Jussi Jalonen
Posts: 902
Joined: 29.05.07 11:18
Location: Pyynikki

Re: Oeschin sotarikostuomio

13.02.13 13:48

V Palvo wrote: Ja pres. Kekkonen jatkoi," Oesch tuomittiin sodan jälkeen kohtalaisen pitkään vapausrangaistukseen käskyistä, jotka olivat johtaneet sotavankien pahoinpitelyyn ja surmaamiseen." Ja Kekkonen unohti olleensa itse ampumassa punaisia Haminassa teloitusryhmän johtajana 1918.

Tästä voinee päätellä, että Kekkonen ei ollut erityisemmin pitänyt tehtävästään, se oli jättänyt häneen jälkensä. Todennäköisesti hän halveksi moraalisesti niitä komentajia, jotka olivat moisia käskyjä antaneet ja vastuuttaneet muut pyövelin tehtävästä samalla kun olivat pesseet itse kätensä.

Tämähän toki vain todistaa, että Kekkonen oli sentään todellinen mies, toisin kuin Oesch.

Kaikeksi onneksi 1990-luvulta alkaen puhdaskilpisen isänmaallisuuden hentoa kukkaa vaalivat helläsydämiset ovat saaneet hyvitystä. Olihan heillä Adolf Ehrnrooth, joka peräti varmistamalla varmisti, että muuankin sotilas tuli taatusti ammutuksi esimerkin vuoksi, mutta viisikymmentä vuotta myöhemmin sitten esitti luontevasti hurskastelevia ja sääliä teeskenteleviä kommenttejaan kesän 1944 karkureista. Totta kai hän oli säännöllisesti myös itsenäisyyspäivän vastaanotolla.

Emma-Liisa
Posts: 4990
Joined: 30.01.07 18:25

Re: Oeschin sotarikostuomio

13.02.13 13:58

V Palvo wrote: Mistähän
muuten aiheituu se, että Kylmän sodan aikana Suomessa ei "uralin perhosia" tehty, sen kaltaisten tuottaminen näyttäisi alkaneen vasta 1990-luvulta alkaen?
Sinulla on huono muisti. Esim. Rintalan Mummo- ja Mannerheim-trilogia aiheutti närkästystä, olihan siinä rinnastettu M. ja tavallinen kansannainen jälkimmäisen eduksi, joskin he vanhoina lähenivät toisiaan. Sitä paitsi M. esitettiin sängyssä naisen kanssa, mikä siihen aikaan riitti, homoutta ei muutenkaan kuvattu,

Myös Ilmari Turjan näytelmän Päämajassa oli tarkoitus alentaa M. ja ylentää Airo, mutta Jalmari Rinteen roolisuoritus Kansallisteatterissa "pilasi" aikeen. Matti Kassilan elokuvassa Päämaja sen sijaan oli runsaasti satiirisia aikeita, alkaen alun laulusta.

Entä muistuuko mieleen se runo jo alkaa:
"Niin laski Marsalkan silmäluomi:
oli mustana taivas ja kusessa Suomi,
oli murtunut Kannas ja armeijan teräs,
sen sankarit metsissä käpyjä keräs."

Lopuksi on mainittava, että Linnan Tuntemattomasta siivottiin pois M:n kritiikkiä. Mutta symbolisesti sitä jäi, kuten juhlinta 4.6.42 osoittaa: laulettiin Pieni Suomen kansa (eikä esim. Kytösavun aikeilla mailla) ja Koskela kävi tappelemassa upseerien kanssa.

V Palvo
Posts: 219
Joined: 08.09.12 13:04

Re: Oeschin sotarikostuomio

13.02.13 14:22

Jussi Jalonen wrote:

Tästä voinee päätellä, että Kekkonen ei ollut erityisemmin pitänyt tehtävästään, se oli jättänyt häneen jälkensä. Todennäköisesti hän halveksi moraalisesti niitä komentajia, jotka olivat moisia käskyjä antaneet ja vastuuttaneet muut pyövelin tehtävästä samalla kun olivat pesseet itse kätensä.
Muistaakseni Kekkonen ei itse tuonut esille teloitusryhmän johtajana 1918 toimimistaan ja sanoi sen tultua esille: "aikaa siitä kulunut niin vähän, ettei siitä vielä voi puhua."
UKK
taisi kyllä vähän myöhemmin sanoa: "en oikein muista, sanoin kai kivääri poskelle vie"- haluten antaa mielikuvan olleensa tuolloin hyvin järkyttynyt.
UKK:n
toimiin ja historiankirjoitukseen niistä tapaus ei liene vaikuttanut.

Veikko Palvo

nylander
Posts: 1356
Joined: 07.06.06 20:33

Re: Oeschin sotarikostuomio

13.02.13 14:25

Emma-Liisan luettelon jatkoksi voisi vielä mainita pahimman 70-luvulla aikalaisten mieleen jääneen "pyhäinhäväistyksen". Kyseessä oli Paavo Kähkölä -vainajan (mahdollisesti oli muitakin tekijöitä) kirja Suomi K-linjalla. Siinä oli mm. lainattu Mannerheimin henkilääkärin lausuntoa 40-luvun loppuvuosilta: "Kyllä se marski vielä viime kesänä kiksautti" (muistinvaraisesti näin). Kohta aiheutti viikkokausia jatkuneen raivon "kaiken pyhän maahan repimisestä"; seurasin sitä nuorena henkilönä huvittuneena ja vähän pelästyneenäkin. Tämä siis oli pahinta, mitä "läpisuomettunneella", "saastaiseksikin" sanotulla (Kanava-lehti?) 70-luvulla tämän aihepiirin osalta tapahtui!

