Teemu Keskisarja: Tie Raatteeseen

[V Palvo]

Katsoinpa siis mitä Susitaipaleen tekemässä kirjassa kerrotaan Suomussalmen tapahtumista. Ei todellakaan voida puhua mistään "Hukkataipaleesta, sillä hää on Sus..."

Susitaival Paavo: Ryhmä Susi Talvisodassa
WSOY, 1973, 328 s., 1. painos

Tämä kaikki on tavallaan jäänyt Siilasvuon tekemisten varjoon. Siilasvuohan ei mainitse Susitaipaleesta paljoakaa kirjassaan Suomussalmen taistelut.

- telttoja, elokuvaprojektoreita, soittokunnan torvet,

- valtava määrä julisteita ja kuvia -tarkoitettu kai käytettäväksi Oulun valloitusparaatiin.

Ev.ltn. Paavo Susitaival käytti Hukkataival-nimimerkkiä kirjoituksissaan sodan jälkeen ja
Ryhmä Susi näyttää todella vastanneen 163 Div. tuhoamisesta Suomussalmen kirkonkylässä ja Raattentiellä tuhottu 44 Div. näyttäisi olevan ev. Siilasvuon johtamien joukkojen ansiota.

Tuossa alussa sanottiin, etteivät hyökkäävät neuvostodivisioonat ilmeisesti myöskin 122 Div. Sallan suunnalta käsin olisi pystyneet talvikelillä etenemään soittokuntineen, elokuvaprojektoreineen ja propagandajulisteineen Ouluun, jonne oli matkaa noin 150 km.

Laatokan Karjalassakin kaksi Neuvosto-Div. ja panssariprikaati etenivät lähes 100 km tullen motitetuiksi ennen Sortavalaa, mm. Lemetin ja Kitelän motteihin. Karjalassa tämä näyttäisi olleen jopa suomalaisten sotasuunnitelmissakin ja suojajoukkojen tuli viivyttää hyökkääjiä.
Salmin Mantsinsaaren pysyminen suomalaisten hallussa ( Talvisodan loppuun asti ) ei
kenties ole ollut alkuperäisissä suunnitelmissa.
Jatkosodassa neuvostohyökkäys pysähtyi samoilla seuduilla, hyökkääjät eivät tuolloinkaan päässeet Sortavalaan asti.
Mutta
Suomussalmella ei näyttäisi olleen samanlaista suojajoukkosuunnitelmaa?
Ja
metsässä suksilla liikkuvista suomalaissotilaista, jotka välillä kiipesivät puihin ammuskelemaan ja lumessa suksitta rämpivistä ja huoltoyhteyksiensä ja -teidensä puutteista kärsivistä hyökkääjistä lienee paljolti idässä kehitelty myytti?
Raatteen
jälkeen Kuhmossa tuhoutui ev. V.D.Dolinin hiihtoprikaati ja tiedustelutietojen mukaan neuvostojoukot harjoittelivat suksin toimimista ennen hyökkäystään Suomeen, 44 Div. tosin taidettiin siirtää suoraan Itä- Puolan valloitusretkeltään.
Miksiköhän
Paavo Susitaival näyttäisi jääneen jo 1940 "vaille huomiota", ylennystä ei ainakaan tullut?

Veikko Palvo

[V Palvo]

Talvisodan alkuvaiheessa huomiota Suomussalmella kiinnittää nimenomaan yhteistoiminnan nopeus ja järjestelmällisyys. Tietysti sitä selittää se, että 163. Divisioonan mukana oli kansanhallituksen ja kansanarmeijan orgaaneja

Kimmo Rentola on väitöskirjassaan kuvannut, kuinka kommunistien sisäpiirillä oli sodan alkaessa yleisohjeena siirtyä Pohjois-Suomeen.

Kymmenkunta suomussalmelaista värvättiin joulukuun alkupuolella tiedusteluosastoksi, joka teki yhden tiedusteluretken, joka päättyi tulitaisteluun suomalaisten kanssa. Tunnettu tapaus on MOT:n siitä tekemän jutun vuoksi.

Lisäksi epälukuinen määrä (nelisenkymmentä) suomussalmelaista värväytyi kodinturvajoukkoihin, joiden tehtävänä oli ilmoittaa suomalaisten liikkeistä.

Ennen sotaa molemmin puolin harjoitettiin kaukotiedustelua, onkohan noiden hyökkääjän tiedustelijoiksi sodan aikana ryhtyneiden toimista ennen sotaa säilynyt tietoja?
Päämajan tiedusteluosaston tiedot lienevät pääosin tuhottu ja kadonneet operaatio Stella Polariksessa.
Toni H.O. Tähjä 2007 Talvisodan partio- ja agenttitoiminnasta http://urn.fi/URN:NBN:fi:joy-20090070 kirjoittaa mm. ryhmä Suden tiedusteluosasto Pessistä.

