Oeschin sotarikostuomio

[V Palvo]

Antti Kujalan Vankisurmat-kirja syntyi osana presidentin esityksestä valtioneuvoston päätöksellä 2004 perustettua tutkimusprojektia.
Onko Antti Kujalan kirja lopullinen ja virallinen totuus kenr.ltn Oeschistäkin?

Ei historiankirjoituksessa ole eikä voi olla mitään "lopullisia ja virallisia" totuuksia. On vain erilaisia tulkintoja, joista toisia pidetään luotettavampina kuin toisia. Antti Kujalan tutkimus Vankisurmat on kiistatta ammattimiehen työtä, enkä ole missään muualla nähnyt asetettavaksi sen luotettavuutta kyseenalaiseksi. Jos sellaista epäilee, olisi vähimmäisvaatimus, että yksilöi ne kohdat, joissa kirjoittaja on epäilijän mielestä käyttänyt lähteitään väärin tai tarkoituksenmukaisesti.

En ole sanonut Antti Kujalan käyttäneen lähteitään väärin tai tarkoitushakuisesti.
Mutta
mitkä ovat nuo lähdetiedot, Juha Vaittisen mukaan A.Kujalan "peruslähteenä ovat olleet korkeimman oikeuden pöytäkirjat ja tutkimusasiakirjat."
Juha Vaittisen arvostelu http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja- ... hp?id=1404 Antti Kujalan Vankisurmat-kirjasta.

Oikeudenkäynnit
aloitettiin sodan jälkeen ja Kujalan mukaan "Valvontakomissio valvoi oikeustutkintaa ja puuttui siihen yksittäistapauksissa."
Oikeudenkäynnit
aloitettiin NL:ssa jo tuolloin olevien sotavankien kertomusten ja suomalaisten ilmiantojen pohjalta ja perusteella.
Ja
"korkeimpaan oikeuteen 1945 - 1950 edenneitä sotarikosjuttuja oli noin 300."
Kuinkahan luotettavina "peruslähdetietoja" voi pitää?

A.Kujala kirj. myös "III AK:n alueella Suomussalmella eräässä sotavankikomppaniassa ammuttiin 25 sotavankia kolmessa erillisessä tapauksessa, joista pahin oli kapina- ja pakohankkeista ilmiannettujen vankien ampuminen lavastetussa pakoyrityksessä.
Tässä tapauksessa vastuullinen luutnatti pysytteli viranomaisten ulottumattomissa vuoteen 1949 asti, jolloin pystyi asettumaan eräälle pohjoissuomalaiselle paikkakunnalle ilman kiinnijäämisen pelkoa."
"Myös muutama muu sotarikoksista syytetty välttyi piileksimällä tuomion."
Onkohan
ilmiantoja ja neuvostosotavankien kertomuksia arkistoissa?

"ilman kiinnijäämisen pelkoa 1949" ja "muitakin syytettyjä välttyi" Syytös lienee tarkoittanut perätöntä ilmiantoa ja poliittiset olotkin olivat 1949 muuttuneet, eikä Suomessa enää ollut valvontakomissiota ja sen 15:sta alatoimistoa.

Joitakin Zhdanovin lista 1.:n vankejakin Miehikkälän leirillä kehotettiin "tunnustamaan" vapautuakseen, saivat tuomion ja samalla todettiin tuomittu aika jo kärsityn vankeudessa, jonka aikana syytteitä ei esitetty.

NK. sotasyyllisten tuomitsemiseksi oli laadittava taannehtiva laki ja se käsitti vain jatkosodan, Talvisodasta ei oikeudessa saanut puhua- missäköhän määrin välirauhan aikaisesta NL:n painostuksesta ja toimista?
Asekätkijöidenkin tuomitsemiseksi laadittiin taannehtiva laki.

Ylintä valtaahan käytti Zhdanovin valvontakomissio ja sen poistuttua Suomesta alkoivat lailliset olotkin ilmeisestikin palautua?

