Albert Ravila
Viestit: 263
Liittynyt: 22.10.08 18:14

Re: Dosentti Salomaa: Mannerheim-legenda, pura ja kokoa!

Niitä sun näitä kirjoitti:Tuskinpa Turja ketään oli pudottamassa jalustaltaan.
Minäkään en usko, että Turjalla olisi ollut suoranaista tarvetta pudottaa marskia minnekään. Sen sijaan epäilen, että hänellä on voinut olla halua saattaa Mannerheimin sodanjohtotaidot ja kyvyt kriittisen tarkastelun kohteeksi. Päämajassa työskennelleenä hänellä on voinut olla tähän omakohtainenkin motiivi, mutta todennäköisesti hän on saanut lisäpontta ammattisotilaiden kanssa käymistään keskusteluista.

Itselleni on kesää 1944 käsittelevästä kirjallisuudesta syntynyt sellainen vaikutelma, että ammattisotilaiden keskuudessa on sodan jälkeisinä vuosina ollut suhteellisen paljon kriittistä suhtautumista ylipäällikköön. Hänen asemansa oli kuitenkin sellainen, ettei kritiikkiä haluttu julkisesti esittää. Se tuotu esiin ikään kuin rivien välistä, varovaisesti. Luottamukselliset keskustelut valikoidussa seurassa ovat sitten olleet toinen juttu, ja tällaisiin keskusteluihin Turjakin on mahdollisesti osallistunut.

K.L. Oesch esittää kirjassaan Suomen kohtalon ratkaisu Kannaksella v. 1944 useitakin kriittisiä näkemyksiä päämajan toiminnasta vuonna 1944. Kuvaavaa on, että hän kirjan esipuheessa toteaa, että ”[p]yrkimyksenä ei ole horjuttaa kenenkään mainetta eikä himmentää ansaittua sädekehää, vaan yksinomaan etsiä historiallista totuutta”. Ei liene epäilystä, kenen sädekehää Oesch tarkoittaa.

Oman näkemyksensä päämajassa tehdyistä ratkaisuista esittää myös Erik Heinrichs 1959 julkaistussa teoksessaan Mannerheim Suomen kohtaloissa II. Tässä suhteessa merkille pantavaa on, että teoksen käsikirjoitusversio sisältää huomattavasti voimakkaampaa kritiikkiä ylipäällikköä kohtaan kuin suurelle yleisölle suunnattu kirja.

Ev.luutn. ja Mannerheim-ristin ritari Wolf Halsti julkaisi 1957 tutkimuksensa Ratkaisu 1944, joka oli kolmas osa kolmiosaisessa Suomen sota 1939–1945 kirjasarjassa. Kirjassaan Halsti käy läpi kesän 1944 ratkaisutaisteluita ja suurhyökkäystä edeltäneitä päätöksiä. Myös tässä teoksessa arvioidaan kriittisesti, joskin melko pehmein sanakääntein, päämajan ratkaisuja. Vuonna 1975 julkaistujen muistelmiensa kolmannessa osassa, Aika vaatii veronsa, Halsti on jo suorasanaisempi. Hän kirjoittaa:
Tiedän että monen komentajan ja yleisesikuntaupseerin luottamus ylimmän johdon viisauteen alkoi horjua samasta syystä [linnotteiden painopisteen sijoittaminen Itä-Karjalaan]. Näin päätelleiden usko Mannerheimiin ja päämajaan ei vuonna 1944 enää ollut läheskään sama kuin vuonna 1941, talvisodasta puhumattakaan. Ja meitä oli paljon!
Vuonna 1994 ilmestyi Pertti Kilkin muistelmien pohjalta elämänkerraksi kirjoittama Valo Nihtilä – päämajan eversti. Teoksessa tuodaan esille jo aikaisemmin mainitut Nihtilän ehdotukset joukkojen painopisteen siirtämisestä ja VT-aseman statuksen muuttamisesta. Niin ikään Nihtilä mainitsee Halstin tavoin linnoitustöiden väärän painopisteen (Itä-Karjalassa). Mutta kun puhe tulee ylipäälliköstä, toteaa Nihtilä ykskantaan: ”marsalkasta emme keskustele”. Miksi Nihtilä ei halunnut keskustella ylipäälliköstä? On melko vaikea kuvitella mitään muuta syytä, kuin että päämajan operatiivisen osaston päällikkönä toimineella Nihtilällä oli kriittisiä näkemyksiä ylipäälliköstä, joiden hän ei halunnut päätyvän elämänkertaansa.

Sotien jälkeisinä vuosina päämajamestari Airo tunnettiin ”vaikenevana kenraalina”. Miksi Airo ”vaikeni”? Syitä on tietysti voinut olla monia, mutta Aironkin kohdalla on todennäköisesti vaikuttanut hänen haluttomuutensa julkisesti arvostella ylipäällikköä.

Olen varma siitä, että armeijan ylimpien upseerien keskuudessa käytiin sodan jälkeen paljon keskusteluja kesän 1944 ratkaisuista ja ylipäällikön toiminnasta. On myös hyvin todennäköistä, että näissä keskusteluissa ylipäällikön taidot ja kyvyt nimenomaan sodanjohtajana ovat saaneet osakseen napakkaakin arvostelua. Mutta aivan kuin sodankin aikana, oli Mannerheimin asema myös sodan jälkeen sellainen, ettei hänen julkinen arvostelemisensa, tai edes arvioiminen, ollut mahdollista. Mannerheim oli kansakuntaa kokoava ja yhdistävä voima, jonka auktoriteettia oli tarvittu monissa Suomen historian vaikeissa tilanteissa. Olisi ollut täysin sopimatonta, että upseeristo, ylipäällikön entiset alaiset, olisi lähtenyt arvostelemaan hänen ratkaisujaan julkisesti. Kritiikki esitettiin pienessä piirissä, josta se sitten esimerkiksi Turjan näytelmän kautta levisi julkisuuteen. Epäilen, että Turjan kuva Mannerheimista ei välttämättä ole kovinkaan kaukana niistä käsityksistä, joita useilla sodan ajan komentajilla oli ylipäälliköstä.

