Veikko Huuska
Viestit: 193
Liittynyt: 28.09.08 15:26
Paikkakunta: Ikaalinen

Anschluss 75 v. - esimakua suursodasta ja pienten valtojen kohtalosta

Tasan 75 vuotta sitten, 12. päivä maaliskuuta 1938, Hitler marssitutti joukkonsa Wieniin ja liitti Itävallan Suur-Saksan valtakuntaan. Liittäminen, Anschluss, tapahtui verettömästi, mutta oli kuitenkin osa suurta ja veristä operaatiota. http://fi.wikipedia.org/wiki/Anschluss Alempana käytetään Anschluss-muotoa.

Anschlussin vaikutukset olivat välittömät.

Kolme päivää myöhemmin, 15.3. Hitler, joka oli syntynyt Itävallassa, piti sykähdyttävän puheen Wienin Imperial Palacen parvekkeelta. 250.000 itävaltalaista riemuitsi innoissaan. Itävalta lakkasi olemasta itsenäisenä valtiona. Se oli saava entisen valtioasemansa takaisin vasta 1955.

Exodus, joka oli alkanut jo vuosia aikaisemmin Saksassa natsien otettua vallan, kiihtyi.

Se oli prosessi, jossa Itävalta menetti monet sen suurimmista nimistä: sellaiset hahmot kuin Sigmund Freud ja Oskar Kokoschka, sekä tulevat valovoimaiset kulttuurin mestarit kuten Oscar-ohjaaja Billy Wilder ja Carl Djerassi. Viime mainittu kehitti ehkäisypillerin. http://fi.wikipedia.org/wiki/Carl_Djerassi

”Se [Anschluss] oli hirviömäinen kulttuurinen isku”, sanoo Johanna Rachinger, Itävallan Kansalliskirjaston (OeNB) johtaja, joka palauttaa mieliin 75-vuoden takaisen kohtalokkaan päivän maaliskuun 1938 valokuvien avulla. Näyttely todistaa tapahtumaa, sen nimi on leimallinen: ”Yö yli Itävallan”.

Itävallan sodanjälkeinen (1945-1953) liittokansleri Leopold Figl http://de.wikipedia.org/wiki/Leopold_Figl totesi aikoinaan: ”Itävalta antoi pois suurimman osan Nobel-voittajistaan muulle maailmalle”.

Näiden joukossa oli Nobel-palkitut Erwin Schrödinger (fysiikka, 1933), ja Victor Hess (fysiikka, 1936)m sekä tulevat Nobel-laureaatat Elias Canetti (kirjallisuus, 1981), Walter Kohn (kemia, 1998) ja Eric Kandel (fysiologia ja lääketiede, 200) – jotka pakenivat kohta natsien marssittua Wieniin ja saavuttivat menestystä ulkomailla, usein vielä kansallisuutta vaihdettuaan.

”Seurauksena oli selvä Itävallan tieteellisen maiseman provinsiaalistuminen vuoden 1945 jälkeen!, sanoo historioitsija Johannes Feichtinger, Itävallan tiedeakatemian (OeAW) johtaja. http://www.oeaw.ac.at/ikt/en/staff/joha ... ichtinger/

”Maamme loistavimmat aivot karkotettiin.. Yliopistomme miehittivät sotien jälkeen monesti varsin keskinkertaiset kyvyt, useissa tapauksissa henkilöt, jotka hankkiutuivat asemiinsa jo Natsi-hallinnon aikana”, Feichtinger totesi AFP:lle.

Dynaaminen elokuvateollisuus oli myös vihainen natsien asettamista rajoituksista, ja lukuisat usein juutalaissyntyiset taiteilijat pakenivat länteen – ja Hollywoodiin.

