Avatar
ajnyga
Viestit: 36
Liittynyt: 28.06.05 12:21

Joko metsäkaartilaisista saa kertoa?

Vaikka foorumille on nyt kertynyt useampikin sotiin liittyvä keskustelu, nostan esille vielä yhden. Sunnuntain Satakunnan Kansassa kysytään, voiko metsäkaartilaisista jo puhua?
Joko nyt, lähes 70 vuotta tapahtumien jälkeen, voi rintamapalvelua pakoilleista metsäkaartilaisista puhua avoimesti ja oikeilla nimillä?

Porilainen ohjaaja ja tuottaja Antti Välikangas on sitä mieltä, että arkaa asiaa täytyy jo voida avata. Sen hän tekee juuri valmistuneessa tv-dokumentissa Metsäkaartilaiset, vaikka häntä jopa suorasanaisesti kiellettiin käsittelemästä aihetta. Monet myös kieltäytyivät haastatteluista.

Lähde: Satakunnan kansa.
Onko sotiin liitettyjen sankarimyyttien merkitys edelleen niin suuri, ettei omasta suvusta mahdollisesti löytyviä kieltäytyjiä haluta nostaa esille? Lisäksi monessa tapauksessahan puhutaan vielä elossa olevista miehistä.

Niitä sun näitä
Viestit: 565
Liittynyt: 19.12.11 23:11

Re: Joko metsäkaartilaisista saa kertoa?

Jukka Kulomaan Käpykaartiin? -väitöskirjan mukaan Ruotsin Uumajassa oli keväällä 1945 peräti 800 sotilaskarkuriksi luokiteltavaa suomalaista miestä ja näistä 3/4 osaa eli 600 oli kotoisin Suomen ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta!

Käpykaartiin? -kirjan luvussa Karkuruus Ruotsiin lisääntyy, sivut 337 - 348, kerrotaan lyhyesti mitä länsirannikolla tapahtui. Syytä runsaaseen sotilaskarkuruuteen on haettu milloin uskonnollisista- tai poliittisista syistä ja tietysti pasifismista ja vuoroin tutusta kielestä lahden takana ja lyhyestä matkasta turvaan. Kirjoissa puhutaan Munsalalaisuudesta.

Munsalasta ja sen naapurikunnista lähdettiin 1944 "lännen teille" todella runsain joukoin. Sotilaskarkureita oli kesällä 1944 melkoisesti tällä rannikon "isänmaallisuusvyöhykkeellä" eli Suomen ruotsalaisten asuttamalla rantakaistaleella, joka on noin 300 km pätkä Vaasan kahtapuolen eli Kokkolasta Kristiinankaupunkiin ja siitä hieman ohi eli aina Siipyyhyn saakka.

http://museum.svof.fi/bild/finkarta.gif

http://museum.svof.fi/finindex.htm

Missä on veljesi? on erikoinen kirja sotilaskarkuruudesta. Kirja käsittelee 4 karkurina teloitetun Suomen ruotsalaisen vaiheita kesällä 1944 ja tapahtumia sen jälkeen.

Erik Andrén: Missä on veljesi?. Sahlgrenin kustannusliike Oy, 1983
Alkuperäinen teos: Var är din broder?, 1983

viewtopic.php?f=10&t=4099&start=135


Rahallinen korvaus sotilaskarkureille maksettiin heidän ilmoitettuaan toimineensa Liittoutuneiden hyväksi. Asiasta kerrotaan mm. tässä kirjassa

Eduskunnan napinpainajat eli MUSTA MUISTIVIHKO osa I 1982

viewtopic.php?f=10&t=4220&p=22205


Sotapoliisin toimintakertomuus touko-elokuu 1944 antaa erikoisen kuvan tästä "muuttoliikkeestä länteen"

http://www.jarmonieminen.fi/historia/?cat=45

Munsalalaisuutta ja karkuruutta Ruotsiin selitetään joissakin kirjoissa, mutta yleensä hyvin lyhyesti.