Tempora mutantur, et nos mutamur in illis.
Last edited by nylander on 13.02.13 14:39, edited 1 time in total.

nylander
Posts: 1356
Joined: 07.06.06 20:33

Re: Oeschin sotarikostuomio

13.02.13 14:35

V Palvo wrote:Muistaakseni Kekkonen ei itse tuonut esille teloitusryhmän johtajana 1918 toimimistaan ja sanoi sen tultua esille: "aikaa siitä kulunut niin vähän, ettei siitä vielä voi puhua."
Jaa, minä taas muistan niin, että Kekkonen toi itse julkisuuteen 1980-luvun alussa hänen mieltään loppuiäkseen painamaan jääneneen episodin Haminan valleilla keväällä 1918 Vuosisatani-kirjassaan (jonka haamukirjoittajana tosin lienee ollut Haavikko). Miten sitten lieneekään.

Joka tapauksessa Kekkonen oli tuolloin 17-vuotias (s. 3.9.1900) Kajaanin Sissirykmentin käskynalainen koulupoika, kuten aikaisemmin jo todettiinkin. Hänen vertaamisensa mahtavan sotakenraalin tekosiin tuo mieleen tutun asetelman kansakoulun välitunnilta: Lähes ulosoppinut isojullikka osoittaa pahanteosta kiinni jäätyään opettajalle ensiluokan pikkuoppilasta: "No kun toikin teki. Byääh!"

MM
Posts: 344
Joined: 23.09.08 09:47

Re: Oeschin sotarikostuomio

13.02.13 14:41

Mannerheim ei esiintynyt toimijana Oeschin tapauksen yhteydessä, vaikka Kujalan kirjassa mainitaan, että tuskin Heinricsh yksinään teki päämajassa päätöksen olla nostamatta asiaa esille sodan aikana ja että sodan jälkeen Mannerheim ei vastannut Oeschin vetoomuskirjeeseen oikeudenkäynnin yhteydessä.
Mannerheimilla itsellään oli melkein samanlainen tapahtumaketju vuoden 1918 -sodan aikana "Ammutaan paikalla" -käskyn kanssa, jonka seurauksista hän pyrki vapautumaan jälkeenpäin. Toisin sanoen, että alaiset ja joukot ylittivät vankien kohtelussa alkuperäisen käskyn tarkoituksen käsittäen sen luvaksi hillittömyyksiin.
Last edited by MM on 13.02.13 15:02, edited 1 time in total.

V Palvo
Posts: 219
Joined: 08.09.12 13:04

Re: Oeschin sotarikostuomio

13.02.13 14:46

Emma-Liisa wrote:
Sinulla on huono muisti. Esim. Rintalan Mummo- ja Mannerheim-trilogia ,

Myös Ilmari Turjan näytelmän Päämajassa

Entä muistuuko mieleen se runo jo alkaa:
"Niin laski Marsalkan silmäluomi:
oli mustana taivas ja kusessa Suomi,
oli murtunut Kannas ja armeijan teräs,
sen sankarit metsissä käpyjä keräs."

Linnan Tuntemattomasta siivottiin pois M:n kritiikkiä. .
Voihan muistinikin olla iän kerryttyä alkanut rapistua ja rautainen kunto alkaa sekin olla ruosteessa. Tuota runoa en tosiaan muista, eikä Rintalan Mummoni ja Mannerheim "muistaakseni" suuremmin kiinnostanut. Olin osana "suurta suomettunutta joukkoa", joka kävi töissä ja oli ennemminkin kiinnostunut jokapäiväisistä omista asioistaan kuin radikaalien toimista.
Mutta
kuten Albert Ravila kirjoitti, suuri yleisö ei Oeschistä juuri mitään tiedä ja ei lieneekö nytkään syytä antaa mielikuvaa sotarikollinen Oeschistä?

Veikko Palvo

Emma-Liisa
Posts: 4990
Joined: 30.01.07 18:25

Re: Oeschin sotarikostuomio

13.02.13 15:01

nylander wrote:
V Palvo wrote:Muistaakseni Kekkonen ei itse tuonut esille teloitusryhmän johtajana 1918 toimimistaan ja sanoi sen tultua esille: "aikaa siitä kulunut niin vähän, ettei siitä vielä voi puhua."
Jaa, minä taas muistan niin, että Kekkonen toi itse julkisuuteen 1980-luvun alussa hänen mieltään loppuiäkseen painamaan jääneneen episodin Haminan valleilla keväällä 1918 Vuosisatani-kirjassaan (jonka haamukirjoittajana tosin lienee ollut Haavikko).
Näin on. "Normaali" muistelija olisi jättänyt asian pois.

