Juhani Suomi kirjoittaa Vonkamies, 1988: "Paasikiven hallituksen nimittämisvaiheessa oli ajankohtaisin asia välirauhansopimuksen 20. artiklan poliittisten vankien vapauttaminen, johon kytkeytyi kysymys rintamakarkurien ja ns. metsäkaartilaisten vapauttaminen."
"Joulukuun 1944 alussa oikeusministeri Kekkonen kutsuttiin Torniin Savonenkovin ja LVK:n hallinnollisen osaston kenr.maj. V.V.Styrovin puheille."
"Kekkonen puhui sotilaskarkurien armahtamisesta ja neuvostokenraalit vaativat sotilaskarkurien vapauttamista 20. art. nojalla, kenraalien mukaan näiden rikosrekisteriin ei saisi jäädä merkintää"
J.Suomi kirj. Kekkosen suorituttaneen Vankeinhoitoviraston kautta kyselyn siitä kuinka moni sotilaskarkuri oli toiminut myötätunnosta Yhdistyneitä Kansakuntia kohtaan ja
joulukuun tulosten mukaan 544 karkuria 1225 vangista ilmoitti karanneensa juuri siitä syystä.
Joulun 1944 alla kolme LVK:n upseeria tarkasti kuitenkin Turun keskusvankilan ja
käski vankilanjohtajaa vapauttamaan vankeja, minkä tämä tekikin lukuunottamatta
SNS 1:n jäseninä olleita.
"Kekkonen
halusi myös selvittää, oliko LVK:n mukaan vapautettava myöskin muihin rikoksiin, mm. murhiin syyllistyneet poliittiset vangit ja sotilaskarkurit.....ja LVK:n NKVD-ev.ltn
F.Nevolin vaati 20. artiklan toteuttamista, vankien vapauttamista - ei armahdusta."
Tammikuun 1945 puolessavälissä poliittisten vankien ja sotilaskarkureiden vapauttaminen oli lähes täysin suoritettu 20. art. perusteella:
1324 Suomen ja 195 Neuvostoliiton kansalaista ja kaikkiaan 1735 ja
rangaistusta oli alennettu 2349:ltä.
Turvasäilöstä oli vapautettu 320 henkilöä, kirjoittaa Juhani Suomi.
Vonkamies, s.31.: "Vuoden 1945 loppuun mennessä ilmiannot sotarikoksista olivat nousseet yli 2000:een ja ilmiannot kohdistuivat 3700 suomalaiseen."
Onko noista vapautetuista n. 1500:sta sotilaskarkurista ja niistä 2349:stä, joiden tuomiota oli alennettu Sota-arkistossa merkintöjä?
Vai ovatko sotilaskarkurit "kadonneet" Vankeinhoitoviraston arkistoihin?
Ja
entä 3700:aan suomalaiseen kohdistuneet ilmiannot, joiden taustalla lienee ollut ilmiantajien henkilökohtaista kostonhaluakin? Millaisia tietoja heistä ja ilmiantajista on säilynyt?
Veikko Palvo
-
Veikko Palvo
- Viestit: 853
- Liittynyt: 12.10.09 13:13
-
Ruokkoamaton
- Viestit: 45
- Liittynyt: 29.10.09 08:47
Re: Sotauhrit
Hieman edelliseen liittyen: karkuruutta tai joukko-osastosta poistumista ja Ruotsin puolelle menoa esiintyi myös Lapin sodassa eli lähinnä Tornion taistelujen yhteydessä,
Eräässä tapauksessa sotilaspassissa on tästä myös maininta "Syytteeseenpanosta luovuttu 4.12.44 ann. lain noj."
Onko tuo luettava niin että 4. joulukuuta päätettiin luopua syytteeseenpanosta myös näissä tai kaikissa karkuruustapauksissa (eikä vain 20. artiklan perusteella niille, jotka ilmoittivat karanneensa myötätunnosta Liittoutuneita kohtaan)? Ja jos, niin millä tasolla päätös tehtiin?
