Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Jukka Tarkan Karhun kainalossa

Jukka Tarkan Karhun kainalossa aiheuttaa jotenkin klaustrofobisen olon, sillä vaikka alaotsikkona on "Suomen kylmä sota 1947-1990", se käsittelee lähinnä vain suhteita NL:oon, jolloin kuvasta tulee vino.

Otan esimerkit kulttuurin alalta. Jokainen pikkujuttukin on kirjattu muistamatta, mikä oli yleiskuva. Kummankohan vaikutus oli todellisuudessa suurempi - Naapurineljänneksen vai Peyton Placen?

Puhumattakaan siitä, että suomalaiset jos ketkä saattoivat itse Leningradissa tai Virossa käydesssään havaita, mikä oli totta ja mikä ei. Joten käsitys suomalaisten yleisestä herkkäuskoisuudesta on kyllä liioiteltu. Tosin tällaista asiaa ei voi pelkästään mediasta havaita.

Lisäksi Tarkka sivuuttaa täysin sen, että juuri vanhemman sukupolven ryssänviha saattoi aiheuttaa nuoremman polven reaktion, joka ensimmäisessä vaiheessa, oli vain avoimuutta kuunnella toistakin osapuolta, ja siihen ei olisi suhtauduttu niin jyrkästi, olisi saattanut jäädäkin myyttien purkamiseen.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Jukka Tarkan Karhun kainalossa

Tarkka kirjoittaa myös Matti Tapion TV-sarjasta Sodan ja rauhan miehet (s. 271-4) väittäen, että "sen henkinen viritys oli suorastaan raju poikkeus 1970-luvulla vallalla olleesta vasemmistoa suosivasta, ystävyydellä tunnelmoivasta ja oikeistokauanisesta televisioteatterituotannosta".

Todellisuudesssa SJRM käsitteli talvisodan taustaa varsin kriittisesti Paasikiven muistelmien mukaisesti: tyylikäs Jartsev yritti parhaansa ja myöhemmin Stalin (Mikko Niskanen) poltti sympaattisesti piippua, mutta Suomen hallituksen jäsenet olivat tyhmiä, kun eivät ymmärtäneet tosiasioita.

Tämä(kään) ei NL:lle kelvannut, koska kerrottiin M-R-sopimuksen salaisesta lisäpöytäkirjasta, jonka olemassaolon NL edelleen kielsi. Eikä kerrottu Suomen olleen Saksan talutusnuorassa jo 30-luvulla, kuten olisi pitänyt. Tosin paria kommunistejakin haastateltiin, mutta vain osana muita aikalaisia.

Sen sijaan jatkosotaan menoa SJRM:ssa joutuminen kuvattiin huomattavasti enemmän Suomea ymmärtäen, tai siltä ainakin tuntui, koska Suomen johto teki aktiivisia valintoja.

Seurauksena oli siis tavallisuudesta poikkeava väritys, mihin tärkein syy
oli se, että kuvattiin vain ylätason päättäjiä, ei lainkaan kansaa.

V Palvo
Viestit: 219
Liittynyt: 08.09.12 13:04

Re: Jukka Tarkan Karhun kainalossa

Emma-Liisa kirjoitti:Jukka Tarkan Karhun kainalossa aiheuttaa jotenkin klaustrofobisen olon, sillä vaikka alaotsikkona on "Suomen kylmä sota 1947-1990", se käsittelee lähinnä vain suhteita NL:oon, jolloin kuvasta tulee vino.
Politiikan alalta Tarkka kirj. ( s. 291 ) "Uuden ulkopolitiikan tunnuksina olivat rauha, aseriisunta, kehitysapu ja demokratia. Rauha tarkoitti tukea Neuvostoliiton aloitteille ja
yya- tulkinnoille. Tämä vei uuden ulkopolitiikan kannattajat lähelle äärivasemmiston kannanottoja."
Ja politiikkaa johti Urho Kekkonen.
Jo
vuoden 1950 presidentinvaalien lähestyessä Paasikivi sanoi: "Kekkonen panee painon miltei yksinomaan venäläisten kannatukselle.............
Suomen presidentti ei ole eikä saa olla ainoastaan venäläinen kuvernööri. Kekkosen pitäisi hankkia kannatusta oman kansansa keskuudessa, sanoi vanha presidentti."

Presidenttinä Urho Kekkonen käytti jatkuvasti "idänkorttia" ja ounasteli NL:n kannanottoja Suomen sisäpolitiikassakin ja virkanimityksissä.
"Juhani Suomen
tulkinnan mukaan Kekkonen oli perin juurin tiedustelumies ja suhtautui epäluuloisesti kaikkeen, UKK:n päiväkirjamuistiinpanoissa ei ole pienintäkään viittausta Tehtaankadun tai Kremlin sanansaattajien luonnehdinnoista, pelkkää toteavaa faktaa."
Jukka Tarkka kirjoittaa esim. uusvasemmiston
aloitteesta rauhaa suojaavan lain säätämisestä, laki olisi velvoittanut hallituksen estämään vihamielisen propagandan Neuvostoliittoa kohtaan, sananvapauden väärinkäytön rauhaa vastaan ja hyvien naapurisuhteiden vahingoittamisen.
"Kansandemokraatit ja sosiaalidemokraattien jättivät 2.1973 eduskunnassa lakialoitteen rikoslain 12. luvun muuttamisesta."
Mitä
kertoo se, että tuollaisia aloitteita ylipäätään tehtiin ja missäköhän määrin ne vaikuttivat, vaikka
aloite ja
aloitteet eivät menneet läpi; niitä perusteltiin kertaamalla historian kokemuksia ja korostettiin vihan lietsomisen olevan vaarallista sekä ristiriidassa Pariisin rauhansopimuksen ja YYA:n kanssa.
Kuinkahan
suuressa määrin rikoslain 12.luvun muuttaminen olisi rajoittanut sananvapautta?
Ja olihan kokoomuksessakin omat "remonttimiehensä.
Tuolloin
40 vuotta sittenhän meillä oltiin paljolti median välittämien tietojen varassa.
Mutta paljonkohan Peyton Place´t tai Agit Propin viisut sitten yleiseen mielipiteeseen vaikuttivatkaan?
YYA- ajan yleisen mielipiteen "puolueettomuuskasvatus" kylläkin näyttäisi vaikuttavan yhä, hoettiinhan siitä vuosikausia?

