Oeschin sotarikostuomio

[skrjabin]

Entä tämä toinen tekijä, Tsernous V. N.? Mitenkähän hänet voisi ignoroida?

Tsernous V. N. - Rautkallio Hannu NKP ja Suomi - Keskuskomitean salaisia dokumentteja 1955-1968 Tammi, 1992, 164 s., 1. painos

Niin kuka tässä muu on mitään "ignoroinut" muuta kuin sinä joka sivuutit Hyvärisen kirjassa "asiantuntijana" toimineen Rautkallion roolin? Eikö nyt sitten mielestäsi kirjoittajien ja kirjojen taustoja saakaan mainita vai mitä oikeastaan ajat takaa; Kekkosen "kaunan" syyt pitää tuoda julki, muttei Rautkallion?

[Niitä sun näitä]

Jospa minäkin muutaman rivin Kekkosesta, kun hän näkyy tässä ketjussa nousevan oikeusmurhan kohteeksi joutuneen kenraalin pahaksihengeksi.
Kyllä pitäisi uskoa, kun kerran ihan kirjassa noin seisoo! Tiedetäänhän Kekkosesta paljon muutakin sellaista, mikä tukee hänestä tällä palstalla tehtyjä paljastuksia: yölliset veriset tappelut "loistohotellissa", innokas asiakkuus ministerien Meilahden-bordellissa, kauppaneuvos Kalle Kaiharin mahan auki vetäminen puukolla ym., ym. Kaikki tämä oli aikanaan selvällä suomella painettuna mm. "Sensaatio-Uutisissa", niin olen lukenut.

Eikö olekin hieno lainaus?

[Niitä sun näitä]

Niin kumpiin noi kuuluivatkaan? Unohdit muuten mainita että ko. kirjan teossa oli mukana myös Hannu Rautkallio, joten suhtautuisin kirjan väitteisiin kohtuullisin varauksin.

Pitipä ihan käydä kirjahyllyllä verestämässä muistia tuon aikoja sitten lukaisemani kirjan osalta. Aika suorasukaista kerrontaahan se onkin. Suuren Kekkoskirjakokoelmani kenties vauhdikkaimmasta päästä. Jopa Kekkosen syntymäkodin, Lepikon, "savupirtissä" on (s.17) savupiippu paikallaan ja näkyvillä... siis toisin kuin monissa Kekkoskirjoissa, joissa se esitetään pelkkänä vaaleana hattarana!



Hyvärisen kirjassa, Suomen mies, mainitaan kannessa ja sen alkusivuilla näin:

Pekka Hyvärinen
SUOMEN MIES
Urho Kekkosen elämä

Asiantuntija Hannu Rautkallio

---

Kirjassa Rautkallio mainitaan 3 kertaa, eli sivuilla 152, 197 ja 198

Sivulla 152 on mainintaan ns. kotiryssien keskusteluista Akulovin raportoimina Moskovaan. Rautkallion sanotaan kopioineen (1992 alk.) niitä Moskovan arkistoista sodanjälkeisistä ajoista aina 1966 vuoden loppuun saakka.
Sivuilla 197-198 käsitellään Golitsyn loikkausta länteen.

Kirjalähteissä on mainittu nimeltä 8 Hannu Rautkallion kirjaa.

Hyvärinen Pekka Suomen mies - Urho Kekkosen elämä
WSOY, 2000, 377 s., 1. painos

[V Palvo]

Jospa minäkin muutaman rivin Kekkosesta, kun hän näkyy tässä ketjussa nousevan oikeusmurhan kohteeksi joutuneen kenraalin pahaksihengeksi.

Urho Castrén oli 16.11.1944 perustamassa Suomen Lakimiesliittoa ollessaan viimeisiä päiviä pääministerinä ja oli Liiton hallituksen jäsen.
Urho C. oli syyskuussa 1944 antanut "Castrénin asetuksen" lakkautettavista järjestöistä ja lakkautti AKS:n ja IKL:n syyskuussa. Zhdanov vaati lokakuussa tarmokkaampia toimia ja 1946 mennessä lakkautettiin 3327 järjestöä.


Seuraavan hallituksen oikeusministeri Urho Kekkonen puhuikin 1945 eduskunnassa:
"Poliittiset oikeudenkäynnit ovat riippumattoman tuomioistuinlaitoksen kypsyyden osoitus ja minä pelkään, että meillä Suomessa ei tätä kypsyyskoetta ole aina jaksettu täyttää."
Oikeusministeri UKK esitti myöskin tyytymättömyytensä lieviin tuomioihin, joihin Oikeusministeriön oli ollut pakko puuttua ja puhui "Erittäin tunnetusta päiväkäskyasiasta........ehkäpä armeijakunnan komentajaan saakka."