Edellä mainittu on taatusti kaikkien jatkosodan historiaa vähänkin yleisteostasoa syvemmältä tutkineiden tiedossa. Niinpä Mannerheimia sodanjohtajana objektiivisesti tutkiva joutuisikin varsin suurella todennäköisyydellä esittämään arvion, jonka mukaan useat vuonna 1944 keskeisissä asemissa olleet ammattisotilaat pitivät monia ylipäällikön ratkaisuja vähintään epätarkoituksenmukaisina, ehkä jopa suorastaan tyhminä. Harva tutkija haluaa tällaista esittää. Mannerheim on edelleen, myös tämän päivän Suomessa, sellaisessa asemassa, että tutkija saisi varautua aikamoiseen pöllytykseen. Hän joutuisi mitä ilmeisimmin kohtaamaan syytöksiä mustamaalaamisesta ja yrityksistä pudottaa marski jalustaltaan. Näin tapahtuisi siitäkin huolimatta, että kyse olisi ainoastaan suomalaisen sotahistorian keskeisimmän tutkimusaukon paikkaamisesta: tutkimus Mannerheimista sodanjohtajana. Pelkään kuitenkin, että jatkossakin suurin osa Mannerheim-kirjoista tulee käsittelemään hänen ryyppyään ja ruokalistojaan. Ja jännityksellä odotan sitä päivää, kun ensimmäinen vakavasti otettava tutkija esittää (vakavalla naamalla), että Mannerheimin päätös pantata reservejä Itä-Karjalassa pelasti isänmaan. :roll:

Niitä sun näitä
Viestit: 565
Liittynyt: 19.12.11 23:11

Re: Dosentti Salomaa: Mannerheim-legenda, pura ja kokoa!

Albert Ravila kirjoitti:Pelkään kuitenkin, että jatkossakin suurin osa Mannerheim-kirjoista tulee käsittelemään hänen ryyppyään ja ruokalistojaan.
Tuosta ryypystä onkin saatu paljon juttuja ja juomaversioitakin on paljon erilaisia.


Marskin ryypystä eräs reseptiversio, joka vaikuttaa sangen uskottavalta.

Marski läheltä ja kaukaa -kirjan esipuheessa Ragnar R. Grönvall kertoo Marskin ryypystä sivulla 17 erään version, joka vaikuttaa sangen uskottavalta.
"Eräänä päivänä marsalkka sanoi minulle ruokapöydässä: >>Tämä alkoholiliikkeen valmistama tikkuviina alkaa olla, luvalla sanoen, kohtuuttoman huonoa (sekin oli muka minun syyni!). Koettakaa keksiä siihen jokin sopiva lisä.>> Tein työtä käskettyä, vuoroin lisäten ja vuoroin maistaen. Viikon kuluttua on toteavinani, että yksi senttilitra giniä ja kaksi vermuttia puolikasta kohti antoi oikean säväyksen. Annoin tarjota sitä, ja marsalkka oli innostunut parannuksesta. Eräänä päivänä sattui johtaja K. A. Fagerholm käymään Mikkelissä - en muista enää missä ominaisuudessa- ja olemaan vieraanan marsalkan ruokapöydässä. Juotuamme asiaan kuuluvan yhden ryypyn isäntä kääntyi Fagerholmin puoleen sanoen: >>Huomaako johtaja minkälaista viinaa me juomme täällä?>> Fagerholmin kehuttua sitä kohteliaana vieraana marsalkka kertoi sen olevan minun valmisteitani ja sanoi: >>Varatkaa adjutantilleni paikka liikkeessänne, se olisi varmaankin sille eduksi.>> Kaikki tietenkin nauroivat, mutta en usko ystäväni Fagerholmin olleen erityisen mielissään tästä lausunnosta. Allekirjoittanut sen sijaan kylläkin.
Rahikainen Ea, Tauno Majuri, Reino Juhonen (toim.) Marski läheltä ja kaukaa
Kirjayhtymä, 1964, 197 s., 1. painos. Esipuhe Ragnar R. Grönvall, alkusanat Carl Gustaf Mannerheim



Grönvall, Ragnar (1901 - 1989)

http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/7775/

Tasavallan presidentin adjutantti, kenraalimajuri Ragnar Grönvall oli vapaussoturi ja yleisesikuntaupseeri, joka palveli Talvi- ja Jatkosodassa puolustusvoimain ylipäällikön adjutanttina ja sen jälkeen kolmen presidentin - Mannerheimin, Paasikiven ja Kekkosen - vanhempana tai ensimmäisenä adjutanttina. Hän omaksui Mannerheimilta tämän keisarihovin palveluksessa hioutuneen tapakulttuurin ja välitti sen valtionpäämiehen edustuksellisten tehtävien hoidon perinteeseen.

Täällä on ehkä perusteellisin selvitys marskin ryypystä eri versioineen:

Juttuarkisto: Juomanlaskija 5/2000 • 27.11.2000

http://www.kolumbus.fi/juomanlaskija/ar ... arski.html

Marskin ryyppy
0,5 l kirkasta, maustamatonta viinaa
1 cl giniä
2 cl makeaa vermuttia

Albert Ravila
Viestit: 263
Liittynyt: 22.10.08 18:14

Re: Dosentti Salomaa: Mannerheim-legenda, pura ja kokoa!

