Jukka Tarkan Karhun kainalossa

[jsn]

Muistini mukaan ensimmäisenä virallisemmassa poliittisessa yhteydessä punavihreä-termiä käytti Paavo Lipponen vuonna 1995, jolloin hän julistautuessaan vaalien voittajaksi julistautui samalla uuden vanhoja raja-aitoja rikkomaan tarkoitetun punavihreän ajattelun kannattajaksi. Hän myös halusi sitoutua tähän seuranneen sateenkaarihallituksen ohjelmassa. Sittemmin Lipponen taitaa pitkälle unohtaneen orastaneen punavihreytensä.

Itse termi taitaa olla lainaa 1990-luvun eurooppalaisesta, varsinkin saksalaisesta ja pohjoismaisesta poliittisesta keskustelusta:

http://en.wikipedia.org/wiki/Red-green_alliance

Muistaakseni punavihreiksi kutsuttiin ensi kerran saksalaisia paikallis- ja osavaltiohallituksia, joissa yhdessä olivat juuri Lipposen ajamaan tapaan vihreät ja SPD.

1983 vaaleissa, jolloin vihreät pääsivät ensi kerran eduskuntaan heitä pidettiin jonkinlaisina kummajaisina, jonka perinteiset konservatiiviset piirit kansasta niputtivat muitta mutkitta yksiin inhoamansa 1960-luvun risupartaisen radikaalivasemmiston kansssa jo pelkän ulkoisen olemuksen perusteella. Totta lienee, että myös perustavanlaatuisessa Koijärvi-liikkeessä oli mukana samoja voimia kuin tuolloin puuhattujen rauhanjunien kanssa ja alkuaikojen johtavissa vihreissä todella oli oikeita entisiä taistolaisia.

Mutta aatehistoriallisesti 1990-luvun Vihreät näyttäisivät jo pitkälle irtautuneen taistolaisista juuristaan, jotka eivät olleet vahvoja, sillä vihreällä liikkeellä oli alusta asti omat kansainväliset lähtökohdat, kun taas Suomen taistolaisuus oli jokseenkin ainutlaatuinen ilmiö koko ei-sosialistisessa Euroopassa.

Ehkä vahvimman yhteisen nimittäjän tarjoaa antikapitalistisuus ja markkinaperustaisen ajattelun vastustaminen. Tämä oli Lipposen vaalivoitonkin taustalla. Punavihreyteen liittyy tiettyjä ongelmia ja ristiriitoja, jotka ovat tehneet siitä vähemmän valtavirtaisen ajatuksen.

[Tapio Onnela]

Mutta aatehistoriallisesti 1990-luvun Vihreät näyttäisivät jo pitkälle irtautuneen taistolaisista juuristaan, jotka eivät olleet vahvoja, sillä vihreällä liikkeellä oli alusta asti omat kansainväliset lähtökohdat, kun taas Suomen taistolaisuus oli jokseenkin ainutlaatuinen ilmiö koko ei-sosialistisessa Euroopassa.

Mihin perustat väitteesi vihreiden "taistolaisista juurista"? Jos puhutaan vaikkapa Suomen esivihreistä (ennen puolueen perustamista) niin nämähän olivat jatkuvassa oppositioasemassa virallisen Suomen ulkopolitiikkaan ja Neuvostoliittoon. Esimerkkeinä vaikkapa suhtautuminen Puolan solidaarisuusammattiliittoihin ja Baltian maiden vastarintaan, joka hyvin pitkälle esim. Virossa lähti liikkeelle juuri ympäristökysymyksistä. Kotkan Itämerikokoukseen vuonna1989 esim piti tulla kommunistisesta Itä-Euroopasta osallistujia mutta heiltä evättiin viisumit.

[jsn]

Eikö Koijärven aktiiveita kuvanneen tv-ryhmän dokumentissa esiinny näyttävästi näyttelijä Tapio Aarre-Ahtio. Hänhän ainakin oli taistolainen.

[F. Lager]

Riksa,

”Tällöin Suomessakin jo Tauno Tiusanen oli viettänyt aikaa sosialistisissa maissa ja kertoi niiden ongelmista. Mutta se oli akateeminen itsemurha, poliittinen korrektius piti hyvin huolen ettei sosialismin ongelmista tarvinnut edes keskustella.”

Ensinnäkin pidän täytenä palturina väitettä, ettei sosialismin ongelmista keskusteltu julkisuudessa. Sopaa on myös se, ettei sosialismin ongelmista olisi voitu keskustella tai että suunnitelmatalouden, NL:n ja sosialismin kriittinen tarkastelu olisi ollut jokin ”akateeminen itsemurha”. Päinvastoin: mikäli lahjoja oli, niin tutkimusrahoitusta piisasi loputtomiin.

