Niitä sun näitä
Viestit: 565
Liittynyt: 19.12.11 23:11

Mitä todellisuudessa tapahtui 11.4.1944 Suomeen tulleelle panssarinlähitorjunta-aseiden 1. erälle?

Mitä 11.4.1944 Suomeen tulleelle panssarinlähitorjunta-aseiden 1. erälle lopulta oikein tapahtui? Miten ja milloin ne jaettiin, jos jaettiin ja paljonko joutui suoranaisesti hukkaan tai ihan sotasaaliiksi viholliselle? Uuno Tarkin Taistelu Viipurista 20.6.1944 -kirjan mukaan näitä uusia pst-aseita jäi lojumaan asemiin, eikä niitä edes osattu käyttää.

Suomalaisilla oli liki 2 kuukautta aikaa keväällä 1944 järjestää uusien saksalaisten pst-aseiden koulutus ja jako rintamajoukoille. Tehokkaan koulutuksen ja aseiden rintamakäyttöön saamisen sijaan nämä tehokkaat uutuudet julistettiin salaisiksi ja varastoitiin divisioona- / rykmenttiportaaseen ja erään lähteen mukaan Kannaksella IV Armeijakunnan varikkoon Perkjärvelle.

Miksi suomalaiset tyri noin raskaasti, vaikka aikaa olisi ollut riittävästi järjestellä asiat kuntoon? Saksa ei tiettävästi vaatinut mitään tällaista menetelyä, koska kyseiset aseet oli jo yleisessä käytössä ja -tiedossa heidän omilla joukoilla kautta itärintaman. Oliko niin, että asioista päättävät tahot eivät tunteneet tai uskoneet noiden aseiden tehoon? Aseiden hankkijat kyllä tunsivat niiden voiman nähtyään niitä Saksassa.

Erikoista on sekin, että useista eri lähteistä samaa kysymystä tarkasteltaessa, ei kahta samanlaista tarinaa löydä! Olisikohan jo kunnollisen tutkimuksen paikka mitä 11.4.1944 Suomeen tulleelle panssarinlähitorjunta-aseiden 1. erälle todellisuudessa tapahtui? Jäikö IV AK:n lähitorjunta-aseita paljonkin Perkjärven varikkoon yhdessä liki 80 000 tykistöammuksen kanssa?
Perkjärven varikon menetys sai erään suomalaisen kenraalin, peräti ihan puolustusministerin, uskomaan maasta oleva kiväärinpanoksetkin lopuillaan! No näin kehnosti ei sentään asiat olleet. Tuosta kiväärinpatruunoiden loppumisesta on maininta Edwin Linkomiehen kirjassa Vaikea aika.

Huollon tilanteesta löytyy mielenkiintoinen artikkeli:

IV ARMEIJAKUNNAN Huollon JÄRJESTELYT KESALLA 1944 TAISTELTAESSA VKT-ASEMASSA

http://users.tkk.fi/jseppane/vkt.txt

Päämajan hukatut kuukaudet -kirjassa kerrotaan sivuilla 157-158 Viivyttely panssarintorjunta-aseiden jaossa -otsikoidussa jutussa hieman erikoisia väittämiä uusien aseiden osalta:
"Saksalaisten ohjeiden mukaan aseita ei pitäisi jakaa joukoille ennen mahdollista hyökkäystä salaamissyistä, vaikka aseita oli käytetty jo Kurskin taisteluissa lähes vuotta aikaisemmin. Näytekappaleet oli saatu Suomeenkin jo edellisenä syksynä. Kotijoukoissa toimeenpantiin joitakin opetustilaisuuksia ainakin Tuusulassa. kenttäarmeijan valtaosalle aseet pysyivät tuntemattomina pitkään vielä hyökkäyksen alettuakin. Kun niitä sitten ruvettiin kiireesti jakamaan, suomenkieliset selosteet ja käyttöohjeet puuttuivat. Viipurin puolustuksessa saatiin kauhuilla osumia vihollispanssareihin, mutta ammukset eivät räjähtäneet, koska niitä ei osattu virittää. Koulutuksesta oli vastuussa Päämajan koulutusosasto, joka oli komentopäällikön alainen ja jaon määräsi Operatiivinen osasto, joka oli päämajamestarin alainen. Yhtymissä ne kuuluivat ampumatarvike- ja taisteluvälinehuoltoon, joka taas oli tykistökomentajan alainen. Vähemmälläkin byrokratialla asia voisi epäonnistua.

