Ensimmäiset keskitysleirit Euroopassa

[Jussi Jalonen]

Viime aikoina on Yleisradion vihjailu siitä, että merkittävä osa suomalaista kulttuuria olisikin ruotsalaisten keksintöä, herättänyt tiettyä närää tälläkin palstalla. Kaikeksi onneksi on Kansan Uutiset muistuttanut, että suomalaiset -- tai tarkemmin sanoen siis maamme porvaristo -- olivat edelläkävijöitä Euroopassa ainakin joissain asioissa. Vasemmiston Vanhojen Toverien puheenjohtaja Pekka Hynönen mainitsee, että vuonna 1918 "valkoiset perustivat Euroopan ensimmäiset keskitysleirit".

Mikäli nyt jätettäisiin huomiotta se omituinen näkemys, että keskitysleiri muuttuu merkittäväksi ilmiöksi vasta kun moinen laitos rakennetaan Eurooppaan -- Kuuban, eteläisen Afrikan tai Turkin keskitysleireillä siis ei ole niin väliksi -- niin väite ei edelleenkään pidä paikkaansa. Itä-Euroopan tutkimusta harrastavana mieleeni tulee näin suorilta käsin ukrainalaisten kohtaloksi koitunut Itävalta-Unkarin hallinnoima Thalerhofin keskitysleiri.

Nobelisti Ivo Andrić oli puolestaan vangittuna Dobojn keskitysleirille, jonne säilöttiin jugoslaavi-aktivisteja. Länsirintamalla näemmä saksalaiset perustivat niin ikään keskitysleirejä internoiduille ranskalaisille ja belgialaisille siviileille.

Puheen henki on ollut muutenkin se, että Suomen sisällissota oli taatusti ainutlaatuinen, ja mikäs siinä, kyllähän se tavallaan olikin -- kyse oli eräästä ensimmäisestä suursodan provosoimasta sisällissodasta. Korostettakoon myös, että Hynösen puhe on kiinnostava eikä yhtään hullumpi mainitessaan Maalaisliiton ja SDP:n yhteistyömahdollisuuksistta sisällissodan kynnyksellä. Keskitysleirien kohdalla on kuitenkin pakko nostaa vaivihkaa kulmiaan.

[jsn]

Ehkä unohduksen syynä on puhdas tietämättömyys? Sinänsä puhe henkii eräänlaista sovinnollisuutta eikä mässäile katkeruudella ja hirmuteoilla.

Keskitys- tai internointileirit kuuluvat oleellisesti teollisen ja totaalisen sodankäynnin aikaan, mutta ensimmäisiä esikuvia väestöjen internoimisesta taitaa löytyä jo vanhalta ajalta. Myös joukkokarkottamiset ovat käytännössä vaatineet samantapaista organisointia, kuten Espanjan moriskot tai juutalaiset. Alan 1900-luvun osaamisen Euroopan valtiot sitten keräsivät Euroopan ulkopuolella. Silti Suomen 1918 vankileirit olivat maan väkilukuun nähden todella suuria, mikä minusta tekee niistä ainutlaatuisia.

[Emma-Liisa]

Korostettakoon myös, että Hynösen puhe on kiinnostava eikä yhtään hullumpi mainitessaan Maalaisliiton ja SDP:n yhteistyömahdollisuuksistta sisällissodan kynnyksellä.

Juu, tämä on mielenkiintoista. Vasemmistoliitossa on tultu SDP:n tulkintalinjoille?

[Jaakko Anttila]

Helsingin punakaarti ja Pietarin suomalainen punakaarti aloittivat Suomen kansalaissodan Leninin käskystä. Jukka Rahja lastasi Pietarissa Leninin käskystä suuren asejunan, jonka Suomeen kuljettamilla aseilla Helsingin punakaarti ja Pietarin suomalainen punakaarti aloittivat Suomen kansalaissodan.

Lenin lähetti Suomeen luotettavia bolshevikkijoukkoja taistelemaan Suomen punaisten puolella Suomen kansalaissodassa. Eversti Svestnikov ja muut bolshevikkiupseerit johtivat Suomen punaisten sotatoimia ja Karjalan rintamalla bolshevikkien ja Suomen punaisten yhteisiä sotatoimia johdettiin Pietarista.

