Rautkallion uusi Ryti-kirja

[Kari Kaunismaa]

Valitettavasti ehdin vasta selailla Rautkallion uusimman Ryti-kirjan. Lupaan lukea tarkemmin pian. Pinnallisen tutustumisen jälkeen Jokisipilän arvio vaikuttaa aika adekvaatilta. On liian vähän kiinnitetty huomiota Jokisipilän väitöskirjassaan "Aseveljiä vai liittolaisia" kehittämään ajatukseen, jota hän ei suoraan sano, mutta joka paistaa läpi: vanha kettu Mannerheim kasitti syyn Ribbentrop-sopimuksesta Rytin niskaan, minkä Ryti isänmaallisena miehenä tietysti ymmärsi ja hyväksyi. Marsalkka tuli presidentiksi, saatteli maan rauhaan ja välttyi sotasyyllisyysoikeudenkäynniltä. Sivumennen on todettava, että Michael Jonas kertoo väitöskirjassaan "Kolmannen valtakunnan lähettiläs" Wipert von Blücherin usein puolustaneen Suomea Berliinin Wilhelmstrassen ulkoministeriön kantaa vastaan. Kuitenkin lopulliseksi vaikutelmaksi jää se, että Saksan johdossa Suomea kuitenkin pidettiin lähinnä protektoraattina 1941–44.
Mutta itse dosentti Rautkallioon. Varmaankin Keskustan piirissä on kritisoitu Kekkosen mollaamista ihan puolueperustein. Entisenä keskustalaisena tunnen puolueessa esiintyvät ajattelulinjat vallan kohtalaisesti. Aaretti Veikko Pirilän lisäksi Lallin päätoimittaja Erkki Järnfors kertoi jo 1980-luvulla toimineensa yhdessä vaiheessa (1961) Maalaisliiton puoluesihteeri Arvo Korsimon autonkuljettajana. Korsimolla oli rahaa jenkkikassillinen, kun lähdettiin taivuttelemaan tukimiehiä ja vuorineuvoksia Kekkosen taakse. Kyllä Järnforskin mainitsi Maaseudun yhteisvaliokunnan säätiön rahojen haltijana, mutta niiden alkuperä ei tullut kokonaisuudessaan ilmi. Mikko Majander on ansiokkaasti selvittänyt SDP:n saamaa apua Ruotsista, Saksasta ja myös Yhdysvaltain CIA:lta, mutta Maalaisliitto-Keskustan kohdalta vastaavaa tutkimusta ei ole. Ilmoittaudun vapaaehtoiseksi tutkijaksi, kunhan joku järjestää rahoituksen. Kielitaito ei ole ongelma.
Missään vaiheessa ei ole tullut selville, osaako dosentti Rautkallio venäjän kieltä. Väitellessään televisiossa 90-luvulla Juhani Suomen kanssa (joka siis ei tunne tarpeellistakaan kritiikkiä Urho Kekkosta kohtaan) Rautkallio äänsi KGB:n kirjaimet ”venäjäksi” malliin kaa-goo-bee. Jo silloin huomautettiin, että venäjäksi ne äännetään ka-ge-be. Lyhyesti sanottuna en luota yhteenkään tutkijaan, joka väittää tietävänsä Venäjän arkistoista jotakin osaamatta lainkaan venäjää. Tunnen Jokisipilän, joka taatusti osaa saksaa, sekä Louis Clercin, joka ranskalaisena osaa suomea ja on tutkinut Ranskan ja Suomen suhteita ennen sotaa ja sen aikana.
Yksi dosentti, nimikirjaimiltaan J.B., joka osaa puhtaasti venäjää, tekee Venäjällä parhaansa mustatakseen isänmaansa Suomen mainetta. Tämä on valitettava esimerkki siitä, mihin kielitaitoa käytetään. Rautkallion motiivi kostamiseen Kekkoselle on edellä selvitetty, mutta varsin monelle on mysteeri, minkälaista isänmurhaa tämä jälkimmäinen dosentti tekee. On vaikea nähdä kummankaan toiminnassa varsinaista hyötyä kiihkottoman historiantutkimuksen edistämiselle.

