Mutta kuka tietää ja muistaa, mistä hyvästä Sir Risto ritaroitiin, ja milloin?
Jokasyksyinen kirjallis-ajankuvallinen herkkutarjotin, professori Matti Klingen vuosipäiväkirja, sen uusin vuosikerta ”Sirkka ja Muurahainen – Päiväkirjastani 2011-2012” kertoo asiasta näin:
Halilan parantola”Suomessa on nykyisin yksi todella ansiokas kunniamerkkien poliittis-symbolisten merkitysten tuntija, tohtori Antti Matikkala. Vaihdamme aina toisinaan mielipiteitä näistä asioista ja saan häneltä tietoja, jotka ovat kuriositeettien ja tärkeiden asioiden rajapinnalla ja hyvin usein yllättäviä näköalojen avaajia. ”Kaikki” ovat tienneet, että presidentti Ryti oli Englannin Victorian ristin ritari ja siksi ”Sir”, mutta tunnustuksen aihetta ei varmaan vuosikymmeniin ole tiennyt kukaan.
Matikkala selitti senkin: se oli Englannin kuninkaan kiitos siitä miten Suomen hallitus oli hoitanut kuninkaan serkkua suuriruhtinatar Xeniaa, keisari Nikolai II:n sisarta, Kannaksen Halilan parantolassa vallankumouksen jälkeen.”
Halilan parantolan koordinaatit: http://wikimapia.org/11662242/fi/Halilan-parantola
http://www.luovutetunetelakarjalanpitaj ... tietoa.iw3
Arno Forsius kertoo sivustoillaan:
”Suomen ensimmäinen keuhkotautiparantola, Halilan parantola, perustettiin vuonna 1889 Karjalan kannakselle Uudenkirkon pitäjään. Sen perustaja oli Pietarissa toiminut lääkäri W. G. von Dittman. Hänen parantolansa siirtyi jo vuonna 1892 Venäjän keisarikunnan omistukseen ja sen jälkeen siellä hoidettiin pelkästään venäläisiä sotilaita.”
Halilan nykypäivää: http://karjalantragedia.info/kt/?x=focusb Tässä vielä Raili Mikkasen romaanin kertomaa: http://upar.vuodatus.net/blog/category/Historia
Todettakoon vielä että kyseisen Rytille myönnetyn huomionosoituksen nimi englanniksi on Knight Commander of Victorian Order.
Tämän mielenkiintoisen tiedon jälkeen lukija tietysti harmittelee, ettei Klinge avaa aihetta sen enempää: milloin, missä ja kenen luovuttamana? Toivottavasti jostain löytyy artikkeli, joka kertoo enemmän ja yksityiskohtaisemmin. Voisi olla tri Matikkalalle mielenkiintoinen tehtävä kertoa lisää, sillä tiivis selaaminenkaan ei tuonut Ryti-elämäkerrasta olennaista täydennystä (Martti Turtola: Risto Ryti. Elämä isänmaan puolesta. Otava, 1994).
Taustaksi
Keisari Aleksanteri III: (1845-1894) ja hänen puolisonsa keisarinna Dagmarin – venäläisittäin Maria Feodorovnan (1847-1928) - avioliitosta syntyi kuusi lasta:
1.) kruununperijä, Venäjän keisari Nikolai II 1868 - 1918,
2.) Aleksandr 1869 - 1870,
3.) Georgi 1871 - 1899,
4.) Ksenija/Xenia 1875 – 1960,
5.) Aleksandr Mihailovitsh; (hallitsijana 15.-16.3.1918 Mihail) 1879 – 1918 sekä
6.) Olga 1882 – 1960.
Nikolai II:n ja koko sisarusparven äidinpuoleinen serkku oli Ison-Britannian kuningas George V.
