Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Oeschin sotarikostuomio

04.11.15 12:38

Veikko I Palvo kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:Jatkoa: mielestäni asian ydin ei ole se, että meidän pitäisi 2015 tuomita Oesch, vaan se, että enää ei pitäisi olla mitään syytä "isänmaallisuuden" nimissä lakaista sotarikoksia maton alle.
Valvontakomission voisi olettaa olleen ´ylin oikeusaste´ sodan jälkeisellä `laittomuuksien ajalla´, ja jos pykäliä ei millään pykälätekniikalla löytynyt Suomen laeista tulkittaviksi, niin säädettiin taannehtivia lakeja ja pykäliä ylipäätään tulkittiin poliittisesti.
Ei pidä olettaa vaan tutkia. Antero Holmilan ja Simo Mikkosen uutuuden Suomi sodan jälkeen NL jätti varsin puuttellisen "Lista 1:n" mutta sen jälkeen valvontakomissio ei ollut kovinkaan kiinnostunut sotarikollisten tuomitsemisesta. Ainoa taannehtiva laki koski sotasyyllisyyttä.

Antti Kujalan Vankisurmista käy ilmi, että ilmiantoja tehtiin henkilökohtaisen koston lisäksi myös poliittisista syistä. Toisaalta samoista syistä myös suojeltiin syyllisiä.

Tuomioihin politiikka ei sotarikostapauksissa vaikuttanut, eikä useimmissa tapauksissa nostettu edes syytettä.
Oesch ei olisi syytettyjen penkillä oikeudessa 2015 ja lakipykäliä ylipäätään tulkittaisiin oletettavasti toisin kuin sodan jälkeen? Vaikkakin Zhdanovin komission ajan tuomioita näytetään tulkittavan pelkästään juridisesti oikeiksi tai vääriksi?
Nykyisin Oesch tuomittaisiin ankarasti, koska suhtautuminen sotarikoksiin on koventunut. Aikoinaan hänet tuomittiin ihan sodan aikana voimassa olevan lain pykälien mukaan, ja pikemmin ylemmässä oikeusasteessa lievästi. Hän vältti sodan aikana oikeuden vain siksi, ettei "armeijan kunniaa" haluttu häpäistä.
Isänmaallinen ja sen vastakohta epäisänmaallinen herättävät vahvoja tunteita. Isänmaallinen aktivisti saa nimensä kunniatauluun ja epäisänmaallinen aktivisti eli maanpetturi pahimmillaan kuolemantuomion", kirjoitetaan Suomen Rauhanpuolustajien http://rauhanpuolustajat.org/rauhanpuolesta/isaenmaa sivulla.

Ja "-"isänmaallisilla" tulkinnoilla politiikasta ja menneisyydestä ei useinkaan ole kovin paljon tekemistä viileän rationaalin ajattelun kanssa."
Eli
peräänkuulutetaankohan oikeastaan sodanjälkeisten Valvontakomission aikaisten poliittisten tuomioiden "laillistamista" historiapolitiikallakin, sillä "1920- ja 1930-luvulla Suomessa kiellettiin epäisänmaallisena demareista vasemmalla olevien puoluetoiminta"?
Ei, vaan objektiviisuutta.

Veikko I Palvo
Viestit: 1070
Liittynyt: 04.03.13 23:09

Re: Oeschin sotarikostuomio

04.11.15 14:05

Emma-Liisa kirjoitti:
Ei pidä olettaa vaan tutkia. Antero Holmilan ja Simo Mikkosen uutuuden Suomi sodan jälkeen NL jätti varsin puuttellisen "Lista 1:n" mutta sen jälkeen valvontakomissio ei ollut kovinkaan kiinnostunut sotarikollisten tuomitsemisesta. Ainoa taannehtiva laki koski sotasyyllisyyttä.


Nykyisin Oesch tuomittaisiin ankarasti, koska suhtautuminen sotarikoksiin on koventunut. Aikoinaan hänet tuomittiin ihan sodan aikana voimassa olevan lain pykälien mukaan, ja pikemmin ylemmässä oikeusasteessa lievästi. Hän vältti sodan aikana oikeuden vain siksi, ettei "armeijan kunniaa" haluttu häpäistä.

Zhdanovin lista 1. 50-60 nimeä jäi ainoaksi Valvontakomission listaksi, ellei sitten n. 20 Neuvostoliittoon vietyä "Leinon vankia" huomioida.
Lista 1.:n vangit unohdettiin Miehikkälän leirille ja Valvontakomission lähdettyä osa vapautettiin rahakorvauksen kera ja osan oli "tunnustettava" ja he vapautuivat, koska tutkintavankeusaika oli jo kärsitty.
Asekätkentälaki oli myöskin taannehtiva laki, jonka perusteella tuomittiin n. 1500, mutta poliittisten olojen muututtua tuomiot katsottiin ehkä pikemminkin ansioiksi.
Ja
vaikkei Valvontakomissio ollutkaan suoranaisesti syytteeseen asettajana esim. sotasyyllisasiassa, niin kyllähän se vaikutti taustalla vahvasti. Ilmiantojakin tehtiin komissiolle, joka lienee luovuttanut niitä toimenpiteitä vaatien ja niitä seuraten mm. oikeusministerille ja sisäministerille. Onko Zhdanovin komission ja sen alatoimistojen toimintaa ja yhteyksiä paikallisiin toimijoihin kokonaisuudessaan tutkittu?
On kyllä erillisinä tutkittu asekätkentää, jatkosodan sotasyyllisasiaa, sotarikoksiakin Sotasurma-tutkimuksen yhteydessä.
Oeschinkin syytteeseen asettaminen lienee sekin nähtävä osana tuon ajan poliittista ilmapiiriä Valvontakomission seurannassa? Ensiksi oli poliittinen syy syytteeseen asettamiselle ja joskus ehkä ennalta ounasteltiin komissiolta tulevien vaateiden täyttämistäkin?

Veikko Palvo

Veikko I Palvo
Viestit: 1070
Liittynyt: 04.03.13 23:09

Re: Oeschin sotarikostuomio

05.11.15 00:16

Emma-Liisa kirjoitti:
Nykyisin Oesch tuomittaisiin ankarasti, koska suhtautuminen sotarikoksiin on koventunut. Aikoinaan hänet tuomittiin ihan sodan aikana voimassa olevan lain pykälien mukaan, ja pikemmin ylemmässä oikeusasteessa lievästi. Hän vältti sodan aikana oikeuden vain siksi, ettei "armeijan kunniaa" haluttu häpäistä.
Kenr.ltn Oesch nimitettiin 30.3.1945 maavoimien komentajaksi ja "armeijan kunnian" häpäisijät taisivat löytyä lähinnä uuden Suomessakin perustetun puolueen taholta.