Sinänsä en näe mieltä, että ihminen joka paikassa ja jatkuvasti puhuisi asiasta, joskin sillekin on aikansa ja paikkansa. Tärkeintä kuitenkin on sovittaa teoilla ja näinhän Kekkonen juuri teki esim. Ostrobotnian puheessa.
nylander wrote: Joka tapauksessa Kekkonen oli tuolloin 17-vuotias (s. 3.9.1900) Kajaanin Sissirykmentin käskynalainen koulupoika, kuten aikaisemmin jo todettiinkin. Hänen vertaamisensa mahtavan sotakenraalin tekosiin tuo mieleen tutun asetelman kansakoulun välitunnilta: Lähes ulosoppinut isojullikka osoittaa pahanteosta kiinni jäätyään opettajalle ensiluokan pikkuoppilasta: "No kun toikin teki. Byääh!"
Aivan. Kujalan kirjasta käy ilmi se mielestäni varsin järkevä seikka, että sodan jälkeisissä oikeudenkäynneissä kohdeltiin - sotaväen rikoslakiin pohjautuen - eri tavalla tavallisia sotilaita ja upseereita. Edelliset tuomittiin teoista, jotka oli tehty esimiehen käskystä, vain jos katsottiin heidän tajuneen teon lainvastaisuuden. Upseerien sen sijaan katsottiin asian tietävän.

Kekkosen kaltaisille tavallisille vapaaehtosille tuskin pidettiin luentoa siitä, mitkä käskyt ovat laillisia ja mitkä eivät, joten he olivat täysin esimiestensä varassa. Kenraalina Oesch tunsi takuuvarmasti sotaväen rikoslain ja Suomen solmimat kansainväliset sopimukset samoin kuin Päämajan määräykset.

PS. Kujala huomauttaa kirjassaan, että Heinrichsin tili sotavankien suhteen oli "puhdas", joten tämäkin asettaa Oeschin puolustelun kummalliseen valoon. Ei O. sentään ainoa kyvykäs kenraali ollut, joka olisi voinut komentaa Karjalan armeijaa kesällä 1944.

V Palvo
Posts: 219
Joined: 08.09.12 13:04

Re: Oeschin sotarikostuomio

13.02.13 15:18

nylander wrote:
Joka tapauksessa Kekkonen oli tuolloin 17-vuotias (s. 3.9.1900) Kajaanin Sissirykmentin käskynalainen koulupoika, kuten aikaisemmin jo todettiinkin. Hänen vertaamisensa mahtavan sotakenraalin tekosiin tuo mieleen tutun asetelman kansakoulun välitunnilta: Lähes ulosoppinut isojullikka osoittaa pahanteosta kiinni jäätyään opettajalle ensiluokan pikkuoppilasta: "No kun toikin teki. Byääh!"
Toin esille pres. Kekkosen kannanoton 1970-luvulla hänen sanoessaan "pudottaneensa Oeschin ensimmäisenä pois itsenäisyyspäivän juhliin kutsutuista."
Ja UKK:n unohtaneen Haminan tapahtuman 1918 samalla sanoessaan syyksi Oeschin kolmen vuoden vankilatuomion sodan jälkeen.
V. 1918 ja 1971
UKK ja Oesch olivat suunnilleen samanikäisiä.
En verrannut "koulupojan" ja "kenraalin" tekemisiä toisiinsa.

Veikko Palvo

Albert Ravila
Posts: 263
Joined: 22.10.08 18:14

Re: Oeschin sotarikostuomio

13.02.13 15:23

Veikko P wrote:Oesch ei toivottavasti nouse Mannerheimin kanssa samaan sarjaan joidenkin vihaamana symbolina, josta tehdään "uralin perhosia" ja "kenian marsalkkoja."
Sikäli kun on kysymys tutkimuksesta ja tutkijoista, niin tuskinpa sen paremmin Oeschiä kuin Mannerheimiakaan kukaan vihaa. Mutta jos esimerkiksi Mannerheimistä lähdetään kirjaa tekemään, voisi se käsitellä jotain muuta kuin hänen ryyppyään, ratsuaan tai ruokalistaansa. Sen ei välttämättä myöskään tarvitsisi olla isänpäivä- tai joulumarkkinoille suunnattu kuvateos hänen "suurmiehisyydestään". En sano näin siksi, että vihaisin Mannerheimia. Päinvastoin, hänen kokemuksestaan ja taidoistaan on varmasti ollut hyötyä monissa historian vaiheissa. On vain niin, että tietyt sektorit ja näkökulmat hänen osaltaan on jo kattavasti käsitelty. Sen sijaan hänen toiminnastaan sodanjohtajana ei edelleenkään ole olemassa tieteellistä tutkimusta. Tämä on minusta jossain määrin hämmästyttävää ottaen huomioon, kuinka paljon Suomessa sotahistoriaa tutkitaan ja luetaan.
Veikko P wrote:Samoin mm. Romahtaako rintama- ja Huhtiniemi- tarutkin näyttäisivät olevan "uuden historiantutkimuksen" tuotteita?
Se, että Heikki Ylikangas ja hänen opetuslapsensa osuivat harhaan, ei tietenkään tarkoita sitä, että uudet näkökulmat ja tutkimustiedot olisivat lähtökohtaisesti ongelmallisia. Ylikangas tunnetusti veteli paljon asioita hihastaan, mutta Oeschin sotarikostuomio sen sijaan on kiistaton fakta.
Veikko P wrote:Mutta kuten Albert Ravila kirjoitti, suuri yleisö ei Oeschistä juuri mitään tiedä ja ei lieneekö nytkään syytä antaa mielikuvaa sotarikollinen Oeschistä?
Kyllä yleisöön täytyy sen verran luottaa, että sen annetaan itse muodostaa mielipiteensä Oeschistä. On mielestäni täysin selvää, että hänen elämänkerrassaan täytyy myös sotarikosasia käsitellä. Olennaista on antaa kaikki käytettävissä oleva tieto lukijoille. Kukin voi sitten tahollaan itsenäisesti muodostaa kuvan Oeshistä ilman sensuuria.

