Sivu 3/11

Re: Dokumentoimaton teloitusko?

Lähetetty: 22.12.11 08:36
Kirjoittaja Ilmo Kekkonen
Geust tutki suomalaisten sotavangeiksi joutuneiden lentäjien asioita. Sotavankeja koskevissa asiakirjoissa tuskin on käsitelty rintamakarkurien teloituksia. Ne ovat selvitetyt omissa asiakirjoissaan eli lähinnä armeijan oikeushallinnon papereissa ja nimenomaan kenttäoikeuksien päätösasiakirjoissa.

Rintamakuulustelukortit sisältävät käsittääkseni lähinnä valvontaosaston hankkimat sotavankien ja yliloikkarien ensimmäiset välittömästi saadut kuulustelutiedot. Niitä sitten myöhemmin täydennettiin.

Karkurit kiinnostivat valvontaosastoa lähinnä mahdollisten kommunistiyhteyksien takia. Eli oliko karkuruuden takana kommunistien kiihoitusta. Valvontaorganisaation tehtävähän oli nimenomaan vastavakoilu.

Re: Dokumentoimaton teloitusko?

Lähetetty: 22.12.11 09:08
Kirjoittaja laitman
Kommentti Kekkoselle: Kyllä se oli jo talvisodan aikana niin, että kun karkuritapaus paljastui niin ensin tuli ilmoittaa Päämajan valvontatoimistolle ( myöhemmin Valvontaosasto), joka päätti jatkotoimenpiteistä. Eli se oli keskeinen toimija karkuriasioissa. Tästä löytyy mm III AK: hallinnollisen toimiston kirjelmä vuoden 1942 alusta ( T 19653/9-10 ) jossa luutnantti Arvi Salonen valittaa, että hänen toimistolla ei ole mitään tietoja armeijakunnan karkureiden lopullisesta kohtalosta. Kaikki tiedot ovat Valvontaosastolla. Salonen olli ottanut yhteyttä evl Ropposeen tästä epäkohdasta mutta Ropposen vastaus oli ollut, että näitä karkuritietoja ei voida antaa. Eli Valvontosasto oli keskeinen toimija karkuriasioissa eikä sieltä tietoja annettu.
Luutnantti Seitavan suuresta arkistoputsausoperaatiosta syyskuussa 1944 on jo puhuttu, mutta vielä tärkeämpää olisi kysyä: Onko kaikki tälläiset tapaukset ( Nurmio ) edes dokumentoitu? Tuskinpa! Olen vakuuttunut siitä, että tutkijoiden tiedossa ei ole edes kaikki pikaoikeus-tuomiot talvisodan ajalta, eikä rintamalla tapahtuneet ampumistapaukset.

Olen aloittanut sellaisen projektin, että kerään tietoja talvisodan kaatuneista ja sankarihautauksista. Tästä voisi ehkä tehdä oman aiheen, jos moderaattorit sallivat?

Klaus Lindgrenille ja Laitmanille

Lähetetty: 22.12.11 13:33
Kirjoittaja Martti Pelho
Kirjoituksessani lainaamani professori Heikki Ylikangaan ehdotuksen mukaan maassamme on edelleen sota-ajan tapahtumia tallentaneita yksityisiä ja julkisia arkistoja, joiden osalta on päätetty jossain ettei arkiston asiakirjoja anneta edes historian ammattitutkijoidemme käyttöön.

Historiaamme - ja myös sotahistoriamme - vuosikymmenet tutkineen ja selvitelleen Ylikangaan mukaan sota-aikaisilla vaikenemisvaloilla on edelleen oma merkityksensä siihen, etteivät aikalaiset ole kertoneet kaikkea tapahtunutta vieläkään ja tallentaneet näin tietojaan osaksi täydentyvää kansallishistoriaamme.

Kerrottakoon, että Ylikangas oli yksi niistä suomalaisista historiantutkijoista, joka halusi osallistua Kremlin salaisessa arkistossa olevan Suomen ja Neuvostoliiton suhteita koskevan valtaisan aineiston selvittely- ja tutkimustyöhön.

