Taavetin karkurileirin karkureiden kohtalot?

[Ilmo Kekkonen]

Evpt. Kekkonen ja Nieminen ovat antaneet meille Agricolan eri keskusteluissa jo vuosia vakuutuksia, jonka mukaan sota-arkiston säilyneissä ja säilytettävissä asiakirjoissa ei ole viitteitä tai tietoja kesäkuussa 1944 laittomasti Lappeerannan seudulla ammutuista rintakarkureista. Heidän tunnetun näkemyksensa mukaan ammuttuja koskevia asiakirjoja ei voi löytyä sota-arkistosta siitä yksinkertaisesta syystä ettei ketään ammuttu.Löytyykö sota-arkiston asiakirjoista Kekkosen ja Niemisen käsitystä horjuttavia tai kumoavia tietoja laittomasti omien ampumista tai teloittamista rintamakarkureista?Kyllä löytyy.

Ei löydy.

Taas kerran Pelho tahallaan sotkee ja vääristelee kesän -44 tapahtumia sekä Niemisen ja minun antamia tietoja. Kyse on jatkuvasta ja tarkoituksellisesta valehtelusta. Asia on vain niin, että Pelho ei tällä tavalla pysty saavuttamaan tarkoitustaan, mikä se sitten lieneekin. Valehtelusta jää aina kiinni.

Tämä asia on selvitetty mm. Pasi Jaakkosen kirjan ss. 84-91. Osallistuimme molemmat sen tekoon.
Kannaksen kahdessa armeijakunnassa teloitettiin kenttäoikeuksien tuomioiden perusteella 20 sotilasta.

Rauhan alueella toimivan 13.KEK:n sotapäiväkirjan mukaan se huolsi ja hautasi 13 teloitettua 7.7.-25.8. välisenä aikana.Lisäksi Luumäelle hautasi 15.KEK yhteensä kuusi teloitettua.Yhden teloitetun hautapaikasta ei ole varmaa selkoa.

Sodan päätyttyä kenttäpiispa antoi omaisille luvan kaivaa teloitetut ylös ja siirtää kotiseudun hautausmaahan, ei kuitenkaan sankarihautaan. Näitä on voinut päätyä Lappeenrantaankin.

Heitä ei siis teloitettu Huhtiniemessä, vaan divisioonien esikuntien lähellä rintamalla.

Pelho ei tajua eroa kenttäoikeuksissa määrättyjen kuolemantuomioiden ja omien kuvitelmiensä välillä.
Olemme Niemisen kanssa oikoneet valeita, väärinkäsityksiä, kuvitelmia ja huhuja salaisista ja laittomista teloituksista kesällä -44.Pelho johtaa ylivoimaisesti kaikkein järjettömimpien väitteiden esitäjänä.
Kenttäoikeuksien määräämiä teloituksia emme ole missään yhteydessä kiistäneet.

Se asia on perin juurin selvitetty teoksessa "Teloitettu totuus -kesä -44", jossa Nieminen oli yksi tekijä.

[Ilmo Kekkonen]

Marttisen kertomaksi kuolemaantuomituksi sopii kersantti Armas Kuru:”KURU, ARMASsääty naimisissa sukupuoli mies kansalaisuus FIkansallisuus FIäidinkieli suomilasten lukumäärä 2ammatti kers. sotilasarvo kersanttijoukko-osasto 1./Er.P 20 joukko-osastokoodi 5084syntymäaika 04.09.1915synnyinkunta Laihia kotikunta Laihia asuinkunta Jalasjärvi haavoittumisaika haavoittumispaikka haavoittumiskunta katoamisaika katoamispaikka katoamiskunta kuolinaika 04.07.1944kuolinpaikka 39.KSkuolinkunta Menehtymisluokka kuoli haavoittuneena, siunattu ja haudattuhautauskunta Laihia hautausmaa Laihia"

Mielenkiintoinen tulkinta tämäkin.

Havoittuneena kenttäsairaalassa kuollut ja Laihialle siunattu kersantti onkin siis tuomittu kuolemaan Taipalsaaren kunnantuvalla ja ilmeisesti teloitettu Lappeenrannassa?

Minusta nämä Pelhon jutut ylittävät nykyisin aina uudelleen kaikki vähätkin järjen rajat, mitä niillä ehkä on ollut.

Nii-iin, se palstan tarkoitus? Hyvinkö tällaiset Pelhon jutut sitä palvelevat, moderaattorit?

