JariL kirjoitti:En muista, että minun olisi koskaan ollut pakko kutsua sodan lopputulosta sen enempää "oikeudenmukaiseksi" kuin "epäoikeudenmukaiseksi".
En minäkään, mutta esimerkiksi koulussa väärän mielipiteen esittäminen aiheesta saattoi johtaa aikamoiseen painostukseen. Muistan myös monta poliitikkoa, historioitsijaa jne. jotka kokivat aikamoista painostusta. Paasikivi taisi kirjoittaa asiasta jotakin päiväkirjoihinsakin kansakunnan selkärangan kestävyyttä pohdiskellessaan;-)
Minä puolestani luulen, että muistisi pettää. Minulla on näet varsin erilainen käsutys.
Enkä minäkään totta puhuen muista että minun olisi koskaan ollut pakko kutsua sodan lopputulosta sen enempää "oikeudenmukaiseksi" kuin "epäoikeudenmukaiseksi". Sen sijaan muistan hyvin kuinka meille koulussa opetettiin poliittisin perustein täysin valheellisesti, että Suomi kävi (jatkosodan aikaan) muka puolustussotaa Neuvostoliiton hyökkäystä vastaan - silloin vallalla olleen "totuuden" mukaan.
Vasta vuoden 1987 jälkeen, jolloin prof. Mauno Jokipii julkaisi "Jatkosodan synty"nsä alkoi vähitellen totuus paljastua maassamme. Silloin oli jo ulkomaita myöten kyllästytty Suomessa esitettyyn satuiluun (katso tästä esim. Uptonin, Lundinin ja Krosbyn esitykset ja tutkimukset). Siihen mennessä oli ns. "kansa" massamme saatu uskomaan jatkuvasti esitettyyn valheellisen propagandan - eli Ryti & C:on ollessa vallankahvassa näiden esittämään "totuuteen" - että Suomi todellakin kävi puolustussotaa. Siihen aikaan näet kerrottiin esim. historianopetuksessa, että jatkosota muka syntyi Neuvostoliiton ilmavoimien (aikanaan alkaen 25.6.41) suorittamista kostoiskuista Suomeen. Tosiasiassa jatkosota aiheutui suomalaisten ja saksalaisten yhteisestä sopimuksesta josta oli sovittu (alustavasti) jo alkaen syksystä/talvesta 1940 (alkaen ns. Talvela-neuvotteluissa).
Talvisotaa puolestaan vaivaa meilläkin vieläkin myytti siitä, että sen aloitti Neuvostoliitto, jonka roistomaisen hyökkäyksen kohteeksi Suomi olisi muka "joutunut", vaikka esimerkiksi Paasikivi ennakoi talvisodan ja siten myös sen, että suomalaisten olisi välttämättä ollut syytä edes tehdä Neuvostoliitolle jokin myönnytys tai vähintäänkin vastaehdotus. Paasikivi totesikin myöhemmin, että
"päästämällä neuvottelut katkeamaan syksyllä 1939 [suomalaiset katkaisivat neuvottelut saamiensa ohjeiden mukaisesti 9.11.39. Ohjeet sisältyivät ulkoministeri Eljas Erkon hallituksen nimissä lähettämän sähkeeseen] suomalaiset tekivät yhden tärkeimmistä ja painavimmista ulkopoliittisista virheistään. Suomi kenties olisi Ruotsin tavoin voinut välttyä sodalta, jos se olisi sopinut Stalinin kanssa lokakuussa 1939".
Mutta Suomi oli ns. "peräänantamaton" eikä antanut periksi tuumaakaan (lukuun ottamatta mitätöntä ns. Kuokkalan mutkan oikaisemista). Seurauksena sitten oli että idänpuolustuksemme - jonka ylläpitämiseksi talvisota muka oli, näin väittivät sotapolitiikan puolustapuhujat välttämätön - romahti, kun Neuvostoliitto sai (roimasti yli) sen mitä oli pyytänytkin. Lopputulos oli että Neuvostoliitto ei sitten hyökännytkään,
talvisodasta huolimatta vaikka idänpuolustuksemme oli talvisodasta johtuen romahtanut. Neuvostoliitto kun oli Moskovan rauhassa saanut sen mitä oli pyytänytkin - se otti sen väkisin kun ei saanut hyvällä, kuten Mannerheim ja Paasikivi olivat arvioneet.
Se, että talvisota-konfliktin aseellisen puolen aloitti Neuvostoliitto pitää paikkansa, mutta sen taustoja ei kouluissa selitetty 50 ja 60-luvuilla eikä enää kaiketi lainkaan selitetä, jos nyt talvisotaa lainkaan edes mainitaan. Sen sijaan esitettiin muunneltua totuutta, että Suomi muka oli marttyyri.
Koulujen historianopetuksessa esitettiin siis varmaankin viime vuosisadan puolella (ennnen 1991) muunneltua totuutta mutta se oli kyllä siten väritettyä kuin se oli ollut aina sisällissodasta saakka eikä esittämälläsi tavalla. Sitäkin - siis sisällissotaa - vääristeltiin Suomessa vielä ainakin 1960-luvulla. Tosiasiassa Suomi - lähinnä ulkoministeri Erkko - käyttäytyi aasimaisen tyhmästi ja ylimielisesti, ainakin Paaasikiven mielestä. Vähintäänkin erimielisyydet ja Paasikiven kanta olisi pitänyt mainita, muttei niitä edes mainittu. Suomi oli edelleenkin sotaa edeltävien kannanottojen pauloissa talvisodan osalta ja jatkosodan osalta elettiin edelleen ajopuuteorian kautta.
Nähdäkseni voit (teoriassa) olla oikeassa sikäli, että jos käyttämiesi sanojen
"oli pakko" sijaan vaihdetaan sanat
"moni harkitsi parhaaksi" niin esittämäsi voi osittain pitää paikkansa. Silloinkin syy oli sisäpoliittinen eli lähinnä oman edun tavoittelu ja halu näyttää hyvältä kotimaisten päättäjien silmissä eli
karriärismi. Neuvostoliiton painostuksen vuoksi ei tietääkseni kehenkään yksityiseen kohdistettu mitään pakkotoimenpiteitä Pariisin rauhansopimuksen allekirjoittamisen jälkeen.
Semmottii...