Veikko Palvo

[V Palvo]

Päivi Tapola, jonka isoisä oli Kustaa Tapola, kirjoittaa kirjassaan Kenraalien kirjeet : "Oeschiä syytettiin esimiesasemassa olevana 17 venäläisen sotavangin ampumistapauksesta vuoden 1941 hyäkkäysvaiheen aikana. Hänet tuomittiin epämääräisiin todistajanlausuntoihin nojaten 12 vuodeksi vankeuteen heinäkuussa 1946. Tuomio, joka perustui poliittiseen tarkoituksenmukaisuuteen, aleni kolmeen vuoteen Korkeimmassa oikeudessa helmikuussa 1948."

Voinee sanoa, että tässä melko lailla johdetaan lukijaa harhaan uskottelemalla, että kyseessä oli poliittinen oikeudenkäynti ja jättämällä mainitsematta mitä Päämajan toimeenpaneva tutkimus oli jo sodan aikana saanut selville Oeschin toiminnasta.

Kenr.ltn L. Oesch tuomittiin heinäkuussa 1946 epämääräisiin todistajalausuntoihin ( = ilmiannot ja Neuvostoliittoon palautettujen kertomukset ) nojaten Zhdanovin valvontakomission valvomassa poliittisessa oikeudenkäynnissä.
Ja Antti Kujalan Vankisurmat-kirjastakin käy selville tapahtumain kulku IV AK:ssa sodan aikana.

NL ei ollut allekirjoittanut http://www.historyonthenet.com/WW2/gene ... ention.htm Geneven 1929 yleissopimustakaan, eikä liittynyt siihen Suomen ehdotettua sitä NL:lle Punaisen Ristin välityksellä 1941 kesällä.
Juri Tepljakov
pohtii tässä http://www.ihr.org/jhr/v14/Teplyakov.html Geneven sopimuksen merkitystä otsikolla: Stalinin sota omia joukkojaan vastaan. Stalin sanoi: "ei ole neuvostoliittolaisia sotavankeja, sotilas taistelee kuolemaansa asti. On vain isänmaan pettureita."

Veikko Erkkilä on kirjoittanut kirjan Vaiettu sota neuvostopartisaanien iskuista suomalaiskyliin ja haastatellut mm. partisaanikomentaja Aleksandr Smirnovia, joka johti partisaani- iskua Lokan kylään raportoiden myöhemmin tuhonneensa 131 sotilasta, todellisuudessa surmattiin 21 siviiliä.
V.Erkkilä pohtii, http://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/Arki ... TA3898.HTM onko sotarikos rikos vasta sen jälkeen kun sen tekijä voitetaan.
Oeschkin
tuomittiin Zhdanovin komission valvomassa poliittisessa oikeudenkäynnissä ja tuomio oli ilmeisestikin annettu jo syytteeseen asetettaessa?
Halusikohan valvontakomissio tuomita kenraalin, jonka johdolla Kannaksella oli voitollisesti pysäytetty puna-armeijan suurhyökkäys?

Veikko Palvo

[VSuhonen]

Olen käynyt läpi Oeschin-Neron jutun oikeudenkäynnin asiakirjat, kuulustelut, puolustuskirjoitukset, syytteet ym. Sukulaisuussuhde E.Neroon (s.1916) ei noissa papereissa tule mitenkään esille. Olettaisi, että syyttäjä olisi tarttunut siihen, jos se olisi pitänyt paikkansa.

Neron vaimo oli nimeltään Irma, jonka kuulustelupöytäkirjat olen myös lukenut. Hän tapasi miehensä huhtikuussa 1942, kun oli tullut töihin Neron johtamaan sotavankitoimistoon. He menivät naimisiin elokuussa 1942. Silloin Nero oli jo siirretty pois tehtävistään.

Harry Vuorisen maininta Nerosta Oeschin vävynä on vuodenvaihteesta 1941-42. Oeschin tytär oli nimeltään Ann-Mari (s.1922). Periaatteessa Nerolla ja Oeschin tyttärellä on tietenkin voinut olla tuolloin suhde, joka on oikeuttanut vävypojan asemaan. Mitään näyttöä asiasta en ole kuitenkaan löytänyt.

