Jaakko Häkkinen kirjoitti:
Nationalistinen kytkös käsitteellä on yksinkertaisesti siksi, että valtiorakennelmat maailmanhistoriassa perustuvat enimmälti etnisyydelle. Yhteinen etnos lienee tärkein yksittäinen valtiorakennelman tekijä, tuskin tästä on perustellusti poikkeavia näkemyksiä sinullakaan?
On minulla hyvinkin poikkeavia näkemyksiä. Suurin osa maailmanhistorian valtioista on ollut leimallisesti monietnisiä (tai kääpiövaltioita, jotka eivät ole edustaneet mitään etnosta), vaikka valtiota hallitseva eliitti on kieltämättä usein väittänyt edustavansa jotain tiettyä etnisyyttä. Kansallisvaltiotkaan eivät ole yksiselitteisesti rakentuneet väestöllisesti dominoivan etnoksen pohjalta, vaan prosessi on toiminut kahteen suuntaan: valtio on rakentanut etnosta. Usein mainittu esimerkki on Ranska, jossa kansallisvaltio hävitti ajoittain aika kovakouraisestikin paikallisia identiteettejä, kieliä ja murteita ja samalla rakensi ja määritteli kansallista ranskalaisuutta.
Täsmennetään, että etnoshan ei edelleenkään ole minulle kielen funktio, vaan paljon vaikeammin määriteltävä samaistumiseen liittyvien merkitysten, symbolien ja toimintakäytäntöjen kompleksi. Tämä näkökulma tekee hyvin vaikeaksi ja suorastaan epämielekkääksi puhua vaikkapa "suomalaisesta" etnoksesta 1000 vuotta sitten. Näin siksi, että ei ole mitään todisteita siitä, vallitsiko jo silloin jokin ajatus suomenkielisen väestön yhteenkuulumisesta, yhteisestä alkuperästä, olemuksellisesta yhteydestä ja omaleimaisuudesta tms. asioista, joita etnisyysdiskursseissa tavataan nostaa esiin. Jos oletamme heimoidentiteettien ("heimoetnisyyden") olleen selkeitä ja merkittäviä, niin se ei ainakaan tue ajatusta suomalaisen "kattoetnisyyden" olemassaolosta.
Minä pidän oman etnisyystutkimusta lukiessa muodostuneen näkökulmani ja sinä varmaankin pidät omasi, joten ehkä ei kiihkoilla tästä tämän enempää.
Jaakko Häkkinen kirjoitti:
Väitätkö todella, että käräjien jakamat rangaistukset ja päätökset eivät edusta oikeusjärjestystä, hallitsemiskoneistoa ja legitiimiä väkivaltamonopolia? (HUOM! Yritä tarkastella asiaa määritelmällisesti, ei modernista lähtökohdasta käsin.)
Weberiläisen väkivaltamonopolin kanssa niillä ei käsittääkseni ole mtään tekemistä, ja minä yritän pitäytyä tässä vakiintuneessa määritelmässä. Sinun tarjoamasi valtion "primaarimääritelmä" näyttää suoraan sanoen olevan omaa väärinkäsitystäsi.
Väkivaltamonopoliin liittyy toimeenpanovalta, verikostojen ja yksityissotien kieltäminen ja kiellon jossain määrin tehokas valvonta. Esim. Islannissa käräjät saattoivat ilmaista yhteisön mielipiteen, luoda sosiaalista painetta ja legitimoida kostotoimenpiteet,
mutta toimeenpanovaltaa ei ollut: tuomion toimeenpano jäi lopulta itse kunkin omalle vastuulle, mikä tarkoittaa tietenkin väkivaltamonopolin puuttumista. Mitä Suomeen tulee, niin rälssimiesten enemmän tai vähemmän laillisista ja säädellyistä yksityissodista on käsittääkseni tietoa vielä 1400-luvulla. Tilanteessa, jossa mikään taho ei vaadi tai yritä ylläpitää monopolia legitiimin väkivallan käyttöön, olisi varsin absurdia puhua väkivaltamonopolista, jolla on mukamas vain "aste-ero" todelliseen väkivaltamonopoliin (pakkoyhteiskuntaan, jossa ihmiset voidaan yksinkertaisesti pakottaa vähentämään laittomaksi julistetun väkivallan käyttöä).