Kannaksella IV Armeijakunta sai uusia panssarinlähitorjunta-aseita toukokuun puolivälissä ja ne varastoitiin Perkjärvelle. Kaikkiaan niitä oli 90 panssarikauhua ja niihin 900 ammusta sekä 452 panssarinyrkkiä eli n 30% koko ensimäisestä erästä. Vasta kesäkuun alussa niitä ruvettiin jakamaan yhtymille näytösammuntoja ja koulutustilaisuuksia varten. 10. Divisioonan esikunta pidätti ne 9.6. saakka, jolloin vasta Valkeasaaren puolustajat saivat niitä saman aikaisesti kun torjuivat Pohjoismaiden historian rajuinta hyökkäystä. Martolan divisioonassa (2.D) aseita koeammuttiin jo 6.6. Niinpä murtokohdassa olevan Jalkaväkirykmentti 1:n komentaja everstiluutnantti Viljanen merkitsi muistiin: "Illalla puhelinkeskustelu Ursinin kanssa. Hänen naapurinsa vasemmalla oli havainnut ps-vaunuja vastassaan. Ursin on saanut ps-nyrkkejä ja -kauhuja. Olin tilannut niitä 10 pv sitten enkä ollut saanut vielä niitä. 10.D:ssa niitä oli varmasti ollut kesäkuun alusta. huomennako se alkaa?" Sotahistorian tutkimuksesa esiintyy eriäviä tietoja aseiden määrästä ja kohtalosta. On ristiriitaisia tietoja siitä jäikö niitä alkuperäispakkauksissaan viholliselle Kuuterselässä, Perkjärven kenttämakasiisissa tai muualla. Saksalaisten normien mukaan jaettujen aseiden olisi pitänyt riittää yhden suurhyökkäyksen torjuntaan eli lähes tuhannen panssarin taistelukyvyttömäksi tekemiseen. Koko ensimäisen erän kohtalo olisi erillisen sotahistoriallisen tutkimuksen arvoinen asia. Kenraaliluutnantti Tuompon "Päiväkirjani Päämajasta" ja Päämajan operatiivisen osaston maavoimatoimiston sotapäiväkirja eivät valaise asiaa, koska kummassakaan ei ole ainoatakaan merkintää uusista lähitorjunta-aseista eikä edes panssarintorjunnan avainkysymyksistä."
Juhola Aimo E. - Paulaharju Jyri - Srömberg Georg-Eric: Päämajan hukatut kuukaudet Tilannekuvan hahmottuminen Kannaksella 1944
Kustannus Oy Suomen mies, 2004, 231 s., 1.painos

---

Samasta aiheesta on juttua tuossakin ketjussa. Siinä käydään läpi ko. pst-aseiden hankinnat Suomeen.

Martti V Terä kertoo tarkoin tilastoin ja tiedoin kirjoissaan mm. Saksan ja Suomen ase- ja materiaalikaupoista.

viewtopic.php?f=10&t=4221

Uudet pst-aseet otettiin rivakasti käyttöön joissakin yksiköissä. Martolan 2.D:ssa asia nähtävästi ymmärrettiin ja osattiin, sillä Siiranmäen taisteluissa 13-16.6.1944 tuhottiin panssarintorjunnan toimesta ainakin 28 panssarivaunua, ja suurin osa eli 21 kpl uusilla lähitorjunta-aseilla.

http://www.mannerheim-ristinritarit.fi/ritarit?xmid=145

- Panssarinyrkit 2 kpl
- Panssarikauhut 19 kpl
- 75 K/40 6 kpl
- 76 K/27 1 kpl

Lähteenä Panssari -lehdessä 1956 ollut Adof Ehrnrootin itsensä laatima juttu Siiranmän panssarintorjunnasta. Se löytyy Savon prikaatin historiaa -kirjasta hieman lyhennettynä.

Väänänen Kyösti: Savon prikaatin historiaa. Savon prikaatin ja sen perinnejoukkojen vaiheita Suomen itsenäisyyden ajalla. Mikkelin sotahistoriaa muinaisuudesta nykypäivään. Savon Prikaatin kilta, 1987, 520 + 41 värill. liitekarttaa.

---

Martti V. Terä Kesäkuun kriisi 1944 kertoo samasta asiasta mm. näin: "Kirjelmässä ei esitetä tarvikkeiden toimituksille minkäänlaisia kaupallisia eikä poliittisia ehtoja, ei myöskään mitään rajoituksia näiden uusien erikoisaseiden käytölle".

Kirjan sivuilla 33-34 kerrotaan näin:
"Tämän kirjelmän (SAA/17 733:6 ja 17 734:12) lähetämisen jälkeen Grandell oli Berliinissä neuvottelemassa OKW:n kanssa 12.-17.2.1944, jolloin sovittiin hyvin monipuolisesta erilaisten valmiiden tarvikkeiden ja välineiden, puolivalmisteiden sekä raaka-aineiden toimitusohjelmasta lähikuukausia varten. Neuvottelussa kosketeltuihin kysymyksiin antoi OKW:n puolesta kenr Becker kirjallisen vastauksen 17.2.1944. kirjelmän kohdassa 24b) luvattiin toimittaa Suomeen

- 1700 >>Faustpatronen>> (>>panssarinyrkkiä>>)
- 300 >>Ofenrohre>> (>>panssarikauhuja>>) tavanmukaisine ampumatarvikkeineen, eli 10 laukausta putkea kohti (yhteensä 3000 kranaattia).
- toimitus kahtena eränä, toinen helmikuussa ja toinen maaliskuussa 1944,