[V Palvo]

Olen käynyt läpi Oeschin-Neron jutun oikeudenkäynnin asiakirjat, kuulustelut, puolustuskirjoitukset, syytteet ym. Sukulaisuussuhde E.Neroon (s.1916) ei noissa papereissa tule mitenkään esille. Olettaisi, että syyttäjä olisi tarttunut siihen, jos se olisi pitänyt paikkansa.

Kenraaliluutnantiksi Oesch korotettiin 1936 ja nimitettiin Yleisesikunnan päälliköksi. Ja
ylipäällikköpresidentti Mannerheim nimitti Oeschin jälleen YE-päälliköksi 6.10.1944.
Helge Seppälän mukaan Oesch kävi Tornissa Savonenkovin puheilla vain yhden kerran, everstit saivat käydä jatkossa ohjeita kuuntelemassa.
Oesch
nimitettiin Zhdanovin 3 div. suuruisiksi määrittämien maavoimien = 1. AK:n komentajaksi, esikunta oli Lahdessa.

"Maaliskuussa 1945 paljastuivat ensimmäiset asekätköt. Oesch oli omasta itsestäänkin huolissaan, sillä toukokuussa 1945 alkoi asekätkentäjutussa pidätysten vyöry."
"Zhdanov
jätti nootin ja hallituksen iltakoulu käsitteli asiaa 6.6.1945. Tuolloin Leino puhui:"

"Oulun läänissä on joka pitäjässä löydetty aseita. Aseiden kätkentä on johdettu päämajasta. Päämajan kokoonpanoon nähden olisi aikaansaatava ratkaisevia toimenpiteitä. Jäljet johtavat päämajaan."
"Oikeusministeri Urho Kekkonen totesi Leinon esityksen jälkeen, että Oesch on pantava syytteeseen."

Todettiinko ilmiannonkin ( varatuomari Pekkanen ) perusteella parhaimmaksi syyttää Oeschia sotarikoksesta?

"Tuomioistuimen pöytäkirjan mukaan kenr.ltn Oesch oli ollessaan 10.11.1941 tarkastamassa Kivennavan pitäjän Julkulan kylään sijoitettua L 21 sotavankikomppaniaa, suullisesti antanut sotavankien käsittelystä ohjeita......."

"Sotaylioikeuden tuomio 19.7.1946. Samassa oikeudenkäynnissä tuomittiin myös Oeschin pioneerikomentaja ev. Niilo Oinonen ja hänen alaisensa maj. Veli Suomio sekä eräitä muita Linnoitusosaston miehiä."

Miten oikeudenkäynnin tausta ja syytteen nostaminen mahdollisesti liittyi asekätkentäjuttuun, jota varten oli laadittava taannehtiva laki 24.1.1947?
http://prokarelia.net/fi/?x=lukkari
Oesch saatettiin tuomita sotaylioikeudessa.
Valvontatakomission asekätkentä-vaateiden tyynnyttämiseksi? Ja oliko tuo L 21 ollut ltn Neron 1941 johtama sotavankikomppania?

Veikko Palvo

[Emma-Liisa]

Veikko Palvo yrittää jatkuvasti tahallaan viedä keskustelua harhapoluille.

Ensinnäkin Nero ja Oesch alaisineen olisi pitänyt viedä oikeuteen jo sota-aikana, ja he saästyivät siltä vain samasta syystä kuin "myrkkyhoitaja". Rikoksiin syyllistyneitä on iljettävää rinnastaa sellaisiin jotka obat joutuneet aiheetta kärsimään.

Toiseksi "ilmiannot" olivat ainoa tapa, jolla sodan jälkeen saatiin asioita ylipäänsä tutkittua, joten paljon lienee jäänyt tutkimatta. Ilmianotojen sijasta pitäisi puhua valituksista, joiden asianmukainen käsittely jo sodan aikana olisi vähentänyt sodan jälkeen tutkittavia juttuja. Oeschin tapauksessa kyseessä oli Päämajan toimeksiannosta tehty tutkimuasiakirja, jonka hän itse oli käskenyt hävittää. Sen nimittäminen ilmiannoksi on selvää vääristelyä.