Päämajan
tiedusteluosasto U2 oli jaettu U2/V(iipuri), U2/S(ortavala) ja U2/K(ajaani) - alaosastoihin ja 1938 perustettiin lisäksi U2/P(etsamo)
mm. U2/S- alatoimistolla oli omat "alatoimistonsa" Salmissa ja Suojärvellä.
Ja
U2/P toimialueella pidätettiin lokakuussa 1939 Erno Paasilinna, Maailman kourissa-historiaa ja muistoja Petsamosta, Otava 1983 mukaan 114 Petsamon vakoilujutussa.
Kuulustelupaikkakunnalla Kemissä olivat E.Paasilinnan mukaan läsnä sisäministeri U.Kekkonen, maaherra K.Hillilä ja Valpon päällikkö P.Säippä.
Ltn Id
oli punaupseeri Moilasen johtaman Sallan 1922 Läskikapinan aikaisten toimiensa johdosta saanut arestirangaistuksen ja vangittiin 10.1939 Petsamossa kapteeni Paljakkana.

Missähän määrin Petsamon 10.1939 paljastunut suuri vakoilutapaus on vaikuttanut Suomussalmella?

Veikko Palvo

[J Kamarainen]

Lyhyt tiivistelmä Suomussalmen taisteluista Talvisodan historia III:n pohjalta:

1. Ennen sotaa paikallisista reserviläisistä muodostetun ErP 15:n tehtävä oli edetä rajan yli, ottaa haltuunsa lähimmät asutuskeskukset ja aloittaa tiedustelu- ja sissitoiminta sisämaahan. Idea tässä oli, että viedään vastustajalta mahdollisuus tukeutua rajaseudun kyliin, jolloin kyky hyökätä heikkenee. Sama tehtävä oli kaikilla P-SR:n erillisillä pataljoonilla.
2. 1930-luvulla parannetun tieverkon ja syksyllä tehtyjen tietöiden turvin paikalle kuljetettu 163. Divisioona ehti kuitenkin ensin ja ylitti rajan sekä Raatteessa että Juntusrannassa 30.11. Päävoimat tulivat pohjoisen kautta, tarkoituksena kiertää Suomussalmen kirkonkylälle. Eteläisen osaston tehtävänä oli sitoa suomalaiset Raatteen suuntaan, jolloin suomalaiset olisi saatu saarrettua. Kaiken kaikkiaan 163 D:n oli tarkoitus edetä Puolangalle ja Hyrynsalmelle, jonka jälkeen 44.D:n oli tarkoitus osallistua hyökkäykseen.
3. Juntusrannan suuntaan toiminut RO II (rajaosasto) käsitti n. 50 miestä, joten ymmärrettävästi kahden rykmentin torjuminen ei onnistunut, vaan vetäydyttiin. Lähetettyjen vahvistusten kanssakin Kuusamon suuntaan toimi vain pari komppaniaa. Kuitenkin Kuusamosta irrotettiin ErP 16, joka esti puna-armeijan etenemisen Kuusamon suuntaan.
4. Raatteen suunnalla taisteli pääosa ErP 15:stä sekä IV/KT-Pr (Kenttätydennysprikaatin IV pataljoona) ja erillisiä osastoja. Kun pohjoisen saarrostusvaara kävi selväksi, vetäydyttiin 8.12. aamuyöhön mennessä Haukiperän lossin taakse. Kirkonkylä poltettiin 7.12.
5. 163.D järjestäytyi uudelleen ja valmistautui etenemään Haukiperän yli. Ensimmäiset hyökkäykset saatiin nipin napin torjuttua. 7.12. Siilasvuo sai tehtäväkseen ottaa rintamavastuu Suomussalmella ja hän sai mukaansa prikaatin verran joukkoja. Siilasvuo päätti 9.12. hyökkäyksestä, jonka prikaati toteutti lähes suoraan liikkeestä 11.12. Hyökkäyksellä katkaistiin 163. Divisioonan yhteydet Raatteen kautta. Tämän jälkeen käytiin ankaria taisteluita kirkonkylän itäpuolella.
6. Susitaival saapui ErP 16:n luo 13.12. ja perässä tuli reilun rykmentin verran joukkoja, jolloin pohjoiseen muodostettiin Ryhmä Susi. Se esti etenemisen Kuusamoon ja harjoitti ahkeraa partiotoimintaa.
7. 27.12. Siilasvuon joukot muuttivat hyökkäyssuuntaa ja hyökkäsivät Hulkonniemeen, kirkonkylän länsipuolelle. Tilanne kehittyi lopulta siten, että 28.12. aamulla kirkonkylän neuvostoliittolaiset puolustajat poistuivat Kiantajärven jäälle aurattua jäätietä myöten pohjoiseen, kohti Juntusrantaa. Kirkonkylän taistelu oli ratkennut.
8. Siilasvuon hyökkäykseen liittyen Susitaipaleen olisi pitänyt edetä kohti etelää, katkaista Linnansalmessa puna-armeijan (myös kirkonkylän) huoltotie ja jatkaa osalla voimistaan Juntusrantaa kohden. Tällöin myös jäätie olisi saatu katkaistua. Susitaival kuitenkin hyökkäsi kohti etelää Palovaaran suuntaan ja jätti jäätien katkaisematta. Nyt Juntusrantaa kohti edettiin vasta 29.12. Susitaipaleen toiminnalla ei siis ollut juuri positiivista vaikutusta kirkonkylän taisteluihin. On tietenkin jossittelua pohtia, olisiko Susitaival kyennyt katkaisemaan ja pitämään katkaistuna jäätien, jota kautta 163 D:n elävä voima siirtyi Juntusrantaan.
9. Kirkonkylästä käytyjen taistelujen aikana Raatteen tietä lähestyi 44. Divisioona, jonka tehtävänä oli iskeä kirkonkylää vastaan hyökkäävien suomalaisten itäiseen kylkeen. Kuitenkin vastarintaa kohdatessaan divisioona pysähtyi 14.12. ja suomalaiset aloittivat kiivaan partiotoiminnan sitä vastaan. Useista hyökkäyskäskyistä huolimatta divisioona pysytteli paikallaan.
10. Kuusamon tien varressa käytiin vielä kiivaita taisteluita sinne viivyttämään jääneiden vahvojen puna-armeijan osastojen kanssa, kun Siilasvuon esikunta ryhtyi suunnittelemaan Raatteen tielle edenneen 44.D:n tuhoamista. 9.Divisioonaksi muutetut suomalaisjoukot aloittivat taistelut 1.1. etenemällä Raatteen tien eteläisellä sivustalla lähtöasemiin varsinaista hyökkäystä varten, joka alkoi 5.1.
11. Ankarien taisteluiden jälkeen Raatteen tien taisteluiden katsottiin päättyneen 44.D:n tuhoutumiseen. Pääosa 9.D:n joukoista vedettiin muille rintamille, mm. Kuhmoon ja jäljelle jääneistä joukoista muodostettiin Osasto Kari, joka ryhmittyi puolustukseen. Raatteen suunnalla käytiin vielä taisteluita, mutta aiempaan verrattuna sangen pieniä. 44.D muuten täydennettiin lähes entiselleen sodan vielä kestäessä.
12. Juntusrannan suunnalla 2.1. Kellojoelle rymittynyt Ryhmä Susi yritti vielä Juntusrannan valtausta 11.1. mutta yrityksen päätyttyä tuloksettomana puna-armeijan kaivauduttua, täälläkin ryhmityttiin puolustukseen. Jo aiemmin pääosa Ryhmän joukoista oli lähetetty muille rintamille, etenkin Kuhmoon.