Antti Juutilaisen Rinta rinnan -kirjan esipuheessa sanotaan kuinka suomenkielisille suomalaisille täytyy kertoa ERI tavalla ruotsinkielisten sodasta. Pelkät käännökset esim. Lars Stenströmin Krigsvägar -kirjasta ei tule kysymykseenkään. Miksiköhän EI?

Kirjassa sanotaan kuinka suomenkielisille suomalaisille täytyy kertoa eri tavalla ruotsinkielisten sodasta. Pelkät käännökset esim. Lars Stenströmin Krigsvägar -kirjasta ei tule kysymykseenkään. Hanketta näyttää kirjan johdannon mukaan rahoittaneen veteraanit. Veikkaisinpa heidän olleen Suomen ruotsalaisia veteraaneja... Sivulla 15 sanotaan näin: "Haluan ilmaista myös kiitollisuuteni niille veteraaneille, jotka ovat tukeneet hankkeen taloutta." Neuvotkin teokseen näyttää tulleen samalta taholta. Stenströmin tutkimus ja teos on ollut materiaalina ja Bror-Erik Sahlsted yhtenä monista on ollut "vaalimassa taimea", kuten Rinta rinnan -kirjan johdannossakin sanotaan. Professori Göran Stjernschantz näyttäisi antaneen "teoksen rakenteeseen puuttuvia arvokkaita ohjeita" Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt. Se on vanha viisaus!

Juutilainen, Antti: Rinta rinnan: Suomenruotsalaisten joukkojen sotatiet 1939–1944.
Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1997. ISBN 951-0-21913-4.

Kirja-arvostelu

http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/tekstit/67.html

Munsalalaisuutta ja karkuruutta Ruotsiin selitetään mm. Antti Juutilaisen kirjassa vajaan sivun verran.

Sivulla 275-276 kerrotaan Munsalalaisuudesta seuraavasti:
"Kun 1980- ja 1990 -luvuilla puhuttiin rintamakarkuruudesta, se yhdistettiin usein ruotsinkieliseen Pohjanmaahan ja JR61:een.
Tähän syyllisiksi ei voida osoittaa pahansuopia suomalaiskiihkoilijoita, vaan asian on pitänyt esillä se voimakas keskustelu, jota ruotsinkielisella Pohjanmaalla asiasta on käyty.
Munsalalaisuus jatkoi 1944 myyräntyötään ruotsinkielisellä Etelä-Pohjanmaalla. Moni hylkäsi kotikontunsa ja Isänmaansa ja lähti joko ennen palvelukseen astumista tai lomilta Pohjanlahden yli. Ruotsiin siirtyminen ruotsinkielisen Pohjanmaan kunnista oli vuonna 1944 selvästi yleisempää kuin muualta, sillä matka oli lyhyt ja lahden takana puhuttiin samaa kieltä. Tehdyn tilaston mukaan kolme neljäsosaa (3/4) Ruotsiin paenneista sotilaskarkureista oli kotoisin Pohjanmaan ruotsinkieliseltä alueelta.
Erityisen pahaksi tilanne oli kehittynyt Munsalan seudulla. Myös ruotsinkielisen Pohjanmaan kenraali F. U. Fagernäs kiinnitti huomiota samaan tahraan hänelle niin rakkaan Pohjanmaan kilvessä useaan otteeseen.
Vuoden 1944 heinäkuun alusta lähtien kuolemanrangaistus oli mahdollista langettaa karkureita tuomittaessa. Kun Pohjanmaalla tästä kysymyksestä on taitettu peistä, monelle on muodostunut kuva, että Pohjanmaan ruotsinkieliset olisivat yliedustettuina teloitettujen joukossa. Sodan aikainen tilasto kertoo päinvastaista, sillä ruotsinkielisistä kunnista teloitus kohdistui vain kahteen karkuriin."
Myöhemmin julkaistuista kesän 1944 teloituksia koskevista teoksista jokainen voi tarkistaa, pitävätkö Juutilaisen kertomat lukemat paikaansa vai kikkaileeko Juutilainen sanalla "ruotsinkielisistä kunnista"... Samoin tuolta voi tarkistaa useimpien osalta merkityn äidinkielen.

