Heikki Ylikankaan Aseveljen petos

[Ilmo Kekkonen]

Luin tuon Ylikankaan kirjan ja koin melkoisen petttymyksen. Kirjasta ei ainakaan pidä ruveta tekemään mitään johtopäätöksiä viime sotien tapahtumista tai Päämajan johtamistoiminnasta.
Ylikankaan näkemys miekantuppipäiväkäskystä ei varmasti pidä paikkaansa. Kukaan ei ole aiemmin edes vihjannut, että päiväkäsky olisikin ollut Rytin laatima ja vieläpä käskemä.

Myös Turjan kertomuksen voi varustaa kysymysmerkillä.

"Turja kertoi minulle (ja varmasti monelle muullekin) toisen tarinan: Paasonen tuli päämajassa tiedotusmiesten luo ja kertoi Marskin haluavan päiväkäskyn luonnoksen. Jotakin piti olla sisällissodastakin ja miekantuppilupauksesta. ”Skriivarit” hankkivat vastapäätä olleen lehden arkistosta alkuperäisen päiväkäskyn ja kirjoittivat sen perusteella uuden. Sota oli nyt ”vapaussodan” jatkoa. ”Jatkosota” sai siis yllättävän tulkinnan. Tuon heinäkuun päiväkäskyn Mannerheim ”unohtaa” muistelmissaan. Todettakoon, että Turja kertoi palvelleensa sodan aikana ”konjakkiportaassa”, jolla hän tarkoitti päämajaa."

Turja oli tuolloin tiedotusosastolla toimistopäällikkönä, joten hän on saattanut olla mukana käskyä muotoilemassa.

Paasonen oli kuitenkin tuolloin presidentin adjutantti ja juuri 10.7. 41 saanut siirron rykmentin komentajaksi rintamalle ( Martti Turtola). Tietysti hän on voinut käydä Päämajassa ilmoittautumassa. Muistelmissaan P. kertoo kuitenkin saaneensa puhelimessa Marskilta ohjeet, mistä JR 5 löytyisi.
Päiväkäskyjen laadinnassa ykkösavustaja oli kenraali Tuompo, jonka alainen mm. tiedotusosasto oli. Liekö Turja sitten sotkenut muistissaan hänet ja Paasosen? Muuten kuvaus pitänee paikkansa.

Ylikangas erehtyy minun tietojeni mukaan aika lailla kuvatessaan PM:n "johtoryhmää", jonka Marskin lisäksi olisivat muodostaneet Heinrichs, Airo ja Paasonen.Kaikki olivat tietysti M:n tärkeitä apulaisia, mutta mitään tällaista työryhmää he eivät muodostaneet. Marski ei ylipäänsä sellaisia harrastanut ja toimi yleensä suoraan kunkin sektorin vastaavan kanssa. Kukaan näistä kolmesta, eikä kukaan muukaan Päämajan toimien muistelija tai kuvaaja ei ole tällaisesta tiennyt.

Kuvaus Päämajasta on samaa tasoa Haavikon "Päämaja - Suomen hovi" kuvitelman kanssa. Kumpikaan kirjailija ei tunne PM:n organisaatiota eikä työskentelytapaa, joten mielikuvitus lentää.

Mitä tulee virolaisiin vapaaehtoisiin, niin Jussi Pekkarisen ja Juha Pohjosen tutkimuksen "Ei armoa Suomen selkänahasta" mukaan heitä ei luovutettu NL:lle. Virolaisia luovutettiin 13 yliloIkkaria muutama vuosi sodan jälkeen.
JR 200 ja merivoimien vapaaehtoiset joko palasivat Viroon tai autettiin Ruotsiin.
Virossa osa jäi sotavangeiksi, mutta sitä voidaan tuskin pitää Suomen "petoksena".

Tuo Jorma Aaltosen arvostelu ei vaikuta kovinkaan asiantuntevalta.

Vakuutan vielä kerran, että ymmärrän kyllä romaanin ja tutkimuksen eron. Ylikankaalla sitä tosin ei aina huomaa. Tietojen tarkkuus on yhtä heikkoa.