Vai niin että 4. joulukuuta annettiin joku tietty laki? (Uunompi käyttäjä ei löytänyt Finlexin avulla mitään.)
Eräässä tapauksessa sotilaspassissa on tästä myös maininta "Syytteeseenpanosta luovuttu 4.12.44 ann. lain noj."
Onko tuo luettava niin että 4. joulukuuta päätettiin luopua syytteeseenpanosta myös näissä tai kaikissa karkuruustapauksissa (eikä vain 20. artiklan perusteella niille, jotka ilmoittivat karanneensa myötätunnosta Liittoutuneita kohtaan)? Ja jos, niin millä tasolla päätös tehtiin?
Vai niin että 4. joulukuuta annettiin joku tietty laki? (Uunompi käyttäjä ei löytänyt Finlexin avulla mitään.)
-
Veikko Palvo
- Viestit: 853
- Liittynyt: 12.10.09 13:13
Re: Sotauhrit
Juhani Suomi kirj. hieman epämääräisesti, mutta olisikohan 4.12.1944 ollut pvm, jolloin oikeusministeri U.Kekkonen kutsuttiin Torniin Savonenkovin ja NKVD-kenr.maj. V.V.Styrovin puheille poliittisten vankien ja sotilaskarkurien vapauttamisasiasta?Ruokkoamaton kirjoitti: Eräässä tapauksessa sotilaspassissa on tästä myös maininta "Syytteeseenpanosta luovuttu 4.12.44 ann. lain noj."
Onko tuo luettava niin että 4. joulukuuta päätettiin luopua syytteeseenpanosta myös näissä tai kaikissa karkuruustapauksissa (eikä vain 20. artiklan perusteella niille, jotka ilmoittivat karanneensa myötätunnosta Liittoutuneita kohtaan)? Ja jos, niin millä tasolla päätös tehtiin?
Kyseessä lienee ollut "LVK:n laki."?
J.Suomi
kirj. nkvd-ev.ltn F.Nevolinin ""torjuneen armahdustien, sillä se jättäisi
"suomalaisten partisaanien" papereihin rangaistusmerkintöjä ja vaatineen 20. artiklan noudattamista, vankien vapauttamista."
UKK:n ensisijainen yhdysmies LVK:n oli J.Suomen mukaan "lähetystöneuvos" Jelisejev.
"UKK hoiti 20.art. täytäntöönpanon verraten itsenäisesti"
Ja "ryhtyi joihinkin toimiin odottamatta komission nimenomaisia esityksiä."
J.Suomi kirj.
UKK:n saaneen Jelisejevin välityksellä Savonenkovin hyväksynnän toimilleen ja
"julkinen tunnustus tuli TASS:n 1.1945 tiedonannolla, jossa todettiin poliittisten vankien vapauttamisen ´päässeen sujumaan´vasta Kekkosen aikana."
Vastarintaliikettähän Suomessa ei sotien aikana ollut, kommunistien toiminta ei kohdistunut miehittäjään, vaan maan laillista hallitusvaltaa vastaan.
LVK
näyttää katsoneen kommunistien 1942 loppuun mennessä murskatun vähäisen toiminnan ´partisaanitoiminnaksi.´
Juhani Salminen, Asevelijuntta, Gummerus 1996: "Parhaiten toiminta oli organisoitu Turun alueella, jo 1940 maan alle painunut NKP:n jäsen Lars Levi Junttila jäi kiinni
11.1941, mutta selvisi vankeustuomiolla ja vapautettiin 1944.
Toinen johtajista, Olli Laiho jäi kiinni 12.1942 ja teloitettiin 9.9.1944 Oulussa.
"Junttila
lähetti vakoilutietoja puna-armeijalle ja toimi sodan jälkeen pitkään SKP:n toimihenkilönä."
Ehkä Junttilan henkiinjääminen johtui hänen ryhtymisestään suomalaisten palvelukseen?
