Martti Pelho
Viestit: 168
Liittynyt: 11.03.11 13:16

Suomi vaati vuonna 1992 Kremlin arkiston salaamista ikuisesti!

Neuvostoliiton luhistumisen jälkeen keskellä Venäjän ristiriitaista demokratisoimisprosessia presidentti Boris Jeltsin ilmoitti avaavansa NKP:n valtaiset arkistot tutkijoille.

Alussa toiveet olivat tutkijoiden ja toimittajienkin keskuudessa korkealla mutta dokumenttien saanti osoittautui heti alussa työlääksi ja lopulta mahdottamaksi.

Joulukuussa 1991 Moskovan televisio näytti, miten Gorbatshov luovutti Jeltsinille muu muassa Kremlin salaisen arkiston avaimen.

Myöhemmin Jeltsin kertoi tukkansa nousseen pystyyn, kun hän ryhtyi avustajineen tutkimaan Kremlin salaisen, kolme suurta huonetta lattiasta kattoon, käsittäneen arkiston asiapapereita.

Jeltsin avustajineen löysi Kremlin arkistosta myös Molotovin-Ribbentropin sopimusten salaiset lisäpöytäkirjat.

Neuvostoliiton viimeinen presidentti Mihail Gorbatshovhan julisti aiemmin vuonna 1989 Kremlissä kansanedustajien kongressissa edustajille, ettei lisäpöytäkirjoja ole tehty, koska todisteita ei löydy!

Kesällä 1992 Jeltsin on valtiovierailulla Suomessa.

Jeltsin esitti Suomelle kahdesti yhteisen tutkijoiden historian komission perustamista selvittämään Kremlin arkistosta avoimet ja epäselvät Suomea ja Neuvostoliittoa koskevat asiat.

Toimittajatietojen mukaan presidentti Koivisto – kuten kaikki muutkin poliittisen eliittimme jäsenet - olivat kauhuissaan Jeltsinin esityksestä. Esitys torjuttiin perusteluitta.

Esko Ahon johtama Suomen hallitus jopa kieltäytyi pyytämästä Kremlin arkistosta yhtään asiakirjaa, jota mahdollisuutta Jeltsin oli myös tarjonnut Suomelle.

Kansliapäällikkö Jaakko Kalela on kertonut Suomen kieltäytymisen perusteista julkisuuteen jälkeenpäin (1998) ettei yhteistä komissiota perustettu, koska Koivisto ei halunnut antaa komissiolle valtuuksia päättää, mitkä salaisuudet julkaistaan ja mitkä jäävät salaisuudeksi.

Kalelan mukaan Kremlin arkiston avaaminen “olisi ollut hyvin hämmentävää Suomen poliittiselle eliitille”.

Suomen käsittämätöntä sensurointimenettelyä asiassa voi perustellusti tulkita niinkin, että Suomen virallisesta vaatimuksesta Kremlin arkistossa Suomea koskeva aineisto tulee jatkossa olla kaikilta osin salaista kaikenlaiselta tutkimukselta.

Mm. Ruotsin, Puolan, Tsekin, Ison-Britannian, Irlannin, Japanin ja Unkarin hallitukset ovat pyytäneet ja saaneet Kremlin arkistosta aineistoja perustamatta komissiota.

Tunnetuimmat asiakirjat ovat Puolan hallitukselle syksyllä 1992 luovutetut Neuvostoliiton valtiojohdon kaikkien jäsenten allekirjoittamaan päätökseen perustuvat Katynin joukkomurhien asiakirjat.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Suomi vaati vuonna 1992 Kremlin arkiston salaamista ikuisesti!

Martti Pelho kirjoitti: Jeltsin esitti Suomelle kahdesti yhteisen tutkijoiden historian komission perustamista selvittämään Kremlin arkistosta avoimet ja epäselvät Suomea ja Neuvostoliittoa koskevat asiat.

Toimittajatietojen mukaan presidentti Koivisto – kuten kaikki muutkin poliittisen eliittimme jäsenet - olivat kauhuissaan Jeltsinin esityksestä. Esitys torjuttiin perusteluitta.