[Tapio Onnela]

Nii-iin, se palstan tarkoitus? Hyvinkö tällaiset Pelhon jutut sitä palvelevat, moderaattorit?

Foorumien tarkoitus on käydä asiallista historiaan liittyvää keskustelua. Missä menee sitten asiallisen ja asiattoman raja onkin sitten jo vähän vaikeampi tehtävä. Eikö ole kuitenkin parempi, että käydyn keskustelun aikana Pelhon väitteet on kohta kohdalta osoitettu vääriksi ja sitten julkaistu täällä foorumilla kuin se, että voitaisiin väittää että "valtiokonttorin palkolliset" sensuroivat historiankirjoitusta?
Uskon lukijoiden olevan sen verran fiksuja, että he näkevät kyllä kenellä ja mistä kohtaa pipo on ollut liian kireällä. Mutta tietysti jossain välissä pitää pistää huuhaaväitteillekin stoppi. Katsotaan nyt miten pitkälle pinna tällä kertaa kestää.

[Martti Tapio Pelho]

Toveri Albert Ravila suosittaa kirjoituksessaan kaivauksia Taavetissa maatutkailuilla paikallistetuissa mahdollisissa karkureiden joukkohautapaikoissa ja luunäytteiden toimittamista sitten Etelä-Suomen poliisille.

Mutta voiko Etelä-Suomen poliisi tulostaa nytkin luunäytteistä jo valmiin, arkistosta poimimansa standarivastauksen ilman selostetta laboratorion tutkimusraportista tai luitten tutkimuksissa laboratoriossa käytetyista tutkimusmenetelmistä, ohjelmista ja laitteista?

Kyllä voi.

Kesällä 1944 mahdollisista ammuttujen rintamakarkureiden joukkohautapaikoilta otetuista luunäytteistä Etelä-Suomen poliisi on monistanut julkisuuteen viime vuosina aina standarilauseen, jonka mukaan “luunäytteistä ei pystytä määrittämään vainajien sukupuolta, ikää, kuolinaikaa tai kuolintapaa."

Näinhän on tapahtunut jo useampaankin kertaan. Vuonna 1971 poliisi ei vaivautunut edes tutkimaan: käski työmiehet potkimaan löytämänsä joukkohaudan kymmenen vainajan pari tuhatta luuta takaisin kaivantoon. Taavetin, Valkealan ja Taipalsaaren aikalaisten osoittamat karkureiden joukkohautapaikat ovat yhä tutkimatta.

Voidaanko nykyisillä tutkimusmenetelmillä ja laitteilla määrittää luunäytteistä vainajan sukupuoli, ikä, kuolinaika tai kuolintapa?

Kyllä voidaan, jopa yli 500 vuotta vanhoista ihmisluista ja varsin tarkasti.

Bosworthin taistelussa 22.8.1485 kuolleen Englannin kuninkaan Richard III:n vuonna 1924 perustettu perinneyhdistys rahoitti vuosina 2010-12 maailmanlaajuisilla rahankeräyksillä maatutkailut ja sitten kaivaukset Leicesterin suurkaupungin ydinkeskustassa kaupungin sosiaaliviraston parkkipaikalla.

Tutkijat löysivät 4.9.2012 hienovaraisella lapiokaivauksella parkkipaikan kaivannosta kirkon perustukset ja hyvin säilyneen luurangon. Hiilikuitututkimuksilla luurangon hautausajankohdaksi määriteltiin vuodet 1475-1530.

Suomessa poliisin valitsema laboratorio ei mukamas osaa tai uskalla määrittää tutkittujen ihmisluitten ikää johonkin tilaajan antamasta kolmesta oletusarvosta:

ennen 1918, 1918 vai 1944?

Englannissa Leicesterin parkkipaikan kaivannon luurangosta ja Richardin III vanhimman siskon, Annan, 17:sta sukupolven kahdesta edustajasta otetettujen dna-näytteiden analyysissa pystyttiin varmistamaan luurangon olevan todella Richard III:en. Tutkimustulos julkistettiin 4.2.2013.

Leicesterissä tutkijat pystyivät selvittämään yli 500 vuotta vanhan hautakaivannon luista vainajan hautausajan oikein ja vainajan henkilöllisyyden.

Huhtiniemen esikuntarakennuksen viereisen sekä Taipalsaaren lentokentän viereisen ja Valkealan hautausmaan aikalaisten osoittamat kesäkuussa 1944 teloitettujen rintamakarkureiden joukkohaudat ovat edelleen kaivamatta ja tutkimatta.

