Hajamietteitä ruotsalaisuuden päivänä
Katson tänään 6.11. ikkunasta pihalle ja näen Suomen lipun väljästi hulmuavan lipputangossa. Mietin mikä päivä, mikä aihe. Vietämme ruotsalaisuuden päivää. Mutta kun vietämme 2012 ruotsalaisuuden päivää, mitä me silloin vietämme?
Tämä päivä, ”kuudes marraskuuta” on Ruotsin suurvalta-ajan johtavan kuninkaan, imperialistisen valloittajapäällikön Kustaa II Adolfin kuolinpäivä, sumuntuhruisilla ja ruudinkarvailla Lützenin tappotantereilla kaukana Saksin maalla vuonna 1632. Tasan 380 vuotta sitten.
* http://en.wikipedia.org/wiki/Battle_of_ ... zen_(1632)
* http://sv.wikipedia.org/wiki/Slaget_vid_L%C3%BCtzen
En sano mitään. Vaikenen. Pidätän hengitystäni.
Katsahtakaamme hetken hiljaisuuden jälkeen tähän päivään, 6.11. tasan 80 vuotta sitten. Eli vuonna 1932.
Silloin tuli kuluneeksi 300 vuotta Lützenin ottelusta, johon otti – olosuhteiden pakosta ja käskettyinä – isot joukot Suomen miehiä, maaseudun punaposkisia poikia, vehmaiden lehtojen laureja, sakeiden kuusikoiden julleja. Kanttura kaakkeineen, risoine rohtimineen, aiemmissa taisteluissa ryöstettyine vermeineen.
* http://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%BCtzenin_taistelu
1932 marraskuun alku
Kenraali Mannerheim toimii suomalaisen sotilasvaltuuskunnan johtajana ja Suomen armeijan edustajana Lützenissä kuningas Kustaa II Adolfin kuoleman 300-vuotismuistoa kunnioittavassa juhlassa. Suomen edustajat ottaa vastaan saksalainen – Itämeren divisioonan riveissä 1918 Etelä-Suomen valloitukseen osallistunut - eversti von Falkenhorst.
* https://www.kuvakokoelmat.fi/pictures/view/19210228_109
Mannerheim kertoo muistelmissaan tuosta päivästä:
[Voidaan laskea miespuolisesta kenttäikäisestä väestöstä (18-45 v.; 75.000) olleen sotaväen ottamia 26,7 %, joka on hirmuinen määrä, kuta kuinkin kaksinkertainen jatkosodan aikaiseen nähden. VH].”Kuningas kaatui kuten tunnettua keskellä suomalais-smoolantilaista ratsumiesjoukkoa. ..Suomen puolesta tervehdin sankarikuninkaan muistoa lausumalla: …huomautan siitä, kuinka Suomen kansalla oli ollut voimaa pitää vuosikymmeniä lippujen alla 20.000 miestä ja täyttää rivien aukot aikana, jolloin sen väkiluku oli kaikkiaan vain 300.000 henkeä.”
Pultavan taistelussa koetun tappion kesäkuun lopulla 1709, jälkeen Turkissa oleskellut kuningas Kustaa XII lähti Turkista 26.10.1714 ratsain kotimatkalle Ruotsiin ja pysähtyi Lützenissa; esitetään hänen kiihkeän tahtonsa mukaan juuri Kustaa II Adolfin kuolinpäivänä, 6.11.1714 seisseen kedolla jalansijalleen siinä paikassa, jossa kuningas uupui sotaratsunsa satulasta 82 vuotta aikaisemmin.
Aikataulullisesti hänen voidaan kuvitella olleen Lützenissa tuona päivänä, senkin perusteella, että hän vaahtoisan pikaravin jälkeen [yli 2.000 kilometriä 14 vuorokaudessa; noin 150 km/vrk] saapui Stralsundiin yöllä 10.11-11.11.1714, kaupunki oli Rugenin saaren kanssa Ruotsin viimeinen sillanpääasema Manner-Euroopassa.