Esko Ahon johtama Suomen hallitus jopa kieltäytyi pyytämästä Kremlin arkistosta yhtään asiakirjaa, jota mahdollisuutta Jeltsin oli myös tarjonnut Suomelle.
Ja mikähän lähde tämä "toimittajatoen mukaan" on?
Martti Pelho kirjoitti: Kansliapäällikkö Jaakko Kalela on kertonut Suomen kieltäytymisen perusteista julkisuuteen jälkeenpäin (1998) ettei yhteistä komissiota perustettu, koska Koivisto ei halunnut antaa komissiolle valtuuksia päättää, mitkä salaisuudet julkaistaan ja mitkä jäävät salaisuudeksi.

Kalelan mukaan Kremlin arkiston avaaminen “olisi ollut hyvin hämmentävää Suomen poliittiselle eliitille”.
Tästäkin puuttuu tarkemmat tiedot, eli artikkelu ja lehti tai teos ja sivunumero.

PS. Kummastakaan asiasta ei voi tehdä otsikon johtopäätöstä.

Niitä sun näitä
Viestit: 565
Liittynyt: 19.12.11 23:11

Re: Suomi vaati vuonna 1992 Kremlin arkiston salaamista ikuisesti!

Martti Pelho kirjoitti:Kremlin arkiston avaaminen “olisi ollut hyvin hämmentävää Suomen poliittiselle eliitille”.
Hannu Rautkallio ehti sentää jotain tutkimaan ja löysikin NL:n arkistoista oikein kunnon skandaalin ainekset! Rautkallion kirjoittamassa kirjassa , NKP ja Suomi, mainitaan KePun puoluesihteeri Korsimon anoneen ja saaneen 10 miljoonaa markaa NL:sta Kekkosen 1962 vaalikampanjan rahoittamiseen.

Tsernous V. N. - Rautkallio Hannu NKP ja Suomi - Keskuskomitean salaisia dokumentteja 1955-1968
Tammi, 1992, 164 s., painos: 1

KePu ei ole muuttunut Korsimon ajoista. KePu pyysi KGB:ltä vaalirahaa ja saikin 10 miljoonaa markkaa. Rautkallion 2:sta eri kirjasta löytyy dokumentit ja siitä hän sai vihamiehiltään lisänimen "1. dokumentin dosentti". Se toinen kirja taitaa olla Novosibirskin lavastus.

Korsimon KGB -raha-anomusjuttu on sivulla 122 ja sivulla 123 on luonnos 10 miljoona markan maksamisesta Suomen Maalaisliitolle. Ajankohta on 22.1.1962

Käydessään Oulussa 4.3.2008 dosentti Hannu Rautkallio esitteli kirjaansa "Moskovan päiväkirja". Yleisökysymykseen vastatessaan hän sanoi samaisen 10 miljoonan -dokumentin olevan edelleenkin tutkijoiden saatavilla eli arkistot ei kuulemma ole kiinni JOS vain saa tutkimusluvan sinne!

Nyt tämäkin hieno käytäntö on historiaa. Riihisäätiön parasta antia:

http://www.riihi.fi/esitelmat.html


Erityisesti mielenkiintoa Pirilän Sainpahan sanottua -kirjassa herättää usein mainittu "säätiö", joka käytteli isoja rahasummia kulisseissa halutun päämäärän saamiseksi.

Veikko "Aaretti" Pirilä: Sainpahan sanottua - Pohjanmaata ja politiikkaa
Wsoy, 1982, 382 s., 1. painos

Kirjan sivulla 104-105 kerrotaan mm. näin: "PIDIN VÄLTTÄMÄTTÖMÄNÄ KERTOA ILKAN LUKIJOILLE MYÖS TÄSTÄ KULISSIENTAKAISESTA, PUOLUEEN SISÄISTÄ EHEYTTÄ JÄYTÄVÄSTÄ RAHARENKAASTA, JONKA TIESIN JO TUOLLOIN HÄÄRIVÄN MYÖS ILKAN YMPÄRILLÄ ILKAN SISÄISESSÄ KIISTASSA. Olimme saattaneet tehdä havaintoja ylimääräisestä rahan kierrosta jo yhtiökokouksessa 1963, kun kokoukseen ilmestyi aivan ulkopuolisille, Ilkan piirissä tuntemattomille, myydyt ja kirjatut kahden (2) miljoonan markan osakkeet, vaikka tarjolla olleet osakkeet olivat jo aikaisemmin tulleet loppuunmerkityiksi. Johtokunta ei olluit kyseisiä osakekauppoja käsitellyt ja hyväksynyt."

