Unkari haluaa ylväämmän historian

[Jaakko Hakkinen]

Kansa-termin käyttö oli huolimatonta, enkä arvannut että se herättää nähdyn suuren innostuksen. Ihmiset-termi olisi ollut parempi.
Todettakoon, että ihmiset/ väestö ei ole hävinnyt. Kielipohjaisessa määritelmässä on se ongelma, että se hukkaa tässä tapauksessa muutamia kymmeniä miljoonia oman historiansa eläneitä ihmisiä ilman, että heitä enää saa mainita.
Venäjän aiempaa historiaa ei pysty käsittelemään kunnolla ilman, että nuo väestöt aiempine ruhtinaskuntineen ovat esillä.

Toki mainita saa, ja on tietysti hyvä muistaakin, mitä muinaiskansoja venäläisen kansan syntyyn on osallistunut. Selvyyden vuoksi on kuitenkin aina hyvä täsmentää, puhutaanko identiteetistä, geeneistä vai kielestä.

Kansa-sanaa voidaan toki käyttää joukkosananakin, siinä ei sinänsä ole mitään väärää ("Torilla oli paljon kansaa"). Mutta tosiaan mahdollisimman tarkka ilmaisu on keskustelun kannalta hedelmällisintä.

[Veikko I Palvo]

Selvyyden vuoksi on kuitenkin aina hyvä täsmentää, puhutaanko identiteetistä, geeneistä vai kielestä.

Unkarin presidentti Janos Ader ( Fidesz-puolue ) avatessaan Siofokissa Suomalais-ugrilaisen maailmankongressin syyskuussa 2012 kiitti kaikkia ugrilaisuutta tutkineita kielitieteilijöitä, arkeologeja ja kansantieteilijöitä mainiten myöskin suomalais-ugrilaisten kansallisen identiteetin ja kansallisen kulttuurin.
Unkarilaisten
kirjoituksissa näytetään puhutun Unkarin suunnan olevan Eurooppa ja yhä vahvempi integroituminen EU:hun ja Äiti-Venäjän muinaisten kansansirpaleiden olevan menneisyyden turhia jäännöksiä unkarilaisittain.

Unkarissa näytetään 2012 kirjoitetun runsaastikin suomalais-ugrilaisuudesta 2012, toisin kuin meillä Suomessa nykyisin.
Ja
meillä 1800-luvun loppupuolella vaikkapa Kuolan suuren tutkimusretkeä 1887 valmisteltaessa tavoitteet näyttäisivät olleen muutkin kuin yksinomaan suomalais-ugrilaisten tutkimuksessa.

Nimimerkki A.B. J-n Uudessa Suomettaressa kirjoitti 25.3.1887 mm.:
"Silläpä nämä yritykset samalla nostavat isänmaallista mieltämmekin suuressa määrässä. Suomi osoittaa yhä enemmän käsittäneensä varsinais-kansallisen tehtävänsä tutkimuksen avaralla vainiolla, ja muutkin kansat alkavat Suomea tunnustamaan täysin tasa-arvoiseksi kilpaveljeksensä tieteen kunniakkaassa yhdystyössä - siinä tarpeeksi ilon ja innostuksen aihetta jokaiselle kunnon Suomalaiselle."

"Vuonna 1986
painetussa retkisuunnitelmassa annetaan epäsuorasti ymmärtää, että kunniakkaampaa olisi ollut, jos Suomi olisi lähettänyt retkikuntansa vielä pohjoisemmille kylmyysalueille. Koska tähän ei kuitenkaan ollut taloudellisia mahdollisuuksia, Kuolan niemimaa oli monessa suhteessa sopiva "löytöretken" kohde, sen sisäosat olivat luonnonhistoriallisesti lähes tuntemattomia ja lisäksi Kuola kuului skandinaavis-suomalaiseen luonnonhistorialliseen alueeseen."
( Kalevi Rikkinen, Kuolan suuri retkikunta 1887, Otava 1980 )

Kyllähän tuossa Uuden Suomettaren kirjoituksessa 1887 näyttäisi olevan kansallisuusaatetta ja kansallisen identiteetin korostamista ja suomalaisen tieteen tason osoittamista "tutkimuksen avaralla vainiolla" Kuolan niemimaallakin?

Kuolan suuresta tutkimusretkestä kustansivat puolet Societas pro Fauna et Flora Fennica ja Helsingin yliopisto ja yksityishenkilöt loput, retken johtaja eläintieteilijä J.A.Palménkin huomattavan summan.
Kuolan tutkimusretkelle lähti eläin- ja kasvitieteilijöitä, geologi ja kartoittaja, muuta ei kansa- ja kielitieteen edustajia.
Ja
nimim. A.B. J-n ehti arvostella Uudessa Suomettaressa valmista retkisuunnitelmaa, "koska se hänen mielestään oli puhtaasti luonnontieteellisenä liian yksipuolinen. Retkelle olisi otettava myös kansa- ja kielitieteen edustajia:
´Niin saataisiin tiedon aarreaittaan korjatuksi niitä sinne tänne hajautuneita *Sammon muruja*, joista kerran joku tieteen Ilmarinen jälleen haamullensa rakentaa muinaisuutemme tuvan."
Kuolan niemimaa näyttää 1887 olleen selvästikin osa luonnonhistoriallista Suur - Suomea Turjan rantoineen?

lisäys: Oulun yliopiston kirjastosta: Tutkijoiden Lappi ja http://www.kirjasto.oulu.fi/lapinkuvat/kuola87/teksti Suuresta Kuolan 1887 retkestä valokuvineen.

Veikko Palvo