Veikko Huuska
Viestit: 193
Liittynyt: 28.09.08 15:26
Paikkakunta: Ikaalinen

Ruotsalaisuuden päivä: Mannerheim – Lützen – Suomi



Hajamietteitä ruotsalaisuuden päivänä

Katson tänään 6.11. ikkunasta pihalle ja näen Suomen lipun väljästi hulmuavan lipputangossa. Mietin mikä päivä, mikä aihe. Vietämme ruotsalaisuuden päivää. Mutta kun vietämme 2012 ruotsalaisuuden päivää, mitä me silloin vietämme?

Tämä päivä, ”kuudes marraskuuta” on Ruotsin suurvalta-ajan johtavan kuninkaan, imperialistisen valloittajapäällikön Kustaa II Adolfin kuolinpäivä, sumuntuhruisilla ja ruudinkarvailla Lützenin tappotantereilla kaukana Saksin maalla vuonna 1632. Tasan 380 vuotta sitten.

* http://en.wikipedia.org/wiki/Battle_of_ ... zen_(1632)
* http://sv.wikipedia.org/wiki/Slaget_vid_L%C3%BCtzen

En sano mitään. Vaikenen. Pidätän hengitystäni.

Katsahtakaamme hetken hiljaisuuden jälkeen tähän päivään, 6.11. tasan 80 vuotta sitten. Eli vuonna 1932.

Silloin tuli kuluneeksi 300 vuotta Lützenin ottelusta, johon otti – olosuhteiden pakosta ja käskettyinä – isot joukot Suomen miehiä, maaseudun punaposkisia poikia, vehmaiden lehtojen laureja, sakeiden kuusikoiden julleja. Kanttura kaakkeineen, risoine rohtimineen, aiemmissa taisteluissa ryöstettyine vermeineen.

* http://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%BCtzenin_taistelu

1932 marraskuun alku

Kenraali Mannerheim toimii suomalaisen sotilasvaltuuskunnan johtajana ja Suomen armeijan edustajana Lützenissä kuningas Kustaa II Adolfin kuoleman 300-vuotismuistoa kunnioittavassa juhlassa. Suomen edustajat ottaa vastaan saksalainen – Itämeren divisioonan riveissä 1918 Etelä-Suomen valloitukseen osallistunut - eversti von Falkenhorst.

* https://www.kuvakokoelmat.fi/pictures/view/19210228_109

Mannerheim kertoo muistelmissaan tuosta päivästä:
”Kuningas kaatui kuten tunnettua keskellä suomalais-smoolantilaista ratsumiesjoukkoa. ..Suomen puolesta tervehdin sankarikuninkaan muistoa lausumalla: …huomautan siitä, kuinka Suomen kansalla oli ollut voimaa pitää vuosikymmeniä lippujen alla 20.000 miestä ja täyttää rivien aukot aikana, jolloin sen väkiluku oli kaikkiaan vain 300.000 henkeä.”
[Voidaan laskea miespuolisesta kenttäikäisestä väestöstä (18-45 v.; 75.000) olleen sotaväen ottamia 26,7 %, joka on hirmuinen määrä, kuta kuinkin kaksinkertainen jatkosodan aikaiseen nähden. VH].

Pultavan taistelussa koetun tappion kesäkuun lopulla 1709, jälkeen Turkissa oleskellut kuningas Kustaa XII lähti Turkista 26.10.1714 ratsain kotimatkalle Ruotsiin ja pysähtyi Lützenissa; esitetään hänen kiihkeän tahtonsa mukaan juuri Kustaa II Adolfin kuolinpäivänä, 6.11.1714 seisseen kedolla jalansijalleen siinä paikassa, jossa kuningas uupui sotaratsunsa satulasta 82 vuotta aikaisemmin.

Aikataulullisesti hänen voidaan kuvitella olleen Lützenissa tuona päivänä, senkin perusteella, että hän vaahtoisan pikaravin jälkeen [yli 2.000 kilometriä 14 vuorokaudessa; noin 150 km/vrk] saapui Stralsundiin yöllä 10.11-11.11.1714, kaupunki oli Rugenin saaren kanssa Ruotsin viimeinen sillanpääasema Manner-Euroopassa.

Kaarle XII:n sanottiin luulleen onneaan neliskanttiseksi, kohtalonsa hän tapasi Norjassa Fredrikstenin linnoituksen luona 30.11.1718, tasan 221 vuotta ennen Antinpäivää 1939, sitä joka on tämän kompilaation keskuspäivä [VH].
Matkallaan Mannerheim tapaa Saksan tasavallan presidentin, kenraalisotamarsalkka von Hindenburgin ja kreivi von der Golzin, ja mm. kenraali von Schleicherin, joka puolisoineen ammutaan vuonna 1934 suoritetussa kansallissosialistisen puolueen puhdistuksessa.

Mannerheim päätyy Saksan-vierailun keskustelujen ja pohdintojen sekä Saksan ja Neuvostoliiton vuodesta 1922 jatkunutta sotilasyhteistyötä koskevien havaintojen pohjalta päättelemään:
”Reichwehrin ja puna-armeijan yhteistyön kärki suuntautui epäilemättä Puolaa vastaan. …Ei näytä mahdottomalta, että Puolasta on jo sovittu ja että yleisesikunnat ovat laatineet yhteisen sotasuunnitelman. Jos sellainen on olemassa, se tarkoittanee Neuvostoliiton voimien keskittämistä Puolaa ja Romaniaa vastaan niin että oikea sivusta ulottuisi Viroon ja Latviaan. tällöin Neuvostoliitolle on edullista säästyä sijoittamasta joukkoja Suomea vastaan, jonka on venäläisten aloitteesta tehdyn hyökkäämättömyyssopimuksen mukaisesti näyteltävä toimettoman sivustakatsojan osaa” [Mannerheim: emt]. –
Vaikea matkalle lähtö