Ei voi olla sattumaa tuo Aaretin kuvaus ja ajallisesti kaikki stemmaa täysin! Naapurin rahalla tehtiin Suomessa politiikkaa ja K-linjalle hankalat tahot koetettiin vaientaa monin konstein.Eipä tiennyt Aaretti elinaikanaan mistä rahasta oli kyse, sillä Rautkallion paljastus tapahtui vasta 1992!

Veikko "Aaretti" Pirilä, sanomalehti Ilkan pitkäaikainen päätoimittaja (1958-1980), kertoo millaista oli KePulipeli tuona aikana, jolloin hän oli mukana lehtialalla, eli kaikkiaan 43 vuotta. Erityisen härskejä juttuja harrasti UKK:n "sisärengas" ja sen viestintuojat. Heistä pahin taisi olla Eino "19.9.1944" Uusitalo.

Martti Pelho
Viestit: 168
Liittynyt: 11.03.11 13:16

Tiitisen lista nro 2

Venäjän presidentti Boris Jeltsin, saatuaan kesällä 1992 Suomen valtiovierailunsa yhteydessä Suomen poliittiselta johdolta rukkaset esitykselleen yhteisen suomalais-venäläisen historiantutkijoiden komissio perustamiseksi selvittämään Kremlin salaisesta arkistosta Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden historian epäselvyyksiä ja saloja, antoi komissioasiassa tutkimusmääräyksensä heti Suomen vierailunsa jälkeen ja mainittu tutkimuskomissio perustettiin Suomen hallituksen kielteisen kannan takia ilman suomalaisia historiantutkijoita.

Suomalais-venäläisten suhteiden Kremlin arkiston aineiston venäläisen tutkimuskomission perustamisen uutisoi Moskovassa mm. Kommersant-lehti ja Helsingissä Helsingin Sanomat 27.8.1992.

Kremlin salaista arkistoa tutkivat erikseen presidentti Jeltsinin antamilla tutkimusmääräyksillä vuosina 1992-94 venäläinen historoitsija, kenraali Dmitri Volkogonov ja kirjailija Edvard Radzinski.

Volkogonov tutki ja selvitti Kremlin arkistosta Neuvostoliiton toisen mailman sodan aikaisen sotakabinetin määräyksiä. Radzinski keräsi arkistosta aineistoa Stalinin elämänkertaa varten.

Toimittaja Martti Valkonen kertoo kirjassaan “Suomettuminen jatkuu yhä” (Tammi, 1998) varsin seikkaperäisesti Kremlin salaisesta arkistosta ja sitä koskevista Suomen poliittisen eliitin toimista tilanteessa, jolloin Venäjän halllitus vuonna 1992 esitti Suomen hallitukselle arkiston tutkimista ja salojen (rikosten) julkistamista.

Kirjassa kansliapäällikkö Jaakko Kalela kertoo vuoden 1998 haastattelussaan, miten presidentti Jeltsinin Kremlin arkiston saloja julkistaminen yritettiin Suomen puolelta estää.

Valkonen mainitsee kirjassaan kirjailija Edvard Radzinskin kertoneen syksyllä 1996 Helsingissä tutkineensa Kremlin arkistoa useita kuukausia ja tutustuneensa siellä luvuttomaan määrään asiakirjoja ja nähneensä arkistossa paljon aineistoa Suomesta.

Venäläis-suomalaisia suhteita koskevaa aineistoa tutkinut venäläisten historiantutkijoiden komissio sai tutkimustyönsä valmiiksi syksyllä 1993 ja luovutti 700-sivuisen raporttinsa ja johtopäätöksensä presidentti Jeltsinille.

On perusteltua olettaa, että presidentti Jeltsin toimitutti samantien syksyllä 1993 komission tutkimusraportin tiedoksi myös Suomen hallitukselle.

Tulkinta, että Venäjän hallitus olisi salannut raportin Suomelta, ei ole uskottava.
Salaaminen ei mitenkään sovi presidentti Jeltsinin vuosien 1992-94 avoimeen Kremlin arkiston aineistoa koskevaan toimintatapaan, jonka mukaisesti hän toimitti eri maiden hallituksille (mm. Ruotsille) niiden pyytämiä arkiston asiakirjoja. Ystävällismielinen Venäjän naapurimaa Suomi ei voinut olla poikkeus.