Lappeenrannan kaupunki suoritutti suurella konekaivurilla Lappeenrannan Huhtiniemessä kaivauksen 19.12.2005 paikassa, josta vuonna 1971 neljän miehen työporukka löysi viemäritöittensä yhteydessä 10 vainajan joukkohaudan ja armeijan alusasujen messinkinappeja. Poliisi jätti tuolloin joukkohaudan ja kymmenen vainajan pari tuhatta luuta tutkimatta.

Joulukuussa 2005 samasta joukkohautakaivannosta poimittiin Lappeenrannan kaupungin koekaivauksessa kuusi luuta, mm. aikuisen ihmisen reisiluu, ja toimitettiin tutkittaviksi poliisille.

Etelä-Suomen Poliisin vuoden 2006 toimintakertomuksen (s.12) mukaan:

“Poliisi keskeytti keväällä 2006 tutkimuksensa asiassa koska kuolinaikaa tai kuolemansyyhyn viittaavia seikkoja ei luujäänteistä voitu selvittää, joten tutkimus keskeytettiin.

Siihen, miten luut ovat joutuneet haudatuksi löytöpaikkaansa, tai mihin yksittäisiin kuolintapauksiin ne liittyvät, ei saatu selvitettyä.”

Ei saatu vai ei haluttu?

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

[Albert Ravila]

Toveri Albert Ravila suosittaa kirjoituksessaan kaivauksia Taavetissa maatutkailuilla paikallistetuissa mahdollisissa karkureiden joukkohautapaikoissa

Niin. Jotain tälläista väistämättä tulee mieleen, kun joukkohautojen paikat kerran on tiedossa. Tuntuu jotenkin epätarkoituksenmukaiselta maatutkailla pitkin maita ja mantuja, ja jättää asia sitten siihen.

ja luunäytteiden toimittamista sitten Etelä-Suomen poliisille.

Ainakaan minä en ole puhunut mitään luunäytteistä. Minusta alkaa Martti tuntua hieman siltä, että sinä et välttämättä ole täysissä sielunvoimissa.

Mutta voiko Etelä-Suomen poliisi tulostaa nytkin luunäytteistä jo valmiin, arkistosta poimimansa standarivastauksen ilman selostetta laboratorion tutkimusraportista tai luitten tutkimuksissa laboratoriossa käytetyista tutkimusmenetelmistä, ohjelmista ja laitteista? Kyllä voi. Kesällä 1944 mahdollisista ammuttujen rintamakarkureiden joukkohautapaikoilta otetuista luunäytteistä Etelä-Suomen poliisi on monistanut julkisuuteen viime vuosina aina standarilauseen, jonka mukaan “luunäytteistä ei pystytä määrittämään vainajien sukupuolta, ikää, kuolinaikaa tai kuolintapaa."

Eli onko tämä ymmärrettävä niin, että esimerksi näitä Taavetin joukkohautoja on joitakin vuosia sitten kuitenkin tutkittu ja luunäytteitä lähetetty poliisille?

Näinhan tapahtunut jo useampaankin kertaan. Vuonna 1971 poliisi ei vaivautunut edes tutkimaan: käski työmiehet potkimaan löytämänsä joukkohaudan kymmenen vainajan pari tuhatta luuta takaisin kaivantoon. Taavetin, Valkealan ja Taipalsaaren aikalaisten osoittamat karkureiden joukkohautapaikat ovat yhä tutkimatta.

Eli Taavetin haudat on sittenkin vielä tutkimatta? Mistä ja koska sitten on otettu ne luunäytteet, joihin yllä viittaat?

Voidaanko nykyisillä tutkimusmenetelmillä ja laitteilla määrittää luunäytteistä vainajan sukupuoli, ikä, kuolinaika tai kuolintapa? Kyllä voidaan, jopa yli 500 vuotta vanhoista ihmisluista ja varsin tarkasti.

Kun kerran näin on, niin eikö sitten kannattaisi ottaa yhteyttä poliisin sijasta tiedeihmisiin, arkeologeihin? Jos asenteellinen poliisi antaa aina standarivastauksen, niin kannattaa varmaa hylätä "poliisilinja" jatkotutkimuksissa.

[Eki]

Nii-iin, se palstan tarkoitus? Hyvinkö tällaiset Pelhon jutut sitä palvelevat, moderaattorit?