Suomen Lakimiesliitto on nähty tarpeelliseksi perustaa 16.11.1944 Urho Castréninkin toimesta valvontakomission vaatimuksia ja niiden seurauksia vastustamaan?

Veikko Palvo

[MM]

Luin Oeschin-Neron sukulaissuhteen lähteeksi wikipediassa mainitun Harry Vuorisen Myrskyn silmässä -kirjan, mutta kovin vakuuttavaa todistetta se ei asiasta antanut.
Siinä kerrotaan kutakuinkin Kujalan kirjassakin mainitut tapaukset turvasäilöön otetun vangin silmin. Kuten mm. nimeltä mainittujen suomalaisvankien tarjoaminen miinanpolkijoiksi ja paleltuneiden venäläisvankien joukkoampuminen.

Jalkalassa 18.11. 1941- 8.2.1942 otsikoidussa kappaleessa s. 88. - 90. kerrotaan kenraaleiden Oeschin ja Pajarin vierailusta leirillä:
"Tässä on niitä ryömäläisiä, tuossa on pari ulkonakin.
.... Hän pysähtyi eteeni ja katsoi minuun: "Ryssän ystavä!" Samassa sain kovan iskun leukaani, huumaannuin hetkeksi ja hämmästyin kun valkean turkin alta näkyi kauluslaatta, jossa oli kenraalin leijona."

"Toinen kenraaleista, kenraali Oesch kuulusteli häntä, kääntyi sittet Kotirannan puoleen: "Miten tämä on käyttäytynyt?" "Niskoittelee ja kapinoi, herra kenraali, on varoitettu kaksi kertaa", vastasi Kotiranta. "Kolmatta kertaa ei tarvitse varoittaa", sanoi Oesch ja herrat poistuivat parakin ovesta.

Minua hakannut herra oli itse kuuluisa kenraali Pajari ..."

"Meitä pöyristytti näkemämme julmuus, josta aavistimme, mitä tulisimme näkemään vielä sen talven aikana. Teimme näin ensi kerran tuttavuutta luutnanatti Neron, äsken näkemämme kenraali Oeschin vävypojan kanssa. Hän kuului olevan tämän Jalkalan leirin komentaja."

[V Palvo]

Luin Oeschin-Neron sukulaissuhteen lähteeksi wikipediassa mainitun Harry Vuorisen Myrskyn silmässä -kirjan, mutta kovin vakuuttavaa todistetta se ei asiasta antanut.

Ryömäläiset oli sijoitettu Nikke Pärmin ErP 21:een sen rintamalle tullessa, Ryhmä Oinosen joukko-osastoon.
Harry Verner Vuorinen näyttäsi olleen niitä ryömäläisiä, jotka eivät hetimmiten loikanneet vihollisen puolelle ja siirrettiin ilmeisesti Lin.RP HK-A:n II lk:n työvelvolliseksi halkotöihin Koveroon, Aunuksen kaupungin liepeille. Koveron metsätyöleiri oli NL:n aikana ollut Gulag- sivuleiri ja ehkäpä siellä silloin oli syöty sammakoita ja käärmeitä, kuten ryömäläiset sodan jälkeen muistelivat nimittäen sitä keskitysleiriksi.
Keskitys-/Gulag-leirihän Kovero oli ollutkin NL-aikanaan.
Työleirille tuotiin lisääkin turvasäilövankeja.

Sodan
jälkeen Koveron "halkotyöläisistä" monet istuivat eduskunnassakin, Hautojärvi oli Liikkuvan poliisin päällkkö ja K.Kivilahti PunaValpon apulaispäälliköitä jne.
Harry Verner Vuorisen kirjoitukset lienevät poliittisesti tarkoitushakuisia ja tietolähteenä arvottomia?

Veikko Palvo

[MM]

Harry Verner Vuorisen kirjoitukset lienevät poliittisesti tarkoitushakuisia ja tietolähteenä arvottomia?

Veikko Palvo

Historiaahan se on turvasäiliövangin sotahistoriakin ja lukukokemuksena "olosuhteisiin nähten" aika tasapuolinen.

[Emma-Liisa]

Harry Verner Vuorisen kirjoitukset lienevät poliittisesti tarkoitushakuisia ja tietolähteenä arvottomia?

Siinä tapauksessa myös Gulag-muistelmat olisivat tarkoitukshakuisisa ja arvottomia.