[Trilisser]

Muistaakseni Esa Seppänen on jossain kirjassaan maininnut, että Rautkallion venäjän taito ei olisi kovinkaan hyvä, eli hän joutuisi turvautumaan muiden käännöksiin.

[jsn]

Muistan olleeni Rautkallion luentosarjalla 1990-luvun alussa. Mieleen jäi kuva miehestä, joka on aina oikeassa ja joka puhuu johdonmukaisesti kaa-goo-beestä. Hän myös mainitsi avoimesti ja mieluusti isänsä.

Samoihin aikoihin tuli tv:stä lyhyt dokumentti Rautkallion pioneerityöstä Moskovan arkistossa. Seurana dosentin vieressä istui nuori nainen tulkkaamassa joka ainoan paperin. - Sen "kaa-goo-been" tarkoitus oli osoittaa, että toisin kuin tästä voisi ajatella, hän osaa venäjää.

[Jaakko Anttila]

Huikea kuvaus mm siitä, miten nopeasti poliitikot käänsivät takkinsa kun kävi ilmeiseksi, että Saksa häviää sodan. Samat fraasit "luottamuksellisista suhteista" joita oli käytetty kun oltiin Saksan kimpassa otettiin aivan luontevasti käyttööön nyt NL:n kanssa.

Tuon kirjoittaja on Kekkosta primitiivisesti vihaava maitopartainen politrukki.

Saksan 6. armeija antautui Stalingradissa 31.1.1943. Heti seuraavana päivänä Suomen hallituksen sisäpiiri (Tanner, Mannerheim, presidentti Risto Ryti, pääministeri J. W. Rangell ja ulkoministeri Rolf Witting) kokoontui Mannerheimin kutsusta Mikkeliin, missä päämajan tiedustelujohtaja Aladár Paasonen piti sisärenkaalle tilannekatsauksen, jossa hän ilmoitti kantanaan, ettei Saksa kykene enää voittamaan Neuvostoliittoa, eikä todennäköisesti saa sovituksi edes erillisrauhaa. Sisäpiiri vakuuttui Paasosen raportista ja teki reaalipoliittisia johtopäätöksiä. Neuvostoliitto tulisi yhä olemaan Suomen naapuri ja sen kanssa olisi pyrittävä rauhaan.

9. helmikuuta 1943 Paasonen piti tilannekatsauksensa myös eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle. Näkemyksestään varmistunut Paasonen meni tällä kertaa vielä pitemmälle ja ennusti, Hitlerin kohtaa diktaattoreiden lopun.

Samoihin aikoihin kolmikko Kekkonen, Pakaslahti ja Hillilä vetäytyi kolmeksi vuorokaudeksi Hotelli Pohjanhoviin ja kolmikon johtopäätökset Stalingradin katastrofista olivat täysin samat kuin eversti Paasosen johtopäätökset, jotka Paasonen esitti vain 24 tuntia Saksan 6. armeijan antautumisen jälkeen.

J.K. Paasikivi kirjoitti välirauhan aikana Moskovasta presidentti Rytille: "Jos me tämän maan intressipiiriin jäämme, on se meille kuolema, koska se ei sovi meille vaan tappaa meidät." Suomalaisen Historia-lehden joulukuun 2011 numerossa julkaistiin "J.K. Paasikiven juhlapuhe Leningradin valloituksen kunniaksi", jonka J.K. Paasikivi kirjoitti "ennakolta" valmiiksi pöytälaatikkoonsa.

