Yle: Talvisodan henki ei syntynyt isänmaallisuudesta

[Emma-Liisa]

Miksi suojärveläisiä toisaalta jäi NL:oon enemmän kuin suomussalmelaisia?

Ero Suojärven ja Suomussalmen välillä syntyy siitä, että koko Suojärvi oli Neuvostojoukkojen hallussa väestönsiirtojen tapahtuessa, mutta Suomussalmi taas ei. Suomussalmella väestöä siirsivät suuremmassa määrin suomalaiset viranomaiset, jotka paikkasivat sodan alun virheensä ja siirsivät väestön pois pitäjästä.

Kiitos paljon tiedoista!

En kuitenkaan ihan ymmärrä, että juuri suojärveläisiä jäi NL:oon niin paljon (tosin osa lapsia), jos heillä oli vähemmän pelättävää Suomessa. Luulisi, että asia olisi ollut juuri päinvastoin, koska kerran Suomussalmelta siirryttiin vapaaehtoisesti ja heissä on useita "kansanarmeijaan" liittyneitä. Leiriolosuhteiden ero selittää jotain, mutta ei kaikkea.

[V Palvo]

Suomussalmelaisia ja suojärveläisiä taisi jäädä NL:n valtaamalle alueelle suurin piirtein saman verran kumpiakin, noin 1700 henkilöä. Suomussalmelta puna-armeija joutui vetäytymäänkin nopeasti.
Kintismäen leirille suomussalmelaisia vietiin noin 300, mutta Suojärveläiset 1700 ilmeisesti kaikki Interposolkan ja Kaimaojan leireille. Selittyisiköhän NL:oon jääneiden lukumääräerokin tuosta vankimääräerosta?

Mutta Mehlisin läsnäolo Suomussalmella ja O.W.Kuusisen hallituksen edustajien läsnäolo Suojärvellä ja Suomussalmella on mielenkiintoista, eikös siinä kansanhallituksen julistuksessakin puhuttu hallituksen perustamisesta I t ä-Suomeen?
O.W.Kuusisen kansanhallitusjulistuksen pohjana olleessa muistiossa, "Revoljutsionny prizy k trudovomu narody Finlandijii", oli Molotovin ja Zhdanovin tekemät korjaukset.

Kansanhallituksen ja NL:n YYA-sopimuksen luonnoksen olivat laatineet A.A.Sobolev ja S.P.Kozyrev. ( sopimus keskinäisestä avunannosta ja ystävyydestä )
Olisikohan tuo julistuksen "Itä- Suomi- hallituspaikkakunta" saattanut olla tai muuttua sellaiseksi, jos puna-armeijan hyökkäys olisi edennyt kohti Oulua, Suomussalmikin?
Terijoellahan ei ollut suomalaissiviilejä.

lisäys:
Juri Kilin kirj. Lev Zakharovitsh Mehliksestä Suomussalmella jo 5.12.1939 http://www.repola-seura.org/repolainen/ ... TALIN.html ensimmäisenä hyökkäävään divisioonaan liittyneenä "kolmantena tankistina."
Lev Mehlis
näyttää olleen puna-arm. poliittisen hallinnon päällikkö 1937 alkaen, NKP:n keskuskomitean jäsen 1939 alkaen ( ehdokas v:sta 1937 ) ja NL:n korkeimman neuvoston jäsen. Ja 1944 Mehlis on ollut polit.kenraalieversti.
Lev Mehlis
lienee toiminut ennen Talvisodan alkua Puolankin suunnalla ja 1940 Baltiassakin.

Siviilivankien
vähäinen määrä ( noin 300 ) on luultavastikin ollut Lev Mehliksellekin yllätys sen ohella, että eteneminen Tornionjoelle pysähtyi "alkumetreillä".
Miksiköhän noinkin korkea- arvoinen NKP:n keskuskomitean ja korkeimman neuvoston jäsen on ollut Suomussalmella 5.12.1939 ?

Veikko Palvo

[J Kamarainen]

Miksi suojärveläisiä toisaalta jäi NL:oon enemmän kuin suomussalmelaisia?

