Vallankumous Suomessa 95 vuotta sitten

[Olavi Lehto]

TV-sarja ”Täällä Pohjantähden alla” on nyt käsitellyt sotaa edeltävät osuudet. Tämä on 1xA4:n tiivistelmä sotaa edeltävästä vuodesta. Pääasiallisena lähteenä on Mikko Uolan: ”Seinää vasten vain”.

Vallankumoukselliset levottomuudet kehittyivät Venäjällä talvella 1917 siihen pisteeseen, että keisari luopui vallasta 15.3.1917. Tämä oli vallankumouksen ensimmäinen vaihe, jossa vallan otti väliaikainen hallitus. Levottomuudet saivat entistä rajumman käänteen varsinkin armeijan keskuudessa. Heti seuraavina päivinä mm. Helsingissä talvehtivan laivaston matruusit nousivat kapinaan upseereitaan vastaan, joita ammuttiin kymmenittäin Helsingin kaduille ja meren jäälle.

Tähän aikaan Suomen työväestön edustajilla (SDP) oli eduskunnassa ehdoton enemmistö ja nopeita uudistuksia alettiin toteuttaa parlamentaarista tietä. Kansankokoukset alkoivat kuitenkin vaatia mm. tsaarin ajan virkamiehiä erotettavaksi. Painostus kasvoi kevään kuluessa ja entiset poliisit useilla paikkakunnilla syrjäytettiin ja korvattiin työväen järjestyskunnilla eli miliiseillä. Käytännössä järjestysvoima oli siirtymässä hallituksen (eli senaatin) alaisuudesta työväenjärjestöille. Porvarit olivatkin huolissaan laillisuuden säilymisestä.

Seuraavina kuukaisina työväen asenteet radikalisoituivat ja ”suora toiminta” sai enenevästi kannatusta. Uhkavaatimuksia esitettiin sekä työnantajille että hallitukselle. Toukokuussa syntyi lakkoja maataloudessa, jossa työväki vaati mm. 8-tunnin työaikaa. Syntyi myös väkivaltaisuuksia, kun jopa isäntiä yritettiin poistaa omilta toukopelloiltaan syyttäen heitä lakkorikkureiksi.

Kunnallishallinnon uudistus oli hallituksessa vireillä, mutta työväestön vallankumouksellinen kärsimättömyys vaati välittömiä muutoksia ja kaupungeissa järjestettiin lakkoja ja väkivaltaisuuksia virkamiesten vaihtamiseksi työväen edustajiin. Venäläistä sotaväkeä osallistui näihin levottomuuksiin. Sotilaiden kuri oli koko ajan löystynyt ja niiden mielivalta kasvoi siviilejä kohtaan, joka ilmeni mm. varasteluna ja ryöstelynä. Tästä syystä alettiin perustaa turvakaarteja eli suojeluskuntia, joihin aluksi osallistui myös työväkeä. Työväen johto ja lehdistö alkoivat kuitenkin nopeasti nähdä suojeluskunnat uhkana vallankumouksen toteutukselle. Niinpä päätettiin perustaa työväen järjestyskaarteja eli punakaarteja vallankumouksen tavoitteiden turvaamiseksi.

Syksystä alkaen pyrkivät sekä suojeluskunnat että punakaartit hankkimaan aseistusta. Marraskuussa tapahtui Venäjällä toinen vallankumous, jossa bolsevikit ottivat vallan. Tämä antoi kannatusta ja intoa tehdä Suomessakin väkivaltainen vallankaappaus. SDP:n johto kuitenkin epäröi. SDP ja ammattijärjestöt (SAJ) yrittivät kontrolloida tilannetta ja perustivat vallankumouksellisen keskusneuvoston, joka antoi eduskunnalle ”Me vaadimme” uhkavaatimuksen. Kun lokakuussa valittu uusi eduskunta ei vaatimuksiin suostunut, aloitti SAJ yleislakon 13.11. Tätä poliittista painostuslakkoa määrättiin miliisin rinnalla valvomaan punakaartit, jotka saivat valtuudet takavarikoida elintarvikevarastoja, suorittaa kotitarkastuksia aseiden löytämiseksi sekä ”pidättää työväelle vihamieliset henkilöt”.

