Tiedätkö missä ja milloin teloitettiin 235 suomalaista kahdessa päivässä?

[nylander]

Myytti lapuanliikettä Neuvostoliittoon 1930-luvulla paenneista loikkareista lienee luotu vasta sodan jälkeen

Kuka tällaista "myyttiä" sitten on lanseerannut - vai onko kukaan?

Nimimerkki MM yksilöi viestissään hyvin täsmällisesti Neuvostoliittoon siirtyneet suomalaisryhmät:

Luin juuri Antti Tuurin Ikitien, jossa päähenkilö on Lapuan liikkeen Venäjälle kyyditsemä. Muita suomalaisryhmiä oli jo ennen vallankumousta siellä asuneet, vuoden 1918 sodan lopussa paenneet punaiset, 30-luvun nälkävuosien loikkarit ja Amerikasta Karjalan kansankommuunia rakentamaan saapuneet

Ei Antti Tuuri puheena olevassa kirjassaan siis puhu mitään "pakenemisesta". Sen sijaan hän kertoo kirjassaan tarinan pohjalaisesta Jussi Ketolasta, jonka lapualaiset kaappasivat kotoaan, pahoinpitelivät matkalla moneeen otteeseen ja lopulta muiluttivat hänet vasten tahtoaan rajan yli Neuvostoliittoon, tuntemattomiin kohtaloihin. Vaikka romaani tietenkin on fiktiivinen, jokaisen olettaisi tuntevan sen todellisuuspohjan. Juha Siltalan tutkimuksen Lapuan liike ja kyyditykset 1930 "muilugrafia"-liitteestä ilmenee, että tällaisia rajan yli päätyneitä tapauksia oli todellisuudessa kaikkiaan 44.

Pulavuosien 1930 - 33 ahdinkoa pakoon siirtyi Neuvostoliittoon Rautkallion Poika Tuomis -sitaatin mukaan "suomal. ja venäl. ilmoituksen mukaan 12 000". En tiedä täsmääkö luku nykytutkimuksen laskelmiin, mutta joka tapauksessa kyse oli joukkoliikkeestä. Tuskinpa loikanneet ihan huvikseen entisen elämänsä taakseen jättivät. Osalle kansasta noina vuosina oli varmasti kaikkea muuta kuin "myyttiä" sanat, joihin toinen kirjailija, aikalaistodistaja Pentti Haanpää, päättää Noitaympyränsä (1931):

Mutta Pate Teikka oli tiellä. Eikä toista tietä ollut olemassakaan.

[Niitä sun näitä]

Jotenkin huvittavaa, että nimimerkki "Jaakko Anttila" (ja usein eräs toinenkin herrasmies) vuodattaa krokotiilinkyyneleitä suomalaisten punaemigranttien ja loikkareiden kohtalosta Stalinin Neuvostoliitossa. Eikö se ollutkin teidän fanaattisesta positiostanne tarkastellen tapahtumana ihan onnen omiaan: tymäkkä "ruiske punatautiin" nääs, vai mitä "Anttila"?

Erinomainen kommentti, joka irrotti kunnon naurut! Kiitos siitä.

Kertauksen vuoksi piti ihan tarkistaa missä ja mitä se "punatautiruiskumestari" kirjoittikaan:

Re: Talvisota ja 1930-luvun politiikka
Kirjoittaja Jaakko Anttila » 27.09.12 18:40

viewtopic.php?f=10&t=4303&p=24626&hilit ... iin#p24624

Jaakko Anttila:

Ruiske Jahnssonin punatautiin. Ruiske paljastaa, mitä Jahnssonin propaganda on peräisin

Re: Talvisota ja 1930-luvun politiikka
Kirjoittaja Jaakko Anttila » 27.09.12 18:45

viewtopic.php?f=10&t=4303&p=24626&hilit ... iin#p24626

Jaakko Anttila:

Toinen ruiske punatautiin: Suomen kansanhallituksen julistus Suomen armeijan sotilaille:

Jaakko Anttila:

Kolmas ruiske punatautiin: Suomen kansanhallituksen julistus Mannerheim-linjan puolustajille:

[Veikko I Palvo]

Juha Siltalan tutkimuksen Lapuan liike ja kyyditykset 1930 "muilugrafia"-liitteestä ilmenee, että tällaisia rajan yli päätyneitä tapauksia oli todellisuudessa kaikkiaan 44.

Pulavuosien 1930 - 33 ahdinkoa pakoon siirtyi Neuvostoliittoon Rautkallion Poika Tuomis -sitaatin mukaan "suomal. ja venäl. ilmoituksen mukaan 12 000".

[/quote]

Auvo Kostiaisen tutkimuksessa loikkareita Neuvostoliittoon sanotaan olleen 12 000 - 15 000 ja paluuloikkareita noin 2150 - 2200 ja laillisesti NL:sta Suomeen palanneita noin 350.