Siitä huolimatta nimenomaan presidentti Mannerheim ja pääministeri J.K.Paasikivi ohjasivat Suomen välirauhaan ja J.K. Paasikivi luotsasi Suomen läpi vaaran vuosien. Stalin otti lusikan kauniiseen käteen sen jälkeen, kun puna-armeija oli lyönyt päänsä Karjalan mäntyyn ja vuotanut verensä kuiviin Ihantalassa, Viipurinlahdella, Vuosalmella ja U-linjalla Loimolan suunnalla.

[Tapio Onnela]

Huikea kuvaus mm siitä, miten nopeasti poliitikot käänsivät takkinsa kun kävi ilmeiseksi, että Saksa häviää sodan. Samat fraasit "luottamuksellisista suhteista" joita oli käytetty kun oltiin Saksan kimpassa otettiin aivan luontevasti käyttööön nyt NL:n kanssa.

Tuon kirjoittaja on Kekkosta primitiivisesti vihaava maitopartainen politrukki.

Muokkasin tuota viestiä, sillä siinä lainattiin suoraan minua, jottei nyt vain jäisi epäselväksi ketä maitopartaa nimimerkki tarkoittaa.

Minusta sinä nyt kyllä tulkitset minua väärin. Tämän käsityksen politiikan suunnanmuutoksesta sain siitä Tuikan Hillilä kirjasta, josta pidin kovasti. Minusta vastuullinen ja älykäs (ehkäpä jopa "isänmaallinen") poliitikko nimenomaan on velvollinen "kääntämään takkinsa" jos tosiseikat muuttuvat. Ja nehän muuttuivat. Muistaakseni Hillilän elämäkerrasta sai sellaisen käsityksen, että jo syksyllä 1942 oli monia joiden mielestä Saksa häviää ja politiikan suuntaa tulee muuttaa. Pienen valtion poliitikkojen on oltava ketteriä säilyäkseen hengissä.

[Emma-Liisa]

Siitä huolimatta nimenomaan presidentti Mannerheim ja pääministeri J.K.Paasikivi ohjasivat Suomen välirauhaan

Paasikivi ei ollut välirauhan (1944) aikaan hallituksessa eikä ministerikään. Mikä hänelle tietenkin oli eduksi, koska hän saattoi aloittaa "uutena kasvona".

[Niitä sun näitä]

Siitä huolimatta nimenomaan presidentti Mannerheim ja pääministeri J.K.Paasikivi ohjasivat Suomen välirauhaan

Paasikivi ei ollut välirauhan (1944) aikaan hallituksessa eikä ministerikään. Mikä hänelle tietenkin oli eduksi, koska hän saattoi aloittaa "uutena kasvona".

Kuten ei Kekkonenkaan. Kekkoselta vietiin passikin 1944 kun sillä oli niin paljon raportoitavaa Tukholman lehtiin... RKP:llä tosin riitti luopioita, syväkurkkuja ja heillä passejakin siihenkin pestiin. Omakin puolue vierasti Kekkosta niin paljon että epäsi pääsyn ryhmäkokouksiin, oliko peräti kevääseen 1945 saakka. Syykin oli sama: jutut levisi heti kaikkien tietoon Tukholman kautta.

Tuosta sopii kummastella RKP:n kansanedustajien määrää:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kolmenkymm ... jelm%C3%A4


Atos Wirtasen muistelmissa kerrotaan mm. hupaisda episodi Tukholmasta kuinka hän siellä käydessään törmäsi Suomen ruotsalaiseen syväkurkkuun ja kohta oli Tukholman lehdillä taas "Sensaatioita" Suomen pään menoksi.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Atos_Wirtanen

Taisi olla kyseessä tämä "kävelevä uutinen"

http://fi.wikipedia.org/wiki/Nils_Meinander

[MM]