J.Tarkkakin kirjoittaa UKK:n Lännessä puhuneen Suomen erityisasemasta Idän ja Lännen välillä ja puolueettomuudesta ja koska sitä yritettiin, puolueettomuus ei ollut uskottavaa myöskään Kremlin kannalta katsottuna.
Ja kun yya-riskit eivät toteutuneet, tuli tavaksi puhua sopimuksen toimineen hyvin, vaikka se ei ollut Suomen näkökulmasta toiminut lainkaan.
Yöpakkasten, noottikriisin, Dmitri Ustinovin ehdotuksen ja risteilyohjusten yhteydessä 1980-luv. alussa yhteydessä viitattiin yya-sopimukseen Kremlin taholta.
UKK:kin
taisi lopulta sanoa, ettei yksipuolisesti julistettu puolueettomuus ole uskottavaa jos muut valtiot eivät sitä tunnusta?

Veikko Palvo

V Palvo
Viestit: 219
Liittynyt: 08.09.12 13:04

Re: Jukka Tarkan Karhun kainalossa

Emma-Liisa kirjoitti:Tarkka kirjoittaa myös Matti Tapion TV-sarjasta Sodan ja rauhan miehet (s. 271-4) väittäen, että "sen henkinen viritys oli suorastaan raju poikkeus 1970-luvulla vallalla olleesta vasemmistoa suosivasta, ystävyydellä tunnelmoivasta ja oikeistokauanisesta televisioteatterituotannosta".


Seurauksena oli siis tavallisuudesta poikkeava väritys, mihin tärkein syy
oli se, että kuvattiin vain ylätason päättäjiä, ei lainkaan kansaa.
Jukka Tarkka kirj. ( sivut 271 -274 ) Matti Tapion 10-osaisen televisiosarjan valmistuneen 1977 ja sen ensiesitys oli vuonna 1979. "Odottelulla haluttiin välttää sen esittäminen samaan aikaan Suomen itsenäisyyden 60-vuotispäivän ja YYA-sopimuksen 30-vuotisjuhlien kanssa."
Sodan ja rauhan miehet
näki noin miljoona suomalaista, joista yli kolmannes katsoi sarjan kaikki osat.
"YLEn
johto myönsi olleensa etukäteen yhteydessä Tehtaankadulle, jossa oli kommentoitu ohjelman tapaa käsitellä Molotov- Rippentrop -sopimusta. ( ei ollut aiheuttanut tekstimuunnoksia, kirj. J.Tarkka )
"Käsikirjoitus oli käynyt myös Tamminiemessä, josta se sarjan tekijöiden kertoman mukaan oli palautunut saatteenaan viittaus Pilatuksen käsien pesuun."
Ja
"Valmis sarja oli varmuuden vuoksi lähetetty myös Moskovaan kasetteina, jotta siellä tiedettäisiin, mitä oli tulossa."
Sarjan
esityslupa näytetään haetun siten Tehtaankadulta, Moskovasta ja Tamminiemestä, tosin "suomalaisten hartaasti innostunut suhtautuminen perushistorian dramatisointiin näyttää tehneen vaikutuksen Tehtaankadulla. Tietysti Tehtaankadulla moitittiin Sodan ja rauhan miehiä, muta aikaisempa lievemmin. Suurlähettiläs Stepanovin mielestä Sodan ja rauhan miesten kehuminen oli törkeää Neuvostoliiton häpäisemistä."