Foorumien tarkoitus on käydä asiallista historiaan liittyvää keskustelua. Missä menee sitten asiallisen ja asiattoman raja onkin sitten jo vähän vaikeampi tehtävä. Eikö ole kuitenkin parempi, että käydyn keskustelun aikana Pelhon väitteet on kohta kohdalta osoitettu vääriksi ja sitten julkaistu täällä foorumilla kuin se, että voitaisiin väittää että "valtiokonttorin palkolliset" sensuroivat historiankirjoitusta?
Uskon lukijoiden olevan sen verran fiksuja, että he näkevät kyllä kenellä ja mistä kohtaa pipo on ollut liian kireällä. Mutta tietysti jossain välissä pitää pistää huuhaaväitteillekin stoppi. Katsotaan nyt miten pitkälle pinna tällä kertaa kestää.

Hyvin ymmärrän moderaattorien tuskan. Kansanomaista historiantulkintaa kun ei saisi pyrkiä nujertamaan.

Pelhon väittämät eivät kylläkään ole kansanomaista historiantulkintaa. Jotain kaunaa lähinnä. Pelho kirjoittaa sujuvasti ja koukuttavasti.

[Martti Tapio Pelho]

Ilmo Kekkonen on lainannut ja tulkinnut Heikki Ylikankaan tutkimuksessa “Romahtaako rintama?” varsin laajalti ja perusteellisesti esiteltyä ja arvioitua sotatuomari Tapanaisen vuoden 1971 Yleisradion haastattelua varsin erikoisesti, valikoiden ja puutteellisesti.

Ylen toimittaja kysyy Tapanaiselta mm. punaisten oikeudesta puolustukseen ja avustukseen hänen johtamassaan, Lappeenrannassa vuonna 1918 toimineessa ns. pikaoikeudessa.

27-vuotias sotatuomari Tapanainenhan määräsi “oikeudessaan” jo tuolloin vuonna 1918 satoja lappeenrantalaisia ammuttavaksi ilman oikeutta puolustautua. Tapanainen vastasi ärtyneenä toimittajalle :

“osasivat ne valehdella ilman puolustustakin!”

Sotatuomari Tapanaisen laati aikoinaan Lappeenrannan väestönsuojelu- ja evakointisuunnitelman. Tarve Lappeenrannan siviiliväestön evakoimiseen syntyi viimeistään 9.6.1944 puna-armeijan Kannaksen suurhyökkäyksen alettua.

Kun Kannaksen rintamalinjat romahtivat useammassakin kohtaa, niin valmistelut Lappeenrannan siviiliväestön evakoimiseksi ovat alkaneet Lappeenrannan kaupunginjohdossa jo viimeistään kesäkuun 1944 puolivälissä.

Se tosiasia, että sotatuomari Tapanainen oli Lappeenrannan kaupunginhallituksen jäsen ja kaupungin virka- ja luottamusmiesjohto evakoitiin Loimaalle kesäkuun 1944 lopulla, ei todista sitä, että sotatuomari Tapanainen olisi evakoitu ja poistunut Lappeenrannasta muun evakoinnin yhteydessä.

Sotatuomari Tapanaisella oli omistuksessaan useita suuria taloja Lappeenrannan keskustassa ja laitamilla.

Näin Tapanaisella oli äärioikeistolaisena porvarina ja upseerina (IKL/Kokoomus) sekä tunnettuna ja vihattuna lahtarina ainainen huoli omistuksensa kohtalosta ja tärvelemisestä, johon hänen vihamiehensä ja roskaväki mahdollisesti ryhtyisivät levottomana aikana hänen poissa ollessa kaupungista.

Tapanaisellla oli kaupunginhallituksen ainoana upseerijäsenenä myös virkavelvollisuus pysytellä Lappeenrannassa kesä-heinäkuussa 1944 ja valvoa laatimansa väestönsuojelu- ja evakointisuunnitelman täytäntöönpanoa.