"Tampereella toimi Pellervo Takatalon ryhmä 1941 ja 1942 ja desantti Eino Laakso lähetti vakoilutiedot radiolla NL:oon." "Takatalo jäi kiinni 10.1942 ja kuolemantuomio muuttui korkeimmassa oikeudessa elinkautiseksi."
Kommunistit turvautuivat hetimmiten aseenkäyttöön, sillä vaihtoehtonahan oli vakoilijoita melko varmasti odottava teloitus ja poliisit ja sotapoliisit avasivat tulen herkästi vastapuolen aseenkäytön takia.
Näistä 1942 loppuun mennessä tuhottujen ja 1944 vankiloissa elossa olleista lienee
johtunut tuo UKK:n kysymys "murhiin syyllistyneiden poliittisten vankien vapauttamisesta" LVK:lle ja venäläiset katsoivat heidän olleen "partisaaneja."
Juhani Salminen kirjoittaa puna-armeijan kenr.ltn Akseli Anttilan organisoineen
Suomalais-Karjalaisen Sosialistisen Neuvostotasavallan partisaanitoiminnan 1941 ja
"paikallinen venäläisväestö sai erityyppisiä tehtäviä partisaaniliikkeessä."
Tulisikohan
punapartisaanitoiminnan organisointi Neuvostotasavallassa ennen Jatkosotaa ottaa huomioon arvioitaessa syitä Itä-Karjalan venäläisväestön siirtämisestä siirtoleireille?
Veikko Palvo
-
Niitä sun näitä
- Viestit: 565
- Liittynyt: 19.12.11 23:11
Re: Sotilaskarkurien armahtaminen
Rahallinen korvaus sotilaskarkureille maksettiin heidän ilmoitettuaan toimineensa Liittoutuneiden hyväksi. Asiasta kerrotaan mm. tässä kirjassa
Eduskunnan napinpainajat eli MUSTA MUISTIVIHKO osa I 1982
Lohjan Sanomalehti- ja Kirjapaino Oy
Lahti-Saloranta
ISBN 951-9272-78-X Alea-Kirja
Lainaus kirjan sivulta 29: Puheenvuoro K.S 11.3.81 (Kotkan Sanomat ?)
1.7.1981 lähtien aletaan maksaa rintamalisää kaikille seuraavan lausuman mukaisesti: “Eduskunta edellyttää, että selvitetään myös vuoden 1939-1945 sotien aikana vakaumuksensa vuoksi keskitysleireihin ja vankiloihin suljettujen saattaminen korvausten piiriin” Suomeksi sanottuna tämä merkitsee sitä, että kaikille silloisten vihollistemme kanssa yhteistoiminnassa olleille kuten vakoojille, sabötööreille, RINTAMAKARKUREILLE ja muille maanpettureille, ryhdytään maksamaan samansuuruista “rintamalisää” kuin niille suomalaisille, jotka henkensä uhalla ja terveytensä menettäen täyttivät velvollisuutensa maataan kohtaan.”
” Mikäli nyt oikein muistan, on jo aikanaan turvasäilössä ja vankiloissa olleille suoritettukin korvaukset menetyksistään ja henkisistä sekä fyysisistä kärsimyksistään.”
s. 28 Ja että kaikki tulisi täysin todistetuksi, seuraa ohessa vielä ote Eduskunnan pöytäkirjasta vuodelta 1945 (kopio sivulla), jolloin ensimmäiset miljoonat jaettiin jo noille linnassa istujille ja KÄPYKAARTILAISILLE. Toden totta KÄPYKAARTI on saanut monin kerroin enemmän kuin Suomen kaarti! Taisivat silloin RINTAMAKARKURIT tovereineen saada lompakot täyteen-summa oli ollut 92 miljoonaa!
Kokonaissumma oli siis tuo 92 miljoonaa ja se muodostui aluksi maksetusta 17 miljoonasta ja myöhemmin maksetusta 75 miljoonasta sen aikaisesta markasta, vuodelta 1945.