On erittäin huonosti tunnettua, että se oli riidatta ja selvästi Suomen hallitus tai tarkemmin maamme poliittinen eliitti, joka esti Venäjän hallituksen vuonna 1992 esittämän yhteisen historiantutkijoiden komission perustamisen Kremlin salaisen arkiston selvittelytyöhön.

Asiassa on erittäin mielenkiintoista tosiasia, että Kremlin arkiston valtaisassa Suomi-aineistossa on runsaasti Neuvostoliiton kesäkuun 1944 Kannaksen suurhyökkäystä koskevia asiakirjoja ja tuhansien Suomessa eri leireillä olleiden Neuvostoliiton kansalaisten kuulustelupöytäkirjoja.

Olen lainannut kirjoituksessani myös yhden Lappeenrannassa kesällä 1944 toimineen sotapoliisin sanomalehti Pohjolaisella syksyllä 2006 julkaistua haastattelua ja pohtinut varsin asiallisesti sotapoliisin väitteen uskottavuutta jonka mukaan hän ei tiedä, mitä Lappeenrannassa tapahtui kesällä 1944 kieltäytyjille.

Näitä tapahtumista vaienneita sotapoliiseja oli kesällä 1944 Lappeenrannassa yli 500. Nyt heitä on elossa keskuudessamme yhä lähes sata - valmiina kertomaan tutkijoillemme tietonsa ja kokemuksensa.

Kun armeijataustaiset keskustelijamme, Ilmo Kekkonen ja Jarmo Nieminen, ovat Agricolassa ja muuallakin useissa puheenvuoroissaan väittäneet ettei Lappeenrannassa kesä-heinäkuussa 1944 koottujen ja kuulusteltujen yli 10.000 luvatta rintamalta poistuneen nuoren miehen joukosta tavattu sota-arkiston asiakirjojen mukaan yhtään kieltäytyjää, niin tämähän on luonnollisesti sota-arkistossa säilyneiden tuhoamattomien asiakirjojen mukaan totta.

Mutta uskottava historiallinen tulkinta ei löydykään osin tuhotusta ja jälkikäteen todistettavasti peukaloidusta ja armeijamme edelleen totaallisesti kontrolloimasta Suomen sota-arkistosta.

Olen pyrkinyt osoittamaan armeijan asiakirjoilla ja aikalaistodistajien haastatteluilla, että Kekkosen&Niemisen sota-arkiston aineistoon perustuva tulkinta on ilmeisesti tarkoitushakuisesti virheellinen eikä vastaa tapahtuneita tosiasioita.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

Re: Dokumentoimaton teloitusko?

Lähetetty: 22.12.11 14:29
Kirjoittaja Niitä sun näitä
Klaus Lindgren kirjoitti:Martti Pelho on palannut taas Huhtiniemeen tai ainakin sen liepeille, ja jälleen kerran varsin rajuin väittein. Kuten ennenkin, argumentaatio perustuu evidenssin sijasta sen puutteeseen. Onko tämä nyt aivan välttämätöntä? Haluaako herra Pelho todellakin porttikiellon tälle palstalle?
Minusta on kovin erikoista jos joku herra Pelho joutuu kirjoittamaan (kriittisiä ?) kannanottojaan kaiken aikaa ns. puukko kurkulla ikibannin pelossa, vaiko peräti Pelhossa :lol: Eikö olisi vaan helpompaa olla lukematta niitä, jos oikein tuntuu pahalta, ja sensuroimatta, jos juttu ei loukkaa muita tai ei ole edes foorumin sääntöjen vastainen? Taitaa muuten vain ärsyttää.

Eikös keskustelu synny siihen malliin, että joku esittää vaikkapa VÄÄRÄNKIN väittämän ja toiset kommentoi sitä halutessaan ja oikaisee. JOS kaikki herrat, ja narritkin, olisi täälläkin aina niin liikuttavan yksimielisiä kuin tämän "Huhu-Huhtiniemeen" liittyvissä asioissa, niin olisihan nämä jutut kovin tylsiä luettavia tai mitään juttuja ei varmasti edes olisikaan.