[J Kamarainen]

Katsoinpa siis mitä Susitaipaleen tekemässä kirjassa kerrotaan Suomussalmen tapahtumista. Ei todellakaan voida puhua mistään "Hukkataipaleesta, sillä hää on Sus..."

Susitaival Paavo: Ryhmä Susi Talvisodassa
WSOY, 1973, 328 s., 1. painos

Tämä kaikki on tavallaan jäänyt Siilasvuon tekemisten varjoon. Siilasvuohan ei mainitse Susitaipaleesta paljoakaa kirjassaan Suomussalmen taistelut.

- telttoja, elokuvaprojektoreita, soittokunnan torvet,

- valtava määrä julisteita ja kuvia -tarkoitettu kai käytettäväksi Oulun valloitusparaatiin.

Ev.ltn. Paavo Susitaival käytti Hukkataival-nimimerkkiä kirjoituksissaan sodan jälkeen ja
Ryhmä Susi näyttää todella vastanneen 163 Div. tuhoamisesta Suomussalmen kirkonkylässä ja Raattentiellä tuhottu 44 Div. näyttäisi olevan ev. Siilasvuon johtamien joukkojen ansiota.

Tuossa alussa sanottiin, etteivät hyökkäävät neuvostodivisioonat ilmeisesti myöskin 122 Div. Sallan suunnalta käsin olisi pystyneet talvikelillä etenemään soittokuntineen, elokuvaprojektoreineen ja propagandajulisteineen Ouluun, jonne oli matkaa noin 150 km.