Linkki Ksenija Aleksandrovna Romanovan Wiki-esittelyyn, jota ilmenee myöskin George V:n aktiivinen auttajanrooli: http://fi.wikipedia.org/wiki/Ksenia_Ale ... a_Romanova
Maaliskuun vallankumousta ja Nikolai II:n vallasta luopumista seuranneita vaiheita:
Lähde: Kuninkaallisia, keisarillisia, tasavaltalaisia. Suomen valtionpäämiehet ja heidän puolisonsa. Toim. Risto Valjus. SKS, 2001.”[Maaliskuun] Vallankumouksen alkaessa 1917 Maria Feodorovna oli Kiovassa, ja sieltä käsin hän kävi tapaamassa juuri vallasta luopunutta Nikolai II:ta armeijan päämajassa Mogiljovissa; tämä jäi äidin ja pojan viimeiseksi tapaamiseksi. Levottomuudet ajoivat leskikeisarinnan lähimpineen Krimille, ja sieltä sisarenpojan, Englannin kuninkaan George V:n lähettämä taistelulaiva HMS Marlbogough kävi huhtikuussa 1918 hakemassa hänet Englantiin. Yli puoli vuosisata Venäjää kotimaanaan pitänyt Maria Feodorovna palasi alkuperäiseen kotimaahansa Tanskaan, jota hallitsi hänen veljenpoikansa Christian X. Elämänsä viimeiset kymmenen vuotta Maria Feodorovna asui kahden sisarensa kanssa pienessä Hvidören palatsissa Tanskassa ja nautti Englannin kuninkaan myöntämää vuosieläkettä.
Hänen kuudesta lapsestaan kaikki neljä poikaa olivat kuolleet, mutta jäljellä olivat tyttäret, suuriruhtinattaret Ksenija ja Olga perheineen. Tanskalaiset tunsivat hänet nimellä ”vöres Kejserinde” ja näkivät hänet aina uskollisen henkivartiokaartin kasakan turvaamana.
Eräänä päivänä leskikeisarinna sai paketin tanskalaiselta diplomaatilta. Tämä oli jostain Moskovan antikvariaatista löytänyt hänen vanhan Raamattunsa, jonka bolshevikit olivat Krimillä takavarikoineet, ja lähetti sen nyt oikealle omistajalleen. Se käsissään leskikeisarinna kuoli vähän alle kahdeksankymmentäyksivuotiaana.”
Sama teos kertoo edelleen:
Siellä perhe kohtasi loppunsa heinäkuun 18. päivän vastaisena yönä 1918.”Suunnitelma entisen hallitsijaperheen salakuljettamiseksi länteen, myös Suomen kautta, oli; huhuja siitä vielä enemmän. Englannin Georg V ei halunnut ja Saksan Wilhelm II ei voinut auttaa. Heinäkuussa 1917 entinen keisariperhe muutamine lähimpineen siirrettiin Tsarskoje Selosta Tobolskiin ja huhtikuussa 1918 Tobolskista Jekaterinburgiin.”
Suomen itsenäistymisen jälkeen Suomessa oleva Venäjän tai venäläisten omistuksessa ollut omaisuus tuli valtion haltuun. Omaisuuden hoitoa varten perustettiin erillinen komitea. Eräs tunnetuimmista siirtymäomaisuueristä oli Karjalan Kannaksella sijaitseva Halilan parantola.
Risto Ryti venäläisen omaisuuden hoitotoimikunnassa:
Lähde: Turtola, emt.”Vaikka Ryti oli varsin nuori kansanedustaja, vuonna 1919 valituista kansanedustajista toiseksi nuorin, lankesi hänelle heti alkuun luottamustehtäviä. Häntä ei voida pitää tavallisena rivikansanedustajana. Hänet valittiin lakivaliokuntaan ja sen järjestäytyessä valiokunnan puheenjohtajaksi. Valtiopäivämiesuransa aikana hän ehti toimia valtiovarainvaliokunnan jäsenenä viidesti, ensimmäisen kerran vuoden 1920 valtiopäivillä ja lisäksi vuonna 1922 valiokunnan puheenjohtajana. Muita tehtäviä olivat toiminta vuonna 1920 valtion tilintarkastajana, eduskunnan oikeusasiamiehen varamiehenä ja Suomen Pankin tilintarkastajana. Ilmeisesti vapaussodan jälkeen saamiensa kokemusten takia Ryti valittiin toukokuussa 1919 intendentuurikomitean jäseneksi. Komitean tehtävänä oli selvittää intendentuurin ja elintarvikeviranomaisten toimintaa, sotasaaliin talteenottoa ja hoitoa sekä asevelvollisuuskysymystä.”