Kiitos paljon tiedoista!
En kuitenkaan ihan ymmärrä, että juuri suojärveläisiä jäi NL:oon niin paljon (tosin osa lapsia), jos heillä oli vähemmän pelättävää Suomessa. Luulisi, että asia olisi ollut juuri päinvastoin, koska kerran Suomussalmelta siirryttiin vapaaehtoisesti ja heissä on useita "kansanarmeijaan" liittyneitä. Leiriolosuhteiden ero selittää jotain, mutta ei kaikkea.

Ilmaisin itseni (jälleen) huonosti.

Suojärvi jäi rauhansopimuksessa Neuvostoliiton puolelle rajaa. Suomussalmi jäi rauhansopimuksessa Suomen puolelle rajaa. Neuvostoliitto ei voinut tarjota suomussalmelaisille mahdollisuutta päästä palaamaan kotiinsa, vaan sitä varten piti tulla Suomeen. Suojärveläisille voitiin luvata mahdollisuus palata kotiin.

Tämä oli monelle suojärveläiselle jo yksistään riittävä syy olla palaamatta. Mikäli sodan aikaisessa toiminnassa oli jotakin, minkä vuoksi paluu suomalaisten viranomaisten saataville ei houkuttanut, oli jäämispäätös vielä helpompi. Muitakin syitä varmasti on, mutta tuossa yksi iso tekijä.

Kun tähän yhdistää sen, että leiriaika ei ollut yhtä rankka kuin suomussalmelaisilla, oli jäämispäätös entistäkin helpompi. On kuitenkin korostettava, ettei se suojärveläistenkään leirielämä juhlaa ollut, etenkään mikäli matkaan ei otettu elintarvikkeita ja ennen kaikkea tavaraa, jolla käydä vaihtokauppaa paikallisen väestön kanssa.

[Emma-Liisa]

Silti nykyisen ihmisen lienee mahdollista tehdä vertailuja eri alueiden ja aikojen välillä?

Juu, mutta mahtaako Saksa olla oikea vertailukohde? Sinnehän puna-armeija tuli kostajana, mutta Suomeen se mainosti tulevansa vapauttajana. Siksi sopivampi vertauskohta olisi Itä-Puola, jonka tilanne paremmin vertautuu Suomeen.

Erona tietenkin on, että Suomesta saatiin vapautetuksi/vallatuksi väestön kanssa vain pieni osa, jota tarvittiin kipeästi propagandassa.

[Emma-Liisa]

Suojärvi jäi rauhansopimuksessa Neuvostoliiton puolelle rajaa. Suomussalmi jäi rauhansopimuksessa Suomen puolelle rajaa. Neuvostoliitto ei voinut tarjota suomussalmelaisille mahdollisuutta päästä palaamaan kotiinsa, vaan sitä varten piti tulla Suomeen. Suojärveläisille voitiin luvata mahdollisuus palata kotiin.

Tämä oli monelle suojärveläiselle jo yksistään riittävä syy olla palaamatta.

Kiitos jälleen kerran! Jostain syystä en tullut tuota ajatelleeksi, vaikka sehän on selvä kuin pläkki.

[MM]

NL:oon jääneiden suojärveläisperheiden kohdalta nousee heti kiinnostava kysymys, että pääsikö heistä ketään koteihinsa talvisodan tai edes jatkosodan jälkeen.

Katsoin tallenteelta Salmin Karkun kylästä siviilisotavangiksi jääneen Antero Kauppisen kertomusta, jossa hän sanoo, että he järven takana tiedon puutteessa myöhästyivät evakuoinnista päivällä. Heidät käskettiin takaisin koteihinsa, jossa he olivat helmikuun toiseen päivään, jolloin heidät siirrettiin kahden vuorokauden kuorma-automatkalla Interposolkan luostariin. Leirissä ruoka oli huonoa, mutta leipää oli. Ei kuitenkaan oikeista jauhoista tehtyä. Hänen vuoden ikäinen sisarensa kuoli leirillä nälkään.
Hyrsylänmutkalaisten kanssa hän arvioi vankien määräksi pari sataa. Huhtikuussa itse Otto Wille Kuusinen tuli vapauttamistilaisuuteen sanoen, että nyt voitte jäädä tänne tai lähteä. Ainakin seitsemän perhettä jäi. Kauppisen mukaan siksi, että olivat "niitä kommunisteja". Vapautetut palasivat Säämäjärven kautta junalla ja ainoastaan isä joutui Suomessa pariksi päiväksi kuulusteluun.