Kuka olisi kiinnostunut tutkimaan sodan aikaisia teloituksia nykyisessä laajuudessaan, ellei ko. aihe olisi noussut julkisuuteen muutamista kirjoista ja monilta keskustelupalstoilta? Aika harva näyttää muistavan, että eräs pahimmista 419 -aiheen tiimoilla piehtaroineesta oli oikein akateemikkotasoa eli Paavo Haavikko Päämaja -kirjansa myötä. Onko häntä muistettu litata kunnolla? Moniko sotahistorian tutkijoista muisti aikoinaan Haavikon kirjaa tällaisilla kommenteilla:
argumentaatio perustuu evidenssin sijasta sen puutteeseen
Luulenpa että ei monikaan. Kaikki ovat nyt vaivautuneesti hiljaa vaikka kenties jotkut tiesivätkin tai hoksasivatkin asian laidan heti tuoreeltaan. Se kirjahan oli kirjoitettu n. 3 vuotta aiemmin julkaistujen (Tarkin) tarkkojen lukemien jälkeen, MUTTA virallisten sotahistorian teosten lukeminen mukaisesti! Eipä ollut kelvannut everstiluutnantti Uuno Tarkin kirja Taistelu Viipurista lähteeksi Haavikollekaan. Nyttemmin Haavikon Päämaja -kirjan uudemmissa painoksissa lienee 419 -virhe on häveliäästi korjattu... luulisi ainakin kun puhutaan oikein "korjatusta painoksesta", joka on julkaistu 2007, (sivumäärä: 320, painos: 4. korj. p.)

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9518844380

Paavo Haavikko sen Huhtiniemi- hullutuksen vasta kunnolla aloitti kirjassaan Päämaja- Suomen hovi, (Art House, 1999, 320 s., 1. painos), kehittelemällä täydellisen rikoksen Viipurin 419 "kadonneen" sotilaan kohtaloksi. Kuitenkin everstiluutnantti Uuno Tarkki oli kirjoittanut Viipurin tapahtumista kaksi laajaan tutkimukseen perustunutta kirjaa, vuonna 1990 ilmestyneen "Miksi menetimme Viipurin" ja 1996 "Taistelu Viipurista". Eivät kelvanneet Paavo Haavikolle joka siis munasi itsensä oikein perusteellisesti, eli akateemikkomaisesti!

Sotahistorian laitos muistakoon myöskin itse katsoa peiliin ihan syystäkin! Yli 50 vuotta oli tuo Viipurin 419 kadonneitten lukema "virallista tietoa" kaikissa sen julkaisemissa 1941-1945 sotaa käsittelevissä isoissa sotahistoriikeissa ja kaiken huippuna vielä Jatkosodan pikkujättiläisessäkin vuodelta 2005!

Re: Dokumentoimaton teloitusko?

Lähetetty: 22.12.11 17:06
Kirjoittaja Ilmo Kekkonen
laitman kirjoitti:Luutnantti Seitavan suuresta arkistoputsausoperaatiosta syyskuussa 1944 on jo puhuttu, mutta vielä tärkeämpää olisi kysyä: Onko kaikki tälläiset tapaukset ( Nurmio ) edes dokumentoitu? Tuskinpa! Olen vakuuttunut siitä, että tutkijoiden tiedossa ei ole edes kaikki pikaoikeus-tuomiot talvisodan ajalta, eikä rintamalla tapahtuneet ampumistapaukset.
Nurmion tapausta ei ole voitu dokumentoida, koska kyseessä on keksitty juttu. Olisi peräti outoa, jos se olisi dokumentoitu.
Talvisodan aikana rintamalla tapahtuneet ampumistapauikset Laitmanin kannattaa varmasti tutkia. Sitä ei liene aiemmin tehty. Tulos varmasti vakuuttaa siinä kuin Latmanin hyvin tuntema kahden toimittajan kertomus Hesarissa -95. Hehän oli vat vakuuttuneita noin 500 karkurin ampumisesta Huhtiniemessä kesällä -44. Outoa kyllä, yksikään toinen tutkija ei moisesta määrästä vakuuttunut, ei edes Ylikangas. Laitman on sen sijaan vakuuttanut Pelhon, joka tietää kesällä -44 ammutun tuhansia karkureita.