Kirjassa on muistelmatyylistä huolimatta mielenkiintoisia tietojakin. Kuten kun heinäkuun lopussa v.1942 Saksa esitti Suomelle hyökkäystä Kotskoman suuntaan sen itse edetessä Kantalahteen ja tuhotessa Pietarin ja ottaessa vastuun Syvärin rintamasta, jolloin Suomen joukot vapautuisivat myös Kannakselta pelkästään Vienan kannaksen puolustamiseen, Ryti kysyi M:ltä eikö Suojärven-Äänislinnan ja Äänislinnan-Karhumäen sekä Äänislinnan-Syvärin rautatiet tulisi hyökkäyksen johdosta ylikuormitetuksi. M sanoi näin kyllä olevan asianlaita, mutta kertoi jo antaneensa määräyksen rakentaa uusi rautatie Uuksusta Syvärille, jolloin koko Syvärin rintaman huolto jäisi pois rasittamasta Äänislinnan rautaietä.

Hyökkäyssuunnitelmat kuivuivat kokoon, mutta rata on edelleen käytössä.
Kirjassa sivut 256. - 257.

[Niitä sun näitä]

M sanoi näin kyllä olevan asianlaita, mutta kertoi jo antaneensa määräyksen rakentaa uusi rautatie Uuksusta Syvärille, jolloin koko Syvärin rintaman huolto jäisi pois rasittamasta Äänislinnan rautaietä.

Hyökkäyssuunnitelmat kuivuivat kokoon, mutta rata on edelleen käytössä.
Kirjassa sivut 256. - 257.

Oisko tämä kyseessä?

Ylä-Syvärin kenttärata

http://www.palasuomenhistoriaa.net/kuvat/rata/


http://www.palasuomenhistoriaa.net/?Sota-ajan_valokuvia

Ylä-Syvärin kenttärata
Yksi jatkosodan historian tuntemattomimpia aiheita on kenttärautateiden rakentaminen.
Suomalaiset rakensivat pioneerieverstiluutnantti Eero-Eetu Saarisen alaisuudessa Ylä-Syvärin kapearaiteisen rautatien 6.7.1942-11.2.1944 välisenä aikana muun muassa helpottamaan 7. divisioonan huoltokuljetuksia, alueen linnoittamista ja puolustamista.

Tässä galleriassa esiteltävät ainutlaatuiset kuvat ovat peräisin meille tuntemattomaksi jäävän radanrakentajan yksityisalbumista, ja ne ovat omiaan valottamaan niitä suuria saavutuksia, joihin suomalainen pioneeriaselaji kykeni jatkosodassa.

[MM]

Ylä-Syvärin kenttärata tehtiin Syvärin länsipuolelle Muurmannin radasta haarautuen Tokkarista Äänisen rantaan. Sen tekemisestä ja käytöstä on olemassa pieni kirjanen rautatieharrastajien toimittamana karttoineen, rataprofiileineen, siltapiirustuksineen, kalustoluetteloineen, jne. Löytyy kirjastoista.

Mutta tästä Uuksu - Mägriä -radasta ei tahdo syntyhistoriaa löytyä. Siksipä salaliittoteorioiden ystävänä takerruin oitis tähän mainintaan. Olisiko niin, että yltiöpäisimmän hyökkäysvaiheen pysyvänä monumenttina se on haluttu unohtaa.

Toki se Wikipediassa mainitaan haulla "Aunuksen rata".

[V Palvo]

Mutta tästä Uuksu - Mägriä -radasta ei tahdo syntyhistoriaa löytyä. Siksipä salaliittoteorioiden ystävänä takerruin oitis tähän mainintaan. Olisiko niin, että yltiöpäisimmän hyökkäysvaiheen pysyvänä monumenttina se on haluttu unohtaa.