[V Palvo]

Veikko Palvo yrittää jatkuvasti tahallaan viedä keskustelua harhapoluille.

Emma-Liisan mielestä siis kenr.ltn Oeschin komentaja ylipäällikkö Mannerheim oli vastuussa ltn Neron tekemisistä vastuuketjussa ylimpänä ollessaan?


Helge Seppälä kirj. s. 178.: "Pääministeri Lipponen kertasi 12. päivänä syyskuuta 1996 jatkosodan päätöshetkiä sanoen:
´Kesällä 1944, suurimmassa taistelussa mitä Pohjoismaiden maaperällä on koskaan käyty, Suomi pysäytti puna-armeijan hyökkäyksen nykyiselle Suomen ja Venäjän rajalle. Minun isäni osallistui noihin taisteluihin, meidän isämme taistelivat noina vuosina ja pelastivat Suomen itsenäisyyden.` "

"Pääministeri Lipponen ei yksilöinyt muita kuin oman isänsä, eikä näyttänyt muutenkaan perehtyneen tosiasioihin, sillä puna-armeija pysäytettiin ennen nykyistä rajaa.
Lipponen ei muistanut, että esimerkiksi Sortavala ja Käkisalmi olivat lujasti suomalaisten käsissä kun aselepo solmittiin.
Pääministerillä olisi ollut loistava tilaisuus juuri tässä yhteydessä korostaa Suomen pelastajan, kenraaliluutnantti Oeschin ansioita hallitusvallan aikaisempien laiminlyöntien korjaamiseksi."

Valvontakomission Zhdanovin ja Savonenkovin toimet ja niiden seuraukset Suomelle ja suomalaisille eivät ansaitse ainakaan suomalaiselta taholta ´kiitosmainintoja´, Valvontakomission aika oli ´vaaran vuosia´.

Veikko Palvo

[Emma-Liisa]

Veikko Palvo yrittää jatkuvasti tahallaan viedä keskustelua harhapoluille.

Emma-Liisan mielestä siis kenr.ltn Oeschin komentaja ylipäällikkö Mannerheim oli vastuussa ltn Neron tekemisistä vastuuketjussa ylimpänä ollessaan?

Yrität vain jatkaa venkoilua.

Oesch kävi sotavankileirillä sen jälkeen kun Nero oli ampunut ensimmäiset sotavangit, ja sen sijaan että olisi pannut asiasta toimeen tutkimuksen. kiitti neroa kurinpidosta, josta nero sai käsityksen, että hän oli toiminut oikein.

Oeschin alaiset antoivat laittomia (sotaväen rikoslain vastaisia) käskyjä, vieläpä ilmaisten että niitä oli noudatettava, vaikka Päämaja käskisi toisin. On todennäköistä, että nuo käskyt annettiin Oeschin "hengessä", vaikkakin O. olisi halunnut, että ne annettaisiin vain suullisesti, ettei niistä jäisi henkiä. Käskyistä Nero sai jälleen käsityksen, että hän toimi oikein.

Kaiken päälle, asiasta tehtiin sodan aikana tutkimus Päämajan toimeksiannosta, eikä suinkaan Oeschin.

Helge Seppälä kirj. s. 178.: "Pääministeri Lipponen kertasi 12. päivänä syyskuuta 1996 jatkosodan päätöshetkiä sanoen:
´Kesällä 1944, suurimmassa taistelussa mitä Pohjoismaiden maaperällä on koskaan käyty, Suomi pysäytti puna-armeijan hyökkäyksen nykyiselle Suomen ja Venäjän rajalle. Minun isäni osallistui noihin taisteluihin, meidän isämme taistelivat noina vuosina ja pelastivat Suomen itsenäisyyden.` "

"Pääministeri Lipponen ei yksilöinyt muita kuin oman isänsä, eikä näyttänyt muutenkaan perehtyneen tosiasioihin, sillä puna-armeija pysäytettiin ennen nykyistä rajaa.
Lipponen ei muistanut, että esimerkiksi Sortavala ja Käkisalmi olivat lujasti suomalaisten käsissä kun aselepo solmittiin.
Pääministerillä olisi ollut loistava tilaisuus juuri tässä yhteydessä korostaa Suomen pelastajan, kenraaliluutnantti Oeschin ansioita hallitusvallan aikaisempien laiminlyöntien korjaamiseksi."