Professori Heikki Ylikangas on arvioinut selvityksessään (valtioneuvostonkanslian julkaisusarja, nro 5/2004 s.20) varsin sattuvasti raudanlujaa asennemuuriamme, joka on toistaiseksi kahlinnut objektiivista tutkimustamme sotiemme varjopuolista, aikalaistodistajien kuulemisia ja niiden dokumentointia sekä myös omaisten ja esitutkintaviranomaisten virkatoimia Lappeenrannan seudun ja Saimaan saariston kesäkuun 1944 karkureiden ampumisten ja kohtaloiden selvittämiseksi:

"Suomen historiantutkijoiden pidättyvyydelle on sillekin ymmärrettävä selityksensä.
Yhdessäkään sotaa käyneessä maassa ei tutkimus ole ensimmäisenä kiiruhtanut kuvaamaan maan omaan sodankäyntiin liittyviä varjopuolia. Välittömästi sodan jälkeen tutkimus nivoutui kaikkialla tiukasti sodanaikaisten päättäjien selityksiin ja tulkintoihin. Suomessa tämä vaihe on kestänyt poikkeuksellisen pitkään. Pienessä ja geopoliittisesti vaaranalaiseksi koetussa maassa paine yksimielisyyteen on voimakas.

Tutkijat ovat tunteneet suorastaan patrioottista velvoitusta puolustaa "Suomen kunniaa": tähdentää maan sodanaikaisten ratkaisujen oikeaanosuvuutta, vaihtoehdottomuutta ja kaikinpuolista moitteettomuutta. Yhteydet Saksaan,
jonka julmuudet sodan jälkeen paljastuivat kaikessa alastomuudessaan, on pyritty minimoimaan niin pitkälle kuin mahdollista. Jatkosodan tulkinnan muuttuminen puolustussodasta hyökkäyssodaksi on tästä hyvä esimerkki. Impulssit siihen ovat tulleet ulkomailta.

C. Leonhard Lundin osoitti jo vuonna 1957 Suomen lähteneen jatkosotaan täydessä yhteisymmärryksessä Saksan kanssa, ei siis suinkaan ohjailemattomana ajopuuna maailmantapahtumien väkevässä virrassa. Kului kuitenkin tasan 30 vuotta, ennen kuin Lundinin tulkinnan paikkansapitävyys Suomessa vihdoin lopullisesti myönnettiin (Mauno Jokipii 1987).

Sitouduttaessa sodanaikaisen Suomen kunnian puolustamiseen nykyisen Suomen kunnia on jäänyt syrjemmälle. Siitä on nyt lankeamassa lasku maksettavaksi. Nyky-Suomen - demokraattisen,modernin ja avoimen Suomen niin kuin tänään haluamme Suomen nähdä - kunnia edellyttää aivan muuta kuin sodan ajan Suomen ratkaisujen puolustelua; se edellyttää mahdollisimman avointa tutkimusta myös sodan varjopuolista. Niitä ei voi enää jättää käsittelemättä tahraamatta Suomen - nyky-Suomen - ja sen tutkijain mainetta. Näin on asia käsitettävä aivan riippumatta siitä, ovatko Suomen 'rikkeet' olleet suurempia vai pienempiä kuin jonkin toisen sotaa käyneen maan."


Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

[Ilmo Kekkonen]

Se tosiasia, että sotatuomari Tapanainen oli Lappeenrannan kaupunginhallituksen jäsen ja kaupungin virka- ja luottamusmiesjohto evakoitiin Loimaalle kesäkuun 1944 lopulla, ei todista sitä, että sotatuomari Tapanainen olisi evakoitu ja poistunut Lappeenrannasta muun evakoinnin yhteydessä.

Nyt Pelho kiistää Lappeenrannan kaupungin kunnalliskertomuksen ja KOP:n asiakirjat.
Peruste?

Jopa Ylikangas myöntää Veli Holapan keksimät tarinat Tapanaisen toimista kesällä -44 keksityiksi.
Pelhon väitteet Tapanaisesta Päämajan upseerina ja Luumäen "leirin" sotatuomarina ovat täysin hänen omia keksintöjään.

Kaupungin evakuointi oli poliisi- ja sotilasviranomaisten vastuulla.Kaupunkiin jäi viranomaisten lisäksi lähinnä tehtaiden työväkeä.

Pelho jakelee tuomioitaan historiantutkimuksesta sillä varmuudella, minkä suuhygienistin koulutus alalle on antanut. Toivottavasti Pelho on ammatissaan pätevämpi, etteivät suu ja muut ruumiinaukot sekoitu keskenään.
Nyt menevät taas kerran todet ja valheet, uskomukset ja hokemat autuaasti sekaisin.

Rohkenen arvioida, että suomalainen historiantutkimus ei kaipaa Pelhon opastusta.