Laatokan Karjalassakin kaksi Neuvosto-Div. ja panssariprikaati etenivät lähes 100 km tullen motitetuiksi ennen Sortavalaa, mm. Lemetin ja Kitelän motteihin. Karjalassa tämä näyttäisi olleen jopa suomalaisten sotasuunnitelmissakin ja suojajoukkojen tuli viivyttää hyökkääjiä.
Salmin Mantsinsaaren pysyminen suomalaisten hallussa ( Talvisodan loppuun asti ) ei
kenties ole ollut alkuperäisissä suunnitelmissa.
Jatkosodassa neuvostohyökkäys pysähtyi samoilla seuduilla, hyökkääjät eivät tuolloinkaan päässeet Sortavalaan asti.
Mutta
Suomussalmella ei näyttäisi olleen samanlaista suojajoukkosuunnitelmaa?
Ja
metsässä suksilla liikkuvista suomalaissotilaista, jotka välillä kiipesivät puihin ammuskelemaan ja lumessa suksitta rämpivistä ja huoltoyhteyksiensä ja -teidensä puutteista kärsivistä hyökkääjistä lienee paljolti idässä kehitelty myytti?
Raatteen
jälkeen Kuhmossa tuhoutui ev. V.D.Dolinin hiihtoprikaati ja tiedustelutietojen mukaan neuvostojoukot harjoittelivat suksin toimimista ennen hyökkäystään Suomeen, 44 Div. tosin taidettiin siirtää suoraan Itä- Puolan valloitusretkeltään.
Miksiköhän
Paavo Susitaival näyttäisi jääneen jo 1940 "vaille huomiota", ylennystä ei ainakaan tullut?

Veikko Palvo

Viittaan edelliseen viestiini, mutta vastaan silti suoraan tähänkin.

Susitaival ei voittanut kirkonkylän taistelua. Sotasaalis oli pitkälti seurausta vastuualueen rajasta. Kuusamontie oli melkoisen täynnä puna-armeijan joukkoja. Jos Susitaival olisi seurannut P-SRE:n käskyä, ne joukot olisi tuhottu/lyöty, kun huoltotie olisi katkennut. Nyt hän hyökkäsi käskyn vastaisesti niitä vastaan ja jätti huoltotien auki.

Ei Sallassakaan hyökätty soittokunta keulassa ja elokuvaprojektori kulki autokyydillä ihan näppärästi. Kyllä se pysähtyminen jostakin muusta aiheutui. Tosin huoltovaikeuksia oli varmasti.

Suomussalmella ei ollut "suojajoukko-suunnitelmaa", kun hyökkäystä rajan takaa ei odotettu. Voimassa olleen suunnitelman mukaan rajan takana ei ollut kuin rajavartiojoukkoja ja suomalaisten tuli miehittää lähimmät asutuskeskukset.

Mannerheim ei tykännyt Susitaipaleesta aiemminkaan, mutta toiminta Suomussalmella ei ihan täyttä kymppiä ansainnut. Silti palkitsemattomuus on silmiinpistävää, tosin välirauhan aikana ja jatkosodan hyökkäysvaiheessa toimi komentajana. Hyökkäysvaiheessa kuului taas kritiikkiä ja siirrettiin pois rintamatehtävistä.

[J Kamarainen]

Mehlisin läsnäolo Suomussalmella

Onko tietoa, miksi näin tärkeä mies oli juuri Suomussalmella hyökkäävässä divisioonassa?

Hyvä kysymys. Mehlis oli 9. Armeijan esikunnassa Vienan Kemissä ja siirtyi sieltä Suomussalmelle jo joulukuun alussa. Linkissä Juri Kilinin seikkaperäinen artikkeli Mehlisin käynnistä Suomussalmella. Siinä mainitaan myös se väijytykseen joutuminen.

http://www.repola-seura.org/repolainen/ ... TALIN.html

Tekisi mieli epäillä, että Mehlisin siirtymisellä on yhteytensä SKP:n sisäpiirin saamaan käskyyn siirtyä Pohjois-Suomeen, mutta todisteiden puutteessa olkoon.

[V Palvo]

Tekisi mieli epäillä, että Mehlisin siirtymisellä on yhteytensä SKP:n sisäpiirin saamaan käskyyn siirtyä Pohjois-Suomeen, mutta todisteiden puutteessa olkoon.

Kirjoitit aiemmin Hertta Kuusisenkin lähteneen pohjoiseen, mutta kääntyneen takaisin.
Olle Leinon kirjan mukaan Hertta Kuusinen oli Talvisodan alusta alkaen yhdessä Yrjö Leinon kanssa Hella Wuolijoen kartanossa ja heidän lähteneen kartanosta jonnekin.
SKP:n
sisäpiirin saama käsky lienee siis selvillä?

Mutta mistä käsky tuli.
Kominternin SKP:n pääsihteeri Arvo poika Tuominenhan kuulemma lähetti Tukholmasta tovereilleen Suomeen kirjeen ´epäoikeutetusta sodasta´, kirjoitti kirjeen Dimitroville kylläkin vasta 1940 keväällä sanoutuen irti Kominternin toiminnasta.
Arvo Tuomisen jälkeen SKP:llä ei näyttäisi olleen pääsihteeriä, ennen kuin Ville Pessi vapautui 1944 vankilasta Suomessa. NL:ssa Stalin oli lakkauttanut Kominternin 1943.