Lokakuussa 1944 oli perustettu 100 rikostutkijan sotavankileirien tutkimuskeskus Riihimäelle ja Neuvostoliittoon palaavia sotavankeja kuulusteltiin ja saatiin selville 2000 tapausta, joista enemmän kuin puolet oli omaisuusrikoksia, sanoi oikeusministeri Urho Kekkonen selonteossaan eduskunnassa.
Oikeusministeriö oli myös julkisesti kehottanut tekemään ilmoituksia, joita UKK kertoi saadun 523, osa henkirikoksia. Oikeusistuimia oli myöskin kehoitettu jakamaan ankarampia rangaistuksia.Lisäksi valvontakomissio oli saanut "sotavangeilta tai muuten" tietoja 278 tapauksesta. Valvontakomissiota ei liene sinänsä suuremmin kiinnostanut "neuvostoisänmaan pettureiden" kohtelu, mutta onhan asiaa saattanut käyttää hyödyksi okkupeeratussa Suomessa. UKK sanoi julkisuudessa arvostellun vain sotamiesten ja aliupseerien joutumisesta syytteeseen ja sanoi syytteeseen sentään asetetun "4 esiupseeria ja 46 kapteenia tai muuta yliupseeria."

Kenraaliluutnantin pidättäminen ja syytteeseen asettaminen lokakuussa 1945 rauhoitti varmaankin tuota julkisuuden "yleistä mielipidettä", ehkä valvontakomissiotakin?
Oesch kirjoitetaan ensiksi halutun asettaa syytteeseen maavoimien komentajana 1945 keväällä paljastuneesta asekätkennästä, mutta syy on sitten löydetty kymmenien tuhansien, kesällä 1944 satojen tuhansienkin sotilaiden komentajan yhden alaisen tekemisistä.

Pariisin rauha solmittiin 2.1947 ja Oeschin 12 vuoden kuritushuonetuomiokin muuttui korkeimmassa oikeudessa, oikeus katsoi Oeschin pelkästään huolimattomuuttaan aiheuttaneen sotavankien kuoleman, koskei käskyssään ollut nimenomaan muistuttanut lain ja sopimusten noudattamisen välttämättömyyttä.
Tuomio aleni 3 vuoteen.
NL ratifioi Pariisin sopimuksen, valvontakomissio poistui maasta syksyllä 1947 ja joulukuussa 1947 Oeschille myönnettiin eläkekin.

Veikko Palvo

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Oeschin sotarikostuomio

06.11.15 13:06

Veikko I Palvo kirjoitti: Kenr.ltn Oesch nimitettiin 30.3.1945 maavoimien komentajaksi ja "armeijan kunnian" häpäisijät taisivat löytyä lähinnä uuden Suomessakin perustetun puolueen taholta.

Lokakuussa 1944 oli perustettu 100 rikostutkijan sotavankileirien tutkimuskeskus Riihimäelle ja Neuvostoliittoon palaavia sotavankeja kuulusteltiin ja saatiin selville 2000 tapausta, joista enemmän kuin puolet oli omaisuusrikoksia, sanoi oikeusministeri Urho Kekkonen selonteossaan eduskunnassa.
Oikeusministeriö oli myös julkisesti kehottanut tekemään ilmoituksia, joita UKK kertoi saadun 523, osa henkirikoksia. Oikeusistuimia oli myöskin kehoitettu jakamaan ankarampia rangaistuksia.Lisäksi valvontakomissio oli saanut "sotavangeilta tai muuten" tietoja 278 tapauksesta. Valvontakomissiota ei liene sinänsä suuremmin kiinnostanut "neuvostoisänmaan pettureiden" kohtelu, mutta onhan asiaa saattanut käyttää hyödyksi okkupeeratussa Suomessa. UKK sanoi julkisuudessa arvostellun vain sotamiesten ja aliupseerien joutumisesta syytteeseen ja sanoi syytteeseen sentään asetetun "4 esiupseeria ja 46 kapteenia tai muuta yliupseeria."

Kenraaliluutnantin pidättäminen ja syytteeseen asettaminen lokakuussa 1945 rauhoitti varmaankin tuota julkisuuden "yleistä mielipidettä", ehkä valvontakomissiotakin?
Oesch kirjoitetaan ensiksi halutun asettaa syytteeseen maavoimien komentajana 1945 keväällä paljastuneesta asekätkennästä, mutta syy on sitten löydetty kymmenien tuhansien, kesällä 1944 satojen tuhansienkin sotilaiden komentajan yhden alaisen tekemisistä.

Pariisin rauha solmittiin 2.1947 ja Oeschin 12 vuoden kuritushuonetuomiokin muuttui korkeimmassa oikeudessa, oikeus katsoi Oeschin pelkästään huolimattomuuttaan aiheuttaneen sotavankien kuoleman, koskei käskyssään ollut nimenomaan muistuttanut lain ja sopimusten noudattamisen välttämättömyyttä.
Tuomio aleni 3 vuoteen.
NL ratifioi Pariisin sopimuksen, valvontakomissio poistui maasta syksyllä 1947 ja joulukuussa 1947 Oeschille myönnettiin eläkekin.
Sivuutat tärkeimmät seikat: sodan aikana tehty tutkimus oli Oeschille raskauttava ja alaiset muttivat lausuntojaan keskusteltuaan Oeschin kanssa. Kuten Kujala sanoo, jos Oesch oli viaton, miksei hän sodan aikana tehnyt kaikkeaan puhdistaakseen nimensä, ja miksi hän sodan jälkeen käski hävittää tutkintopaperit?

Voi vielä jotenkin ymmärtää, että sodan jälkeen ei haluttu "antaa aseita vastustajan käsiin", mutta vuonna 2015 ei ole mitään syytä peitellä totuutta. Varsinkin kun Kujala sanoo, se että asia tutkittiin sodan aikana osoitti, ettei sotavankien kaltoinkohtelu ollut lähtöisin Päämajasta.

Veikko I Palvo
Viestit: 1070
Liittynyt: 04.03.13 23:09

Re: Oeschin sotarikostuomio

06.11.15 16:05

Emma-Liisa kirjoitti:



Sivuutat tärkeimmät seikat: sodan aikana tehty tutkimus oli Oeschille raskauttava ja alaiset muttivat lausuntojaan keskusteltuaan Oeschin kanssa. Kuten Kujala sanoo, jos Oesch oli viaton, miksei hän sodan aikana tehnyt kaikkeaan puhdistaakseen nimensä, ja miksi hän sodan jälkeen käski hävittää tutkintopaperit?