Suomen punaisia syytettiin valtiorikoksesta. Suomen punaiset koottiin vankileireille odottamaan valtiorikosoikeudenkäyntiä. Suuri kuolleisuus vankileireillä johtui koko Suomen ankarasta elintarvikepulasta, huonosta hygieniasta ja ensimmäisestä pandemiasta: tappavasta espanjantaudista.

Suomen punaiset tuomittiin valtiorikoksesta eri pituisiin vankeusrangaistuksiin. Punaiset vangit armahdettiin nopeassa tahdissa ja vain piintyneimmät kommunistit, joiden tavoitteena oli Neuvosto-Suomi ja sen liittyminen Maailman neuvostotasavaltojen liittoon, suljettiin Tammisaaren pakkolaitokseen.

[Niitä sun näitä]

Korostettakoon myös, että Hynösen puhe on kiinnostava eikä yhtään hullumpi mainitessaan Maalaisliiton ja SDP:n yhteistyömahdollisuuksistta sisällissodan kynnyksellä. Keskitysleirien kohdalla on kuitenkin pakko nostaa vaivihkaa kulmiaan.

Maalaisliiton perustaja Santeri Alkio tuntuu olleen kovinkin intomielinen mies monessa asiassa.

Martti Ahdin kirjassa, Ryssänvihassa, kerrotaan Santeri Alkiosta sellaisia asioita mitä hänestä ei yleisesti tiedetä. E. E. Kaila sai kiihotettua Alkion hyvin ankaraksi ryssänupseerien vihaajaksi, oikein nro 1, ja Alkio saikin paljon "aikaan" sillä saralla. Alkio taisikin olla aika radikaali 1918 tapahtumien aikaan.

Martti Ahti: Ryssänvihassa Elmo Kaila. Aktivistin, asevoimien harmaan eminenssin ja Akateemisen Karjala-Seuran johtajan elämäkerta 1988-1935. WSOY, Porvoo 1999. 554 s.

Oliko tämä oman aikansa Maalaisliittolaisuutta äärimilleen vietynä? Santeri Alkion kannatti Pietarin hävitystä maan tasalle! Santeri Alkion, kepulaisuuden pyhän isän, mielestä tuo "aasialaisen kupan ja venäläisen mädätyksen haiseva pesä" oli hävitettävä maan tasalle!

Martti Ahti: Salaliiton ääriviivat, sivu 131. Lähteenä tuossa Ahdin väitöskirjassa näyttää olevan Alkion päiväkirja 10.3.1919.


Vielä joku sana Elmo E. Kailasta (Kekkosen käyttämää nimeä mukaillen "oikea Kaila") ja Santeri Alkiosta. Maalaisliiton perustajasta Santeri Alkiosta löytyy lisätietoja Aulis J. Alasen kirjoittamasta Alkion elämänkertakirjasta, missä kerrotaan millainen "Suur-Suomi -mies" Alkio tuolloin olikaan. Hän halusi "kaikki Väinölän lapset" yhteen riippumatta missä raja kulki.

Alkio ajoi Itä-Karjalan vapauttamista ja Suomeen liittämistä. Sitä hän ajoi itsenäisyytemme alusta lähtien pitäen sitä peräti Suomelle elinkysymyksenä. >> Suomi ei ole kokonainen ennenkuin tämä osa heimoamme kuuluu kanssamme saman rajan sisään>>, hän sanoi. Tässä Alkion sanotaan olleen aivan samalla linjalla kuin Mannerheim miekavalassaan." (Sivu 554-555 luvun Alkio ja Interventio alusta muutama lause.)

Erikoista on Santeri Alkio -kirjan Alkusanat - osassa oleva Alasen maininta runsaista lähteistä ja maininta Alkion frangmentaarisista päiväkirjoista, erityisesti niiden 1917-22 käsittävää osan mainiten. Hän mainitsee vielä erikseen valtionarkistossa olevat mikrofilmit kyseisiltä vuosilta, mutta ei mielestäni kerro muuten käyttäneensä koko päiväkirja-aineistoa.

Oliko sittenkin niin, ettei Alasellekaan annettu alkuperäisiä päiväkirjoja käytettäväksi Alkion elämänkerran tekoa varten?

