Raudan valmistuksesta

[Veikko Palvo]

Vuorimalmia on toki voitu rikkoa polttamalla puuta kiven päällä, jolloin se halkeaa lämpölaajenemisen vuoksi, mutta oletan, että varsinkin maanalaisissa kaivoksissa on lohkottu kiviä hakkaamalla kiviin reiät joihin iskettiin kivikiiloja kunnes kivi lohkesi.

Tuossa reikien hakkaamisessa ja poraamisessa on tietääkseni ollut suurin ongelma
vuorimalmin louhimisessa ja louhimisessa yleensäkin. Ja räjähdysaineet nähtävästi kehittyivät nopeammin kuin porausmenetelmät ja siksi vielä 1800-luvun lopullakin
r-ainetta käytettiin enemmän kuin nykyisin tietääkseni ja porareikiä oli harvassa louhittavassa kohteessa.

Nuotion polttaminen kaivoksessa vuorimalmin rikkomiseksi on jostain Olaus Magnuksen
piirroksesta, mutta en löytänyt sitä tästä Olaus Magnuksen Roomassa 1555 julkaistusta
Historia de Gentibus Septentrionalibus ( Pohjoisten ihmisten historia ) kuvituksesta:
http://avrosys.nu/prints/index.htm kivikiilojen hakkaamisesta kallionrakoihin kaivoksessa löytyy kyllä kuva:
http://www.avrosys.nu/prints/olausmagnus2/100532.jpg Ja Itämaakunta, Suomi on
tässäkin, kuten monissa keskieurooppalaisissakin wanhoissa teoksissa Sweden-nimikkeellä, koska sitä Ruotsi-Suomi -unionia ei ole koskaan ollut.

Ja minua on ihmetyttänyt nuo malmin rautapitoisuudet, esim. Laatokan Karjalan Pitkärannan kaivoksen malmin sanotaan olleen 40%:sesti rautaa ja toisessa kirjoituksessa n. 25%:sta ja loput "epäpuhtaudet" Kuparia, Tinaa, Hopeaa. Ja jatkojalostuksessa kirjoitetaan vasta 1890-luv. saadun malmin raudasta talteen
sähkömasuunissa n. 60-65%.
http://Kareliaklubi.com/KareliaKlubiLehti/019/026.pdf Karjalan voimatalouden kehityksestä.
Mutta kuinkahan paljon tai vähän malmista on saatu %:na talteen Olaus Magnuksen aikoina tai talonpoikaisraudanjalostuksessa satoja vuosia aiemmin?

Veikko Palvo

[Vetehinen]

Ja minua on ihmetyttänyt nuo malmin rautapitoisuudet, esim. Laatokan Karjalan Pitkärannan kaivoksen malmin sanotaan olleen 40%:sesti rautaa ja toisessa kirjoituksessa n. 25%:sta ja loput "epäpuhtaudet" Kuparia, Tinaa, Hopeaa. Ja jatkojalostuksessa kirjoitetaan vasta 1890-luv. saadun malmin raudasta talteen
sähkömasuunissa n. 60-65%.

Malmien rautapitoisuus vaihtelee, mutta se ei koskaan ole 100 %, koska rauta on yhdistyneenä happeen ja mukana on aina jonkin verran sivukiveä.

Se että malmin raudasta olisi saanut sähköuunissa talteen 60-65 % tuntuu oudolta kahdesta syystä. Miksi joku sulattaisi sitä sähköuunissa ja hävikin osuus tuntuu hyvin isolta.

Se taas toimii, jos 1 tonnista malmia saa 600 kg rautaa. Se loppu 400 kg oli happea, joka kannattaa poltaa hiilellä hiilidioksidiksi, ja sivukiveä.

Painossa laskettuna masuunissa tapahtuvaan raudan sulatukseen tarvitaan ilmaa enemmän kuin malmia (tai oikeammin siitä jalostettua masuunin syötettä) ja koksia.

[Veikko Palvo]

Malmien rautapitoisuus vaihtelee, mutta se ei koskaan ole 100 %, koska rauta on yhdistyneenä happeen ja mukana on aina jonkin verran sivukiveä.

Omakohtaiset kokemukseni rakentajana teräksen valmistuksesta rajoittuvat siihen, että
minulla oli joskus rakennustyö Raahen Rautaruukin alueella teräksenvalmistuksen ollessa jo toiminnassa. Tuossa parinkymmenen tuhannen kuution hallissa aiemmin merta lianneen kuuman lietteen lämpö puhallettiin ilmaan.
Ja masuunista sula teräs nostettiin junavaunuun ja dsl-veturi veti sen muistaakseni 60 tonnia painavan "astian" konvertterille.
Ja tuumailin katsellessani valmiin punahehkuisen n. 1-1,5m lev. ja 0,5 m paksuisen teräsnauhan pätkimistä jonkun sanottua palat jäähdytettävän ja uudelleen kuumennettavan ennen valssausta, että miksi sitä ei saatu heti valssaamoon.
Ja
samaan aikaan minulla oli meneillään toisaalla mm. siltatyömaa, jonka kantava rakenne oli tehty Rautaruukin korten-b -teräksestä, ohutuumaiset palkit oksidoituivat pinnaltaan ruosteen väriseksi, mutta vain pinnaltaan.
Raahen ruukki lienee käyttänyt mm. Kostamuksesta tuotuja esijalostettua pellettejä?