Kirjan lopussa on kopioliitteet eduskunnassa tehdyistä korvauspäätöksistä.
Tämä linkki ei jostain syystä enää toimi, mutta siellä nuo lehtijutut oli aikoinaan esillä:
http://agricola.utu.fi/cgi-bin/lehtikat ... txt=194503
Sanomalehtikatsaus vuodelta 1945:
6.3. Poliittisille vangeille korvauksia 75 milj. mk.
7.3. 4000-5000 suomalaista saa kehotuksen palata Ruotsista kotimaahansa. Niihin kuuluvat sotilaskarkurit, metsätyöläiset ja rouvat.
Jukka Kulomaan Käpykaartiin? -väitöskirjan (Karkuruus Ruotsiin lisääntyy -luku, sivut 337 - 348, katso erikoisesti kirjan sivut 337-341), mukaan Ruotsin Uumajassa oli keväällä 1945 peräti 800 sotilaskarkuriksi luokiteltavaa suomalaista miestä ja näistä 3/4 osaa eli 600 oli kotoisin Suomen ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta!
Tässä on Kulomaan Käpykaartiin? -kirjasta yhtäjaksoinen pätkä s. 340-341 sivuilta:
Sivulla 340:
"Tulevalle kehitykselle enteelliseksi osoittautui kuuden Munsalasta lähteneen sotilaan onnistunut pakomatka Merenkurkun yli vuodenvaihteessa 1943-1944. Miehet saapuivat uudenvuodenyönä veneellä Holmön lähellä olevalle Fjädereggenin majakalle, kertoivat palvelleensa Syvärin rintamalla ja olevansa väsyneitä sotaan. Lehtiuutisten välityksellä asia tuli sittemmin tunnetuksi myös Suomen puolella. Myöhemmin kevään kuluessa luvattomat rajanylitykset alkoivat nimenomaan Merenkurkun alueella huomattavasti lisääntyä sen jälkeen, kun yleiseen tietoisuuteen oli tullut, että ylipäässeitä ei palautettaisi takaisin. Uumajaan perustetulla vastaanottoleirillä kerrottiin toukokuun puolivälissä olleen noin 70 henkeä ja KUUKAUDEN loppuun mennessä valtiollisen poliisin Vaasan osasto arvioi toimipiirinsä kautta lähteneiden luvun nousseen jo toiselle sadalle. Sotilaskarkureiden ohella pakolaisten joukossa oli myös siviiliväestöä.
Vielä jyrkempään kasvuun luvaton liikenne lähti kesällä, kun taistelut rintamilla olivat alkaneet. Heinäkuussa Ruotsin viranomaiset ilmoittivat saapuneiden kokonaisluvuksi jo noin tuhat (1000), joista vajaa puolet oli Valpon arvion mukaan sotilaskarkureita. Pohjanlahden rannikon metsissä ja saarissa tiedettiin piileskelevän lisää väkeä odottamassa otollista ajankohtaa ylimenolle ja öiden elokuussa pimennyttyä alueelle kerrottiin levinneen "oikein Ruotsiin lähtemisen vimma". Liikehdintä heijastu veneiden hontojen voimakkaana nousuna, ja jotkut veneen omistajat näkivät kuljetuksissa myös mahdollisuuden sievoisiin ylimääräisiin ansioihin. karkureiden kertomusten mukaan matkasta saatettiin enimmillään veloittaa kymmenenkintuhatta markkaa.
Ylimenneiden tarkkaa määrää ei saatu selville, sillä kaikki eivät ilmoittautuneet naapurimaan viranomaisille, vaan jäivät piilottelemaan sukulaisten tai tuttavien luo. Osa loikkareiksi epäillyistä saattoi tosiasiassa oleskella edelleen kotimaassa.
