Kiinnostaako historiallisissa matkakohteissa nimenomaan niihin liittyvä kärsimys?

[Kaisa Kylakoski]

Maria Pettersonin juttu Tuskaturismin jälijillä (Ylioppilaslehti 12.11.2011) alkaa

Auschwitzin keskitysleirillä kuoli 1–1,5 miljoonaa ihmistä. Nyt siellä käy vuosittain yli puoli miljoonaa turistia. Auschwitz on yksi tuskaturismin tunnetuimmista kohteista, mutta yleisöä vetävät muutkin kauhun ja kuoleman paikat ympäri maailmaa.

Tuskaturismin suosio perustuu paitsi oppimishalulle ja tarpeelle kunnioittaa muistoa, myös uteliaisuudelle, tirkistelynhalulle ja jännityksen etsimiselle. Englanniksi matkailun muotoa kutsutaan nimillä dark tourism, black tourism, grief tourism tai thanatourism. Viimeisin viittaa Thanatokseen, Kreikan mytologian kuoleman henkilöitymään.

Tuskaturismi kasvattaa suosiotaan. Tunnetuimpien kohteiden kuten keskitysleirien, kansanmurhista kertovien museoiden ja slummien kävijämäärät kasvavat. Lancashiren yliopistoon Iso-Britanniaan avataan ensi vuonna osasto, jolla tutkitaan ihmisten halua matkustaa näkemään kärsimyksen tyyssijoja. Aihetta tutkinut Lancashiren yliopiston tutkija Philip R. Stone toteaa, että kuolema on ollut osa matkailua pidempään kuin mikään muu reissuilmiö. Ajatus juontaa juurensa jo antiikin ajalta, jolloin roomalaiset kokoontuivat Colosseumille seuraamaan gladiaattoreiden taistoa.

[sirein]

Mielenkiintoinen kirjoitus. Tuskaturismi on ainakin itselleni uusi käsite ja teemamatkailun muoto. Kiinnostaisi tietää, miten suuri osa turismista luokitellaan tällaiseksi tuskaturismiksi ja millä kriteereillä. Onko kuolemaan liittyvä paikka tällöin pääasiallinen syy matkakohteen valinnalle, ja harrastaako matkailija nimenomaan enimmäkseen tällaiseen teemaan liittvyiä matkoja?

Keskitysleirillä vierailun motiivina listan tuskaturismiin liitetyistä motiiveista sopii mielestäni oppimishalu sekä tarve kunnioittaa muistoa, miksei myös uteliaisuus ja tietty tirkistelynhalu. Oleellinen syy miksi keskitysleirit ovat matkailukohteita on varmasti myös tarve pitää natsien hirmuteot muistissa, jotta enää ei tapahtuisi samoin.

Philip R. Stonen Colosseum-kytkös jää hiukan hämäräksi. Mitenkähän hyvin se jännitysmomentti sopisi keskitysleirieihin tai muihin historiallisiin surmapaikkoihin? Paljon kaiketi liittyy siitä, miten nämä asiat tuodaan kohteissa esille. Jännityksen ja kuoleman yhdististä matkakohteista voisi kuitenkin mainita vaikka vaikkapa kummitteluun liittyvät matkakohteet, kuten vanhat linnat ja kartanot ym. historialliset rakennukset ja kohteet. Ovatkohan nekin Lancanshiren yliopiston tutkimuskohteena.

Kiinnostuksella odottelen, minkälaisia tutkimustuloksia Lancanshiren yliopiston tutkimusosasto julkaisee littyen tuskaturismiin, ja minkälaisista näkökulmista he tutkimusaihetta tarkastelevat. Matkustajien motiivit voivat varmasti vaihdella ihmisestä ja kohteesta riippuen.

[skrjabin]

Keskitysleirillä vierailun motiivina listan tuskaturismiin liitetyistä motiiveista sopii mielestäni oppimishalu sekä tarve kunnioittaa muistoa, miksei myös uteliaisuus ja tietty tirkistelynhalu. Oleellinen syy miksi keskitysleirit ovat matkailukohteita on varmasti myös tarve pitää natsien hirmuteot muistissa, jotta enää ei tapahtuisi samoin.

Philip R. Stonen Colosseum-kytkös jää hiukan hämäräksi. Mitenkähän hyvin se jännitysmomentti sopisi keskitysleirieihin tai muihin historiallisiin surmapaikkoihin? Paljon kaiketi liittyy siitä, miten nämä asiat tuodaan kohteissa esille. Jännityksen ja kuoleman yhdististä matkakohteista voisi kuitenkin mainita vaikka vaikkapa kummitteluun liittyvät matkakohteet, kuten vanhat linnat ja kartanot ym. historialliset rakennukset ja kohteet. Ovatkohan nekin Lancanshiren yliopiston tutkimuskohteena

Keskitysleirien, ja muittenkin historiallisten kohteitten turismikäyttö on tietty usein niiden ylläpidonkin kannalta jokseenkin välttämätöntä. Se mikä siinä on vaarana on se että historiallisen esittelyn tarkkuudessa tingitään ja nostetaan esille paikan historian kannalta epäolennaisia seikkoja, seikkoja jotka kauheudessaan kylläkin "vetoavat" turistiin. Turistia saattaisi vaikkapa Buchenwaldissa kiinnostaa nähdä ihosta tehtyjä lampunvarjostimia, vaikka niiden autenttisuus on hyvin kyseenalaista, ja leirillä olleiden kannalta joka tapauksessa täysin irrelevantti yksityiskohta. Ja tietty vainajien kunnioittaminen on yksi kysymys tuossa yhteydessä, onko nyt esimerkiksi kovinkaan hienotunteista että Auschwitzissa pidetään vitriineissä uhrien hiuksia. Turisti tietysti haluaa nähdä, jopa koskea rikoksen jälkiä, tuntea paikan historian omin aistein mahdoillisimman läheltä.

Toinen hankala kysymys koskee rekonstruointia ja sen rajoja. Tästä yhtenä esimerkkinä Auschwitzissa näytteillä oleva kaasukammio, josta ei tiettävästi vuosiin kerrottu että se oli rekonstruktio. Onko sillä keskiverto turistille merkitystä, tuskin valtavan paljoa. Vaan se altistaa kohteen syytteille historian vääristelystä.