Mutta esim. Pitkärannan malmin rautapitoisuuden sanotaan olleen 20 - 25 %:a ja
merkitseekö se sitä, että 1 tonnissa malmia on noin 0,2 tonnia rautaa, vaikuttaisi korkealta määrältä.
https://helda.helsinki.fi/bitstream/han ... sequence=2 gradussa käsitellään pääosin vuorimiesten siirtolaisuutta mm. Falunista ja Bergslagenista Laatokan Karjalan Pitkärantaan ja venäjänsaksalaisten siirtolaisuutta
kaivoksen oheistuotantoon.
s. 74.: sanotaan Bergslagenin vuorimiesten, (-miehen? ) onnistuneen saamaan malmin rikastettua 60-65%:ksi. ( Fe-pitoisuus ?)
Pitkärannan kaivoksen sanotaan 1880-...1890-luvuilla tuottaneen kupariakin n.400 tonnia vuodessa.
Pitkärannan
malmiesiintymän alue lienee ollut tiedossa jo Kustaa II Adolfin matkatessa sen ohi Stolbovaan perustettuaan Sortavalan kaupungin ja Salmin "kaupungin" asukkaillakin lienee esiintymä ollut tiedossa aiemminkin? ( rajaviskaali Blankenhagen ei pystynyt käskyn saatuaan saamaan Salmiin porvareita ja kaupunkia Salmista ei tullut )


Paljonkohan s i v u k i v e n osuus on ollut Pitkärannassa tai Ojamossa 1500-luvulla?
Ojamon malmin
kirj. Geologi-lehdessä olleen n. 50 %:sta ja toisaalta Museoviraston sivuilla sanotaan Ojamon malmin olleen laadultaan huonoa.

Luulisi,
ettei talonpoikaisia raudanvalmistuspaikkojakaan voi etsiä metallinpaljastimella, ellei
kuonan mukana hukkaan olisi mennyt osa raudastakin?

Veikko Palvo

[wejoja]

Luulisi, ettei talonpoikaisia raudanvalmistuspaikkojakaan voi etsiä metallinpaljastimella, ellei kuonan mukana hukkaan olisi mennyt osa raudastakin?

Veikko Palvo

Niin luulisi, mutta vaikka vanhassa raudanvalmistuskuonassa ei välttämättä ole ollenkaan jäljellä metallista rautaa, niin korroosioasteesta riippuen siinä on silti kahden ja kolmen arvoista magneettista wüstiittiä tai magnetiittia, jotka reagoivat metallinilmaisimeen. Siksi signaalitaso voi ajoittain olla lähes olematon ja lisäksi se vaihtelee maaperän tuottamista häiriöistä riippuen, joten aivan yksinkertaista ei ilmaisimen käyttö ole.

Kuoppa- tai torniuunien pelkistysreaktioissa syntyneessä kuonassa on usein varsinkin puhallussuutinta vastapäisellä seinämällä ja pohjassa pelkkää wüstiitiksi jäänyttä tuotetta, koska lämpötiloista riippuen metallinen rauta sulaa suuttimen eteen yhtenäiseksi kappaleeksi, jonka seppä otti käyttöön.

Arvioni perustuu noin 50 tekemääni raudanvalmistuskokeeseen erilaisissa rautakauden menetelmiä simuloivissa kuoppa- ja torniuuneissa, eikä niiden pelkistysprosesseja voi tietenkään mitenkään verrata nykyisiin menetelmiin.

[Vetehinen]

Ja masuunista sula teräs nostettiin junavaunuun ja dsl-veturi veti sen muistaakseni 60 tonnia painavan "astian" konvertterille.

Tämä voi tuntua pilkun viilaamiselta, mutta on avuksi ymmärrykselle kun käytetään samoja termejä samassa merkityksessä, eli masuunista ei tule terästä, vaan rautaa, joka konvertoidaan konvertterissa teräkseksi. Käytännössä se tarkoittaa hiilipitoisuuden pienentämistä maasunista tulleesta raakaraudasta teräksen tasolle.

Ja tuumailin katsellessani valmiin punahehkuisen n. 1-1,5m lev. ja 0,5 m paksuisen teräsnauhan pätkimistä jonkun sanottua palat jäähdytettävän ja uudelleen kuumennettavan ennen valssausta, että miksi sitä ei saatu heti valssaamoon.

Tässäkin hiukan termistöstä. 0,5 m paksu ei ole teräsnauha. Kyseessä on ollut valettu teräskappale, jota kutsutaan muistaakseni teelmäksi, englanniksi slabb. Ilmeisesti teelmää ei suoraan voi valssata valun jälkeen, koska sen kiderakenne on epähomogeeninen, nopeasti jäähtyneessä pinnassa erilainen kuin hitaasti jäähtyneessä sisuksessa.