Joskus on matkallelähtö ja sen valmistelu yhtä kiinnostava kuin itse retki, niin myös tässä tapauksessa, ja koska marsalkka ei itse sitä kerro, antakaamme sukulaismiehen, Stig Jägerskiöldin kertoa:
”Päätöstä Mannerheimin lähettämisestä Lützeniin ei Sunilan hallitus kuitenkaan tehnyt omasta aloitteestaan. Ajatuksen, että Suomen edustaja olisi läsnä tilaisuudessa [johon Ruotsi oli päättänyt lähettää kruunuprinssi Kustaa Aadolfin], oli esittänyt oikeistolainen sanomalehti Uusi Suomi, joka myös rahoitti matkan. Mannerheimin sisarpuolen Marguerite Mannerheimin puoliso, majuri Michael Gripenberg kuvaili asian käsittelyä hallitustasolla suorasukaiseen ja hieman ivalliseen tapaan:

”Asia otettiin esille ja sitä vatvottiin loputtomiin ja Gustafia [Mannerheimia] valtuuskunnan johtajana ei tahdottu millään sulattaa. Tällä välin Gustaf sai Lützenin kuratoriolta kirjeen, jossa sanottiin, että ellei vastausta tulisi ennen lokakuun 25 päivää, paikkaa ei voitaisi varata kappelista eikä sen ulkopuolelta. Niinpä hän ilmoitti hallitukselle, että sen oli tehtävä päätös viimeistään 24. päivänä tai muuten hän sähköttäisi Lützeniin kieltävän vastauksen, ja kun ministerit eivät saaneet aikaan mitään, hän lähetti sähkeen. Iltapäivällä 25.10. hallitus vihdoin vastahakoisesti päätti pyytää Gustafia ryhtymään valtuuskunnan johtajaksi, mutta silloin hän kieltäytyi ja antoi sitten vaivalloisesti taivuttaa itsensä luopumaan kiellostaan ollakseen suomatta hallitukselle sitä iloa, että hän kaikesta huolimatta ei matkustaisikaan”.

Mannerheimin mielestä Svinhufvud olisi tässä tapauksessa voinut esiintyä lujemmin – hän olisi voinut päättää asian hallitusta kuulematta, koska määrärahaa ei tarvittu. 6.11.1932 sää Helsingissä on marraskuinen, pieni pakkanen, ei lunta, ei räntää. Hyvä ilma – lasinen keli - pitää iso juhlaparaati, katselmus ja puheet Senaatintorilla, huudot kaikuvat näyttävästi, kovin sotilaallisesti, kypärät on kiillotettu huolella, ja vääpeli tarkastanut ja määrännyt lisäämään plankkia, väkeä niin pirusti, ja sotaväen neliöt täyttävät koko torin.

”Näin suurellisesti juhli Suomi.. Lützenin taistelun 300-vuotismuistoa”,
Veijo Meri sanoo historiassaan.

Minä suljen silmäni ja näen tämän kaiken:

Sotilasparaati järjestettiin Senaatintorilla ja pienempi suojeluskunnan paraati Johanneksen kirkon kentällä Helsingissä. Ja minkä vuoksi? Siirtomaa, Suomi, juhlii epäitsenäisyyttään, kuppaamistaan ja hyvääherraansa. Päivä on riemuvoitto ruotseille. Suomikot puristavat nyrkkiä taskussa ja ilmassa. Se vielä puuttuu, että M. olisi täällä, nyt hän seisoo Saksassa sikäläisen sotaväenpäällikön kyljessä ja Ruotsin kruununprinssin rinnalla; ehkä pienempi paha kuin täällä, mutta paras jos ”ukko” lojuisi kuhneammeessaan jossain hyvin kaukana. Se Senaatintorin kuva esiintyy harvoin suomalaisissa historioissa, paitsi ruotsalaisten tekemissä. Muutenkin siihen toriin liittyy imaginäärisiä paraateja, joista kuvat eivät leviä, eivät ole historiateoksissa, koska niitä ei otettu. Ei paraatia. Ei kuvaa.

[Latojan huomautus: kirjoittaja ilmiselvästi viittaa voitonparaatiin 21.12.1939 Senaatintorilla ja Nikolainkirkon rappusilla.

”…sen ja sennennen divisioonan sen ja sennennen rykmentin sen ja sen patteriston se ja se patteri on ampunut Nikolainkirkon kupolin mäsäksi, korkeat symbolit, risti ja evankelistat on tuhottu tuusannuuskaksi. Sataa sisään kirkkoon, lumihiutaleet laskeutuvat hiljaa alttarin vieressä kyykkivän suojelusenkelin siiville muodostaen hitaasti mutta varmasti valkoisen vaipan…”] – VH.

Tämän jälkeen Mannerheimille uskottiin useita edustustehtäviä. –

Lützenin reissulta on myöskin tarkkaan katsoen havaittavissa alkujuuri eräälle ”kauniille ystävyydelle”. Saksassa Mannerheim vaihtoi ajatuksia Berliinin-lähettiläs Wäinö Wuolijoen kanssa. Heti sen jälkeen tämä vihjaisi ystävälleen Tannerille, ettei Mannerheim lainkaan ollut ”niin mahdoton mies, kuin millaisena häntä sosialidemokraattien joukossa pidettiin”. Wuolijoki toivoi, ettei Suomen Sosialidemokraatti tästä lähin niin paljon kirjoittaisi Mannerheimia vastaan.