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index ... raportti=1

Miksiköhän Suomen ruotsalaisille tarvitaan oma erillinen suomenkielinen sotahistoria?

Miksi Lars Stenströmin Krigsvägar -kirjaa ei vaan suomenneta?

Stenström:in Krigsvägar -teos ilmestyi 2 vuotta aiemmin kuin Juutilaisen Rinta rinnan. Ruotsinkielistä kirjaa ei haluttu sellaisenaan suomentaa. Aika kummallista, etenkin kun Stenström oli oikein eversti ja Uudenmaan Prikaatin komentajana "Draksvikin pyhätössä" uransa 1988 päättänyt sotaherra.

Kirjoittiko hän liian rehellisen sotahistorian, sillä kirjaa ei ole julkaistu suomeksi?

Lars Stenström: Krigsvägar Finlandssvenska Fältförband 1939-44. Söderströms 1995 Borgå. ISBN 951-52-1553-6

Matss Andersen, Flykten västerut -teos kertoo koko kirjan verran rannikon karkuruudesta, eli siinä kerrotaan melko tarkkaan paljonko rannikon asukkaista pakeni Ruotsiin ja mistä minne mentiin. Kirjassa on taulukot kylittäin. Närpiö sekä Munsala oli kaikkein suurimmat lähtöpaikat tai -kylät.

Sivulla 145 on taulukko, jossa on listattu karanneet kuukausittain. Elokuu 1944 oli kaiken kaikkiaan kovinta muuttoaikaa länteen. Närpiöstä tosin mentiin eniten kesäkuussa 1944. Korsnäsistä mentiin eniten heinäkuussa ja Munsalasta elokuussa 1944.

Nämä luvut on siis ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta. Naisia ja lapsia oli lähtijöiden mukana melko vähän, vaikka ne aina muistetaankin erikseen mainita ikään kuin lieventävänä seikkana koko tapahtumalle. Kirjan sivulla 150 on tilastoja maasta lähteneistä.

Kirjaa saa vielä kaupoista vaikka se on julkaistu jo 1987. Ainakin nettikirjakaupoista sitä löytyy tuolta:

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9519601201

Andersen, Matts: Flykten västerut. Sahlgren Förlag, 1987. ISBN 9519601201.

Tätäkään kirjaa ei ole julkaistu suomeksi.


Tämä linkki ei enää toimi, mutta aikoinaan siellä oli tällainenkin juttu:
[Nuo vanhat lehdistökatsaukset toimivat taas, terveisin Agricolan ylläpito]

http://agricola.utu.fi/cgi-bin/lehtikat ... txt=194503
LEHDISTÖKATSAUKSET: MAALISKUU 1945

7.3. 4000-5000 suomalaista saa kehotuksen palata Ruotsista kotimaahansa. Niihin kuuluvat sotilaskarkurit, metsätyöläiset ja rouvat.
Kummallista ettei länsirannikon ruotsinkielisten sotilaskarkuruudesta 1944-45 Ruotsiin ole tehty perusteellista tutkimusta, ei ainakaan suomeksi. Miksi ei?

Kaisa Kylakoski
Viestit: 591
Liittynyt: 01.12.05 07:46
Paikkakunta: Helsinki
Viesti: Kotisivu

Re: Joko metsäkaartilaisista saa kertoa?

Selasin viikonloppuna tuoreimmat Historia-lehdet. Numerossa 3/12 on artikkeli "Aseistakieltäytyjät sodan jaloissa".

Klaus Lindgren
Viestit: 1178
Liittynyt: 30.11.05 12:31

Re: Joko metsäkaartilaisista saa kertoa?