Kuten jo edellä on sanottu, tämä ei kuulu lainkaan asiaan.

Mutta kun kerran vetoat yhä uudelleen tähän, kysyn: oletko sitä mieltä, että tätä eteleäafrikkalaista paraolympiavoittajaa ei pitäisi tuomita, jos hän on syyllinen, koska paraolympiavoitto on niin tärkeä, että sen takia pitää sivuuttaa kaikki muu?

Valvontakomission Zhdanovin ja Savonenkovin toimet ja niiden seuraukset Suomelle ja suomalaisille eivät ansaitse ainakaan suomalaiselta taholta ´kiitosmainintoja´, Valvontakomission aika oli ´vaaran vuosia´.

Tässä ei ole kyse kiitoksesta eikä moitteesta, vaan silkasta objektiivisuudesta. Jonka pitäisi ainakin vuosikymmeniä sodan jälkeen olla mahdollista.

Mitä oikeutta on jauhaa vastapuolen rikoksia, jos ei ole valmis käsittelemään samalla tavalla oman puolen rikoksia?

[Albert Ravila]

Helge Seppälä kirj. s. 178.: "Pääministeri Lipponen kertasi 12. päivänä syyskuuta 1996 jatkosodan päätöshetkiä sanoen:
´Kesällä 1944, suurimmassa taistelussa mitä Pohjoismaiden maaperällä on koskaan käyty, Suomi pysäytti puna-armeijan hyökkäyksen nykyiselle Suomen ja Venäjän rajalle. Minun isäni osallistui noihin taisteluihin, meidän isämme taistelivat noina vuosina ja pelastivat Suomen itsenäisyyden.` "

"Pääministeri Lipponen ei yksilöinyt muita kuin oman isänsä, eikä näyttänyt muutenkaan perehtyneen tosiasioihin, sillä puna-armeija pysäytettiin ennen nykyistä rajaa.
Lipponen ei muistanut, että esimerkiksi Sortavala ja Käkisalmi olivat lujasti suomalaisten käsissä kun aselepo solmittiin.
Pääministerillä olisi ollut loistava tilaisuus juuri tässä yhteydessä korostaa Suomen pelastajan, kenraaliluutnantti Oeschin ansioita hallitusvallan aikaisempien laiminlyöntien korjaamiseksi."

Minäkään en oikein ymmärrä mitä tekemistä tällä asialla on Oeschin sotarikosasian kanssa. Veikko hyvä, todennäköisesti kaikki tätä keskustelua käyneet tietävät Oeschin ansiot Kannaksen joukkojen komentajana 1944. Samoin on jo käynyt selväksi, että mielestäsi Oesch pelasti Suomen 1944. Siksi toivoisinkin, ettet enää toisi tähän keskusteluun esim. lainauksia Seppälän usein mainitusta kirjasta. Sen sijaan voisit ehkä vastata seuraavaan kysymykseen: Ilmeisesti ajattelet niin, että Oeschin ansiot rintamakomentajana ovat niin suuret, että sotarikossyyte olisi tällä perusteella pitänyt jättää nostamatta? Ymmärsinkö oikein?