Toiseksi, miksi Tiusasen olisi pitänyt saada suurempaa huomiota kuin sai?
Tietenkin joku voi pitää ”suomettumisen” kriteerinä sitä, ettei Tiusanen tuolloin ollut samanlaisessa talouspoliittisessa asiantuntija-asemassa kuin esimerkiksi Juhana Vartiainen tai Sixten Korkman nykyään. Mielestäni se on kuitenkin perusteetonta.

Fakta on, että Tiusanen oli tuolloin ihan tavallinen ETLA:n tutkija, talouskonsultti ja maisteri. Wikipediassa muuten viitataan lähinnä Tiusasen silloisten työnantajien kirjoittamiin tutkimuksiin.

Mielenkiintoista sinänsä on, että Tiusanen – ainakin omien sanojensa mukaan (Elämä rautaesiripun varjossa, 2009) – sai eniten asiallista huomiota Kansan Uutisissa.

”Tiusanen siitä ankaraan sävyyn puhuikin.”

Kiteytät hyvin teoksen ongelman.

[Tapio Onnela]

Eikö Koijärven aktiiveita kuvanneen tv-ryhmän dokumentissa esiinny näyttävästi näyttelijä Tapio Aarre-Ahtio. Hänhän ainakin oli taistolainen.

Näyttävästi Sampo-konsernin, UPM:n sekä Nordean hallitusten puheenjohtaja. Björn Wahlrooskin oli taistolainen. Tekeekö se edellämainituista yhtiöistä punaviherstalisnistisia?

[Jussi Jalonen]

Eikö Koijärven aktiiveita kuvanneen tv-ryhmän dokumentissa esiinny näyttävästi näyttelijä Tapio Aarre-Ahtio. Hänhän ainakin oli taistolainen.

Näissä jutuissa aina unohtuu se, että niille muutamille taistolaisille, jotka päättivät siirtyä vihreään liikkeeseen kyseessä oli täydellinen takinkääntö. Eivät he tuoneet vanhaa ideologiaansa mukanaan, vaan luopuivat siitä. Lisäksi, kun laskee vielä mukaan Satu Hassin, niin tähän mennessä tarjotut esimerkit vihreiksi ryhtyneistä entisistä taistolaisista voi laskea yhden käden sormilla.

Keillä muilla "alkuaikojen johtavilla vihreillä" ylipäätään oli taistolainen tausta? Myöhemminkään kuvioihin ei ole tullut juuri muita kuin Hassi. Useimpien tausta on ollut liberaaleissa (Komsi, Soininvaara, Nikula) ja muutamien demareissa (Cronberg). Vielä useampi oli ennen liittymistään täysin epäpoliittinen, kuten Hautala ja Haavisto, joista molemmat olivat täydellisesti sukset poikittain Suomen virallisen idänpolitiikan kanssa, ja myös niiden taistolaisten.

Vihreillä oli kyllä varhaisvaiheessaan vuorovaikutusta vasemmistoryhmien kanssa, mutta nämäkin olivat taistolaisiin vihamielisesti suhtautuneita ryhmiä. Vihreässä liikkeessä aikansa toiminut ja lopulta kytkintä nostanut Raimo Laakia oli esimerkiksi maolainen.

Lisäksi vielä: aikoinaan kun Vasemmistoliittoa 1990-luvulla perustettiin, niin moni vanha "revari" päättikin harpata vihreisiin. Heidän syynsä oli nimenomaan se, että Claes Andersson oli hyväksynyt vanhat vähemmistökommunistit jäseniksi uuteen puolueeseen. Tokkopa he vihreisiin olisivat menneet, jos puolue olisi jotenkin taistolaisvaikutteita omannut.

"Taistolaisia juuria" ei vihreillä ollut oikein millään mittapuulla koskaan.

[Emma-Liisa]

Vielä useampi oli ennen liittymistään täysin epäpoliittinen, kuten Hautala ja Haavisto,

... joiden syntymävuodet ovat 1955 ja 1958, joten heidän nuoruudessaan taistolaisilla ei oikein enää ollut vetovoimaa.

Jostain syystä nämä taistolaisasioita jatkuvasti kaivelevat eivät yleensä tee maa entisille AKS:läisille, joiden "levinnäisyys" johtavilla paikoilla ja siten vaikustusvalta sentään oli paljon suurempi.

