Oeschin sotarikostuomio

[Niitä sun näitä]

Yhden jutun mukaan Ehnrooth olisi Vuosalmella pistänyt konekiväärin asemiin omien asemien taakse ja sitten ilmoittaneen linjassa olleille miehille konekivääriä osoittaen, että tuolta pesee jos peräännytte. Tarinan todenperäisyydestä ei ole tietoa.

Liekkö totta vai tarua, mutta täällä kerrotaan näin:

Aake Jermo: Teräsmyrskyssä loppuun asti. Äyräpään-Vuosalmen suurtaistelu kesällä 1944, Otava 1980,

Sivulla 239 Vuoksen uimarit -luvussa kerrotaan erään uimariporukan tuoneen Vuoksen yli jopa konekiväärinsäkin (luultavasti lautalla tai veneellä tms.). Aamuyöllä Arimon paikalle hälyttämä Ehrnrooth määräsi kyseisen vettä valuvan porukan laittamaan konekiväärinsä komentokorsun eteen ja ampumaan kaikkia samasta suunnasta tulevia, ilman vaatteita olevia, vettä valuvia, tai ihan jopa vihollisiakin...

---

Kova tauti vaati toisaalta kovat lääkkeet, joten on aivan turhaa kuvitella Ehrnroothin leperrelleen vauhkoille karkureille, ja jopa useampikertaisille uimarimiehille, asemissa pysymisen tärkeydestä. Näinhän se monissa Ehrnroothista kertovissa kirjoissa monesti kerrotaan. Vain selvä uhka hengenlähdöstä tehosi, jos sekään.

[Albert Ravila]

22 sellaista JR 7:n sotilasta, jotka olivat karanneet tai paenneet kahdesti tai useammin

Luku on aika alhainen rykmentin vahvuuteen ja taisteluiden luonteeseen nähden. Sama koskee tietysti myös JR 47:aa.

Karkurilukujen suhteen täytyy muistaa, että kyse edellä oli kenttäoikeudessa tuomituista karkureista. Jukka Kulomaan mukaan 2.D:ssa (JR 7, JR 49 ja Er.P 12) oli kaikkiaan noin 1 000 karkuria. Yhtymän kenttäoikeudessa heistä tuomittiin noin 300, eli 30 %. Useampikertaisia karkureitakin on siten ollut enemmän. Rykmentin vahvuuden osalta taas on huomioitava, että karkuuruuden kannalta relevantti joukko on käytännössä vain jalkaväki. JR 7:n osalta ei minulla ole tietoja, mutta jotain voidaan varmasti päätellä 2.D:n vahvuudesta. Ko. divisioonan rivivahvuus 15.6.1944 oli 16 270 miestä. Heistä jalkaväkeen, josta karkurit lähes poikkeuksetta tulivat, kuului 10 145 miestä. Noin 37 % vahvuudesta oli siis muuta kuin jalkaväkeä.

[JariL]

Tarkoitin alhaisella luvulla kahdesti karanneiden määrää.

[Niitä sun näitä]

Onneksi tästäkin tapauksesta on tutkimuskirjallisuudessa ilmeisen objektiivinen selvitys Antti Kujalan tutkimuksessa Vankisurmat. Neuvostovankien laittomat ampumiset jatkosodassa (WSOY 2008), johon sisältyy lähes viisikymmentä painosivua pitkä luku "Kenraaliluutnantti Karl Lennart Oeschin ja luutnantti Eero Veikko Neron juttu".

Pitipä kaivaa kirja hyllystä ja vilkaista uudestaan aikanaan lukemaani juttua.

Kujalan kirjassa on sivuilla 166-218 luku "Kenraaliluutnantti Karl Lennart Oeschin ja luutnantti Eero Veikko Neron juttu". Kirjaa pikaisesti selattuani en huomannut sellaista mainintaa, että Nero olisi ollut Oesch:n vävy. Suorastaan odotin Jäämarssin Areenasta katsottuani, koska tuosta kytkystä mainitaan, mutta ei siitä tainnut olla mitään.

Antti Kujala Vankisurmat. Neuvostovankien laittomat ampumiset jatkosodassa (WSOY 2008)

Onkohan tämä Wikipediassa mainittu vävy -juttu aivan totta?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Eero_Nero

"Eero Veikko Nero oli suomalainen upseeri ja jatkosodan aikana sotavankileirin komentajana suorittamistaan murhista tuomittu sotarikollinen.

