc.fi/aarre/aarre.php ). Sotapäiväkirjasarja on puutteellinen monin osin (itseäni kiinnostaisi 3./HLeLv 24 sotapäiväkirjat), mutta ne on suurelta osin digitoitu ja luettavissa vaikka Espanjasta (kansallisarkiston digitaaliarkiston haku http://digi.narc.fi/digi/search.ka ).

Jos minä olisin kiinnostunut rintamakarkurien käsittelystä Saimaan saaristossa kesällä 1944 niin lähtisin perkaamaan sitä hiukan eri tavalla kuin foorumeilla räyhäämällä. Lähtökohtana tulisi olla tuona aikana kaikista syistä kuolleiden luettelo. Siitä aletaan sitten karsia vanhuuteen, sairauteen ym. kuolleet ja tietenkin taisteluissa kaatuneet (näistä on valmis tietokanta). Jäljelle jää sitten joukko, jonka kohtalo on selvittämättä. Todennäköisesti selvittämättömien joukko jää reilusti alle tuhanteen, jopa vähempäänkin. Mikä sitten on tämän menetelmän vika? Joutuu tekemään töitä aivan valtavasti. Tällainen tutkimus ei maksa mitään, jos sitä tekevät esim. eläkeläiset harrastustyönään. Fasisiminvihaajan aatteenpalo saattaa pitää työintoa yllä muutaman kuukauden?

Tällainen raakaa työtä vaativa tiedon seulominen on mielestäni sittenkin ainoa oikea menetelmä, jolla vielä saadaan uutta tietoa. Lopputulos saattaa kuitenkin hämmästyttää itse kutakin. Itse olen kuitenkin taipuvainen uskomaan siihen, että laajamittaista karkurien ampumista ei kerta kaikkiaan ole eikä ole ollut mahdollista peitellä täydellisesti. Todisteita on tai olisi esim. sota-arkiston aineistosta ja kertojiakin olisi huomattavasti enemmän. Jonkun täytyy vain kaivaa se esille. Pienistä siruista on rakennettu ennenkin kokonaisuuksia toisilla sotahistorian osa-alueilla.


Kari

Albert Ravila
Posts: 263
Joined: 22.10.08 18:14

Re: Poltettu, tuhottu vai peukaloitu - Suomen sota-arkisto?

11.11.11 14:43

Martti Pelho wrote:Keskustelussa olen esittänyt aikaisemmin perustellun näkemyksen, jonka mukaan suojeluskuntalaisten ja sotapoliisien etsintäpartiot ampuivat kesäkuussa 1944 jo Saimaan saariin satoja karkureita käskystä harkiten, mielivaltaisesti, itsepuolustuksesti, karkurin yrittäessä pakoon tai karkurin muuten asettuessa vastarintaa.
http://s1216.photobucket.com/albums/dd3 ... nt=007.mp4

Return to “Puheenvuoroja historiasta”