JariL
Posts: 435
Joined: 13.02.09 15:40

Re: Oeschin sotarikostuomio

13.02.13 15:46

Kaikeksi onneksi 1990-luvulta alkaen puhdaskilpisen isänmaallisuuden hentoa kukkaa vaalivat helläsydämiset ovat saaneet hyvitystä. Olihan heillä Adolf Ehrnrooth, joka peräti varmistamalla varmisti, että muuankin sotilas tuli taatusti ammutuksi esimerkin vuoksi, mutta viisikymmentä vuotta myöhemmin sitten esitti luontevasti hurskastelevia ja sääliä teeskenteleviä kommenttejaan kesän 1944 karkureista. Totta kai hän oli säännöllisesti myös itsenäisyyspäivän vastaanotolla.
Missä Ehrnrooth ammutti karkureita? Ehrnrooth ammutti kyllä tykistökeskityksen Äyräpäässä jonka alle jäi myös suomalaisia vangiksi jääneitä sotilaita. Mutta karkureiden ammuttamisesta en ole kuullut kuin huhuja eri muodoissa ilman mitään konkreettisia tapauksia. Yhden jutun mukaan Ehnrooth olisi Vuosalmella pistänyt konekiväärin asemiin omien asemien taakse ja sitten ilmoittaneen linjassa olleille miehille konekivääriä osoittaen, että tuolta pesee jos peräännytte. Tarinan todenperäisyydestä ei ole tietoa.

Ehrnroothilla oli kovan miehen maine jo sodan aikana ja jälkikäteen tarinat vielä lisäsivät sitä. Ei hän itsekään tainnut mainettaan häpeillä, ainakaan jos mittatikkuna pitää puhetta jonka hän piti RUK:n kurssijuhlassa kun olin mainitussa oppilaitoksessa.

Halsti kertoo omissa muistelmissaan, että Ehrnroothilla oli itse asiassa hyvin edistyksellinen tapa karkureiden käsittelemiseen. Kiinni saadut karkurit hoidettiin pikimmiten pesulle, vaatteet vaihdettiin, vähän muonaa ja sitten miehet nukkumaan. Ehrnrooth haukkui sitten karkurit seuraavana päivänä pystyyn ja teki selväksi että toinen yritys karata ei pääty yhtä hyvin, sitten äijät lähetettiin takaisin omiin yksiköihinsä. Halstin mukaan kaksinkertaisia karkureita ei Ehrnroothin joukoissa käytännössä ollut. Yhden kerran Ehrnrooth Halstin mukaan erehtyi pitämään karkureille tarkoitetun saarnansa rintamalle saapuneille täydennysmiehille jotka eivät ollenkaan ymmärtäneet miksi. E joutui pyytämään puhettaan anteeksi.

Jussi Jalonen
Posts: 902
Joined: 29.05.07 11:18
Location: Pyynikki

Re: Oeschin sotarikostuomio

13.02.13 17:34

JariL wrote: Missä Ehrnrooth ammutti karkureita? Mutta karkureiden ammuttamisesta en ole kuullut kuin huhuja eri muodoissa ilman mitään konkreettisia tapauksia.

Jukka Lindstedtin väitöskirjasta "Kuolemaan tuomitut: kuolemanrangaistukset Suomessa toisen maailmansodan aikana" (Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja, A-sarja N:o 221, Helsinki 1999), sivulta 493 alaviite 164.
"Nykyajan tuntojen perusteella tuskin voi ainakaan upseeriston osalta tehdä enää päätelmiä heillä sota-aikana olleista käsityksistä. Aika ja olot ovat aivan toiset. Niinpä esimerkiksi kenraali Adolf Ehrnrooth on luonnehtinut karkureita säälittäviksi (Ehrnrooth - Lehtonen 1994, 65). Sota-aikana hän suhtautui karkuruuteen ja kieltäytymiseen yhtä ankarasti kuin muutkin komentajat (Ks. käsky "Sotilaani!..." 13.7.1944, T 6515/18, SA).
Lisäksi sivulla 559:
"2. divisioonan kenttäoikeus tuomitsi 10.7. erään JR 7:n sotamiehen kolmeksi vuodeksi kuritushuoneeseen sotapelkuruudesta. Tuomiota ei pantu heti täytäntöön, vaan mies passitettiin takaisin komppaniaan. Siellä hän kieltäytyi lähtemästä etulinjaan. Näin hän teki myös rykmentin komentajan edessä. Rykmentin komentaja ilmoitti divisioonan sotatuomarille tapahtuneesta ja siitä, että on määrännyt sotamiehen ammuttavaksi. "Sotatuomari ilmoitti, että tuomio on pantava täytäntöön". Sotamies ammuttiin 13.7. (JR 7:n komentajan, eversti A. Ehrnroothin julistus "Sotilaani! Ilmoitan teille...", 13.7.1944, T 6515/18, 2. divisioonan esikunnan kirjelmä n:o 2324/X/5 sal./15.7.1944. T17855/5, SA)