Voi vielä jotenkin ymmärtää, että sodan jälkeen ei haluttu "antaa aseita vastustajan käsiin", mutta vuonna 2015 ei ole mitään syytä peitellä totuutta. Varsinkin kun Kujala sanoo, se että asia tutkittiin sodan aikana osoitti, ettei sotavankien kaltoinkohtelu ollut lähtöisin Päämajasta.
Miten asiat muodollisesti lienevät olleetkaan. Ltn Neron sotavankikomppania oli
10.11.1941 Kivennavan Julkulan kylässä Kannaksella ja vielä 1942 sotavankikomppaniat olivat Päämajan linnoitusosaston alaisina. Kuka sitten komensikaan tuolloin linnoitusosastoa ja oliko hän yleisesikunnan päällikön Heinrichsin alainen. Suorituttiko tuon sodanaikaisen tutkimuksen sitten Heinrichs, ainakin hän joutui sodan jälkeen selittelemään sotavankikomppanioiden kurinpitoa ja rangaistuksia?
Sodan aikana ltn Neroa ei joka tapauksessa asetettu syytteeseen.
Päämajan Linnoituosaston sotavankikomppanioiden vahvuuden sanotaan keväällä 1942 olleen noin 9000 sotavankia ja myöhemmin 1942 linnoitus-, tie- ym. töitä rintamalla tekevät sotavankikomppaniat on alistettu suoraan sotatoimiyhtymille.
Oesch siirrettiin tammikuussa 1942 Aunuksen ryhmän komentajaksi.
Eli
kenr.ltn Oesch ei olisi tuon mukaan edes ollut 1941 lopulla käskyjä Päämajan linnoitusosaston sotavankikomppanioille jakelemassa, koska ne eivät ilmeisestikään edes olleet sotatoimiyhtymien alaisia tuolloin?
Ja
Valvontakomissio aikanaan ei vaatinut sotavankikuolemien selvittämistä, se tehtiin suomalaistutkijoitten toimesta ilmeisestikin valtion toimeksiannosta vasta 2000-luvulla?

Veikko Palvo

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Oeschin sotarikostuomio

06.11.15 16:37

Veikko I Palvo kirjoitti: Miten asiat muodollisesti lienevät olleetkaan. Ltn Neron sotavankikomppania oli
10.11.1941 Kivennavan Julkulan kylässä Kannaksella ja vielä 1942 sotavankikomppaniat olivat Päämajan linnoitusosaston alaisina. Kuka sitten komensikaan tuolloin linnoitusosastoa ja oliko hän yleisesikunnan päällikön Heinrichsin alainen. Suorituttiko tuon sodanaikaisen tutkimuksen sitten Heinrichs, ainakin hän joutui sodan jälkeen selittelemään sotavankikomppanioiden kurinpitoa ja rangaistuksia?
Sodan aikana ltn Neroa ei joka tapauksessa asetettu syytteeseen.
Päämajan Linnoituosaston sotavankikomppanioiden vahvuuden sanotaan keväällä 1942 olleen noin 9000 sotavankia ja myöhemmin 1942 linnoitus-, tie- ym. töitä rintamalla tekevät sotavankikomppaniat on alistettu suoraan sotatoimiyhtymille.
Oesch siirrettiin tammikuussa 1942 Aunuksen ryhmän komentajaksi.
Eli
kenr.ltn Oesch ei olisi tuon mukaan edes ollut 1941 lopulla käskyjä Päämajan linnoitusosaston sotavankikomppanioille jakelemassa, koska ne eivät ilmeisestikään edes olleet sotatoimiyhtymien alaisia tuolloin?
Esität nyt täysin keksittyjä oletuksia käskysuhteista. Laittomat käskyt antoi nimenomaan Oeschin oma alainen, joka ensin vetosi Oeschin suulliseen käskyyn joskin myöhemmin (ilmeisesti Oeschiä puolustaakseen) perui väitteen.

Kaikken kumallista on, että yrität mustata Heinrichsiä, joka Kujalan mukaan nimenomaan käyttäytyi täysin moitteettomasti.

Veikko I Palvo
Viestit: 1070
Liittynyt: 04.03.13 23:09

Re: Oeschin sotarikostuomio

06.11.15 17:46

Emma-Liisa kirjoitti:
Esität nyt täysin keksittyjä oletuksia käskysuhteista. Laittomat käskyt antoi nimenomaan Oeschin oma alainen, joka ensin vetosi Oeschin suulliseen käskyyn joskin myöhemmin (ilmeisesti Oeschiä puolustaakseen) perui väitteen.

Kaikken kumallista on, että yrität mustata Heinrichsiä, joka Kujalan mukaan nimenomaan käyttäytyi täysin moitteettomasti.
Tuon Heinrichsin mustaamisen olet kyllä keksinyt itse,
mutta
millaisia käskysuhteet ja komentoketjut sitten lienevät todella olleetkaan, Otto J.J. Auran
gradussa 1.2012 https://helda.helsinki.fi/handle/10138/29757 on linnoitustöistä, tienrakennus- ja lentokenttätöistä jatkosodan aikana.
Päämajan Linnoitustoimiston päällikkönä näyttäisi olleen eversti Otto von Bonsdorff.
"Westerlundin mukaan sovankikomppanioita oli enimmillään 65, vahvuus á 200 vankia kolmeen joukkueeseen ja jk:t 10 vangin työryhmiin jaettuina.""Sotavankikomppanioissa kuoli 941." Työvelvollisia olivat 2.1942 alk. 15-60 vuotiaat suomalaiset." Itä-Karjalan työvelvolliset siviilit oli jaettu kolmeen luokkaan:
1. Suomesta siirtyneet ja suomalaisiin verrattavissa olevat karjalaiset. Suomen palkka.
2. Venäläiset, palkkataso edellisestä 50%:a
3. Leireille sijoitetut, ei palkkaa.
Kapteeni Neron pidätysmääräyksen sanotaan tulleen yksikköön 23.10.1944 klo 21.00,
Nero oli tuolloin Linn.Rak.Pataljoonan komentajan viransijaisena.
Neron on kirjoitettu puolustuksekseen syyttäneen kenr. A.Pajaria ja L.Oeschia.
Pajari oli Zhdanovin Lista 1.:llä ja Oesch ilmeisesti sopi vuotta myöhemmin syylliseksi poliittisista syistä.
Ja
kenr.ltn Oesch nimitettiin 3.1945 maavoimien komentajaksi ja pidätettiin 10.1945
"sijaiskärsijänä". Ja tuomittiin ja Pariisin rauhan jälkeen Korkein oikeus siis totesi alentaessaan tuomion 3 vuoteen "Oeschin syyllistyneen pelkästään huolimattomuuteen, koska ei ollut käskyssään nimenomaan muistuttanut
lain ja sopimusten noudattamisen merkittävyydestä."
Ei kai Oeschin tuomiota sentään aiota 2015 jälleen nostaa vastoin korkeimman oikeuden kantaakin 4.1947 ?



lis. Paasikiven päiväkirjasta:

6.6.1945 "Iltakoulun jälkeen keskusteltiin Zhdanovin nootista, joka koskee aseiden kätköjä." "Leino: Oulun läänissä on joka pitäjässä löydetty aseita."