Teräksen ominaisuuksiin vaikuttaa lämpökäsittely, muokkaus, seosaineet ja hiilipitoisuus. Tiettyyn tarkoitukseen täydellisesti sopivan teräksen suunnittelu on noiden kombinaatioiden suunnittelua.

Ja
samaan aikaan minulla oli meneillään toisaalla mm. siltatyömaa, jonka kantava rakenne oli tehty Rautaruukin korten-b -teräksestä, ohutuumaiset palkit oksidoituivat pinnaltaan ruosteen väriseksi, mutta vain pinnaltaan.

Teräksen ruostuminen on oikeasti raudan hapettumista. Monien metallien pinta samenee metallin hapettuessa, mutta syntynyt oksidikerros on tiivis, eikä hapettuminen etene syvälle metalliin. Teräksessä hapettunut kerros ei ole tiivis, joten hapettuminen eli ruostuminen jatkuu läpi koko kappaleen.

Corten-teräs on käsittääkseni seostettu jollain alkuaineella, jonka seurauksena ruostumisen lopputulos on tiivis, eikä ruoste etene metallin sisälle.

Raahen ruukki lienee käyttänyt mm. Kostamuksesta tuotuja esijalostettua pellettejä?

Noin tietääkseni on juuri ollut. Pelletit ovat pölymäisestä rautarikasteesta pyöriteltyjä pikku palloja.

Mutta esim. Pitkärannan malmin rautapitoisuuden sanotaan olleen 20 - 25 %:a ja
merkitseekö se sitä, että 1 tonnissa malmia on noin 0,2 tonnia rautaa, vaikuttaisi korkealta määrältä.

Kyllä. Malmitonnista jonka rautapitoisuus on 20 % saadaan 200 kg rautaa. Pitoisuus on kuitenkin käsittääkseni aivan liian pieni, ainakin nykyisille prosesseille, joten malmi on rikastettava ennen sulatusta.

s. 74.: sanotaan Bergslagenin vuorimiesten, (-miehen? ) onnistuneen saamaan malmin rikastettua 60-65%:ksi. ( Fe-pitoisuus ?)

Tuossa on siis rikastettu malmia, joka on käytännössä sitä, että poistetaan sivukiveä malmista, jolloin haluttu metalliyhdiste rikastuu eli väkevöityy, jolloin sitä on kannattavampaa sulattaa.

Kyseessä on aika varmasti rautapitoisuus. Rauta on muodoissa FeO, Fe3O4 ja Fe2O3. Mitkä osuudet kutakin hapetusastetta on, määrää mikä on teoreettinen sivukivettömän rikasteen rautapitoisuus.

Paljonkohan s i v u k i v e n osuus on ollut Pitkärannassa tai Ojamossa 1500-luvulla?
Ojamon malmin
kirj. Geologi-lehdessä olleen n. 50 %:sta ja toisaalta Museoviraston sivuilla sanotaan Ojamon malmin olleen laadultaan huonoa.

Tarkemmin asiaa tuntematta veikkaisin kuitenkin, että malmi on ehtynyt. Se varhainen pitoisuus on voinut olla korkea, lähes puhdasta rautaoksidia, mutta vähitellen on kaivettu yhä heikompaa suonta ja lopulta taloudellisesti kannattavasti kaivettavaa ei enää ole löytynyt ja kaivoksen toiminta on loppunut.

Luulisi,ettei talonpoikaisia raudanvalmistuspaikkojakaan voi etsiä metallinpaljastimella, ellei kuonan mukana hukkaan olisi mennyt osa raudastakin?

Kyllä kuonaan jää hiukan rautaa liukenemalla ja todennäköisesti muinaisilla menetelmillä myös rautasulkeumia.

Metallinpaljastimet ovat herkkiä. Minulla on sellainen ja olen kokeillut mitä sillä löytää. Se antaa signaalit pullonkorkeista ja rautanauloista. Usein ei kuitenkaan löydy mitään signaalista huolimatta ja olen olettanut, että esine, esim rautanaula, on läpeensä ruosteessa ja kaivettaessa se murenee maan sekaan eikä naulaa havaitse.

[Vetehinen]

Kuoppa- tai torniuunien pelkistysreaktioissa syntyneessä kuonassa on usein varsinkin puhallussuutinta vastapäisellä seinämällä ja pohjassa pelkkää wüstiitiksi jäänyttä tuotetta

Wüstiittiä, FeO:ta jää nykyisissäkin raudanvalmistusprosesseissa pieniä määriä kuonaan.

[Vetehinen]

Olisi mukavaa etsiä ja vielä mukavampaa löytää rautakautisia esineitä ja olen hiukan kesämökkiä ympäröivissä metsissä etsinytkin. Alue ei kuitenkaan vaikuta rautakautiselta asuinpaikalta, koska se on harjumaista metsää ja rautakautiset asuinpaikat lienevät pääosin alavilla mailla vesistöjen välittömässä tuntumassa.