Pitänee kaiketi tehdä se tulkinta, että myös Ehrnroothin evankeliumista on julkisuudessa unohtunut tämä pätkä gloriaa. Tuomiosta itsessään voi olla toki mitä mieltä haluaa -- toistuva ja jatkettu rikkomus toki tuottaa sodan oloissa väkisinkin ankaramman rangaistuksen -- mutta oma näkemykseni on se, että moraaliselta kannalta jo linnatuomion saaneen miehen teloittaminen ehdoin tahdoin on vähintäänkin kyseenalaista.

Rykmentille laadittu julistus jättää vahvasti sen vaikutelman, että Ehrnrooth halusi tehdä miehestä esimerkin. Mikäs siinä, jos sen on valmis omalletunnolleen ottamaan; sodan oloissa pakkokeinot ovat välttämättömiä, ja korostettakoon että Ehrnrooth ei tehnyt yhtään mitään laitonta tai ylittänyt esimiehen valtuuksiaan. Mutta en nyt varsinaisesti olisi lähtenyt häntä aivan sillä tavoin jalustallekaan nostamaan kuin mitä 1990-luvulta alkaen tapahtui, ja jotain kertonee se, että siinä vaiheessa kun arvon jalkaväenkenraali nostettiin kansakunnan kaapin päälle, niin tämä episodi hänen elämästään jätettiin suosiolla vähemmälle huomiolle.
Last edited by Jussi Jalonen on 13.02.13 17:38, edited 1 time in total.

Albert Ravila
Posts: 263
Joined: 22.10.08 18:14

Re: Oeschin sotarikostuomio

13.02.13 17:38

JariL wrote:Missä Ehrnrooth ammutti karkureita? Ehrnrooth ammutti kyllä tykistökeskityksen Äyräpäässä jonka alle jäi myös suomalaisia vangiksi jääneitä sotilaita. Mutta karkureiden ammuttamisesta en ole kuullut kuin huhuja eri muodoissa ilman mitään konkreettisia tapauksia.

Eversti Adolf Ehrnrooth toimi kesällä 1944 JR 7:n vs. komentajana. 13.7.1944 tuotiin rykmentin komentopaikalle Oravakytöön 11./JR 7:ssä palvellut sotamies Pentti Häkkinen, joka oli kieltäytynyt lähtemästä linjaan. Tilanne ei siis suoranaisesti liittynyt karkuruuteen, vaikka Häkkinen olikin aikaisemmin tuomittu 2.D:n kenttäoikeudessa pelkuruudesta. Joka tapauksessa Ehrnrooth tiedusteli Häkkiseltä muistaakseni kolmesti suostuuko tämä lähtemään linjaan. Häkkinen kieltäytyi, jolloin Ehrnrooth divisioonan sotatuomaria konsultoituaan määräsi Häkkisen ammuttavaksi. JR 7:n jääkärijoukkueeseen kuuluneet miehet täyttivät sitten komentajan käskyn.
JariL wrote:Yhden jutun mukaan Ehrnrooth olisi Vuosalmella pistänyt konekiväärin asemiin omien asemien taakse ja sitten ilmoittaneen linjassa olleille miehille konekivääriä osoittaen, että tuolta pesee jos peräännytte. Tarinan todenperäisyydestä ei ole tietoa.
Osaatko sanoa mitään tämän tarinan alkuperästä?
JariL wrote:Ehrnroothilla oli kovan miehen maine jo sodan aikana ja jälkikäteen tarinat vielä lisäsivät sitä. Ei hän itsekään tainnut mainettaan häpeillä, ainakaan jos mittatikkuna pitää puhetta jonka hän piti RUK:n kurssijuhlassa kun olin mainitussa oppilaitoksessa.
Itse ilmeisen rohkeana miehenä Ehrnroothilta ei sodan aikana kovin paljon ymmärrystä karkureille riittänyt. Tämä välittyy selvästi hänen sodanaikaisista karkuruutta ja kieltäytymistä koskevista kirjelmistään. Sodan jälkeen, "suuren torjuntavoittobuumin" alettua 1990-luvulla, oli Ehrnrooth jo hieman ymmärtäväisempi. Kenraalin testamentissa (1994) Ehrnrooth toteaa mm., että "[e]ikä [karkureita] rangaistu, jos he palasivat itse. Levättyään hetken, kun hermot taas olivat kunnossa, he useimmiten tulivat hiljaa ja noloina takaisin. En tiedä miten muualla heitä kohdeltiin, mutta omissa joukoissani heitä korkeintaan moitittiin ja haukuttiin".