Kirjelmässä ei esitetä tarvikkeiden toimituksille minkäänlaisia kaupallisia eikä poliittisia ehtoja, ei myöskään mitään rajoituksia näiden uusien erikoisaseiden käytölle. Aikaisemmissa alustavissa neuvotteluissa ei myöskään ollut puhetta mistään käytön rajoituksista, sen sijaan annettiin kylläkin joitakin ohjeita ja suosituksia aseiden mahdollisimman tehokasta käyttöä varten. Toisessa yhteydessä esitettävistä laivausteknisistä syistä molemmat pst-aseiden erät toimitettiin ja laivattiin samalla kertaa Stettenistä s/s >>Aune H>>:lla, joka saapui Suomeen 11.4.1944. Saksalaiset arvioivat itse, että näillä aseilla voitiin saada tuhotuksi tai saatetuksi taistelukyvyttömäksi ainakin 1000 panssarivaunua. Näin ollen niiden katsottiin määrällisesti riittävän hyvin esimerkiksi yhden suurhyökkäyksen torjuntaan, kunnes täydennystä voitaisiin Saksasta toimittaa."
Terä mainitsee uusien panssarintorjunta-aseiden jaosta 10.D:n JR 1:lle näin:

"Vasta hyökkäyksen ensimäisenä päivänä, 9.6.44 iltapäivällä rykmentti sai neljä >>kauhua>> pataljoonaa kohti sekä jonkin verran >>nyrkkejä>>.

---

Asessori, evp evl Erkki Käkelä kertoo kirjassaan Marskin panssarintuhoojat näin:

Käkelä kirjoittaa sivulla 394:
"Lähitorjunta-aseet saatiin maahamme tilanteen kehittymiseen nähden harmillisen myöhään. Kaikki Saksasta hankitut aseet olivat tiukkojen salassapitomääräysten alaisia. Päämaja painotti 29. huhtikuuta päiväämässään asiakirjassa, että >>aseet on käsiteltävä erittäin salaisina ja ne on varastoitava rykmentin portaaseen. Pataljoonille luovutetaan niitä vain koulutustilaisuuksiin, kuitenkin silloin, kun panssareiden esiintymistä on odotettavissa>>.
Viite PM:n Ase-esik:n pääll:n ak. n:o 2761 / Ase 2 / 41 / sal. / 29.4.1944.
Panssarinyrkkien vähyyden vuoksi aseet taltioitiin aluksi armeijakuntien varastoihin. Edellä mainitun kirjelmän mukaisesti armeijakunnille ja erillisille yhtymille jaettiin 274 panssarikauhua raketteineen (93% kokonaismäärästä) ja 900 panssarinyrkkiä (53% kokonaismäärästä).
Lähitorjunta-aseiden salaaminen oli meillä jo turhaa. Kevättalven 1944 aikana kauhuja ja nyrkkejä oli jäänyt Saksan itärintamalla yhteisen vihollisen tarkasteltavaksi riittävästi. Varmaa oli vain se, ettei panssarintuhoojiamme koulutettu läheskään tarpeeksi uusille, meillä huippusalaisina pidetyille aseille."
Mikkelissä sijainneen saksalaisen operatiivisen Yhteysesikunta Nordin ye-everstiluutnantti Zimmerille on Päämajan operativisen osaston päällikkö, eversti Valo Nihtilä osoittanut 5.5.1944 uusien pst-aseiden jakoa koskeneen ilmoituksen:

Käsipatruunoita (F1 ja F2 aseita eli nyrkkejä)

- Karjalan kannas 700 kpl
- Aunuksen kannas 120 kpl
- Maaselän kannas 80 kpl
- Varalle 800 kpl
Erkki Käkelä: Marskin panssarintuhoojat, WSOY 2000
Suomen panssarintorjunnan kehitys ja panssariyhtymän panssarintorjuntayksiköiden historia

---

Ratkaisun hetkiä - Suomen kohtalonvuosilta 1939-1945 -kirjan artikkelissaan Saksan aseita Suomeen vielä kesällä 1944, s. 292-295, sotahistorioitsijanakin tunnettu Anssi Vuorenmaa kirjoittaa näin:

Sivu 294:
"Suomeen saatiin ensimäiset kauhut ja nyrkit keväällä 1944 - 300 kauhua ja niihin 3000 rakettiammusta sekä 1700 iso nyrkkiä. Niiden jakoa rintamakäyttöön vaikeutti saksalaisten ehto, ettei näitä aseita saanut viedä etulinjaan, jottei niitä jäisi puna-armeijan saaliiksi. Asekaupat hiljenivät tämän jälkeen Suomen rauhantunnustelujen vuoksi, mutta jatkuivat heti Suomen kielteisen asenteen Moskovan ehtoihin tultua julki. Päämaja aloitti panssarintorjunta-aseiden jaon joukoille vapun alla. Panssaridivisioona sai ensimäiset kauhunsa ja nyrkkinsä vapun jälkeen. Kaikkiaan saimme Saksasta hankituksi 1854 jauhua ja niihin runsaat 18 650 rakettiammusta. Isoja ja pieniä panssarinyrkkejä saimme runsaat 26 800 kappaletta. Pienet nyrkit ehtivät rintamalle vasta sodan loppuvaiheessa. Tämän asemäärän laskettiin riittävän yhden suurhyökkäyksen torjuntaan, kunnes täydennykset saataisiin käyntiin. Saksalaisten ehto aiheutti kuitenkin sen, ettei uusien aseiden käyttöön ehditty juuri kouluttaa. Ensimäiset erikoispanssarintorjuntakurssit toimeenpantiin vasta touko-kesäkuun vaihteessa, ja niillä ehdittiin kouluttaa 78 armeijakuntien ja divisioonien panssarintorjuntaupseeria aseiden käytön kouluttajiksi joukoissa. Vähän myöhemmin järjestettiin 76:lle tykistön upseerille vastaavat kurssit. Lisää kursseja oli suunnitteilla, mutta puna-armeijan suurhyökkäys keskeytti niiden toimeenpanon. Näin ollen kenttäkoulutus tapahtui etulinjan tuntumassa, kun joku saksankielntaitoinen käänsi ampumaohjeet suomeksi ja ammuttiin koelaukaukset. - Jalkaväkirykmentti 1:n komentaja, everstiluutnantti Tauno Viljanen vaati uusia aseita rykmentilleen jo toukokuun lopulla, mutta vasta 8. kesäkuuta divisioonan komentaja allekirjoitti jakolistan, jolla rykmentille oli tarkoitus jakaa 7 kauhua ja niihin 42 ammusta ja 28 nyrkkiä."
Vuorenmaa Anssi: Ratkaisun hetkiä - Suomen kohtalonvuosilta 1939-1945
Valitut Palat, 2006, 381 s., 1. painos