Tämän päivän Hesarin mielipidesivulla joku kirjoittaa, kuinka marskin patsaalle on tuotu heiniä. Tämäkin kertoo osaltaan Mannerheimin suuresta arvostuksesta; jopa hänen ratsuaan muistetaan.

skrjabin
Viestit: 778
Liittynyt: 28.09.07 21:54

Re: Dosentti Salomaa: Mannerheim-legenda, pura ja kokoa!

Albert Ravila kirjoitti:Tämän päivän Hesarin mielipidesivulla joku kirjoittaa, kuinka marskin patsaalle on tuotu heiniä. Tämäkin kertoo osaltaan Mannerheimin suuresta arvostuksesta; jopa hänen ratsuaan muistetaan.
:lol:

MM
Viestit: 344
Liittynyt: 23.09.08 09:47

Re: Dosentti Salomaa: Mannerheim-legenda, pura ja kokoa!

Ratsuväki oli Marskin lempiaselaji ja vielä jatkosodan hyökkäysvaiheessa Ilomantsista Äänisniemelle ratsuosastot toimivat hevosten kanssa. Liekö ollut miten tarkoituksenmukaista, kun ajatellaan esim. legendaa Puolan ulaanien taistelusta Saksan mekanisoitua armeijaa vastaan pari vuotta aikaisemmin.

Kuitenkin kun ratsuväki siirrettiin talvella 1943 Karjalan kannakselle Lempaalajärvelle, matkalla ratsuista luovuttiin lopullisesti. Tämä lienee ollut hyvin perinteelliselle aselajille ja ylipäälliköllekin henkilökohtaisesti vaikea, joskin välttämätön ratkaisu. Hevosia tietysti käytettiin huollon tarpeisiin vielä koko sodan ajan.

Ilmo Kekkonen
Viestit: 678
Liittynyt: 16.12.07 09:09

Re: Dosentti Salomaa: Mannerheim-legenda, pura ja kokoa!

MM kirjoitti:Ratsuväki oli Marskin lempiaselaji ja vielä jatkosodan hyökkäysvaiheessa Ilomantsista Äänisniemelle ratsuosastot toimivat hevosten kanssa. Liekö ollut miten tarkoituksenmukaista, kun ajatellaan esim. legendaa Puolan ulaanien taistelusta Saksan mekanisoitua armeijaa vastaan pari vuotta aikaisemmin.
Mannerheimille tuli jo Japanin sodassa selväksi, että ratsuväen on taisteltava jalan. Tosin hän itse joutui ainakin kerran tulitukseen ratsun selässä.

Rykmentin ja prikaatin komentajana M. koulutti joukkonsa ennen maailmansotaa jalkaväkitaistelijoiksi, joille hevonen oli siirtymisväline. On silti mahdollista, että taisteluun joskus jouduttiin ratsainkin.

Talvisotaan mentiin ratsain, mutta hevoset luovutettiin pois Laatokan Karjalaan siirryttäessä.

Jatkosotaan mentiin ratsain. Se lienee ollut ihan hyvä ratkaisu huonoissa tieoloissa. Taistelut käytiin jalan.

Puolan ratsuväen hyökkäys peitsin panssareita vastaan on todella pelkkä legenda. Se lienee syntynyt panssareiden yllättäessä muutaman hevoskolonnan.Asia on oikein tutkittu, eikä tällaista atakkia ole löytynyt.

Lienee hyvä muistaa että ratsastavaa ratsuväkeä oli Saksan armeijalla ja SS-joukoilla ainakin vielä -41.

Puna-armeijalla oli ratsastavaa ratsuväkeä noin 50 divisioonaa eli noin 250 000 miestä aivan sodan loppuun asti.

Sinänsä M:n taktista taitoa kritisoivat ovat tuoneet esiin M:n sotakokemuksen yksipuolisuuden pelkkänä ratsuväkikomentajana. Varmasti se hänen ajattelussaan näkyi.

Albert Ravilan Mannerheimia käsittelevät tekstit ovat hyvin asiantuntevia. Todettakoon vielä, että Martti Turtola on käyttänyt Heinrichs- ja
Airo-elämäkerroissaan varsinkin herrojen Mannerheimia koskevaa kriittistä ajattelua.
Itse asiassa ne olivat eräs keskeinen lähde myös tuollla edellä julkaistussa omassa tekstissäni.

Eräs Mannerheimiin ja Rytiin kriittisesti suhtautunut kenraali oli tulinen Einar Vihma. Sekin taitaa tulla Turtolan hänestä kirjoittamassa elämäkerrassa esiin.

Niitä sun näitä
Viestit: 565
Liittynyt: 19.12.11 23:11

Re: Dosentti Salomaa: Mannerheim-legenda, pura ja kokoa!

MM kirjoitti:Ratsuväki oli Marskin lempiaselaji...
Hugo Österman kirjoittaa Neljännesvuosisata elämästäni -kirjassaan, Talvisodan loppuvaiheita käsittelevässä luvussa Käännekohta, sivulla 264 näin:
"Jos sallitaan vaatimattoman arvostelun esittäminen, voinen todeta, että sotamarsalkka yli kymmenenä syrjässä vietettynä vuotena pelkästään sotilaallisella alalla tapahtunutta jälkeenjääneisyyttä ei ilmeisestikään saatu täysin korvatuksi. Voidaan täydellä syyllä kysyä, tunsiko hän tarpeeksi hyvin käytettävissään olevan sotavälineen ja oliko hän täysin selvillä nykyaikaisen sodan kovuudesta ja armottomuudesta. Ylipäällikkö oli pikemminkin pysynyt tyypiltään ensimmäisen maailmansodan aikaisena suurvallan armeijan ratsuväen kenraalina, jonka käsitykset esimerkiksi johtamismenetelmistä ja aikatekijän vaikutuksista eivät oikein hyvin sopineet puutteellisesti varustettujen suomalaisten reserviläisyhtymien johtamiseen. Hän oli nähtävästi itsekin tästä sisimmässään tietoinen, ja on vain valitettavaa, että se ilmeni usein aiheettoman ankarina ja ivallisina huomautuksina käskynalaisia kohtaan, jotka eivät koskaan aikaisemmin olleet joutuneet ivallisen kohtelun esineiksi."
Hugo Österman: Neljännesvuosisata elämästäni
Wsoy, 1966, 268 s., 1. painos

Niitä sun näitä
Viestit: 565
Liittynyt: 19.12.11 23:11

Re: Dosentti Salomaa: Mannerheim-legenda, pura ja kokoa!