Pelkillä haukuilla eivät JR 7:n karkurit kuitenkaan selvinneet. Divisioonan kenttäoikeudessa tuomittiin nimittäin 104 rykmentin sotilasta karkuruudesta tai pelkuruudesta. Suurin osa (91) heistä oli sellaisia, jotka eivät olleet itse palanneet, vaan joutuneet pidätetyiksi. JR 7:n myöhemmän, ehkä hieman tarunhohtoisen maineen kannalta on mielenkiintoista huomata, että sisarrykmentissä, JR 49:ssä, oli vähemmän karkureita, nimittäin 78. Kyse on siis yhtymän kenttäoikeudessa tuomituista sotilaista. Todellinen karkurien määrä on molemmissa rykmenteissä luonnollisesti ollut suurempi.
JariL wrote:Halsti kertoo omissa muistelmissaan, että Ehrnroothilla oli itse asiassa hyvin edistyksellinen tapa karkureiden käsittelemiseen. Kiinni saadut karkurit hoidettiin pikimmiten pesulle, vaatteet vaihdettiin, vähän muonaa ja sitten miehet nukkumaan. Ehrnrooth haukkui sitten karkurit seuraavana päivänä pystyyn ja teki selväksi että toinen yritys karata ei pääty yhtä hyvin, sitten äijät lähetettiin takaisin omiin yksiköihinsä.
Ainakaan muistelmien kakkososassa (Aika vaatii veronsa) ei tällaista mielestäni esitetä. Halsti kyllä mainitsee Ehrnroothin ja JR 7:n positiivisessa hengessä, mutta Ehrnroothin tavasta käsitellä karkureita ei hän mielestäni sano mitään.

JariL wrote:Halstin mukaan kaksinkertaisia karkureita ei Ehrnroothin joukoissa käytännössä ollut.
Kyllä heitä oli. Divisioonan kenttäoikeudessa tuomittiin 22 sellaista JR 7:n sotilasta, jotka olivat karanneet tai paenneet kahdesti tai useammin. Useampikertaisten karkureiden osuus oli itse asiassa JR 7:ssä suurempi kuin JR 49:ssä ja Er.P 12:ssa. Viimeksi mainittu oli 2.D:n erillinen pataljoona.
JariL wrote:Yhden kerran Ehrnrooth Halstin mukaan erehtyi pitämään karkureille tarkoitetun saarnansa rintamalle saapuneille täydennysmiehille jotka eivät ollenkaan ymmärtäneet miksi. E joutui pyytämään puhettaan anteeksi.
Tätäkään juttua en muita Halstin ainakaan muistelmissaan kertomaksi. Olisikohan se Martti Sinerman Ehrnrooth-elämänkerrasta?

Niitä sun näitä
Posts: 565
Joined: 20.12.11 00:11

Re: Oeschin sotarikostuomio

13.02.13 17:53

JariL wrote:Ehrnroothilla oli itse asiassa hyvin edistyksellinen tapa karkureiden käsittelemiseen.
Vuosalmella Oravankydössä teloitettiin tiettävästi 13.7.1944 yksi JR 7:n karkuri pikaoikeuden jälkeen. (Kulomaa - Nieminen Teloitettu totuus s. 306, 11./JR 7)

http://kotisivu.suomi.net/brantberg/Ehrnrooth.htm
Isänmaamme kestää paremmin leikkauksen, jolla se vapautetaan sotilasvalansa rikkoneista pelkureista, kuin tappion, johon armeijan kurittomuus johtaisi.

Lieneeköhän tämäkin taas Onnelan mielestä asiaton viesti...?

Paavo Rintala Sodan ja rauhan äänet, Otava 1967

Sivut 197-198: "Meitä palasi toistakymmentä JR seitsikon miestä sotasairaalasta ja meidän mukana tuli täydennysmiehiä rykmenttiin. Komentaja otti meidät vastaan ja jakoi kahtia niin kuin vuohet ja lampaat. Komentaja oli muutenkin aika jyrkkäpuheinen mies. Nyt se piti puhuttelun täydennysmiehille ja halusi kai kasvattaa niiden moraalia, kun ne tulivat suoraan siviilielämästä sotaan. Se puhe alkoi näin: Te Pohjanmaan miehet, te kesselimahat, te viljanpiilottajat! Nyt te jouduitte sellaiseen paikkaan, että jos vihollisen luoti ei satu, niin oma luoti sattuu varmasti!

Joissakin kirjoissa mainitaan kuinka Vuoksen yli uineita peloteltiin linjaan palauttamisen yhteydessä tähän malliin, että seuraavalla kerralla on omat KK:t asemissa, joten toista kertaa ei olisi takaisin yrittämistä elävänä.
Oliko suomalaisillakin "omat antamassa KK:llä taustatukea" kuten oli naapureidenkin laita?

Siitä kuuluisasta keskityksestä Äyräpään kirkonmäelle löytyy monta kuvausta:

Tykistön mies ja sotahistorioitsija Martti Sinerma kirjoitti 454 -sivuisen elämänkerran Ehrnroothista ja siinä hän mainitsee ammunnan kellonajankin ihan minuutilleen.