Artikkeli on julkaistu Suomen sotaveteraani -lehdessä 6/04 nimellä Saksan sotilasavustusta Suomelle 1944

---

JR 6 Jatkosodassa eli Kannaksen kahlaajat -kirjassa kerrotaan uusien aseiden saantipäivistä seuraavasti sivuilla 378-379:

10.D:n puolustus murtui -luvussa kerrotaan sotapäiväkirjan ottein kuinka 8.6. klo 11 JR 1 sai uudet panssarintorjunta-aseet, panssarikauhut ja -nyrkit. Seuraavalla sivulla (379) kerrotaan kuinka
"Vasta hyökkäyksen ensimäisenä päivänä 9.6. sai JR 1 neljä "kauhua" pataljoonaa kohti sekä jonkin verran "nyrkkejä", vaikka niitä oli saapunut Suomeen jo 11.4.44. Näin pienellä erällä ei ollut mahdollista saada aikaan tehokasta panssarintorjuntaa. Näitä aseita ei tunnettu aikä niiden käyttöä oltu harjoiteltu aikaisemmin."
Häkkinen E.I.: Kannaksen kahlaajat JR6 JatkosodassaHistoriatoimikunta, 1986, 527 s., 1.painos

Veikko Palvo
Viestit: 853
Liittynyt: 12.10.09 13:13

Re: Mitä todellisuudessa tapahtui 11.4.1944 Suomeen tulleelle panssarinlähitorjunta-aseiden 1. erälle?

Katselin tietoja panssarinyrkeistä ja -kauhuista,
http://www.pkymasehist.fi/panzerschreck.html panssarikauhun käyttöön tarvittiin kaksi ja ampumamaetäisyys näyttää olleen noin 100 m ( teoreettisesti pitempi ) ja
yhden sotilaan panssarinyrkin ampumamatka on ollut 20-30 m.!(teoreettinen ehkä 50 m?)
Läheltä
on täytynyt ampua. Ja 75 mm panssarintorjuntatykki painoi muistaakseni n. 1500 kg, joten sen siirtoon lienee jo tarvittu pieni telaketjutraktori.

Ja
tässä http://salpalinjansalat.blogspot.com/20 ... velle.html kirjoitetaan Salpa-linjan panssariestekivityksistä ja -kaivannoista."Panssariestekivitys----ns. vinoestekivitystä. Kivet upotettu 80-100 cm:ä syvälle ja aseteltu panssarin tulosuuntaa ajatellen poispäin kaatuvaksi......ja kiven yksi terävä kulma aina panssarin tulosuuntaan....ammukset kimpoavat helpommin kivestä sivuun panssarin yrittäessä ampua esteeseen aukkoa."
Telamiinoituksista ei tuossa kirjoiteta.

Talvisodan aikainen T-26 ( Vickers ) painoi 6-10 t tyypistä riippuen ja 1944 yleisin
puna-armeijan panssarivaunu lienee ollut T-34, joka painoi 30 - 35 tonnia.
Klim Voroshilov-vaunun paino on ollut n. 50 tonnia.

Kuinkahan sidottuja panssarivaunut ovat olleet teihin ja tiedusteltiinko puolin ja toisin ps-vaunujen reittejä maastossa, vesistöjen ylitykset, sillat ja toisaalta esim. panssarinyrkkejä ja -kauhuja käyttävien sijoituksista ja erityisesti painavien pst-tykkien sijoituksille ja asemille?
Oliko
panssarivaunujen käyttöä varten tehty esim. Kannaksella "panssarikarttoja"?
Molemmilla puolilla rintamaa.

Veikko Palvo

Niitä sun näitä
Viestit: 565
Liittynyt: 19.12.11 23:11

Re: Mitä todellisuudessa tapahtui 11.4.1944 Suomeen tulleelle panssarinlähitorjunta-aseiden 1. erälle?

Veikko Palvo kirjoitti:Katselin tietoja panssarinyrkeistä ja -kauhuista
Tämä taitaa nyt mennä hieman aiheesta ja sen vierestäkin, mutta ei kait se haittaa...