Itärajan yli "muilutetut" A.Kostiainen mainitsee: ´oma erityisryhmänsä ovat ne suomalaiset (ääri)vasemmmistoon kuuluneet poliitikot, jotka joko muilutettiin itärajan yli tai jotka vapaaehtoisesti pakenivat sinne. Kansanedustajien 1983 matrikkelista löytyy noin 20 tälläista henkilöä. Esim. turkulainen kansanedustaja Werner Halén meni Ruotsin kautta.

Juha Siltalan tutkimuksen mukaan itärajan yli muilutettuja oli kaikkiaan 44, joten kovinkaan suurta kansanryhmää heistä ei muodostu verrattuna loikkareiden kokonaismäärään 12 000 - 15 000.
Miksi on loikattu, lähtivätköhän nämäkin kolme etsimään http://www.kolumbus.fi/jukka.karvonen/htm/EK_ptk.htm työtä Nivastroin voimalaitostyömaalta, jollaista nykyisin nimitetään Gulagiksi?

Ainakin Petroskoissa ja Leningradissa toimivat suomenkielistä propagandaohjelmaa lähettävät radioasemat ja A.Kostiaisen mukaan "niiden merkitys laittoman siirtolaisuuden taustalla nousee suureksi.
Esim. 13.4.1931
Petroskoin radio lähetti ohjelman "Uittoihin valmistautuminen", jossa kuvattiin suunnitelmia ja valitettiin puuttuvaa työvoimaa, jota oli tuotettava muualta:
...Kaikissa työpaikoissa ei ole vielä mekanisoitu uittotöitä täydellisesti.
Työvoimaa ei ole kyllin.
Työ on urakkatyötä. Työpalkka maksetaan työn laadun ja määrän mukaan.

Radiolähetysten propagandalla näytetään houkutellunkin töihin erinomaisiin olosuhteisiin tai sellaiseksi loikkarit lienevät sen ainakin käsittäneet ja todellisuus onkin osoittautunut toisenlaiseksi vaikkapa Muurmannin radan varren Nivastroilla tai Syvärin Svirstroilla?

Veikko Palvo

[Veikko I Palvo]

Luin juuri Antti Tuurin Ikitien, jossa päähenkilö on Lapuan liikkeen Venäjälle kyyditsemä. Muita suomalaisryhmiä oli jo ennen vallankumousta siellä asuneet, vuoden 1918 sodan lopussa paenneet punaiset, 30-luvun nälkävuosien loikkarit ja Amerikasta Karjalan kansankommuunia rakentamaan saapuneet.
Suomalaisten surmaaminen kohdistui näihin kaikkiin ryhmiin, mutta en ole huomannut, että Suomen valtio olisi juuri kättään nostanut tapahtumien johdosta.

Lapuanliikkeen NL:oon muiluttamia on siis 44 Juha Siltalan mukaan ja Auvo Kostiainenkin mainitsee Tukholman kautta menneet Werner Halénin mainiten. Asser salokin taisi loikata Ruotsin kautta.
Ennen
vallankumousta Venäjällä asuneiden ja sinne muuttaneiden suomalaisten määräksi muistelen sanotun 200 000, pitäneekö paikkansa?
Paluumuuttoa itsenäisyyden alussa ei näyttäisi juuri olleen, lukuunottamatta Aunuksesta ja Itä-Karjalasta Suomeen tulleita.
Pohjois-Amerikasta
Technical Aid for Soviet Karelian värväämien lukumääräksi sanotaan 6000 - 10 000 ja osa pääsi takaisinkin.
Auvo Kostiainen kirjoittaa EK:n arvioineen 1930-luv. loikkareiden lukumääräksi
12 000 - 15 000 ja sanoo jälkimmäisen kenties olevan oikea luku, sillä kaikkia loikkareita ei EK:kaan ole tiennyt. Laillisesti palanneita n. 350 ja paluuloikkareita
noin 2150 - 2200.
A.Kostiainen
kirj. Suomen viranomaisten kiinnittäneen vakavammin huomiota laittomaan siirtolaisuuteen Neuvostoliittoon vasta 1931 loppukeväällä ja sama kehityslinja näkyi hyvin sanomalehtienkin palstoilla, varsinkin kun laittomasti menneitä alkoi palata.
Palaajat olivat lähes aina tavalla tai toisella pettyneitä ja tämä piirre näkyi hyvin myös heitä koskevissa kirjoituksissa.
SKP
ei laittoman muuttoliikkeen alkuvaiheissa vuosina 1931 ja 1932 erityisen jyrkästi asettunut vastustamaan sitä. SKP:n Tiedonantaja v. 1931 nro 10.:n kirjoituksessa "Rintamakarkuruutta" tomitsi tosin jyrkästi laittoman muuton. **Puoluejäsenten** oli sen mukaan taisteltava Suomessa eikä paettava.
Suomessa olisi tehtävä työtä tulevan neuvosto-Suomen luomiseksi, ja siksi ei saanut paeta rintamalta. SKP omaksui kielteisen kannan loikkareihin nähden.