Albert Ravila kirjoitti:Minäkään en usko, että Turjalla olisi ollut suoranaista tarvetta pudottaa marskia minnekään. Sen sijaan epäilen, että hänellä on voinut olla halua saattaa Mannerheimin sodanjohtotaidot ja kyvyt kriittisen tarkastelun kohteeksi. Päämajassa työskennelleenä hänellä on voinut olla tähän omakohtainenkin motiivi, mutta todennäköisesti hän on saanut lisäpontta ammattisotilaiden kanssa käymistään keskusteluista.
Ilmari Turjan muistelmat on mielenkiintoista luettavaa etenkin sotajuttujen osalta. Kyllä hän kirjoittaa tosi paljon Mannerheimiin liittyen. Sotajuttuja käsitellään kautta kirjojen omissa luvuissaan ja lisäksi eri henkilöiden yhteydessä. Turjan kirjoja käy paljolti kiittäminen tai moittiminen siitä, että itse aikoinaan innostuin sotakirjoista ja sotahistoriasta. Tuli halu katsoa mitä asioista kirjoitettiin muualla ja niissä käytetyissä lähteissä, joista Turjan kirjoissa on lyhyitä siteerauksia. Nyt niitä lähdekirjoja on sitten mistä katsoa ja vähän ylikin!

Tuossa on muutamia poimintoja neljän kirjan sisällysluetteloista ja lähinnä vain sotajuttuja koskien. Sivunumerot on mukana siksi, että niistä voi päätellä kuinka laajasti aihetta käsitellään.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ilmari_Turja

Herrojen kanssa marjassa -kirjassa on Pekka Peitsi- nimimerkin syntytarina s. 171 ja sotajuttuja koko kirjan loppuosa eli sivulta 275 alkaen seuraavat luvut:

Keisarillisen kaartin upseeri, kertoo Linderien tarinan s. 275-284.
Marsalkan puheilla, kertoo Turjan itsensä käynnistä Päämajassa 1940 s. 285-296.
Päämajan arkipäivää kertoo Turjan olosta Päämajassa tiedotushommissa s. 297-301.
Kenraali kertoo, osassa on Airon kertomia juttuja Päämajasta s. 302-305.
Tuppeenpano-päiväkäsky kertoo nimensä mukaisesti eri vaiheet tuon päiväkäskyn synnystä ja Halstin osuus on mukana kun hurreja haukuttiin. Halstia Turja näyttää jututtaneen vielä v. 1973 asian tiimoilta s. 306-318.
Hallituksen vanki kertoo Airon vaiheet sodan jälkeen s. 319-328.
Marsalkan muistelmat kertoo "Turjan puumerkistä" noihin muistelmiin s. 329-332. Ne siis olivat maininnat Mannerheimin perheestä ja Airosta.
Kumurin taistelu on viimeinen luku. Siinä on Kumurin taistelusta lyhyt kuvaus s. 333-336

Ei kukaa oo mikää -kirjassa on sotaa käsitteleviä juttuja useitakin.

Pyssyllä ja pännällä, s. 95-118.
Hänen kenraalinsa, s. 118-133, käsitellään aika kiinnostavaan sävyyn Mannerheimin välejä useisiin kenraaleihin, mm "isot Ööt", Östemanin, Öhquist ja Oesch on mukana.
Riitelevät kenraali otsikon alla kerrotaan Talvelan ja Airon kiistoista lehtien palstoilla.
Päämaja oli kuin näytelmä s. 133-145. Päämajassa -näytelmän synnystä kertova luku.

Tarinoita suuresta Urhosta -kirja on täynnä sotajuttuja, varsinkin kirjassa esiintyvien eri henkilöiden osalta.

AKS ja Mannerheim, Simojoki ja Kekkonen, s. 103-110, kertoo mm. Simojoen visiitistä M:n luokse vuonna 1937. Samoin siinä käsitellään Miekantuppi -päiväkäskyä.
Olisiko Kannaksen läpimurto voitu välttää, s. 139-159 on kirjan kiinnostavin luku sotajuttujen osalta.
Korkein oikeus - korkein vääryys käsittelee sotamies Hytin tapauksen sivuilla 315-323.

