Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Oeschin sotarikostuomio

Halila ottaa myös esiin sotamies Hytin tapauksen:
Hytin ampunutta everstiluutnantti S. O. Lindgreniä koskeva syyte hylättiin sotaoikeudessa , eikä korkein oikeus tätä tuomiota purkanut, vaikka näyttö Lindgreniä vastaan oli varsin selkeä. Oliko ero vain siinä, että Oeschin väitetyt teot kohdistuivat neuvostosotilaisiin ja Lindgrenin valvontakomissiota kiinnostumattomalla tavalla suomalaiseen sotilaaseen?
Edellä Halila on kuitenkin todennut, ettei valvontakomissio puuttunut sotilaista koskeviin oikeudenkäynteihin, toisin kuin sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin, mutta arvelee (ilman näyttöä jota hän Oeschin kohdalla pitää niin tärkeänä), että paineita oli:
Arvelivatko jotkut, että kun yksi kenraali tuomitaan, moni muu säästyy?
Käsittääkseni kovin moni upseeri ei ollut edes syytteessä sotarikoksista, ja vapauttamiseen riitti, ettei näyttöä ollut tai se ei riittänyt. Eri asia on, että tutkintavankeudessa sai istua, vaikka ei olisi ollut edes paikalla vaan todistettavasti muualla, samoin nimissä oli sotkua.

Halila ei ole tullut miettineeksi vaihtoehtoisia selityksiä: kenties oikeuden jäseniä todella pöyristytti Oeschin menettely, varsinkin kun he olivat siviilimiehiä (samanlaista ristiriitaahan oli sodan aikanakin siviilituomareiden ja komentajien kesken, jotka vaativat kovia tuomioita?).

Myös vertailu Hytin tapaukseen ei ole kovin osuva, koska siinä oli kyse yksityistapauksesta, mutta Oeschin kohdalla järjestelmästä.

Vai onko Halila sitä mieltä, että yhden suomalaisen sotilaan henki on arvokkaampi kuin useiden neuvostoliittolaisten sotavankien? Näinhän voisi päätellä siitä, että Ilmari Turja teki näytelmän Hytistä ja Huhtiniemen löydöt pääsivät Hesarin etusivulle, mutta neuvostosotavankien kohtalo ei ole kiinnostanut juuri ketään.

Mitä tulee siihen, oliko näyttö riittävä tuomio, se riippuu siitä,
1. uskotaanko Oeschin alaisia vai Oeschiä
2. oliko Oeschillä esimiehenä velvollisuus valvoa että hänen määräyksiään noudatetaan

Toki 2-kohdassa voisi lievennyksenä todeta, että Oeschillä oli sodan kannalta tärkeämpiäkin tehtäviä eikä aika riittänyt kaikkeen.

kahannin
Viestit: 105
Liittynyt: 10.01.20 13:36

Re: Oeschin sotarikostuomio

Emma-Liisa kirjoitti:
10.02.13 12:38
Suomalaisilla historiapäivillä Lahdessa oli la 9.2.2013 osio Kunnianpalautus, jossa Rytin ja Tannerin lisäksi käsiteltiin kenraaliluutnatti Karl Lennart Oeschiä. Esitelmäitsijänä oli Vesa Määttä, joka tekee Oeschistä elämämäkertaa.

Minua hämmästytti se vähättely, jolla sekä esitelmöitsijä että yleisön kommentoijat aiheeseen suhtautuivat. Määttä luonnehti Oeschiä "suorapuheiseksi", kun oikeampi ilmaus olisi ollut "puhuu ennen kuin ajattelee". Hän oli nimittäin sotavankikompaniaa tarkastaessaan sanonut jotain, jonka Nero ymmärsi kirjaimellisesti niin, että sotavankien niskuroinnista pitäisi tehdä loppu.