Kyseiseen kirjaan tulee suhtautua kuten mihin tahansa muuhunkin kertovaan lähteeseen. Huomattakoon, että kyseessä ei ole mikään kuulopuhe vaan oma kokemus. Kujala on ottanut huomioon kaunan merkityksen, mutta löytänyt tapauksen, jossa Pajari käyttäytyi vastaavalla tavalla muualla.

Lisäksi, vaikka olisi kuinka eri mieltä ihmisen kanssa, jonkinlainen inhimillinen peruataso pitäisi kohtelussa olla. Muuten on turha inistä sodanjälkeistenvankien huonosta kohtelusta.

[Emma-Liisa]

Hesarin arvostelussa kerrotaan, että Vuorinen ryhtyi yhteistyöhön viranomaisten kanssa, mikä palkittiin vapautuksella. Kyseessä ei siis ole mikään mustavalkoinen tapaus:

http://www.hs.fi/arviot/Kirja/Koveri+ol ... 3063293787

[skrjabin]

Kyseiseen kirjaan tulee suhtautua kuten mihin tahansa muuhunkin kertovaan lähteeseen. Huomattakoon, että kyseessä ei ole mikään kuulopuhe vaan oma kokemus. Kujala on ottanut huomioon kaunan merkityksen, mutta löytänyt tapauksen, jossa Pajari käyttäytyi vastaavalla tavalla muualla.

Kannattanee muistaa myös ettei tuo ole mikään ainokainen leirivangin kertomus aiheesta, mm. Nestori Parkkari sekä Allan Asplund ovat kuvanneet oloja hyvin samaan tapaan. Se että joku haluaa nämä sivuuttaa täysin arvottomina kertoo vain ja ainoastaan omista ennakkoasenteista.

http://www.kansanuutiset.fi/kulttuuri/k ... ysleirilta

[nylander]

Se että joku haluaa nämä sivuuttaa täysin arvottomina kertoo vain ja ainoastaan omista ennakkoasenteista.

Nimenomaan, sekä lisäksi pahasta kyvyttömyydestä tai haluttomuudesta ymmärtää, että historian tarkastelussa perimmältään kuitenkin pitäisi olla kyse totuuden, olkoon sitten vaikka kuinka utuisen ja epämääräisen - ja toisinaan epämieluisankin, etsinnästä, ei vahvistuksen hakemisesta omille ideologisille katsomuksilleen.

[V Palvo]

Kyseiseen kirjaan tulee suhtautua kuten mihin tahansa muuhunkin kertovaan lähteeseen. Huomattakoon, että kyseessä ei ole mikään kuulopuhe vaan oma kokemus. Kujala on ottanut huomioon kaunan merkityksen, mutta löytänyt tapauksen, jossa Pajari käyttäytyi vastaavalla tavalla muualla.

Kannattanee muistaa myös ettei tuo ole mikään ainokainen leirivangin kertomus aiheesta, mm. Nestori Parkkari sekä Allan Asplund ovat kuvanneet oloja hyvin samaan tapaan. Se että joku haluaa nämä sivuuttaa täysin arvottomina kertoo vain ja ainoastaan omista ennakkoasenteista.

http://www.kansanuutiset.fi/kulttuuri/k ... ysleirilta

Ideologia vastaan ennakkoasenne vaiko ennakkoasenne ideologian puolesta, mitä ennakkoasennetta esille tuotu Kansan Uutiset mahtaa edustaa?

KU / Kulttuuriuutiset 12.2.2013 Harri-Ilmari Moilanen näyttää kirjoittavan otsikolla:
Sotavankileirit Suomessa.
"Sodanjohdon ja teollisuuden yhteys osoittautuu läheiseksi. Kolmen kärjen muodostavat
kenraali Rudolf Walden ( Yhtyneet Paperitehtaat ),
vuorineuvos Petter Forström ( "Kalkki-Petteri", Lohjan kalkkitehdas )
sekä
kenraaliluutnantti K.L.Oesch."

"Mukana kuvioissa ovat vahvasti myös sotavankitoimiston päällikkö Eljas Erkko
( Sanoma Oy )
sekä marsalkka Mannerheim."

Tulee mieleen lukemani Moskovan Tiltun sodanaikainen propagandahokeminen radiossa: Rytin, Tannerin ja Mannerheimin kopla............

Veikko Palvo

[skrjabin]

Ideologia vastaan ennekkoasenne vaiko ennakkoasenne ideologian puolesta, mitä ennakkoasennetta esilletuotu Kansan Uutiset mahtaa edustaa?