Viikon kestäneen lakon aikana syntyi useita yhteenottoja, joissa kuoli 19 henkilöä. Lakon jälkeen Suomi ei enään rauhoittunut vaikka se sai itsenäisyydenkin. Kumpikin osapuoli aseistautui kiivaasti. Eduskunnan ja hallituksen arvovalta oli hiipunut ja SDP:n ote punakaarteista lipsui. Hallitus julisti 25.1. suojeluskunnat hallituksen joukoiksi. Tämä oli punakaarteille avoin sodan julistus - ”senaatti oli tunnustanut lahtarikaartit omiksi kätyreikseen”. Vallankumous julistettiin virallisesti aloitetuksi 26.1. ja punakaartit mobilisoitiin.

Muutaman kahakoinnin jälkeen Etelä-Suomen suojeluskuntalaiset piiloutuivat, siirtyivät pohjoiseen, vangittiin tai teloitettiin. Oltiin siirtymässä avoimen sisällissodan vaiheeseen, jossa olivat vastakkain punaiset ja valkoiset. Vallankumoushallinto ja punakaartin ylin johto olivat jyrkästi kieltäneet väkivallan siviiliväestöä kohtaan, mutta kaarteissa oli runsaasti väkivaltaista, rikollista ja edesvastuutonta ainesta.

Kapungeista lähteneet ”lentävät kolonnat” terrorisoivat maakunnissa ja auttoivat paikallisia maksamaan vanhoja kalavelkoja. Valtansa aikana punaiset tappoivat yli tuhat siviiliä, eniten talonpoikia ja sivistyneistöä. Lehdissä kerrottiin myös useista julmista kidutuksista. Kun nämä tiedot levisivät valkoisten puolelle, siitä seurasi ankara koston kierre punaisten hävittyä sodan.

[skrjabin]

On aina mukava nähdä ettei täysin yksipuolinen historiantulkinta ole maassamme unohtunut.

[Niitä sun näitä]

Kapungeista lähteneet ”lentävät kolonnat” terrorisoivat maakunnissa ja auttoivat paikallisia maksamaan vanhoja kalavelkoja.

Mitähän velkaa tämä Finne peri tai maksoi? Tuskin sentään kalasta oli kyse...

"Lentävä komendantti" Kemistä suoritti "kielenhuoltoa" ainakin parissa eri kaupungissa!

viewtopic.php?f=10&t=4636&p=24117&hilit ... aja#p24117

Marko Tikka: Kenttäoikeudet. Välittömät rankaisutoimet Suomen sisällissodassa 1918. Bibliotheca historica 90. SKS, Helsinki 2004. 471 s

Gustaf Adof Finne "kyseenalaisine urotöineen" mainitaan sivuilla 42, 117-118, 192, 202-204, 209-210, 259, 267.

Finne oli komendanttina ensin Tampereella 3 viikkoa ja sitten Viipurissa 3 viikkoa. (Ja jälki oli mitä oli, lat.huom.) s. 202)

"Finnen rooli sisällissodan rankaisutoimien organisoinnissa on kiistaton ja huomattava..." s. 203

[Olavi Lehto]

Tarkennuksena, että sekä mainittu lähdeteos, että kirjoitukseni pyrkii käsittelemään sotaa edeltävän vuoden tapahtumia ja sotaan johtaneita syitä, joihin seikkoihin toivoisin kommentteja. Toivoisin että sodan tapahtumat ja varsinkin sen jälkipyykki ei kytkeytyisi tähän keskusteluun.

[Niitä sun näitä]

Tarkennuksena, että sekä mainittu lähdeteos, että kirjoitukseni pyrkii käsittelemään sotaa edeltävän vuoden tapahtumia ja sotaan johtaneita syitä, joihin seikkoihin toivoisin kommentteja. Toivoisin että sodan tapahtumat ja varsinkin sen jälkipyykki ei kytkeytyisi tähän keskusteluun.

Seurataankos sitten kirjaa vain sivulle 210 saakka, eli taisteluiden alkuun saakka?

Kirjassa kyllä käsitellaan ryssävihaa melkoisen paljon, mutta sen käsitteleminen taitaa olla voittajille, tai joidenkin peräti "valkoisiksi lahtareiksi" nimittämille, paljon ikävämpi aihe käsitellä kuin suomalaisten ammmuskelu kostoksi sodan aikana ja sen jälkeenkin.

Yllättävä havaintoni on, ettei Uolan kirjan henkilöhakemisto tunne kyseistä "Kemin Finniä" eli Finneä.