Alanen Aulis J. Santeri Alkio
WSOY, 1976, 748 s.,1. painos


---

Loka-Laitisen näkemys Alkiosta:

Santeri Alkio oli myymässä suomalaisia punavankeja orjiksi Saksaan kalikaivoksille 1918

http://blogit.iltalehti.fi/aarno-laitin ... iankurssi/

"Kun maassa oli lähes 100 000 punavankia, se oli valtava huolto-ongelma. Kokoomus ja maalaisliitto keksivät sellaisenkin hankkeen, että myydään vankeja orjiksi Saksaan kalikaivoksille. Erityisen innokas orjakauppias oli maalaisliiton johtaja Santeri Alkio."

---

[Jussi Jalonen]

Alkio taisikin olla aika radikaali 1918 tapahtumien aikaan.

Tietysti. Alkio oleskeli Helsingissä kaupungin valtauksen aikana ja oli riemuissaan saksalaisten marssiessa kaupunkiin. Taistelujen aikana hän oli ilahtunut kun Paasitorni oli saanut täysosuman, koska mainitussa talossa olivat Jumalansa hylänneet maanpetturit punoneet Saatanan juonia, tai jotain sinne päin. Hopun tuoreessa teoksessakin oli tämä episodi mainittu.

Vielä joku sana Elmo E. Kailasta (Kekkosen käyttämää nimeä mukaillen "oikea Kaila") ja Santeri Alkiosta. Maalaisliiton perustajasta Santeri Alkiosta löytyy lisätietoja Aulis J. Alasen kirjoittamasta Alkion elämänkertakirjasta, missä kerrotaan millainen "Suur-Suomi -mies" Alkio tuolloin olikaan. Hän halusi "kaikki Väinölän lapset" yhteen riippumatta missä raja kulki. Alkio ajoi Itä-Karjalan vapauttamista ja Suomeen liittämistä.

Totta kai. Aunuksessakin olisi voitu toteuttaa Lex Kallio, ja uusista itäkarjalaisista pientilallisista olisi saatu Maalaisliitolle taatusti luotettavia äänestäjiä. Petroskoissa olisi pidetty hilpeitä tupailtoja.

Tässä Alkion sanotaan olleen aivan samalla linjalla kuin Mannerheim miekavalassaan." (Sivu 554-555 luvun Alkio ja Interventio alusta muutama lause.)

No ei oikeastaan, koska Mannerheim edellytti tuossa vaiheessa hyökkäystä Pietariin ja yhteistyötä valkoisten venäläisten kanssa, ja sitä taas Alkio vastusti. Hän ei muutenkaan pitänyt Mannerheimista, ja kovan linjan aitosuomalaisena epäili vanhaa ruotsinkielistä tsaarin armeijan kenraalia.

[historioija]

Eikös eräistä viesteistä edellä hengikin selvä puoluepoliittinen asenne? Huomaamme tässäkin, kuinka vaikeaa historian tarkastelu on, kun meillä kaikilla on erivärisiä laseja, joiden läpi katsomme. Pitäisi vain olla rohkeutta tehdä omat lähtökohtansa selviksi sekä itselleen ja että muille, kun ryhtyy koskettelemaan tietynlaisia asioita.
Olemmehan tosiaan havainneet, että esimerkiksi juuri Santeri Alkiosta voi esiintyä hyvin erilaisia käsityksiä. Siispä pitäisi tutkijan jo esipuheessa tai keskustelussa ilmoittaa, että en pidä miehestä enkä hänen puolueestaan - tai päinvastoin - joten lukekaapa päätelmiäni siinä valossa.
Toisin sanoen minulla ei ole paljon luottamusta siihen, että historiantutkijat yleisesti ottaen pystyisivät tai edes kovin vahvasti välittäisivät päästä erityiseen objektiivisuuteen. Perusteita tälle skeptisyydelle ilmenee jatkuvasti.

[Jussi Jalonen]

Eikös eräistä viesteistä edellä hengikin selvä puoluepoliittinen asenne?

Kerro ihmeessä, mistä viesteistä.

Siispä pitäisi tutkijan jo esipuheessa tai keskustelussa ilmoittaa, että en pidä miehestä enkä hänen puolueestaan - tai päinvastoin - joten lukekaapa päätelmiäni siinä valossa.