Sieniä poimiessa pisti silmään sammaloitunut painanne, joka vaikutti mahdollisesti ihmisen kaivamalta. Tarkemmin ympärille silmäillessä havaitsin noin 2x2 metrisen tasanteen, joka poikkesi ympäristöstä. Hain metallinpaljastimen joka antoi muutamia signaaleja. En kuitenkaan löytänyt mitään metallista esinettä, mutta löysin kiviä ja yhden tiilen sammaleen alta ja ne olivat noessa. Seassa oli myös hiiliä.

En tiedä mikä se on. Olen arvellut että ehkä siinä on ollut sysimiilu tai joku on harjoittanut salapolttoa. Mitäs muuta se voisi olla? Tiili ainakin merkitsee, että se ole kovin vanha.

[Veikko Palvo]

Tämä voi tuntua pilkun viilaamiselta, mutta on avuksi ymmärrykselle kun käytetään samoja termejä samassa merkityksessä, eli masuunista ei tule terästä, vaan rautaa, joka konvertoidaan konvertterissa teräkseksi. Käytännössä se tarkoittaa hiilipitoisuuden pienentämistä maasunista tulleesta raakaraudasta teräksen tasolle.

Kyseessä on aika varmasti rautapitoisuus. Rauta on muodoissa FeO, Fe3O4 ja Fe2O3. Mitkä osuudet kutakin hapetusastetta on, määrää mikä on teoreettinen sivukivettömän rikasteen rautapitoisuus.

Metallinpaljastimet ovat herkkiä. Minulla on sellainen ja olen kokeillut mitä sillä löytää. Se antaa signaalit pullonkorkeista ja rautanauloista. Usein ei kuitenkaan löydy mitään signaalista huolimatta ja olen olettanut, että esine, esim rautanaula, on läpeensä ruosteessa ja kaivettaessa se murenee maan sekaan eikä naulaa havaitse.

Masuunista tulee rautaa- toteamus ei ole "pilkun viilaamista", konvertteri on oleellinen osa prosessia. Kirjoitin huolimattomasti, mutta nuo rikasteen rautapitoisuudet ovat minulle uutta tietoa: FeO, Fe3O4 ja Fe2O3.
Ja
talonpoikaissepän on hänenkin täytynyt kokemusperäisesti hallita sama Raahen ruukin prosessi rautamalmista tai järvi-/ suomalmista alkaen. Ja hiilipitoisuuden saaminen
riittävän alas, ei ole esim. 1000 vuotta sitten ollut merkityksetöntä oliko
puukko, miekka, kirves jne. haurasta ja hetimmiten murtuvaa vaiko vähähiilisestä teräksestä valmistettuja.
Takonaulojakaan ei olisi pystynyt käyttämään ja taivuttelemaan, ellei seppä olisi saanut valmistettua niitä niukkahiilisestä teräksestä.

Metallinpaljastimet ovat tosiaankin herkkiä, itse käytin miinaharavaa ensimmäisen kerran asevelvelvollisuusaikana pioneeriaselajissa ja harjoitusalueella metallinpaljastin antoi signaaleja jatkuvasti jokaikisestä maaperässä olleesta vaikkapa pullonkorkistakin.
Ja uudemmat miinatkin olivat jo siihen aikaan muovikuorisia.
Sama
metallinpaljastimen herkkyys on harhauttanut rakennustöissäkin kaapeleita yms. etsittäessä.

Tiilet ovat olleet siinä määrin arvokkaita, että muistaakseni mm. Ortodoksikirkko H:gin Katajanokalla on muurattu Ahvenanmaalta tuoduista englantilaisten räjäyttämän Bomarsundin linnoituksen tiilistä 1800-luv. lopulla.

Veikko Palvo

[Vetehinen]

talonpoikaissepän on hänenkin täytynyt kokemusperäisesti hallita sama Raahen ruukin prosessi rautamalmista tai järvi-/ suomalmista alkaen. Ja hiilipitoisuuden saaminen
riittävän alas, ei ole esim. 1000 vuotta sitten ollut merkityksetöntä oliko
puukko, miekka, kirves jne. haurasta ja hetimmiten murtuvaa vaiko vähähiilisestä teräksestä valmistettuja.
Takonaulojakaan ei olisi pystynyt käyttämään ja taivuttelemaan, ellei seppä olisi saanut valmistettua niitä niukkahiilisestä teräksestä.

Niukkahiilinen tai matalahiilinen teräskin on oma terminsä, jolla tarkoitetaan noin alle 0,25 %:n hiilipitoisuutta, mutta miekkojen ja puukkojen valmistukseen sopivaa terästä sanotaan korkeahiiliseksi teräkseksi tai hiiliteräkseksi.