Talvisodan pika-oikeustuomiot on lueteltu mm "Teloitetussa totuudessa". Jos Laitman on vakuuttunut enemmästä, niin olisi mukava saada tietää.
laitman kirjoitti:Kommentti Kekkoselle: Kyllä se oli jo talvisodan aikana niin, että kun karkuritapaus paljastui niin ensin tuli ilmoittaa Päämajan valvontatoimistolle ( myöhemmin Valvontaosasto), joka päätti jatkotoimenpiteistä. Eli se oli keskeinen toimija karkuriasioissa. Tästä löytyy mm III AK: hallinnollisen toimiston kirjelmä vuoden 1942 alusta ( T 19653/9-10 ) jossa luutnantti Arvi Salonen valittaa, että hänen toimistolla ei ole mitään tietoja armeijakunnan karkureiden lopullisesta kohtalosta. Kaikki tiedot ovat Valvontaosastolla. Salonen olli ottanut yhteyttä evl Ropposeen tästä epäkohdasta mutta Ropposen vastaus oli ollut, että näitä karkuritietoja ei voida antaa. Eli Valvontosasto oli keskeinen toimija karkuriasioissa eikä sieltä tietoja annettu.
Valvontaosastolla oli roolinsa karkuruusasioissa. Se tutki nimenomaan, oliko tapauksilla poliittista taustaa. Sillä oli poliisivaltuudet.
Tuomiot annettiin oikeusistuimissa. Talvisodasta en tiedä, mutta elokuussa -41 annettiin ohje, jonka mukaan kaikki sotilaiden rikkomukset tuli käsitellä sen yhtymän tai suojeluskuntapiirin kenttäoikeudessa, jossa he olivat kirjoilla.Tämä koski myös valvontaosastoa. Tuomioista tuli tietysti ilmoitus ao yhtymälle, koska sen yhteydessä tuomioistuin toimi. Tuo 3.D:n kysely on jokin erikoistapaus.

Re: Klaus Lindgrenille ja Laitmanille

Lähetetty: 22.12.11 17:10
Kirjoittaja Jarmo Nieminen
Martti Pelho kirjoitti:Kirjoituksessani lainaamani professori Heikki Ylikangaan ehdotuksen mukaan maassamme on edelleen sota-ajan tapahtumia tallentaneita yksityisiä ja julkisia arkistoja, joiden osalta on päätetty jossain ettei arkiston asiakirjoja anneta edes historian ammattitutkijoidemme käyttöön.
Olen tutkinut puolustusvoimien arkistoja vuosia. En ole törmännyt moisiin sodan ajan arkistoihin, joita ei annettaisi historian tutkijoiden käyttöön. Mitä ammattitutkijoihin tulee, niin eipä heitä ole kovinkaan montaa näkynyt Kansallisarkiston Sörnäisten toimipisteessä. Toki voidaan myös keskustella, että mitä kirjoittaja tarkoittaa ammattitutkijalla.

Kyseisen väitteen esittäjän tulisi yksilöidä, kuka on päättänyt, ja mitä on päättänyt. Nimittäin nykyinen arkistohenkilökunta ei tunne moisia määäräyksiä.

Mitä yksityisiin arkistoihin tulee, niin sehän on täysin selvää; mikään ei edellytä yksityistä kansalaista luovuttamaan hallussaan olevaa arkistomateriaalia. Pyytää toki voi, jos tietää keneltä pyytäisi.


Jarmo Nieminen
Helsinki

Re: Dokumentoimaton teloitusko?

Lähetetty: 22.12.11 17:27
Kirjoittaja Ilmo Kekkonen
Martti Pelho kirjoitti:Kun armeijataustaiset keskustelijamme, Ilmo Kekkonen ja Jarmo Nieminen, ovat Agricolassa ja muuallakin useissa puheenvuoroissaan väittäneet ettei Lappeenrannassa kesä-heinäkuussa 1944 koottujen ja kuulusteltujen yli 10.000 luvatta rintamalta poistuneen nuoren miehen joukosta tavattu sota-arkiston asiakirjojen mukaan yhtään kieltäytyjää, niin tämähän on luonnollisesti sota-arkistossa säilyneiden tuhoamattomien asiakirjojen mukaan totta. Mutta uskottava historiallinen tulkinta ei löydykään osin tuhotusta ja jälkikäteen todistettavasti peukaloidusta ja armeijamme edelleen totaallisesti kontrolloimasta Suomen sota-arkistosta. Olen pyrkinyt osoittamaan armeijan asiakirjoilla ja aikalaistodistajien haastatteluilla, että Kekkosen&Niemisen sota-arkiston aineistoon perustuva tulkinta on ilmeisesti tarkoitushakuisesti virheellinen eikä vastaa tapahtuneita tosiasioita.
Pelho syytää taas puppuaan. Tuollaista väitettä en ole - eikä Nieminenkään - tietenkään esittänyt. Kuten on selvitetty asiakirjoissa ja tutkimuksissa, karkurit lähetettiin takaisin yhtymiinsä kuulustelun jälkeen. Ensin ne, jotka palasivat vapaaehtoisesti ja sitten erikseen vartioituina kieltäytyneet.