Oli ideologia mikä vain,Ihmisiä pitäisi arvostella sen mukaan, miten hän toimii.

[Vetehinen]

Ensinnäkin pidän täytenä palturina väitettä, ettei sosialismin ongelmista keskusteltu julkisuudessa.

Muistaakseni oli tapaus, jossa kai Helsingin Sanomat oli kirjoittanut negatiivisesti Neuvostoliiton taloudesta jonka seurauksena Neuvostoliiton suurlähetystö kutsui hallituksen edustajia neuvonpitoon kirjoitusten estämiseksi.

Olen osallistunut Tauno Tiusasen pitämälle luennolle aikana, jolloin hän oli ainoa, joka kertoi SEV-maiden taloudesta todenmukaisesti. Siksi hän taisi ollakin Etlan tutkija. Elinkeinoelämälle oli tärkeää oikea tieto asiakasmaiden taloudesta vaikka ei välttämättä julkisesti koko kansalle.

Mielestäni Tauno Tiusanen on rohkea mies, joka puhui totta aikana, jolloin totuus oli ensimmäinen häviäjä (ja joka tietenkin on sitä edelleen mutta toisista asioista). Tarvitsemme enemmän hänen kaltaisiaan.

[Vetehinen]

Vielä useampi oli ennen liittymistään täysin epäpoliittinen, kuten Hautala ja Haavisto,

... joiden syntymävuodet ovat 1955 ja 1958, joten heidän nuoruudessaan taistolaisilla ei oikein enää ollut vetovoimaa.

Ei se kyllä noin mene. Vuonna 1975 ja 1978 he olivat 2-kymmpisiä ja luultavasti opiskelujensa alussa samaan aikaan kun taistolaisuus oli vahvana. Taistolaisethan olivat myös Teiniliiton kautta kouluissa jo paljon aikaisemmin.

Taistolaisten äänenkannattajan Tiedonantajan toimittaja oli Anssi Sinnemäki, joka on vihreitten Anni Sinnemäen isä.

[jsn]

tähän mennessä tarjotut esimerkit vihreiksi ryhtyneistä entisistä taistolaisista voi laskea yhden käden sormilla.

Kirjoitin vihreiden taistolaisista juurista näin:

taistolaisista juuristaan, jotka eivät olleet vahvoja, sillä vihreällä liikkeellä oli alusta asti omat kansainväliset lähtökohdat

En siis tarkoittanut taistolaisuuden olleen vihreiden synnyttäjä. Tarkoitan, että vihreää liikettä ei voi ymmärtää ilman 1960-luvun lopun kuohuntaa ja sitä, että kyseinen kuohunta kanavoitua Suomessa taistolaisuudeksi, joka esimerkiksi Saksaan nähden oli aivan ainutlaatuinen ilmiö. Mm. ensimmäinen vihreä ministeri 1985 Hessenissä ja 1998 liittohallituksessa, Joschka Fischer, oli näkyvä 1968 sukupolven radikaali. Käsittääkseni hän ei kuitenkaan lukeutunut Neuvostoliiton ihailijoihin.

tähän mennessä tarjotut esimerkit vihreiksi ryhtyneistä entisistä taistolaisista voi laskea yhden käden sormilla.

Kai vielä 1980-luvun alussa Suomen aktiiviset vihreätkin voidaan laskea vain muutaman käden sormilla.

Kun Suomen vihreä liike syntyi, taistolaisuus alkoi jo olla hiipumassa. Tiettyä vaihdantaa on siis väistämättä ollut. Yksi olennainen yhdistävä piirre löytyy, joka on ollut samalla koko luontoaktivismin ja ympäristönsuojelun keskeisimpiä kipupisteitä suomalaisessa yhteiskunnassa: puuttuminen yksityiseen omistusoikeuteen. Taistolaisilla se oli yleinen, vihreillä taas selvästi rajoitetumpi.

[Tapio Onnela]

Osmo Soininvaara kirjoitti 6.10.2010 kello 22:23
az: 40% taistolaisista löysivät itselleen uuden poliittisen kodin vihreistä.