[V Palvo]

NL:oon jääneiden suojärveläisperheiden kohdalta nousee heti kiinnostava kysymys, että pääsikö heistä ketään koteihinsa talvisodan tai edes jatkosodan jälkeen.

Interposolkan luostariin. Leirissä ruoka oli huonoa, mutta leipää oli. Ei kuitenkaan oikeista jauhoista tehtyä. Hänen vuoden ikäinen sisarensa kuoli leirillä nälkään.
Hyrsylänmutkalaisten kanssa hän arvioi vankien määräksi pari sataa.

Eivätköhän nuo Neuvostoliittoon 1940 keväällä omasta tahdostaan jääneet ja Neuvostoliiton kansalaisuuden anoneet sinne jääneetkin?
Joidenkin voisi olettaa joutuneen puna-armeijan riveihinkin?

Vasojärven luostarilla on monivaiheinen historia, luostari sanotaan perustetun jo 1500-luvulla ja kivikirkko valmistui 1858. Munkit ammuttiin 1917 ja luostarista ja järvenrantakylästä tehtiin sovhoosi tai kolhoosi.
Internatsionalnij Poselok- ( "Kansainvälinen kylä" ) nimi tullee amerikan- ja kanadansuomalaisista metsätyömiehistä, joista pieni osa NL:n kansalaisuutta ottamattomista pääsi palaamaankin Amerikkaan. Siviilisotavangit lienee helmikuussa 1940 viety muista vangeista tyhjennettyihin Interposolkan kylän amerikansuomalaisten metsätyömiesten rakentamiin taloihin ja tuo Interposolkan metsätyöleirinimitys tullee siitä?
Interposolkan leirillä kuolleiden lukumäärät näyttävät vaihtelevan eri tietolähteissä noin 5-60:stä yli sataan kuolleeseen.

Toukokuussa
Suomeen palaamaan päässeiden siviilien lukumäärät näyttävät mm. Heninen.net:n mukaan vaihtelevan neuvostolaisissa ja suomalaisissa tiedoissa.
Nykyisin
Interposolkan sodan jälkeen ruokalana käytetty kirkko http://www.alem-tour.ru/images/6105.jpg näyttää tällaiselta turistikohteelta ja luostarialueen http://svyato.info/uploads/posts/2011-0 ... nastyr.jpg kartta tällaiselta.
Olavi Paavolainenkin
kirjoitti Vaso- / Vasejärvellä muistiinpanoja 23.9.1941.
Nurmoilan Säntämän luostari lienee raunioina.
Onko
tuosta Otto Wilhelm Kuusisen henkilökohtaisesta värväyksestä siviilisotavankien keskuudessa ennen palautusta Suomeen keväällä 1940 Moskovan rauhanteon jälkeen tarkempia tietoja?

Veikko Palvo

[MM]

NL:oon jääneiden suojärveläisperheiden kohdalta nousee heti kiinnostava kysymys, että pääsikö heistä ketään koteihinsa talvisodan tai edes jatkosodan jälkeen.

Eivätköhän nuo Neuvostoliittoon 1940 keväällä omasta tahdostaan jääneet ja Neuvostoliiton kansalaisuuden anoneet sinne jääneetkin?
Joidenkin voisi olettaa joutuneen puna-armeijan riveihinkin?

