Ei ole kyse mistään "kertomuksista", vaan asianmukaisita ilmoituksista annetun käskyn mukaan.Ammuttujen miesten mielipiteiden selvittämistä pidän melko vaativana, vaikka Pelho on osoittanut hämmästyttäviä kykyjä keksiessään tapahtumia ja mielipiteitä kesälle -44.Martti Tapio Pelho kirjoitti:Neljä heistä kerrotaan kuitenkin ammutun ilman oikeudenkäyntiä ja puolustusta esimiehen päätöksellä “joukon edessä heidän kieltäytyessä palaamasta etulinjaan.” Tunnemme ammuttujen esimiesten subjektiivisiin ja tarkoitushakuisiin selvityksiin perustuvat armeijan nykyiset tulkinnat näiden neljän ampumisen perusteista mutta emme sitä, mitä mieltä itse ampumisuhanalaiset miehet olivat esimiestensä asiakirjoihin kirjaamasta syystä “kieltäytyminen palaamasta etulinjaan” tai “rikospaikasta”?
Pelhon päättelee taas omiaan. Kyse oli karkureista ja kieltäytyjistä, jotka ammuttiin kenraalin määräyksestä. Asioita käsiteltiin sodan jälkeen oikeusistuimissa, jotka vapauttivat ampumisen toimeenpanijat.Martti Tapio Pelho kirjoitti:Ilmeisesti nämäkin neljä esimiesten määräämää ampumista suoritettiin “kostona rikoksesta” päämajan 20.6.1944 yksin Heinrichs’in nimissä antaman (kenttäoikeuksilta ja kaikilta muiltakin oikeusviranomaisilta salatun) karkureiden käsittelyjä ja ampumisia koskevan käskyn toimeenpanona. Oikeudellisessa katsonnassa Heinrichs’in käsky 20.6.1944 on ollut silloista oikeutta rikkova eli laiton. Näin tähän laittomaan käskyyn perustuvat neljän karkurin ampumiset ovat edelleen silloisen rikoslain tarkoittamia valtion edustajan suorittamia laittomia hengenriistoja eli vanhenemattomia murhia.
Heinrichsin käskyn vahvisti Päämajan oikeudenhoitotoimisto, joten se oli täysin laillinen. Sitä ei mitenkään salattu, vaan sitä käytettiin armeijakuntien laatimien ohjeiden pohjana.Näin se tuli myös kenttäoikeuksien tietoon.
Pelhon on syytä tehdä tietämistään "murhista" rikosilmoitus, niin asian voivat selvittää asianmukaiset oikeusviranomaiset. Asioiden jankuttaminen tällä palstalla ei vie niitä eteenpäin ainakaan Pelhon tulkintojen pohjalta.