Siv. 294 - 296 J.Tarkka kirjoittaa otsikolla Eliitin kulttuuripolitiikka:
Samana vuonna Sodan ja rauhan miesten esityksen kanssa Agit- Prop- agitaatiolauluyhtye julkaisi 25-vuotiaalle YYA-sopimukselle omistetun levyn Rauhan äiti / Avaruuslintu.
Agit Propin esitykset olivat alkaneet vuonna 1970. Ehkäpä agitaatiolaulut oli suunnattu
"kommunistieliitille"?
YLEisradion teatteriosaston tuottama Orvokki- kabaree http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/r ... edia=29210 oli alkanut jo kaudella 1965 - 1966.
"Uusvasemmiston kulttuurivallankumouksen J.Tarkka kirj. alkaneen Arvo Salon ja Kaj Chydeniuksen Lapualaisoopperasta 1966," ehkäpä se oli `eliitin kulttuuripolitiikkaa.´
Samoin
runoilija Pentti Saarikosken runot eivät liene olleet suuren yleisön viihdettä? "Kirjallinen ikoni Saarikoski teki kesällä 1964 pyhiinvaellusmatkan Neuvostoliittoon ja kirjoitti hehkuvan kuvauksen kokemastaan."
siv. 265 - 269
J.Tarkka kirj. Itsesensuurista ja Itsesensuurin arjesta-otsikoilla ja on listannut myöskin sensuroituja kirjoja ja läntisiä elokuvia, sekä poistettuja teatteriohjelmistoja. "YLEisradion johto pyysi piispoilta listan luotettavista papeista estääkseen Neuvostoliiton kirkollisten olojen ja kristittyjen vainon käsittelyn hartausohjelmissa"
ja mm.
"Pääministeri Kalevi Sorsa kielsi USAlaista elokuvayhtiötä käyttämästä Säätytaloa Gorki Park- filmin kuvauksiin."
Ja nykyisin voisi pitää huvittavana 1960-luv. alkupuolella itsenäisyyspäivän juhlista alkanutta tapahtumasarjaa:
"Suurlähettiläs Zaharovin puoliso kysyi häntä tanssittaneen kadetin venäjänkielen taitoa. Kadetti vastasi osaavansa vain kolme sanaa: stoi ja ruki vehr."
Zaharov
kutsui puolustusministeriön edustajat "haukuttavakseen" ja moitti venäjänkielen opetuksen puutetta kadettikoulun ja puolustusvoimain lisäksi oppikouluissakin.
Kadetin
käyttäytyminen its.päivän juhlissa tutkittiin ja Kekkonen totesi kadetin toimineen typerästi, mutta ei halunnut rangaista tätä, jottei asiasta paisuisi suurempaa.
"Kenraali
Simelius sen sijaan sai ankaran ripityksen."
Mutta
Sodan ja rauhan miehet esitettiin miljoonalle tv-katsojalle ja televisiossakin niitä Orvokki-kabareeta ja Agit Propin agitaatiolauluja esitettiin.
Millainen
lienee ollut Agit Propin vaikutus? Olihan agitaatio esitetty taiteellisesti koko lailla hyvin. Mutta upposikohan agitaatio muihin kuin aatteen kannattajiin?

Veikko Palvo

V Palvo
Viestit: 219
Liittynyt: 08.09.12 13:04

Re: Jukka Tarkan Karhun kainalossa

Emma-Liisa kirjoitti:Jukka Tarkan Karhun kainalossa aiheuttaa jotenkin klaustrofobisen olon,

Lisäksi Tarkka sivuuttaa täysin sen, että juuri vanhemman sukupolven ryssänviha saattoi aiheuttaa nuoremman polven reaktion, joka ensimmäisessä vaiheessa, oli vain avoimuutta kuunnella toistakin osapuolta, ja siihen ei olisi suhtauduttu niin jyrkästi, olisi saattanut jäädäkin myyttien purkamiseen.
Saako tuon ´klaustrofobisen olon´aikaiseksi Jukka Tarkan "Suomettumisen syvin sisältö"?
Ja tuota tasapuolisuutta edusti muistamani mukaan mm. H:gin rautatieaseman lähistöllä sijainnut USA:n tiedotustoimisto vielä 1960-luvun alussa.
Ja
olisikohan "tasapuolisuutta" edustanut mm. SNSeura, jonka luottamus- ja toimihenkilöiden enemmistö oli taustaltaan kommunisteja?
"SNS:n saama Suomen valtion tuki oli samaa luokkaa kuin Pohjola - Norden -yhdistyksen", kirj. Tarkka s. 292.
Rahaa SNS:lle lienee tullut Neuvostoliitostakin mm. Maailma ja Me- lehden julkaisemiseen, MM-lehti oli tarkoitettu amerikkalaisvastaisena Valittujen Palojen vastineeksi.
Myyttien purkamista ajoi mm. ( s. 292 "Pohlebkinin suomeksi 1960-liv. lopussa julkaistu kirja, jonka historiakuvassa olivat vastakkain hyväntahtoinen Venäjä ja
ymmärtämätön Suomi." " Siinä ajattelussa Suomen politiikka oli maailmansotien välisenä aikana tähdännyt Talvisotaan ja siitä aiheutuivat kaikki myöhemmät vaikeudet."
"Pohlebkinin kirjan aineiston WSOY:lle välitti Neuvostoliiton uutistoimisto APN, joka oli KGB:n yhteistyökumppani."
( "Teos ilmestyi venäjäksikin 10 vuotta myöhemmin." )
sivu 293.:
"Nimim. Juri Komissarovin "Suomi löytää linjansa" 1974 vahvisti Pohlebikinin historiantulkintaa."