Arkisto auki -kirjassa on kenties eniten sotajuttuja. Tässä muutama mielenkiintoisin:

Luku 8. Kun on paljon puhuttu päämajasta, puhutaan kirjassa myös sen nimisestä näytelmästä. s. 111-121.
Luku 14. Jääkäri Aarne Sihvon kova kirje ja jääkäri Erik Heinrichsin vastaus. Sota-arkistosta s. 185-195 ( juttu käsittelee jääkärien oloja Saksassa Bahrenfeldin rangaistusleirin lopettamiseksi 1917).
Luku 15. Jääkäri Yrjö Könni kovistelee Ilmari Turjaa jääkäriupseerien riitoja koskevista kirjoituksista s. 197-211.
Luku 16. Oikaistu käsitys Napuen taistelun (1714) sankarista kenraali de la Barresta.
Luku 17. Talvisota syttyy. Mannerheim maanluovutuksen kannalla. Kansa ja hallitus, että ei tuumaakaan, vaikkei aseistusta ollutkaan. Talvisota venäläisestä näkökulmasta. s. 221-233.
Luku 18. Mikä oli "Finlandia Uutistoimisto". Viralliselta nimeltään Puolustusvoimain tiedoituslaitos. Lähteinä viralliset perustamispöytäkirjat, sitten kirjoitukset, valokuvat ym. s. 233-247.
Luku 20. Mannerheim. Käkösen kuvaus. Omia kokemuksia ja näkemyksiä. s. 259-279.
Luku 21. Eversti Wolf H. Halsti suututti Mannerheimin pahanpäiväisesti ja joutui kirjoituskieltoon, minkä jälkeen olin pakotettu etsimään uuden kolumnistin, joka oli Pekka peitsi. Halstin oma kertomus. s. 279-293.
Luku 22. Kenraali Airo. Keskusteluja, illanistujaisia Päämajassa ja Helsingissä. s. 293-319.
Luku 23. edelleen mm. Airosta ja muista sodan risteistä ja ritareista. s. 319-331.
Luku 24. Hitlerin puhe Mannerheimin 75-vuotispäivillä. TK-miehet saivat vahingossa nauhalle, jonka Kustaa Vilkuna talletti. s. 331-341.
Luku 25. Eversti Tauno Viljasen kirjoitus "Miten tapahtui läpimurto valkeasaaressa" jonka hän kirjoitti minun lehteeni. Viljanen oli sen ensimäisen rykmentin komentaja, joka joutui ottamaan vastaan vihollisen tykistö-, tankki- ja lentohyökkäykset Valkeasaaressa. s. 341-3561.

Turjan viimeinen kirja oli Kumuri, kahden everstin taistelu (1989). Siinä hän kertoo Kumurin taistelun henkilötaustoja melko perusteellisesti.

Albert Ravila
Viestit: 263
Liittynyt: 22.10.08 18:14

Re: Dosentti Salomaa: Mannerheim-legenda, pura ja kokoa!

Niitä sun näitä kirjoitti:Hugo Österman kirjoittaa Neljännesvuosisata elämästäni -kirjassaan, Talvisodan loppuvaiheita käsittelevässä luvussa Käännekohta, sivulla 264 näin:
Ylipäällikkö oli pikemminkin pysynyt tyypiltään ensimmäisen maailmansodan aikaisena suurvallan armeijan ratsuväen kenraalina, jonka käsitykset esimerkiksi johtamismenetelmistä ja aikatekijän vaikutuksista eivät oikein hyvin sopineet puutteellisesti varustettujen suomalaisten reserviläisyhtymien johtamiseen.
Östermanin mainitsema aikatekijä on todennäköisesti ollut yksi niistä seikoista, joiden suhteen ylipäällikön ymmärrys ei ole ollut paras mahdollinen. Mannerheimin adjutantti Rafael Bäckman muistelee, että ylipäälliköllä oli taipumus vaatia asioita tapahtuvaksi heti tilanteissa, joissa se ei mitenkään ollut mahdollista. Arkisten asioiden suhteen kyse on saattanut olla myös ylipäällikön luonteesta ja iästä, mutta sotilaallisten seikkojen suhteen kyse on saattanut olla myös ylipäällikön ymmärryksestä ja tietämyksestä.

Tähän viitataan myös Kassilan elokuvassa Päämaja, joka tunnetusti pohjautuu Turjan näytelmään. Elokuvassa on tositapahtumaan perustuva kohtaus, jossa ylipäällikkö tiedustelee 3.D:n komentajalta, kenr.maj. Pajarilta, olisiko tämän yhtymä valmis vastahyökkäykseen läpimurtoalueella ”nyt heti”. Airo on tätä ennen ilmoittanut marskille, että aika ei riitä hyökkäysryhmityksen muodostamiseen. Samansisältöisen vastauksen ylipäällikkö saakin sitten myös Pajarilta sen jälkeen, kun tämä on tunnin pohtinut asiaan esikuntapäällikkönsä, ev.luutn. Halstin kanssa. (Elokuvassa vastaus annetaan jo puhelinkeskustelun aikana).

Heti seuraavassa kohtauksessa ylipäällikkö toteaa Airolle, että Aunuksen divisioonille on annettava siirtokäsky. Airo vastaa ilmoittamalla, että se on jo tehty. Airon mukaan ”ei ollut aikaa odottaa. Kahden divisioonan siirtohan vaatii kymmeniä junia.” Todellisuudessa ei Aunuksen divisioonia tietenkään siirretty ennen kuin ylipäällikkö oli niin käskenyt, mutta taitelijanvapautta käyttäen Turja selvästikin vihjaa, ettei ylipäälliköllä välttämättä ollut realistista käsitystä yhtymien siirtoon tarvittavasta ajasta.

Turjan näytelmä ja siihen perustuva Kassilan elokuva ovat tietysti taide-esityksiä, eivät sotahistoriallisia tutkimuksia. Mielenkiintoisiksi ne tekee mielestäni kuitenkin se, että Turja mitä ilmeisimmin ei ole vetäissyt näytelmässä (ja elokuvassa) esitettyjä kriittisiä näkemyksiä hihastaan, vaan ne perustuvat erinäisten sodanajan komentajien kanssa käytyihin keskusteluihin.
http://s1070.photobucket.com/albums/u48 ... =PMssa.mp4

Niitä sun näitä
Viestit: 565
Liittynyt: 19.12.11 23:11

Re: Dosentti Salomaa: Mannerheim-legenda, pura ja kokoa!