Koska Wuolijoki tiedetään vankaksi sosialidemokraatiksi, jolla missään vaiheessa ei ollut mitään harhaluuloja kansallissosialismin suhteen, on tämä viesti varmaankin käsitettävä siten, että Mannerheim on jo tuolloin aloittanut sen poliittisen toimintalinjansa, jonka alku yleensä ajoitetaan vuoteen 1934 [Hitler astui valtaan 1933], eli kansallisen eheyttämisen ja hakeutumisen sovinnolliseen yhteistoimintaan myös vasemmiston kanssa. Wuolijoen vihjeellä näyttää olleen käytännön vaikutuksia [Paavola: Tanner 3].

* Ruotsalaisuuden päivä (Wikipedia)
* Gustav Adolfsdagen (Wikipedia)

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Mannerheim – Lützen – Suomi. Mietteitä 80 vuoden takaisesta episodista

Suomi, juhlii epäitsenäisyyttään, kuppaamistaan ja hyvääherraansa.
Luuletko tosiaan, ettei Suomenkin aateli sodista hyötynyt eivätkä ruotsalainen rahvas niistä kärsinyt?

Ruokkoamaton
Viestit: 45
Liittynyt: 29.10.09 09:47

Re: Mannerheim – Lützen – Suomi. Mietteitä 80 vuoden takaisesta episodista

Re: sotapalveluksessa olleiden prosentuaalinen osuus. Vertailua tehdessä on käynyt muisti- tai ajatusvirhe, jatkosodan aikainen mobilisaatioaste oli suurempi kuin koskaan Ruotsin suurvalta-aikana.

Re: Suomi Ruotsin siirtomaana, Käsitteeseen ymmärtääkseni kuuluu se että maata tai aluetta ja sen asukkaita kohdellaan olennaisesti eri lailla kuin emämaata ja sen asukkaita. Ruotsin aikana rahvaalla ei ollut helppoa missään eikä kruunu puhunut läheskään kaikkien äidinkieltä muuallakaan.

Niitä sun näitä
Viestit: 565
Liittynyt: 20.12.11 00:11

Re: Ruotsalaisuuden päivä: Mannerheim – Lützen – Suomi

Veikko Huuska kirjoitti:Mannerheim kertoo muistelmissaan tuosta päivästä:
Mobilisaatioaste oli älytöntä luokkaa silloisesta noin 300 000 asukasmäärästä, siis mikäli Mannerheimia on uskominen:

"Suomen kansalla oli ollut voimaa pitää vuosikymmeniä lippujen alla 20.000 miestä ja täyttää rivien aukot aikana, jolloin sen väkiluku oli kaikkiaan vain 300.000 henkeä."

Carl Gustaf Emil Mannerheim osallistui Lützenin taistelun 300-vuotismuistojuhlaan yhdessä sotilasvaltuuskunnan kanssa Lützenissä, Saksassa lokakuussa 1932. Läsnä olivat myös mm. Ruotsin kruununprinssi Kustaa Aadolf sekä Reichswehrin päällikkö, kenraali K. v. Hammerstein-Equord.Kirkonmenojen jälkeen Ruotsin kruununprinssi Kustaa Aadolf esitti Ruotsin tervehdyksen. Sitten Mannerheim vuorostaan tervehti sankarikuninkaan muistoa lausumalla:

”Kaukaa pohjolasta olemme tulleet Lützeniin tuomaan Suomen tervehdyksen kuolemattomalle sankarille, rakastetulle kuninkaalle, ja siunaamaan esi-isäimme muistoa, jotka rinnan veljiensä ja uskonystäväinsä kanssa taistelivat ja vuodattivat vertaan hänen voitollisten lippujensa alla”

Mannerheim mainitsi puheessaan myös uskonpuhdistuksesta ja huomautti siitä, kuinka Suomen kansalla oli ollut voimaa pitää vuosikymmeniä lippujen alla 20.000 miestä ja täyttää rivien aukot aikana, jolloin sen väkiluku oli kaikkiaan vain 300.000 henkeä.

Puheen loppu kuului:

”Vuosisadat kiitävät ohi ja katoavat, aika tasoittaa ja sovittaa. Hengen ja työn suurmiehet, jotka kerran ovat ohjanneet kansojen kohtaloita ja epäitsekkäästi uhrautuneet ylevien päämäärien puolesta, loistavat milloinkaan sammumattomien soihtujen tavoin pimeydessä, joka verhoaa ihmiskunnan pitkää tietä kohti henkistä kasvua ja täydellistymistä. Kustaa II Adolfissa, sotapäällikössä ja valtiomiehessä, maani viljelyksen edistäjässä ja sen itärajan turvaajassa Suomen kansa yhä vielä kunnioittaa jaloimmillaan ilmenevää miehuutta, tahdon ylväyttä, aatteen lentoa, pyrkimysten puhtautta ja uskon nöyryyttä.”

Puheen jälkeen Mannerheim laski Suomen Tasavallan presidentin ja hallituksen seppeleen.

(Lähde: G. Mannerheim, Muistelmat, Osa II ss 37..38 kuva osa I s. 467 Otava 1952.)

---

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Berliini
SUOMEN PÄÄKONSULAATTI, Hampuri

Uutiset, 3.11.2005

Kustaa II Aadolf ja ruotsalaisuuden päivä 6.11.


http://www.finnland.de/public/default.a ... ture=fi-FI

"Itse asiassa yhtään 30-vuotisen sodan ratkaisutaistelua ei voitettu ilman suomalaisia hakkapeliittoja. Muun muassa suomalaisen Torsten Ståhlhandsken johdossa taistelujoukot eivät hävinneet 14 vuoden aikana kertaakaan. Hakkapeliittojen rinnalla ei sovi toki unohtaa suomalaista jalkaväkeä, joka tositoimiin joutuessaan osoitti olevansa sekin valiojoukkoa."