Jälkeenpäin O. puolustautui sillä että N. ymmärsi hänen sanansa käskyksi, vaikka hän ei ollut sitä tarkoittanut ja puhunutkin konditionaalissa. Eikä hän voinut tietää, että N. oli psyykkisesti häiriintynyt.

Kai nyt jokainen johtaja tietää, ettei pidä lausua mitään kevytmielisesti vaan päinvastoin varmistaa, että on tullut ymmärretyksi oikein.

O:n alainen Niilo Oinonen antoikin aiheesta käskyn, jota Nero sitten noudatti, mutta ei esitellyt sitä Oeschille.

Aika kummalliseltä organisaatiolta tuntuu, jos alainen voi omin päin kirjoitella kohtalokkaita käskyjä - silloin on valvonta laininlyöty.

Määttä vetosi myös siihen Helge Seppälän lausumaan, että sodan loppunäytöksissä sotarikoksista syyllistetään lähinnä sodan hävinnyt osapuoli. Hän kuitenkin jätti sanomatta, ettäa asiaa tutkittiin jo sodan aikana, mutta se haudattiin silloin. Oletettavasti ei haluttu tuoda esiin ikäviä asioita, koska se olisi ollut kiusallista koko armeijalle.

Sen Määttäkin kyllä painotti, että tuomion antoivat suomalaiset oikeusistuimet.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Oesch

Kaiken kaikkiaan minusta on kummallista, että yhä vieläkään ei pystytä näkemään, että joku voi olla hyvä sotilas ja komentaja, mutta ei välttämättä oli kaikessa muussa esikuvallinen.
Relevantti sotahistoriallinen detalji!
Oesch oli Mannerheimin uskollinen alainen. Pelastava hahmo, kun Mannerheim oli pulassa. Viipurin lahden taistelujen organisoiminen helmi-maaliskuussa 1939 oli erittäin merkittävää ja tuloksellista johtamistyötä.
Mannerheim oli alkuvuodesta 1944 jakanut Karjalan kannaksen puolustukset kahdelle armeijakunnalle. Keskitetty johto tapahtui Mikkelin Päämajasta. Olisi saattanut olla hyväkin ratkaisu, mutta IV AK:n komentajaksi hän nimesi Pappa Laatikaisen, jolla oli tykistökomentajanaan eversti Sippola. Tykistön ammusten jakelu oli erittäin monimutkaisen byrokratian takana. Armeijakunnan johtoa ei saanut häiritä öiseen aikaan puhelinsoitoilla. Saksalaislt saadut panssarinyrkit ja -kauhut olivat sellainen sotasalaisuus, jota ei voitu uskoa tavalliselle mosurille. Tuloksena olivat läpimurrot Valkeasaaressa, Kuuterselässä, Ratsuväkiprikaatin taisteluton perääntyminen ja Viipurin taisteluton menetys. Miinuspuolelle jäi lisäksi 30 000 tykin ammusta neuvostoliittolaisten saaliiksi. (Airo oli erittäin iloinen Suomen Ryti-Ribbentrop sopimuksen perusteella saamista 70 000 tykistön ammuksesta. Enemmän kuin kuittasi viholliselle menetetyt ammukset).