Martti Turtola kuvaa Ryti-elämäkerrassa tämän Englanti-suhteet erittäin tiiviiksi ja pitkäaikaisiksi sekä luottamuksellisiksi:
Apulaisjohtaja E.M. Harveyn kirje Rytille 28.9.1931 vain muutamia päiviä Englannin kultakannasta luopumisen jälkeen on anteeksipyytävä ja sävyltään melkein kuin hautajaispuhe:”Jo 1920-luvun alusta lähtien Ryti loi läheiset ja poikkeuksellisen lämpimät suhteet Englannin Pankin johtoon ja muuallekin Englannin pankkimaailmaan. Lähentyminen tapahtui lukuisten Lontooseen ja muualle Brittein saarille suuntautuneitten matkojen aikana. Pääjohtajan kirjeenvaihto Englantiin on koko kahden vuosikymmenen ajan vilkas, siitä ovat hyvänä todisteena Bank of Englandin arkiston mapit. Mutta puhelinyhteyksien parannuttua Länsi-Eurooppaan alkoi Ryti käyttää yhä taajemmin puhelinta. Kriittisinä aikoina hän saattoi olla puhelinyhteydessä Englannin Pankkiin Lontooseen lähes päivittäin. Keskustelut puhelimitse olivat mahdollisia Rytin hankkiman erinomaisen englannin kielen taidon ansiosta. Näitten puhelujen sanomat eivät onneksi ole haihtuneet ilmaan, koska Englannin Pankissa asianomaiset virkamiehet laativat niistä välittömästi kirjalliset muistiot. Uskallankin väittää, ettei Ryti tehnyt yhtäkään keskeisen tärkeää päätöstä konsultoimatta siitä tai ainakin sitä koskevasta aihepiiristä ensin Bank of Englandin johtajan tai apulaisjohtajan kanssa.
Näissä keskusteluissa hän saattoi luottamuksellisesti tuoda esille asioita, jotka olivat vielä päätöstä vailla ja valmistelujen alaisina.
Kirjeenvaihdon ja puhelujen sävy on poikkeuksellisen tuttavallinen käsiteltävistä ammattiasioista huolimatta ja se osoittaa Rytin ja hänen kollegoittensa luottamuksellista suhdetta.
Ryti sai virallisen tunnustuksen suhteiden hoidosta Isoon-Britanniaan, kun kuningas Yrjö V myönsi hänelle Viktorian ritarikunnan komentajamerkin, jonka kantaja oli oikeutettu käyttämään Sir-arvonimeä. Kunniamerkki myönnettiin Rytille suurista ansioista suomalais-englantilaisten suhteitten kehittäjänä ja vaalijana”. Näin siis Martti Turtola Ryti-elämäkerrassaan.”En voi ajatella mitään käytännön keinoa, jolla olisimme voineet välttää sitomasta teitä mukaan päätöksemme seuraamuksiin… Minä toivon ja uskon, että se päivä on koittava jolloin me kykenemme jatkamaan yhteistyötämme sillä vakaalla perustalla, jonka ainoastaan kultakanta voi luoda”.
Tähän väliin on aivan pakko kirjata lievää voimakkaampi kummastus, miten on mahdollista, että itsenäisen tasavallan keskuspankin pääjohtaja toimii noin läheisessä ja tiiviissä yhteistoiminnassa imperialistisen suurvallan pankkimaailman kanssa? Erityisesti on muistettava, miten Englanti oli erittäin keskeinen puutavarateollisuutemme ostaja ja myöskin muutenkin tärkeä kauppakumppanimme, esimerkiksi maataloustuotteiden osalta – valtiollisen lainoittajan roolista puhumattakaan. Onko kanssakäymisen Suomelle tuottama hyöty vastannut niitä haittoja ja riskejä, joita tuollaisesta päivittäisestä ”vuodosta” vääjäämättä ajan mittaan syntyy.