[Niitä sun näitä]

Helge Seppälä kirj. s. 178.: "Pääministeri Lipponen kertasi 12. päivänä syyskuuta 1996 jatkosodan päätöshetkiä sanoen:
´Kesällä 1944, suurimmassa taistelussa mitä Pohjoismaiden maaperällä on koskaan käyty, Suomi pysäytti puna-armeijan hyökkäyksen nykyiselle Suomen ja Venäjän rajalle. Minun isäni osallistui noihin taisteluihin, meidän isämme taistelivat noina vuosina ja pelastivat Suomen itsenäisyyden.` "

"Pääministeri Lipponen ei yksilöinyt muita kuin oman isänsä, eikä näyttänyt muutenkaan perehtyneen tosiasioihin, sillä puna-armeija pysäytettiin ennen nykyistä rajaa.
Lipponen ei muistanut, että esimerkiksi Sortavala ja Käkisalmi olivat lujasti suomalaisten käsissä kun aselepo solmittiin.
Pääministerillä olisi ollut loistava tilaisuus juuri tässä yhteydessä korostaa Suomen pelastajan, kenraaliluutnantti Oeschin ansioita hallitusvallan aikaisempien laiminlyöntien korjaamiseksi."

Taannoinen presidenttiehdokas, silloinen pääministeri, sotahistorian harrastajaksikin tunnustautunut, Paavo Lipponen näyttää olleen silloinkin täydellisen tietämätön, mikä rintamatilanne oli taisteluiden loputtua elokuun puolivälissä 1944!

Tunnettu sotahistorioitsija Helge Seppälä kirjoitti samaisessa kirjassa olleensa ITSE paikalla kuuntelemassa kyseisen puheen, jossa silloinen pääministeri "Lipposen uusi rajalinjaus esiteltiin!"

Jokainen voi kuvitella kuinka silloiset Suomen armeijan joukot, muistaakseni 15 divisioonaa ja 6 prikaatia, olisi riittänyt yli 300 km matkalle Vironlahdelta Ilomantsiin -linjalle, vieläpä vailla merkittäviä vesiesteitä. Toki Ilomantsista ylöspäinkin tarvittiin omat "pysäyttäjänsä", sillä Kannaksellahan oli 2/3 osaa Suomen silloisista joukoista. Toki nykyisen armeijamme tilanne olisi vielä monin verroin kehnompi, kun saksalaisetkaan enää vastaa yli puolen Suomen rajoista kuten 1944 kesällä.

Tästä voi jokainen päätellä, mikä on ollut puheen pitäjän tietämys siitä, kuinka taistelut 1944 eteni ja kuinka taistelut NL:n kanssa päättyi 1944!

Edes Talvisodassa ei sodan päätyttyä ollut tilanne tuollainen, saatika sitten 1944! Sota loppui Kannaksella 1940 ja 1944 suunnilleen VKT -asemiin eli Viipuri - Kuparsaari - Vuoksi - Taipale -linjalle. Talvisodassa toki oltiin jo Viipurin esikaupungeissa ja Viipurinlahdella NL:n joukot oli päässeet ylikin. Vasta välirauhan solmimisen jälkeen 19.9.1944 suomalaiset joukot alkoivat vetäytyä 1940 Moskovan pakkorauhan rajalle, EI ENNEN!

Suurimpana erona vuoden 1944 tilannetta verrattaessa 1940 taisteluiden lopputilanteeseen Kannaksella, oli siis Viipurin menetys 20.6.1944 ja että 1944 Viipurinlahdella vihollinen ei päässyt yli kuten Talvisodan lopussa 1940 keväällä.

KAIKKI maa-alueet tuon linjan länsipuolelta menetettiin ns. vihreän veran äärellä neuvotteluissa, niin Hankoniemi 1940 kuin Porkkalakin 1944 (ja toki kaikki muut maa-alueet tai saaret siihen päälle).

[skrjabin]

Taannoinen presidenttiehdokas, silloinen pääministeri, sotahistorian harrastajaksikin tunnustautunut, Paavo Lipponen näyttää olleen silloinkin täydellisen tietämätön, mikä rintamatilanne oli taisteluiden loputtua elokuun puolivälissä 1944!

Mitä sitten?

[Niitä sun näitä]

Mitä sitten?

Happamia sanoi kettu pihjalanmarjoista...

---

Eikö tule mieleen vaikkapa sotahistorian vääristely?

Onhan tuo jo melkoinen moka pääministeriltä, joka julkisuudessa esittäytyi sotahistorian harrastajaksi ja mainitsi mm. jossain haastattelussa Iisalon veljesten olleen enojaan... jne.