Moskovan SKP:n puheenjohtaja Jukka Lehtosaarikin pidätettiin Moskovassa 1938 ja katosi jonnekin ja seuraava puheenjohtaja Aimo Aaltonen vapautui vankilasta Suomessa 1944 PunaValpon ja Suomessa ( uudelleen? ) perustetun SKP:n johtajaksi.

Saivatko Hertta Kuusinen, Yrjö Leino jne. käskyn siirtyä pohjoiseen Moskovasta Kominternin ja Terijoen hallituksen Otto Wille Kuusiselta?
Ja
puna-armeijan hyökkäyksen tultua Suomussalmella torjutuksi Terijoen hallituksen orgaaneineen, Hertta Kuusinen, Yrjö Leino jne palasivat takaisin Etelä-Suomeen?

Veikko Palvo

[J Kamarainen]

Tekisi mieli epäillä, että Mehlisin siirtymisellä on yhteytensä SKP:n sisäpiirin saamaan käskyyn siirtyä Pohjois-Suomeen, mutta todisteiden puutteessa olkoon.

Kirjoitit aiemmin Hertta Kuusisenkin lähteneen pohjoiseen, mutta kääntyneen takaisin.
Olle Leinon kirjan mukaan Hertta Kuusinen oli Talvisodan alusta alkaen yhdessä Yrjö Leinon kanssa Hella Wuolijoen kartanossa ja heidän lähteneen kartanosta jonnekin.
SKP:n
sisäpiirin saama käsky lienee siis selvillä?

Mutta mistä käsky tuli.
Kominternin SKP:n pääsihteeri Arvo poika Tuominenhan kuulemma lähetti Tukholmasta tovereilleen Suomeen kirjeen ´epäoikeutetusta sodasta´, kirjoitti kirjeen Dimitroville kylläkin vasta 1940 keväällä sanoutuen irti Kominternin toiminnasta.
Arvo Tuomisen jälkeen SKP:llä ei näyttäisi olleen pääsihteeriä, ennen kuin Ville Pessi vapautui 1944 vankilasta Suomessa. NL:ssa Stalin oli lakkauttanut Kominternin 1943.

Moskovan SKP:n puheenjohtaja Jukka Lehtosaarikin pidätettiin Moskovassa 1938 ja katosi jonnekin ja seuraava puheenjohtaja Aimo Aaltonen vapautui vankilasta Suomessa 1944 PunaValpon ja Suomessa ( uudelleen? ) perustetun SKP:n johtajaksi.

Saivatko Hertta Kuusinen, Yrjö Leino jne. käskyn siirtyä pohjoiseen Moskovasta Kominternin ja Terijoen hallituksen Otto Wille Kuusiselta?
Ja
puna-armeijan hyökkäyksen tultua Suomussalmella torjutuksi Terijoen hallituksen orgaaneineen, Hertta Kuusinen, Yrjö Leino jne palasivat takaisin Etelä-Suomeen?

Veikko Palvo

Tarkistin Kimmo Rentolan Kenen joukoissa seisot? -teoksesta. Sivulla 182 kerrotaan, kuinka O.W. Kuusisen viesti lähetettiin 3-4 henkilölle ja heitä kehotettiin siirtymään mahdollisimman pitkälle pohjoiseen. Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino siirtyivät Luhankaan. En muista, mistä tuon takaisin kiekkaamisen olen lukenut/kuullut. Joka tapauksessa pohjoista kohti siirtyivät, aina Luhankaan saakka.

Tuokaan ei paljon muuta todista, kuin että Neuvostoliitto odotti etenevänsä nopeammin pohjoisessa kuin etelässä. Arvelisin, että Pohjois-Suomessa olisi sitten kotimaisia kommunisteja voitu käyttää Kansanhallituksen tehtäviin ja sitä kautta yrittää luoda puna-armeijan avustusoperaatiolle uskottavampaa kuvaa ulkomaailman silmissä.

Kannattaa lukea tuo Rentolan teos. Samoin Ohto Mannisen artikkelit teoksesta Molotovin cocktail - Hitlerin sateenvarjo, Osmo Jussilan Terijoen hallitus. Juri Kilinin Suurvallan rajamaa ja vaikkapa Talvisodan historia III:n Suomussalmen taisteluita käsittelevä luku. Ja tietysti paljon muuta...

[Niitä sun näitä]

vaikkapa Talvisodan historia III:n Suomussalmen taisteluita käsittelevä luku. Ja tietysti paljon muuta...