Ontelopanos on vanhaa perua oleva keksintö. Suomessakin tuo ilmiö tunnettin jo 1920 -luvulla pioneerijoukoissa. Joissakin lähteissä on mainittu tätä ideaa käytetyn paljon aiemmin mm. kaivostöissä jo 1700 -luvulla. Joissakin lähteissä keksijäksi mainitaan Charles Edward Munroe.

http://en.wikipedia.org/wiki/Charles_Edward_Munroe

http://en.wikipedia.org/wiki/Shaped_charges

"Onteloammuksen toimintateoria on tunnettu jo vuodesta 1883 lähtien, vaikka sitä käytettiin sotilaallisiin tarkoituksiin vasta toukokuussa 1940 saksalaisten toimesta belgialaista Eben Emaelin linnoitusta vastaan."

http://www.pkymasehist.fi/onteloammus.html


Martti V. Terä kertoo kirjassaan Kesäkuun kriisi 1944, Otava 1967, sivulla 31 maininnan suunnatusta räjähdysvaikutuksesta näin:
"Suunnattuun räjähdysvaikutukseen perustuva ilmiö oli tavallaan tunnettu, joskin tieteellisesti selvittämätön, jo ensimmäisen maailmansodan ajoilta. Tällöin ilmiötä osoittavat havainnot oli tehty pioneeriräjähdystöiden alueella. Havaintoihin ei kuitenkaan kiinnitetty missään suurempaa huomiota, eikä ilmiön soveltamismahdollisuuksiin syvennytty ennen uuden sodan alkua."

"Meillä ensimmäinen kosketus suunnattuun räjähdysvaikutukseen oli saatu ainakin jo vuonna 1919. Vallisaaren asevarikosta oli lähetetty erilaisten räjähdysaineiden kokoelma opetustarkoituksiin käytettäväksi Pioneeripataljoona 2:lle. Asevarikon kirjelmään 7.9.1919, jossa varikon päällikkö selosti lähetystä pataljoonan komentajalle, sisältyy seuraava kohta, joka aseteknisen harvinaisuutensa takia on aiheellista esittää alkuperäisessä muodossaan."

SAA/4381:4

>> Räjähdysainekokoelmassa on mm. trotyylikappale, jonka yksi pinta on muodostettu syvennykseksi. Tällaisella kappaleella on se ominaisuus, että kun tämä ontto puoli asetetaan esim. 3 cm:n vahvuista teräslevyä vastaan ja räjäytetään, syntyy levyyn läpi. Saman kokoinen tasapintainen kappale tekee samaan levyyn vain syvennyksen. Syytä ei nykyajan tekniikka vielä ole kyennyt esittämään. Tällaisia kappaleita voivat joukot itse tarvittaessa helposti ja vaivattomasti muovailla trotyylikuutioista.<<

"Mainittakoon, että näin kovertamalla räjähdysainekappaleen paino aleni noin 1/4-1/3:lla."
(Selvennyksenä lukijoille sanottakoon, että tekstissä esiintyvä sana "läpi" tarkoittaa siis reikää, kirjoittajan huomautus.)

Onteloammuksiin perustuvien aseiden toiminnasta on melko perusteellinen esitys noilla Pohjois-Kymenlaakson asehistoriallinen yhdistys ry:n sivuilla. Useimpia tuolla esiteltyjä aseita oli käytössä Suomessakin, ainakin kokeiltavana.

Pohjois-Kymenlaakson asehistoriallinen yhdistys ry.

Saksalaisten panssarintorjuntaan käyttämät jalkaväkiaseet 2. maailmansodassa

Osa 1: Onteloammus

http://www.pkymasehist.fi/onteloammus.html

Osa 2: Faustpatrone ja Panzerfaust

http://www.pkymasehist.fi/panzerfaust.html

Osa 3a: Panzerschreck

http://www.pkymasehist.fi/panzerschreck.html

Huomaa taulukoissa levat valtavat panssarinyrkkien tuotantomäärät. Kyllä niistä liikeni Suomeenkin rippeitä.

Osa 3b: Liittoutuneiden vastineet

http://www.pkymasehist.fi/liittoutuneiden_aseet.html

Osa 5: Pst-kiväärit

http://www.pkymasehist.fi/pstkivaarit.html

Osa 6: Pistooli- ja kiväärikranaatit

http://www.pkymasehist.fi/kivkranaatit.html

Osa 7: Käsikranaatit

http://www.pkymasehist.fi/kasikranaatit.html

Panssaripanokset

Stielgranate 41

http://www.pkymasehist.fi/pak3536.html

Stielgranat m42

http://www.pkymasehist.fi/pak38.html

Osa 9: Telamiinat

http://www.pkymasehist.fi/telamiinat.html

SUOMALAINEN PANSSARINTUHOAJAMERKKI

http://www.pkymasehist.fi/ptuhomerkki.html

Täältä löytyvät kaikki jäsenlehtien mielenkiintoiset artikkelit:

http://www.pkymasehist.fi/jasenlehti.html


Alunperin useimmat jutut, ainakin pst-lähitorjunta-aseista, olivat tuolla nyt jo suljetulla sivustolla, englanniksi ja ne on sittemmin suomennettu.

http://geocities.com/Augusta/8172/panzerfaust.htm

Nuo sivut on edelleenkin mahdollista katsella Wayback.archive.org :in kautta.