Kylmän sodan aikana lähes kaikki Suomen kartatkin taisivat ulottua vain Moskovan 1940 ja nykyiselle rajalle, siitä itäänpäin oli "tyhjää"?
Nyt löytyy http://www.karjalankartat.fi karttakin Laatokan Karjalan rautateistä.
Matkaselkä - Suojärvi -ratakin 1924 valmistuneena lienee melko tuntematon. Talvisodan Loimola ja Kollaakin on sen varrella.
Pitkärantaan
mm. Diesen Wood Ab:n selluloosatehtaalle rata valmistui 1932 alussa ja Salmin Uuksuun 1933 lopussa. Aiemmin oli Laatokan avovesikautena Tarton rauhansopimuksen mukaisesti voitu käyttää Nevaa kuljetuksiin, Salmin kaikki sahatkin lopettivat toimintansa 1930-luv. alussa.
Olisikohan
yksiraiteinen rata Äänislinnaan ( liikenne alkoi 24.10.1941 ) ollut ylikuormitettu ja ruuhkainen ja siksi rakennettiin Uuksu - Mäkriä -rautatie Syvärin suunnan huoltokuljetuksiin syksystä 1942 alkaen, valmistui syksyllä 1943.

Höyryvetureissakin jouduttiin käyttämään kivihiilen sijasta halkoja ja tehokin on ollut pienempi, mikä sekään ei ole kuljetuskapasiteettia nostanut.
Muurmannin radalta Äänislinnan suunnalta aloitetun Ylä- Syvärin kapearaiteisen kenttäradan merkitys ei liene ollut kovinkaan suuri, 70 km:n rata ehti olla valmiinakin vain pari kuukautta ennen 1944 vetäytymistä?

Veikko Palvo

[Jaakko Anttila]

Änkyrät eivät tiedä, että Suomessa toteutettiin rahauudistus 1.1.1963. Kaksi nollaa pois: vanha satasen seteli oli markan seteli, vanha 500 markan seteli oli viitosen seteli ja vanha 1000 markan seteli oli kympin seteli.

Änkyrät vaahtoavat "Korsimon miljoonista", jotka olivat vanhoja miljoonia. Vuoden 1963 rahassa "Korsimon miljoona" oli 10 000 markkaa.

SKP sen sijaan vastaanotti KGB:ltä 500 000 "uutta markkaa' vuoteen 1968 saakka ja miljoona "uutta markkaa" vuodesta 1969 lähtien. SDP hakeutui CIA:n rahoituslähteille USA:han muuttaneen Oskari Tokoin välityksellä jo vuonna 1948.

CIA:n bulvaani rahoitti SDP:n oman ammatillisen keskusjärjestön SAJ:n toiminnan alusta loppuun saakka ja Metalliliiton demarien kuriirit kantoivat Suomeen CIA:n, Saksan CDU:n ja Ruotsin demarien lahjoittamia rahasalkkuja vuoteen 1975 saakka, jolloin Metalliliiton demarien kuriirit jäivät kiinni Arlandan lentoasemalla ilmiannon perusteella.

Hannu Rautkallion primitiivinen motiivi on henkilökohtainen kosto siitä, että Rautkallion isä oli sodan jälkeen Miehikkälän vankileirillä niiden upseerivankien joukossa, joita Neuvostoliitto syytti sotarikoksista, ja jotka presidentti Paasikivi vapautti vankileiriltä.

[V Palvo]

Änkyrät vaahtoavat "Korsimon miljoonista", jotka olivat vanhoja miljoonia. Vuoden 1963 rahassa "Korsimon miljoona" oli 10 000 markkaa.

SKP sen sijaan vastaanotti KGB:ltä 500 000 "uutta markkaa' vuoteen 1968 saakka ja miljoona "uutta markkaa" vuodesta 1969 lähtien. SDP hakeutui CIA:n rahoituslähteille USA:han muuttaneen Oskari Tokoin välityksellä jo vuonna 1948.