Albert Ravila kirjoitti:Heti seuraavassa kohtauksessa ylipäällikkö toteaa Airolle, että Aunuksen divisioonille on annettava siirtokäsky. Airo vastaa ilmoittamalla, että se on jo tehty. Airon mukaan ”ei ollut aikaa odottaa. Kahden divisioonan siirtohan vaatii kymmeniä junia.”
Sotilaskuljetukset Itä-Karjalasta Kannakselle 1944:

Siirrot Itä-Karjalasta oli jo enimmäkseen tehty ennen varsinaista Ihantalan suurtaistelua. Vain 6.D saapui viime tipassa paikalle ja ratkaisijaksi (ja osin 11.D).

Varsinaisia sotilaskuljetuksia oli 118 junaa ja vaunuja 4924.

4.D käytti 10-18.6 28 junaa ja 1116 vaunua
20.Pr käytti 15-20.8 11 junaa ja 526 vaunua
17.D käytti 16-23.6 31 junaa ja 1337 vaunua
11.D käytti 21-29.6 20 junaa ja 889 vaunua
6.D käytti 23-30.6 24 junaa ja 891 vaunua

Suoranaisiin joukkojen siirtoon käytettyjä junia oli 118 ja vaunuja 4924.

Ilmatorjunnan vuosikirjassa 2002-2003 n:o 18 kerrotaan sivulla 218: "noin 50 junaa ja noin 2000 vaunua käytettiin muihin kuljetuksiin Itä-Karjalasta aikavälillä 10.6.1944 - 2.7.1944"


Sama juttu hieman tarkemmin selostettuna, eli lastaus ja purkausalueet:

Sotilaskuljetukset Itä-Karjalasta Kannakselle 1944:

4.D käytti 10-18.6 28 junaa ja 1116 vaunua

Kuormausalueet: Karhumäki-Käppäselkä, Tokkari

Purkausalueet: Valkjärvi-Heinjoki, Leipäsuo-Kämärä, Antrea, Sairala

20.Pr käytti 15-20.6 11 junaa ja 526 vaunua

Kuormausalueet: Syväri-Tokkari, Mäkriä, Karhumäki

Purkausalueet: Tammisuo-Inkilä

17.D käytti 16-23.6 31 junaa ja 1337 vaunua

Kuormausalueet: Mäkriä-Vitele

Purkausalueet: Tali-Hannila, Lauritsala-Lappeenranta

11.D käytti 21-29.6 20 junaa ja 889 vaunua

Kuormausalueet: Mäkriä-Vitele, Salmi, Tokkari

Purkausalueet: Nurmi-Luumäki

6.D käytti 23-30.6 24 junaa ja 891 vaunua

Kuormausalueet: Lisma-Kontupohja-Patojärvi, Suojärvi-Suojoki

Purkausalueet: Jääski-Enso

V AKE ja ak-joukot käytti 19-22.6 4 junaa 165 vaunua

Kuormausalueet: Latva-Pajusuo

Purkausalueet: Luumäki-Lauritsala

V AKE ja ak-joukot käytti 19-22.6 4 junaa 165 vaunua


Sotilaskuljetukset Itä-Karjalasta Kannakselle 1944 -jutun lähteenä on Ilmatorjunnan vuosikirja 2002-2003 n:o 18

Julkaisia: Ilmatorjuntaupseeriyhdistys ry Tuusula

"Ilmatorjuntajoukot Itä-Karjalasta Karjalan Kannakselle siirrettyjen joukkojen rautatiekuljetusten suojana kesällä 1944"

- Teemu Kilpeläinen, sivut 214-245 ja artikkeli perustuu kirjoittajan (T.K.) Maanpuolustuskorkeakoulussa laatimaan tutkimustyöhön.


Joissakin artikkeleissa on kerrottu kuinka siirtoihin käytetiin 170 junaa ja 7000 vaunua. Eversti Ahti Lappi on kirjoittanut jutun, KENTTÄARMEIJAN ILMATORJUNTA RATKAISUTAISTELUISSA 1944, Ilmatorjuntaupseeri -lehteen 3/2004, ja siinä mainitaan nuo kokonaislukemat.

Lappi ei mainitse lähteissään vuosikirjaa n:o 18 vaikka jutussa on osia (melkein sellaisenaan) suoraan siitä, tosin kovasti supistettuna.

http://www.ilmatorjuntaupseeriyhdistys. ... t/1944.htm

Nyt jo "himmenneessä linkissä" oli Lapin jutun lähteinä mainittu näin:

>Lähteenä on käytetty Suomen Sodat 1939-45 DVD-ohjelman aineistoa, pääasiassa sotapäiväkirjoja ja taistelukertomuksia. Lainaukset (Niemenpää, Saanio) ovat Paavo Rintalan kirjasta ”Sotilaiden äänet” (Kaleva, Yleisradion ääniarkisto, 1966).<

Niitä sun näitä
Viestit: 565
Liittynyt: 19.12.11 23:11

Re: Dosentti Salomaa: Mannerheim-legenda, pura ja kokoa!

Niitä sun näitä kirjoitti:

Sotilaskuljetukset Itä-Karjalasta Kannakselle 1944:

Siirrot Itä-Karjalasta oli jo enimmäkseen tehty ennen varsinaista Ihantalan suurtaistelua. Vain 6.D saapui viime tipassa paikalle ja ratkaisijaksi (ja osin 11.D).

Varsinaisia sotilaskuljetuksia oli 118 junaa ja vaunuja 4924.