"Kekkonen: Oesch olisi pantava syytteeseen."

Asekätkö oli paljastunut ErP.4 alueella lähellä Oulua erään mustan pörssin kaupoista kiinni jääneen ErP4.:n miehen tehtyä ilmiannon Valvontakomission Oulun toimistolle.
ErP4 oli Päämajan tiedustelupäällikkö ev. Aladár Paasosen alainen yksikkö, joka ei ollut toiminut yhtenäisenä osastona, mm. kaukopartiotoiminta.
Valvontakomissio ei liene heti päätellyt kyseessä olevan maanlaajuisen toiminnan?

26.6.1945 Ulkoasiainvaliokunta, pres. Mannerheim läsnä. Minä ( J.K.P. ) esitin asian,
Savonenkovin kirjeen aseiden kätkemisestä.
"Presidentti Mannerheim: Ei ole todistuksia, että armeijan ylipäällikkö olisi vastuussa asekätköistä.
Päällikön pitää kyllä jossakin määrässä vastata alaistensa toimista, mutta komentaja on siinä määrin kaukana ja kiinni omissa tehtävissään, että ei voi kaikkea seurata.
On vaikea löytää yhtä hyvää kenraalia kuin Heinrichs."

27.6.1945 "Heinrichs luonani. Pitkä keskustelu. Heinrichs ilmoitti jättävänsä erohakemuksen."

27.6.1945 "Iltakoulu. "Kaikki muut jäsenet, paitsi Enckell, joka epäröi, olivat sitä mieltä, että Airo oli pidätettävä. Minäkin yhdyin lopulta mielipiteeseen."

Valta oli Zhdanovin komissiolla `ylimpänä oikeusasteena´ ja se näyttäisi varsin pitkälti hoitaneen myöskin `syyteharkinnan´? Missäköhän määrin Valvontakomission alainen hallitus oikeastaan saattoi vaikuttaa syytettävien nimeämiseen?
Ja kuinkahan usein syytteeseen asettaminen merkitsi samalla myöskin tuomiota?
Kenr. Airo mm. vapautettiin vajaan kolmen vuoden tutkintovankeuden jälkeen, joten hän on ollut vankilassa yhtä pitkän ajan kuin esim. Lennart Oesch.

Veikko Palvo

Veikko I Palvo
Viestit: 1070
Liittynyt: 04.03.13 23:09

Re: Oeschin sotarikostuomio

24.11.15 23:05

Emma-Liisa kirjoitti:
Sivuutat tärkeimmät seikat: sodan aikana tehty tutkimus oli Oeschille raskauttava ja alaiset muttivat lausuntojaan keskusteltuaan Oeschin kanssa. Kuten Kujala sanoo, jos Oesch oli viaton, miksei hän sodan aikana tehnyt kaikkeaan puhdistaakseen nimensä, ja miksi hän sodan jälkeen käski hävittää tutkintopaperit?
Olen aloitellut Vesa Määtän K.L.Oesch - Ylivoimaa vastassa, Gummerus 2015 lukemista.

Jatkosodan aikana näyttää olleen vain ltn "Neron juttu", mistä lienee sitten saanut tuolloin alkunsa?
"Varatuomari, kapt. ( myöh. majuri ) Emil Pekkasen selostus sotavankikomppanioissa
L21 ja L25 tapahtuneista väärinkäytöksistä oli valmis kesällä 1943."
Myös
varatuomari Otto Larma, IV AKE:n hallintotoimiston päällikkö on 4.1945 kirj. kirjeen Raimo Pitkäselle, joka on syksyllä 1942 alkanut tutkia sotavankeihin kohdistuneita väärinkäytöksiä.
Emil Pekkanen on kirjoittanut 11.1944 pääministeri Urho Castrénille väärinkäytöksistä ja Castrén on kehottanut sihteeriään lähettämään kirjekopion Sotavankileirien tutkimuskeskuksen johtajalle kenr. Hägglundille ja tämä puolestaan kirjoitti pääesikunnan kenr. Heinrichsille ja oletti Pekkasen kääntyneen pääministerin puoleen kiristysaikeissa viran saadakseen.
Emil Pekkanen oli ollut Sotavankileiri 2.:n päällikkönä ja saanut syksyllä 1943 potkut ja arestirangaistuksen.
Ltn Nerolla oli ollut syksyllä 1941 sotavankikomppania L21 komennossaan ja sotavankiK:ssa oli ollut myöskin poliittisia vankeja:
mm. Paasikivi III ja Pekkalan hallituksen sosiaaliministeri, punaupseeri Matti Janhunen, Harry Verner Vuorinen ja NL:ssa 1930-luvulla punaupseeriksi kouluttautunut
Kaarlo Kivilahti. K.Kivilahti oli sodan jälkeen PunaValpon ylimääräisenä apulaispäällikkönä.
"Oikeusministeri Urho Kekkonen ilmoitti 23.10.1945 Sotavankileirien tutkimuskeskukselle sosiaaliministeri Janhusen tietojen olevan ehkä hyödyksi, kun selvitetään pioneerikom. ev. Oinosen alaisen maj. Suomion käskyn osalta Oeschin osuutta asiaan."
"Eritoten ei voi olla kiinnittämättä huomiota oikeusministeri Urho Kekkosen aktiivisuuteen."
"5.10.1945 Valvontakomission hallinnollisen osaston V.D.Styrov välitti LVK:n terveiset oik-ministeri Kekkoselle. Styrov mainitsi erikseen ev. Oinosen ja maj. Suomion jutun, mutta ' ei ' viitannut Oeschiin."
"6.10.1945 sotaviskaali Sakari Sohlberg tilasi puhelimitse sotaylioikeudelle rikosrekisteri-ilmoituksen Oeschista syytteen nostamista varten."
"Myöhään illalla 8.10.45 Oesch sai tuntemattomalta henkilöltä ilmoituksen, että hänet tultaisiin pidättämään seuraavana päivänä."
Mikä lieneekään saanut oikeusministerin päättämään Oeschin syytteeseen asettamisesta, jo kesäkuussa 1945 Kekkonen oli halunnut asettaa Oeschin syytteeseen asekätkennästä?