Sivu 341:
Sotilaspiirien syksyllä 1945 laatimien luetteloiden mukaan - ne ovat tässä paras ja kattavin lähde - Ruotsiin paenneiden sotilaskarkurien luku kohosi vuoden 1944 alusta lukien noin 800:aan, joista vajaat 80 ajoittui tammi-toukokuulle, noin 660 kesäkuun alun ja välirauhan (19.9.) väliselle jaksolle ja noin 50 myöhempään Lapin sotaan. Pakoajankohta jää tuntemattomaksi noin 130 miehen osalta, mutta on todennäköistä, että pääosa heistäkin on karannut juuri kesän ja alkusyksyn 1944 aikana. Noin kolme neljäsosaa (3/4) luetteloihin merkityistä oli kotoisin Pohjanmaan ruotsinkieliseltä alueelta. Kun mukaan otetaan kaikki sellaiset tapaukset, joita ei ole nimeomaisesti merkitty ennen vuotta 1944 tapahtuneiksi, todetaan Närpiöstä lähteneen lahden toiselle puolelle ainakin 120 miestä, Munsalasta 85, Korsnäsistä 67, Koivulahdelta 57, Vaasasta 43, Oravaisista 32, Raippaluodosta 20, Mustasaaresta 28, Vöyristä 28, Pietarsaaresta 25, Siinpyystä 22, Maalahdelta 20 ja vähintään kymmenen lisäksi ainakin Luodosta, Petolahdelta, Sulvasta, Pietarsaaren pitäjästä, Uudenkaarlepyyn pitäjästä ja Kristiinankaupungista.
Matkalaiset olivat etupäässä rintamajoukoista tai muualle sijoitetuista yksiköistä karanneita, lomilta, sairaalasta tai toipumislomalta palaamatta jääneitä ja kesällä palvelusmääräyksen saaneita vanhempia miehiä. Esimerkiksi Närpiössä kesäkuussa palvelusmääräyksen saaneista noin neljästäkymmenestä vv. 1907-1908 syntyneestä vain kymmenen kerrottiin noudattaneen kutsua."
Kulomaan Käpykaartiin? -kirjan mukaan, sivulla 341 on karkureiden määristä seuraavat lukemat:
1. Närpiö 120
2. Munsala 85
3. Korsnäs 67
4. Koivulahti 57
5. Vaasa 43
6. Oravainen 32
7. Raippaluoto 28
8. Mustasaari 28
9. Vöyri 28
10. Pietarsaari 25
11. Siinpyy 22
12. Maalahti 20
Lisäksi vähintään 10 karkuria: Luoto, Petolahti, Sulva, Pietarsaari, Uusikaarlepyy ja Kristiinankaupunki.
"Matkalaiset olivat etupäässä rintamajoukoista tai muualle sijoitetuista yksiköistä karanneita, lomilta, sairaalasta tai toipumislomalta palaamatta jääneitä ja kesällä palvelusmääräyksen saaneita vanhempia miehiä. Esimerkiksi Närpiössä kesäkuussa palvelusmääräyksen saaneista noin neljästäkymmenestä vv. 1907-1908 syntyneestä vain kymmenen kerrottiin noudattaneen kutsua."
Kulomaan Käpykaartiin? -kirjan sivulla 342 kerrotaan kesällä 1944 Närpiöstä kutsutun 40 1907-1908 syntynyttä miestä aseisiin ja vain kymmenen noudatti kutsua!
Sivulla 343:
"Erään alun perin Pietarsaaressa kootun tykkipatterin postin erikoistarkkailu paljasti, että yksikössä oli keskusteltu jo toukokuussa (1944 lisäys tämän kirjoittajan) yleisesti Ruotsiin menosta ja myös suunniteltu tällaisia hankkeita, koska taistelua "Hitlerin puolella" pidettiin turhana. Suurelta osin ruotsinkielisen 17. Divisioonan postissa pantiin merkille heinäkuussa (1944) merkille "sangen räikeää epäisänmaallisuutta: isänmaakäsitteelle nauretaan, hallituksen jäseniä solvataan, kotiväkeä kehotetaan pakenemaan Ruotsiin, jonne luvataan tulla its perässä... Katkeruuden ja karkuruuden eräänä katalysaattorina pidettiin ruotsinkielisten asevelvollisten sijoittamista suomenkielisiin yksiköihin, joissa nämä olivat joutuneet syrjittyyn asemaan."