Olisikohan *ryssänviha* ollut SKP - SKDL:n edustaman kommunismin ja Jukka Tarkan mainitseman ´uusvasemmiston´ vastaisuutta?
Nuo
Pohlebkinin ja Komissarovin kirjat ja SNS:n toiminta MM-lehtineen eivät liene saavuttaneet suurtakaan yleisöä. Ahvenanmaan relelähettimen sulkeminen 1973, kun Ruotsin televisio lähetti Suomessa kielletyn elokuvan ´Päivä Ivan Denisovitshin elämässä´, ei sekään liene ollut kansan tiedossa.
Mutta
lehdistön reaktiot ja kirjoitukset ( s. 267 - 268 ) ovat ymmärrettävästikin tulleet lukijoidensa tietoisuuteen:
"Tsekkoslovakian miehityksen jälkeen pääministeri Koivisto neuvoi toimittajia välttämään sellaista, mistä myöhemmin voisi olla vaikeuksia," kirj. J.Tarkka
"SDP:n
lehdet kauhistelivat miehitystä, mutta hurskastelivat, että taustalla oli varmaan Neuvostoliiton huolellinen harkinta."
"HS alkoi julkaista APN:n Vladimir Lomeikon kolumneja."
"Aamulehti julkaisi Vasili Zaitskovin ja Uusi Suomi Spartak Berglovin kolumneja."
Mutta
"Kansan uutiset arvosteli miehitystä, eikä hyväksynyt väitettä Neuvostoliiton avun perustumista Prahan hallituksen pyyntöön."
SKP - SKDL:n
lehdistö olikin yht´äkkiä vapaan mielipiteenilmauksen eturintamassa muiden lymyillessä.
Miksi?
Oliko kyseessä ideologinen ristiriita vastaan sosialistisen realismin todellisuus?
Ja vielä kommunistien taholta, jotka olivat ´murtaneet myyttejä´ ja nimittäneet vastustajiaan ryssänvihaajiksi.
Ja muut näyttäisivät laittaneen "päänsä pensaaseen"?

Veikko Palvo

V Palvo
Viestit: 219
Liittynyt: 08.09.12 13:04

Re: Jukka Tarkan Karhun kainalossa

Emma-Liisa kirjoitti:Jukka Tarkan Karhun kainalossa aiheuttaa jotenkin klaustrofobisen olon, sillä vaikka alaotsikkona on "Suomen kylmä sota 1947-1990", se käsittelee lähinnä vain suhteita NL:oon, jolloin kuvasta tulee vino.
Jukka Tarkka kirjoitta Karhun kainalossa, Suomen kylmä sota 1947 - 1990 esipuheessa 2012:
"Tämä kirja hahmottaa lähtöasetelmia Suomen kylmän sodan aikaisen poliittisen historian perustutkimukselle.
Alkuperäislähteitä on vielä käytettävissä melko vähän, mutta dokumenttiaineistoa, tutkimuksia, muistelmia, arviointeja ja kommentteja on yllättävän runsaasti."

"Yritän nyt selvittää, kuinka paljon nyt tiedetään Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain poliittisen johdon todellisesta Suomi-kuvasta ja mitä sen perusteella suunniteltiin. Olen etsinyt tietoa siitä, miten Paasikiven - Kekkosen linja vaikutti puolustuksen suunnitteluun, sotilas- ja poliisitiedusteluun ja kirkon johtoon. Yritän myös kurkkia, mitä oli repuissaan taistolaisilla. uuden ulkopolitiikan esitaistelijoilla, rauhanaktivisteilla, edistyksellisillä journalisteilla ja tiedostavilla taiteilijoilla, mutta myös konservatiivisen oikeiston ja kekkosvihan profeetoilla."

"Kirjan päälähteinä ovat Paasikiven ja Kekkosen päiväkirjat, kollegojen julkaisemat arkistotyöhön perustuvat tutkimukset sekä yhteiskunnallisten toimijoiden muistelmat ja heidän julkaisemansa aineistot.

"Työni kattaa niin laajan alueen, että en ole voinut omalla arkistotyöllä tarkistaa viitteissä mainitsemieni tutkijoiden lähdetyöskentelyn täsmällisyyttä ja huolellisuutta. Olen siis päättänyt luottaa kollegoihin.
En voi kuvitella, että tutkija referoisi lähdettään tahallaan väärin, mutta tahattomia virheitä kuitenkin tapahtuu."
"..viitteet ovat sivun alareunassa yhdellä silmäyksellä luettavissa tai yli hypättävissä"
"Lähteissäni
on kymmenkunta tiedustelu-upseerin muistelmateosta ja artikkelia. Niihin viitatessani en joka kerralla erikseen muistuta, tiedustelija ei pääse koskaan eroon roolistaan, eikä muistelmia tehdessään sitä välttämättä edes yritä.
Luotan lukijan muistavan, että ei ole olemassa epäluotettavampaa tietoa kuin tiedustelutieto. Toisaalta silläkin on joskus historiallista merkitystä, millaista väärää tietoa tiedustelumaailmassa liikkuu.
Ja osa siitä on sittenkin asiallista perusfaktaa, vaikka aina ei ole varmaa, mikä osa."

Jukka Tarkka aloittaa Pariisin rauhan ajasta:

"Neuvostoliiton kommunistipuolueen keskuskomitean heti sodan jälkeen hyväksytyssä organisaatiossa Suomen asioiden hoito oli osoitettu Länsi- ja Itä-Euroopan osastolle."
"Vuoden 1948
uudistuksessa Suomi siirtyi Skandinavian maiden osastoon, se oli edelleen eri ryhmässä kuin Saksan entiset ja Neuvostoliiton tulevat satelliittimaat."
"Kominformin
perustamisen yhteydessä syksyllä 1947 valvontakomissiota johtanut Andrei Zhdanov ei maininnut Suomea luetellessaan sosialistiseen leiriin kuuluneet maat. Kaikki hänen nimeämänsä olivat vuosikymmenen loppuun mennessä Neuvostoliiton satelliitteja."
Ja
"Pian Pariisin rauhansopimuksen valmistuttua Neuvostoliitto vaihtoi Helsingin-lähettilästään.
Remmiin astui valvintakomission varapuheenjohtajana toiminut Grigori Savonenkov."
"Hänellä
oli puolueen keskuskomitean politbyroon ohjeet ""varmistaa Suomen paluu Neuvostoliiton lähestymisen linjalle."""