Muista painaa IMPATIENT, jos sivu ei muuten avaudu!

http://web.archive.org/web/200910271504 ... rfaust.htm

Nuo suomenkieliset sivustot on vain "kalpea aavistus" näistä, jo vuosia sitten suljetuista, luultavasti saksalaisista sivuista, joita lukiessani itsekin kiinostuin aiheesta enemmän.

Hauska yksityiskohta sivuilla on aikoinaan Muhoksen, 22.4.1990 palaneen, Pyhänlinna -suojeluskuntatalon kellarista 26.10.1987 löytynyt "asekätkentälaatikollinen panssarinyrkkejä". Niitä oli kyllä useampikin laatikko ja monissa Suomen asemuseoissa olevat panssarinyrkit on juuri näitä samoja "Muhoslaisia", joka oli läpi vuosikymmenten säilyneet kuivassa kellarissa hyväkuntoisina. Yläkerrassa järjestettiin jatkuvasti yleisötilaisuuksia yms.

http://web.archive.org/web/200910271355 ... pzfbox.jpg

Kaikkiaan Muhoksen asekätköstä löytyi panssarinyrkkejä 51 kpl, käsikranaatteja 527 kpl, trotyylia 156 kg ja sytyttimiä 1500 kpl yms. pioneerimateriaalia. Muistelen aikoinaan lehdissä puhutun huomattavasta määrästä panssarintorjuntamiinoja, mutta tuossa listassa niitä ei ollut, ellei tuo tryylimäärä tarkoita sitten niitä. Siitäkään ei paljoa tulisi, jos miinat painaa noin 10 kg kappale.

Lähteenä: Meihin Suomi silloin katsoi, Muhoksen veteraanimatrikkeli, 1992, s. 53

Ruokkoamaton
Viestit: 45
Liittynyt: 29.10.09 08:47

Re: Mitä todellisuudessa tapahtui 11.4.1944 Suomeen tulleelle panssarinlähitorjunta-aseiden 1. erälle?

Meillä on ymmärtääkseni kaksi mahdollisuutta: (1) kuvatunlainen kielto oli todella saksalaisten taholta annettu tai (2) se keksittiin jälkikäteen hätävalheeksi.

(1) on mahdollinen, vaikkei siitä olisi mainintaa Terän tuntemissa dokumenteissa. Kielto olisi tälläin peräisin ylemmältä "sodanjohdolliselta" taholta eikä "asetekniseltä". Salauksen syynä ei tällöin välttämättä olisi aseen olemassaolo, ominaisuudet tai rakenne vaan ehkä nimenomaan se että se oli suomalaisten käytössä (t.s. salauksella olisi pyritty tuottamaan yllätys ja suuremmat tappiot tähän varautumattomalle viholliselle).

(2) on sekin mahdollinen. Yhdistelmä sotaväsymystä, fatalismia, ylioptimismia, byrokraattisuutta, omalle epäpätevyyden tasolle sodan hiljaisempina vuosina nousseita sotilasjohtajia, virheen pelkoa (taakse varastoidut aseet eivät kulu eivätkä katoa, mutta etulinjaan jaetuista voisi tulla selvittämistä) jne on "luonnollinen" selitys. Koska jälkeenpäin oli mahdollista vedota "saksalaisten asettamaan" kieltoon, on ińhimillisesti ymmärrettävää että niin tehtiin.

Olisi toki hienoa, jos jostain löytyisi niinsanottu alkuperäisdokumentti tai edes joku suurhyökkäystä edeltävältä ajalta oleva paperi jossa kieltoon viitattaisiin. Niiden puutteessa kelpaisi myös tieto siitä milloin ja missä "saksalaisten määräys" ensimmäisen kerran sodanjälkeisissä teksteissä mainitaan.

Niitä sun näitä
Viestit: 565
Liittynyt: 19.12.11 23:11

Re: Mitä todellisuudessa tapahtui 11.4.1944 Suomeen tulleelle panssarinlähitorjunta-aseiden 1. erälle?

Ruokkoamaton kirjoitti:Meillä on ymmärtääkseni kaksi mahdollisuutta: (1) kuvatunlainen kielto oli todella saksalaisten taholta annettu tai (2) se keksittiin jälkikäteen hätävalheeksi.
Oikeasti 1. erä lähitorjunta-aseita tuli Suomeen jo paljon aiemmin eli 1942 syksyllä. Mitähän näille aseille mahtoi tapahtua? Niistä ei juurikaan näe sotakirjallisuudessa mainintoja.

Suomessa oli panssarintorjuntaan tehokkaita "onteloaseita" jo vuoden 1942 syksystä alkaen. Kaikki vain tuntuu jääneen "sinetöityinä" varikoihin Päämajan salaussyistä. Itse en ole missään näkemissäni tuhansissa teoksissa havainnut yhtäkään mainintaa, että noilla vuoden 1942 syksyllä ja 1943 keväällä Suomeen saaduilla useilla tuhansilla "onteloräjähteen vaikutukseen" perustuneilla lähitorjunta-aseilla olisi tehty minkäänlaisia "tuhotöitä" vihollispanssareihin. Sen kyllä saa lukea monestakin teoksesta kuinka silloiset pst-tykit (mm. 37 K/40) olivat käyneet tehottomiksi.