"Suomen uhrit 30-vuotisessa sodassa nousivat kokonaisuudessaan suurin piirtein yhtä suuriksi kuin jatkosodassa 300 vuotta myöhemmin: 50 000 – 60 000 mieheen. Suomi piti aseissa miesmäärää, joka tänään merkitsisi asukaslukuun suhteutettuna arviolta 200 000 – 300 000 sotilaan kenttäarmeijaa. Se oli vajaan puolen miljoonan kansakunnalta suunnaton ponnistus. Suomalaisten osuus 1600-luvun suursodassa ei siis ollut aivan vähäinen."

Mitä juhlimista tuossa suomalaisten tapattajassa oikeasti on? Koko tuonaikainen historia Ruotsin osalta oli pelkkää jatkuvaa sotimista ja Ruotsi taisi olle se aktiivinen osapuoli useimmissa sodissa. Oliko Ruotsi tuolloin peräti imperialistinen roistovaltio? Oliko sotasaalis silloisen Ruotsin ainoa ulkomailta saatava "tulonlähde"?

Pohjan Prikaatin perinnejoukkojen taistelut

http://www.pohjanprikaatinkilta.fi/PohPr/taistelut.htm

Mobilisaatioaste oli melkoisen korkea silloisesta 300 000 väestöstä

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_v%C3%A4est%C3%B6

Ruotsin käymät jatkuvat sodat luultavasti estivät osaltaan silloisen Itämaan, nykyisin Suomen, väestönkehityksen kasvua. Todennäköisesti useimmat kynnelle kykenevät terveet miehet, siis silloisesta Itämaasta, lähetettiin euroopan hurmekentille hakemaan lisää ryöstösaalista Ruotsille. Muistona noista ajoista on vaikkapa nykyisen Suomen vanhoissa kirkoissa olevat useat saarastuolit. Kulta ja "mirhami" päätyi varmaankin Tukholmaan...

Sami Raninen
Viestit: 151
Liittynyt: 17.11.09 17:27

Re: Ruotsalaisuuden päivä: Mannerheim – Lützen – Suomi

Niitä sun näitä kirjoitti: Koko tuonaikainen historia Ruotsin osalta oli pelkkää jatkuvaa sotimista ja Ruotsi taisi olle se aktiivinen osapuoli useimmissa sodissa. Oliko Ruotsi tuolloin peräti imperialistinen roistovaltio?
Eiköhän Ruotsi ollut tuossa suhteessa aika tyypillinen 1600-luvun valtio.
Oliko sotasaalis silloisen Ruotsin ainoa ulkomailta saatava "tulonlähde"?
Ei ollut. Ruotsin tärkein vientituote taisi olla kupari?
Ruotsin käymät jatkuvat sodat luultavasti estivät osaltaan silloisen Itämaan, nykyisin Suomen, väestönkehityksen kasvua.
Varmasti. Tosin keskiaikainen nimitys Itämaa ei missään tapauksessa enää kuulu 1600-luvulle. Ei sitä silloin enää käytetty.
Muistona noista ajoista on vaikkapa nykyisen Suomen vanhoissa kirkoissa olevat useat saarastuolit. Kulta ja "mirhami" päätyi varmaankin Tukholmaan...
Minusta ei ole tarpeellista eikä erityisen järkevääkään ajatella tuota historiaa Suomen ja Ruotsin vastakkainasettelun kautta. Osa silloisesta yhteiskunnasta hyötyi sodista ja osa ei. Kuten aiemmin jo tuotiin esille, suomalainen aatelismies saattoi hyötyä, mutta ruotsalainen talonpoika ei todennäköisesti hyötynyt sen enempää kuin suomalainen säätyveljensäkään.

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 19:24

Re: Ruotsalaisuuden päivä: Mannerheim – Lützen – Suomi

Niitä sun näitä kirjoitti:Itse asiassa yhtään 30-vuotisen sodan ratkaisutaistelua ei voitettu ilman suomalaisia hakkapeliittoja. Muun muassa suomalaisen Torsten Ståhlhandsken johdossa taistelujoukot eivät hävinneet 14 vuoden aikana kertaakaan. Hakkapeliittojen rinnalla ei sovi toki unohtaa suomalaista jalkaväkeä, joka tositoimiin joutuessaan osoitti olevansa sekin valiojoukkoa."
Tämä suomalaisten hallitseva rooli on kait osoitettu jo paikkansa pitämättömäksi. Valtaosa Ruotsia 30-vuotisessa sodassa palvelleista joukoista (kuten kaikilla muillakin osanottajilla) oli palkkasotilaita, jopa 60 %. Tietenkin koska nämä tulivat kalliiksi, oli eduksi jos osan armeijasta sai halvemmalla. Kyse oli luonnossa maksetusta verosta, josta pääsi maksamalla vapaaksi. Vain ne joilla ei ollut varaa maksaa, joutuivat lähtemään itse. Silti Ruotsin tyyppinen sotaväenotto ei ollut tavatonta Keski-Euroopassakaan, missä säädyt ja kaupungit varustivat hallitsijoilleen miliisijoukkoja. Samoin liittolaiset kustansivat palkkajoukkoja liittolaisilleen. Ruotsille niitä taisi varustaa eniten Ranska.

Kustaa Adolfin myyttiä on rakennettu myös sotatieteilijöiden toimesta myöhempien aikojen tarpeisiin, "ensimmäisenä modernina armeijana". Peter Wilsonin tuoreen historian mukaan pääosa verrattain korkeasta rekrytointiluvusta selittyy pohjoisen maatalouden rakenteella, pienistä perheviljelmistä, jossa naiset hoitivat ison osan työstä. Suurtilavaltaisessa Keski-Euroopassa tarvittiin enemmän työväkeä, jotta herrat saivat tulonsa. (Wilson, Peter H, Europe´s Tragedy. A New History of the Thirty Years War. 2009, 186-189).