[Niitä sun näitä]

Ylikankaan näkemys miekantuppipäiväkäskystä ei varmasti pidä paikkaansa. Kukaan ei ole aiemmin edes vihjannut, että päiväkäsky olisikin ollut Rytin laatima ja vieläpä käskemä.

Myös Turjan kertomuksen voi varustaa kysymysmerkillä.

"Turja kertoi minulle (ja varmasti monelle muullekin) toisen tarinan: Paasonen tuli päämajassa tiedotusmiesten luo ja kertoi Marskin haluavan päiväkäskyn luonnoksen. Jotakin piti olla sisällissodastakin ja miekantuppilupauksesta. ”Skriivarit” hankkivat vastapäätä olleen lehden arkistosta alkuperäisen päiväkäskyn ja kirjoittivat sen perusteella uuden. Sota oli nyt ”vapaussodan” jatkoa. ”Jatkosota” sai siis yllättävän tulkinnan. Tuon heinäkuun päiväkäskyn Mannerheim ”unohtaa” muistelmissaan. Todettakoon, että Turja kertoi palvelleensa sodan aikana ”konjakkiportaassa”, jolla hän tarkoitti päämajaa."

Turja oli tuolloin tiedotusosastolla toimistopäällikkönä, joten hän on saattanut olla mukana käskyä muotoilemassa.

Kyllä sille Miekantuppipäiväkäskylle onkin ilmaantunut tekijöitä rutkasti!

Jatkosota ja Mannerheimin ns. Miekantuppipäiväkäsky

http://www.mannerheim.fi/pkaskyt/pk3_41.gif

Ilmari Turja kertoo kirjassaan, Herrojen kanssa marjassa, WSOY 1973, kuinka Mannergreenin (hänen salanimensä Turjan mukaan) ns. "tuppeenpanokäsky" syntyi hänen osaltaan.

S. 306-310

Mannerheim halusi etsittävän hänen kirjoittamansa vuoden 1918 käskynsä (23.2.1918) ja sen pohjalta piti laatia uusi päiväkäsky.
Tuompo käski Lehmusta hommaamaan sen ja Lehmus käski Turjaa ja Turja käski Taavi Wiherheimoa, joka verrattain helposti löysikin Mikkelin Sanomain toimituksesta sen aikaisen lehden päiväkäskyineen. Turjan ja Wiherheimon tekemä ehdotus ei mennyt läpi.

Kalle Lehmus kertoo kirjassaan, Tuntematon Mannerheim, WG 1967, sivuilla 55-63 oman versionsa päiväkäskyn laatimisesta. Hän on lisännyt mukaan Lauri Ahon, siis Ilmari Turjan ja Taavi Wihermon lisäksi, käskyn luonnoksen laatijoihin. Tosin Ahon hän sanoo joutuneen muihin hommiin kesken sen tekemisen. Hän kertoo sivulla 58 myös näin: "Tietenkin silottelin ja sorvasin luonnosta itse ennen esittelyä..."

Lehmus kertoo tosin, ettei sekään luonnos kelvannut...

Sivulla 61 Lehmus kertoo Mannerheimin osuudesta Miekantuppipäiväkäskyyn näin:

"Mutta Mannerheim oli erityisen tarkka aina kun hänen oli kirjoitettava nimensä johonkin paperiin. Varsinkin puheena ollut päiväkäsky oli sellainen. Hänellä saattoi olla käsillä kolme tai neljä erilaista luonnosta eri henkilöiden laatimina. Mutta itse hän sen alusta lopuun saakka kirjoitti ja tyylitteli. Täysissä hengenvoimissaan ja ilman erityistä hätiköintiä. Voin sanoa sen täydellä varmuudella tietäväni."

Suomi taisteli, osassa 3, sivulla 56-59 on Kalle Lehmuksen kirjoittama juttu, joka julkaistiin Suomen kuvalehdessä nro 27, 9.7.1966. Kyseinen juttu kertoo Mannerheimin Miekantuppipäiväkäskyn synnystä.