Itävalta on vasta aivan viime vuosina pystynyt ”kirimään” umpeen nuo menetykset, kiitos sellaisten hahmojen kuin Michael Haneke tai Christopher Waltz – mutta paikallinen lehdistö on toistuvasti korostanut, että suurin osa maan Oscar-voittajista on ollut maanpaossa eläneitä taiteilijoita. - Haneke sai elokuvastaan Rakkaus Kultaisen palmun Cannesissa 2012 ja tänä vuonna viisi Oscar-ehdokuutta. http://fi.wikipedia.org/wiki/Michael_Haneke Christopher Waltz on loistanut mm. Tarantinon Kunniattomissa paskiaisissa ja viimeksi Django Unchained –elokuvassa: tuloksena 2 Oscaria parhaista miessivuosarooleista. http://fi.wikipedia.org/wiki/Christoph_Waltz

Luetteloa lahjakkuuksista, jotka jättivät Itävallan Hitlerin tähden voidaan jatkaa: näyttelijä Peter Lorre, kirjailija Stefan Zweig, valokuvaaja Erich Lessing, ohjaaja Fritz Lang – elokuvien ”M” ja ”Metropolis” ohjaaja -, sekä jo edellä mainittu Billy Wilder, joka ohjasi sellaiset kalassikot kuin ”Piukat paikat” ja ”Poikamiesboksi”

”Se oli suuri kulttuurin ja älyn ulosvuoto”, toteaa Marcus Patka, Wienin Juutalaisen museon johtaja.

”Vuonna 1933 monet taiteilijat ja intellektuellit olivat paenneet Saksasta Wieniin.

He joutuivat liikekannalle jälleen vuonan 1938, ja ongelma on se, että sodan jälkeen hyvin harvat näistä ihmisistä enää palasi Itävaltaan”, hän sanoo.

Jo ennen natsivallan alkua monet johtavat tutkijat joutuivat hankkiutumaan ulkomaille Itävallan tutkimuslaitoksissa rehoittaneen antisemitismin vuoksi, Feichtinger toteaa.

”Tutkijat, joilla ei ollut mahdollisuutta tehdä uraa Itävallassa, tekivät sen Yhdysvalloissa”, hän sanoo viitaten moniin myöhemmin Nobel-palkittuihin, jotka ovat monin tavoin hyödyttäneet heitä rahottanutta ja heille tilat tarjonnutta Yhdysvaltoja.

Anschlussin jälkeen tilanne paheni nopeasti muutamassa yössä: tiedemiehet ja taiteilijat, joilla oli juutalainen tausta tai eriävät poliittiset näkemykset suljettiin yliopistojen ja työpaikkojen ulkopuolelle.

Paljon on keskusteltu Itävallan roolista ”liittämisen” – Anchlussin – yhteydessä: oliko se uhri vai kumppani? Tämä keskustelu on jatkunut vuosikymmeniä, eikä loppua ole nähtävissä.

Kansanäänestyksessä, joka toimeenpantiin 10. päivä huhtikuuta 1938, peräti 99,73 % itävaltalaisista äänesti Saksan valtakuntaan liittymisen puolesta.

Kuukautta aiemmin kansleri Kurt Schuschnigg oli vielä vaannonut vapaan ja riippumattoman Itävallan nimiin. http://fi.wikipedia.org/wiki/Kurt_von_Schuschnigg

Hitlerin painostuksen ja natsiarmeijan joukkojen asetuttua marssivalmiuteen rajoille Schuschnigg erosi 11. maaliskuuta, ja julisti että maa ”luopuu väkivallan käytöstä”. Meksiko oli ainoa maa, joka virallisesti protestoi ”liittämistä” vastaan.

Anschlussin 75. vuosipäivän johdosta Itävallan presidentti Heintz Ficher osallistuu useisiin muistotilaisuuksiin, mukaan luettuna seppeleenlasku Wienin kaupungin fasismia vastaan käydyn taistelun muistomerkille.

Lähde: AFP:n artikkeli netissä;

http://www.thejakartaglobe.com/internat ... ria/578904

Muita linkkejä;

http://www.ibtimes.com/anschluss-75-yea ... ii-1118803

http://www.huffingtonpost.com/2013/03/1 ... 53723.html

Anschlussin jälkeisenä päivänä, 1938, maaliskuun 13. päivä; Iso-Britannian pääministeri Neville Chamberlain lausuu alahuoneessa:

”Pienten kansojen ei pidä odottaa turvaa Kansainliitolta”.

Paasikiven kommentti päiväkirjassaan: ”Hirveätä!”.



1938, maaliskuun 18. päivä; Paasikivi kirjeessään Oskari Manterelle:

”Kyllä on saatanaa. että kansa on pieni!”.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”