Onko
tuosta Otto Wilhelm Kuusisen henkilökohtaisesta värväyksestä siviilisotavankien keskuudessa ennen palautusta Suomeen keväällä 1940 Moskovan rauhanteon jälkeen tarkempia tietoja?
Veikko Palvo

Tarkoitin sitä, että palasikohan kukaan suomalainen entiseen taloonsa NL:n puolella NL:n kansalaisena sodan jälkeen, vai asutettiinko seudut kokonaan muualta siirretyllä väestöllä. Vanha setäni kävi ensimmäisen kerran Salmissa joskus 80-luvun lopulla ja sanoi paikallisissa asukkaissa olleen oikeita sukulaisiakin, mutta en tullut selvittäneeksi tarkemmin.

Otto Wille Kuusisesta Antero Kauppinen ei sano nauhalla enempää, kuin että puhui heille suomeksi.

Petsamon kolttien talvisotavankeudesta ei ole paljonkaan puhuttu. Kalevassa on asiasta artikkeli. http://www.kaleva.fi/tositarinoita-talv ... an/157976/

[V Palvo]

Petsamon kolttien talvisotavankeudesta ei ole paljonkaan puhuttu. Kalevassa on asiasta artikkeli.

Erno Paasilinna kirjoittaa Maailman kourissa 1983 Talvisodan alkaneen Petsamossa kaksi päivää aikaisemmin kuin muualla, venäläinen partio hyökkäsi Pummangin vartion kimppuun 28.11.1939.
Siviilien evakuointia ei ollut toteutettu Petsamossakaan, Paasilinna sanoo
400 saarentolaista ( koko Petsamosta? ) jääneen vangiksi ja mainitsee Hiipinän vankileirin.

Samankaltainen kansanhallituksen toimintatapa kuin Suomussalmella näyttää tapahtuneen Petsamossakin. Kuusisen hallituksen edustaja oli 14 A:n esikunnassakin ja
propagandassaan neuvostolaiset ovat kertoneet
"Petsamon kansalaiskokouksen päätöslauselmasta 6.12.1939" ja hyökkääjällä ei ole ollut kuin nuo 400 siviilisotavankia, lieneekö heidät pakoitettu tuohon "kokoukseen"?

Tässä
Kaltion http://www.kaltio.fi/lehtiarkisto/kalti ... kupeura212 kirjoituksessa Etelä- Kuolasta mainitaan Hiipinäkin. ( Hipinogorsk 1929 ja Kirovsk-nimi 1934 alkaen )

Veikko Palvo

[J Kamarainen]

NL:oon jääneiden suojärveläisperheiden kohdalta nousee heti kiinnostava kysymys, että pääsikö heistä ketään koteihinsa talvisodan tai edes jatkosodan jälkeen.

Eivätköhän nuo Neuvostoliittoon 1940 keväällä omasta tahdostaan jääneet ja Neuvostoliiton kansalaisuuden anoneet sinne jääneetkin?
Joidenkin voisi olettaa joutuneen puna-armeijan riveihinkin?

Onko
tuosta Otto Wilhelm Kuusisen henkilökohtaisesta värväyksestä siviilisotavankien keskuudessa ennen palautusta Suomeen keväällä 1940 Moskovan rauhanteon jälkeen tarkempia tietoja?
Veikko Palvo

Tarkoitin sitä, että palasikohan kukaan suomalainen entiseen taloonsa NL:n puolella NL:n kansalaisena sodan jälkeen, vai asutettiinko seudut kokonaan muualta siirretyllä väestöllä. Vanha setäni kävi ensimmäisen kerran Salmissa joskus 80-luvun lopulla ja sanoi paikallisissa asukkaissa olleen oikeita sukulaisiakin, mutta en tullut selvittäneeksi tarkemmin.

Otto Wille Kuusisesta Antero Kauppinen ei sano nauhalla enempää, kuin että puhui heille suomeksi.

Petsamon kolttien talvisotavankeudesta ei ole paljonkaan puhuttu. Kalevassa on asiasta artikkeli. http://www.kaleva.fi/tositarinoita-talv ... an/157976/

Käsittääkseni hyökkäysvaiheessa joitakin Neuvostoliittoon jääneitä jäi suomalaisten käsiin. Valtaosa kuitenkin evakuoitiin Suomen armeijan tieltä, samalla kun muutakin Karjalan väestöä.