Mieluummin paljon muuta. Vaikkapa nämä Veikko Karhusen kirjat Talvisotaa ja Suomussalmea koskien:

Raatteen tie : Kajaanin pataljoona (IV/KT-Pr) Suomussalmen taisteluissa Talvisodassa. WSOY 1970, 2. ja 3. painos 1970

Raatteen tieltä Turjanlinnaan : Er. P 15 ja Er. K Kontula Talvisodassa Suomussalmella 1939-1940. WSOY 1974

Hyvä kirja Suomussalmen sotatapahtumista:

Karttimo Leo - Salminen K.E. Rannikolta Raatteen tielle, Jyväskylä 1992


Siilasvuon kirja Kuhmon taisteluista tunnetaan hyvinkin, mutta tämä Kivakan hieno sotadokumenttikirja Kuhmon taisteluista on monelle tuntematon:

Niilo Kivakka: Kymmenen yhtä vastaan : Kuhmon taistelut 1939-40. WSOY 1977

Nikolai (Nikke) Ievanen, käytti kirjailijanimeä Niilo Kivakka

[Niitä sun näitä]

Talvisodan alussa Kianto vain halusi suojella omaa kotiaan

Huonolla menestyksellä ;=)´

Kirjoitin joskus aiheesta tännekin:

viewtopic.php?f=10&t=4371



Kuka poltti Turjanlinnan?

Vertailin joskus aiemmin Onni Palasteen ja Seppo Porvalin kertomuksia Turjanlinnan polttamiseen liittyen ja olin aika hämmästynyt. Nyt sitten sattui käsiini Vaalan Veteraanikirja ja luulenpa, että Turjanlinnan polttajasta ei ole mitään epäselvyyksiä. Jos nyt on koskaan ollutkaan, sillä Palasteen kirjan kertomuksessa ja Vaalan Veteraanikirjan kertomuksessa ei ole mitään ristiriitaa. Onhan kirjaan otettu kertomukset paikalla olleilta miehiä, kuten tämä Matti Ridell ja varsinainen sytyttäjä Vilho Huusko. Vaalan Veteraanikirjassa on lainauksia Turjanlinnan polttamisen suorittaneiden haastatteluista Karttimon-Salmisen kirjasta Rannikolta Raatteen tielle. Mistä Onni Palaste sai tiedot 1980 ilmestyneeseen kirjaansa Talvisodan ääniä, ei ole selvillä. Kuvaa sotamies Ville Huuskosta ratsun selässä oli tuskin muilla kuin Kiannolla ja Huuskolla itsellään. Luultavasti siis tiedotkin on asianomaiselta Huuskolta itseltään.


Hyvä kirja Suomussalmen sotatapahtumista:

Karttimo Leo - Salminen K.E. Rannikolta Raatteen tielle, Jyväskylä 1992


P.S.

Seppo Porvalin kirjoittama versio asettuu perin erikoiseen valoon. Eikä siis liene ihme, jos jotkut asettaa hänen kirjansa ihan omaan "kategoriaansa".

Seppo Porvali Talvisodan sankarit, 105 kunnian päivää. Valitut Palat, 2004, ISBN 951-584-630-7

[Emma-Liisa]

Kirja on nyt ilmestynyt ja olen parhaillaan lukemassa sitä. Mistään myytinmurtamisesta ei ole kyse. Onpahan vain harvinaisen hyvin kirjoitettu teos, jossa keskiössä ovat ihmiset, ja joka siis ei edellytä "esitietoja".

Kyllä Keskisarja näyttää olevan sitä mieltä, ettei puna-armeija olisi päässyt Ouluun. Huolto ei yksinkertaisesti voinut Murmannin radalta syöttää niin paljon tavaraa kuin tämän kokoinen joukko tarvitsi. Joten suomalaisten olisi kannattanut noudattaa poltetun maan taktiikkaa, koska vähiä reservejä olisi kipeämmin tarvittu myöhemmin Kannaksella.

Kiinnostava ajatus, vaikka on selvää, ettei moista taktiikkaa olisi voitu toteuttaa vain, jos kansan mielialoja ei olisi tarvinnut lainkaan ottaa huomoon. Siksihän Kannaksellakin piti tarrautua joka metriin.

Lisäys: Kirjoittelin tuon liian kiireisesti. Itse asiassa Keskisarja vain kysy, olisiko näin voitu tehdä.

[Niitä sun näitä]

Kirja on nyt ilmestynyt ja olen parhaillaan lukemassa sitä. Mistään myytinmurtamisesta ei ole kyse. Onpahan vain harvinaisen hyvin kirjoitettu teos, jossa keskiössä ovat ihmiset, ja joka siis ei edellytä "esitietoja".

Kyllä Keskisarja näyttää olevan sitä mieltä, ettei puna-armeija olisi päässyt Ouluun. Huolto ei yksinkertaisesti voinut Murmannin radalta syöttää niin paljon tavaraa kuin tämän kokoinen joukko tarvitsi. Joten suomalaisten olisi kannattanut noudattaa poltetun maan taktiikkaa, koska vähiä reservejä olisi kipeämmin tarvittu myöhemmin Kannaksella.

