Hyvä esimerkki siitä, että valittavana on kaksi henkilöä, piispa Henrik ja Lalli, joista toinen valitaan sen mukaan, mitä asiaa haluataan korostaa - vaikka varsinkin Lallin suhteen asialla on tuskin mitään yhteyttä ko. (fiktiiviseen) henkilöön.nylander kirjoitti: Mainittakoon, että välittömästi vuoden 1857 ristiretkijuhlintaa seuranneina vuosina Yrjö Koskinen julkaisi tutkielman, jonka aiheena oli nykyisin lähinnä fiktiiviseksi hahmoksi luokiteltu Lalli, ja tuli näin panneeksi alulle "piispanmurhaajan" korottamisen fennnomaanien kansalliseksi historiaheerokseksi.
Näinhän oli Lützeninkin kohdalla. Tosin oli vain yksi henkilö, mutta juhlijoiden päämiehet päättivät, mitä asioita he halusivat hänessä korostaa. Suurempaa väliä ei ollut, olivatko ne olleet 1600-luvun alkupuollella "todellisisia" vain eivät. Tärkeintä oli vaikutus kuulijoihin.