Niitä sun näitä
Viestit: 565
Liittynyt: 20.12.11 00:11

Re: Ruotsalaisuuden päivä: Mannerheim – Lützen – Suomi

jsn kirjoitti:Tämä suomalaisten hallitseva rooli on kait osoitettu jo paikkansa pitämättömäksi.
Itse asiassa kyseessä on suora lainaus, joten Berliiniin vain palautetta jos suurlähetystön taholta ovat höpöjä kirjoitelleet... :lol:

Uutiset, 3.11.2005 | Suomen suurlähetystö, Berliini
Kustaa II Aadolf ja ruotsalaisuuden päivä 6.11.

http://www.finnland.de/public/default.a ... ture=fi-FI
Itse asiassa yhtään 30-vuotisen sodan ratkaisutaistelua ei voitettu ilman suomalaisia hakkapeliittoja. Muun muassa suomalaisen Torsten Ståhlhandsken johdossa taistelujoukot eivät hävinneet 14 vuoden aikana kertaakaan. Hakkapeliittojen rinnalla ei sovi toki unohtaa suomalaista jalkaväkeä, joka tositoimiin joutuessaan osoitti olevansa sekin valiojoukkoa.

Suomen uhrit 30-vuotisessa sodassa nousivat kokonaisuudessaan suurin piirtein yhtä suuriksi kuin jatkosodassa 300 vuotta myöhemmin: 50 000 – 60 000 mieheen. Suomi piti aseissa miesmäärää, joka tänään merkitsisi asukaslukuun suhteutettuna arviolta 200 000 – 300 000 sotilaan kenttäarmeijaa. Se oli vajaan puolen miljoonan kansakunnalta suunnaton ponnistus. Suomalaisten osuus 1600-luvun suursodassa ei siis ollut aivan vähäinen.

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 19:24

Re: Ruotsalaisuuden päivä: Mannerheim – Lützen – Suomi

Niitä sun näitä kirjoitti:Itse asiassa kyseessä on suora lainaus, joten Berliiniin vain palautetta jos suurlähetystön taholta ovat höpöjä kirjoitelleet.
Huomasin toki sen lainaukseksi. Jos lähetystö kirjoittaisi noin toisesta maailmansodasta, joku saattaisi älähtää pahastikin... Minä en. Ymmärrän toki kontekstin: ruotsalaisiin ja 30-v sotaan liittyy Saksassa paljon perinnetietoa; lapsiakin peloteltiin ennen nimenomaan ruotsalaisilla.

30-vuotista sotaa ja jatkosotaa on minusta hyvin vaikea vertailla toisiinsa, vaikka kumpaakin yhdistää toisiinsa se, että aktiivisia sotatoimia oli sodan kestosta suhteellisen lyhyen aikaa. En silti usko että Suomi oli ainoa keskisen Euroopan reuna-alue, jolta otettiin paljon sotilaita suhteessa väestöpohjaan, vrt. skotit, irlantilaiset, kroaatit tai kasakat, olkoonkin että nämä olivat palkkajoukkoja. Esittämäsi miesmäärä ei tosin tainnut olla koskaan kerrallaan sotatantereella, joten prosenttiluvut eivät ole täysin luotettavia. Kuolleisuus oli kaikissa armeijoissa hyvin korkea. Todella tuhoisaksi sota koitui saksalaisille alueille, koska armeijat hävittivät siviiliväestöä raskaasti. 1600-luvulla oli nimenomaan edullista sotia kaukana kotimaasta, koska silloin sotiminen tuli suhteessa edullisemmaksi, kun saattoi verottaa sotatoimialueen väestöä. Pahinta kaikista oli ylläpitää isoja palkkajoukkoja omilla alueilla.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Ruotsalaisuuden päivä: Mannerheim – Lützen – Suomi

Itse asiassa yhtään 30-vuotisen sodan ratkaisutaistelua ei voitettu ilman suomalaisia hakkapeliittoja. Muun muassa suomalaisen Torsten Ståhlhandsken johdossa taistelujoukot eivät hävinneet 14 vuoden aikana kertaakaan. Hakkapeliittojen rinnalla ei sovi toki unohtaa suomalaista jalkaväkeä, joka tositoimiin joutuessaan osoitti olevansa sekin valiojoukkoa.
Se, että suomalaisia joukkoja oli mukana ja he olivat "valiojoukkoa", ei vielä tarkoita, että heidän roolinsa olisi ollut "hallitseva".

V Palvo
Viestit: 219
Liittynyt: 08.09.12 13:04

Re: Ruotsalaisuuden päivä: Mannerheim – Lützen – Suomi

jsn kirjoitti:
Tämä suomalaisten hallitseva rooli on kait osoitettu jo paikkansa pitämättömäksi. Valtaosa Ruotsia 30-vuotisessa sodassa palvelleista joukoista (kuten kaikilla muillakin osanottajilla) oli palkkasotilaita, jopa 60 %. Samoin liittolaiset kustansivat palkkajoukkoja liittolaisilleen. Ruotsille niitä taisi varustaa eniten Ranska.
Katolisen puolen palkkasotilas Raimondo Montecuccoli on tämän http://en.wikipedia.org/wiki/Raimondo_Montecuccoli mukaan sanonut sotaan tarvittavan 1. rahaa, 2. rahaa ja 3. lisää rahaa.