Tässä puukko.infossa on asiaa puukkoteräksistä: http://www.puukko.info/modules.php?op=m ... 2&pageno=3

Samurai-miekan hiilipitoisuus oli videon mukaan 0,7 %, joka on samaa luokkaa kuin suomalaisiin puukkoihin käytetyssä teräksessä. Hiiliteräksestä tehdyn puukon saa hyvin teräväksi hiomalla ja lopuksi nahalla kiillottamalla.

Suomalaiset sepät todennäköisesti arvioivat hiilipitoisuuden rautakappaleen lohkopinnoista samalla silmämääräisellä tavalla kuin samurai-miekan tekijät videolla. Tiedon ja taidon siirtyminen on tapahtunut mestari ja kisälli -periaatteella tai perinnöksi jälkeläisille. Pelkkä taitokaan ei aina ole riittänyt, sillä raudan raaka-aineen epäpuhtauksilla on myös iso merkitys lopputulokseen.

Itämerensuomen sana rauta on lainattu joko muinaisgermaanin sanasta tai muinaisesta baltialaisesta sanasta, jotka molemmat merkitsevät punaista. Kyse on ruosteen punaisesta tai hematiitin punasta. Punamulta sisältää hematiittia Fe2O3 ja saa siitä värinsä.

Muissa suomensukuisissa kielissä raudalla on toista alkuperää olevat nimitykset.

Rauta on marin kielessä kǝrtńi, udmurtiksi kort ja komiksi kert. Rauta on iraniksi *kārt- ja persiaksi kärd ja ossetiaksi kārd jotka lienevät yhteydessä edellä mainittujen kielten sanoihin.

Suomen sanalle karaista/karkaista ei ole keksitty etymologiaa. Sitä pidetään johdoksena sanasta karkea. Ehdotan että etymologia liittyy marin, udmurtin ja komin sanoihin ja jotain kautta iranilaisiin tai kantaintialaiseurooppalaisiin sanoihin.

Karkealla on merkitys kova ja viron sana karge tarkoittaa 'kova, kankea, hauras'. Kovaa merkitsevä sana kanta-IE:ssa on *kar ja vanhassa intiassa khára.

Mm komissa kovaa merkitsevä sana on ćori̮d ja kantamuoto *ćarV. Ehkä noilla on yhteys suomen karkeaan.

Kovaa merkitsevästä sanasta karkea olisi siten tullut suomessa sana karkaista, joka tarkoittaa kovettamista. Karaista <-> karo, kara samoin kuin valaista <-> valo? Karo ja kara merkitsevät tappia, kuivettunutta puun oksaa, siitintä. Karanko on kuivunut puun runko. Ehkä yhteys ei olekaan puun kuivuminen vaan puun kovettuminen sen kuivuessa ja kyse kovaa merkitsevän sanan johdoksista.

Unkarin miekkaa tarkoittava sana on kard ja liettuan kardas. Norjassa miekka on kårde. Nuo miekkaa tarkoittavat sanat lienevät johdoksia kovaa merkitsevästä sanasta.

Kun rautaa sulatetaan kerääntyy rauta möykyksi. Möykyn ydin on rautaa. Ydin on englanniksi core, joka oli hiittiläisillä kar/kard ja vanhassa kreikassa kardía. Viittaa taas kovaa merkitseviin sanoihin ja niiden johdoksiin.

Itämerensuomen karsi on hiiltynyt osa, raudan kuona, katku, käry josta venäjään karzevina 'pohjakuona; ruoste'.

Suomen karta ja sen vastineet muissa ims-kielissä tarkoittavat peltiä.

Raudan sulatusuunia kutsutaan englanniksi sanalla hearth, jonka kanta-IE muoto on *kera 'polttaa', josta on tullut latinan carbo 'hiili' ja baltin sana karsta 'polttaa'. Suomen sana karsta on synonyymi karsille ja merkitsee myös hilse (rauta hilseilee kun sen pinta hapettuu), pajakuona.

Kantauralilainen sana uunille on *kerV, viron keris, kiris, udmurtin gur ja komin gor. Muinaisissa dravidialaisissa kielissä *kar tarkoitti sulaa.

Tuosta kaikesta ei mitään varmaa johtopäätöstä voi vetää, mutta muutama ehdotelma kuitenkin. Muiden uralilaisten rautasanan ja itämerensuomen sanojen välillä lienee yhteys mutta ims:ssä merkitys ei ole enää rauta, vaan mm pelti, kova jne. Ehkä merkitys kova monille kar-sanoille ei ole se alkuperäinen, vaan polttaminen on alkuperäinen merkitys, josta sitten on kehittynyt erilaisia johdoksia.

[Niitä sun näitä]

Järvimalmi lienee ollut aikoinaan helpointa raaka-ainetta raudan valmistukseen.

Kainuussa on järvimalmia käytetty pienimuotoisesti raudan valmistukseen luultavasti kautta aikain. Kirkasvetisiä järviä Kainuussa riitti tuohon aikaan ja järvimalmia nostettiin monessa paikassa. Nyt ei taida vedet olla enää kovinkaan kirkasvetisiä, ei ainakaan Oulujärvessa, mutta järviä riittää edelleenkin. Pohjassa oleva malmikin on jo saattaanut painua liejun sekaan piiloon jopa Kivesjärvessäkin. Ennen se kuulemma paikallistettiin tähystämällä.