Suomi sai kutsun Moskovaan......pääministeri Pekkala oli esittänyt ystävyyssopimusta Neuvostoliiton kanssa jo syksyllä 1947. Paasikivivi raivostui ja presidentti kaappasi hallituksen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajuuden pääministeriltä loppukevääksi.

USAN ulkoministeri George Marshall esitti H:gin lähettilään kautta...."Jos Suomi tuntisi itsenäisyytensä tai koskemattomuutensa aseellisesti uhatuksi, se voisi esittää asiansa YK:n peruskirjan 35. artiklan mukaisesti turvallisuusneuvostolle, ja USA tukisi Suomea."

"Lontoon asenne oli viileän rationaalinen. Ranskan asenne osoitti sen pitäneen Suomea itsenäisenä, toisin kuin satelliittimaita, mutta se ei tarjonnut neuvoja eikä apua."

Jo Pariisissa rauhansopimusta solmittaessa liittoutuneet olivat ilmoittaneet tukevansa Suomen pääsyä Yhdistyneitten Kansakuntien jäseneksi.
Mutta Nevostoliittohan salli Suomen jäsenyyden vasta Suezin kriisin alla 1950-luvulla.

Ja "Eräiden tietojen mukaan Vjatheslav Molotov oli kirjoittanut sopimustekstin laitaan suomalaisten esittämän puolueettomuuslausuman kohdalle venäjäksi:
´´Se on kömpelö eikä sisälly mihinkään sopimuksiin, mutta....
Vanha kettu osui naulan kantaan.
Tämä oli sopimuksen se kohta, josta suomalaiset ja neuvostoliittolaiset kaikkein hartaimmin riitelivät neljäkymmentä vuotta."
"Edes
teoreettinen liittoutumismahdollisuus aukesi Suomelle vasta kun sekä YYA että Neuvostoliitto olivat muuttuneet poliittisista realiteeteista historiallisiksi ilmiöiksi."

Onko
Jukka Tarkan Karhun kainalossa esitetty kuva suhteista "vain" Neuvostoliittoon vino?
Eikö YYA-ajan voisi jakaa myöskin NL:n johtajien mukaisesti:
Stalinin, Hrushtshovin, Brezhnevin, Andropovin, Tshernenkon ja Gorbatshovin aika ja YYA-Suomi?

Veikko Palvo

V Palvo
Viestit: 219
Liittynyt: 08.09.12 13:04

Re: Jukka Tarkan Karhun kainalossa

Jukka Tarkka kirj. mm. "Huhukin on realiteetti"-otsikolla kommunistivallankaappauksen pelosta 1940-luvun loppuvuosina.

Kommunistien todellinen voima ei ollut sillä tasolla kuin ulkopuoliset olettivat ja myös vallan psykologia tuotti ongelmia, siis pitäisikö kumota valta jota juuri oli oltu päästy käyttämään. Eduskuntaenemmistökin oli kommunistien vastustajia ja kevään 1947 jälkeen ulkoministeri Andrei Gromykokin antoi NL:n H:gin lähetystölle ohjeet välttää yhteydenpitoa kommunisteihin.
Suomalaiset kommunistit olivat osoittautuneet tehottomiksi vallankumouksellisiksi valvontakomission aikaan.
Ja
kommunistien johto oli riitaisa, vaikkei se ulospäin juuri näkynytkään ja kommunisteillakaan ei liene ollut todellisia vallankumoushaluja siksikin, että Stalinin vainot tiedettiin ja stalinismin syövereihin olisivat joutuneet myös kommunistit.
Mutta
syksyn 1947 kommunistien vallankaappaushuhuihin Paasikivi tarttui joko siksi, että presidentti uskoi huhuihin tai tiesi ne provokaatioksi ja halusi reagoida vastaprovokaatiolla.
Paasikivi piti puhuttelun puol.voimain komentaja Aarne Sihvolle ja kahdelle muulle kenraalille ja jakoi näille kirjekuoret. Sihvolle annetussa oli ohjeet siltä varalta, että presidentti joutuisi pois pelistä ja kaksi muuta kenraalia saivat ohjeet siltä varalta jos Sihvokin olisi toimintakyvytön.
Pelon
olemassaolo oli poliittinen realiteetti ja Paasikiven ripeät otteet sisäisen turvallisuuden varmistamiseksi keväällä 1948 osoittivat suomalaisille, että Suomi puolustautuisi sisäistä poliittista hyökkäystä vastaan.

Jukka Tarkka kirj.: "Jo avautuneet ja myöhemmin avautuvat arkistot paljastavat paljon sellaista, mitä aikalaiset eivät tienneet. Toisaalta ne eivät kerro, minkä aikalaiset luulivat tietävänsä tai ainakin tunsivat. Myös luulot ja tunteet vaikuttavat historiaan, usein ratkaisevasti. Kuviteltu uhka on yhtä pelottava kuin todellinen niin kauan kuin ihmiset pitävät sitä uskottavana."