[Martti Tapio Pelho]

Historiamme aamuruskossa asiakirjojen mukaan IV armeijakunnan esikunnassa pidettiin 18.6.1944 klo 18 neuvottelu, jossa olivat läsnä armeijakunnan komentaja kenraaliluutnantti Laatikainen, esikuntapäällikkö, everstiluutnantti Yrjö Hautala (ministeri Heidi Hautalan isä), eversti Armas Kemppi sekä 17. divisioonan komentajan edustajana kapteeni Lauri Reunala.

Hautalan toimittaessa porukalle taistelutilanneselvitystään, kapteeni Reunala totesi Hautalan vihollisjoukkojen sijantia koskevien tietojen olevan vanhentuneita ja näin virheellisia ja todisti tiedustelunsa mukaan etenevän vihollisen oleva jo paljon lähempänä Viipuria, noin 20 kilometrin päässä.

Hautala kommentoi juuri saamiaan Reunalan tuoreita tiedustelutietoja vastuuttomalla lohkaisullaan, “Kapteenilta ei ole kysytty mitään!”

Kun armeijakunnan komentaja Laatikainen antoi käskyn, jonka mukaan Viipurin puolustuksesta vastaa Kempin 20. prikaati, eversti Kemppi esitti epäilevän kantansa puolustuksen realistisuuteen ja sen aikatauluun. Laatikainen yrittikin lieventää käskynsä jälkeen Kempin huolestuneisuutta toteamalla, “että aikaa on vielä kaksi vuorokautta ja Kempin armeijakunta vastaa Viipurin puolustuksesta ainoastaan 20.6.klo 18:sta saakka!”

Kun en ole historoitsija, niin rohkenen arvella kerrotussa olleen kysymys siitä, että Mikkelin pilvilinnoissa leijaillut Päämaja ja kenraali Laatikainen itse tarvitsivat jostain kiireellä syntipukin, jonka niskoille Päämajan oma, lähes kohtalokas virhearvio puna-armeijan hyökkäyksen ajankohdasta ja paikasta sekä sotilasosastojen joukkopaoista ja karkuruudesta voitiin sälyttää.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

[Ilmo Kekkonen]

Kun en ole historoitsija, niin rohkenen arvella kerrotussa olleen kysymys siitä, että Mikkelin pilvilinnoissa leijaillut Päämaja ja kenraali Laatikainen itse tarvitsivat jostain kiireellä syntipukin, jonka niskoille Päämajan oma, lähes kohtalokas virhearvio puna-armeijan hyökkäyksen ajankohdasta ja paikasta sekä sotilasosastojen joukkopaoista ja karkuruudesta voitiin sälyttää.

Pelho ei siis olekaan historioitsija? Silti hän jakelee tuomioitaan historian tapahtumista ilman mitään pätevyyttä. Tai siis suuhygienistin pätevyydellä?
Sitä osoittaa tuokin johtopäätös. Päämaja ei suinkaan leijaillut pilvilinnoissa missään vaiheessa, eikä vallankaan enää 18.6. Tuo neuvottelu on todella tapahtunut, mutta Kemppi sai jo edellisenä päivänä IV AKE:ssa Kavantsaaressa orientoivan käskyn kenraali Laatikaiselta.

Kyse ei tietenkään ollut syntipukin hausta, vaan Viipurin puolustuksen järjestämisestä sijoittamalla sinne tuore, täysivahvuinen prikaati.
Kukaan ei voinut tuolloin tietää 20. päivän tapahtumista.Pelho kuitenkin vihjaa Päämajan ja Laatikaisen tienneen asiat etukäteen? Peruste?

Kun Pelho on ryhtynyt lukemaan ansiokasta tutkimusta Viipurista, niin hän voisi jatkaa ja muutenkin perehtyä kesän -44 tapahtumiin. Tällöin niitä ei tarvitsisi itse keksiä ja jäädä virhetiedoista kiinni.Pelholle voisi myös selvitä, että viime sotia ja kesää -44 on tutkittu aivan erityisen tarkasti.

Palaan tuohon Pelhon esittämään "aikalaistodistukseen" Taipalsaaren kuvitellun "kenttäoikeuden" tuomiosta. Ettei vain tuomariksi pian ilmesty jonkun "kapteenin sijasta" majuri ja sotatuomari Tapanainen? Häntähän Pelho on kuljetellut vielä Veli Holappaa ansiokkaammin.