Paljonkohan noita karkureita muuten oli Tornionjoen laaksossa? Muistaakseni Timo K. Mukka antaa jossain kirjassaan kuvan siitä, että livahtaminen rajan yli olisi ollut kovastikin yleistä.

Niitä sun näitä
Viestit: 565
Liittynyt: 19.12.11 23:11

Re: Joko metsäkaartilaisista saa kertoa?

Klaus Lindgren kirjoitti:Paljonkohan noita karkureita muuten oli Tornionjoen laaksossa?
Olisikohan tuo Kolari luettavissa siihen alueeseen?

Kolarin kommunisteista ja heidän karkumatkoistaan Ruotsiin on ihan kiinnostava kirjakin olemassa. Kolarissa oli noin 50 kommunistia, jotka mieluummin karkasivat Ruotsiin kuin lähtivät Jatkosotaan. Lopulta lähes kaikki palasivat Suomeen ja joutuivat lopulta vankilaan. Muutama heistä ammuttiin kiinniottovaiheessa kun he olivat aiemmin ampuneet yhden poliisin. Otteet siis kovenivat tuon tapauksen myötä.

Markku Tasala. Kolarin metsäkaartin jatkosota ja rauha / Markku Tasala. Oulu Pohjoinen, 2000 (Jyväskylä: Gummerus) 295 s.ISBN 951-749-341-X, sid.

Tasalan kirjan eräänä lähteenä on Kulomaan Käpykaartiin? -väitöskirja, koskien ruotsinkielisten karkuruutta Ruotsiin 1944. Siitä mainitaan parilla sivulla.

Vuoden työväentutkimus

Kolarin metsäkaartin jatkosota ja rauha

http://www.tyovaenperinne.fi/tyovaentut ... tasala.htm

http://www.kiiltomato.net/markku-tasala ... -ja-rauha/

ekyto
Viestit: 596
Liittynyt: 27.03.07 15:33

Re: Joko metsäkaartilaisista saa kertoa?

Suomenkielisiä sotilaskarkureita oli etenkin Hämeenkyrössä, Jurvassa, Kittilässä, Kolarissa, Korpilahdella, Maskussa, Multialla, Rautavaaralla, Ruovedellä ja Valtimolla:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Mets%C3%A4kaarti
Elämä karkurina

Metsäkaartilaisten suuria ryhmiä tiedetään liikkuneen Hämeenkyrössä, Jurvassa, Kittilässä, Kolarissa, Korpilahdella, Maskussa, Multialla, Rautavaaralla, Ruovedellä ja Valtimolla.[6]. Metsäkaartissa oleminen edellytti ulkopuolisia tukijoita tai yhteyttä toisiin karkureihin. Karkurit saattoivat rakentaa metsiin piilokorsuja tai laatia piilopaikkansa tavalliseen pihapiiriin. Pienemmissä ryhmissä toimineiden metsäkaartilaisten vaiheita on kuvattu mm. Aimo Kinnusen romaanissa He olivat toista mieltä (1973), joka on tositapahtumiin perustuvaa kerrontaa Raahen Mattilanperän metsissä piileskelleistä aatteellisista käpykaartilaisista. [7]
Kolarin ja Kittilän metsäkaartilaisilla oli korsuja sekä suoranaisessa erämaassa että suhteellisen lähellä asuttuja, mutta syrjäisiä taloja, joista kaartilaiset saivat tarvikkeita ja uutisia.[1]Laajavuoren laella, Helsingin maalaiskunnassa, nykyisin Vantaaseen kuuluvassa Myyrmäessä, sijaitsi eräs pääkaupunkiseudun metsäkaartilaisten ja illegaalien piilokorsu, joka oli luonnon muovaama suuri kallionkolo.[8]
Rislakki kertoo myös Helsingin kerrostaloissa, kuten Marjatan talossa Vilhovuorenkadulla Helsingin Sörnäisissä, majailleista laittomista asukkaista, joista monet olivat sotilaskarkureita.[9] Eräs heistä oli Veikko Pöysti. Tampereella tuolloin metsäinen ja harvaan asuttu Hervanta tarjosi piilopaikkoja karkureille. Tampereen metsäkaartilaisia johti Pellervo Takatalo eli Peuhu. Takatalo tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen, mutta vapautettiin sodan jälkeen. Turun seudun metsäkaartilaisten johtaja, sotamies Mauno Olavi Laiho sen sijaan teloitettiin Oulussa 2. syyskuuta 1944, viimeisenä teloitettuna suomalaisena.[10]
Sota-ajan säännöstelytaloudessa karkureiden elintarvikehuolto oli erityisen vaikeaa. Heidän tukijansa hankkivat elintarvikkeita mustasta pörssistä, vastaavasti maaseudulla majailevat karkurit saattoivat hankkia lihaa ja kalaa luonnosta ja harjoittaa niillä vaihtokauppaa. Rislakki on maininnut myös väärennetyistä tai kätketyistä elintarvikekupongeista. Näissä olosuhteissa osa karkureista harjoitti poliittista toimintaa SKP:ssa mm. pitäen kokouksia sekä monistaen ja välittäen asiakirjoja.
Täällä on joku lista sotilaskarkureista. Aika paljon näyttäisi olevan suomenkielisiä:

http://www.genealogia.fi/hakem/sotilaskarkurits.htm

ekyto
Viestit: 596
Liittynyt: 27.03.07 15:33

Re: Joko metsäkaartilaisista saa kertoa?

Niitä sun näitä kirjoitti: Kummallista ettei länsirannikon ruotsinkielisten sotilaskarkuruudesta 1944-45 Ruotsiin ole tehty perusteellista tutkimusta, ei ainakaan suomeksi. Miksi ei?
Onko suomenkielisten sotilaskarkuruudesta sitten tehty perusteellinen tutkimus? Millään kielellä? Miksi eri kieliryhmien sotilaskarkuruus pitäisi sinusta tutkia erikseen? Miksi ei sinulle riitä tutkimus sotilaskarkuruudesta yleensä, äidinkielestä riippumatta? Aika kummallista.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Joko metsäkaartilaisista saa kertoa?

ajnyga kirjoitti:
Joko nyt, lähes 70 vuotta tapahtumien jälkeen, voi rintamapalvelua pakoilleista metsäkaartilaisista puhua avoimesti ja oikeilla nimillä?

Porilainen ohjaaja ja tuottaja Antti Välikangas on sitä mieltä, että arkaa asiaa täytyy jo voida avata. Sen hän tekee juuri valmistuneessa tv-dokumentissa Metsäkaartilaiset, vaikka häntä jopa suorasanaisesti kiellettiin käsittelemästä aihetta. Monet myös kieltäytyivät haastatteluista.

Lähde: Satakunnan kansa.
Onko sotiin liitettyjen sankarimyyttien merkitys edelleen niin suuri, ettei omasta suvusta mahdollisesti löytyviä kieltäytyjiä haluta nostaa esille? Lisäksi monessa tapauksessahan puhutaan vielä elossa olevista miehistä.
Asia riippunee siitä, minkälaisesta suvusta ja ympäristöstä on kyse. Voihan se olla ylpeyden aihe, jos se on tapahtunut aattellisista syistä. Toisaalta asiaan voi liittyä piirteitä, joita ei mielellään muistele. Eiväthän niin tee kaikki veteraanitkaan, eikä siihen pidä ketään pakottaa.

Aian yleisesti, eikös yksityisyyden suoja ole nykyään aika tiukkaa. Eli saako joku julkistaa elävistä henkilöistä ko. tietoja ilman lupaa? Ja miksi niin pitäisi tehdä? Eikö riitä puhua aiheesta yleisesti? Tai että ne puhuvat jotka haluavat?