Petri Karonen, Pohjoinen suurvalta, wsoy 1999 kirjoitetaan Kustaa II Adolfilla olleen kesällä 1630 saksanmaalle tullessaan 20 000 sotilasta. Ruotsi oli 1929 Altmarkin rauhassa Ranskan ollessa välittäjänä saanut Preussin satamakaupunkien tullitulot.
Bärwalden 1631
sopimuksessa Ranska lupasi Ruotsille 400 000 riikintaalaria vuodessa sodankäyntiin ja
Alankomaidenkin kirj. ryhtyneen tukemaan Ruotsia.
Raha- avustusten sanotaan kattaneen pääosan Ruotsin miehistökustannuksista 30-v. sodassa ja alkuvaiheen voittojen tuoneen lisää liittolaisia ja taloudellisia tukijoita.
Lytzenin taistelu 1632,
jossa Kustaa II Adolf kaatui näyttää olleen 30-v. sodan käännekohta sodankäynnin johdon siirryttyä siviili- ja hallintomies Axel Oxenstiernalle. Axelin vävypoika
Gustaf Horn af Björneborg kärsi Nördlingenissa 1634 murskatappion.
Gustaf Hornin
johdolla Ruotsin joukot valloittivat Tanskan vastaisessa sodassa 1643- 1645 Skånen, Tanska näyttää olleen uhkatekijä 30-v. sodankin aikana.
Ruotsin
kenttäarmeijan vahvuudesta "Pohjoisessa suurvallassa" on Lundqvistin 1966 arvio:
1625 20 000 sotilasta, 1630 40 000 ja 1634 marraskuussa 150 000 sotilasta.

Ruotsalaisten
ja suomalaisten sotilaiden hallitsevasta roolista ei voitane puhua, pikemminkin palkkasotilaiden.
Petri Karosen tutkimuksessa ( s.223-224 ) mukaan "Ruotsin apurahojen keruupolitiikka onnistui erinomaisesti, minkä johdosta ruotsalaisia ja suomalaisia joukkoja pyrittiin säästämään mahdollisuuksien mukaan kaikkein pahimmista paikoista, vaikka kotimaisten joukkojen tappiot olivat aika ajoin raskaat.
Kuitenkin suurin osa kovimmista taisteluista käytiin ulkomaisilla palkkasotureilla."
Kapteeni
Raimondo Graf Montecuccolikin haavoittui Lytzenin taistelussa katolisten puolella.
Kuinka
suuria miehistömenetykset leireillä jne. lienevät olleet, joissakin kirjoituksissa niiden sanotaan olleen jopa suuremmat kuin taisteluissa?

Veikko Palvo

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Ruotsalaisuuden päivä: Mannerheim – Lützen – Suomi

Kun kyse on 30-vuotisen sodan Ruotsista ja erityisesti itäisen valtakunnanosan rekryyttien väitetystä poikkeuksellisesta "urhokkuudesta", en suinkaan ensisijaisesti luottaisi virallisten valtioelinten lausuntoihin (vrt. esim. presidentti Halonen Pariisissa) vaan aihepiirin arvostetuimpien tutkijoiden tulkintoihin (jotka nekin tietysti ovat muutoksen alaisia mutta tuskin enää kansallisesti paisuttelevaan suuntaan). Erityisesti Suomen Ruotsin-ajan sotahistorian (ja sitten vuoden 1918) "grand old man" Jussi T. Lappalainen, joka ensinnäkin on osaltaan ollut kumoamassa topeliaanista Ex agmine haccapellorum libera nos Domine -myyttiä (siis sitä, että Eurooppa olisi ollut "kauhun" vallassa suomalaisen ratsuväen edessä). Ja mikä aiheen kannalta tärkeämpää, Lappalainen ei mitenkään tähdennä suomalaislähtöisten joukkojen ylivertaisuutta - jos kohta ei tietenkään päinvastaistakaan. Lainaan Lappalaisen puolipopulaaria Sadan vuoden sotatietä (2001):
Theatrum Europaeum puolestaan mainitsee vuosien 1630 - 1649 välillä suomalaiset 12 kertaa. Taisteluista vain Lechvirta ja Alte Veste esitetään suomalaisille erityisen ansiokkaina.Kun teoksen sivuluku nousee 5000:een,odottaisi enemmän, jos suomalaiset olisivat toistenkin silmissä kunnostautuneet "urhoollisimpina urhoollisten joukossa"
Aivan samoilla, nationalistisesta intoilusta vapailla linjoilla on kirjoissaan toinen Ruotsin-ajan historian raskaan sarjan tutkija, Åbo Akademin professori Nils Erik Villstrand. Hänen painoarvoaan tutkijana kuvaa se, että hänet valittiin kirjoittamaan ns. suurvalta-ajan osuus Norstedts-kustantamon uuteen, massiiviseen Sveriges historia -sarjaan, jonka tyyppisten teosten julkaiseminen Suomessa valitettavasti on kokonaan loppunut.