Tämä Suomen "isänmaallisuusvyöhyke" eli Suomen ruotsalaisten asuttama rantakaistale on noin 300 km pätkä Vaasan kahtapuolen eli Kokkolasta Kristiinankaupunkiin ja siitä hieman ohi eli aina Siipyyhyn saakka.
http://museum.svof.fi/bild/finkarta.gif
http://museum.svof.fi/finindex.htm
Kummallista ettei länsirannikon ruotsinkielisten sotilaskarkuruudesta 1944-45 Ruotsiin ole tehty perusteellista tutkimusta, ei ainakaan suomeksi.
Eduskunnan napinpainajat eli MUSTA MUISTIVIHKO osa I 1982
Lohjan Sanomalehti- ja Kirjapaino Oy
Lahti-Saloranta
ISBN 951-9272-78-X Alea-Kirja
Lainaus kirjan sivulta 29: Puheenvuoro K.S 11.3.81 (Kotkan Sanomat ?)
1.7.1981 lähtien aletaan maksaa rintamalisää kaikille seuraavan lausuman mukaisesti: “Eduskunta edellyttää, että selvitetään myös vuoden 1939-1945 sotien aikana vakaumuksensa vuoksi keskitysleireihin ja vankiloihin suljettujen saattaminen korvausten piiriin” Suomeksi sanottuna tämä merkitsee sitä, että kaikille silloisten vihollistemme kanssa yhteistoiminnassa olleille kuten vakoojille, sabötööreille, RINTAMAKARKUREILLE ja muille maanpettureille, ryhdytään maksamaan samansuuruista “rintamalisää” kuin niille suomalaisille, jotka henkensä uhalla ja terveytensä menettäen täyttivät velvollisuutensa maataan kohtaan.”
” Mikäli nyt oikein muistan, on jo aikanaan turvasäilössä ja vankiloissa olleille suoritettukin korvaukset menetyksistään ja henkisistä sekä fyysisistä kärsimyksistään.”
s. 28 Ja että kaikki tulisi täysin todistetuksi, seuraa ohessa vielä ote Eduskunnan pöytäkirjasta vuodelta 1945 (kopio sivulla), jolloin ensimmäiset miljoonat jaettiin jo noille linnassa istujille ja KÄPYKAARTILAISILLE. Toden totta KÄPYKAARTI on saanut monin kerroin enemmän kuin Suomen kaarti! Taisivat silloin RINTAMAKARKURIT tovereineen saada lompakot täyteen-summa oli ollut 92 miljoonaa!
Kokonaissumma oli siis tuo 92 miljoonaa ja se muodostui aluksi maksetusta 17 miljoonasta ja myöhemmin maksetusta 75 miljoonasta sen aikaisesta markasta, vuodelta 1945.
Kirjan lopussa on kopioliitteet eduskunnassa tehdyistä korvauspäätöksistä.
Tämä linkki ei jostain syystä enää toimi, mutta siellä nuo lehtijutut oli aikoinaan esillä:
http://agricola.utu.fi/cgi-bin/lehtikat ... txt=194503
Sanomalehtikatsaus vuodelta 1945:
6.3. Poliittisille vangeille korvauksia 75 milj. mk.
7.3. 4000-5000 suomalaista saa kehotuksen palata Ruotsista kotimaahansa. Niihin kuuluvat sotilaskarkurit, metsätyöläiset ja rouvat.
Jukka Kulomaan Käpykaartiin? -väitöskirjan (Karkuruus Ruotsiin lisääntyy -luku, sivut 337 - 348, katso erikoisesti kirjan sivut 337-341), mukaan Ruotsin Uumajassa oli keväällä 1945 peräti 800 sotilaskarkuriksi luokiteltavaa suomalaista miestä ja näistä 3/4 osaa eli 600 oli kotoisin Suomen ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta!