Kaarle XII:n sanottiin luulleen onneaan neliskanttiseksi, kohtalonsa hän tapasi Norjassa Fredrikstenin linnoituksen luona 30.11.1718, tasan 221 vuotta ennen Antinpäivää 1939, sitä joka on tämän kompilaation keskuspäivä [VH].
Matkallaan Mannerheim tapaa Saksan tasavallan presidentin, kenraalisotamarsalkka von Hindenburgin ja kreivi von der Golzin, ja mm. kenraali von Schleicherin, joka puolisoineen ammutaan vuonna 1934 suoritetussa kansallissosialistisen puolueen puhdistuksessa.
Mannerheim päätyy Saksan-vierailun keskustelujen ja pohdintojen sekä Saksan ja Neuvostoliiton vuodesta 1922 jatkunutta sotilasyhteistyötä koskevien havaintojen pohjalta päättelemään:
Vaikea matkalle lähtö”Reichwehrin ja puna-armeijan yhteistyön kärki suuntautui epäilemättä Puolaa vastaan. …Ei näytä mahdottomalta, että Puolasta on jo sovittu ja että yleisesikunnat ovat laatineet yhteisen sotasuunnitelman. Jos sellainen on olemassa, se tarkoittanee Neuvostoliiton voimien keskittämistä Puolaa ja Romaniaa vastaan niin että oikea sivusta ulottuisi Viroon ja Latviaan. tällöin Neuvostoliitolle on edullista säästyä sijoittamasta joukkoja Suomea vastaan, jonka on venäläisten aloitteesta tehdyn hyökkäämättömyyssopimuksen mukaisesti näyteltävä toimettoman sivustakatsojan osaa” [Mannerheim: emt]. –
Joskus on matkallelähtö ja sen valmistelu yhtä kiinnostava kuin itse retki, niin myös tässä tapauksessa, ja koska marsalkka ei itse sitä kerro, antakaamme sukulaismiehen, Stig Jägerskiöldin kertoa:
”Päätöstä Mannerheimin lähettämisestä Lützeniin ei Sunilan hallitus kuitenkaan tehnyt omasta aloitteestaan. Ajatuksen, että Suomen edustaja olisi läsnä tilaisuudessa [johon Ruotsi oli päättänyt lähettää kruunuprinssi Kustaa Aadolfin], oli esittänyt oikeistolainen sanomalehti Uusi Suomi, joka myös rahoitti matkan. Mannerheimin sisarpuolen Marguerite Mannerheimin puoliso, majuri Michael Gripenberg kuvaili asian käsittelyä hallitustasolla suorasukaiseen ja hieman ivalliseen tapaan:
”Asia otettiin esille ja sitä vatvottiin loputtomiin ja Gustafia [Mannerheimia] valtuuskunnan johtajana ei tahdottu millään sulattaa. Tällä välin Gustaf sai Lützenin kuratoriolta kirjeen, jossa sanottiin, että ellei vastausta tulisi ennen lokakuun 25 päivää, paikkaa ei voitaisi varata kappelista eikä sen ulkopuolelta. Niinpä hän ilmoitti hallitukselle, että sen oli tehtävä päätös viimeistään 24. päivänä tai muuten hän sähköttäisi Lützeniin kieltävän vastauksen, ja kun ministerit eivät saaneet aikaan mitään, hän lähetti sähkeen. Iltapäivällä 25.10. hallitus vihdoin vastahakoisesti päätti pyytää Gustafia ryhtymään valtuuskunnan johtajaksi, mutta silloin hän kieltäytyi ja antoi sitten vaivalloisesti taivuttaa itsensä luopumaan kiellostaan ollakseen suomatta hallitukselle sitä iloa, että hän kaikesta huolimatta ei matkustaisikaan”.