Kieltäytyneiden asiat käsiteltiin yhtymien tai sk-piirien kenttäoikeuksissa. Ne antoivat 76 kuolemantuomiota ( pikaoikeudet kolme), joista 47 toimeenpantiin. Vankeutta määrättiin yli 4 000:lle, jotka sitten sodan jälkeen vapautettiin. Vankeustuomion sai sovittaa myös menemällä joko riviin tai työpalvelukseen. Näitä jälkimmäisiä oli ainakin 1 500. Riviin menneet kotiutettiin sodan jälkeen muiden mukana.

Armeija ei kontrolloi sota-arkistoa. Se on osa Kansallisarkistoa ja on ilman mitään ongelmia palvellut tutkijoita koko sodan jälkeisen ajan. Myös silloin, kun se oli Puolustusvoimien osa. Pelhon väite arkistojen tuhoamisesta tai peukaloimisesta on järjetön.

Pelho ei ole todistanut yhtään mitään. Hänen tarkoitushakuinen poliittinen mustamaalauksensa perustuu virheellisten tietojen ja perättömien väitteiden esittämiseen yhä uudelleen ja uudelleen.

Re: Dokumentoimaton teloitusko?

Lähetetty: 22.12.11 17:44
Kirjoittaja Jarmo Nieminen
Niitä sun näitä kirjoitti:Sotahistorian laitos muistakoon myöskin itse katsoa peiliin ihan syystäkin! Yli 50 vuotta oli tuo Viipurin 419 kadonneitten lukema "virallista tietoa" kaikissa sen julkaisemissa 1941-1945 sotaa käsittelevissä isoissa sotahistoriikeissa ja kaiken huippuna vielä Jatkosodan pikkujättiläisessäkin vuodelta 2005!
Tutkivat asian. Nyt ovat tiedot kohdallaan. Tässäkin asiassa tosin uuden tiedon hyväksyminen on tuottanut monille huhtiniemeläisille suurta tuskaa.

Jarmo Nieminen
Helsinki

Re: Dokumentoimaton teloitusko?

Lähetetty: 22.12.11 18:19
Kirjoittaja Niitä sun näitä
Jarmo Nieminen kirjoitti:Tässäkin asiassa tosin uuden tiedon hyväksyminen on tuottanut monille huhtiniemeläisille suurta tuskaa.
Eipä noissa "uusissa" tiedoissa ole ollut juurikaan mitään sensaatiomaisen uutta, ei ainakaan minulle, joten ei ole ollut vaikeuksiakaan suuntaan eikä toiseen.

Luettuani aikoinaan Haavikon uskomattoman tekeleen ja Jäntin kirjat ja katsottuani Suomen Sota 1941-1945 -teoksesta lukemia, ajattelin ettei taida olla kaikki kohdillaan tuossa(kaan) jutussa.

Onhan noista kaikista jutuista ja muutamista sen seurauksena julkaistuista kirjoista ollut se hyöty, että paljon yksityiskohtia on täsmentynyt vuosien mittaan.

Re: Dokumentoimaton teloitusko?

Lähetetty: 22.12.11 19:35
Kirjoittaja laitman
Ilmo Kekkonen kysyy aivan oikeutetusti, että onko minulla uusia tietoja pika-oikeustuomioista. Kyllä on! Niitä on tullut vastaan kun rupesin keräämään tietoja talvisodan sankarihautajaisista.