Mutta nyt annamme Turtolan kertoa lisää Rytin kansainvälisestä toiminnasta:
(Turtola: emt.)”Ennen toisen maailmansodan alkamista Ryti sai runsaan kymmenen vuoden aikana oivallista kokemusta kansainvälisten suhteitten hoidosta Kansainliiton eri asiantuntijatehtävissä. Suomen kannalta ja kansainvälisesti merkittävintä valmistelutyötä hän suoritti ns. finanssiapukysymyksessä.
Tätä voidaan pitää Suomen koko Kansainliitto-politiikan toisena suurena tavoitteena alueellisia liittoja ja keskinäistä sotilaallista avunantojärjestelmää koskevien suunnitelmien lisäksi.
Kumpikaan suunnitelmista ei toteutunut, mutta niiden sitkeä ajaminen Kansainliiton foorumilla osoitti, ettei Suomen poliittinen johto suhtautunut Kansainliittoon järjestelmänä sinisilmäisesti, vaan pyrki konkreettisiin sopimuksiin jäsenvaltioiden kanssa turvallisuuden lisäämiseksi.
Finanssiapukysymystä kehiteltiin ministeri Rafael Erichin johtamassa komiteassa, jota kutsuttiinkin ”Erichin-komiteaksi” aina 1920-luvun puolivälistä alkaen. Ryti toimi komitean toisena taloudellisena asiantuntijana. Suurena ajatuksena oli, että luotaisin Kansainliiton sisälle järjestelmä, joka takaisi välitöntä taloudellista (finanssi-) apua provosoimattoman hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle valtiolle.
Käytännössä Suomi pyrki tässä siihen, että heti Neuvostoliiton hyökättyä maahan sillä olisi mahdollisuus saada rahallista apua eli valuuttaa aseiden ja ammusten ostamista varten. Järjestelmässä pyrittiin automaattisuuteen ja nopeuteen. Suomen ehdotus menestyi ja periaatteessa hyväksyttiinkin, mutta vuoden 1933 suuren asevarustelujen supistamiskonferenssin – ”1930-luvun Etykin” – kariuduttua Hitlerin Saksan ulosmarssiin 1934 koko kaunis hanke hautautui tuottamatta sen enempää tulosta.
Rytin rooli lukuisissa kansainvälisissä kokouksissa ja valmistelevissa elimissä oli hyvin samantapainen kuin hänen parlamentaarikonroolinsa. Hän ei ole armoitettu puheenvuoronpitäjä, vaan nytkin enemmän taustavaikuttaja, asiantuntija.
Suomen Kansainliitto-historia on edelleenkin kirjoittamatta. Vain perusteellisen erikoistutkimuksen suorittamisen jälkeen Risto Rytin todellinen vaikutus Suomen Kansainliitto-politiikassa on selvitettävissä. Henkilökohtaisesti tällä kanssakäymisellä oli Rytille merkitystä, ja samalla se kartutti hänen kokemustaan sekä tuntemustaan kansainvälisillä foorumeilla. Tällä oli suuriarvoinen merkitys sodan sytyttyä”.
Kun kaivelen kirjastoni hakuteoksia, totean, että Aikalaiskirja 1934 ei mainitse Rytin saaneen mitään huomattavia kunniamerkkejä. Vuoden 1941 Aikalaiskirja sen sijaan kertoo Viktorian ritarimerkin saannista, kuten useammistakin muita ulkomaisista merkeistä, kuten Ruotsin Pohjantähden Ritarikunnan suurristi, Alankomaiden Oranian Nassaun Ritarikunnan suurupseerimerkki ym.
Edelläoleva valaisee erittäin hyvin sen yleisesti tunnetun tosiasian, että Ryti oli Mannerheimin ja Tannerin ohella kansainvälisin sotavuosien valtionpäämiehistämme, heidän verkostonsa – niin erilaisia kuin olivatkin – muodostivat huomattavimman yhteyden ulkomaailmaan Suomen ahdinkoon ajautuneesta maasta.