Niitä sun näitä
Viestit: 565
Liittynyt: 19.12.11 23:11

Re: Joko metsäkaartilaisista saa kertoa?

ekyto kirjoitti:Onko suomenkielisten sotilaskarkuruudesta sitten tehty perusteellinen tutkimus?
Minusta kait tuntuu, että juuri tuosta aiheesta onkin tehty useita varsin perusteellisia kirjoja viime vuosien aikana tämä Huhtiniemi-hörhöilyn seurauksena. Sikäli oli hyvä, että Huhtiniemen tiimoilta syntyi noinkin kova kohina, sillä muuten ei ikinä olisi noin montaa uutta tutkimusta ja kirjaa julkaistu. Moni yksittäinen kuolemantapaus tai teloitus tuli esiin ja moni ihminen sai tilaisuuden lukea mitä oikeasti tapahtui jollekin sukulaismiehelle.

Pikaisella vilkaisulla näen ainakin seuraavat suhteellisen uudet kirjat: Ylikankaan Romahtaako rintama ja Yhden miehen Jatkosota, Kulomaan ja Niemisen toimittama Teloitettu totuus - kesä 1944, Eeva Tammen toimittama Viipuri 1944 ja Jaakkosen Huhtiniemi. Ja tietysti monta muuta jo aiemmin ilmestynyttä kirjaa, joissa on juttua mm. kesän 1944 tapahtumista, sotilaskarkuruudesta, teloituksista jne.

Ruotsinkielisten sotilaskarkuruus oli minusta sikäli erikoista, että sillä suunnalla Suomea paettiin toiseen maahan saakka ja vieläpä sankoin joukoin. Ruotsiin karattiin vieläpä samoista joukko-osastoista, joista jopa Åke Lindmanin elokuvien voimin koetettin tehdä Suomen pelastajia kesällä 1944. Sittemmin Suomen "pelastajista kertojan roolia" on alkanut vaalimaan historian professori Meinander, joka taitaa jokaisessa Suomen historiaa käsittelevässä kirjassaan erikseen mainita JR 61 Suomen pelastajaksi "mahtavalla torjuntavoitollaan" Tienhaarassa 1944.

Olisihan tuossa aihetta ihan tutkittavaksi asti kun kaikenlaista kerran tutkitaan. Ja suomenkielinen kirjahan siitä pitäisi tietysti saada. Eihän jonkun Kulomaan Käpykaartiin? -väitöskirjassaan 10 sivun verran käsittelemä juttu ole kuin pintaraapaisu tapahtuneesta.

ekyto
Viestit: 596
Liittynyt: 27.03.07 15:33

Re: Joko metsäkaartilaisista saa kertoa?

Niitä sun näitä kirjoitti: Ruotsinkielisten sotilaskarkuruus oli minusta sikäli erikoista, että sillä suunnalla Suomea paettiin toiseen maahan saakka ja vieläpä sankoin joukoin.
Mikä siinä niin erikoista on? Maa oli lähellä ja kieli tuttu. Vaikeaa se oli Itä-Suomen tai Keski-Suomen suomenkielisillä karata Ruotsiin, kun matka oli pitkä ja kieli outo (kun ei vielä ollut pakkoruotsia). Itään päin loikkasi moni suomenkielinen 1918-1944. Siitä on varmaan tutkimustakin tehty. Oma Isoisän isänikin pyrki Venäjälle, mutta jäi vangiksi toukokuussa 1918 Kausalassa ja joutui vankileirille Lappeenrantaan.

Niitä sun näitä
Viestit: 565
Liittynyt: 19.12.11 23:11

Re: Joko metsäkaartilaisista saa kertoa?

ekyto kirjoitti:Mikä siinä niin erikoista on? Maa oli lähellä ja kieli tuttu. Vaikeaa se oli Itä-Suomen tai Keski-Suomen suomenkielisillä karata Ruotsiin, kun matka oli pitkä ja kieli outo (kun ei vielä ollut pakkoruotsia).
Ohoh. Muistahan että osa Ruotsiin saakka päässeistä Suomen ruotsalaisista sotilaskarkureista oli lähtenyt reissulleen JR 61:stä jopa aina Syväriltä saakka. Selvää kaukopartioainesta siis!