Et siis tiedä mikä lehti "esille tuotu" eli mainitusta kirjasta kertova Kansan Uutiset on? Suosittelen googlea (tai jotain muuta ideologiaasi soveltuvaa hakukonetta).

[Albert Ravila]

Suhtautumisessa Oeschin sotarikostuomioon on mielestäni nähtävissä piirteitä, jotka liittyvät sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin. Syytettynä ja tuomittuna on mies, joka Rytin ja kumppaneiden tavoin toimi isänmaan kohtalonvuosina vastuullisessa tehtävässä onnistuen useimpien mielestä hyvin. Sota kuitenkin hävittiin, ja sitten alkoivat uudet poliittiset tuulet puhaltaa. "Isänmaan parhaat pojat", Ryti ja Oesch joutuivat kärjille, ja tämä suututtaa monia suomalaisia vielä tänä päivänäkin. Monet todennäköisesti pitävät kummankin miehen tuomiota enemmän tai vähemmän suurena vääryytenä.

Rytin ja Oeschin tapauksia yhdistää se, että kumpikaan herroista tuskin olisi joutunut syytteeseen ja tuomituksi, jos jatkosota olisi päättynyt toisin. Rytin osalta asia on tietysti selvä; Neuvostoliitto ei olisi menestyksellisesti voinut vaatia sotasyyllisten rankaisemista, jos se olisi sodan hävinnyt. Sotarikostenkin osalta oikeus useimmiten seuraa voittajan miekkaa, eikä Oeschiä varmaankaan olisi käräjille haastettu, jos Suomi olisi sodan voittanut. Tässä suhteessa kummakin miehen kohtaloon ovat olleet vaikuttamassa poliittiset suhdanteet.

Eräässä suhteessa Rytin ja Oeschin tapaukset kuitenkin eroavat. Ryti tuomittiin rangaistukseen teosta, joka ei tekohetkellä ollut Suomen rikoslain mukaan rangaistava. Tuomio perustui Neuvostoliiton vaatimuksesta säädettyyn lakiin ja rikkoi sitten keskeistä oikeudellista periaatetta, taannehtivan lainsäädännön kieltoa. Tässä suhteessa Rytin tuomiota voidaan pitää poliittisena.

Oeschin osalta tilanne on kuitenkin toinen. Hänet tuomittiin teosta, joka jo sen tekohetkellä oli rangaistava. Tekeekö Oeschin teosta sitten vähemmän paheksuttavan se tosiasia, että Neuvostoliiton armeijassa vastaavin tekoihin syyllistyneet jäivät (todennäköisesti) tuomitsematta? Mielestäni ei tee. Olisi oikeudenkäytön näkökulmasta melko ongelmallista, jos syytetyt voisivat vedota siihen, että vapaina miehinä kulkee mahdollisesti toisia samanlaisiin rikoksiin syyllistyneitä henkilöitä. Ajatellaanpa niin, että Suomi olisi voittanut sodan. Sitten olisi paljastunut, että venäläinen kenraali oli antanut käskyjä, joiden seurauksena suomalaisia sotavankeja oli lainvastaisesti teloitettu. Puolustuksekseen kenraali vetoaisi siihen, että myös suomalaiset kenraalit ovat antaneet venäläisten vankien osalta samanlaiseen lopputulokseen johtaneita käskyjä. Miten Suomessa olisi suhtauduttu tällaiseen puolustukseen? Olisiko meille sopinut, että venäläinen kenraali jätetään tällä perusteella tuomitsematta?

Oeschin tuomiota paheksuvat ovat vedonneet myös siihen, että se perustuu ilmiantoihin. Tämän argumentin täytynee perustua siihen, että ilmiantoja pidetään poliittisesti motivoituneina valheina. Muussa tapauksessa kritiikissä ei oikein ole mieltä. Rikoksesta langetettua tuomiota ei nimittäin voi menestyksellisesti kritisoida sillä perusteella, että rikollinen teko on tullut tutkintaan ilmiannon kautta. Pitäisikö NN jättää tuomitsematta rattijuopumuksesta sen vuoksi, että poliisi sai hänet kiinni AA:n ilmiannon perusteella?