Kirjassaan Sinerma kertoo sivulla 245-246:

"Kello 15.33 tykistön tulenjohtaja ilmoitti, että kirkonmäellä on parikymmentä miestä antautumispuuhissa; jotakin valkoista heiluteltiin siellä seipäännenässä. Tieto kulki nopeasti komentopaikalle. Jos kirkonmäki menetettäisiin, olisi koko JR 7:n lohkon vastaranta vihollisen hallussa. Nyt olisi tärkeätä estää lisäjoukkojen tulo sekä rannan hyväksikäyttö. Ehrnroothin ratkaisu oli yksinkertainen: - Koko tykistö ja kaikki heittimet, kirkon tukikohtaan - tulta!
Komentajan asema ei sillä hetkellä ollut mitenkään herkullinen, mutta mäki kuhisi vihollisia. Lihavampaa maalia tuskin olisi löytynyt. Kello 15.40 kohdistettiin sillanpäähän kaikkien raskaiden aseiden voimakas tulitus. Vihollisia kaatui kymmenittäin mutta todennäköisesti myös vangiksi antautuneita omia miehiä. Oli kysymyksessä pakkotilanne; ammuttiin jotta voitaisiin pelastaa enemmän. Sodan vaihtoedhdot ovat usein: paha ja vielä pahempi. Tämä tapaus on kuitenkin sellainen, jonka Ehnrooth haluaisi saada pois mielestään."

Sinerma Martti Adolf Ehrnrooth sodan ja rauhan näyttämöllä
WSOY, 1981, 454 s., 1. painos



2. Divisioonan JALKAVÄKIRYKMENTTI 49 sodassa vv.1941-44

Toimituskunta (eversti evp. Tapio Petsara, rovasti Toivo Seppälä, kenr.majuri evp. Esko Vahla, kauppat. maisteri Lauri Jantunen)

Helsinki 1981 JR 49:n historiatoimituskunta

Sivu 198:

"Urhoollisia yksittäisiä taistelusuorituksia tehtiin päivän aikana. Viimeisinkin vastarinta JR 7:n sillanpääasemassa murtui heinäkuun 7 p:n aikana. Kello 15.45 tulitti oma tykistö Äyräpään kirkonmäkeä, kun 84 viimeistä puolustajaa antautui."


"Tapahtumasarja oli JR 7:n komentajalle harmittava ja heinäkuun 7 p:nä hän antoi seuraavan rykmentin päiväkäskyn.

"Tyrjän Rykmentin sotilaat!

Häpeällisesti on päättynyt kunniakkaasti aloittamamme puolustustaistelu Äyräpään sillanpääasemassa. Vieras joukko, jolla ei ilmeisesti ole ollut edes alkeellisinta sotilaskuntoa, on kerran toisensa jälkeen pettänyt ja juossut pakokauhuisena laumana karkuun ennen kuin vihollinen on edes siirtynyt hyökkäykseen.
Äyräpäänharjun lohkolla torjuivat I ja II Pataljoonamme, Krh. - ja Tykkikomppaniamme, eräät III Pataljoonan osat sekä rykmentin jääkärit ja pioneerit 20.6.alkaen kolmattakymmentä vihollisen hyökkäystä ja tuottivat viholliselle mitä raskaimpia tappioita. Kaikki sen raivokkaimmatkin, ylivoimaisin joukoin ja panssarivoimin tekemät hyökkäykset lyötiin takaisin, ja sillanpää oli lujasti Tyrjän miesten käsissä, kun sen puolustus siirtyi vieraitten tehtäväksi.
Tänään, samaan aikaan kun vieraat viimeisen kerran juoksivat vihollista karkuun, kehittyi Saimaan rykmentin vastahyökkäys sillanpään oikealla siivellä niin menestykselliseksi, että sillä pian on koko entinen puolustuslohkonsa hallussaan. Me olemme vartiossa Vuoksen pohjoisrannalla, Musta- ja Vasikkasaaressa. Näistä asemista ei yksikään mies saa lähteä muutoin kuin ylimmän johdon käskystä. Tarvittaessa on näissä asemissa taisteltava viimeiseen mieheen.
Luotan siihen, että rykmenttini samoin kuin Lampijärvellä, Hartosissa, Siiranmäellä ja Äyräpään sillanpääasemassa näyttää viholliselle, ettei Tyrjän Rykmentin mies väisty asemastaan, vaan torjuu ankarimmatkin hyökkäykset. Olette eilen ja tänään omin silmin nähneet, miten uudet aseet ovat alkaneet iskeä puolestamme. Luotan Teihin sotilaani, ja Te voitte täydellä syyllä luottaa minuun."


"Kaunis-Aadof" osasi taktikoinnin merkityksen siinäkin, mitä omaan maineeseen tuli. Hän veti pois oman JR 7:n miehet, siis ne rippeet mitä enää oli jäljellä, hyvissä ajoin pois Äyräpäänharjun sillanpäästä ennen kuin se menetettiin. Siten menetys ei kohdistu hänen rykmenttiinsä. Ei siis ihme jos JR 49:n historiikissa (2. Divisioonan Jalkaväkirykmentti 49 sodassa vv. 1941-44) on aika erikoinen esipuhe sivulla 6. Sen on kirjoittanut tuon rykmentin viimeinen komentaja evl. Tapio Peitsara, viimeinen JR 49:n komentaja.
Siinä sanotaan aika kitkerään sävyyn, kuinka Siiranmäen ja Vuosalmen taisteluista on "kunnian vienyt tuo yksi rykmentti" ja sen komentaja. Samalla unohtaen että 2.D:aan kuului toinenkin rykmentti eli JR 49. "Annettakoon kunnia kaikille niille, joille se kuuluu."