Toukokuussa 1931 ulkoasiain kansankomissariaatin, Narkomindelin nootissa Neuvostoliitto ilmoitti pitävänsä vihamielisenä toimintana sitä, että Suomen kansalaiset, jotka "väkivaltaisella tavalla" rikkoivat Suomen ja NL:n rajaa, jätettiin Narkomindelin mukaan Suomessa kokonaan saattamatta oikeudelliseen vastuuseen tai saivat hyvin pieniä rangaistuksia.
Suomessa
alettiin v. 1931 aikana kiristää loikkareille langetettavia tuomioita, Ehkä NL:n asennekin vaikutti. Muuttoa pidettiin Suomelle häpeällisenä ja ulkopoliittisesti harmittavana. Esim. Suojärven talvikäräjillä 1932 oli syytettynä useita kymmeniä kesällä ja syksyllä 1931 loikkausta yrittäneitä.

"Oikeastaan
kukaan Suomessa ei halunnut laitonta siirtolaisuutta, eikä sitä ainakaan virallisella taholla toivottu Neuvostoliitossa. Loikkarien halu palata takaisin kotimaahan ja rajarikkomukset saattoivat kahden maan viranomaiset lisääntyviin yhteydenottoihin, kirjoittaa A.Kostiainen.

Suomen
yleisradiossa lähetettiin v. 1933 sarja puheohjelmia, joissa kuvattiin loikkareiden kohtaloita ja työttömyystilannekin alkoi helpottua 1933. Vuonna 1932 Suomessa oli keskimäärin lähes 70 000 työtöntä ja 1933 alle 40 000.
Vuonna 1934 työttömiä oli enää vajaa 20 000 ja muutoliike lienee ollut enää vain vähäistä paluuloikkaruutta?

Veikko Palvo

[MM]

30-luvun alun pula- ja nälkävuodet olivat kai konkreettinen syy riskialttiiseen muuttoon, mutta mainitseeko Kostiainen v. 1930 säädettyjä ns. kommunistilakeja minkäänlaisena vaikuttimena?

[skrjabin]

30-luvun alun pula- ja nälkävuodet olivat kai konkreettinen syy riskialttiiseen muuttoon, mutta mainitseeko Kostiainen v. 1930 säädettyjä ns. kommunistilakeja minkäänlaisena vaikuttimena?

En muista mitä Kostiainen asiasta sanoo, mutta muutaman aikanaan tutkimani 1930-luvun alussa muuttaneen kohdalla ainakin näyttää kyse olleen työnsaantivaikeuksista, mitkä taas näyttäisi isolta osin johtuneen siitä, että nämä ovat olleet mukana Sosialistisessa nuorisoliitossa. Käytössä lienee ollut mustia listoja yhdellä jos toisellakin työpaikalla, ja Sosialistisen nuorisoliiton jäsenet näytään kortistoidun ainakin EK:n taholta.

[Emma-Liisa]

"Oikeastaan kukaan Suomessa ei halunnut laitonta siirtolaisuutta, eikä sitä ainakaan virallisella taholla toivottu Neuvostoliitossa. Loikkarien halu palata takaisin kotimaahan ja rajarikkomukset saattoivat kahden maan viranomaiset lisääntyviin yhteydenottoihin, kirjoittaa A.Kostiainen.

Markku Kangaspuron Neuvosto-Karjalan taistelu itsehallinnosta
sijoittaa työvoiman haalimisen ulkomailta siihen yhteyteen. että syksyllä 1928: Karjala valjastettiin täyttämään NL:n metsätaloussuunnitelmaa ensimmäisen 5-vuotissuunnitelman raameissa. Tarkennettu 5-vuotissuunnitelma syksyllä 1929 edellytti, että metsänhakkuisiin pitäisi tuoda 100 000 työläistä.

Heitä päätettiin värvätä suomensukuisten joukosta, ennen kaikkea Tve-rin Karjalasta. Tässä vaiheessa Moskova hyväksyi, että amerikansuomalaisten siirtolaisista houkuteltiin aktiivisesti muuttamaan Neuvostoliittoon.

Sen sijaan OGPU vastusti turvallisuuteen vedoten amerikansuomalaisten siirtolaisten ja suomalaisloikkareiden sijoittamista Karjalaan ja erityi-sesti sen kansalliselle alueelle. Suomalaisloikkareille ei pääsääntöisesti annettu kansalaisoikeuksia, vaikka tasavallan suomalaisjohto näin toivoi, vaan heidät sijoitettiin OGPU:n valvonnan alaisena metsätöihin.

Samaan aikaan Neuvosto-Karjalan suomalainen johto suomalaisti neuvostotasvaltaa kultturisella tasolla voimakkaasti (esim. hallinnossa ja oppilaitoksissa kiintiöt jotka suosivat "kansallisia" ja siten syrjivät venäläisiä), mutta töiden takia muuttajista valtaosa oli venäläisiä ja muita neuvostokansallisuuksia.