Voisiko az harkinta asian matemaattista mahdottomuutta, ennen kuin uskoo kaikkea soopaa. Vihreiden jäsenmäärä oli pitkään kolmentuhannen paikkeilla ja heistä valtaosa on syntynyt 60- luvulla tai sen jälkeen. Sitä ennen syntyneitä puolueen jäsenissä on joitakin satoja. Taistolaisia oli kymmeniä tuhansia. Koska taistolaisten on kaikkien pitänyt syntyä ennen vuotta 1960, niin vaikka kaikki vihreän puolueen tuon ikäiset olisivat olleet taistolaisia, vain prosentti tai kaksi taiostolaisista olisi voinut siirtyä vihreisiin.
Kun vihreä liike kaiken lisäksi syntyi yliopistoilla vastalauseena taistolaisuudelle, väite on kertakaikkisen järjestön. Ikään kuin nimimerkillä azx olisi tunnetasolla jotain kaunaa vihreitä vastaan.

[Tapio Onnela]

Taistolaisten äänenkannattajan Tiedonantajan toimittaja oli Anssi Sinnemäki, joka on vihreitten Anni Sinnemäen isä.

Aivan lyömätön argumentti mikäli taistolaisuus luetaan geneettiseksi piirteeksi. Anni Sinnemäki syntyi vuonna 1973.

Ja tosiaankin. Wikipediassa kerrotaan myös näin:

Sinnemäen isoisä Jussi Sinnemäki oli lapualainen rovasti, joka oli aktiivinen lapuanliikkeessä, IKL:ssä ja kokoomuksessa.

[skrjabin]

En siis tarkoittanut taistolaisuuden olleen vihreiden synnyttäjä. Tarkoitan, että vihreää liikettä ei voi ymmärtää ilman 1960-luvun lopun kuohuntaa ja sitä, että kyseinen kuohunta kanavoitua Suomessa taistolaisuudeksi, joka esimerkiksi Saksaan nähden oli aivan ainutlaatuinen ilmiö.

Päteekö tämä sitten kaikkiin liikkeisiin jotka syntyivät 1970-luvun lopulla tai 1980-luvun alussa vai jostain syystä vain vihreään liikkeeseen? En oikein muutenkaan ymmärrä tuota linkitystä, kun vihrea järjestäytyminen oli monessa lähinnä antiseesi taistolaisuudelle: sen organisoituminen oli usein spontaania, yksilövetoista ja luovaa toimintaa, kun taas taistolaisuus oli ylhäältä johdettua, hierarkkista ja kaavamaista. Lisäksi vihreä liike pyrki pitkään pysymään erossa puoluepolitiikasta ja vastustamaan puolueorganisaatioille tyypillisiä harvainvallan piirteitä; tämähän näkyi pitkään muun muassa johdon säännöllisessä kierrättämisessä. Ja yhdistävä tekijähän jäsenistössä oli, kuten edelläkin todettu, se vihreys ja luonnonsuojelu, ei muu aatteellinen tai luokkasidonnainen yhteys jäsenistön välillä. Vihreään liikkeeseen päätyi iso joukko myös kokoomuslaisia, joiden individualistisiin painotuksiin se näytti hyvin sopivan. Jos 1960-luvulta jotain yhtymäkohtia hakisi järjestöllisten toimintatapojen puitteissa niin minulle ainakin tulisi ennemminkin mieleen esimerkiksi 1960-luvun alkupuolen pasifistiset liikkeet, Sadankomitea jne, ennen niiden liittymistä vuosikymmenen lopun radikaaliin aaltoon.

[Vetehinen]

Taistolaisten äänenkannattajan Tiedonantajan toimittaja oli Anssi Sinnemäki, joka on vihreitten Anni Sinnemäen isä.

Aivan lyömätön argumentti mikäli taistolaisuus luetaan geneettiseksi piirteeksi. Anni Sinnemäki syntyi vuonna 1973.

Jaa'a ja ohhoh. Anna mun kaikki kestää...

Sinänsä toki mielenkiintoista, että samassa suvussa esiintyy äärioikeistoa, äärivasemmistoa ja vihreitä. Vihernatsinimitys ei ehkä ole ihan väärä.

[jsn]

Jos 1960-luvulta jotain yhtymäkohtia hakisi järjestöllisten toimintatapojen puitteissa niin minulle ainakin tulisi ennemminkin mieleen esimerkiksi 1960-luvun alkupuolen pasifistiset liikkeet, Sadankomitea jne, ennen niiden liittymistä vuosikymmenen lopun radikaaliin aaltoon.

Juuri tätä olen koettanut korostaa, nähtävästi huonolla menestyksellä. Jos myös taistolaisuus syntyi samasta kasvualustasta, niin miksi se oli niistä niin erillinen. Taistolaisuutta ei voi ymmärtää ilman 1960-luvun lopun yleisliikehdintää. Ja vastaavasti vihreitä ei voi ymmärtää ilman näitä molempia.