Mannerheim tunnusti virheensä. Hän perusti Karjalan armeijan ja määräsi Oeschin sen komentajaksi. Laatikaisen ja Sippolan statukset laskivat. Kun Oesch oli nimitetty tehtäväänsä hän välittömästi analysoi tilannetta. Päätteli, että Neuvostoliiton rynnistys olisi pysäytettävissä Talin-Ihantalan maastossa. Määräsi jonkun/joitakin esikuntansa upseereita suunnittelemaan puolustusta sillä tasolla. Tämän suunnittelun tärkein tulos oli tykistön asemointi Talin - Ihantalan taistelussa. Kaikissa suomalaisen sotahistorian tarkasteluissa korostetaan sitä, että ammuksia ei säästelty. Venäläisen analyysin mukaan heidän suurin ongelmansa Talin-Ihantalan taistelussa oli se, että he eivät pystyneet paikallistamaan suomalaisten tykistöasemia riittävän tarkasti.
Mannerheim ei kunnioittanut Talin-Ihantalan taistelun tulosta päiväkäskyllä. Yksi tärkeä peruste Karjalan armeijan perustamiselle oli se, että Mannerheim tukalalta näyttävässä tilanteessa halusi siirtää vastuun mahdolliselta (romahdus)tappiolta omilta harteiltaan. Oesch olisi kantanut tappion taakan. Puolustusvoiton jälkeen Mannerheim taas halusi ottaa kunnian itselleen.
Mannerheimia ihannoiva historiankirjoitus on lähtenyt tähän täysin rinnoin mukaan. Kun Saksa oli voitolla ja Suur-Suomea luotiin, Saksaa kopioitiin ja vankeja näännytettiin nälällä ja ankarilla rangaistuksilla. Kun Saksan sotaonni muuttui, Mannerheim alkoi suomettua. Hän kirjoitti Hitlerille: En hyökkää enää. Käski Lahden venäjänkielisen propagandaradion pienentää sordiinoa ja määräsi Aunuksen keskitysleirit nimettäväksi siirtoleireiksi. Samalla myös sotavankien kohtelu parani. Oeschillä ei tässä vaiheessa ole raportoitu olleen mitään historiallista merkitystä.
Oesch tietenkin toimi sotavankiasioissa marsalkka Mannerheimin ja Pääesikunnan käskyjen alaisena niin kuin toimi Jatkosodan alussa. Toki myös omasta halustaan. Yksinomaan Oeschiä ei olisi pitänyt rangaista. Toisaalta menettely osoitti, että Suomi pyrki täyttämään aseleposopimuksen ehdot. Se myös alensi Oeschin statusta. Voidaanko niinkin innoittavaa asiaa kuin Talin-Ihantalan torjuntavoittoa lähteä lukemaan tuomitulle miehelle kunniaksi? Ei tietenkään, Mannerheimhän se oli, joka puolustusvoiton hankki.