Sekä Gyllingillä että Roviolla oli ajatuksia, jotka myöhemmin osoittau-tuivat kohtalokkaan vaarallisiksi.

Gyllingillä oli suunnitelmapunaiseksi Suur-Suomeksi. Sellainen olisi hänen mielestään syntynyt 1918, jos punaiset olisivat voittaneet ja siihen olisi kuulunut myös Inkerinmaa ja Karjala. Kun Gylling kirjoitti tämän suomenkieliseen Kommunisti-lehteen 1928, Yrjö Sirola ehti sen onneksi sensuroida, samoin kuin kohdan että Suomen ”historiallinen tehtävä” oli vähemmän kehittyneiden ”heimoveljien taloudellinen ja kult-tuurisen nousun avustaminen”.

Rovio taas pohti Karjalan kansallista identiteettiä, kuuluiko se itäiseen kulttuuripiirin ja neuvostososialismiin vai läntiseen kulttuuripiiriin. Rovio päätyi jälkimmäiseen. Stalinille läntinen kulttuuripiiri oli kuitenkin yhtä kuin porvarillinen maailma, joka oli neuvostososialismin vastustaja.

[nylander]

30-luvun alun pula- ja nälkävuodet olivat kai konkreettinen syy riskialttiiseen muuttoon, mutta mainitseeko Kostiainen v. 1930 säädettyjä ns. kommunistilakeja minkäänlaisena vaikuttimena?

Juha Siltala (1985) toteaa asiaa sivuten seuraavaa:

Työväen muistitiedon samoin kuin EK:n raporttienkin mukaan kommunistikaaderit pakenivat maan alle kuumimmaksi kyydityskaudeksi. Tuhansista vuosina 1930 - 33 Neuvostoliittoon siirtyneistä kommunisteista on vaikea erottaa poliittisia ja taloudellisia pakolaisia; kenties vuonna 1930 rajan ylittäneitä voi pitää lapaualaisväkivaltaa väistävinä, myöhempiä tulijoita taas leivän hakijoina.

Mainittakoon vielä, että Siltala päätyi tutkimuksessaan tulokseen, jonka mukaan Suomessa tapahtui 1.5. - 15.9.1930 kaikkiaan 254 poliittisluontoista kyyditystä tai kyydityksen yritystä, joista 56 kohdistui muihin kuin "kommunisteihin" (sitaattimerkit Siltalan). Yhteensä 44 kyyditystä johti uhrin siis rajan yli Neuvostoliiton puolelle, mutta itärajalla uhria käytettiin 82 tapauksessa. Kuten tunnettua kolme kyyditystä johti uhrin kuolemaan.

[Veikko I Palvo]

30-luvun alun pula- ja nälkävuodet olivat kai konkreettinen syy riskialttiiseen muuttoon, mutta mainitseeko Kostiainen v. 1930 säädettyjä ns. kommunistilakeja minkäänlaisena vaikuttimena?

En muista mitä Kostiainen asiasta sanoo, mutta muutaman aikanaan tutkimani 1930-luvun alussa muuttaneen kohdalla ainakin näyttää kyse olleen työnsaantivaikeuksista, mitkä taas näyttäisi isolta osin johtuneen siitä, että nämä ovat olleet mukana Sosialistisessa nuorisoliitossa. Käytössä lienee ollut mustia listoja yhdellä jos toisellakin työpaikalla, ja Sosialistisen nuorisoliiton jäsenet näytään kortistoidun ainakin EK:n taholta.

Sosialistisen nuorisoliiton http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_Sos ... risoliitto jäsenillä lienee ollut työnsaantivaikeuksia Wall Streetin syksyn 1929 suuren pörssiromahduksen aiheuttaman laman seurausvaikutuksena Suomessakin.
Suomen metsä- ja puutavarateollisuuden vientituotteet eivät käyneet kaupaksi ulkomailla pulakauden johdosta.
Ja maatalous oli suurissa vaikeuksissa velkaantumisen ja hintojen romahduksen vuoksi, mikä johti pakkohuutokauppoihin ja ulosottoihin.
A.Kostiainen kirj. Loikkarit-tutkimuksessaan s. 33.: "Tunnetusti lapuanliike sai voimansa osin tältä pohjalta. Aikaisemmin pulaliikkeet olivat kanavoineet työväen tyytymättömyyttä vasemmistolaiseen toimintaan."
Palkkataso laski monilla aloilla.
"EK:n Kotkan edustaja Lauri Syrjälä totesi raportissaan 12.1931, että huonot palkat olivat työttömyyden ohella yksi keskeisiä laittoman siirtolaisuuden aiheuttajia. Esim. Suomen sahateollisuudessa miesten keskipalkka oli vuonna 1930 7,04 mk tunnilta. Alimmillaan palkat olivat v. 1932, jolloin miehet saivat enää 5,15 mk/t. Syrjälän kertomat Kotkan palkat alittivat nämä keskiarvot. Hovinsaaren saha tarjosi EK:n Syrjälän mukaan "todellisia nälkäpalkkoja" 2,25 - 4,0 mk:n ansioilla. Näillekin palkoille päästäkseen työntekijä tarvitsi nk. valkoisuustodistuksen, jossa todettiin, ettei työläinen kuulunut "vasemmistoon eli ammatillisiin järjestöihin". Ei siksi ollut syytä ihmetellä loikkarien lähtöä Neuvostoliittoon."
Myös esim.
vahvalla metsätyöalueella Suojärvellä oli voimakas kausiluonteinen muuttoliike ja siksi sinne tuli runsaasti työtä hakevia kuljeksivia metsätyöläisiä. Samalla Suojärvestä tuli välietappi matkalla kohti NL:a.