Asessori, evp evl Erkki Käkelä kertoo kirjassaan Marskin panssarintuhoojat, sivuilla 353-358, uusista panssarintorjunta-aseista ja niiden tehokkaasta salaamisesta.

Suomi sai ostettua Saksasta jo loka-marraskuussa 1942 5000 kpl 37 K / 40 pst-tykkiin ns. luudanvarsikranaatteja. Lisäksi saatiin kiväärikranaatin ampumalaitteita, kiväärikranaatteja ja erikoiskiväärikranaatteja 1000+1000+1000 kappaletta. Vuoden 1943 aikana em. ampumalaitteita ja kiväärikranaatteja saatiin lisää 100+1000+1000 ja Ps-käsipanoksia m/42 665 kpl.

Nämä kaikki olivat panssarintorjuntaan tarkoitettuja tehokkaita "onteloaseita" ja kiväärikranaattienkin läpäisykyky oli pienestä koostaan huolimatta 50mm ja 60mm. Magneetilla kohteeseen tarttuva käsipanos (m/42 Hafthohlladung 3) läpäisi 140 mm. (Se tosin piti käsipelin viedä kiinni kohteeseensa, joten se ei liene ollut kovin suosittu käyttäjien keskuudessa. Ase lienee tarkoitettu lähinnä poteromiehille tai panssarien lopulliseen tuhoamiseen kasapanoksen sijasta).

Luudanvarsikranaatti m/41 eli virallisesti, 3,7 cm Stielgranate 41, oli tehokas ammus kaikkia panssareita vastaan. Tehokas ampumamatka oli noin 300m ja kantama oli 600m. Onteloammuksen paino oli 8.5 kg ja lähtönopeus 110 m/s. Läpäisykyky oli huimat 180 mm. Ainoa haitta oli tykkien putkiräjähdykset, jonka takia harjoitusammunnat oli kielletty. Samoin niitä voitiin ampua vain saksalaisilla 37 K / 40 pst-tykeillä, joten kalustoa olisi pitänyt tasata eri rintamille.

Sivulla 354 kerrotaan kuinka ase-esittelyä ja -ammuntoja
"saivat tulla seuraamaan seuraavana päivänä (kyseessä on ollut lokakuun 2. päivä 1942) vain upseerit. Aunuksen Ryhmän esikunnasta korkeintaan viisi, Aun.R:n armeijakunnista korkeintaan 10 upseeria, Ratsuväkiprikaatista kaksi ja Panssaridivisioonasta sen komentajan määräämät upseerit. Eikä siinä kaikki, Äänislinnan varuskunnan päälliköidenkin oli osallistuttava tilaisuuteen. Sen sijaan Ps.JP:n tykkikomppanioiden päälliköitä ei voitu komentaa tilaisuuteen. Majuri Rasi ja kapteeni Tuori tosin osallistuivat ase-asittelyyn. Huippusalaiseksi tarkoitetusta tilaisuudesta TK-miehet näpsivät voimainsa tunnossa runsaasti kuvia."
Sivulla 356 kerrotaan kuinka
"Tuntuu käsittämättömältä, että Päämaja terotti edelleen asian erityistä salattavuutta. Taisteluvälineistä ei saanut edes keskustella henkilöiden kanssa, jotka eivät olleet osallistuneet panssarikentällä tapahtuneeseen esittelytilaisuuteen. Saksasta tuotua materiaalia ei saanut aluksi purkaa laatikoistaan, lyijysinetit olivat siitä todisteina tarkastajille. Muutamia kymmeniä kiväärikranaatteja oli tosin varattu harjoitteluun ja niitä käytettiin vasta seuraavan vuoden puolella."
"Ps.Jp sai marraskuun aikana 1942 kiväärikranaatti m/41:n ampumalaitteita 100 kpl ja 30 mm kiväärikranaatteja 275 kpl. Lisäksi pataljoona taltioi varastoonsa 37 K/40:n varsikranaatteja 236 kpl. Seuraavan vuoden toukokuussa pataljoona otti vastaan 320 kpl 30 mm kiväärikranaatteja ja 250 kpl 37 K/40 varsikranaatteja. Toukokuun lähetys oli kokonaisuudessaan tarkoitettu taistelutoimintaa varten."
Kaikki huolella valmisteltu toiminta meni pieleen ja aseetkin taisi jäädä varikoihin sinetöityihin laatikoihinsa kun organisaatiota muutettiin ja siirryttiin Syvärille.