Hyötysuhde oli kohtuullisen hyvä eli alla olevan tekstin mukaan 300 kg järvimalmia eli Hölmää, antoi jopa 30 kiloa vähärikkistä hyvälaatuista rautaa. Tervanpoltosta tuli hiiltä valtavat määrät ihan oheistuotteena. Rauta-hyttejä on ollut mm. Paltamon Hakasuolla, joka sijaitsee aivan Kivesjärven kupeessa. Olipa siellä oikein ruukki 1850 -luvulla. Kainuussa hytti-sanaa on käytetty paikannimistöönkin, kuten Hyttikangas Paltamon Mieslahdessa.

Hyrynsalmella on vanhan 4-tien varrella sijaitsevassa kotieseutumuseona olevassa vanhassa talossa useitakin rauta-hyttejä, vieläpä ihan talon lähimaastossa. Niissä on varmasti jotain rautatuotteita valmistettukin, koska niitä on tehty useita samalle metsäiselle alueelle.

Kaunislehdon talomuseo

http://www.hyrynsalmi.fi/alltypes.asp?d ... u_id=111#5

Oravivaarassa sijaitseva museo esittää 1800- ja 1900-luvun vaihteen asumistapaa Kainuussa. Sijainti Hyrynsalmi, Oravivaara, n.8 km Hyrynsalmelta Ristijärvelle
vanhaa tietä.

Luettelosta löytyy Paltamossa Kivesjärvellä olleesta ruukista maininta.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_S ... aruukeista

"Kives Paltamo harkkohytti järvimalmi 1852 1859 Myllyrannan apuhytti"

Tuossa kuvasarjassa on "retrohytti" muutaman vuoden takaa. Muutamana kesänä järjestetyssä yleisötapahtumassa siinä on saatukin pieni "nokare" jonkinlaista rautaa aikaiseksi.

KIVEKSEN RUUKKI

http://www.paltamo.fi/kylayhdistykset/h ... uukki.html

Entisestä mahtavasta Kiveksen ruukista ei ole säilynyt muuta kuin sammalen peittämiä perustuksen kiviä. Erään kertomuksen mukaan "päärakennus oli niin pitkä, että toisessa päässä oli ilta, kun toisessa päässä vasta heräiltiin."

http://www.kajaaninyliopistokeskus.oulu ... pal021.jpg

http://www.kajaaninyliopistokeskus.oulu ... uu/061.htm


Hakasuon mylly kesäkuussa 2010

http://ukko64.1g.fi/kuvat/Kainuun%20pur ... sa%202010/

Rautahytin toimiva malliuuni

http://ukko64.1g.fi/kuvat/Kainuun+purom ... liuuni.jpg

Sama paikka "toiminnassa":

http://www.paltamo.fi/kylayhdistykset/h ... s/Raud.jpg
http://www.paltamo.fi/kylayhdistykset/h ... /rauta.jpg
http://www.paltamo.fi/kylayhdistykset/h ... rauta1.jpg