Mutta NL ei halunnut maahanmuuttajien tulvaa. Vuonna 1928 alkanut ensimmäinen 5-v.suunnitelma tarvitsi spesialisteja ja ammattimiehiä. Vuonna 1932 NL:ssa työskenteli USAn, Saksan, Ranskan, Ruotsin jne. yritysten teknisen avun sopimusten pohjalta 9190 ulkomaista asiantuntijaa ja 10 655 ammattimiestä, perheet mukaanlukien ulkomaalaisia NL:ssa oli 37 500 vuonna 1932. ( A.Kostiainen )
Ja
NKP:n keskuskomitea oli 3.1931 hyväksynyt päätöslauselman, jonka mukaan tavoitteeksi oli asetettu 10 000 spesialistin kutsuminen. Nämä sijoitettaisiin Moskovan, Uralin, Ukrainan, Nizhegorodskin, Leningradin; Pohjois-Kaukasuksen ja Länsi-Siperian alueille hiili-, kemian-, metalli- ja koneteollisuuteen. Ulkomaalaisten lukumäärä alkoi päätöksen jälkeen kasvaa nopeasti.
Mutta
Neuvosto-Karjalan metsätyövoiman värväystoiminta kohdistui Pohjois-Amerikan suomalaisiin, lieneekö osin ollut paikallisen johdon oma-aloitteellisuuttakin?
Suomesta
ei metsätyövoimaa haluttu, siksi loikkarit olivat ei-toivottuja laittomia siirtolaisia Itä-Karjalassakin. Samaan aikaan neuvostopropaganda ylisti Neuvostoliiton oloja ja valitteli työvoimapulaa, mikä on houkutellut loikkaamaan hyville ansioille.
Tuolloin 1930-luvun alussa Stalinin terrorikin oli edessäpäin.

Veikko Palvo

[Emma-Liisa]

Tuolloin 1930-luvun alussa Stalinin terrorikin oli edessäpäin.

Nohnoh. Solovetskissa oli vanhastaan suuri leiri, kulakit karkotettiin ja erilaisia "luokkavihollisia" vainottiin täyttä häkää.

Se mikä 1937-8 muuttui oli että isku kohdistui myös Stalinin omiin kannattajiin ja armeijaan.

[Emma-Liisa]

Mutta Neuvosto-Karjalan metsätyövoiman värväystoiminta kohdistui Pohjois-Amerikan suomalaisiin, lieneekö osin ollut paikallisen johdon oma-aloitteellisuuttakin?

Neuvosto-Karjalan suomalainen johto amerikansuomalaisia tosiaan halusi, toisaalta koska näiden tuottavuuden uskottiin olevan suuri ja toisaalta jotta kansallisuussuhteet säilyivät, mutta asialle oli Stalinin lupa ja Komntern sitä hoiti. Sen sijaan OGPU vastusti hanketta koko ajan. (Markku Kangaspuro: Neuvosto-Karjalan taistelu itsenäisyydestä s. 241-8)

[Veikko I Palvo]

Tuolloin 1930-luvun alussa Stalinin terrorikin oli edessäpäin.

Nohnoh. Solovetskissa oli vanhastaan suuri leiri, kulakit karkotettiin ja erilaisia "luokkavihollisia" vainottiin täyttä häkää.

Se mikä 1937-8 muuttui oli että isku kohdistui myös Stalinin omiin kannattajiin ja armeijaan.