Kiinnostava ajatus, vaikka on selvää, ettei moista taktiikkaa olisi voitu toteuttaa vain, jos kansan mielialoja ei olisi tarvinnut lainkaan ottaa huomoon. Siksihän Kannaksellakin piti tarrautua joka metriin.

Hieman huvittavaa tuollainen näkemys, sillä Jatkosodan aikana samaa Muurmannin rataa pitkin huollettiin paljon suurempia joukkoja ja tauhkaa näytti piisaavan vaikka suomalaisille jakaa. Suomalaiset kokeili Kannaksella 1939 tuollaista poltetun maan vetäytymistaktiikkaa ja eipä kauan kestänyt kun oltiinkin jo Pääpuolustusasemassa. JOKAISEEN metriin ei todellakaan tartuttu, ei edes jokaiseen kilometriin! Viholliselle tuotetut tappiot eivät tainneet olla missään suhteessa suomalaisten vetäytymisnopeuteen. No pari "öötä" sai sapiskaa ja toinen "öö" taidettiin syrjayttää pysyvästi moisesta hoppuilusta.

Onkohan polttamalla ja perääntymällä montaakaan sotaa voitettu, vaikkapa sitten Napoleonin Moskovan -retken päivien?

Kommenteista päätellen suosittelisin Emmalle kovastikin "esitietoja" vaikkapa Suomussalmen taisteluita koskien... :D ja miksipä ei muutenkin Talvisotaan liittyen.


1944 syksylläkin näyttää venäläisiä olleen peräti 17 divisioonaa "samaisen radan varrella."

viewtopic.php?f=10&t=4732#p24644

Tuohon poltetun maan taktiikkaan liittyen sellainen kommentti, että kyllä se Suomussalmi poltettiin ihan tarkoituksellisesti, ettei naapuri päässyt majoittumaan liian mukavasti. Toki he saattoivat saada hetken lämpöä savuavilla raunioilla. Tietenkin monia taloja jäi polttamattakin sivukylillä ja syrjäseuduilla.

Suomussalmi

http://www.tammenlehva.fi.test.mediatra ... php?id=305

Kirkonkylän keskustassa talvisodan muistolaatta kiinnitettiin ainoaan tuholta säilyneeseen pienehköön vajaan. Teksti: "6. - 27.12.1939 riehuivat kiivaat taistelut Suomussalmen kirkolla. Tontille jäi kertomaan näistä päivistä vain tämä ammusten runtelema rakennus." Käyntiohje: Vaja sijaitsee pääkirkon kellotapulin kohdalla Salmentien kevyenliikenteen väylän reunassa.

http://www.tammenlehva.fi.test.mediatra ... ssalmi.jpg



Suomussalmi / Talvisota motoristien matkakertomus

http://www.openroads.fi/raate/index.htm

Räjähteiden säilytyskoppi: "6.-27.12.1939 riehuivat kiivaat taistelut Suomussalmen kirkolla. Tontille jäi kertomaan näistä päivistä vain tämä ammusten runtelema "rakennus".

EDIT: Poistin tästä viestistä yhden hymiön, koska se aiheutti jostain ihmeen syystä sivun taitossa ongelmia. Ylläpito.

[Niitä sun näitä]

Kirja on nyt ilmestynyt ja olen parhaillaan lukemassa sitä. Mistään myytinmurtamisesta ei ole kyse. Onpahan vain harvinaisen hyvin kirjoitettu teos, jossa keskiössä ovat ihmiset, ja joka siis ei edellytä "esitietoja".

Esitietoja voisi(t) lukea vaikkapa tuosta kirjasta. Ei se niin erikoinen ole, mutta ihan hyvä yleiskatsaus Suomussalmen Talvisotatapahtuumiin, vieläpä moneltakin kantilta katsottuna ja aikaisemmin kirjoitetun tiedon valossa kerrottuna.

Mika Kulju: Raatteen tie (Ajatus Kirjat 2007, 240 s. ja laajennettu "juhlalaitos" 2009 286 s.)

http://www.mikakulju.net/fi/tietokirjat/

Teos kertoo Raatteen tien tarinan ja rikkoo samalla taisteluun liittyviä myyttejä. Kirja esittelee uusia näkökulmia taistelun tapahtumista, taustoista ja jälkinäytöksestä. Suurin osa lähteinä käytetyistä sotapäiväkirjojen otteista julkaistaan ensimmäisen kerran. Raatteen tie valittiin sotasankari.fi:n äänestyksessä Vuoden sotakirjaksi 2007. Teoksen laajennettu laitos on julkaistu lokakuussa 2009.

Tässä "juhlapainoksessa" on 46 sivua enemmän tekstiä (verrattuna 1. p.) ja yksi valokuvaliite lisää muiden Suomen rintamien tapahtumista. Samoin on lisätty luku 5 koskien aihetta Raatteen tie Talvisodan sankaritarinaa s. 235 - 286).