4.D käytti 10-18.6 28 junaa ja 1116 vaunua
20.Pr käytti 15-20.8 11 junaa ja 526 vaunua
17.D käytti 16-23.6 31 junaa ja 1337 vaunua
11.D käytti 21-29.6 20 junaa ja 889 vaunua
6.D käytti 23-30.6 24 junaa ja 891 vaunua

Suoranaisiin joukkojen siirtoon käytettyjä junia oli 118 ja vaunuja 4924.

Ilmatorjunnan vuosikirjassa 2002-2003 n:o 18 kerrotaan sivulla 218: "noin 50 junaa ja noin 2000 vaunua käytettiin muihin kuljetuksiin Itä-Karjalasta aikavälillä 10.6.1944 - 2.7.1944"
Juttu löytyy helpoiten täältä:

Sotahistoriallinen aikakauskirja 24. (2005 s. 175 alkaen)
Toimituskunta Ahti Lappi & al.
Suomen Sotahistoriallinen Seura.
Sotamuseo
Pieksämäki 2005, 299 s.
ISSN 0357-816X

Ahti Lappi, Kenttäarmeijan ilmatorjuntaratkaisutaisteluissa 1944

---


Mannerheimilla oli ihailijakuntaa upseeripiirissäkin ja Talvela oli yksi heistä.

Mannerheimin suuri(n?) ihailija ja ohi normaalin komentotien, "otan käskyjä vain vain Mannerheimilta", sähläävä Talvela olisi varmaankin aiheuttanut Suomelle katastrofin (Viteleessä) ilman omia aivojaan käyttävää käskynrikkojaa, Blickiä.

Muutenkaan Talvelan kaikki toimet ei aina oikein kestä kriittistä tarkastelua. Eipä siis ihme, että Saksan keikkaa pukkasi vielä kesällä 1944 vaikka hän oli tullut vasta keväällä sieltä takaisin. Talvelan taidot riitti nähtävästi vain yhteen suuntaan menemiseen ja se ei ollut perääntyminen. Esimerkkinä vaikkapa joukkojen siirron aikaiset tahalliset viivyttelyt. Junat seisoivat päiväkausia odottamassa kuormattavia joukkoja, vaikka kuljetuskalustosta ja -junista oli ankara pula. Vasta Päämajan uudistamat tiukat käskyt saivat Talvelan päästämään joukot lähtemään... pahasti myöhässä!


Katso ja vertaa noita päivämääriä käskyistä ja kuormausaikatauluista...

11.D käskettiin 15.6 lähtemään Kannakselle ja kuljetukset alkoivat VASTA 21.2. Paikoillaan Kannaksella oltiin Vasta 27. kesäkuuta.

11.D käytti 21-29.6 20 junaa ja 889 vaunua

Kuormausalueet: Mäkriä-Vitele, Salmi, Tokkari
Purkausalueet: Nurmi-Luumäki

Junat seisoivat päiväkausia odottamassa kuormattavia joukkoja, vaikka kuljetuskalustosta ja -junista oli ankara pula.


http://fi.wikipedia.org/wiki/11._Divisioona_(jatkosota)

Sulkujen takia lyhennetty, toimiva linkki:

http://tinyurl.com/7gq8436

Neuvostojoukkojen aloitettua 9. kesäkuuta 1944 suurhyökkäyksen Kannaksella tilanne kääntyi niin pahaksi, että esimerkiksi Valkeasaaressa suomalaiset joukot joutuivat jättämään asemansa ja seuraavina päivinä ne pakenivat lähes pakokauhun vallassa. 15. heinäkuuta Mannerheim määräsi 11. Divisioonan siirrettäväksi Syväriltä Kannakselle välittömästi. Viisi päivää myöhemmin Valo Nihtilälle soitettiin ja tiedusteltiin, miksi neljä junaa seisoo tyhjänä Aunuksessa, vaikka kalustosta on huutava pula. Nihtilän tiedusteltua asiaa Paavo Talvelalta, silloin Aunuksen Ryhmän komentajalta, selvisi 11. Divisioonan odottavan neuvostojoukkojen hyökkäystä Syvärin ylitse, minkä jälkeen olisi tarkoitus ryhtyä vastahyökkäykseen. Nihtilä käski divisioonan siirtyä välittömästi Kannakselle. Myös Mannerheim itse varmisti asian suoraan Paavo Talvelalta saman päivän iltana. Vasta 27. kesäkuuta Heiskasen komentama 11. Divisioona oli valmis ottamaan rintamavastuun Kannaksella.

Albert Ravila
Viestit: 263
Liittynyt: 22.10.08 18:14

Re: Dosentti Salomaa: Mannerheim-legenda, pura ja kokoa!

Albert Ravila kirjoitti:Tämän päivän Hesarin mielipidesivulla joku kirjoittaa, kuinka marskin patsaalle on tuotu heiniä. Tämäkin kertoo osaltaan Mannerheimin suuresta arvostuksesta; jopa hänen ratsuaan muistetaan.
Tämän seikan suhteen on tullut uutta tietoa. Helsingin Sanomien mielipidesivulla olleen kirjoituksen mukaan Käthylle heiniä (ja vettä) oli toimittanut Helsingin yliopiston kotieläintieteen opiskelijoiden ainejärjestö Akateeminen karjaseura. He ruokkivat Käthyn kerran vuodessa. Tämä on mielestäni esimerkillistä päättäväisyyttä.

Niitä sun näitä
Viestit: 565
Liittynyt: 19.12.11 23:11

Re: Dosentti Salomaa: Mannerheim-legenda, pura ja kokoa!