Keitä "änkyröillä" tarkoittanetkaan, mutta Maalaisliiton K-linjan mahtimiehen Arvo Korsimon NL:sta saamien miljoonien kokonaissumma näyttäisi olevan vielä salainen.
"Kovaa
näyttöä odotellessa on Lasse Lehtinen tyytynyt kysymään, oliko itärahoituksesta syntynyt Kekkosen toimintaan vaikuttava riippuvuussuhde; ´Mitä NKP halusi ( ja mitä se sai )
vastineeksi?" kirjoittaa Mikko Majander Demokratiaa dollareilla, Otava 2007.
Maalaisliiton
puoluehistoriasta UKK:n presidenttikauden loppuun ja puoluehistorian jatko-osasta ei löydy spekulaatioita, tuliko tukea Neuvostoliiton suunnasta tai idänkauppaan liittyvistä järjestelyistä.
Mikko Majander kirj. Moskovan arkistoista löytyneen tästä Maalaisliiton viralliset puolue- elimet ohittaneesta toiminnasta löytyneen mm. NKP:n pääsihteeri Nikita Hrushtsheville 1.1962 välitetty vetoomus:

"Suomen presidentin luottomies, maalaisliiton johtoryhmän jäsen Korsimo, on pyytänyt KGB:n Helsingin-residenttiä välittämään Teille henkilökohtaisesti pyynnön 10 miljoonan Suomen markan lisäavun saamisesta. Samalla Korsimo on todennut, että maalaisliittolaiset tarvitsevat ko. summaa niiden velkojen maksamiseen
( 9 miljoonaa Suomen markkaa ), jotka ovat syntyneet presidentti Kekkosen vaalikampanjan rahoittamisesta sekä maalaisliiton eduskuntaryhmän uudistamisesta 4.-5. helmikuuta tänä vuonna pidettävissä eduskuntavaaleissa tukemalla Kekkosta lähellä olevia kansanedustajaehdokkaita niissä vaalipiireissä, joista on aikaisemmin valittu puolueen oikeistosiiven edustajia."

Mikko Majander
kirj. em. Moskovan arkistotiedon todistusvoiman ja todenperäisyyden pyrityn myös kiistämään.

SDP:n asevelisiiven saama kruunu- ja dollariapu ei näytä olleen salaisuus esim. vuonna 1951, siitä on kirjoiteltu ja HS:ssakin on ollut Karin pilakuva noista
`hyväntekeväisyyskaupoista´. Lännestä tuodut autot, kahvin, sokerin, tupakan, hedelmät, elintarvikkeet jne. saattoi pulaa Pula- Suomessa myydä hyvällä hinnalla.
Ja SDP:n asevelisiipi käytti nuo rahat kommunistien vastaiseen toimintaan.

SKP - SKDL sai mm. vuonna 1951 Kominformilta 874 000 $:n tukipaketin saman vuoden eduskuntavaaleihin. ( lähdet. Kansan Uutiset ) Ja SKP - SKDL:n saamasta raha- avusta Mikko Majander kirj. Demokratiaa dollareilla-tutkimuksessaan " Aikalaisten pitäneen itsestään selvänä, että suomalaista kommunismia pyöritettiin Moskovan kullalla. Vasta NL:n luhistuminen ja pesänselvitys on paljastanut, kuinka suurista summista vuosikymmenien varrella oli kyse, eivätkä aavistukset ole ainakaan olleet alakanttiin."

TPSL:n Emil Skog tiedusteli jo syksyllä 1956 venäläisiltä taloudellista tukea ja 1960-luvulla skogilaisten / simoslaisten TPSL ei olisi Päivän Sanomineen pitkään pärjännyt ilman idän apua.

Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki- säätiöllä ( SYT ) oli antikommunismin merkeissä 1950-luvulta lähtien yhteytensä myös SDP:n asevelisiipeen.
Myöhemmin SYT näyttäisi ryhtyneen kannattamaan Kekkosta, jolla oli ollut yhteyksiä säätiöön aiemminkin ja erityisesti asevelisiiven tiedustelu SKP:n sisäisistä toimista
näyttää olleen tehokkainta.

Mikko Majander, Pohjoismaa vai kansandemokratia, SKS 2004 hän kirjoittaa
"Perinteisesti Suomen kohtaloa ratkaistun Helsingin ja Moskovan välisellä akselilla ja
n. 1990 alk. uusien tutkimusten
keskeinen elementti oli verrata Suomen kehitystä muihin Itä- euroopan maihin, joista tuli Neuvostoliiton suoria satelliitteja."