Pilan painoarvosta Tarkka kirjoittaa Kari Suomalaisen 1950-luv. puolivälissä aloittamissa HS:ien pilapiirroksissa esittämissään sarkastisissa havainnoissa neuvostopropagandan ja poliittisen todellisuuden ristiriidoista.
Tehtaankatu
protestoi ja Suomen pankin Ahti Karjalainen Kekkosen sanansaattajana kävi haukkumassa HS:n päätoimittajan, mutta kustantaja E.Erkko suojeli pilapiirtäjää.
Ja
Yrjö Leinon muistelmien julkaisu oli hieman aiemmin kielletty. Filippov kävi ulkoministeriössä protestoimassa Karin piirroksista, Tuomisen, Parvilahden ja Leinon kirjoista. Filippoville vastattiin ulkoministeriössä, ettei hallitus voi vaikuttaa lehtien julkaisemiin tietoihin.
Filippov muistutti Y.Leinon muistelmien kiellon osoittaneen vaikuttamisen mahdollisuuden jos on haluja siihen.
Kun
oli tuossa asiassa lähdetty myönnytysten tielle, NL:n taholta näytetään vaaditun siihen vedoten lisää myönnytyksiä?

Veikko Palvo

Riksa
Viestit: 37
Liittynyt: 14.01.13 04:57

Re: Jukka Tarkan Karhun kainalossa

Emma-Liisa kirjoitti: Puhumattakaan siitä, että suomalaiset jos ketkä saattoivat itse Leningradissa tai Virossa käydesssään havaita, mikä oli totta ja mikä ei. Joten käsitys suomalaisten yleisestä herkkäuskoisuudesta on kyllä liioiteltu. Tosin tällaista asiaa ei voi pelkästään mediasta havaita.
Tuskinpa ihan niin helposti. 80-luvun alussa silloiset punavihreät stalinistit pitivät kapitalismia syypäänä ympäristöongelmiin ja Neuvostoliiton suunnitelmataloutta hyvänä ratkaisuna siihen, ettei luontoa ylikuormiteta.

Tällöin Suomessakin jo Tauno Tiusanen oli viettänyt aikaa sosialistisissa maissa ja kertoi niiden ongelmista. Mutta se oli akateeminen itsemurha, poliittinen korrektius piti hyvin huolen ettei sosialismin ongelmista tarvinnut edes keskustella. Ympäristöongelmiinkaan punavihreät eivät järkiperäisiä argumentteja vastaan laittaneet, sillä eihän taantumuksellisten neuvostovastaisten kanssa tarvinnut argumentoida. Ei näihän asioihin voinut suhtautua mitenkään rationaalisesti, ja tuskin kovin poliittisesti erikantaiset ihmiset Leningradissa suurissa määrin kävivät.

Nykyisin toki tiedämme, miten Neuvostoliitto hoiti ympäristöasioitaan. Mutta keskustelua ei tuolloin käyty järkiperäisesti, ei sitä hyväuskoisuutta yhtään ole liioiteltu.

Jussi Jalonen
Viestit: 902
Liittynyt: 29.05.07 11:18
Paikkakunta: Pyynikki

Re: Jukka Tarkan Karhun kainalossa

Riksa kirjoitti: Tuskinpa ihan niin helposti. 80-luvun alussa silloiset punavihreät stalinistit pitivät kapitalismia syypäänä ympäristöongelmiin ja Neuvostoliiton suunnitelmataloutta hyvänä ratkaisuna siihen, ettei luontoa ylikuormiteta.
Oliko 1980-luvulla edes käytössä koko ilmaisua "punavihreys"? Minun käsitykseni on se, että vasemmistolaiset alkoivat käyttää sitä vasta joskus 1990-luvulla, ja silloin sen lanseerasivat nimenomaan ne SKDL:n aktiivijäsenet, jotka eivät olleet minkään sortin stalinisteja.

Aiempia stalinisteja -- joilla kaiketi tarkoitetaan vähemmistökommunisteja -- eivät ympäristöasiat oikeastaan kai edes kiinnostaneet millään tavalla. Joka tapauksessa 1980-luvulle tultaessa aloite ympäristöpoliittisessa keskustelussa oli siirtymässä vihreälle liikkeelle, jonka vaikuttajat suhtautuivat vihamielisesti stalinismiin ja vastustivat itäblokin politiikkaa. Monet olivat aktiivisia muun muassa Puola-Solidaarisuus-liikkeessä
Riksa kirjoitti: Ympäristöongelmiinkaan punavihreät eivät järkiperäisiä argumentteja vastaan laittaneet, sillä eihän taantumuksellisten neuvostovastaisten kanssa tarvinnut argumentoida. Nykyisin toki tiedämme, miten Neuvostoliitto hoiti ympäristöasioitaan. Mutta keskustelua ei tuolloin käyty järkiperäisesti, ei sitä hyväuskoisuutta yhtään ole liioiteltu.
Mikä osuus näillä "punavihreillä" -- ja oliko sellaisia edes olemassa? kuulostaa anakronistiselta -- ylipäätään oli ympäristöasioista käydyssä keskustelussa? Minun ymmärrykseni mukaan 1980-luvun alussa ympäristöpoliittista keskustelua kävivät ihan ne tuiki tavalliset vihreät, siinä demarien ja keskustalaisten ohella.