Nero, ammatiltaan rakennusmestari ja sotilasarvoltaan luutnantti, toimi IV armeijakunnassa Jalkalan sotavankileirin komentajana. Armeijakuntaa johti kenraaliluutnantti Lennart Oesch, Neron appi."

Lähteenä mainitaan Vuorinen 2008 s. 89:

"Teimme äsken tuttavuutta, luutnantti Neron, äsken näkemämme kenraali Oesch vävypojan kanssa"

Vuorinen, Harry: Myrskyn silmässä: poliittisen vangin päiväkirjat vuosilta 1941–1944. Like, 2006. ISBN 952-471-880-4.

---

Täällä hänestä annetaan melkoisen myönteinen kuva:

Kenraali K. L. Oesch muiden silmin

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/k ... edia=27323

Oliko Suomen merkittävimpiin sotilaallisiin johtajiin kuulunut K. L. Oesch (1892 - 1978)
sotakone vai upseeriksi naamioitunut kasvitieteilijä? Tästä otetaan selvää vuonna 1967 toimitetussa henkilökuvassa. Aikalaistensa mielipiteitä kommentoi itse Oesch.

Karl Lennart Oesch on tarkka, täsmällinen ja iskunkestävä. Hän on jyrkkä ja vaativa, mutta myös rehti ja oikeudenmukainen. Hänellä on luonnontieteilijän herkkä mieli ja silmä. Näitä ominaisuuksia ystävät ja työtoverit liittävät Oeschiin.

Luonnontieteiden ylioppilas K.L. Oesch sai sotilaskoulutuksensa suomalaisessa Jääkäripataljoonassa Saksassa (1915-1918) ja sotakorkeakoulussa Ranskassa (1923-1926).

Myöhemmin puolustusneuvoston jäsenenä ja Mannerheimin läheisenä avustajana Oesch oli keskeisesti vaikuttamassa Suomen puolustusvalmiuden suunnitteluun.

Talvi- ja jatkosodassa Oesch johti ratkaisevia operaatioita menestyksellisesti. Erityistä tunnustusta hän sai toimistaan sotapäällikönä Neuvostoliiton suurhyökkäyksen aikana kesäkuussa 1944.

Sodan päätyttyä ja liittoutuneiden valvontakomission aikana Oesch joutui syytteeseen sotarikoksista. Epämääräisten todistajanlausuntojen perusteella hän sai yli kahden vuoden vankeustuomion.

Myöhemmin Oesch keskittyi sotahistoriaan. Armeijakunnankomentaja, kenraaliluutnantti, jääkäri, Mannerheim-ristin ritari ja filosofian kunniatohtori tuli tunnetuksi sotahistoriaan erikoistuneena kirjoittajana ja luennoitsijana, jolle myös luonto merkitsi paljon.

Ohjelmassa K. L. Oesch muiden silmin kenraalia arvioivat puoliso Aitanga Oesch ja tytär Ann-Mari Oesch-Sahinniemi sekä professorit Olavi Meurman ja Harry Waris, kenraali K. A. Tapola ja eversti Valo Nihtilä. Kommentoijana on itse K.L. Oesch.

[Albert Ravila]

Tarkoitin alhaisella luvulla kahdesti karanneiden määrää.

Aivan. Minä puolestani tarkoitin sitä, että kahdesti karanneitakin on mitä ilmeisimmin on ollut enemmän, koska läheskään kaikkien karkureiden (siis kerran tai useammin karanneiden) asiaa ei käsitelty kenttäoikeuksissa.

Olipa JR 7:n kahdesti karanneiden absoluuttinen määrä mikä tahansa, ei se vielä kerro paljoakaan Ehrnroothin menettelytapojen tehokkuudesta. Siitä voitaisiin saada jonkinlainen aavistus vasta siten, että em. rykmentin useampikertalaisten määrää verrattaisiin muiden rykmenttien vastaaviin lukuihin.

[V Palvo]

Antti Kujala Vankisurmat. Neuvostovankien laittomat ampumiset jatkosodassa (WSOY 2008)

Onkohan tämä Wikipediassa mainittu vävy -juttu aivan totta?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Eero_Nero

Lähteenä mainitaan Vuorinen 2008 s. 89:

Vuorinen, Harry: Myrskyn silmässä: poliittisen vangin päiväkirjat vuosilta 1941–1944. Like, 2006. ISBN 952-471-880-4.