Kapteeni Nero puolestaan oli 1944 lopulla lähtenyt Ruotsiin ja luovutettiin Suomeen maaliskuun puolivälissä 1946. Neron puolustuskirjelmän laati fil.tri, lakitieteen kanditaatti Mikko W. Erich.
"Neron juttu" näytettäisiin liitetyn "Oeschin juttuun" vasta sodan jälkeen oikeusministeri Kekkosen toimesta?


Vesa Määttä kirj. neuvostolaisten koonneen 45 nimen sotarikollislistan jo sota-aikana ja
sitä täydennettiin Suomessa ja Zhdanov luovutti 61 nimen lista 1:n, jolle myöhemmin lisättiin yksi nimi. Mannerheim-ristin ritari nro 7. Juho Pössi vangittiin sotasairaalassa, ovella seisoi vartiomies. Kenr.maj. A.Pajari ja kapt. Pössi tapasivat toisensa vankilassa.
Lista 1..n vankien joukossa Miehikkälän leirillä valvontakomission tutkintotuomari-ev. suoritti kuulustelut lokakuussa 1946.
Pariisin rauhansopimus allekirjoitettiin 10.2.1947 ja Valvontakomission päätöksellä 20.2.1947 vapautettiin heti 17 Lista 1.:n vankia ja kaikkiaan ilman oikeudenkäyntiä vapautettiin noin 40.
Juho Pössikin vapautettiin "syyttömänä" ja hän sai nimellisen rahakorvauksenkin.
Eduskunnan
oikeusasiamies kehotti muita tunnustamaan syyllisyytensä ja tuomio tuli Sotaoikeudessa, tuomio oli istuttu Miehikkälässä ja vapautettiin saman tien.
Valvontakomission
ollessa lähdössä komissiosta ilmoitetiin 15.9.1947 vielä jäljellä olevista 6:sta vapautettavaksi 4.
Kahdesta jäljellä olevasta
toiselle annettiin sakkorangaistus ja vapautettiin, mutta viimeinen ei tunnustanut ja vapautettiin hieman myöhemmin, syyte oli hylätty. Vankeusaikaa viimeisille kertyi yli 3 vuotta. Ja parikymmentä oli siis virallisesti "sotarikollisia", olihan tuomiokin tullut?

Vesa Määttä s. 292.: Kesäkuun 1945 alussa Savonenkov lähetti Kekkoselle listan, jossa oli 105 nimeä. Savonenkov kertoi listan syntyneen sotavankien ja Suomen kansalaisten ilmiannoista."
Tässä näyttäisi olevan Lista 2., vaikka ei liene tietoa siitäkään, olisiko Valvontakomissio kenties antanut muitakin listoja?

s. 323.: "Oesch vastaanotti korkeimman oikeuden päätöksen 2.6.1947 Helsingin lääninvankilassa, tuomio aleni 3 vuoteen." "HS:n uutinen 29.5.1947."
"Vankilaan tulvi kukkalähetyksiä ja onnittelukirjeitä. Ensimmäisten onnittelijoiden joukkoon liittyi myös Mannerheim, postisähke Oeschin vaimolle Aitangalle 29.5.1947 klo 12.30.:
"Ilosanoman johdosta että miehenne tuomio on vähennetty monella vuodella en halua enkä voi salata iloani huolimatta etten voi onnitella päätöksestä koska minulla on ollut ilo läheisesti työskennellä hänen kanssaan enkä koskaan ole havainnut todisteita etteikö hän olisi noudattanut annettuja määräyksiä tai kansainvälisiä lakeja."

Oesch oli 3 vuotta vankilassa, kuten Lista 1.:n miehetkin "syyllisinä tai syyttöminä."


Oeschilla oli johdossaan kesäkuun 1944 lopusta heinäkuun puoliväliin suurempi voimaryhmä Karjalan kannaksella kuin mitä oli ollut Suomen armeija Talvisodassa.

Mannerheim ja Airo seurueineen saapuivat 14.7.1944 Oeschin esikuntaan luovuttamaan Oeschille Mannerheim-ristin. Mannerheimin mieliala oli erinomainen. Mannerheim ei ollut häirinnyt Oeschia ratkaisutaisteluiden aikana, kuten ei Airokaan.

"Suursodan kokonaisuudessa Suomen rintamalla oli tapahtunut jotain poikkeuksellista kesällä 1944. Kuten prof. Ohto Manninen totesi, toisessa maailmansodassa epätavallinen suurhyökkäyksen pysähtyminen jo noin sadan kilometrin etenemisen jälkeen johtui suomalaisjoukkojen odotettua suuremmasta sitkeydestä viivytystaisteluissa."
"Siis merkille pantava torjuntavoitto, painotti Oesch jo sodan aikana."
( K.L.Oesch E.Heinrichsille 21.8.1944 )

Veikko Palvo

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Oeschin sotarikostuomio

21.12.15 12:01

Luin Vesa Määtän kirjasta K. L. Oesch. Ylivoimaa vastassa oikeudenkäyntiä koskevan osuuden.

Kujalaan verrattuna Määttä on koko ajan puolustuskannalla. Lähteitä hän käsittelee varsin puolueellisesti. Esim. poliittisen vangin Harry Wuorisen päiväkirjan lähdearvon hän hylkää kokonaan sillä perusteella, että Wuorinen väittää Neroa Oeschin vävyksi. Kuitenkin pitäisi olla selväa, että jos joku kertoo itse kokemiaan asioita ja muilta kuulemiaan asiaan, niiden lähdearvo on periaatteessa erilainen eivätkä erehdykset jälkimmäisissä todista, etteivät edelliset pitäisi paikkansa.

Kujala ottaa huomioon, että monilla saattoi olla sodan jälkeen kaunanaiheita, joiden takia tehtiin ilmiantoja, mutta toisaalta että monilla saattoi myös olla motiivi peitellä esimiesten tai tuttujen tekoja. Määttä keskittyy vain edelliseen ja sivuuttaa jälkimmäisen.