Lueskelin juuri Tannerin muistiinpanoista tehtyä kirjaa Unohdetut päiväkirjat 1943-1944. Siellä sanotaan jossain kohtaa aika karusti suunnilleen tähän malliin, että rauhanoppositio kuvitteli antautumalla voitettavan sodan. Rauhanoppositiohan koostui yllättävän monesta Suomen ruotsalaisesta... taisi olla ihan enemmistö heitä.
Sittemmin ne on tainneet olla niin kovasti isänmaallisia ja isänmaan pelastajia... :evil:

Ruotsista palanneet sotilaskarkurit armahdettiin ja niille maksettiin korvaukset.

Toisenlaisen kohtelun saivat vaikkapa Saksaan 1944 lähteneet suomalaiset, jotka pantiin maanpettureina vankilaan heidän palattuaan Suomeen, vaikka he eivät olleetkaan sotineet Suomea vastaan missään vaiheessa.

http://sedis.blogspot.com/search/label/sotatila

Toki Saksahan oli sodassa Suomen kanssa, vieläpä melkoisen pitkään eli aina 1950 -luvulle saakka, siis virallisesti. Se olikin erikoinen sota, jota ei koskaan julistettu alkaneeksi, eikä koskaan virallisesti lopetettu tai tehty rauhansopimusta. Suomi vain totesi sodan loppuneen 12. maaliskuuta 1954.



http://www.hs.fi/tulosta/HS20110928SI1KU03yrg

Väinö Tanner: Unohdetut päiväkirjat 1943-1944. Toim. Hannu Rautkallio. Paasilinna. 308 s.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Joko metsäkaartilaisista saa kertoa?

Miksihän kukaan ei ehdota, että tutkittaisiin kieltäytymisiä ja karkuruutta uskonnollisista syistä?

Sillä ei ilmeisesti saa pisteitä...

Niitä sun näitä
Viestit: 565
Liittynyt: 19.12.11 23:11

Re: Joko metsäkaartilaisista saa kertoa?

Emma-Liisa kirjoitti:Miksihän kukaan ei ehdota, että tutkittaisiin kieltäytymisiä ja karkuruutta uskonnollisista syistä?

Sillä ei ilmeisesti saa pisteitä...
Eikös tuolla luetelluissa kirjoissa ole jotain sen tapaistakin, mutta EI suomeksi.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Munsalan_radikalismi

Tuota "sillisalaatia" lukiessa tulee väkisinkin mieleen, että mitä siitä vielä puuttuu? Kaikki mahdollinen lienee jo mukana, mutta ainakin pelkuruus ja epäisänmaallisuus puuttuu...

Kulomaan Käpykaartiin? -kirjan sivulla 342 kerrotaan kesällä 1944 Närpiöstä kutsutun 40 1907-1908 syntynyttä miestä aseisiin ja vain kymmenen noudatti kutsua!

Sivulla 343:

"Erään alun perin Pietarsaaressa kootun tykkipatterin postin erikoistarkkailu paljasti, että yksikössä oli keskusteltu jo toukokuussa (1944 lisäys tämän kirjoittajan) yleisesti Ruotsiin menosta ja myös suunniteltu tällaisia hankkeita, koska taistelua "Hitlerin puolella" pidettiin turhana. Suurelta osin ruotsinkielisen 17. Divisioonan postissa pantiin merkille heinäkuussa (1944) "sangen räikeää epäisänmaallisuutta: isänmaakäsitteelle nauretaan, hallituksen jäseniä solvataan, kotiväkeä kehotetaan pakenemaan Ruotsiin, jonne luvataan tulla itse perässä... Katkeruuden ja karkuruuden eräänä katalysaattorina pidettiin ruotsinkielisten asevelvollisten sijoittamista suomenkielisiin yksiköihin, joissa nämä olivat joutuneet syrjittyyn asemaan."

