Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit

Tuoreimmassa Turun Sanomien kolumnissaan Markku Jokisipilä aloittaa Suomen Akatemian tutkimushankkeiden kuvauksien kielestä, mutta siirtyi sitten käsittelemään akateemisen historiatutkimuksen tilaa todeten m.m.

Akateeminen historiantutkimus on ajautunut varsin kauas reaalimaailmasta. Sellaisista joskus historioitsijan hyveiksi mielletyistä asioista kuten kirjoitustaidosta, kansallisesti tärkeiden aiheiden käsittelystä ja laajan yleisön tavoittelusta on tullut syntiä. Menneisyyden ymmärrettäväksi tekeminen on jäänyt name-droppingin, poliittisen korrektiuden, kvasifilosofisen hölynpölyn ja politikoinnin jalkoihin.

Minun mielestäni nämä ovat viisaita sanoja. Kannattaa lukea myös kolumnia seuraavat kommentit TS:n sivulta, onpa sitten samaa tai eri mieltä kuin J.
Kiitokset Kaisalle, joka tämän bongasi...piintynyt pääkaupunkiseutulainen unohtaa helposti että seurattavaa sanomalehtikirjoittelua on joka puolella Suomea.

Voi aikoja voi tapoja. Rivien välistä saadaan se käsitys, että sitä parempi tutkimus, mitä vähemmän mukana on teoriaa. Kysymys on kai siitä, miten sitä käyttää, vähän kuten käsiaseitakin. Teoreettisuuden ja selkeyden ei tarvitse olla toisensa poissulkevia, eikä reaalimaailmaan lujin köysin ankkuroidun tutkimuksen ainoa vaihtoehto ole se Juhani Suomi.

Historia ja yhteiskuntatieteet ovat käyneet jo pari vuosikymmentä jonkinlaista reviiritaistelua. Sitten kun laitoksia on alettu yhdistellä toisiinsa, ja yhdistellään varmaan vastakin, Jokisipilän toive tuskin toteutuu, koska kaikki kamppailevat entistä enemmän samoista määrärahoista.