HISTORIA 11/2012 Suomi ja maailma historian valokeilassa

Tässä lehdessä on sivuilla 26 - 31 artikkeli SOTAA SANOJEN VOIMALLA

Tekstin on kirjoittanut Tapio Solmunen ja artikkeli perustuu hänen kirjaansa Suomen uljaat sotilaat: ylipäällikkö Mannerheimin päiväkäskyt 1939-1944
Teos ilmestyi syyskuussa 2012 ja sen on kustantanut helsinkiläinen Kustantaja Laaksonen

Jutussa mainitaan Talvisodan ajalta käskyjen luonnostelijoiksi (ilmeisesti) Mannerheimin vanhempi adjutantti majuri Grönvall sekä yleisesikunnan päällikkö Karl Lennart Oesch, jonka nimi on Mannerheimin ohella useimmankin käskyn alla.

Talvisodan ja Välirauhan aikana 205 päiväkäskyä ja Jatkosodan aikana 138 päiväkäskyä.

Sivulla 27 on kuva luonnostellusta Miekantuppipäiväkäskystä, johon on huterolla käsialalla korjailtu sanojen järjestystä ja yliviivattu sanoja, sekä kirjoitettu yläpuolelle lisäyksiä.

---

Kukahan mahtoi nämä Mannerheimin puheet oikeastaan kirjoittaa 1918? Tuskinpa hän itse kuitenkaan kirjoitti suomeksi.

Vuonna 1918 puheet kirjoitti todennäköisesti Hannes Ignatius eli Gnatte. Ignatius oli päämajoitusmestari, jonka Mannerheim oli ylentänyt kapteenista kenraaliksi. Mannerheim ei osannut suomea, joten hän luonnosteli puheen ensin ruotsiksi. Sitten sitä stilisoi ja käänsi suomeksi "Gnatte" Ignatius eli päämajoitusmestari.


YLIPÄÄLLIKÖN PÄIVÄKÄSKY

Antrea 23. helmikuuta 1918.

"Kaikille Suomen ja Vienan karjalaisille.

Saapuessani Karjalan rintamalle tervehdin urhoollisia karjalaisia, jotka niin miehuullisesti ovat taistelleet Leninin roistoja ja heidän kurjia kätyreitään vastaan, miehiä vastaan, jotka Kainin merkki otsalla hyökkäävät omien veljiensä kimppuun.

Leninin hallitus, joka toisella kädellä lupasi Suomelle itsenäisyyden, on toisella lähettänyt sotaväkensä ja huligaaninsa valloittamaan, niinkuin hän itse on ilmoittanut, Suomen takaisin ja kukistamaan meikäläisen punakaartin avulla Suomen nuoren vapauden vereen.

Yhtä petollisesti ja katalasti hän koettaa nyt, kun tuntee voimamme kasvavan, ostaa kansaamme ja hieroo sen takia kauppaa Suomen kapinoitsijain kanssa, luvaten heille Vienan Karjalan, jota hänen punainen armeijansa hävittää ja ryöstää.

Me tunnemme hänen lupauksiensa arvon ja olemme kyllin vahvat vapauttamme ylläpitämään ja puolustamaan veljiämme Vienan Karjalassa.

Meidän ei tarvitse ottaa armonlahjana sitä maata, joka jo veren siteillä kuuluu meille, ja minä vannon sen suomalaisen talonpoikaisarmeijan nimessä, jonka ylipäällikkönä minulla on kunnia olla, etten pane miekkaani tuppeen, ennenkuin laillinen järjestys vallitsee maassa, ennenkuin kaikki linnoitukset ovat meidän käsissämme, ennenkuin viimeinen Leninin soturi ja huligaani on karkotettu niin hyvin Suomesta kuin Vienan Karjalastakin.

Luottaen oikeaan jaloon asiaamme, luottaen urhoollisiin miehiimme ja uhrautuviin naisiimme luomme me nyt mahtavan, suuren Suomen."




Miekantuppipäiväkäsky löytyy esim. täältä: http://heninen.net/miekka/p-1918_f.htm


Ylipäällikön päiväkäsky N:o 3

Päämaja.
10. heinäkuuta 1941.