Sen verran loikkaan, että otan Tuompon määritelmän Suomessa olleista vihollisista mukaan sivulta 223:

"Jääkärikapteenina Saksasta helmikuussa kotimaahan palannut V. E. Tuompo totesi saman asian yhdestä vihollisesta toisin sanoin. Hänen mukaansa jääkäreitä vastassa oli "ainoastaan yksi vihollinen: -ryssä. Se oli vihollinen, jota vastaan jo ennenkin oltiin ase kädessä taisteltu. Erotus oli vain siinä, että Suomessa taisteltiin ryssiä vastaan, jotka puhuivat suomenkieltä."

Uola Mikko "Seinää vasten vain!" Poliittiset väkivallan motiivit Suomessa 1917-1918
otava, 1998, 320 s., 1. painos

[Emma-Liisa]

Tarkennuksena, että sekä mainittu lähdeteos, että kirjoitukseni pyrkii käsittelemään sotaa edeltävän vuoden tapahtumia ja sotaan johtaneita syitä, joihin seikkoihin toivoisin kommentteja. Toivoisin että sodan tapahtumat ja varsinkin sen jälkipyykki ei kytkeytyisi tähän keskusteluun.

Selostuksestasi puuttuu joitakin keskeisiä asioita: valtalaki ja eduskunnan hajottaminen ja vaalitappion aiheuttama pettymys sekä Venäjän vallankumouksen aiheuttama sotatarviketilausten loppuminen ja viljan tuonnin loppuminen. Samaan aikaan kun odotukset muutoksista nousivat korkealle, niin reaalinen tilanne (työttömyys ja elintarvikepula ja hintojen nousu) huononi - tyypillinen vallankumoustilanne siis.

[Emma-Liisa]

Vallankumoushallinto ja punakaartin ylin johto olivat jyrkästi kieltäneet väkivallan siviiliväestöä kohtaan, mutta kaarteissa oli runsaasti väkivaltaista, rikollista ja edesvastuutonta ainesta. Kapungeista lähteneet ”lentävät kolonnat” terrorisoivat maakunnissa ja auttoivat paikallisia maksamaan vanhoja kalavelkoja. Valtansa aikana punaiset tappoivat yli tuhat siviiliä, eniten talonpoikia ja sivistyneistöä.

Eiköhän tämä ole aika vanhakantainen ja aika naiivi tulkinta. Tikka toteaa Terrorin ajassa, ettei sisällissotaa voi voittaa ilman terroria, mm. koska sillä pidetään selusta rauhallisena.

Samaten Korjus toteaa teoksessaan Hamina 1918, että tappoihin syyllistyneet punaiset olivat tavallisia perheenisiä, joilla oli "puhdas papinkirja". Uhritkaan eivät olleet keitä tahanssa, vaan esim. punaisia aktiivisesti vastustaneita.

PS. Tällä nyt en tietenkään puolusta terroria, mutta vallitsevissa oloissa silä(kin) oli syynsä.

[Emma-Liisa]

Jatkoa: aikalaiset luonnollisesti olivat kauhuissaan, kun eivät olleet mitään tällaista kokeneet, eikä omaisten kärsimyksiä tietenkään sovi vähätellä.

Paavo Haavikko antaa kuitenkin roamanissaan Yksityisiä asioita minäkertojan todeta: "- - niillä on lehdessä vaikka kuinka monta kehotusta, että pitäisi jokaisen tulla virkaansa, mutta ne eivät pakota, se on paha merkki - eivät uskalla. Mutta kun valkoisilla sitten on oikeus puolellaan niin he eivät kyllä vain puhu vaan käyttävät sitä ja siksi on parasta pysyä sivussa."

Pitänee lisätä: ei Leninkään tyytynyt vain kehottamaan, vaan heti oli uhkaamassa ampumisella, panttivankien ottamisella tms. Joten kyllä suomalaiset olivat aika amatöörejä.

[Olavi Lehto]

Kiitos Emma-Liisa hyvistä kommenteista!
Paljon olisin muutakin halunnut kirjoitukseeni liittää, mutta päätin kooksi 1xA4.
Siltä aikakaudelta: Suomen vallankumousta(yritystä) ei olisi tapahtunut, jos olisimme olleet Euroopan länsi-laidalla eli yritys oli Venäjä-inspiroiti/yllytetty.

Eräs oma oivallukseni asian sivusta: Jos bolsevikit eivät olisi tunnustanut Suomen itsenäisyyttä, saksalaiset eivät olisi tänne tulleet keväällä 1918 (joka ei olisi tosin lopputulokseen mitään vaikuttanut?)