Asia muuttuu toiseksi, jos todistajat esitutkinnassa ja varsinkin oikeudenkäynnissä valehtelevat eli syyllistyvät väärään valaan (perätön lausuma tuomioistuimessa, RL 15:1). Oikeudenkäyttö perustuu luonnollisesti hyvin pitkälle siihen, että todistajat puhuvat totta. Oeschinkin tuomion suhteen täytyy siis lähteä siitä, että todistajat eivät ole puhuneet vastoin parempaa tietoaan. Eli jos Oeschin tuomiota väitetään vääräksi tai poliittiseksi sillä perusteella, että poliittisesti motivoituneet todistajat ovat oikeudenkäynnissä tietoisesti valehdelleet saadakseen "natsi-Oeschin" tuomituksi, pitäisi tätä epäilystä kyetä jotenkin perustelemaan. Itse en ole tutustunut Oeschiä koskevaan oikeudenkäyntiaineistoon enkä myöskään Kujalan selvitykseen asiasta. En siis osaa sanoa, onko Oeschin oikeudenkäynnissä ollut mitään siihen viittaavaa, että hänet olisi tuomittu valheelliseen todisteluun perustuen. En liioin tiedä sitä, onko näitä sodanjälkeisiä oikeudenkäyntejä lainkaan selvitetty oikeustieteellisestä näkökulmasta. Niin pätevä tutkija kuin Kujala onkin, niin hänellä ei välttämättä ole kykyä arvioida sotarikostuomioiden juriidillista puolta. Eikä se todennäköisesti ole ollut hänen tarkoituksensakaan.

Yhtä kaikki, Suomessa on varmasti paljon kansalaisia, joiden mielestä Oeschiä ja hänen kaltaisiaan ei olisi tullut syyttää eikä tuomita mistään, koska he yksinkertaisesti olivat niin hyviä miehiä. Isänmaan olisi tullut antaa anteeksi tehdyt rikokset, koska he tekivät niin suuria palveluksia isänmaalle. Näinkin voidaan tietysti ajatella, mutta tämän voisi sitten mielestäni nimenomaisesti lausua julki. Sikäli kun taas tuomioissa nähdään oikeudellisia ongelmia, olisi paikallaan selvästi yksilöidä mistä niissä on kyse.

[Emma-Liisa]

Ravilalta hyvä summeeraus.

Voisi lisätä vielä, että kun kirjoittaa elämäkertaa, niin ei riitä, että esittää asiat vain henkilön itsensä kannalta, silloin tuloksena on kiiltokuva. Sotarikosjuttu kertoo jotain olennaista Oeschin luonteesta. Kujala mainitsee hänen sotavankifobiansa, tilannetajun puutteensa (meni tapaamaan palautettavia heimopataljoonan jäseniä tajuamatta vaaraa) ja huumorin tajun puuteensa (Halstin kertomus, miten O. ei ymmärtänyt kun H. puhutteli sotilaitaan "intiaaneiksi", joiden pitäisi tervehtiä "kenraalisetää" sekä monien ylempien upseerien voitonriemuisen hybriksen yhtyneenä kostonhimoon. Tässä olisi sopivia lähtökohtia elämäkerran tekijälle.

Vertauksen vuoksi voi todeta, että Jussi Jalonen elämäkerrassaan Mannerheim-ristin ritarista Polónista Haavoitettu ritari, ei suinkaan vaiennut tämän tilapäisessä mielenhäiriössä suorittamasta raiskauksesta. Se oli yksityiselämän rikos, mutta silti se, suhtautuminen siihen ja selviytyminen siitä oli olennainen osa henkilön elämää ja asialla oli yleistäkin mielenkiintoa, koska tuo mielenhäiriö saattoi johtua sisällissodan traumoista.

En liioin tiedä sitä, onko näitä sodanjälkeisiä oikeudenkäyntejä lainkaan selvitetty oikeustieteellisestä näkökulmasta. Niin pätevä tutkija kuin Kujala onkin, niin hänellä ei välttämättä ole kykyä arvioida sotarikostuomioiden juriidillista puolta. Eikä se todennäköisesti ole ollut hänen tarkoituksensakaan.

Ei ole. Kujala pyrkii saamaan selville mitä tapahtui, ja historiantutkijallehan näyttö ei vaadi niin pitäviä todisteita kuin oikeudessa. Niinpä Kujala toteaa, että KKO:n teki oikein lieventäessään tuomiota juuri tuin näytön takia, mutta pitää itse todennäköisenä, että Oeschin alaiset suojelivat häntä, koska todistus muuttui alkuperäisestä Oeschille edullisempaan suuntaan. Siis jos jotkut puhuivat epätotta Päämajan kuulusteluissa, niin Kujalan mielestä juuri he. Toisaalta Kujala huomauttaa, että Nero yritti syyllisyyttä pois itselltään syyttämällä ylempiä upseereita.

Oschilla syytettynä ei tietenkään ollut velvollisuutta puhua oikeudessa totta. Mutta miten mahtaa olla, kun on syytettynä samassa jutussa? Pitääkö silloin puhua totta muista syytetyistä?