Wikin Nero näyttäisi lähteiltään ja viitteiltään perustuvan noihin kahteen kirjaan?
Antti Kujalan Vankisurmat syntyi 2008 osana valtioneuvoston 2004 päättämää tutkimusprojektia.
Harry Verner Vuorinen muistelee Koveron työleiriaikojaan 1941-1944.
Ja Harry Vuorista muistelee mm. Rauhanpuolustajien ja Maan ystävien Voima-lehdessä Salme Vuorinen ( os. Kokkonen ) , Rauhanpuolustajien ja SKP:n jäsen, ollut töissä Konela Oy:ssä. http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/Ke ... seksi/1528 myös tietolähteenä wikissä NL:ssa 1930-luv. opiskelleesta Harry Vuorisesta.
Wikin
tietoihin kannattaisi näköjään suhtautua lähdekriittisesti?

Veikko Palvo

[Niitä sun näitä]

Wikin
tietoihin kannattaisi näköjään suhtautua lähdekriittisesti?

Veikko Palvo

Juuri tuon takia sanoinkin näin epäilevästi. Minusta tuo vaikutti jo niin erikoiselta kytkyltä, että sen olisi luullut tulleen esiin jo muuallakin kuin Wikissä JOS se olisi totta. Wikistähän löytyy vaikka mitä ja "vastuu onkin lukijalla".

Onkohan tämä Wikipediassa mainittu vävy -juttu aivan totta?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Eero_Nero

---

Katselin Helge Seppälän kirjoittamaa Oesch -elämänkertaa (Karl Lennart Oesch Suomen pelastaja, Gummerus 1998 ) ja siinä kirjassa ei edes mainita Neroa nimeltä, ei ainakaan henkilöhakemiston perusteella. Tämä sotavankijuttu käsitellään muutamalla sivulla luvussa Kenraaliluutnanttina vankilaan, s. 190-193 ja Voi voitettuja s. 194-196.

Jossain on sanottu Seppälän kirjoittaneen hyvinkin "myötäsukaisen elämänkerran" suuresti ihailemastaan Oesch:sta, tuosta sota-aikaisesta esimiehestään. Aivan lähiesimies Oesch tuskin oli Seppälälle oli, mutta kenties Oesch sitä oli jollain tasolla ollessaan vaikkapa KaJoKe:n komentajana.

Seppälän kirjassa luetellaan nämä YLEn dokumentissa esiintyvät henkilöt nimeltä. Eräs heistä on Martti V. Terä, siis se mies, "joka luultavasti tiesi parhaiten."

Huvittava episodi sinällään, ettei YLEn Elävä arkisto ole vieläkään kyennyt nimeämään filmillä esiintyneitä henkilöitä, siis ei vieläpä useasta kyselystä huolimatta!

Kenraali K. L. Oesch muiden arvioimana

viewtopic.php?f=10&t=4413&p=23305

Tämä majuri Seppo Jylhän ja toimittaja Matti Mannilan tekemän dokumenttiohjelma on esitetty kesäkuun 4. 1967 TV 2:ssa nimellä "Eräs Leijonan osa Suomi -näytelmässä", jossa tekijät haastattelivat koko Oeschin perhettä sekä muun muassa Tapolaa, Nihtilää, everstiluutnantti Martti V. Terää, luutnantti Olavi Lekaa ja majuri Helge Seppälää." (s. 224)

[Jaakko Anttila]

"Millä lailla muka johtui kiireestä, että vankeja piti nimittää ryssiksi? Kyllähän syynä olivat omat asenteet, joiden mukaan venäläisillä ei ollut ihmisarvoa."

Vuoroin vieraissa käydään. Ryssät nimittivät suomalaisia tsuhniksi jo ennen Venäjän vallankumousta, koska Pietarissa oli suuri maärä suomalaisia palvelijoita ja palvelustyttöjä. Tsuhna on suomeksi "(mykkä ja) likainen sika". Tsuhnoilla ei ollut ihmisarvoa.

Vuoroin vieraissa käydään. Kominternin ja SKP:n propagandassa Suomen demarit olivat "sosialifasisteja" ja maalaisliittolaiset olivat "maalaisliittofasisteja".