Tässä on Kulomaan Käpykaartiin? -kirjasta yhtäjaksoinen pätkä s. 340-341 sivuilta:
Sivulla 340:
"Tulevalle kehitykselle enteelliseksi osoittautui kuuden Munsalasta lähteneen sotilaan onnistunut pakomatka Merenkurkun yli vuodenvaihteessa 1943-1944. Miehet saapuivat uudenvuodenyönä veneellä Holmön lähellä olevalle Fjädereggenin majakalle, kertoivat palvelleensa Syvärin rintamalla ja olevansa väsyneitä sotaan. Lehtiuutisten välityksellä asia tuli sittemmin tunnetuksi myös Suomen puolella. Myöhemmin kevään kuluessa luvattomat rajanylitykset alkoivat nimenomaan Merenkurkun alueella huomattavasti lisääntyä sen jälkeen, kun yleiseen tietoisuuteen oli tullut, että ylipäässeitä ei palautettaisi takaisin. Uumajaan perustetulla vastaanottoleirillä kerrottiin toukokuun puolivälissä olleen noin 70 henkeä ja KUUKAUDEN loppuun mennessä valtiollisen poliisin Vaasan osasto arvioi toimipiirinsä kautta lähteneiden luvun nousseen jo toiselle sadalle. Sotilaskarkureiden ohella pakolaisten joukossa oli myös siviiliväestöä.
Vielä jyrkempään kasvuun luvaton liikenne lähti kesällä, kun taistelut rintamilla olivat alkaneet. Heinäkuussa Ruotsin viranomaiset ilmoittivat saapuneiden kokonaisluvuksi jo noin tuhat (1000), joista vajaa puolet oli Valpon arvion mukaan sotilaskarkureita. Pohjanlahden rannikon metsissä ja saarissa tiedettiin piileskelevän lisää väkeä odottamassa otollista ajankohtaa ylimenolle ja öiden elokuussa pimennyttyä alueelle kerrottiin levinneen "oikein Ruotsiin lähtemisen vimma". Liikehdintä heijastu veneiden hontojen voimakkaana nousuna, ja jotkut veneen omistajat näkivät kuljetuksissa myös mahdollisuuden sievoisiin ylimääräisiin ansioihin. karkureiden kertomusten mukaan matkasta saatettiin enimmillään veloittaa kymmenenkintuhatta markkaa.
Ylimenneiden tarkkaa määrää ei saatu selville, sillä kaikki eivät ilmoittautuneet naapurimaan viranomaisille, vaan jäivät piilottelemaan sukulaisten tai tuttavien luo. Osa loikkareiksi epäillyistä saattoi tosiasiassa oleskella edelleen kotimaassa.
Sivu 341:
Sotilaspiirien syksyllä 1945 laatimien luetteloiden mukaan - ne ovat tässä paras ja kattavin lähde - Ruotsiin paenneiden sotilaskarkurien luku kohosi vuoden 1944 alusta lukien noin 800:aan, joista vajaat 80 ajoittui tammi-toukokuulle, noin 660 kesäkuun alun ja välirauhan (19.9.) väliselle jaksolle ja noin 50 myöhempään Lapin sotaan. Pakoajankohta jää tuntemattomaksi noin 130 miehen osalta, mutta on todennäköistä, että pääosa heistäkin on karannut juuri kesän ja alkusyksyn 1944 aikana. Noin kolme neljäsosaa (3/4) luetteloihin merkityistä oli kotoisin Pohjanmaan ruotsinkieliseltä alueelta. Kun mukaan otetaan kaikki sellaiset tapaukset, joita ei ole nimeomaisesti merkitty ennen vuotta 1944 tapahtuneiksi, todetaan Närpiöstä lähteneen lahden toiselle puolelle ainakin 120 miestä, Munsalasta 85, Korsnäsistä 67, Koivulahdelta 57, Vaasasta 43, Oravaisista 32, Raippaluodosta 20, Mustasaaresta 28, Vöyristä 28, Pietarsaaresta 25, Siinpyystä 22, Maalahdelta 20 ja vähintään kymmenen lisäksi ainakin Luodosta, Petolahdelta, Sulvasta, Pietarsaaren pitäjästä, Uudenkaarlepyyn pitäjästä ja Kristiinankaupungista.