[skrjabin]

Suomen vallankumousta(yritystä) ei olisi tapahtunut, jos olisimme olleet Euroopan länsi-laidalla eli yritys oli Venäjä-inspiroiti/yllytetty.

No eipä se sijainti estänyt vallankumouksia tai niiden yrityksiä esim. Italiassa tai Saksassakaan noihin aikoihin.

[Olavi Lehto]

Venäjän vaikutus vallankumouksen syntyyn: Venäjän tapahtumien innostava esimerkki, sieltä vierailleet agitaattorit mm. Kollontai, vallankumouksellisiin liittynyt ja niille tukeaan luvannut sotaväki täällä, Leninin lupaama ja myös toimittama junanlasti aseita.

[Emma-Liisa]

Suomen vallankumousta(yritystä) ei olisi tapahtunut, jos olisimme olleet Euroopan länsi-laidalla eli yritys oli Venäjä-inspiroiti/yllytetty.

No eipä se sijainti estänyt vallankumouksia tai niiden yrityksiä esim. Italiassa tai Saksassakaan noihin aikoihin.

Saksassa vaikutti sodan häviäminen. Voinee siis sanoa, että yhteinen kehys oli sodan häviäminen, imperiumien hajaantuminen ja väkivaltakoneiston murtuminen.

Ruotsissakin taisi olla lakkoja 1917 jms., mutta ne tukahdutettiin.

[jsn]

Saksassa vaikutti sodan häviäminen. Voinee siis sanoa, että yhteinen kehys oli sodan häviäminen, imperiumien hajaantuminen ja väkivaltakoneiston murtuminen.

Kaikki johtui viime kädessä raskaasta ja kuluttavasta sodasta, joka aiheutti kaikkialla taloudellisia ongelmia. Sama uhka kosketti myös läntisiä liittoutuneita ja niiden imperiumeja. Vuonna 1917 Ranska oli kalliiksi tulleiden hyökkäysyritysten epäonnistuttua lähes lamaannustilassa, armeija kapinoi ja jouduttiin teloittamaan lukuisa joukko omia sotilaita, mikä on yksi Ranskan historian kipupisteitä.

[Niitä sun näitä]

Vuonna 1917 Ranska oli kalliiksi tulleiden hyökkäysyritysten epäonnistuttua lähes lamaannustilassa, armeija kapinoi ja jouduttiin teloittamaan lukuisa joukko omia sotilaita, mikä on yksi Ranskan historian kipupisteitä.

Ohi aihepiirin kysynkin: Mistä löytyisi lähde väittämälle, että Ranskassa tuhottiin kokonainen kapinoiva rykmentti oman tykistön tulella / keskityksellä? (Siis 1. MS:ssa)

[Olavi Lehto]

Vallankumous ja punaterrori:
Suomen vallankumouksen tavoitteet olivat jalot ja ylevät. Luonnonvarat ja tuotantovälineet siirretään kansan yhteiseen omistukseen, jolloin köyhyys ja eriarvoisuus poistuvat. Vallankumouksen periaatteisiin ei kuulunut siviilien terrorisoiminen vaan se oli nimenomaisesti kielletty.
Esim. Jaakko Paavolaisen kirjassa ”Punainen terrori” kerrotaan osassa ”Punaisten toimintaa murhien estämiseksi” (s.283) kuinka vallankumouksen siviili- ja sotilashallinto antoivat useita tiukkoja määräyksiä/julistuksia/päiväkäskyjä joissa kiellettiin mm. ryöstöt, väkivalta ja yksityiskostot. ”Ainekset jotka ovat valmiit rosvouksiin, ryöstöihin ja murhiin on viipymättä poistettava riveistämme vallankumouksen verivihollisina”. Moneen kertaan kiellettiin, että lahtarien raakalaismaisia tekoja ei saanut lähteä kostamaan. Näitä käskyjä sateli todella runsaasti koska niiden rikkomisista tihkui koko ajan tietoja. Mainittu tutkija pitää vallankumouksen johdon pyrkimyksia aitoina, mutta resurssit olivat minimaaliset, joilla valvoa tilannetta ja tutkia ilmenneitä rikoksia.

Pohdiskelu: Pitäisikö siis punaterrori katsoa kokonaan vallankumouksesta erilliseksi ja siihen kuulumattomaksi ilmiöksi? Rinnakkain eteni siis kolme asiaa: vallankumous, sisällissota ja rikollinen punaterrori?