Toisekseen taannoisten sotilaspassinpolttajien taholtahan voi odottaa mitä vaan.

---
19.2.2013 Tarkensin kyseessä olleen nimenomaisesti sotilaspassin.

[Albert Ravila]

Mitä sitten?

Happamia sanoi kettu pihjalanmarjoista...

---

Eikö tule mieleen vaikkapa sotahistorian vääristely?

Onhan tuo jo melkoinen moka pääministeriltä, joka julkisuudessa esittäytyi sotahistorian harrastajaksi ja mainitsi mm. jossain haastattelussa Iisalon veljesten olleen enojaan... jne.

Toisekseen taannoisten passinpolttajien taholtahan voi odottaa mitä vaan.

Paavo "torjuntavoitto" Lipposen uho ja mokat sotahistorian alalla ovat tietty mielenkiintoisia juttuja, mutta Oeschin kanssa niillä ei välttämättä ole paljoakaan tekemistä.

[Emma-Liisa]

KAIKKI maa-alueet tuon linjan länsipuolelta menetettiin ns. vihreän veran äärellä neuvotteluissa, niin Hankoniemi 1940 kuin Porkkalakin 1944 (ja toki kaikki muut maa-alueet tai saaret siihen päälle).

Ne oli menetetty jo ENNEN vuoden 1944 taisteluja, kun USA ja Englanti olivat hyväksyneet NL:N rajat 22.6.1941.

Jospa nyt siirrymme niihin Oeschin tekoihin ja jotka tapahtuivat 1941.
Huomattakoon, että Kujala ei suinkaan vähättele sitä, miten vaikeaa oli vähillä vartijoilla selviytyä suuresta vankimäärästä, vaan myöntää, että näille oli alusta lähtien tehtävä selväksi, kuka oli käskijä. (Sotaväen rikoslaki kuitenkin antoi aivan riittävät välineet kurinpitoon. Tosin Suomen lain sallima ruumillinen kuritus oli ristiridassa kansainväliseten sopimusten kanssa, joten siitäkin olsii saattanut tulla sodan jälkeen seurauksia.)

Edeleen Kujala korostaa vartijoiden tilannetajun merkitystä. Se joka tulkitsi tilanteen oikein (esim. osasi erottaa todellisen kapinaan lievemmistä tilanteista), myös osasi käyttää tilanteeseen sopivia keinoja.

Kaiken muun lisäksi Oeschin ja hänen alaistensa linja, jonka taustalla oli Kujalan mukaan voitonvarma hybris ja kostonhalu talvisodasta, osoittaa, mikä oli ainakin eräiden upseerien mielentila hyökkäysvaiheen aikana 1941 - ja siitä voi tehdä päätelmiä, millaisessa yhteiskunnassa Suur-Suomessa olisi eletty. Ilmeistä on, että juuri tämä halutaan painaa unhoon siirtämällä puhe vuoteen 1944.

[Niitä sun näitä]

Toiseksi "ilmiannot" olivat ainoa tapa, jolla sodan jälkeen saatiin asioita ylipäänsä tutkittua, joten paljon lienee jäänyt tutkimatta. Ilmianotojen sijasta pitäisi puhua valituksista

Tuolla käkilogiikallasi mainitsemiasi "valituksia" käytettiin paljon myöskin täysin syyttömien ihmisten kiusaamiseen viranomaistutkimuksilla, jotka kestivät monesti jopa vuodesta toiseen ilman mitään kiirettä. Osa mainitsemasi "valituksen" kohteeksi joutuneista joutui vankiloihin jopa vuosiksi. Eiköhän Lista 1:n vangeista monet olleet juuri mainitsemiasi "valitusten" uhreja.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Lista_1:n_vangit

[Niitä sun näitä]

Ne oli menetetty jo ENNEN vuoden 1944 taisteluja, kun USA ja Englanti olivat hyväksyneet NL:N rajat 22.6.1941.

Oliko juuri tuolloin 22.6.1941 joku erityinen NL:n tai Suomen rajojen tunnustamispäivä?

Minä muistan tuon kyseisen päivän ihan eri merkityksestä...