Sivulla 356-357:
"Lähitorjujille tarkoitetut saksalaiset lähitorjunta-aseet jätettiin aiheellisestikin sivuun, sillä ylipäällikkö käski 11. marraskuuta 1942 Taisteluosasto Laguksen perustamisesta ja joukon siirtämisestä heti Syvärinkaupungin alueelle."
Erkki Käkelä: Marskin panssarintuhoojat, WSOY 2000
Suomen panssarintorjunnan kehitys ja panssariyhtymän panssarintorjuntayksiköiden historia

Kyse oli tällaisista aseista, joista löytyy juttua Pohjois-Kymenlaakson asehistoriallinen yhdistys ry:n sivuilta:

Osa 6: Pistooli- ja kiväärikranaatit

http://www.pkymasehist.fi/kivkranaatit.html

Osa 7: Käsikranaatit

http://www.pkymasehist.fi/kasikranaatit.html

Panssaripanokset

Stielgranate 41

http://www.pkymasehist.fi/pak3536.html

Stielgranat m42

http://www.pkymasehist.fi/pak38.html

---

Koulutus näyttää jääneen viime tippaan jopa Adof Ehrnrootin rykmentissäkin:

Savon prikaatin historiaa, sivu 319:
"9.6.illalla käski div-kom joukko-osastojen komentajat Siesjärvelle, jossa divisioonan reservi ja koulutuskeskus sijaitsivat. Siellä esiteltiin ensi kerran panssarinyrkki ja ainakin JR 7:ssä alkoi koulutus jo samana yönä niillä nyrkeillä ja kauhuilla, jotka komentaja toi palatessaan. Rykmentin tykkikomppania sai 10.6.44 klo 01.00 yhden panssarikauhun ja neljä pientä psnyrkkiä ja samana yönä klo 03.00 vietiin pskauhu ja kaksi psnyrkkiä kahden tunnin koulutuksen jälkeen Ohdan tien varteen asemiin. - "
Lähteenä Panssari -lehdessä 1956 ollut Adof Ehrnrootin itsensä laatima juttu Siiranmän panssarintorjunnasta. Se löytyy Savon prikaatin historiaa -kirjasta hieman lyhennettynä.

Väänänen Kyösti: Savon prikaatin historiaa. Savon prikaatin ja sen perinnejoukkojen vaiheita Suomen itsenäisyyden ajalla. Mikkelin sotahistoriaa muinaisuudesta nykypäivään. Savon Prikaatin kilta, 1987, 520 + 41 värill. liitekarttaa.

Niitä sun näitä
Viestit: 565
Liittynyt: 19.12.11 23:11

Re: Mitä todellisuudessa tapahtui 11.4.1944 Suomeen tulleelle panssarinlähitorjunta-aseiden 1. erälle?

Niitä sun näitä kirjoitti:Oikeasti 1. erä lähitorjunta-aseita tuli Suomeen jo paljon aiemmin eli 1942 syksyllä. Mitähän näille aseille mahtoi tapahtua? Niistä ei juurikaan näe sotakirjallisuudessa mainintoja.
Martti V. Terän Tienhaarassa -kirjassa onkin melkoisesti juttua ko. Veltjensistä. Liekö muualla niin paljon kirjoitettukaan henkilökuvausta ko. herrasta, jonka Terä lienee tavannut muutamia kertoja asehankintojen yhteydessä.

Martti V Terä: Tienhaarassa. Syksyn 1940 tapahtumat Barbarossa-suunnitelman taustaa vasten, Otava, 1962.

Asehankinnoista jotain täälläkin:

Saksan tuen loppuminen 1944
Kirjoittaja Niitä sun näitä » 08.02.12 11:32

viewtopic.php?f=10&t=4221

---

Tuosta seuraavasta jutusta kiinnitin huomioni tavallaan epäsuorastikin väittettyihin Talvisodan aikaisiin asehankintoihin Saksasta. Se taitaa olla vähemmän tunnettu aihe, vaikka tuossa lauseessa annetaan ymmärtää, että sellaista olisikin kenties tapahtunut. Näkisipä vain vielä jossain listaa "näistä Saksan aseista Talvisodassa" :=)

Se kyllä tunnetaan hyvin, että Saksa ESTI asetoimitukset Suomeen mm. Italiasta ja nähtävästi monesta muustakin euroopan maasta Ruotsin lehdistön paljastettua eräiden asetoimitusten kulun tai kuljetusyrityksen Saksan läpi Suomeen.

Taisipa Saksan laivasto jopa huoltaa NL:n sukellusveneitäkin Itämerellä jossain vaiheessa. (Oliko se sitten Talvisodan aikana tai sen jälkeen).
”Talvisodan jälkeen vanhempani kutsuttiin juhlalounaalle Helsinkiin, jossa Mannerheimin pyynnöstä presidentti Risto Ryti esitteli Suomen Valkoisen Ruusun komentajamerkin. Suomen marsalkka pujotti kunniamerkin hymyilevin kasvoin isän kaulaan.”
Tokihan Otavan lehti hehkuttaa omia tuotteitaan:
Mannerheimin, Göringin ja Veltjensin henkilösuhteita käsitellään laajemmin Markku Jokisipilän ja tämän jutun kirjoittajan Janne Könösen kirjassa Kolmannen valtakunnan vieraat - Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933-1944 (Otava). Suomen Kuvalehti ja Otava kuuluvat samaan Otava-konserniin.


Natsi-Saksan ”mysteerimiehen” poika: ”Isäni ja Mannerheim tutustuivat jo ennen talvisotaa”

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa ... aa?ref=top

4.10.2013 klo 11:45

Natsi-Saksan ”mysteerimiehen” poika: ”Isäni ja Mannerheim tutustuivat jo ennen talvisotaa”

Jutussa siis kerrotaan everstiluutnantti Joseph Veltjensin pojan näkemyksiä isästään, jota SK:n jutussa nimitellään peräti "mysteerimieheksi".

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”