kahannin
Viestit: 105
Liittynyt: 10.01.20 13:36

Re: Oeschin sotarikostuomio

Oesch lienee ainoita korkean tason upseereja, joka on kritisoinut kärkevästi 14. - 15.6 1944 tapahtuneen Kuuterselän vastahyökkäyksen suorittamista pelkästään osasto Puroman voimin.
Suomalainen sotahistoria pyrkii peittelemään tätä seikkaa. Se lähtee lähes yksiselitteisesti siitä, että Kuuterselässä suomalaisten vastahyökkäyksen olisi suorittanut Panssaridivisioona (PsD).
Vastahyökkäyksen suoritti vain PsD:n Jääkäriprikaati (JPr) ja rynnäkkötykkikomppania tukenaan tykistöryhmä Nuoli (= osasto Puroma). PsD:n panssariprikaati (PsPr) ei osallistunut vastahyökkäykseen.
Lagus ja Laatikainen sopivat, että PsPr:ää ei lähetetä hyökkäykseen. Laguksen PsD:n sotilaspäiväkirjaan kirjoittaman perusteen mukaan se olisi ollut vastuutonta, koska vihollinen olisi voinut havaita panssarit marssilla Sahakylän-Metsäkylän alueelle!
Lagus siis pelkäsi, että Suomelle ei jää panssariasetta, jos panssarivaunut tuhotaan ilmasta käsin keskitysmarssilla! Puhumattakaan siitä, mitä panssareille olisi voinut tapahtua Kuuterselän tulihelvetissä.
Pajari komensi Kuuterselän alueella puolustavaa divisioonaa, Lagus PsD:tä. Vastahyökkäysryhmittymä olisi voinut lähteä keskitysmarssille jo noin klo 10-11, mutta lähtö viivästyi. Pajari ja Lagus riitelivät noin klo 17 asti kunniasta, kumpi komentaa vastahyökkäystä. Laatikainen ei puuttunut tähän keskusteluun. Antoi upseereidensa selvittää rauhassa välinsä. Myöhemmin Laatikainen puuttui upseereidensa asioihin hyvinkin voimakkaasti - oli vaatimassa Melanderille, Kempille ja Paalulle tuomioita peitelläkseen omaa osuuttaan IV AK:n lohkolla tapahtuneisiin strategisiin takaiskuihin.
Saksalainen upseeri oli käynyt aikaisemmin Suomen Päämajassa kertomassa neuvostoliittolaisten muuttuneista hyökkäystaktiikoista. Painottanut sitä, että puna-armeijan läpimurtoa on vaikeaa estää. Tilanteen korjaaminen edellytti nopeaa ja päättäväistä vastahyökkäykstä. Missään nimessä viholliselle ei tullut antaa aikaa kaivautua puolustukseen.
Sillä aikaa, kun Pajari ja Lagus neuvottelivat vastahyökkäyksen johtajuudesta, neuvostoliittolaiset kuulivat Suomen armeijan viestinnän kautta, että valioyksikkö on lähdössä vastahyökkäykseen. Yksi rykmentti oli jo lähtenyt Kuuterselästä jatkamaan hyökkäystä, mutta muutoin neuvostoliittolaiset joukot keskittyivät torjuntaan. Kaivautuivat saamansa seitsemän (7) tunnin lisäajan puitteissa Kuuterselän harjanteelle.
Kaikesta huolimatta JPr:n yksi pataljoona saavutti VT-linjan Kuuterselässä. Joutui kuitenkin perääntymään. Seitsemän (7) tuntia kestäneessä intensiivisessä taistelussa JPr:n tappiot kaatuneina olivat 624 miestä 3000 mukana olleesta. Tappio oli 20 %. Kun USAAF pommitti elokuussa 1943 Schweinfurthin-Regensburgin alueen kuulalaakeritehtaita, tappiot alasammuttuina B17 koneina olivat luokkaa 17 %. USAAF keskeytti pommitustoimintansa Saksassa useaksi kuukaudeksi.
JPr sen sijaan joutui heti uudelleen tuleen kohtaamistaisteluissa Perkjärven ja Lountajoen välillä. 17.6.1944 mennessä Jääkäripataljoona 2 oli menettänyt upseereistaan 90 %. JP2 oli taistelukyvytön.
Välitön lähtö vastahyökkäykseen, PsPr:n osallistuminen taisteluun, jääkäreiden varustaminen panssarinyrkeillä ja -kauhuilla ja tykistöryhmä Nuolen varustaminen riittävällä määrällä ammuksia sekä toimivalla tulenjohdolla olisi hyvin todennäköisesti muuttanut tilannetta olennaisesti: PsD olisi saavuttanut VT-aseman Kuuterselässä. Torjuntavoitto!

kahannin
Viestit: 105
Liittynyt: 10.01.20 13:36

Re: Oeschin sotarikostuomio

Pitää muistaa, että Suomella oli myös ilma-ase Jatkosodan aikana. Sen osallistumista Kuuterselän taisteluun ei ilmeisesti edes harkittu. Johtunee siitä, että jääkärit pääsivät hyökkäämään Kuuterselässä vasta klo 23.20. Yön hämärä olisi saattanut estää tarkan pommittamisen ja hävittäjien hyökkäykset.
Olettaen, että Pajari ja Lagus olisivat heti 14.6 aamulla keskinäisen kinastelun asemasta keskittyneet miettimään vastahyökkäyksen tehostamismahdollisuuksia, niin lentoaseen käyttö olisi saattanut juolahtaa heidän mieleensä. Jos keskitysmarssille olisi lähdetty klo 11, hyökkäys olisi alkanut n. klo 18. Silloin näkyvyys pommituksille olisi ollut vielä sopiva.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”