Pelhon mukaan kuolemantuomion sai kersantti Antti Armas Kuru 1/ErP 20. Tämä joukko on 10.D:n erillispataljoona. Pelhon itse esittämien tietojen mukaan Kuru kuoli vaikeasti haavoittuneena 5.7. 44 39. Kenttäsairaalassa.

Kurun haavoittumispäivää ja paikkaa ei kerrota, mutta missä välissä hän ehti kuolettavasti haavoittuneena karkuriksi ja Taipalsaareen tuomiolle, kun ErP 20 vedettiin taistelusta Lavolaan 19.6.?
Minusta Pelho käyttää tässäkin tapauksessa kirjailijan vapautta. Toisaalta hän myöntää itsekin, ettei ole tutkija. Kaunokirjallisia ja vahvasti liioittelevia hänen tuotoksensa ovat lähinnä olleetkin.

[Ilmo Kekkonen]

Lisään vielä edelliseen kysymyksen Pelholle: Missä Päämaja ja Laatikainen ovat sälyttäneet syyllisyyden karkuruudesta ja joukkopaosta Kempille. Hän joutui vastuuseen vain oman joukkonsa osalta.

[Martti Tapio Pelho]

Johtavilla upseereilla ja rintamakomentajilla on ollut - kaikkina aikoina ja kaikissa armeijoissa - tunnettua taipumusta sälyttää omat virheensä ja möhläyksensä rintaman rivimiesten viaksi.

Päämajan, Mannerheim ja toimistokenraalit sekä rintamakomentaja Laatikainen, siirsivät kesäkuun 1944 puna-armeijan Kannaksen hyökkäyksen ajan ja paikan virhearviointinsa eversti Kempin ja yksittäisten, luvitta asemistaan poistuneiden, rintamakarkureiden kannettaviksi.

Sotilasyksiköiden joukkopaot asemistaan kesäkuussa 1944 Kannaksella sekä niiden syiden ja seurausten arvointi on jätetty kansallisessa historiantutkimuksessakin vähäiselle huomiolle lähes 70 vuotta.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

[Martti Tapio Pelho]

Kunnanhallitus - tai tässä yhteydessä tarkemmin Lappeenrannan kaupunginhallitus - on kunnallinen toimeenpanoelin.

Lappeenrannan kaupunginhallituksella ja kaupungin johtavilla virkamiehillä on ollut lakiin perustuva virkavelvollisuus aloittaa kaupungin siviiliväestön evakointisuunnittelu jo viimeistään kesäkuun 15. päivänä 1944 ja huolehtia sitten siviiliväestön asianmukaisesta evakoinnista ja poistumisesta Lappeenrannasta kesäkuun 1944 lopussa yhteistoiminnassa armeijan yksiköiden kanssa.

Tämä virkavelvollisuus on kohdistunut erityisesti kaupunginhallituksen jäseneen, majuri Tapanaiseen. Sillä kyseessähän on ollut hänen kotikaupungilleen laatima evakointi- ja väestönsuojelusuunnitelma ja sen kiirellinen toimeenpano.

Näin siviiliväestöä koskeva evakointimääräys ei ole voinut mitenkään edes kohdistua sotatuomari Tapanaiseen.

Päinvastoin sotatuomari Tapanaisella on ollut upseerina ja kaupunginhallituksen jäsenenä virkavelvollisuus osallistua suunnitelmansa toimeenpanoon ja valvontaan
Lappeenrannassa kesäkuun lopulla ja heinäkuun alussa 1944.

Kun Tapanaisen roheltava ja itsekeskeinen käyttäytyminen sotatuomarinvirassa ja siviilissäkin oli yleisesti tunnettua, miten uskottava voisi olla selitys, jonka mukaan Tapanainen olisi vastannut häntä evakoimaan tulleelle alikersantille, vänrikille tai vaikkapa kapteenille, että

" Joo, joo, käyn vain kusella ja hyppään sitten kyytiin."

Tapainen olisi luonteensa mukaisesti ärähtänyt evakointikäskyn toimeenpanijalle tämän sotilasarvosta riippumatta, että

" Tietääkö kapteeni, KUKA minä olen?

Käykääpä kysymässä esimieheltänne ja tulkaa uudelleen, jos on aihetta!"

tai, että

"Minähän en lähde talostani minnekään ja jätä omaisuuttani roskaväen poltettavaksi!"