Vuoroin vieraissa käydään. Suomen kansanhallituksen propagandan mukaan Suomen porvarit olivat "rasvaisia loiseläjiä", joilla ei ollut ihmisarvoa.

[V Palvo]

---

Katselin Helge Seppälän kirjoittamaa Oesch -elämänkertaa (Karl Lennart Oesch Suomen pelastaja, Gummerus 1998 ) ja siinä kirjassa ei edes mainita Neroa nimeltä, ei ainakaan henkilöhakemiston perusteella. Tämä sotavankijuttu käsitellään muutamalla sivulla luvussa Kenraaliluutnanttina vankilaan, s. 190-193 ja Voi voitettuja s. 194-196.

Helge Seppälä kirjoittaa kenr.ltn Oeschin saaneen 1. AK:n esikunnassaan Lahdessa 1945 kesällä varoituksen vangitsemisestaan asekätkennän paljastuttua.

Oesch on H.S.:n mukaan ollut tietoinen aiemmasta Stella Polariksesta ja asekätkennästä.
Oesch ei H.S.:n mukaan ole ollut "yhteistyökykyinen" valvontakomission suhteen ja käyneen Tornissa vain yhden kerran.

Ltn/kapt. E.V.Neroa Helge Seppälä ei Oeschin yhteydessä eikä muutoinkaan mainitse, lienee täysin erillinen asia ja missähän Harry Verner Vuorisen, Like 2006, poliittisen vangin muistelmissa mainittu "Neron Jalkalan sotavankileiri" on sijainnut? L.Westerlundin tutkimuksen leiriluettelosta sitä ei näyttäisi löytyvän. Ja Harry Verner Vuorisen poliittiset muistelmat 1941-1944 ovat Koveron työleiriltä halkotöistä.

Veikko Palvo

[Emma-Liisa]

Päivi Tapola, jonka isoisä oli Kustaa Tapola, kirjoittaa kirjassaan Kenraalien kirjeet : "Oeschiä syytettiin esimiesasemassa olevana 17 venäläisen sotavangin ampumistapauksesta vuoden 1941 hyäkkäysvaiheen aikana. Hänet tuomittiin epämääräisiin todistajanlausuntoihin nojaten 12 vuodeksi vankeuteen heinäkuussa 1946. Tuomio, joka perustui poliittiseen tarkoituksenmukaisuuteen, aleni kolmeen vuoteen Korkeimmassa oikeudessa helmikuussa 1948."

Voinee sanoa, että tässä melko lailla johdetaan lukijaa harhaan uskottelemalla, että kyseessä oli poliittinen oikeudenkäynti ja jättämällä mainitsematta mitä Päämajan toimeenpaneva tutkimus oli jo sodan aikana saanut selville Oeschin toiminnasta.

O:n vaimo oli kertonut Kustaa Tapolalle, että O. oli vankilassa ollut niin masentunut, että hän oli päättänyt myöntää kaiken mistä häntä syytettiin. Mutta kun Tapola oli rohkaissut häntä keskustelemalla yön jaloviinaa juoden (mukavat olot vankilassa!), O. ei seuraavana päivänä ollut entisellään ja "jaksoi puolustautua aiheettomia syytteitä vastaan".

Olisiko ryhdistäytysen syy pikemmin ollut kasvojen menettämisen pelosta kollegan/kollegoiden edessä?

Huomattakoon, että esim. Kustaa Tapola ylennettiin jalkaväenkenraaliksi eläkkeelle siirtymisensä jälkeen 1955. Kirjassa kerrotaankin että Oesch katkeroitui, kun ei saanut mielestään riittävää tunnustusta, mutta ei sitä ei tullut Paasikiveltäkään. (Airo haudattiin sotilaallisin kunnianosoituksin valtion kustannuksella 1987.)

Ilmeiesesti Oesch ei nähnyt itsessään mitään vikaa.

[nylander]

Päivi Tapola, jonka isoisä oli Kustaa Tapola, kirjoittaa kirjassaan Kenraalien kirjeet : "Oeschiä syytettiin esimiesasemassa olevana 17 venäläisen sotavangin ampumistapauksesta vuoden 1941 hyäkkäysvaiheen aikana. Hänet tuomittiin epämääräisiin todistajanlausuntoihin nojaten 12 vuodeksi vankeuteen heinäkuussa 1946. Tuomio, joka perustui poliittiseen tarkoituksenmukaisuuteen, aleni kolmeen vuoteen Korkeimmassa oikeudessa helmikuussa 1948."

