Niitä sun näitä
Viestit: 565
Liittynyt: 20.12.11 00:11

Suomen sotapolitiikka ja Kivimäen kirje ulkoministeri Wittingille

01.02.12 11:47

Tämä viestiketju on toimituksen toimesta jaettu ja otsikoitu uudelleen ketjusta:
Hollannin ja Belgian kansojen pakkosiirrot

***


Kivimäeltäkään ei tainnut montaa kirjettä jäädä polttamatta. Tämä yksi säilynyt kirje on hyvin mielenkiintoinen. Tämä Tuomiojan sivuilla pitkään esillä olleen kirjeen laitoin esiin ihan huvin vuoksi, kun tuossa ketjussa oli puhetta Kivimäestä. Se ei siis varsinaisesti liittynyt Hollannin ja Belgian kansojen pakkosiirrot -ketjun aiheeseen. Olkoon sitten täällä tälleen erillisaiheena esillä, jos vaikka jotakuta sattuu aihe kiinnostamaan. Siistin hieman tekstiä vähemmäksi epäolennaiselta osin, ettei se ole niin "irti reväistyn" oloinen.

"Uusi asiakirja valaisee Suomen sotapolitiikkaa", avausteksti Erkki tuomiojan kotisivuilla, 29.7.2005

http://www.tuomioja.org/index.php?mainA ... ge&id=1285
"Kyse on vuosina 1940-44 Berliinissä Suomen lähetti­läänä toimi­neen Toivo Mikael Kivimäen ns. H.V.-kirjeenä silloi­selle ulkomi­nisteri Rolf Wittingille lähettämästä raportista tapaamisestaan valtakun­nan­marsalkka Göringin kanssa juhannuspäi­vänä 1941, muuta­ma päivä sen jälkeen kun Saksa oli hyökännyt Neuvostoliittoon ja Suomi liitty­nyt sotaan mukaan.

Olen tarkistuttanut, ettei tällaista kirjettä löydy sen enempää Ulkoasi­ainministeriön arkistosta kuin Kivimäen ja Wittingin kokoelmista kansallisarkistossakaan. Se ei ole yllättävää, ottaen huomioon Risto Rytin vuonna 8.6. 1943 tekemän muistiinpanon, joka löytyy kansallisarkiston kokoelmista: "Entinen ulkoministeri Witting luonani. Toi joukon minulle osoitettuja kirjeitä, jotka olivat jääneet hänen haltuunsa. Kertoi Kivimäen pyytäneen häntä, kuten minuakin, polttamaan kaikki Kivimäeltä tulleet yksityiskir­jeet."
Kirje kokonaisuudessaan on seuraava:
Berliinissä 26 p.ke­säk.1941.
Herra Ulkoministeri
Rolf Witting,
Helsinki
H.V.