Matti Klingen julkisuuteen saattama tieto Antti Matikkalan ilmoituksesta Rytin ritaroinnin taustoista muodostaa huomionarvoisen lisän sekä presidentti Rytin henkilöhistorian että sotienvälisen Suomen kansainvälisten suhteiden arvioinnille. Niin keskeisiä kuin valtioiden sotilas- ja valtapoliittiset sekä taloudelliset intressit ikinä ovatkaan, niitä täydentävät monissa muodoissaan henkilöiden tuttavuus- ja sukulaisuussuhteet ja niihin liittyvät suopeudet ja palvelukset, sekä niihin useinkin liittyvät vastavuoroisuudet, joiden merkitystä emme saisi vähätellä saati unohtaa.
Tässä yhteydessä ei ole mitään syytä jättää mainitsematta, että Ryti, kuten tunnettua, oli vapaamuurarijärjestön jäsen, josta hänet erotettiin sotasyyllisyystuomion jälkeen vuonna 1946. Kovan markan miehenä, talousdarwinistina – ja sitä myöten kaiken Keynesiläisen velkaelvytyksen sekä inflaatiopolitiikan vastustajana, lähes päivittäin ulkomaille ”telefoneeraavana” Ryti oli aikansa bildbergiläinen ekonomisti, verkottunut vallankäyttäjä syvällä vallankäytön vyöhykkeellä.
Mitä tulee Ksenija Aleksandrovna Romanovan oleskeluun Halilan parantolassa, ei sinänsä suhteellisen yksityiskohtainen Wiki-artikkeli tiedä kertoa siitä mitään. Halila-episodi liittynee niihin oikeusjuttuihin ja yrityksiin, joita Ksenijalla 1920-luvun mittaan eri tahoilla oli vireillä. Hänhän yritti saada Langinkosken kalamajaa itselleen, mutta kuten Wiki kertoo Suomen valtio ei siihen uutena omistajana myöntynyt. Olisiko Ryti tässä jonkinlaisena Englannin ja Suomen ”välimiehenä” toiminut järjestelevänä diplomaattina ja kenties selvitellyt Halilan tai sen osien omistusoikeudellisia taustoja. Tiukkana laillisuusmiehenä Ryti tuskin lähti asiassa tehokkaisiin toimiin, mutta ehkäpä järjesteli Ksenija Aleksandrovnalle tilaisuuden oleskella Halilan parantolassa? Tai kenties tämä jäi vain optiotasolle: eli Ksenijalle kenties mahdollisuus oleskella, mutta ehkä se ei kuitenkaan toteutunut? Kraavi oikeusjuttu valtansa ja henkensä menettäneen entisen hallitsijan sisaren kenties jossain määrin oikeutettujakin vaatimuksia vastaan ei liene houkutellut suomalaisia. Nämä tässä eräänlaisena ”ääneenajatteluna”. - Asiaa kannattaa tutkia lisää.
PS. kuten havaitaan prof. Klinge kirjoittaa tavoilleen uskollisena tämän jutun päähenkilön nimen muodossa Xenia. Tässä on muutoin käytetty vakiintuneempaa litterointimuotoa Ksenija. Ks. http://ec2-79-125-41-85.eu-west-1.compu ... a_Romanova
PS2:
Juuri kun olin lopettelemassa tätä kirjoitusta onnistuin löytämään hakusanoilla Halila/Xenia seuraavan selonteon operoinneista linjalla Ksenija – Bank of England – Suomen hallitus.;
http://forum.alexanderpalace.org/index. ... 48.80;wap2
Tämä tekee luontevaksi Risto Rytin toiminnan Suomen hallituksen ja Englannin Pankin ja Ksenijan välillä. Ksenija Aleksandrovna Romanova vaati oikeusprosessissa 1928-1934 Suomen valtiolta hyvitystä Halilan sanatoriumista 100.000 ruplaa, kunnes asia helmikuulla 1934 näyttäisi rauenneen.