Määttä vetoaa paljon muotoihin: Oeschin puheilla sotavankileirillä ei ollut merkitystä, koska kyseessä ei ollut käskynantotilaisuus, ikään kuin kaikissa organisaatioissa ei olisi merkitystä myös sillä, mitä johtaja epävirallisissa tilanteissa sanoo.

Oikeudenkäyntiä varten Määttä on saanut lausunnon, jossa keskitytään siihen, että nykyään oikeuden päätöksissä kerrotaan myös perustelut eli miten näyttöä arvioidaan. Kun Oeschin tuomiossa ei näin tehty, niin se oli lausunnonantajan ja Määtän mielestä perusteeton.

Ylipäätään Määttä on kiinnostunut lähinnä, oliko oikeudenkäynti ja tuomio lainmukainen. Määtän oman kannan tuo ilmi lainaus Oeschiltä "Aivan kuin oikeusvaltion perusteet horjuisivat", jota Määttä käyttää välotsikkona ilman lainausmerkkiä Ikään kuin oikeusvaltion perusteiden horjuminen olisi tapahtunut vasta sodan jälkeen, ja aiemmin kaikki olisi ollut moitteetonta.

Määttä puolustaa Oeschiä tiukasti siinä, ettei tämä monien muiden tärkeämpien asioiden parissa puuhatessaan millään voinut valvoa alaisiaan sotavankiasioissa vaan tämän täytyi voida luottaa, että alaiset toimivat oikein. Hänen mielestään alaisten piti kiinnittää huomiota vain esimiehen virallisiin käskyihin, mutta ei tehdä johtopäätöksiä tämän epävirallisista lausunnoista, vaikka juuri jälkimmäisellä tavalla monesti toimitaan. Ennen kaikkea Määttä sivuuttaa sen, että toisen maailmansodan jälkeen tämä puolustus ei enää pätenyt vaan komentajia (toki vain hävinneen puolen) tuomittiin siitä, mitä heidän alaisensa olivat tehneet, koska heidän katsottiin olevan vastuussa siitä.

Kujala taas on kiinnostunut siitä, mitä "todella" tapahtui. Määtälle täytyy antaa tunnustusta sen osoittamisessa, että harva pystyy muistamaan edes suunilleen, mitä vuosia sitten on tiettynä päivänä sanonut. Tämän muistaen "totuus" asiasta pysyy tavoittamattomissa, mutta mielestäni Kujala on riittävän vakuuttavasti osoittanut, mikä on todennäköistä.

Lisäksi täytyy valittaa Määtän kirjoitustyyliä. Hän rasittaa lukijaa kertomalla jokaikisen yksityiskohdan niin että niihin suorastaan hukkuu. Kyllä tuli Ylikangasta, Klingeä, Meinanderia etc. ikävä. Kujalankin kirja oli raskas, mutta Määttään verrattuna hän oli tehnyt perustyöt lukijan puolesta, antaen silti riittävät tiedot.

Veikko I Palvo
Viestit: 1070
Liittynyt: 04.03.13 23:09

Re: Oeschin sotarikostuomio

21.12.15 14:23

Emma-Liisa kirjoitti:Luin Vesa Määtän kirjasta K. L. Oesch. Ylivoimaa vastassa oikeudenkäyntiä koskevan osuuden.

Kujalaan verrattuna Määttä on koko ajan puolustuskannalla. Lähteitä hän käsittelee varsin puolueellisesti. Esim. poliittisen vangin Harry Wuorisen päiväkirjan lähdearvon hän hylkää kokonaan sillä perusteella, että Wuorinen väittää Neroa Oeschin vävyksi.



Lisäksi täytyy valittaa Määtän kirjoitustyyliä. Hän rasittaa lukijaa kertomalla jokaikisen yksityiskohdan niin että niihin suorastaan hukkuu. Kyllä tuli Ylikangasta, Klingeä, Meinanderia etc. ikävä. Kujalankin kirja oli raskas, mutta Määttään verrattuna hän oli tehnyt perustyöt lukijan puolesta, antaen silti riittävät tiedot.
Palautin tänään Vesa Määtän Oesch´n kirjastoon.

Harry Verner Vuorinen oli ltn. ( myöh. kapt. ) Neron alaisessa Linn.os.:ssa poliittisten vankien joukossa, mikä sitten lieneekään hänen muistelmiensa todellinen lähdearvo.
Neuvostoliitossa 1930-luvulla punaupseerikoulutuksen saanut Kaarlo Kivilahti oli myöskin samassa linn.os.:ssa ja sodan jälkeen PunaValpon ylimääräisenä apulaispäällikkönä.
Matti Janhunen oli samoin linn.os.n poliittisia vankeja ja saanut koulutuksensa NL:ssa,
sodan jälkeen Janhunen oli Paasikiven III hallituksen ja Mauno Pekkalan hallituksen sosiaaliministerinä. Oikeusministeri Kekkonen oli kehottanut kuuntelemaan Janhusta ja tätä haastateltiin hänen virastossaan ja ministeri Janhunen ei allekirjoittanut "haastattelua."
Oesch tuomittiin Paasikivi III-hallituksen aikaan, mutta Mauno Pekkalan hallituksen ministerilista https://fi.wikipedia.org/wiki/Pekkalan_hallitus on erityisesti "ajan henkeä" kuvaava:
sivu 211.: "Ministereiden vankeustuomioiden yhteenlaskeminen lienee antanut tulokseksi pitkälti yli 100 vuotta",
kirj. Paasikiven ja Pekkalan hallitusten pääministerin sihteeri Toivo Heikkilä, Paasikivi peräsimessä, Otava 1965.
s. 203.: "Pääministeri Pekkalan tie johti yhä useammin Angleterre-nimiseen ravintolaan Hallituskadulla." Mauno ei liene istunut vankilassa, istui pääministerinä ravintolassa.

Valvontakomission valtakautta ja ylintä valtaa Suomessa tuona aikana ei voine sivuuttaa ajan poliittisista oikeudenkäynneistä puhuttaessa?

Kirjoitustyylistä. Heikki Ylikangas 26.1.2015: Mitä on historia ja sen tutkiminen.
"Historiantutkimuksessa lähdetään siitä, että on olemassa yksi muuttumaton totuus.
Ongelmana on se, että kukaan ei voi todistaa, että olisi tuon totuuden saavuttanut.
Niinpä tutkimuksien tuloksena on joukko tulkintoja totuudesta.