Kuusisen visiitti Interposolkassa tuntuu vähän epäuskottavalta. Tietääkseni Prokkonen oli ainoa ministeri, joka miehitetyllä alueella vieraili ja Sykiäinen leireillä, tosin ei ministeri ollutkaan. Se Neuvostoliittoon jääminenkin piti päättää jo aiemmin (tai siis anoa paluulupaa Suomeen).

[J Kamarainen]

Petsamon kolttien talvisotavankeudesta ei ole paljonkaan puhuttu. Kalevassa on asiasta artikkeli.

Erno Paasilinna kirjoittaa Maailman kourissa 1983 Talvisodan alkaneen Petsamossa kaksi päivää aikaisemmin kuin muualla, venäläinen partio hyökkäsi Pummangin vartion kimppuun 28.11.1939.
Siviilien evakuointia ei ollut toteutettu Petsamossakaan, Paasilinna sanoo
400 saarentolaista ( koko Petsamosta? ) jääneen vangiksi ja mainitsee Hiipinän vankileirin.

Samankaltainen kansanhallituksen toimintatapa kuin Suomussalmella näyttää tapahtuneen Petsamossakin. Kuusisen hallituksen edustaja oli 14 A:n esikunnassakin ja
propagandassaan neuvostolaiset ovat kertoneet
"Petsamon kansalaiskokouksen päätöslauselmasta 6.12.1939" ja hyökkääjällä ei ole ollut kuin nuo 400 siviilisotavankia, lieneekö heidät pakoitettu tuohon "kokoukseen"?

Tässä
Kaltion http://www.kaltio.fi/lehtiarkisto/kalti ... kupeura212 kirjoituksessa Etelä- Kuolasta mainitaan Hiipinäkin. ( Hipinogorsk 1929 ja Kirovsk-nimi 1934 alkaen )

Veikko Palvo

Petsamolaisia jäi evakuoimatta käsittääkseni reilu kolmesataa. Kuolleista minulla ei ole tarkkaa tietoa, eikä Neuvostoliittoon jääneistä, sillä arkistotiedot ovat kovin puutteelliset.

Kolme pääryhmää ovat Kalastajasaarennon väki, koltat ja luostarin munkit. Kolttia ei ole erikseen luetteloitu, mutta Moskovan talvikylästä oleva "tupla-f", on melko varmasti koltta. Munkkien kohdalla titteli on merkitty näkyviin.

Kalastajasaarento jäi evakuoimatta samasta syystä kuin muutkin alueet. Sisäasiainministeriön lupaa ei tullut ennen sodan syttymistä. Petsamon evakuointisuunnitelma antaa vihiä siitä, että nimismies ei uskonut sodan aikana tapahtuvan evakuoinnin onnistumiseen. Kolttakylien evakuoimatta jäämistä selittää huono tiedonkulku ja huonot kulkuyhteydet. Luostarin evakuoimiseen en ole syytä löytänyt. Lieneekö taustalla venäläisten ortodoksimunkkien ja suomalaisten viranomaisten ristiriidat? Mene ja tiedä.

Pullojärvi tai Pullozero on mainittu petsamolaisten internointipaikkana.

[Niitä sun näitä]

"Ihmeellisen Internetin" syövereistä loihdin esiin kaksi kuvaa, jotka valottavat tätä asiaa omalla tavallaan. Onko sitten kyseessä juuri Talvisodan henki, siitä en ole varma... mutta henkisestä puolustusvalmiudesta siinä puhutaan.

Talvisota mainitaan heti kirjan esipuheessa sivulla 5.


Kunnia - Isänmaa -kirjasta Heinrichs:in näkemys asiasta:

sivu 9

http://aijaa.com/qAT7rz


sivu 10

http://aijaa.com/26SBLG

Klikaktkaa sitä + -merkkiä, niin tekstin voi hyvin lukea.