Eihän mikään ihmisyhteiskuntiin liittyvä ilmiö ikinä ole absoluuttinen. Mutta kun moderni valtio on tarkoin rajattuja itsepuolustustilanteita lukuunottamatta varannut väkivallan käytön itselleen ja kyennyt varsin tehokkaasti sanktioimaan laittoman väkivallan, niin kyllä kyseessä silloin on selkeästi eri kategoriaan kuuluva yhteiskunta kuin rautakautinen ei-valtio. (Olen siis täysin päinvastaista mieltä, kun syytät minua "saman ilmiön" perusteettomasta jakamisesta kahtia. Minä näen, että kyseessä ovat perin juurin erilaiset ilmiöt, joiden sullominen samaan yhteiskuntatypologiseen kategoriaan pelkästään sotkee vakavaa keskustelua.)
Olisi myös absurdia väittää, että täällä Koillis-Euroopassa olisi jo rautakaudella kyetty ylläpitämään väkivaltamonopolia, kun koko Euroopassa ei vielä vuoden 1200 tienoilla liene kolkkaa, jossa sellaisista voisi puhua ilman suuria varauksia. (Tästä tietenkin seuraa, että Ruotsikaan ei ollut valtio weberiläisen määritelmän mukaan -
muitakin määritelmiä on, ja joidenkin määritelmien mukaan Ruotsia voi niukin naukin pitää valtiona suunnilleen viikinkiajalta lähtien).
Tiivistäen: jos Suomen alueella esiintyi jo myöhäisrautakaudella weberiläinen väkivaltamonopoli, kyseessä on vertailevasta näkökulmasta katsottuna todella eriskummallinen historiallinen anomalia. Koska tällaisen oletuksen tueksi ei ole mitään todisteen tapaistakaan, se ei kuulu vakavasti otettavien vaihtoehtojen joukkoon. Väkivaltamonopolin uudelleenmäärittely vähemmän ekslusiiviseksi puolestaan olisi käsitteen hyödytöntä pahoinpitelemistä.
Vai väitätkö, että koko tämä varhainen yhteiskunnallinen sanasto sai tunnetun merkityksensä vasta keskiajalla, ja sitä ennen käräjät, moisiot, vakat ja muut tarkoittivat jotain ei-yhteiskunnallista?
Nyt sekoitat käsitteet aivan täysin. Eihän "yhteiskunnan" olemassaolo liity mitenkään väkivaltamonopolin ja valtion määritelmään. Paitsi tietenkin siten, että siellä missä ei ole yhteiskuntaa, ei ole ihmisiäkään eikä niin muodoin valtiota tai väkivaltamonopolia.
Jokaisella ihmislaumalla on instituutioita eli yhteiskunnallisia laitoksia (=syvään juurtuneita yhteisöä ylläpitäviä käytäntöjä ja merkityksiä). Jo nykyistä ihmislajia edeltäneillä hominidilaumoilla lienee ollut
syödään yhdessä ja jaetaan ruokaa -instituutio. Tämä on kerta kaikkiaan eri asia kuin valtio.
Jos käräjäpäätösten ja -rangaistusten rinnalla esiintyikin oman käden oikeutta ja itsenäisten toimijoiden touhuilua, niin sillä kriteerillähän nykyään ei olisi olemassa yhden yhtä valtiota! Ei nimittäin ole olemassa rikoksetonta valtiota, jossa vain hallintakoneisto eikä kukaan muu ikinä harjoittaisi väkivaltaa.
Sinulta jäi nyt kokonaan huomaamatta, että puhuin yhteisöistä, joissa oman käden oikeus on paitsi todellisuutta, myös enemmän tai vähemmän legitiimiä eivätkä vallanpitäjät edes yritä lopettaa sitä pakkokeinoilla, koska lopettamiseen kykenevää apparaattia ei ole.
Eikö Meksiko ole sinusta valtio, koska siellähän ei näy mitään legitiimiä väkivaltamonopolia käytännössä olevankaan, vaan pelkästään anarkistisia ryhmittymiä?