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

[Ilmo Kekkonen]

Päämajan, Mannerheim ja toimistokenraalit sekä rintamakomentaja Laatikainen, siirsivät kesäkuun 1944 puna-armeijan Kannaksen hyökkäyksen ajan ja paikan virhearviointinsa eversti Kempin ja yksittäisten, luvitta asemistaan poistuneiden, rintamakarkureiden kannettaviksi.

Missä näin on tapahtunut?
Karkurit vastasivat vain omista rikkeistään sotilaskuria vastaan.Suurin osa selvisi ilman rangaistusta tai sovitti rangaistuksen palvelusvelvollisuudella. Noin 4 000 kieltäytyi palveluksesta ja sai vapausrangaistuksen. Heidät armahdettiin sodan päätyttyä. Toisin kuin rintamalle jääneet, karkurien ja kieltäytyneiden pääosa selvisi sodasta hengissä. Yhteensä 47 teloitettiin.

Kemppi asetettiin vastuuseen vain omista tekemisistään.Hän sai sotaylioikeudessa muistutuksen päiväkäskyssä, joka syyttäjän valituksen jälkeen muuttui korkeimmassa oikeudessa 25 päivän päävartioarestiksi.

Sotilasyksiköiden joukkopaot asemistaan kesäkuussa 1944 Kannaksella sekä niiden syiden ja seurausten arvointi on jätetty kansallisessa historiantutkimuksessakin vähäiselle huomiolle lähes 70 vuotta.

Merkittäviä joukkopakoja ei tapahtunut muualla kuin Viipurissa. Sitä on jauhettu loputtomiin kesästä -44 alkaen. Esimerkiksi Mannerheim käsittelee sitä muistelmissaan 1951 ja kenraali Oesch kirjassaan 50-luvulla.Virallinen historia eli Suomen sota 1941-45 osa 7, kirjoitettiin 1957.

Tapahtumaa on arvioitu lukuisissa tutkimuksissa, historiikeissa ja muistelmissa vuosikymmenten aikana 40-luuvlta alkaen.

Pelho antaa taas kerran väärää tietoa heikon asiantuntemuksensa perusteella.

Huomautan, että topicin aiheena on Pelhon keksimän Taavetin karkurileirin karkureiden kohtalot. Pelho ei ole kyennyt esittämään toteen ainoatakaan väittämäänsä teloitusta, vaan väistelee asiaa vaihtamalla jatkuvasti aihetta.
Jokainen lukija voi arvioida, mistä se on todiste.

[Ilmo Kekkonen]

Lappeenrannan kaupunginhallituksella ja kaupungin johtavilla virkamiehillä on ollut lakiin perustuva virkavelvollisuus aloittaa kaupungin siviiliväestön evakointisuunnittelu jo viimeistään kesäkuun 15. päivänä 1944 ja huolehtia sitten siviiliväestön asianmukaisesta evakoinnista ja poistumisesta Lappeenrannasta kesäkuun 1944 lopussa yhteistoiminnassa armeijan yksiköiden kanssa. Tämä virkavelvollisuus on kohdistunut erityisesti kaupunginhallituksen jäseneen, majuri Tapanaiseen. Sillä kyseessähän on ollut hänen kotikaupungilleen laatima evakointi- ja väestönsuojelusuunnitelma ja sen kiirellinen toimeenpano. Näin siviiliväestöä koskeva evakointimääräys ei ole voinut mitenkään edes kohdistua sotatuomari Tapanaiseen. Päinvastoin sotatuomari Tapanaisella on ollut upseerina ja kaupunginhallituksen jäsenenä virkavelvollisuus osallistua suunnitelmansa toimeenpanoon ja valvontaanLappeenrannassa kesäkuun lopulla ja heinäkuun alussa 1944.

Pelho antaa -taas kerran - mielikuvituksensa laukata kaikessa asiantuntemattomuudessaan.

Talvisodan aikana laadittu suojelusuunnitelma oli ajat sitten vanhentunut. Kaupunki oli sotatoimialuetta ja sotilasviranomaisten vastuulla. Itse asiassa se oli noin 4 000 sotilaan suurvaruskunta ja pommituskohde. Siviilimies Tapanainen ei voinut jäädä hoitelemaan asioitaan, vaan kuului evakuoitaviin.

Evakuointia ja kaupungin hallintoa jäivät hoitamaan ilmasuojeluviranomaiset eversti Veistaron johdolla, Kaupungin oma hallinto siirtyi huolehtimaan evakuoidusta väestöstä.