Voinee sanoa, että tässä melko lailla johdetaan lukijaa harhaan uskottelemalla, että kyseessä oli poliittinen oikeudenkäynti ja jättämällä mainitsematta mitä Päämajan toimeenpaneva tutkimus oli jo sodan aikana saanut selville Oeschin toiminnasta.

Ihan sivuhuomautuksena voisi todeta, että erinäisiä vuosia sitten tulin lukeneeksi samaisen kirjoittajan laatiman elämäkerran Ajan paino isoisästään jalkaväenkenraali Kustaa Tapolasta. Mielestäni "harhaanjohdattelua" kirjassa esiintyi siinä määrin, että siitä jäi lukijalle todella tympeä jälkikuva. Yksinpä kesän 1941 tapahtumat haluttiin kuvata, jos oikein muistan, pelkästään Suomen "joutumisena" Neuvostoliiton uuden, provosoimattoman hyökkäyksen kohteeksi.

No, tällaiset kirjathan meillä ovat ehtymätön luonnonvara.

[JariL]

Voinee sanoa, että tässä melko lailla johdetaan lukijaa harhaan uskottelemalla, että kyseessä oli poliittinen oikeudenkäynti ja jättämällä mainitsematta mitä Päämajan toimeenpaneva tutkimus oli jo sodan aikana saanut selville Oeschin toiminnasta.

Oikeudenkäynnillä oli myös poliittinen motiivi. Neuvostoliiton tarkoituksena oli katkaista "militaristinen perinne" Suomessa ja tähän tarkoitukseen sotasyyllisyysoikeudenkäynnit yhdessä muiden toimenpiteiden kanssa sopivat hyvin. Oeschin tapauksessa rikosoikeudellinen tausta oli vahva mutta kyllä oikeuden käyminen sopi myös poliittisesti kuvioihin.

[Niitä sun näitä]

O:n vaimo oli kertonut Kustaa Tapolalle, että O. oli vankilassa ollut niin masentunut, että hän oli päättänyt myöntää kaiken mistä häntä syytettiin. Mutta kun Tapola oli rohkaissut häntä keskustelemalla yön jaloviinaa juoden (mukavat olot vankilassa!), O. ei seuraavana päivänä ollut entisellään ja "jaksoi puolustautua aiheettomia syytteitä vastaan".

Aika erikoinen siteeraus Tapolan Päivin kirjasta! Olisiko paremminkin huolimaton hutaisu, joka antaa kovin väärän kuvan tapahtuneesta vierailusta "vankilassa", joka ei edes ollut vankila.

Otin oman kirjani hyllystä ja tarkistin tuon juttusi. Kirjani onkin sattumoisin Päivi Tapolan 2.11.2007 kirjoittamalla omisteella eräälle Oesch:lle...

Tuohon lainaamassani tekstissäsi on parikin virhettä. Oesch EI tuolloin ollut vankilassa, vaan Päävartiossa, jonne Tapola saattoi siis melko helposti päästä visiitille, vaikka viinojen keralla.
Toisekseen Oesch näyttää olleen "tolpillaan" seuraavana päivänä, eikä siis näin:

"O. ei seuraavana päivänä ollut entisellään..."

Ajan paino -kirjassa sanotaan sivulla 239 mm. näin:

"Lennart Oesch:n istuessa pidätettynä päävartiossa, hänen puolisonsa Aitanga tuli Pohjoisrantaan tapaamaan Kustaa Tapolaa, koska oli hyvin huolissaan miehestään. Hän oli kertonut Lenin joutuvan seuraavana päivänä kuulusteluihin. Aitanga sanoi, että hänen miehensä oli henkisesti uupunut ja päättänyt myöntää kaiken, mistä häntä syytettiin.
Kustaa Tapola lähti illalla univormu päällä tapaamaan Lennart Oeschiä mukana taskussaan "puolikas jaloviinaa" (pieni pullo). Miehet olivat jutelleet yöllä putkassa pitkään. Lennart Oesch oli hyvin masentunut, ja Kustaa Tapola oli valanut häneen toiveikkuutta ja rohkeutta. Seuraavana päivänä Lennart Oesch oli taas entisellään ja jaksoi puolustautua aiheettomia syytteitä vastaan."