Hyviä kysymyksiä luonnollisesti ovat:

1) Mikä julkinen viranomainen vastaanotti Suomessa syksyllä 1993 presidentti Jeltsinin perustaman historiakomission venäläis-suomalaisia suhteita ja salaisuuksia koskevan raportin?

2) Mikä julkinen viranomainen Suomessa teki ensiksi päätoksen venäläisten historiantutkijoiden raportin vastaanottamisen salaamisesta ja sitten erikseen päätöksen itse raportin salaamisesta?

Venäläisten historiantutkijoiden raporttia voisi hyvin kutsua Tiitisen lista nro 2:ksi.

Toistaiseksi yksikään tutkiva toimittaja tai tietokirjalija ei ole kyseenalaistanut Helsingin hallinto-oikeudessa raportin vastaanottamista ja itse raportin salaamista koskevia päätöksiä ja vaatinut niiden kumoamista ja raportin julkistamista.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Tiitisen lista nro 2

Martti Pelho kirjoitti: Toimittaja Martti Valkonen kertoo kirjassaan “Suomettuminen jatkuu yhä” (Tammi, 1998)
Kirja on julkaistu myös verkossa: http://journalismi.info/fi/?x=book21

Satunnaisella selailua kertomiasi episodeja kuitenkaan löydy, joten antanet otsikot, missä ne ovat.

Ylipäätään, Valkosen kirjassa on sekä asiaa että juoruja sekaisin ja kaikki tulkittuna pahimmalla mahdollisella tavalla, ilman suhteutusta aikakauteen. Tämä on toki ymmärrettävää henk.koht. traumatisoitumisen vuoksi.

Martti Pelho
Viestit: 168
Liittynyt: 11.03.11 13:16

Helsingin Sanomat 23.12.2011

Helsingin Sanomissa on 23.12. pääkirjoitustoimittaja Kaija Virran juttu Venäjästä.

Jutun alussa Virta mainitsee kuulun joulukuisen 1991 tilaisuuden Kremlissä, jossa Neuvostoliiton viimeinen presidentti Mihail Gorbatshov luovutti uuden Venäjän presidentille Boris Jeltsinille ydinaseiden koodisalkun ja Kremlin salaisen arkiston avaimen. Moskovan televisio näytti ydinasesalkun ja Kremlin arkiston avaimen luovutukset suorana koko maailmalle.

Virta jättää kuitenkin omasta jutustaan pois maininnan Kremlin arkiston avaimen luovuttamisesta - kuten sadat suomalaiset toimittajat ovat tehneet jutuissaan jo 20 vuotta. Miksi?

Tapahtumia Moskovassa omakohtaisesti joulukuussa 1991 eläneenä ja luovutuksia koskevia suomalaisten toimittajien uutisia tarkkaan lukeneena, oudoksuin ja ihmettelin jo silloin, miksi kaikki Suomen toimittajat kirjoittavat ja kommentoivat - yksinomaan ja ainoastaan - vain ydinasesalkun luovutuksesta?

Kremlin arkistosta vaiettiin totaalisesti - mutta vain Suomessa.

Moskovassa, Venäjällä ja läntisessä mediassa - jopa Ruotsissa, Kremlin arkistosta kirjoitettiin palstakilometrejä ja pohdittiin, mitä Jeltsin tulee arkistolla ja sen salaisilla asiakirjoilla tekemään?

Hesarin silloinen Moskovan-kirjeenvaihtaja Martti Valkonen lienee ainut suomalainen toimittaja, joka rohkeni kysyä jo vuonna 1991, että mikä ihmeen Kremlin arkisto?

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

Martti Pelho
Viestit: 168
Liittynyt: 11.03.11 13:16

Suomettaminen jatkuu yhä, s.172-177

Emma-Liisa kirjoitti:
Martti Pelho kirjoitti: Toimittaja Martti Valkonen kertoo kirjassaan “Suomettuminen jatkuu yhä” (Tammi, 1998)
Kirja on julkaistu myös verkossa: http://journalismi.info/fi/?x=book21

Satunnaisella selailua kertomiasi episodeja kuitenkaan löydy, joten antanet otsikot, missä ne ovat.

Ylipäätään, Valkosen kirjassa on sekä asiaa että juoruja sekaisin ja kaikki tulkittuna pahimmalla mahdollisella tavalla, ilman suhteutusta aikakauteen. Tämä on toki ymmärrettävää henk.koht. traumatisoitumisen vuoksi.
Sivuilla 172-177.

Martti Pelho

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”