KIVEKSEN RUUKKI

http://www.paltamo.fi/kylayhdistykset/h ... uukki.html

"Varisjoen niskassa oli ennen paikka, johon suuret veneet toivat Kivesjärven malmia. Järvimalmi eli hölmä oli nostettu pitkävartisilla kauhoilla Kivesjärven pohjasta Hangonsaaren ja Peltosaaren väliltä.
Kun vene toi hölmälastin rantaan, lasti purettiin kasaan ja otettiin siitä käsittelyyn. Hölmä kuljetettiin ensin hevosella Kiveskoskelle.
Myöhemmin kuljetus ilmeisesti tapahtui veneillä joen itäpuolella olevia kanavia pitkin myllyn pohjois- ja koillispuolelle, missä rautahytit sijaitsivat. Hölmä poltettiin ensimmäisen kerran rautalevyn päällä halkojen seassa, jolloin siitä paloi multa ja liika ruoste ja se suli harkoiksi.
Harkot rikottiin sitä varten tehdyssä ruuhessa, jolloin rauta-aines keräytyi päälle ja ruoste pohjalle. Sieltä ruoste varistettiin vähitellen pois.
Varsinainen raudanteko tapahtui sulatusahjossa eli hytissä. Hytti ympäröitiin hirsistä salvetulla ja puolitoista metriä korkeaksi tehdyllä puukehikolla. Sen sivussa alhaalla olevasta aukosta sulatettu aines laskettiin ulos. Kehikon sisäpuolella oli kivistä muurattu kerros sekä sen ja puukehikon välissä hiekkaa. Se suojasi puuosia syttymästä tuleen.
Hytti oli ylempää leveämpi kuin keskeltä, josta se oli läpimitaltaan puolisen metriä, mutta laajeni taas alempana. Hytin pohjalle tampattiin tiivis multakerros.
Puolisen vuorokautta kestäneen sulatusvaiheen aikana ahjoon ammennettiin vuoroin hölmää ja hiiliä eli sysiä. Koska tervanpoltto eli kukoistusaikaa ei hiilistä ollut pulaa. Tulta pidettiin koko ajan vireillä suurien palkeiden avulla, joiden suu oli kehikon suppeimmassa kohdassa. Hölmää pantiin sisään kerralla toista litraa. Jos oli sateetonta ja kaikki sujui muutenkin hyvin, voitiin puolessa vuorokaudessa käsitellä noin 300 kilon hölmämäärä. Siitä saatiin rautaa kymmenisen prosenttia.
Lietsomiseen kuten raudanvalmistuksen muihinkin vaiheisiin meni melkoisesti aikaa. Edellä mainitun hölmämäärän nostoon ja vetoon kului helposti päivä, kuten myös sysien ja halkojen hankkimiseen. Ahjon tekokin vaati päivän, joten kolme - neljä päivää tarvittiin 30 kilon rautamäärän tekoon. Tosin samaa hyttiä voitiin yleensä käyttää kymmenisen kertaa. Jos suurempia hölmämääriä käsiteltiin yhtäjaksoisesti, voitettiin ajassa. Rauta oli arvossaan, niin suuren työn takana se oli. 30 kilosta rautaa saatiin puolikymmentä rautakankea tai kymmenet aitan saranat.
Raudan valmistuksessa syntyi kuonaa huomattavia määriä. Myllyn lähellä on kolme kumpua, jotka ovat syntyneet kuonasta eli slagista.
Rautahyttien toiminta kesti vuodesta 1852 vuoteen 1859, jolloin ne kannattamattomina lopetettiin ja ruvettiin rakentamaan masuunia Hotellinkoskelle. Suurta sokeritoppaa muistuttavat, 20-30 kg painavat harkot kuljetettiin kesäisin hevosella tai veneellä Oulujärven rantaan Varislahteen. Sieltä purjealus Paaso vei harkot Vaalaan Myllyrannan pääruukille edelleen jalostettavaksi. Talvella harkot ajettiin reellä Kivesjärven kautta Vaalaan. Myllyrannan kankipajalla niistä tehtiin erilaisia tarvekaluja, kuten kelanakseleita, sahan kampiakseleita, peräsinrautaa ym. Tuotteita vietiin Oulun laivanvarustajille ja jopa Pietariin asti. Paikalliset sepät pitivät Kiveksen ruukin rautaa parempana kuin ostorautaa, joka tuli lähinnä Ruotsista."

P.S.

Paltamossa riittää hauskoja paikannimiä, joita on jopa yritetty sensuroida 1970 -luvun karttoihin! Sieltä löytyy Kivesjärvi, Kiveskylä, Kivesvaara ja Mulkkusaaret Oulujärven Paltaselältä. Juuri nuo saaret yritettiin vääntää "Ryhmäsaariksi" 1970 -luvun karttoihin. Kun lähdettiin Kivekselle, niin kaikki tiesi, ettei menty "omille taskuille" tms. alapäänasioihin, vaan lähdettiin käymään naapurikylään...

Kiveshän tarkoittaa alunperin lämmittämällä käpristetyn tuohenkäppyrän sisään kätkettyä pientä kiveä ja tätä "yhdistelmää" käytettiin kalanpyydysten alapainoina eli verkon alapaunassa painona. Toki tuohipussi, tai paremminkin kivespussi, saattoi olla sidottukin, kuten noissa kuvissa näyttäisi olevan.

http://suomenmuseotonline.fi/fi/kuva/Su ... mbnail.jpg

http://suomenmuseotonline.fi/fi/kuva/Su ... mbnail.jpg

[Starikku]

Mielenkiintoista asiaa mielenkiintoisesta aiheesta. Tuli pari juttua mieleen.
Muistan lukeneeni jostain että Salmista oli löydetty joskus 50 prosenttista järvimalmia, sen piti olla Suomen ennätys.

Salmi-nimisen kunnan nimi ei ole tullut vesistöä tarkoittavasta kapeasta lahdesta vaan alueella aikoinaan olleista lukuisista sepistä, joista olisi käytetty salmi-nimitystä.
Näiden juttujen pätevyydestä tai pätemättömyydestä en osaa sano mitään varmaa.

[Veikko Palvo]

Mielenkiintoista asiaa mielenkiintoisesta aiheesta. Tuli pari juttua mieleen.
Muistan lukeneeni jostain että Salmista oli löydetty joskus 50 prosenttista järvimalmia, sen piti olla Suomen ennätys.

Salmi-nimisen kunnan nimi ei ole tullut vesistöä tarkoittavasta kapeasta lahdesta vaan alueella aikoinaan olleista lukuisista sepistä, joista olisi käytetty salmi-nimitystä.
Näiden juttujen pätevyydestä tai pätemättömyydestä en osaa sano mitään varmaa.