Matkalaiset olivat etupäässä rintamajoukoista tai muualle sijoitetuista yksiköistä karanneita, lomilta, sairaalasta tai toipumislomalta palaamatta jääneitä ja kesällä palvelusmääräyksen saaneita vanhempia miehiä. Esimerkiksi Närpiössä kesäkuussa palvelusmääräyksen saaneista noin neljästäkymmenestä vv. 1907-1908 syntyneestä vain kymmenen kerrottiin noudattaneen kutsua."
Kulomaan Käpykaartiin? -kirjan mukaan, sivulla 341 on karkureiden määristä seuraavat lukemat:
1. Närpiö 120
2. Munsala 85
3. Korsnäs 67
4. Koivulahti 57
5. Vaasa 43
6. Oravainen 32
7. Raippaluoto 28
8. Mustasaari 28
9. Vöyri 28
10. Pietarsaari 25
11. Siinpyy 22
12. Maalahti 20
Lisäksi vähintään 10 karkuria: Luoto, Petolahti, Sulva, Pietarsaari, Uusikaarlepyy ja Kristiinankaupunki.
"Matkalaiset olivat etupäässä rintamajoukoista tai muualle sijoitetuista yksiköistä karanneita, lomilta, sairaalasta tai toipumislomalta palaamatta jääneitä ja kesällä palvelusmääräyksen saaneita vanhempia miehiä. Esimerkiksi Närpiössä kesäkuussa palvelusmääräyksen saaneista noin neljästäkymmenestä vv. 1907-1908 syntyneestä vain kymmenen kerrottiin noudattaneen kutsua."
Kulomaan Käpykaartiin? -kirjan sivulla 342 kerrotaan kesällä 1944 Närpiöstä kutsutun 40 1907-1908 syntynyttä miestä aseisiin ja vain kymmenen noudatti kutsua!
Sivulla 343:
"Erään alun perin Pietarsaaressa kootun tykkipatterin postin erikoistarkkailu paljasti, että yksikössä oli keskusteltu jo toukokuussa (1944 lisäys tämän kirjoittajan) yleisesti Ruotsiin menosta ja myös suunniteltu tällaisia hankkeita, koska taistelua "Hitlerin puolella" pidettiin turhana. Suurelta osin ruotsinkielisen 17. Divisioonan postissa pantiin merkille heinäkuussa (1944) merkille "sangen räikeää epäisänmaallisuutta: isänmaakäsitteelle nauretaan, hallituksen jäseniä solvataan, kotiväkeä kehotetaan pakenemaan Ruotsiin, jonne luvataan tulla its perässä... Katkeruuden ja karkuruuden eräänä katalysaattorina pidettiin ruotsinkielisten asevelvollisten sijoittamista suomenkielisiin yksiköihin, joissa nämä olivat joutuneet syrjittyyn asemaan."
Tämä Suomen "isänmaallisuusvyöhyke" eli Suomen ruotsalaisten asuttama rantakaistale on noin 300 km pätkä Vaasan kahtapuolen eli Kokkolasta Kristiinankaupunkiin ja siitä hieman ohi eli aina Siipyyhyn saakka.
http://museum.svof.fi/bild/finkarta.gif
http://museum.svof.fi/finindex.htm
Kummallista ettei länsirannikon ruotsinkielisten sotilaskarkuruudesta 1944-45 Ruotsiin ole tehty perusteellista tutkimusta, ei ainakaan suomeksi.