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Joko metsäkaartilaisista saa kertoa?

Niitä sun näitä kirjoitti: http://fi.wikipedia.org/wiki/Munsalan_radikalismi

Tuota "sillisalaatia" lukiessa tulee väkisinkin mieleen, että mitä siitä vielä puuttuu? Kaikki mahdollinen lienee jo mukana, mutta ainakin pelkuruus ja epäisänmaallisuus puuttuu...

Kulomaan Käpykaartiin? -kirjan sivulla 342 kerrotaan kesällä 1944 Närpiöstä kutsutun 40 1907-1908 syntynyttä miestä aseisiin ja vain kymmenen noudatti kutsua!

Sivulla 343:

"Erään alun perin Pietarsaaressa kootun tykkipatterin postin erikoistarkkailu paljasti, että yksikössä oli keskusteltu jo toukokuussa (1944 lisäys tämän kirjoittajan) yleisesti Ruotsiin menosta ja myös suunniteltu tällaisia hankkeita, koska taistelua "Hitlerin puolella" pidettiin turhana. Suurelta osin ruotsinkielisen 17. Divisioonan postissa pantiin merkille heinäkuussa (1944) "sangen räikeää epäisänmaallisuutta: isänmaakäsitteelle nauretaan, hallituksen jäseniä solvataan, kotiväkeä kehotetaan pakenemaan Ruotsiin, jonne luvataan tulla itse perässä... Katkeruuden ja karkuruuden eräänä katalysaattorina pidettiin ruotsinkielisten asevelvollisten sijoittamista suomenkielisiin yksiköihin, joissa nämä olivat joutuneet syrjittyyn asemaan."
Selostus lienee sellaisen tekemä, joka ei hyväksy muita kuin oman tapansa määritellä isänmaallisuus? Mitä pelkuruuteen tulee, niin avoin puhe viranomaisten läsnä ollessa sota-aikana vaatinee pikemmin rohkeutta. Ja eivät kai suomenkielisetkään olisi pitäneet, jos heidät olisi sijoitettu ruotisnkielisten yksiköihin?

Mielestäni sodasta on kulunut jo niin kauan, että ihmisten erilaisia ratkaisuja pitäisi voida ymmärtää. Varsinkin kun maailmalle olisi ollut hyväksi, jos vaikka saksalaisissa olisi ollut enemmän sellaisia jotka eivät olisi vain totelleet.

laitman
Viestit: 212
Liittynyt: 12.11.07 22:08

Re: Joko metsäkaartilaisista saa kertoa?

Kummallisia väitteitä! Valtiovarainministeriön asettama Koukkarin komitea oli sotien jälkeen pohtinut pitäisikö metsäkaartilaisille maksaa korvauksia. Luin tämän komitean papereita ja minun mielestä ei kyllä mitään korvauksia maksettu vaikka hakemuksia tuli paljon. Näiden joukossa oli muutama ruotsinkielinen, mutta etupäässä sellaisia, jotka olivat saaneet kuritushuonetuomion kieltäytymisestä ( 4./JR 61, lokakuu 1941 ) ja istuneet vankilassa sen jälkeen. Niilo Johteinen ja Kössi Siimes perustivat Tampereella etujärjestön metsäkaartilaisille (ESTL) ja se ajoi näitä korvausvaatimuksia. Jonkun verran tätä materiaalia löytyy Kansan Arkistosta.

Onko ketjussa esitetty väite maksetuista korvauksista ihan totta? Metsäkaartilaisia armahdettiin jälkeenpäin kun he ilmoittivat tuntevansa myötätuntoa liittoutuneita kohtaan, mutta että olisi korvauksia maksettu tästä väitteestä on kyllä uusi tieto!

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”