Solovetskistä ja sen alaleireistä tihkuneet tiedot lienee Neuvostoliitossa käyneiden poliittisten pyhiinvaeltajien piirissä sivuutettu aatteen vastaisena propagandana.
Loikkarit NL:oon
1930 ja 1931 alkaen ja paluuloikkarit kertomuksineen näyttävät tuoneen Neuvostoliiton ja Neuvosto-Karjalan todelliset elinolot Suomessa laajemmin yleiseen tietouteen.
A.Kostiainen kirjoittaa lehtikirjoittelusta Suomessa: "Suomen Sosiaalidemokraatti arvosteli 5.1932 valtiovallan asennetta loikkareihin. Lehden mukaan Nevostoliittoon muuttoon oli suhtauduttava suopeammin; koska Suomessa ei kyetty tarjoamaan työtä, olisi muuttajille annettava tarpeeksi passeja."
"Äärioikeistolainen Ajan Sana kirjoitti Kotkan oloista hyvin samaan suuntaan kuin SS syksyllä 1931."
"Rovaniemeläinen Rovaniemi kuvaili suhteellisesti erittäin laajaa muuttoa Kuolajärven ( Salla ) pitäjästä ja totesi yksikantaisesti, että työttömyys ja suoranainen nälänhätä olivat aiheuttaneet laittoman siirtolaisuuden."

Lehtikirjoittelun luonne muuttui, kun laittomasti menneitä alkoi palata, he olivat lähes aina tavalla tai toisella pettyneitä ja tämä piirre näkyi hyvin heitä koskevissa monissa kirjoituksissa.
"SS:ssa alkaa loppuvuodesta 1932 lähtien olla entistä enemmän palanneiden vaiheita kuvaavia kirjoituksia. Niissä annetaan selvästi ymmärtää, mitä kohtaloita loikkareilla on rajan takana odotettavissa ja ettei elämä siellä tulisi olemaan helppoa."
"Helsingin Sanomat
totesi 1932 lopulla Suojärveltä tapahtunutta laitonta muuttoa kuvatessaan, ´rajanylitys Suojärven kohdalta näyttää loppuneen, kun loikkarit ovat saaneet oikeita tietoja oloista NL:n puolella."

Hannu Rautkallio, Suuri viha, wsoy 1995 sanotaan loikkarit sijoitetun mm. Svirstroin voimalaitostyömaalle muiden pakkotyövankien joukkoon. Suuren vihan, noin 10 000 suomalaista yksinomaan Neuvosto-Karjalassa tuhonneen, sanotaan alkaneen varsinaisesti 1935, E.Gyllingin poliittisesta tuomiosta ja erottamisesta.
Stalinin/
Belomorskin kanavatyömaasta 1931 - 1933 tietoja luulisi olleen ainakin Neuvosto-Karjalan johdolla ja väestölläkin, ehkä loikkareillakin.
Ja paluuloikkareiden mukana tuoreita tietoja reaalisosialismista NL:ssa on kantautunut Suomeenkin, jossa lehdet ovat niistä laajalti kirjoitelleet.
Auvo Kostiainen kirj.:
"Kirjoitukset Neuvostoliiton ´todellisista oloista´muodostivat 1932 lopulta alkaen tärkeän ja näkyvän osan monien suomalaistenm sanomalehtien sisällöstä.
Selvää on, että kertomukset sinänsä olivat lehdille rahanarvoisia .....ne luonnollisesti kiinnostivat lehtien lukijoita. Ja jos kertojat vielä värittivät kokemuksiaan, niin heidän vaiheensa olivat vieläkin mielenkiintoisempia.
Paluuloikkarit
kertomuksineen lienevät haalistaneet punaväriä usein "äärioikeistolaiseksi" sanotulla 1930-luvulla, mutta olisivatkohan nuo kertomukset olleet puolestaan unohtuneet sodan jälkeen "vaaran vuosina"?

Veikko Palvo

[Jaakko Anttila]

"Siltalan teos kannattaa tosiaan lukea, mutta mielestäni se kyllä käsittelee vähän eri asiaa kuin mitä tuossa yrität tuolla lainauksella tuosta kirjan kohdasta tuoda esille. "

Mitä "eri asiaa" Siltalan tutkimus käsittelee kuin punaista ja valkoista terroria?
Punaiset sanotuivat ensimmäisinä irti yhteiskunnan moraalikoodista, toteaa Siltala.

Sivut 288-289. "Aivoroiskeet: muodottomuuden alku"

"Anthony Uptonin mielestä Suomen punaisten vallanpito oli muuhun maailmaan verrattuna lempeää ja harrastelijamaista. Mutta jos sorron vertailukohtana oli Bobrikovin karkoituspolitiikka, oli pahuus ylittänyt itsensä. Punainen terrori oli kaoottisuudessaankin järjestelmällistä rauhoitustoimintaa, vaikka se ei ehtinyt yltyä Venäjän mittoihin kuin paikka paikoin. Esikuntien, lentävien tiedusteluosastojen ja vallankumousoikeuksien koordinoima toiminta personifoitui sadisteihin. Punakaartilaisteloittajat kuvattiin rikollistyypeiksi, jotka saivat tyydyttää sadistisia vaistojaan ja verenhimoaan nurinkurisen järjestyksen vallitessa.

Heikk Kaljunen, itäisen rintaman ylipäällikö, entinen rangaistusvanki, riehui Viipurin säätyläisten edessä kuin mielipuoli käsipommi kummassakin kädessään ja ilkkui hänen vallassaan olevan tehdä vangeista loppu siinä silmänräpäyksessä.