Mannerheimin mielestä Svinhufvud olisi tässä tapauksessa voinut esiintyä lujemmin – hän olisi voinut päättää asian hallitusta kuulematta, koska määrärahaa ei tarvittu. 6.11.1932 sää Helsingissä on marraskuinen, pieni pakkanen, ei lunta, ei räntää. Hyvä ilma – lasinen keli - pitää iso juhlaparaati, katselmus ja puheet Senaatintorilla, huudot kaikuvat näyttävästi, kovin sotilaallisesti, kypärät on kiillotettu huolella, ja vääpeli tarkastanut ja määrännyt lisäämään plankkia, väkeä niin pirusti, ja sotaväen neliöt täyttävät koko torin.
”Näin suurellisesti juhli Suomi.. Lützenin taistelun 300-vuotismuistoa”,
Veijo Meri sanoo historiassaan.
Minä suljen silmäni ja näen tämän kaiken:
Sotilasparaati järjestettiin Senaatintorilla ja pienempi suojeluskunnan paraati Johanneksen kirkon kentällä Helsingissä. Ja minkä vuoksi? Siirtomaa, Suomi, juhlii epäitsenäisyyttään, kuppaamistaan ja hyvääherraansa. Päivä on riemuvoitto ruotseille. Suomikot puristavat nyrkkiä taskussa ja ilmassa. Se vielä puuttuu, että M. olisi täällä, nyt hän seisoo Saksassa sikäläisen sotaväenpäällikön kyljessä ja Ruotsin kruununprinssin rinnalla; ehkä pienempi paha kuin täällä, mutta paras jos ”ukko” lojuisi kuhneammeessaan jossain hyvin kaukana. Se Senaatintorin kuva esiintyy harvoin suomalaisissa historioissa, paitsi ruotsalaisten tekemissä. Muutenkin siihen toriin liittyy imaginäärisiä paraateja, joista kuvat eivät leviä, eivät ole historiateoksissa, koska niitä ei otettu. Ei paraatia. Ei kuvaa.
[Latojan huomautus: kirjoittaja ilmiselvästi viittaa voitonparaatiin 21.12.1939 Senaatintorilla ja Nikolainkirkon rappusilla.
”…sen ja sennennen divisioonan sen ja sennennen rykmentin sen ja sen patteriston se ja se patteri on ampunut Nikolainkirkon kupolin mäsäksi, korkeat symbolit, risti ja evankelistat on tuhottu tuusannuuskaksi. Sataa sisään kirkkoon, lumihiutaleet laskeutuvat hiljaa alttarin vieressä kyykkivän suojelusenkelin siiville muodostaen hitaasti mutta varmasti valkoisen vaipan…”] – VH.
Tämän jälkeen Mannerheimille uskottiin useita edustustehtäviä. –
Lützenin reissulta on myöskin tarkkaan katsoen havaittavissa alkujuuri eräälle ”kauniille ystävyydelle”. Saksassa Mannerheim vaihtoi ajatuksia Berliinin-lähettiläs Wäinö Wuolijoen kanssa. Heti sen jälkeen tämä vihjaisi ystävälleen Tannerille, ettei Mannerheim lainkaan ollut ”niin mahdoton mies, kuin millaisena häntä sosialidemokraattien joukossa pidettiin”. Wuolijoki toivoi, ettei Suomen Sosialidemokraatti tästä lähin niin paljon kirjoittaisi Mannerheimia vastaan.
Koska Wuolijoki tiedetään vankaksi sosialidemokraatiksi, jolla missään vaiheessa ei ollut mitään harhaluuloja kansallissosialismin suhteen, on tämä viesti varmaankin käsitettävä siten, että Mannerheim on jo tuolloin aloittanut sen poliittisen toimintalinjansa, jonka alku yleensä ajoitetaan vuoteen 1934 [Hitler astui valtaan 1933], eli kansallisen eheyttämisen ja hakeutumisen sovinnolliseen yhteistoimintaan myös vasemmiston kanssa. Wuolijoen vihjeellä näyttää olleen käytännön vaikutuksia [Paavola: Tanner 3].
* Ruotsalaisuuden päivä (Wikipedia)
* Gustav Adolfsdagen (Wikipedia)