V Palvo
Viestit: 219
Liittynyt: 08.09.12 13:04

Re: Jukka Tarkan Karhun kainalossa

Jussi Jalonen kirjoitti: Oliko 1980-luvulla edes käytössä koko ilmaisua "punavihreys"? Minun käsitykseni on se, että vasemmistolaiset alkoivat käyttää sitä vasta joskus 1990-luvulla, ja silloin sen lanseerasivat nimenomaan ne SKDL:n aktiivijäsenet, jotka eivät olleet minkään sortin stalinisteja.
Karhun kainalossa 1947-1990 ei "punavihreitä" ainakaan mainita. Mutta sitä
"läntistä ulottuvuutta" mm. otsikolla Lännen tie: "USAn turvallisuusneuvoston 1954 hyväksymän Suomi-linjauksen kohta 17 käsitteli Suomen auttamista kommunismin vastaisessa taistelussa........Helsingissä aloitti toimintansa Yhdysvaltain tiedotus- ja kulttuurikeskus United States Information Agency USIA."
Jo
1950 USAn Suomelle sodan aikana myöntämien valtionlainojen korot ja lyhennykset ohjattiin Asla´an, josta myönnettiin apurahoja suomalaisten opiskeluun USA:ssa ja Asla-ohj. kytkettiin myöhemmin Fulbright-stipendit. Stipendiohjelmat toimivat 1980-luvun alkupuolelle asti.

"Vuoden 1970 hallituksen ministereistä lähes puolet ja eduskunnan jäsenistä 16 % oli entisiä Asla-stipendiaatteja. Eniten Amerikan-kävijöitä oli sosiaalidemokraattien eduskuntaryhmässä, lähes kolmannes. .........USA:ssa tunnettiin suomalaisen eliitin hengenmaailma paremmin ja aikaisemmin kuin Neuvostoliitossa, joka pääsi siitä jyvälle vasta 1970-luvun kotiryssämenettelyllä," kirj. Jukka Tarkka.

Neuvostoliitto suostui puhumaan Suomen puolueettomuudesta 1950-luv. puolivälistä lähtien n. 15 vuoden ajan, ja sillä tarkoitettiin täsmälleen päinvastaista kuin lännessä. Se tarkoitti NL:lle edullista torjuvaa asennetta länteen.
Ja
USAn puolellakin alettiin 1959 kesällä puhua puolueettomuuden puolesta, sillä sen vaihtoehto oli Suomen "nykyistäkin suurempi" riippuvuus Neuvostoliitosta.

Englannissakin
alettiin pohtia Kekkosen kutsumista Lontooseen ja kutsu pres. UKK:lle sitettiin syyskuussa 1960.
Pres. UKK vieraili Lontoossa 5.1961 H. MacMillania tapaamassa ja 10.1961 UKK valtiovieraili USA:han.
USAn presidentti totesi "ottavansa huomioon Suomen sopimuksiin perustuvat sitoumukset", ymmärtävänsä "Suomen noudattaman puolueettomuuspolitiikan perusteet" ja "USAn aikovan tarkoin kunnioittaa Suomen omaksumaa linjaa."

J.Tarkka kirj.: "USAn tunnustus ei kuitenkaan johtunut siitä, että se olisi pitänyt Suomea puolueettomana, vaan suunnilleen samasta syystä, joka sai britit kutsumaan Kekkosen Lontooseen:
Suomen pääteltiin luisuneen uhkaavan syvälle Neuvostoliiton vaikutuspiiriin.
Kennedy halusi kannustaa Kekkosta muuttamaan kurssia.
USA tunnusti sellaista, mitä se olisi halunnut Suomen olevan, mutta ei sen mielestä ollut."

"Kekkosen myönteiseksi tai ainakin ymmärtäväiseksi kääntynyt suhtautuminen Helsingin nuorisofestivaaleihin kesällä 1962 sai ulkoministeri Dean Ruskin muistuttamaan suurlähettiläs Bernard Guflerille vuotta aiemmin Washingtonissa hyväksytyn lausuman sisältöä.
Kekkosen pitäisi kunnioittaa Kennedyn antamaa julkilausumaa: Jos Suomi ei osoita puolueettomuutta, sen saama tunnustus menettäisi tehonsa."
Ja
MacMillanin vastavierailulla Suomessa 8.1963 suomalaiset halusivat pitää sitä vahvistuksena Kekkosen Lontoossa saamalle puolueettomuuden tuelle.
Mutta MacMillan vältti tuen osoittamista Kekkoselle, eikä tästä vierailusta annettu kommunikeaa eikä edes tiedotetta.

Paljon puhuttu ja usein toistettu Suomen puolueettomuus ei näyttäisi lopulta saaneen Lännenkään hyväksyntää ja Neuvostoliiton puolueettomuustulkinta merkitsi lännenvastaisuutta?
Ja
pres. Kekkosen valtiovierailut suuntauivat NL:n ohella mm. Tunisiaan, Länteen häntä ei näytettäisi enää kutsutun?

Veikko Palvo

Riksa
Viestit: 37
Liittynyt: 14.01.13 04:57

Re: Jukka Tarkan Karhun kainalossa

Jussi Jalonen kirjoitti: Mikä osuus näillä "punavihreillä" -- ja oliko sellaisia edes olemassa? kuulostaa anakronistiselta -- ylipäätään oli ympäristöasioista käydyssä keskustelussa? Minun ymmärrykseni mukaan 1980-luvun alussa ympäristöpoliittista keskustelua kävivät ihan ne tuiki tavalliset vihreät, siinä demarien ja keskustalaisten ohella.
Tauno Tiusanen ainakin puhuu punavihreistä 1980-luvun alun kontekstissa. Varmaan hieman anarkonistinen ilmaus, mutta varmasti jossain määrissä on tällainenkin suuntaus ollut, ainakin keskusteluissa.