Hengenmiehet kiskottiin kuvauksien mukaan alas. Längelmäen kirrkoherra Iisakki Virtanen oli uutisten mukaan ristiinnaulittu alttaripöytään rinta puhkaistuna ja haava suolattuna; pään yläpuolelle oli verellä kirjoitettu "Auttakoon Jumalanne!"
Suodennniemen kirkkoherra Kaarlo Julius Kalpa oli pönkitetty kahden kiväärin varaan pistimet lapaluiden alle työnnettyinä. Silmät oli puhkottu. Ruumiilla oli Raamattu ja silmälasit kainalossa. Vaimo ja tytär joutuivat katsomaan murhatyötä. Mouhijärven kirkkoherra Axel Hj. Rönberg tavattiin niinikään ristiinnaulittuna alttariin. Kieli oli leikattu irti ja ruumis oli raadeltu leuasta sukupuoliselimiin asti ja haavoihin oli ripoteltu suolaa. Paperiin, joka oli ruumin pään yläpuolella, oli kirjoitettu "Auttakoon Jumalanne". Vehkalahden kirkkoherra oli lehtitietojen mukaan haudattu elävältä Raamattu sylissä sen jälkeen, kun häntä oli nyljetty repimällä rintaan verinen risti, johon oli ripoteltu suolaa.

Rapamaha tulvi yli. Korostettiin, kuinka punaiset olivat pitäneet ruumiillisen ravinnon varastointia tärkeämpänä kuin henkeä. Eläinten suolet kirkoissa symboloivat mahan hallitsevuutta päähän nähden. Ristit, alttarit, urut ja kirkonkirjat oli puhkottu Haminan maaseurakunnan kirkossa. Suomenniemen kirkossa pappien penkkiä oli pidetty yleisenä käymälänä. Alttaritauluihin oli Lavian, Suomenniemen, Mouhijärven ja Karkun kirkoissa kiinnitetty ruumiinosia."

Professori Jaakko Paavolainen totesi silminnäkijöiden kertomusten perusteella perustutkimuksessaan "Poliittiset väkivaltaisuudet Suomessa, Osa I, Punainen terrori", 1966, että juuri ennen kansalaissodan päättymistä lentävät punaiset erikoisjoukot keräsivät Haminaan satoja lähiseutujen valkoisia, jotka teloitettiin useita vuorokausia kestäneissä murhaorgioissa.

Nykyajan punikkitutkijat väittävät, että ei siellä Haminassa ketään teloitettu.

Kansan Uutiset muisti lokakuun vallankumouksen vuosipäivää 7.11.2002 siten, että puolueen pitkäaikainen toimihenkilö Oiva Björkbacka esitteli Kansan Uutisissa NKP:n keskuskomitean propagandapäällikkönä ja sittemmin Neuvostoliiton Kanadan-suurlähettiläänä toimineen Aleksandr Jakovlevin vuonna 2001 julkaiseman tuhatsivuisen teoksen "Muistojen syöverit. Stolypinistä Putiniin."

Jakovlevin mukaan Lenin pyrki maailmanvallankumoukseen, mikä edellytti diktatuuria. Maailmanvallankumouksen oli määrä alkaa Suomesta. Jakovlev kirjoittaa: "Minä tulin syvästi vakuuttuneeksi siitä, että lokakuun vallankumous oli vastavallankumous, joka johti rikollis-terroristisen fasistityyppisen valtion muodostumiseen."

Jakovlev siteeraa Lenin nimenomaisia ohjeita siitä, miten vanhan yhteiskunnan sosiaaliset ryhmät tuli tuhota fyysisesti: kaikki vallankumousta edeltäneiden puolueiden entiset jäsenet, tsaarinvallan aikaisten sisä- ja oikeusministeriöiden työntekijät, oikeusviranomaiset, tuomarit, poliisit, upseeerit, neuvostojärjestelmän salaiset viholliset, kuten kaikki valkoisessa armeijassa taistelleet upseerit ja aliupseerit, kirkkokuntien työntekijät, piispat, papit, munkit, diakonit, kirkkokuoron johtajia myöten. Jakovlev korostaa, että tuhottaviksi määrättyjä olivat myös neuvostovaltaa vastaan aseellisesti taistelleiden henkilöiden perheenjäsenet.

Jakovlevin mukaan päättynyt vuosisata oli Venäjän historian traagisin, koska "valtionvastainen vallankaappaus vuonna 1917 avasi tien joukkoterrorille, joka muodostui järjestelmän päälinjaksi."

[Niitä sun näitä]

Professori Jaakko Paavolainen totesi silminnäkijöiden kertomusten perusteella perustutkimuksessaan "Poliittiset väkivaltaisuudet Suomessa, Osa I, Punainen terrori", 1966, että juuri ennen kansalaissodan päättymistä lentävät punaiset erikoisjoukot keräsivät Haminaan satoja lähiseutujen valkoisia, jotka teloitettiin useita vuorokausia kestäneissä murhaorgioissa.