Juhannuspäivänä kello 12 oli minut kutsuttu valta­marski Göringin puheille Karinhalliin jättämään hänelle myönnetty valkoisen Ruusun Suurristi ketjui­neen. Mukana oli sotilasasiamiehemme eversti Horn sekä saksalaisten sotilashankinnoista Suomeen hyvin tunnet­tu eversti Veltjens. Meidät otti vastaan Göring tila­vassa työhuoneessaan, jossa hän oli yksin saapuvilla sotakartan ääressä, selostaen aluksi pitkälti siihen asti suoritettuja sotatoimia - 2 päivässä oli edetty Minskiin ja tuhottu 2562 venäläistä lentokonetta - ja jätti sitten minulle tilaisuuden tehtäväni suorittami­seen. Lausuin suurristiäni ojentaessani muutamia sano­ja, joissa muistutin mieliin hänen helmikuussa 1940 minul­le antamansa neuvoa, että Venäjän kanssa olisi tehtävä rauha nopeasti sekä samassa tilaisuudessa esittämäänsä lupaustä, että Suomi oli saava takaisin kaiken, mitä se joutuu menettämään, koron kanssa, sekä niitä tervei­siä, jotka hän sotamarsalkka Mannerheimin kautta lä­hetti minulle pääministerinä kesällä 1935 ja joissa oli luvattu, että jos Venäjä hyökkää Suomeen, Göring heti lähettää lentokonelaivueen avuksemme. Vastauspu­heessaan Göring lähti huomautuksesta puhees­sani, että ketjua koristaa hakaristi, joka oli myöskin Saksan vaakunan symboli, ja jatkoi, että hän oli koko Suomen sodan ajan sanonut, että Suomen pitäisi tehdä rauha, ennenkuin Venäjä oli ehtinyt hävittää Suomen sivis­tyneistön ja johtajajoukon, jonka kautta Suomen kansa olisi lopullisesti tullut tuhotuksi, ja lausui iloin­neensa siitä, että Suomi oli noudattanut hänen neuvo­aan. Nyt on Suomi saava hyvityksen. Yhdessä Sak­san kanssa se käy taistelua idän demoonien valtaa vastaan. Kommunismi on Venäjältä hävitettävä ja Venäjä jaettava pikkuvaltakuntiin, jotka eivät enää koskaan voi olla vaaraksi länsimaiselle sivistykselle. Suomi voi valita sellaiset rajat kun se haluaa. Kartalla hän kysyi, mitä rajoja haluaisimme, jolloin hänelle osoi­tin Neu­vosto-Karjalan rajan ja Onegan kaupungin Vienan merel­lä lausuen, että Suomen vanhat asutusalueet kul­kivat sanottua rajaa, samaten kuin Kuolan niemimaankin on vanhaa Suomen asustusta. Tähän hän lausui, että Kuolan rikkauksista on Saksan kanssa tehtävä taloudel­linen sopimus. Entä haluaako Suomi Pietarin - johon sanoin, että Pietari tulee aina olemaan Suomelle uhka­na, johon hän: "Siis se on hävitettävä ja tullaan hävittämään samoin kuin Moskovakin on hävitettävä." Sen jälkeen hän selosti laajasti Molotovin käyntiä Ber­liinissä marras­kuussa 1940, jolloin Molotov oli tehnyt vaatimuksen, ettei Saksa auttaisi Suomea, joka oli Venäjän etupii­rissä ja jonka valloittaminen oli Venä­jälle tärkeätä. Kaksi päivää Saksa koitti välttää vastaamasta Moloto­vin kysymykseen, kunnes Molotov kolmantena päivänä teki sen niin suoraan, ettei vas­tausta enää voitu sivuuttaa. Väliajan Göring oli käyt­tänyt osoittaakseen Suomen kansan urhoollisuuden Füh­rerille, joka sitten olikin vastannut Molotovin kysy­mykseen, miksi Saksa ei tahtonut jättää Suomea Venä­jälle, että ensiksikin Saksa ei toivonut uutta sotaa Pohjolassa ja toiseksi, että niin urhoollista kansaa kuin Suomen ei Saksa voi jättää yksin, koska urhoolli­suus on kaikkien kansojen paras ominaisuus ja piirre, jota Saksa kussakin kan­sassa todella kunnioittaa. Tähän vastaukseen Molotov sai tyytyä (Auswärtiges Amt antoi, kuten muistetaan, tämän keskustelun johdosta kuivan selostuksen, jonka mukaan Saksa ei toivonut uutta konfliktia Pohjolassa ja että Saksalla oli syytä odottaa, että Venäjä nou­datti tätä toivomusta. Göring lähetti eversti Veltjen­sin Mannerheimin luokse, joka häneltä sai jonkun ver­ran täydellisemmän selostuksen asiasta, joka sitten muitakin teitä tuli täydellisem­pänä tiedoksi).
Tämän jälkeen vei Göring minut kahden kesken puutarhaan, jossa istuimme kesäkatoksen alla puolisen tuntia. Sen kuluessa Göring selosti Saksan diplomaat­tista menettelyä ennen sodan puhkeamista, Kreetan valtaamisen tärkeyttä sotatoimien aloittamisella ja Ruotsin suhtautumista, kuten olen raportissani No.8 kertonut. Vielä hän tiedusti, kuinka Suomen työväestö ottaa asian ja vakuutti, että kun sotaretki Euroopassa on päättynyt, ei Eurooppaan enää tule sotaa, vaan suuri työn ja kukoistuksen kausi.
Palattuamme takaisin työhuoneeseen Göring se­litti Saksan operatiivisia suunnitelmia sekä pyysi kiittämään presidentti Rytiä ja sotamarsalkka Manner­heimia saamastaan suuresta kunnianosoituksesta ja näin oli tämä tunnin kestänyt audienssi loupssa.

Terveisin
veljesi
T.M.K. [nimikirjaimet kä­sin}
Kuvat alkuperäisistä sivuista liitteinä: sivu 1 , sivu 2 , sivu 3 .

http://www.tuomioja.org/images/1122619169_kirje1.jpeg
http://www.tuomioja.org/images/1122618937_kirje2.jpeg
http://www.tuomioja.org/images/1122619640_kirje3.jpeg

Niitä sun näitä
Viestit: 565
Liittynyt: 20.12.11 00:11

Re: Suomen sotapolitiikka ja Kivimäen kirje ulkoministeri Wittingille

01.10.13 18:23

Täällä on näkyvillä tuo Suomen Kuvalehden numerossa 39 (27.9.2013 sivulla 55) mainittu) Jokisipilääkin nähtävästi innoittanut Kivimäen kirje Wittingille. Taisipa Ylikangaskin aikoinaan (29.7. 2005) siitä jotain lausua...

http://www.tuomioja.org/index.php?mainA ... ge&id=1285

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”