Veikko Huuska
Viestit: 193
Liittynyt: 28.09.08 15:26
Paikkakunta: Ikaalinen

Re: Ruotsalaisuuden päivä: Mannerheim – Lützen – Suomi

Tarkistin miten paljon Suomen väestö olikaan tuolloin 1630-luvulla, mutta en nyt löytänyt mitään kronologiaa. Vuonna 1571 se näyttäisi olleen n. 300.000, ja erään oppikirjatiedon mukaan 1600-luvun alussa noin 400.000. Liikekannallepannun miehistön väestövertailu tietenkin on vaikeaa, kun luvut ovat näinkin epätarkat. Mutta tuo erinäisissä muissakin yhteyksissä mainittu 20.000 sotilasta olisi siis 5 % kokonais väestöstä ja miespuolisesta väestöstä 10 %. Mikä sitten oli sotaväki-ikäinen kenttäkelpoinen väen määrä? Jos ajatellaan että ottoja tehtiin haarukassa 15-50 vuotta, niin tuo 20.000 paristasadasta tuhannesta ottoikäisestä miehenpuolesta oli ehkä haarukassa 20-22 %. Se on siis korkeampi kuin (muuttujat muuttaen) jatkosodan aikainen kenttäarmeijaan otettujen osuus, 16,3 %.
Olot tietysti olivat täysin erilaiset kuin autonomian ja itsenäisyydenaikana. Ankarien vuosien lista on pitkä ja jatkuu enemmän kuin tähän on syytä kirjata, mutta otetaan nyt vuodet 1600-1631;
Historiakronologia Karjala-tietokantasäätiön sivuilla http://www.karjalatk.fi/historia/vuosiluvut.htm tiivistää oivallisesti suomalaisiakin kurittaneet koettelemukset 1600-luvun alkukolmanneksella. Aivan vuosisadan alussa koetteli maata katovuodet (1601-1602) ja samaan aikaan sodat, Puolaa 1600-1601 ja Venäjää 1609-1617 vastaan.
Kustaa II Adolfin hallituskaudelle 1611-1632 tultaessa koitokset senkun jatkuivat: Sota Tanskaa vastaan Etelä-Ruotsissa 1611-1613, sota Venäjää vastaan 1615-1617, sota Puolaa vastaan 1621-1629 ja sitten osallistuminen ns. 30-vuotiseen sotaan vuodesta 1929 lähtien. Ja juuri ennen tuota muistovuotta oli edellisenä vuonna 1631 jälleen katovuosi. Eli lyhyesti sanoen ”koittelipa herra”.
Mitä tulee juhlapäivään 6.11.1932 ja sen kaksia paraateja Helsingissä koskeneeseen kommenttiini ” Suomi, juhlii epäitsenäisyyttään, kuppaamistaan ja hyvääherraansa”, niin tarkoitin vain ikään kuin arvailla tai kysyä, mitä Suomi tuolloin – noinkin kovalla voimalla ja rummun pauhulla – juhli? Siis menneisyyttään osana Ruotsia, kyllä, mutta siis tuollaisia jatkuvana köytenä kansalaisten riesaksi tulevia sotia kaikkine raisituksineen ja menetyksineen ja päälle vielä takapajuisen viljelytoimen päälle lankeavat kato- ja nälkävuodet tauteineen hirvityksineen. Tämä on tietysti jälkeentulleiden etuoikeuden, jälkiviisauden ja rauhan-ajan ihmisen mietintää: miksi me juhlimme emovaltiomme soturikuninkaiden ja aikakauden verihuuruista historiaa ja osuuttamme siinä tällaisena nälkämaana ja maksajana, sotaverojen ja sotaveren maksajana? Ei kai tässä kysymyksessä mitään järin kummallista ole.
Kuten mainitsenkin, mielenkiintoisesti valokuvat 7.11.1632 Helsingissä pidettyjen kaksien paraatien menosta ovat aika hankalasti löydettäviä. Niin monesta kolmekymmentäluvun paraatista kuvia esiintyy tuhkatiheään eri yhteyksissä ja netistäkin löytää vaivatta, mutta jostain syystä ei noiden päivien juhlista. Sitä vain tarkoitin sivuta, että onko jonkinlainen jälkikätinen itsesensuuri painanut ne vähän sivummalle – vai mikä on syynä?
Kaimani V.A. Koskenniemi toki kirjoitti tuolle päivälle omistetun tekstin Äktfinska toner på Lützen-dagen. – Hufvudstadsbladet, 7.11.1932

Niitä sun näitä
Viestit: 565
Liittynyt: 20.12.11 00:11

Re: Ruotsalaisuuden päivä: Mannerheim – Lützen – Suomi

Veikko Huuska kirjoitti:Jos ajatellaan että ottoja tehtiin haarukassa 15-50 vuotta, niin tuo 20.000 paristasadasta tuhannesta ottoikäisestä miehenpuolesta oli ehkä haarukassa 20-22 %. Se on siis korkeampi kuin (muuttujat muuttaen) jatkosodan aikainen kenttäarmeijaan otettujen osuus, 16,3 %.
Tuollainen kuppaus jatkui vielä vuosikymmeniä!

Senaikaisen kansan terveydentilan huomioonottaen voisi kuvitella tuollaisen "suoneniskun" tarkoittaneen käytännössä sitä, että liki kaikki terveet miehet vietiin sotaan vuosikymmenien ajan. Monikohan mahtoi palata niiltä reissuiltaan ja missä kunnossa?

Voi vain kuvitella miten peltotyöt siihen aikaan tehtiin, jos nyt ylipäätään edes yritettiin jotain tehdä. Eräs sanonta kuului melkoisia kustannuksia aiheuttavan ruotusotamiehen lähettämisestä sotaan, että "halvempaa olisi heti tappaa se Matti siihen kotipihalle".

Viime sotien aikana Suomessa naiset joutui tekemään paljon miesten töitä juuri sen takia, että miehet oli sodassa. Muistan hyvin äitini kertomuksen kun hän 21 vuotiaana joutui opettelemaan hevosniittokoneen salat kun talon renkikin joutui yli-ikäisenä ja pienikokoisena äijänkäppyränä nostoväkeen. Isäntä oli talosta kuollut jo paljon ennen Jatkosotaa, eli 1937 ja velipoika oli sodassa. Sisarusparven vanhimpana tyttönä hän joutui ottamaan ns. ohjat käsiinsä. Onneksi sentään sattui yksi vanha mies menemään pellon ohi kulkevalla tiellä ja hän neuvoi kuinka hevosvetoista niittokonetta käytetään. Ja siitä se alkoi heinä kaatua hevospelillä. Eikä se kaataminen ollut kuin se 1. vaihe siinä heinäntekosavotassa, missä 2-3 tyttöä hoiteli talon kaikki ns. raskaat työt.

Minusta tuntuu, että jos minä olisi tuollaisen avauksen tehnyt, niin olisin herkästi saanut ylläpidosta "kiihotusta" tms. koskevaa palautetta, joten täytyypä antaa herra Huuskalle kiitosta "kissan nostamisesta pöydälle". Jotenkin kuvaan sopii, että juuri tälläinen muistopäivä on valittu Suomen ruotsalaisten päiväksi! Sanoinkin lapsille, että jos koulussa kysytään mitä päivää 6.11. vietetään, että kyseessä on suomalaisten tapattajan juhlinta eli erään Ruotsin hullun kuninkaan kuolinpäivä, jolloin se sai mitä pitikin. No koulussa ei opettajat olleet sanallakaan maininneet ko. päivän vietosta yhtään mitään. Parempi niin.