Sen mikä tulkinnoista on kelvollisin eli käytännössä uskottavin ja vakuuttavin, ratkaisevat tutkimuksen lukijat.
He ratkaisevat sen keskustelussa, joka voi jatkua pitkäänkin.
Itse asiassa sille keskustelulle ei loppua ole."
Itse en antaisi suurtakaan painoarvoa mm. H.V.Vuorisen ja ministeri Janhusen muistelmille linnoitusosastossa oloajoistaan.

Veikko Palvo

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Oeschin sotarikostuomio

21.12.15 15:02

Veikko I Palvo kirjoitti: Harry Verner Vuorinen oli ltn. ( myöh. kapt. ) Neron alaisessa Linn.os.:ssa poliittisten vankien joukossa, mikä sitten lieneekään hänen muistelmiensa todellinen lähdearvo.
Neuvostoliitossa 1930-luvulla punaupseerikoulutuksen saanut Kaarlo Kivilahti oli myöskin samassa linn.os.:ssa ja sodan jälkeen PunaValpon ylimääräisenä apulaispäällikkönä.
Matti Janhunen oli samoin linn.os.n poliittisia vankeja ja saanut koulutuksensa NL:ssa,
sodan jälkeen Janhunen oli Paasikiven III hallituksen ja Mauno Pekkalan hallituksen sosiaaliministerinä. Oikeusministeri Kekkonen oli kehottanut kuuntelemaan Janhusta ja tätä haastateltiin hänen virastossaan ja ministeri Janhunen ei allekirjoittanut "haastattelua."

- - -

Sen mikä tulkinnoista on kelvollisin eli käytännössä uskottavin ja vakuuttavin, ratkaisevat tutkimuksen lukijat.
He ratkaisevat sen keskustelussa, joka voi jatkua pitkäänkin.
Itse asiassa sille keskustelulle ei loppua ole."
Itse en antaisi suurtakaan painoarvoa mm. H.V.Vuorisen ja ministeri Janhusen muistelmille linnoitusosastossa oloajoistaan.
Eli ratkaiset lähteiden arvon henkilön poliittisten mielipiteiden perusteella? Kuten edellä mainitsin, poliittisilla vangeilla ja eräillä muilla saattoi olla motiivina kauna ja kosto, mutta toisilla saattoi olla motiivina esimiehen suojelu.

Jos oikein ymmärsin, Harry Wuorinen piti leirillä päiväkirjaa, jolla on lähteenä on aivan eri arvo kuin muistelmilla. Siis siltä osin kuin päiväkirja perustuu omiin kokemuksiin. Toisten kertoma on tietenkin kuulopuhetta.

Toki päiväkirjaa voi kirjoittaa myöhempää julkaisua varten ja valehdella siinä jo alusta pitäen. Mutta Wuorinen tuskin saattoi aavistaa, että teos julkaistaan vuosikymmeniä myöhemmin.

Määttä huomautta aivan oikein, että joitakin todistajia ei kuultu valan velvoittamina. Mutta hän jättää mainitsematta, että syytetyllä ei koskaan ole velvollisuutta puhua totta ja nielee Oeschin kertomuksen sellaisenaan ja selvästi suorastaan samastuu tähän.

Tämä syytetyn vapautus totuuden kertomisesta oikeudessa koskee tietysti myös Neroa ja muita syytettyjä, joilla saattoi olla motiivi siirtää syyllisyyttään esimiehilleen ja lopulta tietenkin Oeschille.

Kiinnostavaa kyllä, Määttä keskittyy lähinnä oikeudenkäyntiin ja sen mahdollisiin puutteisiin ja melko lailla sivuuttaa armeijan jo sodan aikana asiasta tekemän tutkimuksen, joka jo oli Kujalan mielestä Oeschille raskauttava.

PS. Määttää vetoaa suuriin vaikeuksiin, joita sotavankien äkillinen suuri määrä tuotti suomalaisille 1941. Tämä on tietenkin totta, mutta ei riitä puolustamaan sotavankien kohtelua (esim. että valitus olisi katsotava niskuroinniksi). Määttä ei mielestäni edes yritä pohtia, mikä tuossa tilanteessa oli järkevää ja mikä järjetöntä menettelyä esim. (jos antaa huonoa ruokaa ja kohtelee huonosti, tuskin voi odottaa hyvää työntulosta). Olisi kannattanut myös hiukan pohtia, suhtautuisiko yhtä ymmärtävästi vastaaviin menetelmiin muissa maissa vai kauhistelisiko niitä. Jokainen Gulagin leirit tunteva tunnistaa useita samoja ilmiöitä (esim. kun vartijoita palkitaan siitä, että ovat ampuneet pakoon yrittävän vangin, noita "pakoja" alkaa ilmetä taajaan).

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Oeschin sotarikostuomio

21.12.15 17:28

Emma-Liisa kirjoitti:Luin Vesa Määtän kirjasta K. L. Oesch. Ylivoimaa vastassa oikeudenkäyntiä koskevan osuuden.

Kujalaan verrattuna Määttä on koko ajan puolustuskannalla. Lähteitä hän käsittelee varsin puolueellisesti.
Tämä on kyllä yleisempi, pysyvä ongelma. (Monien mielestä se ole ongelma lainkaan vaan päinvastoin hyve.) Historiantutkija Rainer Knapas on äskettäin mielestäni hyvin osuvasti kirjoittanut "sotahistorian vääristyneestä perspektiivistä":
Sotahistoriat ovat varhaisimmista keskiaikaisista kronikoista uusimpiin asti olleet yleensä tarkoitushakuisia tilaustöitä. Sankarit kuninkaista ja kenraaleista rivimiehiin ovat olleet omia, ja vihollinen on ollut joka suhteessa alamittainen, ellei aineellisesti niin ainakin moraalisesti. Kuten venäläiset, "ryssät", ja bolševikit.
Olen tänäkin syksynä kantanut kirjastosta mm. vastikään ilmestyneitä jatkosota-aiheisia populaariteoksia ihan vain selatakseni ja nähdäkseni, missä hengessä aihetta on käsitelty. No missäpä muussa kuin siinä perinteisessä, joutuu toteamaan. Yksinpä Suomen "joutumisesta" jatkosotaan kirjoitetaan suurelle yleisölle kuin mitään Krosbytä tai Jokipiitä ei koskaan olisi ollut olemassakaan. Ja jos menneen todellisuutta sitten paikoin joudutaankin pakosta avaamaan, niin sitten ikään kuin tikistämällä. Jotenkin mieleen assosioituu tällaisissa yhteyksissä erään prof. Heikki Ylikankaan toimittaman kirjan nimi - "vaikea totuus".