Vapaussodassa vuonna 1918 lausuin Suomen ja Vienan karjalaisille, etten tulisi panemaan miekkaani tuppeen ennen kuin Suomi ja Itä-Karjala olisivat vapaat. Vannoin tämän suomalaisen talonpoikaisarmeijan nimessä luottaen sen urhoollisiin miehiin ja Suomen uhrautuvaisiin naisiin.

Kaksikymmentäkolme vuotta ovat Viena ja Aunus odottaneet tämän lupauksen täyttymistä; puolitoista vuotta on Suomen Karjala kunniakkaan Talvisodan jälkeen autiona odottanut aamun sarastusta.

Vapaussodan taistelijat, Talvisodan maineikkaat miehet, urhoolliset sotilaani! Uusi päivä on koittanut. Karjala nousee, riveissänne marssivat sen omat pataljoonat. Karjalan vapaus ja suuri Suomi välkkyy edessämme maailmanhistoriallisten tapahtumien valtavassa vyöryssä. Suokoon kansojen kohtaloja ohjaava kaitselmus Suomen armeijan täyttää Karjalan heimolle antamani lupauksen.

Sotilaat! Se kamara, jolle astutte, on heimomme veren ja kärsimysten kyllästämää, pyhää maata. Teidän voittonne tulevat vapauttamaan Karjalan, teidän tekonne luovat Suomelle suuren, onnellisen tulevaisuuden.

Mannerheim.



Ilmari Turja siis kertoo asiasta ihan erilaisen version. Tähän samaan jupakkaan sekaantui sittemmin Halstikin. Ruotsalaiset kuulemma hermostuivat Marsin päiväkäskystä ja sanoivat Marskia vanhaksi seniiliksi gubeksi. Halsti torjui moiset väitteet ja hieman rusikoi ruotsalaisia "Suomen selän takana piileskelijöiksi". Hänet meinattiin panna perumaan tuollaiset perustelut ja puolustelut. Hän uhkasikin tehdä niin asiaa selvitelleelle Hanelille. Halsti keroo muistelmissaan sanoneen kirjoittavansa Suomen Kuvalehteen, että ruotsalaiset onkin oikeassa Marskin suhteen! No siihen sekin juttu kuulemma sitten raukesi. Tämän jälkeen taisi Halstinkin kirjoituskerrat Suomen Kuvalehteen harventua. Tosin hänen sanotaan kirjoittaneen Pekka Peitsenä ne kuuluisat "Vasemman sivustan probleema" artikkelit. Niitähän EI tiettävästi löydy Kekkosen kirjoituksia sisältävätä artikkelikannasta. En ainakaan itse ole niitä sieltä löytänyt. Suomen Kuvalehdissä ne kyllä ovat.

Sieltä löytyy vain tämä:

http://www.doria.fi/browse

Taas vasen sivusta.

http://www.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=1


Pekka Peitsi: Vasemman sivustan probleema I.

Suomen Kuvalehti Nro 12/1943 (10.2)

Osa II oli seuraavassa numerossa.



Aiheesta täälläkin:

viewtopic.php?f=10&t=4259&p=25219&hilit ... 158#p25219


SK 31 2.8.1941 Me piirrämme miekalla rajan s. 1030-1031

http://aijaa.com/EKGmM2

SK 31 2.8.1941 Me piirrämme miekalla rajan s. 1030

http://aijaa.com/3DGTbb

SK 31 2.8.1941 Me piirrämme miekalla rajan s. 1031

http://aijaa.com/qENyHO

Tekstin pystyy lukemaan zoomaamalla + -painikkeesta kuvan tarkemmaksi.


Eräs toinenkin Halstin kirjoitus

SK 27 5.7.1941 Isät katsovat poikiaan s. 938-939

http://aijaa.com/VOQXGU

http://aijaa.com/Z0bB4q

---

Lisäsin vuoden 1918 osuuden.