Koska Anttila pääsee selostamaan meille Paavolaisen "1918 trilogian" seuraavaan osaan eli Valkoinen terrori? Kertoisit välillä valkoisten "lentävistä teloituskomppanioista"... tai kolmanteen osaan? Odotamme jännityksellä

Jaakko Paavolainen: Poliittiset väkivaltaisuudet Suomessa 1918, osa 2: Valkoinen terrori. Tammi 1967
Jaakko Paavolainen: Vankileirit Suomessa 1918. Tammi 1971

Nykyajan punikkitutkijat väittävät, että ei siellä Haminassa ketään teloitettu.

Keitäs ne sellaiset "punikkitutkijat" ovat? Onko niiden tutkimuksissa joku puna- tai punikkileima? Laitahan joku esimerkki, niin tiedämme. Pitäisikö esittämäsi perusteella näiden "punikkitutkijoiden" kohdalla ottaa erityiset "punasuodattimet" käyttöön heidän "punatuotoksiaan" lukiessa?

Haminasta varma tapaus:

Presidentti Kekkonen (Maalaisliitto) on ainakin "tunnustanut" osallisuutensa 9 ihmisen teloitukseen Haminassa.

http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja- ... hp?id=1391

Urho Kekkonen on kuvannut Haminan punavankien teloituksia muistelmissaan, joiden kirjoittajaksi on sittemmin paljastunut Paavo Haavikko. Myös Kekkosen julkaistuista päiväkirjoista löytyy lyhyt merkintä toukokuulta 1918, jossa hän mainitsee johtaneensa yhdeksän pääpunaisen teloitusta. Korjuksen argumentointi Kekkosen uhreista jää lähinnä arvailujen varaan.

Urho Kekkonen: Vuosisatani 1. Otava. Keuruu 1981, s. 130-131 (Haamukirjoittajana lienee Haavikko)

[Niitä sun näitä]

Mitä "eri asiaa" Siltalan tutkimus käsittelee kuin punaista ja valkoista terroria?
Punaiset sanotuivat ensimmäisinä irti yhteiskunnan moraalikoodista, toteaa Siltala.

Sivut 288-289. "Aivoroiskeet: muodottomuuden alku"

Katselin pikaisesti tuota "lainaustasi" ja totesin, ettei se lainaus ollutkaan. EI ainakaan suora lainaus. Tapasi koettaa tulkita Siltalan kirjaa jonkinlaisena "punaisten tekosien kauhukertomuksena" on vähintäänkin kummallinen.

Miltä se kuulostaa tällaisena, oikeana?

Tässä muutama kohta ruodittuna lähteiden kera:

>> Vehkalahden kirkkoherra oli lehtitietojen mukaan haudattu elävältä Raamattu sylissä sen jälkeen, kun häntä oli nyljetty repimällä rintaan verinen risti, johon oli ripoteltu suolaa.<<


s. 289

"Vehkalahden rovasti G. A, Taube oli lehtitietojen mukaan haudattu elävältä raamattu sylissä sen jälkeen kun häntä oli nyljetty repimällä rintaan verinen risti, johon oli ripoteltu keittosuolaa. Kidutustarinoista kuudennes liittyi pappeihin. Valon ja pimeyden taistelu veti puoleensa niin, että ainakin Taube oli tietoisesti suostunut marttyyrin rooliin ja käyttäytyi sen mukaisesti." 11

Lähde 11: Turunen 2005, 126-128 (Turunen Mirja Veripellot. Sisällissodan surmatyöt Pohjois-Kymenlaaksossa, Jyväkylä: Atena 2005)


s. 290

>>Ristit, alttarit, urut ja kirkonkirjat oli puhkottu Haminan maaseurakunnan kirkossa.<<

"Ristit, alttarit, urut ja kirkonkirjat oli puhkottu Heinolan maaseurakunnan kirkossa, jossa oli myös pidetty karjaa ja syötetty sille rippileipiä". 13

Lähde 13: Ilkka 20.3.1918 "Savon rintama."



s.290

>>Suomenniemen kirkossa pappien penkkiä oli pidetty yleisenä käymälänä. Alttaritauluihin oli Lavian, Suomenniemen, Mouhijärven ja Karkun kirkoissa kiinnitetty ruumiinosia."<<

"Suodenniemen kirkossa pappien penkkiä oli pidetty yleisenä käymälänä. 14 Alttaritauluihin oli Lavian, Suodenniemen, Mouhijärven ja Karkun kirkoissa kiinnitetty ruumiista revittyjä elimiä. 15"

Lähde: 14: Ilkka 3.4.1918 "Suodenniemen rintama".
Lähde 15: UP 4.5.1918 "Ihmispetojen hirmutyöt" C. Lindholm, 10:nnen tykistöosaston päällikkö.