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Jukka Tarkan Karhun kainalossa

Riksa kirjoitti: Tuskinpa ihan niin helposti. 80-luvun alussa silloiset punavihreät stalinistit pitivät kapitalismia syypäänä ympäristöongelmiin ja Neuvostoliiton suunnitelmataloutta hyvänä ratkaisuna siihen, ettei luontoa ylikuormiteta.
Jussi Jalonen kirjoitti:Oliko 1980-luvulla edes käytössä koko ilmaisua "punavihreys"? Minun käsitykseni on se, että vasemmistolaiset alkoivat käyttää sitä vasta joskus 1990-luvulla, ja silloin sen lanseerasivat nimenomaan ne SKDL:n aktiivijäsenet, jotka eivät olleet minkään sortin stalinisteja.
Riksa kirjoitti: Tauno Tiusanen ainakin puhuu punavihreistä 1980-luvun alun kontekstissa. Varmaan hieman anarkonistinen ilmaus, mutta varmasti jossain määrissä on tällainenkin suuntaus ollut, ainakin keskusteluissa.
Voisitko kertoa missä 1980-luvulla käytettiin termiä punavihreä stalinisti? Arvailuillasi ei ole kovin paljoa merkitystä ilman täsmällisempää viitettä. Vaikuttaa todellakin hyvin anakronistiselta käsitykseltä.

Riksa
Viestit: 37
Liittynyt: 14.01.13 04:57

Re: Jukka Tarkan Karhun kainalossa

Entiset taistolaiset äänestivät Anna Kontulan 2004 valmistuneen kyselytutkimuksen mukaan usein vihreitä (45 % vastaajista).

Lähde:
Anna Kontula: Taistolaisuus puberteettikapinasta takinkääntöön. Historiallinen aikakauskirja, 2004, 102. vsk, nro 2, s. 233–243.

Ei ole ollenkaan kaukaa haettua siis, että nykyisessäkin punavihreydessä on henkistä taistolaista perinnettä. Tiusanen siitä ankaraan sävyyn puhuikin. Liike alkoi kehittyä jo 80-luvun alussa, mutta silloin vielä kehtasi kutsua itseään kommunistiksikin. Nykyään se ei ole muodissa.

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Jukka Tarkan Karhun kainalossa

Kysymys oli siitä käytettiinkö 1980-luvulla kyseistä termiä vai eikö käytetty. Tähän on hyvin helppo vastata osoittamalla jokin lähde tai viite tutkimukseen jossa näin todetaan. Muuten arvailusi ovat anakronistisia.

Jussi Jalonen
Viestit: 902
Liittynyt: 29.05.07 11:18
Paikkakunta: Pyynikki

Re: Jukka Tarkan Karhun kainalossa

Riksa kirjoitti: Tauno Tiusanen ainakin puhuu punavihreistä 1980-luvun alun kontekstissa. Varmaan hieman anarkonistinen ilmaus, mutta varmasti jossain määrissä on tällainenkin suuntaus ollut, ainakin keskusteluissa.
Oliko Tiusanen käyttänyt tätä käsitettä siis senaikaisissa kirjoituksissaan? Vai jälkikäteen?

Minä muistan kuulleeni ensi kerran "punavihreä"-sanan Ben Zyskowiczin jutellessa "punavihreästä jakopolitiikasta" joskus 1990-luvun alussa, ja silloin hän tarkoitti vasemmistopuolueiden ja Keskustan yhteistyötä. Toisaalta viime presidentinvaalien aikaan esiteltiin ehdokkaiden vanhoja vaalijulisteita, ja Arhinmäki oli ilmeisestikin käyttänyt "punavihreä"-nimitystä itsestään samoihin aikoihin. Muistan myös Claes Anderssonin pyrkineen esittelemään Vasemmistoliiton "punavihreänä" puolueena, mikä tietysti ärsytti silloista änkyräsiipeä.

Taistolaiset eivät olleet käsittääkseni järin tunnettuja ympäristöhenkisyydestään tai kiinnostuksestaan ympäristöasioihin. Miksipäs olisivatkaan, koska idässä oli kaikissa savupiipuissa jo muutenkin ne edistykselliset punaiset suodattimet. "Punavihreä stalinismi" kuulostaa sikälikin hassulta.

Riksa kirjoitti: Entiset taistolaiset äänestivät Anna Kontulan 2004 valmistuneen kyselytutkimuksen mukaan usein vihreitä (45 % vastaajista). Ei ole ollenkaan kaukaa haettua siis, että nykyisessäkin punavihreydessä on henkistä taistolaista perinnettä.
Tuota, eivät vihreät ole minkään sortin punavihreä puolue. Eduskuntaryhmästä kutakuinkin ainoa, joka on osoittanut mitään mielenkiintoa yhteistyöhön jonkun muun puolueen kuin Kokoomuksen kanssa on Outi Alanko-Kahiluoto. Mikäli ne entiset taistolaiset tosiaan nykyisiä vihreitä äänestävät, niin se osoittaa vain pyrkimyksestä haudata oma menneisyys ja lopullisesta porvarillistumisesta.

Punavihreä puolue on tässä maassa Vasemmistoliitto, ja siellä tipahtivat viimeiset taistolaiset eduskuntaryhmästä pois viime vaaleissa. Vanhat SKDL:n aikaiset jakolinjat eivät ole nekään kokonaan hävinneet, ja mainitsemaasi Kontulaakin jotkut puolueen sisällä toimivat kutsuvat "uusvähemmistöläiseksi".

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”