Tuompo W.E./Karikoski V.A.M.: Kunnia-Isänmaa-Suomen ja Neuvostoliiton sota 1939-40
Kustannusosakeyhtiö Kivi, 1942, 412 s. +kartat, 1.p

[MM]

Korjaan tarkemman kuuntelun jälkeen aikaisemmin kirjoittamaani. Kertoja on Yrjö Kauppinen, ei Antero. Hän sanoo Karkun kylästä jääneen vangiksi seitsemän perhettä. Vankileirillä oli 1200 henkeä, kuulin aiemmin virheellisesti 200. Heistä kuoli nälkään vanhuksia ja lapsia 84. Kertoja oli tuolloin 15-vuotias.

Nauha on Pielaveden kansalaisopiston pitäjän siirtolaisista tekemä Evakon taival- ohjelma. Lähteenä siis lähinnä muistitetoa eikä tietenkään kilpaile tutkimustiedon kanssa. Kuusisen osallistuminen jäänee vahvistamatta, mutta Helsingin kirjaston "Kysy mitä haluat" -vastauspalvelun samaa aihetta koskevaan kysymykseen antaman vastauksen mukaan tuollainen "Nyt saatte jäädä tai lähteä" -tilaisuus on huhtikuussa leirillä pidetty.

[J Kamarainen]

Korjaan tarkemman kuuntelun jälkeen aikaisemmin kirjoittamaani. Kertoja on Yrjö Kauppinen, ei Antero. Hän sanoo Karkun kylästä jääneen vangiksi seitsemän perhettä. Vankileirillä oli 1200 henkeä, kuulin aiemmin virheellisesti 200. Heistä kuoli nälkään vanhuksia ja lapsia 84. Kertoja oli tuolloin 15-vuotias.

Nauha on Pielaveden kansalaisopiston pitäjän siirtolaisista tekemä Evakon taival- ohjelma. Lähteenä siis lähinnä muistitetoa eikä tietenkään kilpaile tutkimustiedon kanssa. Kuusisen osallistuminen jäänee vahvistamatta, mutta Helsingin kirjaston "Kysy mitä haluat" -vastauspalvelun samaa aihetta koskevaan kysymykseen antaman vastauksen mukaan tuollainen "Nyt saatte jäädä tai lähteä" -tilaisuus on huhtikuussa leirillä pidetty.

On pidetty ja ei ole pidetty.

Leireillä järjestettiin enemmä tai vähemmän säännöllisesti puhetilaisuuksia, joissa mm. propagoitiin voimallisesti Neuvostoliittoon jäämisen puolesta. Porkkanana tarjottiin mm. mahdollisuutta palata asumaan kotiseudulle (tosin Kaimaojalla internoituna olleita kuhmolaisia tarjous ei koskettanut, koska kotiseudulle päästiin nimenomaan palaamalla Suomeen). Keppinä käytettiin uhkausta uudesta sodasta, jonka jälkeen Neuvostoliiton avokätisen tarjouksen hylänneitä uhkaisi kosto.

Varsinaista jäämispäätöstä ei tehty, vaan pääsyä Neuvostoliitosta piti anoa kirjallisesti muutama päivä ennen paluukuljetustan alkamista. Alaikäisten puolesta anomuksen teki huoltaja.

Pieniä semanttisia hiusten halkomisia, siis.

[MM]

Kämäräisen kirja tarttui mukaan kirjastosta. Jos talvisodan tarkoitusta yrittää pohtia siviilisotavankien kautta, näyttäisi siltä, että sodan alkupuoli tammikuuhun asti sisälsi myös selvän poliittisen agendan. Siviileiden suotiin asuvan kotonaan ja heille pyrittiin järjestämään Kansanhallituksen opin mukaiset olosuhteet. Oltiin pettyneitä siihen, että valtaosa oli evakuoitu ja alueet olivat tyhjiä.

Sitten taas helmikuussa komento muuttui ja ideologinen aines sodankäynnistä siirrettiin syrjään. Tilalle tuli totaalinen sota. Siviilivangit piti siirtää sota-alueelta vakoojina kauemmaksi leireihin. Tässä vaiheessa viimeistään Kuusisen hallituksen eväät oli syöty.