Ohessa jälkikäteinen esipuhe: ukko kuoli 45 vuotta ennen syntymääni, eikä minulla ole järin suuria tuntemuksia miehen elämänuran suhteen vaikka lompsassani sattumalta Kepun jäsenkirja onkin. Lukekaapa päätelmiäni siinä valossa.

[historioija]

Eikös eräistä viesteistä edellä hengikin selvä puoluepoliittinen asenne?

Kerro ihmeessä, mistä viesteistä.

Siispä pitäisi tutkijan jo esipuheessa tai keskustelussa ilmoittaa, että en pidä miehestä enkä hänen puolueestaan - tai päinvastoin - joten lukekaapa päätelmiäni siinä valossa.

Ohessa jälkikäteinen esipuhe: ukko kuoli 45 vuotta ennen syntymääni, eikä minulla ole järin suuria tuntemuksia miehen elämänuran suhteen vaikka lompsassani sattumalta Kepun jäsenkirja onkin. Lukekaapa päätelmiäni siinä valossa.

Tosin tässä viittaat Alkion näkemyksiin mielestäni turhan vapaasti - "sinne päin" - mitä voi halutessaan pitää jopa pahansuopuutena: "Alkio oleskeli Helsingissä kaupungin valtauksen aikana ja oli riemuissaan saksalaisten marssiessa kaupunkiin. Taistelujen aikana hän oli ilahtunut kun Paasitorni oli saanut täysosuman, koska mainitussa talossa olivat Jumalansa hylänneet maanpetturit punoneet Saatanan juonia, tai jotain sinne päin."
Hoppuhan lainaa Alkion alkuperäisiä mietteitä teoksensa sivulla 325.
Ja onkohan aihetta alleviivata Alkion riemastusta, sillä ilmiöhän kuuluu olleen noissa porvarillisissa piireissä ainakin vapautumisen ensihuumassa yleinen? - Mutta eihän tässä vielä olla tutkimuksia tekemässäkään.

Varmaan olen monen mielestä liian herkkä, mutta varsinaisesti minua arvelutti nimimerkin Niitä sun näitä laskettelu: "Oliko tämä oman aikansa Maalaisliittolaisuutta äärimilleen vietynä? Santeri Alkion kannatti Pietarin hävitystä maan tasalle! Santeri Alkion, kepulaisuuden pyhän isän, mielestä tuo "aasialaisen kupan ja venäläisen mädätyksen haiseva pesä" oli hävitettävä maan tasalle!"
Siitäpä näemme, millaista se maalaisliittolaisuus/kepulaisuus oli ja on! Tosiasiassa tuo vaihe historiassamme oli yleensäkin perin epänormaalia aikaa, johon ei kannata enää vedota, kuten ei muihinkaan kriisiaikoihin.

[Jussi Jalonen]

Tosin tässä viittaat Alkion näkemyksiin mielestäni turhan vapaasti - "sinne päin" - mitä voi halutessaan pitää jopa pahansuopuutena.

Tässä kaikkea jaksa tai viitsi aina verkkokeskusteluissa ennakkotarkistaa pelkän poliittisen korrektiuden nimissä.

Varmaan olen monen mielestä liian herkkä, mutta varsinaisesti minua arvelutti nimimerkin Niitä sun näitä laskettelu.

Nimimerkin aiemman historian huomioiden otaksuin, että hän itse asiassa piti noita kuvailemiaan asioita tosi hienoina juttuina, mutta saatoin tietysti erehtyä.

[Emma-Liisa]

Ja onkohan aihetta alleviivata Alkion riemastusta, sillä ilmiöhän kuuluu olleen noissa porvarillisissa piireissä ainakin vapautumisen ensihuumassa yleinen?

Eihän se että jokin suhtautuminen on yleinen ole mikään syy vaieta siitä. Ilmeisesti koet Alkion suhttautumisen jotenkin kiusallisena?

[historioija]

Ja onkohan aihetta alleviivata Alkion riemastusta, sillä ilmiöhän kuuluu olleen noissa porvarillisissa piireissä ainakin vapautumisen ensihuumassa yleinen?

Eihän se että jokin suhtautuminen on yleinen ole mikään syy vaieta siitä. Ilmeisesti koet Alkion suhttautumisen jotenkin kiusallisena?