[Jaakko Anttila]

"Itä-Karjalan hyökkäys siirtyi, jotta sille saatiin ilmavoimien tuki.Joukkojen siirtojen jättäminen lähes rauhaan oli suuri virhe. Kaikkea ei tulla ajatelleeksi."

Aunuksessa kelirikko päättyi viikkoja myöhemmin kuin Kannaksella. Sen vuoksi kenraali Meretskovin komentamien joukkojen H-hetki Syvärin ylittämiseen oli 20.6.1944. Karhumäen suunnalla ja Vienan Karjalassa kelirikko päättyi vielä myöhemmin.

[MM]

Ylikankaan yksi kiistetty teema saa tukea Kemppisen vastauksesta bloginsa kommentoijalle:

Anonyymi:
"tärkeimmät poliittiset ja sotilaalliset ratkaisut ovat osoittautuneet vääriksi"

Niin ja vaihtoehdot Suomelle olisivat 1939-1944 olleet - -


Vastaukset Jukka Kemppinen keskiviikkona, 04 syyskuuta, 2013:

Tarkoitin hiukan eri asiaa. Siteerasin E. Heinrichsiä. Poliittinen ratkaisu eli käytännössä punikkien jälkeläisten syrjiminen armeijassa 30-luvun lopulle asti johti hyvin pieneen koulutettuun reserviin talvisodassa. Eteeminen Syvärille ja Äänisen yli perustui vuonna 1941 hyvin perusteltuun arvioon,että Neuvostoliitto romahtaa Saksan edessä.

[Ilmo Kekkonen]

Vastaukset Jukka Kemppinen keskiviikkona, 04 syyskuuta, 2013:Tarkoitin hiukan eri asiaa. Siteerasin E. Heinrichsiä. Poliittinen ratkaisu eli käytännössä punikkien jälkeläisten syrjiminen armeijassa 30-luvun lopulle asti johti hyvin pieneen koulutettuun reserviin talvisodassa. Eteeminen Syvärille ja Äänisen yli perustui vuonna 1941 hyvin perusteltuun arvioon,että Neuvostoliitto romahtaa Saksan edessä.

"Punikkien jälkeläisiä" syrjittiin armeijassa sijoittamalla heidät lähes yksinomaan jalkaväen miehistöön.
Armeijan suorittaneita oli Talvisodan alkaessa noin 500 000. Aseita oli noin 280 000:lle ja kaikesta materiaalista oli pulaa.Armeijan vahvuus oli sodan alkaessa noin 330 000.
Täydennystä toimitettiin rintamille noin 111 300 miestä. YH:n ja sodan aikana rintamajoukkojen lopullinen yhteisvahvuus oli siis reilu 440 000 miestä. Lisäksi koulutuskeskuksissa oli sodan päättyessä 53 515 miestä eli kaikkiaan palvelukseen kutsuttuja oli 493 515 miestä.
Kun väitetään armeijan jatkosodan alussa olleen huomattavasti suuremman, niin se käsitti noin 474 000 miestä. Luvun nostivat yli 600 000:n osa-aikaiset ilmasuojelujoukot, työjoukot ja lotat.

Kouluttamatta jäi rauhan aikana terveys- ja säästösyistä noin 93 000. On huomattava, että heistä vain noin puolet osoittautui lopuksi palveluskelpoisiksi. Henkilöstösäästöt eivät olleet Talvisodan lopputuloksen kannalta ratkaisevia, vaan materiaalipuute.

Mitä tulee vuoden 1941 ratkaisuihin, niin ne uskottiin silloin oikeiksi. Ei kai niihin olisi muuten mentykään?

Kokonaan eri asia on, että ratkaisut osoittautuivat vähitellen virheellisiksi. Olisiko 1941 kuitenkaan ollut todella realistisia vaihoehtoja?

Saksan mukaan mentiin sen voittoon uskoen. Siltä saatiin takuut rajoista, aseista, elintarvikkeista, polttoaineesta ym. Vastaavia ei saatu mistään muualta. NL:n asenteiden lientyminen huhti-toukokuussa -41 tuli liian myöhään. Olisiko siitä ollut vaihtoehdoksi?