Ruotsin suomalaismetsissä kulkiessaan Gottlundin pramea pukeutuminen jaVeikko Palvo kirjoitti:Ei ollut sitä tytärtäKlaus Lindgren kirjoitti: Tämä selittääkin varsin hyvin sekä Gottlundin innon savon murteeseen että sen, että hänen suomen kielensä pysyi pitkälle hänen aikuisiälleen paitsi omintakeisena, myös hieman onnahtelevana.
Ei sitä emoisen lasta
Jot´ei vierys vietellynnä
Lauluini lauhtuttatunna
Pettänyt pehmeet puheeni,
sanat hyvät houkutellut
Kirjoittaa Carl Axell Gottlund, Runola XVI laulu , 98-103 tyylinäytteenään.
http://www.arkisto.org/envision/images/ ... 050907.pdf
Prof. Juha Pentikäisen esitelmä.
Turun Akatemiassa C.A.Gottlund tutustui saksalaisen Herderin ajatuksiin, tämä oli
keksinyt mm. termin "kansanomainen."
https://koppa.jyu.fi/avoimet/taiku/kirj ... ksa/herder ja kesällä 1815 C.A.G. keräsi kansanrunoja Juvalta lähtien 1816 Uppsalaan, jossa
tutustui mm. Friedrich Ruhs´n: Suomi ja sen asukkaat, ruotsiksi 1813 teokseen.
Ruotsissa
kirjoittamassaan Otawassa C.A.G. sanoo: "Minä olen syntynyt ja ylöskasvatettu Ruohtalaisessa kielessä ja vasta sitten olen harjoittanut oppiaksein tätä Suomalaista puhetta."
Suomalaismetsien ytimeen n. 6000 suomenkielisen alueelle C.A.G puuhaili omaa kihlakuntaa, personaaliunioni Ruotsin ja Norjankin puolelle, pitäjiä olisi ollut kaksi:
Juvanniemi ja Lautasalmi. Carl Axelin aie ei saanut Tukholmassa kannatusta.
Ja
Värmlandin tutkimusretkensä päiväkirjoissaan Carl Axel Gottlund kertoo suorasukaisesti omasta seksuaalisesta aktiivisuudestaankin ja prof. Juha Pentikäinen esitelmässään sanoo uskovansa päiväkirjamerkinnät aidoiksi, ei Carl Axelin fantasioiksi.
Veikko Palvo
hänen rotukoiransa herättivät ansaittua huomiota. Kansa piti häntä suorastaan
"kuninkaanpoikana", niin grandiöösi oli tulijan astunta ja olemus.
Sitä suurempi oli heidän hämmästyksensä, kun "prinssi" puhutteli heitä metsäväen omalla kielellä, suomeksi! Ruotsissa Gottlundin kihlakunnanperustamispuuhia ei katsottu hyvällä, häntä epäiltiin myös Pietarissa. Outo lintu!
Olen edelleen sitä mieltä, että Gottlundin suhde savonkieleen, ainakin aluksi,
oli hiukan kuin "herraspojan pelehdintä piian kanssa pahnoilla" - se liittyi kaikkeen siihen, mitä Ulrika Sofia Orraeus ei osannut arvostaa.