Molemmat hyllystä löytyvät kirjani on 15.1.2010 Riihi -säätiöllä kirjoitetuilla tekijän omisteilla.

Luvussa "Korpikommunistit toivoivat vapauttajia" käsitellään 7 sivun verran suomalaisten yhteistoimintaa NL:n joukkojen kanssa.

Kirjan mielenkiintoisin luku on Kuinka paljon ukrainalaisia kaatui Raatteen tiellä? Vastustajan tappioita on käsitelty peräti 10 sivun verran.

Sivuilla 223 - 233 kumotaan myyttiä yli 20 000:sta kaatuneesta venäläisestä sotilaasta. Kaatuneiden määrää arvioidaan saadun sotasaaliskivääriaseistuksen perusteella ja päädyään noin 7000 - 9000 lukemiin. Samoin luvussa Pakkanen - suomalaisten pelastaja, sivuilla 199 - 204 käydään läpi silloisia lämpötiloja ja niiden vaikustusta taisteluiden kulkuun.

---

http://www.mikakulju.net/fi/luentotilaisuudet/

"Esimerkiksi Oulun kaupunginkirjaston Pakkalan salissa järjestettiin talvella 2009-2010 viisi luentotilaisuutta aiheesta ”Raatteen tie – talvisodan sankaritarina”. Jokaisella kerralla salin 190 istumapaikkaa olivat täynnä."


Harmi kun pistivät sen Riihi-Kannisen poseen ja loppui tuokin "lysti"

http://www.riihi.fi/esitelmat.html



http://yle.fi/uutiset/kanninen_kkon_tuo ... na/6135579

Oulu 25.5.2012 klo 16:10 | päivitetty 25.5.2012 klo 16:10

Kanninen KKO:n tuomiosta: Se on siinä

Yksi Pohjois-Suomen suurimmista talousrikosjutuista tuli päätökseensä, kun Korkein oikeus tuomitsi Riihi säätiön entiselle puheenjohtajalle Toivo Kanniselle ehdotonta vankeutta.

Korkein oikeus on antanut ennakkopäätöksensä Riihi säätiön talousrikosjutussa. KKO tuomitsi säätiön hallituksen entiselle puheenjohtajalle Toivo Kanniselle kaksi vuotta ja kymmenen kuukautta ehdotonta vankeutta 12 törkeästä avustuspetoksesta ja 17 törkeästä kavalluksesta.

[Emma-Liisa]

Esitietoja voisi(t) lukea vaikkapa tuosta kirjasta. Ei se niin erikoinen ole, mutta ihan hyvä yleiskatsaus Suomussalmen Talvisotatapahtuumiin, vieläpä moneltakin kantilta katsottuna ja aikaisemmin kirjoitetun tiedon valossa kerrottuna.

Mika Kulju: Raatteen tie (Ajatus Kirjat 2007, 240 s. ja laajennettu "juhlalaitos" 2009 286 s.)

Kiitos tiedosta!

Nyt kun vertailen Keskisarjaa Kuljuun, niin ero ei tosiaan itse tiedoissa, vaan kertomataidossa. Ei niin, että Kulju ei osaisi kirjoittaa, mutta teos on kirjoitettu sotakirjojen lukijoille, kun taas Keskisarja kirjoittaa ns. suurelle yleisölle ja käyttää siinä samoja keinoja kuin Peter Englund.

[Tapio Onnela]

Agricolan arvosteluissa ilmestyi juuri Jussi Kämäräisen arvostelu Teemu Keskisarjan teoksesta Raaka tie Raatteeseen: Toimiva kuvaus talvisodan suurtaistelusta

[Ilmo Kekkonen]

"Luin teosta ehkä kuin piru Raamattua, mutta jostakin syystä tekstistä toisinaan syntyi vaikutelma siitä, että nyt ei-sotahistorioitsija näyttää sotahistorioitsijoille, miten sotakirjoja kirjoitetaan. Tämä oli mielestäni turhaa, sillä tutuilla linjoilla ja ratkaisuilla tässä mentiin. Uutta odottaneelle teos lienee pettymys, kuitenkin kaiken kaikkiaan käsillä on toimiva, joskaan ei täydellinen, esitys Suomussalmen taisteluista talvisodassa."

Tuo on viimeinen kappale Jussi Kämärtäisen arvostelusta.

Luin juuri Keskisarjan kirjan, joka mielestäni on hyvää sotahistoriaa. Myös uutta tuli, joskaan ei paljon, vaikka olen lukuisia kuvauksia Raatteen tiestä lukenutkin.

Minulle on piintynyt tapa lukiessa etsiä (pieniäkin) asiavirheitä, mutta niitä ei juuri sattunut silmään. Kämäräinen niitä on löytänyt.

Tuon K:n loppukaneetin tapainen ajatus kyllä pyöri lukiessa mielessä.