Eli Lapin Ryhmän pika-oikeus istui illalla 15.2.1940 Rovaniemellä. Oikeus käsitteli neljän desantin tapausta ja klo 23.50 se tuomitsi kuolemaan ( SRL 67 § 2.mom ) neljä vakoilijaa. Juho Salminen, Heikki Sergejeff, Mehvo Langujeff ja Juho Vasiljeff teloitettiin 16.2.1940 klo 7.25 sorakuopassa Rovaniemellä. Täydennysprikaatin VIII pataljoonan teloitusjoukkue pani tuomiot täytäntöön.

Siis, virallisten tutkijoiden luvut teloitetuista eivät pidä paikkaansa! Jatkosodan historia osa 6 sivulla 269 mainitut 3+15 pikaoikeustuomiota ( yhteensä 17 teloitettua, Lesoa ei teloitettu ) talvisodassa ja Lindstedtin väitöskirjan sivuilla 197 ja 201 esitettyjen taulukoiden luvut ovat virheellisiä.
"Teloitettu totuus"- kirjan luvut ovat myöskin virheellisiä jo talvisodan kohdalla. Sivuilla 233-234 mainitut Neuvostokansalaisten vakoilusta teloitettujen lukumäärä on ainakin 14, ei 10! Luultavasti niitä on enemmän kuin minun tiedossa olevat 14 tapausta. Eli varmuudella näitä talvisodan pikaoikeustuomioita on ainakin 22.
Kyseinen teloituspöytäkirja löytyy Lapin ryhmän komentotoimiston kirjeenvaihdosta
vuodelta 1940, Perus-1641/4. Olen ottanut tästä runsaasti kopioita ja voin lähettää Kekkoselle jos hän ei usko. Sörnäisten tutkijasalin viimeisenä päivänä tarkistin vielä näitä lukuja mapista T 9102/11. Siinä on lopussa käsin kirjoitettu lista pikaoikeustuomioista, mutta nämä puuttuvat!

Talvisodassa on myöskin tapahtunut runsaasti ampumistapauksia, joten siinäkin olisi paljon tutkimista.

Itse meinaan kerätä tietoja talvisodan sankarihautajaisista ja Jarmo Nieminen
antoi jo arvokkaita kirjallisuusvihjeitä. Siitä hänelle kiitos!
Oletan että sellaisen aiheen voisi aloittaa tässä foorumissa, jos niistä ei ole vielä keskusteltu?

Laitman

Re: Dokumentoimaton teloitusko?

Lähetetty: 22.12.11 20:01
Kirjoittaja Jarmo Nieminen
Hyvää työtä Laitman. Asioilla on taipumus täsmentyä mitä kaemmin asiaa pengotaan. Niin on käynyt minullekin, kun tutkin Viaporin kapinaa tai aiemmin Viipurin taistelijoiden kohtaloita. Olen yrittänyt lukea aiheesta kaiken kirjoitetun, ja aina löydän uutta. Nyt Yhdysvalloista.

Tosiasia on, että Suomen toisen maailman sodan historiakin on täynnä tutkimattomia asioita.

Toivoisin, että avaisit keskustelun aiheesta.

Parhain terveisin
Jarmo Nieminen

Kekkoselle, Niemiselle ja Laitmanille

Lähetetty: 22.12.11 21:46
Kirjoittaja Martti Pelho
Sotatuomari Usko Kärki kertoo muistelmissaan (s.115), että välirauhan tultua solmituksi 1. Rannikkodivisionan komentaja kenraalimajuri Eino Järvinen käski hänen polttaa divisioonan kenttäoikeuden arkiston.

Sodan lopulla ja heti sen jälkeen kenttäoikeuksien ja henkilötäydennyskeskusten “rangaistuselinten” arkistoja tuhottiin järjestelmällisesti.

JR 48 veteraani Otto Lilja on kertonut meille omasta karkurimatkastaan kesäkuussa 1944 ja kuulusteluistaan Lappeenrannassa.
Sotien jälkeen Liljalta katosi laukustaan työmaaparakissa sotilaspassi. Lilja uskoo Kyrö Oy:n tehtaan poliisin varastaneen passin häneltä käskystä.
Kun sitten veteraaneja alettiin kuntouttaa, Liljan oli hankittava esikunnasta uusi sotilaspassi. Passi tuli, mutta “siinä oli niin outoja asioita, että päätin käydä sot.piirissä kyselemässä”. Sotilaspiirissä kerrottiin Liljalle laaditun uusi kantakortti kun vanha “oli kadonnut”. “Niitä on paljon kadonnut”, selitettiin piirissä. Lilja arvelee, että vanhassa kantokortissa oli ollut “sopimattomia merkintöjä” mm. Lappeenrannassa HTK 1:n erillisessä elimessä Liljaa kuulustelleen sotatuomarin nimi ja asema, minkä vuoksi kantakortti oli määrätty hävitettäväksi ja tilalle oli väärennetty uusi, “puhdistettu” kantakortti.