Mutta Suomi ainoastaan "suomettui" ja
kuinkahan suuressa määrin puolueiden saamat rupla- ja dollariavut lienevät
lopultakaan vaikuttaneet Suomen kylmän sodan aikaiseen kehityskulkuun, tuskinpa raha-avut ovat kehitystä sanelleet?
Olisikohan
noilla raha- avuilla kuitenkin ollut oma merkityksensä "kotiryssäjärjestelmässä", Tehtaankadulta pyydettiin rahaa(-kin.)

Veikko Palvo

[Jaakko Anttila]

"Suomen presidentin luottomies, maalaisliiton johtoryhmän jäsen Korsimo, on pyytänyt KGB:n Helsingin-residenttiä välittämään Teille henkilökohtaisesti pyynnön 10 miljoonan Suomen markan lisäavun saamisesta. Samalla Korsimo on todennut, että maalaisliittolaiset tarvitsevat ko. summaa niiden velkojen maksamiseen
( 9 miljoonaa Suomen markkaa )."

Ne 10 miljoonaa olivat 1.1.1963 lähtien 100 000 markkaa.

Ne 9 miljoonaa olivat 1.1.1963 lähtien 90 000 markkaa.

Mikä siinä rahauudistuksessa on niin vaikeaselkoista?

[Niitä sun näitä]

Änkyrät eivät tiedä, että Suomessa toteutettiin rahauudistus 1.1.1963. Kaksi nollaa pois: vanha satasen seteli oli markan seteli, vanha 500 markan seteli oli viitosen seteli ja vanha 1000 markan seteli oli kympin seteli.

Änkyrät vaahtoavat "Korsimon miljoonista", jotka olivat vanhoja miljoonia. Vuoden 1963 rahassa "Korsimon miljoona" oli 10 000 markkaa.

Paistaako tuossa ikivanha selitys? Selitys vaikkapa joltain verekseltään kiinnijääneeltä "Otin vain vähäsen..." tai "Kun muutkin..." ?

Kyse oli kuitenkin huomattavista summista. Onko olemassa joku vanha KePulainen perinne rypeä jatkuvasti rahoitusskandaaleissa?

(http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013013 ... 5_uu.shtml , http://fi.wikipedia.org/wiki/Jukka_Vihri%C3%A4l%C3%A4 , http://fi.wikipedia.org/wiki/Antti_Kaikkonen )

Hannu Rautkallio löysi NL:n ja KGB:n arkistoista dokumentin, jossa todettiin KePun silloisen puoluesihteeri Korsimon anoneen ja saaneen 10 miljoonaa markaa NL:sta Kekkosen 1962 vaalikampanjan rahoittamiseen. Tuo dokumentti julkaistiin mm. tässä kirjassa:

Tsernous V. N. - Rautkallio Hannu NKP ja Suomi - Keskuskomitean salaisia dokumentteja 1955-1968 Tammi, 1992, 164 s., 1. painos

Korsimon KGB -raha-anomusjuttu on sivulla 122 ja sivulla 123 on luonnos 10 miljoona markan maksamisesta Suomen Maalaisliitolle. Ajankohta on 22.1.1962

KePu pyysi KGB:ltä vaalirahaa ja saikin 10 miljoonaa markkaa.



Rahanarvonkerroin 1860 - 2012

Kertoimella voidaan muuttaa vuosien 1860–2001 markat ja vuosien 2002–2011 eurot vuoden 2012 euroiksi.

http://www.stat.fi/til/khi/2012/khi_201 ... u_001.html

1961 0,0223

10 000 000 markaa 1962 kurssilla tekee 223 000 €

1962 0,0213

10 000 000 markaa 1961 kurssilla tekee 213 000 €