Huvittavista juhlista tulee mieleeni Norjan 100 -vuotiasjuhlat, joihin se ei kutsunut Ruotsia lainkaan mukaan. Tämän nolon kohtelun estämiseksi Ruotsi ennakoi 1808-1809 -sodan 200 -vuotistapahtumat ja kutsui jo ennakolta itse itsensä Suomeen juhlimaan sitä ja järjestipä vielä kovasti juhlia itsekin. Pitää vaan ihmetellä että mitähän se Ruotsi oikein juhli...?

Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

Re: Ruotsalaisuuden päivä: Mannerheim – Lützen – Suomi

Niitä sun näitä kirjoitti:Muistona noista ajoista on vaikkapa nykyisen Suomen vanhoissa kirkoissa olevat useat saarastuolit. Kulta ja "mirhami" päätyi varmaankin Tukholmaan...
Sotasaalista oli puhe aikaisemmassa ketjussa ja silloin etsin sitä. Muistaakseni oli yksi saarnastuoli Turun puolessa ja muutama papin kasukka ja kastemalja, jotka ovat sotasaalista Saksan suunnalta. Muistaakseni Tukholmassa on Prahan kirkon saarnastuoli, jota Tsekki vaati "uudelleen itsenäistyttyään" takaisin. Eivät saaneet.

Sami Raninen kirjoitti:suomalainen aatelismies saattoi hyötyä, mutta ruotsalainen talonpoika ei todennäköisesti hyötynyt sen enempää kuin suomalainen säätyveljensäkään.
Suomalainen aatelismies pitäisi kai määritellä tässä yhteydessä.

Ryöstetty varallisuus on varmaan näkynyt Ruotsin taloudessa ja sitä kautta osansa siitä on voinut saada jokunen ruotsalainen talonpoikakin.
Ruokkoamaton kirjoitti:Re: Suomi Ruotsin siirtomaana, Käsitteeseen ymmärtääkseni kuuluu se että maata tai aluetta ja sen asukkaita kohdellaan olennaisesti eri lailla kuin emämaata ja sen asukkaita. Ruotsin aikana rahvaalla ei ollut helppoa missään eikä kruunu puhunut läheskään kaikkien äidinkieltä muuallakaan.
Siirtomaa on hyvä myös määritellä ja selvittää miten Suomen olot sopivat määritelmään.

Tässä on yksi määritelmä. Lisään siihen suomalaiset ja ruotsalaiset:
Colonialism is a relationship between an indigenous (or forcibly imported) majority (suomalaiset) and a minority of foreign invaders (ruotsalaiset). The fundamental decisions affecting the lives of the colonized people (suomalaiset) are made and implemented by the colonial rulers (ruotsalaiset) in pursuit of interests that are often defined in a distant metropolis (Tukholma). Rejecting cultural compromises with the colonized population (suomalaiset), the colonizers (ruotsalaiset) are convinced of their own superiority and their ordained mandate to rule.[7]
Lähde: http://en.wikipedia.org/wiki/Colonialism

Tuohon määritelmään mielestäni sopii aika täydellisesti, että Suomi oli Ruotsin siirtomaa. Kulttuurinen ylemmyys ei liene tuntematonta nytkään.
jsn kirjoitti:Peter Wilsonin tuoreen historian mukaan pääosa verrattain korkeasta rekrytointiluvusta selittyy pohjoisen maatalouden rakenteella, pienistä perheviljelmistä, jossa naiset hoitivat ison osan työstä. Suurtilavaltaisessa Keski-Euroopassa tarvittiin enemmän työväkeä, jotta herrat saivat tulonsa.
Tuohon lienee vaikuttanut, että muualla Euroopassa oli maaorjuus. Maanomistaja-aateli omisti orjansa eikä varmaan suosiolla luopunut orjistaan.

Suomalainen talonpoika oli "vapaa", joten hänet voi pakottaa sotatantereille.

Niitä sun näitä
Viestit: 565
Liittynyt: 20.12.11 00:11

Re: Ruotsalaisuuden päivä: Mannerheim – Lützen – Suomi

Vetehinen kirjoitti:Sotasaalista oli puhe aikaisemmassa ketjussa ja silloin etsin sitä. Muistaakseni oli yksi saarnastuoli Turun puolessa ja muutama papin kasukka ja kastemalja, jotka ovat sotasaalista Saksan suunnalta. Muistaakseni Tukholmassa on Prahan kirkon saarnastuoli, jota Tsekki vaati "uudelleen itsenäistyttyään" takaisin. Eivät saaneet.
Jos nyt en ihan väärin muista, niin aikoinaan esim. noissa kirkoissa käyneenä on oppaitten kertomuksista erikoisesti jäänyt mieleeni kertomukset saarnastuolien ulkomaisesta (sota)historiasta.

Itse kyllä uskoisin, ettei koko "pömpeleitä" ole Saksanmaalta raahattu tänne saakka, vaan korkeintaan ne katokset tai katoksen puukoristeet. Ainakin noissa teksteissä mainitaan suomalaisista tekijöistä... laiton lyhennetyt linkit kun nuo alkuperäiset on tehty näemmä "metrin mitalla"

Paltaniemen kirkko.

http://tinyurl.com/a9tl3pc

http://tinyurl.com/a4m7c7f


Isokyrön vanha kirkko

http://tinyurl.com/d782va6

Korjasin Isokyrön vanhan kirkon linkin kohdalleen.
Viimeksi muokannut Niitä sun näitä, 08.11.12 20:48. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”