Veikko I Palvo
Viestit: 1070
Liittynyt: 04.03.13 23:09

Re: Oeschin sotarikostuomio

21.12.15 17:56

MM kirjoitti:Luin Oeschin-Neron sukulaissuhteen lähteeksi wikipediassa mainitun Harry Vuorisen Myrskyn silmässä -kirjan, mutta kovin vakuuttavaa todistetta se ei asiasta antanut.
Siinä kerrotaan kutakuinkin Kujalan kirjassakin mainitut tapaukset turvasäilöön otetun vangin silmin. Kuten mm. nimeltä mainittujen suomalaisvankien tarjoaminen miinanpolkijoiksi ja paleltuneiden venäläisvankien joukkoampuminen.

Jalkalassa 18.11. 1941- 8.2.1942 otsikoidussa kappaleessa s. 88. - 90. kerrotaan kenraaleiden Oeschin ja Pajarin vierailusta leirillä:
"Tässä on niitä ryömäläisiä, tuossa on pari ulkonakin.
.... Hän pysähtyi eteeni ja katsoi minuun: "Ryssän ystavä!" Samassa sain kovan iskun leukaani, huumaannuin hetkeksi ja hämmästyin kun valkean turkin alta näkyi kauluslaatta, jossa oli kenraalin leijona."

"Toinen kenraaleista, kenraali Oesch kuulusteli häntä, kääntyi sittet Kotirannan puoleen: "Miten tämä on käyttäytynyt?" "Niskoittelee ja kapinoi, herra kenraali, on varoitettu kaksi kertaa", vastasi Kotiranta. "Kolmatta kertaa ei tarvitse varoittaa", sanoi Oesch ja herrat poistuivat parakin ovesta.

Minua hakannut herra oli itse kuuluisa kenraali Pajari ..."

"Meitä pöyristytti näkemämme julmuus, josta aavistimme, mitä tulisimme näkemään vielä sen talven aikana. Teimme näin ensi kerran tuttavuutta luutnanatti Neron, äsken näkemämme kenraali Oeschin vävypojan kanssa. Hän kuului olevan tämän Jalkalan leirin komentaja."
Harry Vuorisen päiväkirjavihkon sanotaan löytyneen hänen kuolemansa jälkeen ja joku on sitten kirjoittanut 2006 kirjan: Myrskyn silmässä, poliittisen vangin päiväkirja vuosilta 1941 - 1944.
Muistaakseni Nerokin syytti kenraaleita Oesch ja Pajari 1946 kesällä puolustusasianajaja Mikko W. Erichin laatimassa puolustuskirjelmässä.
Ja
onkohan Neron kutsuminen Oeschin vävyksi lähtöisin Harry Vuoriselta?
Tuo päiväkirjavihko lienee kylläkin löytynyt vasta 2000-luvulla.

Veikko Palvo

Veikko I Palvo
Viestit: 1070
Liittynyt: 04.03.13 23:09

Re: Oeschin sotarikostuomio

21.12.15 18:09

Emma-Liisa kirjoitti:
Määttä huomautta aivan oikein, että joitakin todistajia ei kuultu valan velvoittamina. Mutta hän jättää mainitsematta, että syytetyllä ei koskaan ole velvollisuutta puhua totta ja nielee Oeschin kertomuksen sellaisenaan ja selvästi suorastaan samastuu tähän.
Pariisin rauha solmittiin 2.1947 ja Neuvostoliitto ratifioi sen syksyllä, jolloin valvontakomissiokin poistui Suomesta.
Pariisin rauhan jälkeen korkein oikeus katsoi Oeschin pelkästään huolimattomuuttaan aiheuttaneen sotavankien kuoleman,
koska ei ollut käskyssään nimenomaan muistuttanut lain ja sopimusten noudattamisen välttämättömyydestä. Tuomio aleni 12 vuodesta 3 vuoteen ja Oeschille myönnettiin joulukuussa 1947 eläkekin.
Oikeus valvontakomission aikaan katsoi Oeschin syyllistyneen sotavankien tappoihin ja
1947 kesällä korkein oikeus katsoi, että käskyssä olisi pitänyt mainita erikseen se, että käskynsaajan oli noudatettava lakeja ja kv-sopimuksia.

Eiköhän yleensäkin edellytetä käskyn saajan noudattavan lakeja ja asetuksia jne., eikä niitä erikseen mainita. Korkein oikeus oikeastaan totesi Oeschin syyttömäksi ja samalla tavoin syyttömiksi todettiin Pariisin rauhan jälkeen mm. Lista 1.:n vangit.

Veikko Palvo

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Oeschin sotarikostuomio

21.12.15 19:17

Veikko I Palvo kirjoitti: Pariisin rauha solmittiin 2.1947 ja Neuvostoliitto ratifioi sen syksyllä, jolloin valvontakomissiokin poistui Suomesta.
Pariisin rauhan jälkeen korkein oikeus katsoi Oeschin pelkästään huolimattomuuttaan aiheuttaneen sotavankien kuoleman,
koska ei ollut käskyssään nimenomaan muistuttanut lain ja sopimusten noudattamisen välttämättömyydestä. Tuomio aleni 12 vuodesta 3 vuoteen ja Oeschille myönnettiin joulukuussa 1947 eläkekin.
Oikeus valvontakomission aikaan katsoi Oeschin syyllistyneen sotavankien tappoihin ja
1947 kesällä korkein oikeus katsoi, että käskyssä olisi pitänyt mainita erikseen se, että käskynsaajan oli noudatettava lakeja ja kv-sopimuksia.

Eiköhän yleensäkin edellytetä käskyn saajan noudattavan lakeja ja asetuksia jne., eikä niitä erikseen mainita. Korkein oikeus oikeastaan totesi Oeschin syyttömäksi ja samalla tavoin syyttömiksi todettiin Pariisin rauhan jälkeen mm. Lista 1.:n vangit.
Kun rikosnimike vaihtuu ja/tai tuomio alenee, niin se ei todellakaan ole merkki syyttömyydestä.

Esimiehenä Oeschin velvollisuutena oli painottaa alaisilleen lakien ja asetusten noudattamisen tärkeyttä sekä valvoa, että alaiset myös tekevät niin. Luonnollisesti hänellä ei ollut aikaa tehdä valvonta henkilökohtaisesti, mutta hänen velvollisuutensa oli huolehtia, että luodaan valvontajärjestelmä ja että mahdollisista epäkohdista raportoidaan hänelle ja että ne korjataan.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”