Vuonna 1926 syntynyt Urpo Kurvinen on kertonut meille olleensa asevelvollisuusaikanaan vuonna 1946 Oulussa kirjurina ja joutuneensa tuhoamaan polttamalla vanhat kantakortit ja laatimaan tilalle väärennetyt, joihin vääpeli Laine salli kirjoittaa vain sotilaan nimen ja tämän sodanaikaiset palvelupaikat. Kurvisen mukaan “Siinä menivät tuhkaksi kaikki tositteet, joita nyt kaivataan”.

Professori Heikki Ylikangas kirjoittaa “Romahtaako rintama?” –tutkimuksessaan:

“Vielä jotakin virallisista lähteistä. Niiden puolueetonta todistusvoimaa voidaan epäillä sitä suuremmalla syyllä, kun tiedetään, että myös kadonneita koskevia tutkinta-asiakirjoja on jälkikäteen sormeiltu. JR 45:ssa komppanianpäällikkönä toiminut kapteeni Bruno Ripatti kirjoitti 2.1.1945 päivätyssä, sotamies Niinisen katoamista käsittelevässä lausunnossaan:

‘Myös välirauhansopimuksen allekirjoituksen jälkeen kävi divisioonan oikeusupseeri komppaniassa tarkistamassa divisioonan kuulustelupöytäkirjat kaikista katoamistapauksista’.

Tuskinpa divisioonan oikeusupseeri tuli suorittamaan tätä tehtävää varmistakseen, että kaikki oli jokaisessa komppaniassa huolellisesti ylöspantu. Se olisi ollut yhdelle ja vähän useammallekin oikeusupseerille liian suuri urakka. Mahdollista oli sen sijaan tarkistaa, ettei asiakirjojen lomaan ollut puhjahtanut mitään armeijalle vahingollista informaatiota. Sen saattoi yksikin oikeusupseeri kohtuullisen ajan sisällä kontrolloida. Tässä on ilmeisesti nähtävissä selitys siihen, minkä vuoksi lähteistä puuttuu esimerkiksi sellaisia omaisten kirjeitä, joissa he ilmoittavat epäilevänsä kadonneen tulleen ammutuksi karkurina. Tälläisen epäilyn torjumiseksi annetut lausunnot ovat sen sijaan säilyneet huomattavasti paremmin”.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

Re: Dokumentoimaton teloitusko?

Lähetetty: 23.12.11 08:46
Kirjoittaja Ilmo Kekkonen
Martti Pelho kirjoitti:Sotatuomari Usko Kärki kertoo muistelmissaan (s.115), että välirauhan tultua solmituksi 1. Rannikkodivisionan komentaja kenraalimajuri Eino Järvinen käski hänen polttaa divisioonan kenttäoikeuden arkiston. Sodan lopulla ja heti sen jälkeen kenttäoikeuksien ja henkilötäydennyskeskusten “rangaistuselinten” arkistoja tuhottiin järjestelmällisesti.
Kenttäoikeuksien arkistot ovat tallessa poislukien Pohjois-Uudenmaan sk-piiri, joka arkistoa tuhoutui lentopommituksessa. Henkilötäydennyskeskuksissa ei ole ollut mitään "rangaistuselimiä". Niillä ei ollut siihen oikeutta. Niihin koottiin karkurit jatkotoimia varten, useimmin palautettaviksi yksiköihinsä tai toimitetttaviksi kenttäoikeuksiin.

Komppanioiden kuulustelupöytäkirjat tarkistaessaan divisioonan oikeusupseeri on vain suorittanut hänelle kuuluvia tehtäviä.