Onko rautahyteistä Salmin pitäjässä olemassa tietoja ja miten niitä lienee karjalan
livvin murteella nimitetty?
Suojärvikin kuului vuoteen 1930 Salmin pitäjään.
Annantehdas Karatsalmen kosken rannalla käytti järvimalmia raaka-aineenaan. Pitkärannan rautakaivoksen kukoistusaika on ollut 1800-luvun lopulla.
Annan ruukki on histdoc.net/Riitta Hjerppe mukaan ollut 1844 Suomen suuriruhtinaskunnan 5:ksi suurin teollisuusyritys yhdessä Tulemanjoen sahan kanssa, omistajina F. ja S. Gromow, Salmi

Ja 1866 Pitkärantayhtiö on ollut Suuriruhtinaskunnan toiseksi suurin teollisuusyritys.
Annan ruukin
masuuni on valmistunut 1809 ja tehdasrakennus 1814 ja ruukki on toiminut vuoteen 1905 asti.
Annantehtaan sanotaan työllistäneen "tuhansia", metsä - alue 2400 neliö-km.

Järvimalmin rautapitoisuudesta Salmissa en ole löytänyt tietoja, Kainuun
hölmällähän rautapitoisuus oli 10 %:a. ( 300 kg:sta hölmää 30 kg rautaa )
lisäys:
Ilomantsin Möhkön rautaruukin sivuilla sanotaan järvimalmin rautapitoisuuden olleen 20 - 50%.

Salmin suunnan sepistä
http://www.agricola.utu.fi/keskustelu/v ... =10&t=2065 "Viaporin kultatynnyrit" oli
puhetta kolikkosepistä 1600-luvulla.
Mutta
voisi olettaa Salmissa olleen rautahyttejäkin ja talonpoikaista raudanvalmistusta?

Veikko Palvo

jk. Tietolähteenä Raja-Karjalan kolikkosepistä oli: Kimmo Katajala, Suurvallan rajalla - Ihmisiä Ruotsin ajan Karjalasta, Hist.arkisto 118, SKS 2005

[Veikko Palvo]

Salmi-nimisen kunnan nimi ei ole tullut vesistöä tarkoittavasta kapeasta lahdesta vaan alueella aikoinaan olleista lukuisista sepistä, joista olisi käytetty salmi-nimitystä.
Näiden juttujen pätevyydestä tai pätemättömyydestä en osaa sano mitään varmaa.

Kreivitär Anna Orlovan sanotaan tässä olleen
http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/5225/ Maanomistaja, Sahanomistaja ja
Maaorjuuden vastustaja.
Epäilemättä ylhäisaatelinen hovineiti olikin Laatokan- ja Raja-Karjalan suurimpia maanomistajia ja suuri sahojen omistaja ja hän lienee harjoittanut hyväntekeväisyyttäkin.
Mutta
kreivittären talousasioita hoitaneet Salmissa ja muistaakseni Sortavalassakin asuneet
käytännön johtajat eivät ole olleet maaorjuuden vastustajia.
Karatsalmen
1809-1814 perustetulle rautatehtaallekin; Pyhän Annan ruukille tuotiin maaorjia kreivitär Orlovan perimiltä suuremmilta alueilta Venäjältä.
Kuinkahan
suuri tuo ihmismäärä lienee ollut ja tekivätköhän he kaiken Pyhän Annan rautaruukin vaatiman työn järvimalmin nostosta alkaen?

Ilomantsin Möhkön järvimalmiruukin
http://www.mohkonruukki.fi/rautaa_jarvimalmista.htm sanotaan työllistäneen
noin 2000 henkeä ja vuosituotannon suurimmillaan olleen 6000 tonnia rautaa,
järvimalmia sanotaan kauhotun avannoistakin käsin ja 15 000 t vuodessa.
Annanruukin
tuotantohuipun sanotaan olleen 3000 tonnia rautaa vuonna 1855.

Veikko Palvo

[Tomppa]

Väitit aiemmin, että takkirautaa/valurautaa voi takoa ja tarkensit myöhemmin, että sitä voi takoa vain kuumana! Tarjous on yhä voimassa ja olet tervetullut milloin vain esittelemään sepäntaitojasi. Voin järjestää aiheesta seminaarin näytöksineen vaikka tänne Strömforsin ruukin yläpajaan, sillä sen verran kiinnostavalta väite kuulostaa.

Nähtävästi tässä on oleellista todistaa ettei suomalaisilla ole koskaan järki toiminut ja vain ruotsinkieliset ovat pelastaneet Suomen innovaatioillaan.

[wejoja]

Väärin arvattu! Itä-Uudenmaan ja Kymenlaakson rannikolla oli myöhäisellä rautakaudella pysyviä työalueita ja asuinpaikkoja ja pinttyneimpienkin fennomaanien, svekomaanien ja muiden kieli- ja kulttuurikiihkoilijafundamentalistien on se nieltävä kaikkine karvoineen ja sisälmyksineen