Jos suhtautuminen on yleistä, niin ketään ei voi joukosta erottaa erikseen osoiteltavaksi. On puhuttava vain yleisesti. Tietysti joukossa voi olla suunnannäyttäjiä.

Alkion ajattelusta muuten saanee parhaan kuvan tuoreesta kolmiosaisesta Santeri Alkion päiväkirjat -teoksesta. Antaa se ajankuvaa yleisemminkin. On luonnollista, että nimenomaan sotatapahtumista aikalaisten tietämys oli vähäistä ja harhaista, mutta olihan tiedonkulku tuolloin muutenkin heikkoa, mikä heijastui mielipiteisiinkin ja ajatteluun yleensä. Poliittinen kärjistyneisyys (ja tietysti omana aikanaan sensuuri) vääristi pahasti ensisijaisen tiedonlähteen sanomalehdistön tiedonvälitystä.

[Emma-Liisa]

Ja onkohan aihetta alleviivata Alkion riemastusta, sillä ilmiöhän kuuluu olleen noissa porvarillisissa piireissä ainakin vapautumisen ensihuumassa yleinen?

Eihän se että jokin suhtautuminen on yleinen ole mikään syy vaieta siitä. Ilmeisesti koet Alkion suhttautumisen jotenkin kiusallisena?

Jos suhtautuminen on yleistä, niin ketään ei voi joukosta erottaa erikseen osoiteltavaksi. On puhuttava vain yleisesti. Tietysti joukossa voi olla suunnannäyttäjiä.

???

Jos puhutaan yksityisestä ihmisestä, siloin puhutaan hänestä eikä puhuta yleisesti.
Sitä paitsi se "yleinenkin" koostuu yksityisistä ihmisistä, ja heihin vaikuttavat suunannäyttäjät.

Se, miten porvarillisten lehtien ilmestyminen huhtikuusaas 1918 muutti tulkinnan tapahtumista, näkyy vuoden 1918 kohdalla selvästi esim. Elsa Eklundin (myöh. Enäjärvi, myöh. Enäjärvi-Haavio) päiväkirjassa Tyttö Pitkänsillan molemmin puolin.

[Niitä sun näitä]

Varmaan olen monen mielestä liian herkkä, mutta varsinaisesti minua arvelutti nimimerkin Niitä sun näitä laskettelu: "Oliko tämä oman aikansa Maalaisliittolaisuutta äärimilleen vietynä? Santeri Alkion kannatti Pietarin hävitystä maan tasalle! Santeri Alkion, kepulaisuuden pyhän isän, mielestä tuo "aasialaisen kupan ja venäläisen mädätyksen haiseva pesä" oli hävitettävä maan tasalle!".

Martti Ahti: Salaliiton ääriviivat -kirjasta jotakuinkin suora lainaus (sivulta 131) Santeri Alkion sanomaksi on laitettu: tuo "aasialaisen kupan ja venäläisen mädätyksen haiseva pesä" oli hävitettävä maan tasalle!

Kun kyseessä oli jo tuolloin miljoonakaupunki, niin melkoisen kovat oli suunnitelmat...

Martti Ahti: Salaliiton ääriviivat, sivu 131. Lähteenä tuossa Ahdin väitöskirjassa näyttää olevan Alkion päiväkirja 10.3.1919.

Siitäpä näemme, millaista se maalaisliittolaisuus/kepulaisuus oli ja on!

Sinä sen siis sanoit!

[historioija]

Martti Ahti: Salaliiton ääriviivat -kirjasta jotakuinkin suora lainaus (sivulta 131) Santeri Alkion sanomaksi on laitettu: tuo "aasialaisen kupan ja venäläisen mädätyksen haiseva pesä" oli hävitettävä maan tasalle!

Kun kyseessä oli jo tuolloin miljoonakaupunki, niin melkoisen kovat oli suunnitelmat...

Joka tapauksessa miljoonakaupunkeja on myöhemmin kohtalaisella menestyksellä yritetty - aika tai resurssit vain loppuivat aina kesken - enemmän tai vähemmän hyvien asioiden nimissä käytännössä hävittää maan tasalle (mm. Lontoo, sama Leningrad ja Berliini), joten Alkion yksityinen puuskahdus ei taida olla huutomerkin arvoinen... Hänestä ei ole tuhoajien oppi-isäksi, eikä häntä sovi muutenkaan yksin leimata.