Meksiko on tuossa mielessä kieltämättä hyvin kriisiytynyt valtio. Toisaalta Meksikolla on kaikki muut valtion tunnusmerkit (esim. nykyaikainen hallinto ja keskusjohto). Sitä paitsi Meksikon valtio ylläpitää vaatimusta väkivaltamonopolista (huumekauppajärjestöjen väkivalta ei ole legitiimiä). Valtiolla on myös poliisi ja armeija vaatimusta toteuttamassa. Maata tuskin siis kannattaa käytännössä sulkea valtio-kategorian ulkopuolelle.
Kyllä minäkin suostuisin nimittämään ristiretkiajan Hämettä valtioksi, jos siellä olisi ollut ongelmia väkivaltamonopolin ylläpitämisen kanssa, mutta samalla myös kirjoitustaitoon perustuva hallinto, asiakirjojen diaariointikäytäntö, vakinainen armeija, koulutettu poliisilaitos, yhtenäinen oikeuslaitos, kansallinen lainsäädäntö ja suurlähetystöjä eri puolilla maailmaa.
Valtio-käsitteelle voi olla mahdotonta antaa määritelmää, joka toimisi täysin varauksettomasti ja johdonmukaisesti ihan jokaisessa tilanteessa. Valtioiksi kutsuttuja poliittisia yhteisöjä on ollut olemassa ainakin 5000 vuoden ajan, joten ei ole ihme, että ilmiön yksiselitteinen määritteleminen on jäänyt tekemättä! En kuitenkaan näe mitään hyötyä siitä, että käsite vesitetään määrittelemällä se niin ympäripyöreästi, että käytännössä varmaan simpanssilaumakin mahtuisi määritelmän piiriin. Sitä tarkoitusta varten suomen kielessä on jo sellaiset käsitteet kuin "yhteiskunta" tai "poliittinen yhteisö".
Tilanne olisi sama kuin sanoisi, että ihmiseksi voidaan kutsua vain niitä lajimme edustajia, joiden vaatteissa on vetoketju, kun taas kaikki muut ovat jotain muuta mutteivät missään nimessä ihmisiä!
Hetkinen - tuollainen käsitteiden uudelleenmäärittelypyrkimys on tässä keskustelussa kokonaan sinun puolellasi, ystävä hyvä! Myöntänet itsekin, että ihmiset on keskusteluissa useinkin hyödyllistä jakaa eri kategorioihin erilaisten käyttökelpoisten kriteerien pohjalta. (Miehet, naiset, lapset, eskimot, kielitieteilijät, trollit jne.) Historiasta puhuttaessa on usein yhtä hyödyllistä ja tarpeellista jakaa yhteiskunnat eri kategorioihin. Ja kuten emme halua kutsua kaikkia ihmisiä ruotsalaisiksi, ei liene myöskään tarpeen kutsua kaikkia yhteiskuntia valtioiksi.
Mielestäni on ristiriitaista, että toisaalta vaadit valtio-termille täysin yksiselitteisen määritelmän ja toisaalta aste-erojen nimissä haluat määritellä käsitteen niin laveasti, että käsite oikeastaan kadottaa sisältönsä. Inhimillisistä ilmiöistä puhuttaessa yleensä ottaen toimivat parhaiten "sumeat" määritelmät, joiden rajoilla on ambivalenssia, tulkinnanvaraisuutta ja ristiriitaa, mutta joiden ydin on selkeä.
En tiedä kannattaako tästä keskustella enempää, koska mielipiteeni ei ole yhtään lähempänä muuttumista kuin aiemminkaan. Ongelma on siinä, että et näytä lukeneen ensimmäistäkään state-formation-problematiikkaa kästtelevää tutkimusta, mutta vaadit kuitenkin minua hyväksymään itse kehittelemäsi valtio-määritelmän, joka ei tule lähellekään yhtään tuntemaani asiaa käsittelevässä erityistutkimuksessa annettua määritelmää. Lisätään perään, että arvostukseni ja uskoni kielitieteelliseen asiantuntemukseesi ei ole kärsinyt tästä keskustelusta piirun vertaa.