Ilmo Kekkoselle

Lähetetty: 23.12.11 13:48
Kirjoittaja Martti Pelho
Päämajan yleisesikunnan päällikön Erik Heinrichsin nimissä 20.6.1944 annetussa karkureiden ampumiskäskyssä ja sen ohjekäskyissä 21.4.1944 selustan henkilötäydennyskeskusten yhteyteen perustettiin karkureiden ja kieltäytyjien seulontaelimet.

Niiden tehtävänä oli johdon tuoreiden ampumiskäskyjen mukaisesti palauttaa siihen halukkaat karkurit joukko-osastoihinsa ja ampua ne, jotka kieltäytyivät palaamasta.

Kyseiset karkureiden laittomat selustan seulontaelimet eivät tunteneet lainkaan vankeusseuraamusta. Päämajan määräysten 20.6.1944 ja 21.6.1944 mukaan seulontaelinten arsenaaliin kuuluivat kesä-heinäkuussa 1944 vain karkureiden palauttaminen tai ampuminen.

Komentajat määräsivät tunnetuissa kesäkuun 1944 jälkipuoliskon laittomissa käskyissään kenttäupseerinsa "ohittamaan kenttäoikeudet" ja käyttämään asetta.

Komentajat uhkasivat erottaa ja panna kenttäoikeudessa syytteeseen ne upseerit, jotka eivät kesäkuun 1944 massakarkuruuden ja kieltäytymisten keskellä voineet todistaa turvautuneensa aseeseen karkuruuden ja karkureiden pystäyttämiseksi.

Todellisuudessa karkureita ammuttiin monissa paikoissa selustassa ja se tehtiin saattamatta tietoja näistä murharikoksista koskaan julkisuuteen saatikka oikeusviranomaisten tietoon.

Lienemme Kekkosen kanssa samamielisiä siitä, että tärkein karkureiden ja kieltäytyjen "seulontaelin" aloitti Lappeenrannassa HTK1:n yhteyteen perustettuna työnsä jo 23.6.1944 vaikka muilta osin HTK 1 aloitti Lappeenrannassa vasta 28.6.1944.

Kekkosen mukaan Lappeenrannassa ei seulottu tai ammuttu yhtään kieltäytyjä karkuria. Itse olen esittänyt ja perustellut Lappeenrannassa ja Saimaan saarissa kesä-heinäkuussa 1944 ammuttujen, rikosoikeudellisesti murhattujen, nuorten miesten luvuksi 2700-3000.

Tulkintavaihtoehtomme siis ovat 0 tai 2700-3000. Mutta mikä tulee lopulta olemaan uskottava historiallinen totuutemme?

Lappeenrannan HTK 1:n seulontaelimellä oli kolme toimintavaihtoehtoa:

1) "Seulontaelin" ei noudattanut tai totellut saamiaan johdon yksilöityjä ampumiskäskyjä 20.4.1944 ja 21.6.1944.

2) kaikki yli 10.000 Lappeenrannassa pidätettyä ja kuulusteltua karkuria lupasivat seulonnassa palata kiltisti takaisin rintamalle ja "seulontoelin" palautti kaikki takaisin rintamalle ja,

3) "Seulontaelin" ja etsintäpartiot noudattivat johdon antamia ampumismääräyksiä ja toimivat niiden mukaisesti.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

Re: Dokumentoimaton teloitusko?

Lähetetty: 23.12.11 14:53
Kirjoittaja Ilmo Kekkonen
Lappeenrannassa toimi 10. SpolK:n perustama karkurien kokoamiskeskus. Se ei kuulunut HTK1:een, vaikka tukeutui sen huoltoon.

Kokoamiskeskus toimitti aivan ohjeiden mukaisesti takaisin yhtymiin ne karkurit, joita ei esimerkiksi kranaattikauhun tai muun syyn takia toimitettu sairaalaan. Palauttamiseen ei vaikuttanut se, oliko mies valmis palaamaan riviin, vai kieltäytikö hän. Asia selvitettiin yhtymässä.

Pelhon väitteet ovat mielikuvituksellisia. Olen moneen kertaan pyytänyt esittämään tiedot edes muutamasta ammutusta, jos heitä kerran oli tuhansittain.. Ei tunnu tulevan, mutta järjettömät jutut esitetään uudelleen ja uudelleen.