---


Aake Jermo: Teräsmyrskyssä loppuun asti. Äyräpään-Vuosalmen suurtaistelu kesällä 1944, Otava 1980

Tämä kirja kertoo samanlaisen tarinan sivuilla 307-310 Jyvänpiilottajien paluu. Myös sivulla 297-298 Ehrnroothin erehdys -luvussa sivutaan samaa aihetta. Siinä Aatu haukkui sotasairaaloista palanneet uhaten ampumisella karkureita ja kätteli hiipparit ja karkurit.

Sivuilla 307-310 Jyvänpiilottajien paluu

(Kyse oli maanviljelyslomalla olleiden parinkymmenen miehen ryhmän paluusta sekavissa olosuhteissa Vuosalmelle)

S. 309: "Siirryttyään lomalta palanneiden eteen hän puhui tykkänään toisessa äänilajissa:
- Sitten minä haluan sanoa muutaman sanan teille, te jyvänpiilottajat. Te olette maleksineen siellä kotiniityillänne sillä aikaa
(s.310) kun aseveljenne ovat täällä vuodattaneet vertaan teidänkin puolestanne.Mutta nyt olette tekin joutuneet sellaiseen paikkaan, josta moni tuskin pystyy enää omin jaloin palaamaan."
Se oli karskein ja karmein puhe, minkä Jaakko Paasonen koskaan oli kuullut.

---

Ari Rautala: "Sotiemme taistelupaikoilla", Gummerus 2004, kerrotaan
sivulla 124 Äyräpään kirkonmäen tapahtumista heinäkuun 7. iltapäivänä
mm. näin:
"Iltapäivällä oli kirkonmäellä enää hajanaista vastarintaa, joka päättyi
siellä olevien noin 30 puolustajan antautumiseen. Kaikkiaan venäläiset
saivat vajaat sata vankia. Vangit ryöstettiin, haavoittuneita ammuttiin
hengiltä tai alastomia suomalaisia ajettiin Vuokseen, jonne heidät
ammuttiin. Useimmat kuitenkin säilyttivät henkensä ja joutuivat
sotavankeuteen.

Everstiluutnantti Ehrnrootin ollessa etukomentopaikallaan seuraamassa
sillanpään viimeisiä taisteluja hän näki kirkonmäen viimeiset
tapahtumat. Hänen tulenjohtopäällikkönsä kysyi: -Mitä me nyt teemme?
Tuolloin Ehrnroot oli miettinyt hetken: Siellä on vielä omiakin, osa
vankeina, osa haavoittuneina ja osa uimataidottomina. Mutta siellä on
myös vihollisisa, jotka tulittavat kiivaasti virran yli pyrkiviä ja
jotka valmistautuvat Vuoksen ylitykseen. Se painoikin eniten
vaakakupissa ja hän olikin vastannut: -Vedä sinne koko voimallasi!

Kun KYMMENEN patteriston tuli -josta suuri osa oli raskaista- myllersi
taisteluiden ruhjomaa Äyräpäänharjua, oli eversti kääntänyt katseensa
muualle ja huokaissut tukahtuneesti: -Voi niitä onnettomia, jotka jäivät
tuonne! Niin, hän näki sitten aikanaan noita miehiä heidän palattuuaan
sotavankeudesta. Tiedusteltuaan, miltä heistä tuntui joutuessaan oman
tykistön tuleen, oli eräs paljon kokenut taistelija vastannut silmäänsä
räpäyttämättä: -Se oli kuin viimeinen tervehdys komentajalta."

JariL
Posts: 435
Joined: 13.02.09 15:40

Re: Oeschin sotarikostuomio

13.02.13 17:57

Lisäksi sivulla 559:
Kiitokset. Tätä en muistanut vaikka olen kirjan lukenut. Ilmeisesti tarvittiin se yksi, jotta muut uskovat että ollaan tosissaan. Se että pyrkii hoitamaan karkurit nopeasti takaisin linjaan ei tarkoita että arvostaisi heitä eikä Ehrnrooth kauheasti kiitellyt takaisin linjaan passittamiaan karkureita.

Divisioonan kenttäoikeudessa tuomitut olivat ilmeisesti niitä, jotka ehtivät juosta niin pitkälle että heidät saatiin kiinni vasta kaukana linjojen takana.

Jutun konekivääristä kuulin Haminassa RUK:ssa jollakin luennolla. Sen vuoksi totesinkin että sen luotettavuus ei välttämättä ole suuri.

Taytyy jossakin vaiheessa katsoa Halsin teoksia uudelleen läpi A. Ravilan kommenttien vuoksi. Muistikuvani mukaan Halsti on kommentoinut Ehrnroothin toimintaa Vuosalmella myös karkureiden osalta mutta jos ei muistelmissaan niin missä? .
22 sellaista JR 7:n sotilasta, jotka olivat karanneet tai paenneet kahdesti tai useammin


Luku on aika alhainen rykmentin vahvuuteen ja taisteluiden luonteeseen nähden. Sama koskee tietysti myös JR 47:aa.

Return to “Puheenvuoroja historiasta”