Tapola Päivi Ajan paino - Jalkaväenkenraali K.A. Tapolan elämä
Tammi, 2004, 368 s., 1.painos

[V Palvo]

No, tällaiset kirjathan meillä ovat ehtymätön luonnonvara.

Antti Kujalan Vankisurmat-kirja syntyi osana presidentin esityksestä valtioneuvoston päätöksellä 2004 perustettua tutkimusprojektia.
Onko Antti Kujalan kirja lopullinen ja virallinen totuus kenr.ltn Oeschistäkin?

Välirauhansopimuksen artiklojen johdosta perustettiin Puolustusministeriön yhteyteen 10.1944 sotavankileirien tutkimuskeskus.
Ja
Neuvostoliittoon palautettaville vangeille annettiin ( valvontakomission määräyksestä? ) mahdollisuus kertoa heihin kohdistuneista ja heidän tiedossaan olevista rikoksista ennen kuin heidät siirrettiin rajan yli.
Tiedotusvälineissä
suomalaisiakin kehotettiin tekemään ilmiantoja tai rikosilmoituksia neuvostosotavankeihin kohdistuneista rikoksista.

Valvontakomission kannaltahan vangiksi antautuneet olivat NL:n lakien ja NKVD-määräysten mukaan isänmaansa pettureita.
Eikä
NL ollut yhtynyt Haagin IV yleissopimukseen, eikä ollut vastannut Suomen 8.1941 Punaisen Ristin kautta esittämään ilmoitukseen noudattavansa Haagin IV yleissopimusta jos Neuvostoliittokin niin tekisi.

Päämaja kuitenkin antoi määräyksen noudattaa em. sopimusta.
Ja IV AK:n komentaja kenr.ltn Oesch antoi 27.9.1941 käskyn alaisuudessaan toimiville joukoille. Käskyn mukaan viholliselle riitti "kansainvälisiä lakeja noudattava", kaikki tunneseikat unohtava ja asiallinen kohtelu.

Juha Vaittisen arvostelu Antti Kujalan Vankisurmat-kirjasta: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja- ... hp?id=1404 xxx

NL:n lakien mukaan palautettavat sotavangit olivat isänmaansa NL:n pettureita, mutta valvontakomission poliittisiin tarkoituksiin Suomessa he soveltuivat.
Vankikertomusten
ja suomalaisilmiantajien kertomusten pohjalta käynnistettiin oikeustoimet.
Ja
Antti Kujalan kirjan peruslähteenä ovat olleet korkeimman oikeuden pöytäkirjat ja tutkimuspöytäkirjat. ( sodan jälkeen )
Ja
"Antti Kujala kuvaa oikeudenkäynnit käynnistäneitä ilmiantoja, joihin monesti liittyi poliittinen motiivi...........toisinaan radiossa pyydettiin tietyistä tapauksista tietäviä ilmoittautumaan syyttäjän todistajaksi."
Neuvostoliittoon
palautetuilta vangeilta oli valvontakomission toimesta kerätty "rikosilmoituksia" ja
kaipa turvasäilöstä vapautuneiden kommunistien lisäksi muitakin asioista tietäviä tai ainakin niistä kuulleita on löytynyt?

Veikko Palvo

[nylander]

Antti Kujalan Vankisurmat-kirja syntyi osana presidentin esityksestä valtioneuvoston päätöksellä 2004 perustettua tutkimusprojektia.
Onko Antti Kujalan kirja lopullinen ja virallinen totuus kenr.ltn Oeschistäkin?

Ei historiankirjoituksessa ole eikä voi olla mitään "lopullisia ja virallisia" totuuksia. On vain erilaisia tulkintoja, joista toisia pidetään luotettavampina kuin toisia. Antti Kujalan tutkimus Vankisurmat on kiistatta ammattimiehen työtä, enkä ole missään muualla nähnyt asetettavaksi sen luotettavuutta kyseenalaiseksi. Jos sellaista epäilee, olisi vähimmäisvaatimus, että yksilöi ne kohdat, joissa kirjoittaja on epäilijän mielestä käyttänyt lähteitään väärin tai tarkoituksenmukaisesti.