Juhani Suomi taitaa olla siinä "purkuvaiheessa"... tuossa päivän lehtijuttuja linkkeinä. Molemmat iltapäivälehdet olivat tavallaan pettymyksiä, kun ei niissä ollutkaan esitetty mitään "uutta" M:iin liittyvää, siis ainakaan Juhani Suomen kirjasta ei nähtävästi oltukaan saatua paljoa irti. Lainaukset oli lähinnä vain vanhojen juttujen kelausta. Toki Kekkonenkin saatiin sankarin rooliin, sillä JS:n mukaan juuri hän silloisena "oikeusministerinä" pelasti Marskin sotasyyllisyydestä jne. :lol:

---

Uutuuskirja esittää hurjia väitteitä: Mannerheim oli sairas, häijy ja turhamainen

Torstai 5.9.2013 klo 09.55

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013090 ... 6_uu.shtml

Professori Juhani Suomi käy Mannerheim-myytin kimppuun uudessa 800-sivuisessa kirjajärkäleessä Mannerheim - Viimeinen kortti? (Siltala)


Marskin runsaat juomatavat ihmetyttivät tutkijaakin: "Saattoi vaikuttaa lopulta terveyteen"

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1 ... 73680.html

Julkaistu: 6.9.2013


Mannerheimin pako ulkomaille sodan jälkeen katkeroitti sotasyyllisiä

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1 ... 06254.html

Julkaistu: 6.9.2013


Uutuuskirja paljastaa: Vanha Mannerheim rakastui tosissaan

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1 ... 27839.html

Julkaistu: 5.9.2013 10:00, päivitetty: 5.9.2013 10:26


Juhani Suomen tänään julkaistun kirjan Mannerheim – Viimeinen Kortti mukaan Mannerheimin viimeinen rakkaus oli tulinen suhde, vaikka marsalkka oli sen alkaessa vuonna 1946 jo lähes 80-vuotias.


Ensi menivät Nokian kännykät, nyt kaatuu Mannerheim-myytti!

Suomalaisuuden ikonit karisevat kuin syksyn lehdet.

Päivitetty 6.9.2013 10:28, julkaistu 6.9.2013 10:26

http://www.aamulehti.fi/Kirjat/11948371 ... rtti+.html



Uutiset Kulttuuri 5.9.2013 15:07

Juhani Suomi: Mannerheimissa ratkaisevaa oli lumo, eivät teot

http://www.hs.fi/kulttuuri/Juhani+Suomi ... 8347180841


Juhani Suomi – Mannerheim – Viimeinen kortti?

http://www.ksml.fi/uutiset/viihde/kirja ... ti/1435182

"Monipuolisuus on Suomen tutkimuksen ansio. Hän kokoaa yhteen muistelmien ja arkistojen tuhannet tiedot ja kokoaa menneestä faktojen synteesin."



Juhani Suomi: Presidentti Mannerheim siirsi omaisuuttaan Ruotsiin sodan aikana

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtm ... dan-aikana

Julkaistu 05.09.2013 10:10

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Dosentti Salomaa: Mannerheim-legenda, pura ja kokoa!

Mitä Mannerheimista?

Siinä valtakunnan keskeisimmillä paikoilla pönöttävän ratsastajapatsaan olemuksessa aineellistuu se henki, joka oli vallalla pitkään sotien jälkeen. Nyttemmin ovat tunteet päässeet luonnollista tietään jäähtymään, ja tiedämmekin enemmän sotiemme taustoista ja myös niiden ylipäälliköstä ja kriittisimmän vaiheen valtionpäämiehestä Mannerheimista. Nyt patsas varmaankin tulisi toisenlaisena ja vähemmän näkyvälle paikalle.

Mutta mitä minä puolestani sanoisin Mannerheimista? Mitäpä sillä on väliä siksikään, että luonnehdinnat voivat enemmän tai vähemmän hyvin perusteluin olla perin erilaisia, jopa vastakkaisia. Tästähän on runsaasti esimerkkejä ennestään. Keskustellako siis marskista pelkän keskustelun vuoksi? Miksipä ei, mutta ei sekään aina tunnu mielekkäältä. Luen uuden Mannerheim-kirjan, sitten kun saan sen kirjastosta. Eiköhän se siihen jää, koska minulla ei ole mitään erityisiä tunteita herraa kohtaan. Eräs Suomen historian suurimmista vaikuttajista, mutta kuitenkin omien ja aikansa edellytysten luomus.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Dosentti Salomaa: Mannerheim-legenda, pura ja kokoa!

Monet Juhani Suomen luonnehdinnat Mannerheimin persoonallisuudesta ("suuri näyttelijä" jne) eivät ole mitenkään uusia. Kirjoittihan Yrjö Niiniluoto 50-luvulla teoksen Suuri rooli.

Mannerheimin pelkoa välirauhansopimuksen jälkeen ja "pakoa" ulkomaille käsiteltiin muutama vuosi sitten TV-sarjassa Presidentit. Raija Orasen ensimmäinen Kekkos-romaani Nimeltään Kekkonen näyttää Mannerheimin Kekkosen silmin syksyllä 1944 heikkona vanhana miehenä.

Kesän ja syksyn 1944 ratkaisuissa Juhani Suomella on oma lehmä ojassa eli osoittaa, että Kekkonen oli silloinkin aina oikeassa. Ehkä olennaisempaa kuin se, oliko Mannerheimin vaikea tehdä päätöstä aselevosta, on se oliko ajankohta oikea. Jos oli, syy siihen on tuskin olennainen.

Mitä syksyyn 1944 tulee, on oikeastaan hämmästyttävää, miten helposti ja tavallaan itsestään selvästi Suomi palasi sotavuosien jälkeen parlamentaariseen päätöksentekoon. Vaikka Mannerheimilla oli muutaman viikon kaikki valta käsissään, puolueet pakottivat hänet nimittämään hallituksen, jollaista hän ei halunnut ja jota hän vastusti viimeiseen asti.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”