Albert Ravila
Viestit: 263
Liittynyt: 22.10.08 18:14

Uusi aseenkäyttötapaus?

Alun perin ”Taavetin verilöylyä” koskeneessa keskustelussa tuotiin esille kaksi mahdollisesti uutta esimiehen aseenkäyttötapausta. Uudella tarkoitetaan tässä sellaista aseenkäyttötapausta, jota ei mainita aikaisemmassa tutkimuksessa. Aikaisemmalla tutkimuksella puolestaan tarkoitetaan usein mainittuja Jukka Kulomaan ja Jukka Lindstedtin historian ja oikeushistorian alaan kuuluvia väitöskirjoja. Aseenkäytöllä voidaan tarkoittaa monenlaisia asioita. Laajimmin ymmärrettynä aseenkäyttö tarkoittaa kaikkia niitä tilanteita, joissa joku asetta käyttämällä haavoittaa tai surmaa toisen. Edellä mainituissa Kulomaan ja Lindstedtin tutkimuksissa aseenkäytön määritelmä on kuitenkin huomattavasti rajatumpi. Esimiehen aseenkäytöllä tarkoitetaan tilannetta, jossa esimies (tyypillisesti upseeri) pitääkseen yllä joukon kuria ja järjestystä surmaa rintamalla tai sen läheisyydessä karkaavan tai palveluksesta kieltäytyvän sotilaan.

Ensimmäisen mahdollisesti uuden tapauksen esitteli Laitman. Hänen mukaansa kyseessä on
täysin selvä tapaus: 24.9.1944 ammuttiin 2./Pion.P 32:ssa kangasniemeläinen pioneeri [Erkki Pylvänäinen].
Laitmanin mukaan
Pylvänäisen ampuminen 2./Pion.P 32:ssa johtui Pylvänäisen aikaisemmista rötöksistä: Pylvänäinen oli karannut ainakin kerran ennen tätä tapausta, saatu kiinni ja tuotu takaisin pataljoonaan. Silloin pataljoonan upseerit olivat antaneet tiukan käskyn, että mies pidetään silmällä eikä sallita enää mitään uusia rötöksiä ja kaikkien velvollisuus on pysäyttää jos hän pyrkii uudelleen karkuun tai puntikselle. Tästä huolimatta Pylvänäinen oli 24.9.1944 pyrkinyt kyseisen alikersantin [Kärkkäinen] kyytiin päästääkseen taaksepäin. Alikersantti on käskenyt Pylvänäistä pois kyydistä. Pylvänäinen ei totellut vaan kävi päälle ja tuli ammutuksi.
Esimiehen aseenkäyttöä koskeva aikaisempi tutkimus on ajallisesti rajattu jatkosotaan. Koska Pylvänäisen ampuminen on tapahtunut jatkosodan päättymisen jälkeen, ei tapaus tässä suhteessa ole uusi. Mikään ei tietenkään estä tutkimasta esimiehen aseenkäyttöä myös jatkosodan jälkeen, Lapin sodassa. Täyttääkö Pylvänäisen tapaus sitten esimiehen aseenkäytön kriteerit?

Laitmanin mukaan Pylvänäisen ampuminen johtui hänen aikaisemmista rikoksistaan. Epäselväksi kuitenkin jää, mihin laitman perustaa tämän väitteensä. Pylvänäisen tapausta koskevassa V AKE:n kirjeessä n:o 549/XVI/84 sal. 7.10.1944 (T 25434/62) todetaan kyllä Pylvänäisen karanneen kerran yksiköstään, mutta upseerien häntä koskevasta silmälläpitokäskystä kirjeessä ei mainita mitään. Kirjeessä ei myöskään mainita mitään Pylvänäisen motiivista pyrkiä mainitun alikersantin kyytiin. Mitään tietoa siitä, mihin Pylväinen oli mahdollisesti matkalla, ei kirjeessä ole. Kirjeen sisältö viittaa pikemminkin siihen, että Pylvänäinen on tullut ammutuksi itsepuolustustilanteessa.

Tarkempia tietoja Pylvänäisen ampumisesta on mahdollista saada ampumisen suorittaneen alikersantti Ilmari Kärkkäisen oikeudenkäyntiä koskevasta aineistosta. (17.DE:n kenttäoikeus 11.11.1944/1 §). Kenttäoikeuden syyttäjä oli vaatinut Kärkkäiselle rangaistusta hätävarjelun liioitteluna tehdystä kuoleman aiheuttaneesta pahoinpitelystä. Esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä on kuultu useita todistajia, ja aineisto sisältää myös esimiesten lausuntoja. Oikeudenkäyntiaineistokaan ei sisällä minkäänlaisia viittauksia niihin seikkoihin, joihin laitman edellä viittaa. Aineistossa ei mainita sanallakaan upseerien antamasta ”tiukasta käskystä”, jonka mukaan Pylvänäistä olisi karkaamisvaaran vuoksi pidettävä silmällä. Aineistossa ei liioin ole mitään mainintaa siitä, että ”kaikkien velvollisuus on pysäyttää [Pylvänäinen] jos hän pyrkii uudelleen karkuun tai puntikselle”.

Sen sijaan oikeudenkäyntiaineistosta käy selville, että kyseessä on ollut suomalaisittain mitä tyypillisin tilanne, jossa humalaisten riitely ja tappelu on johtanut yhden henkilön kuolemaan. Vahvasti päihtynyt Pylvänäinen ja eräs toinen niin ikään humalainen sotilas olivat hyökänneet hevosrattaita ajaneen Kärkkäisen kimppuun. He olivat väkivalloin riistäneet ajopelin Kärkkäiseltä ja lähteneet sen jälkeen ajamaan eräästä taaempana olleesta kylästä takaisin kohti joukkueensa majoituspaikkaa. Jonkin ajan kuluttua oli Kärkkäinen tavoittanut heidät ja vaatinut kärryjään takaisin. Tällöin Pylvänäinen oli yhdessä toverinsa kanssa alkanut pahoinpidellä Kärkkäistä mm. kivellä. Tappelun aikana Kärkkäinen oli saanut pistoolin käteensä ja ampunut molempia hyökkääjiä, jolloin Pylvänäinen oli saanut surmansa. Kenttäoikeus oli hylännyt Kärkkäistä vastaan nostetun syytteen, koska se oli katsonut tämän toimineen hätävarjelutilanteessa.

Epäselväksi jää, mihin perustuu laitmanin väite siitä, että
1) upseerit olisivat antaneet ”tiukan käskyn” valvoa Pylvänäistä karkaamisvaaran takia
2) upseerit olisivat maininneet kaikkien velvollisuuden olevan pysäyttää karkaava Pylvänäinen
3) Pylvänäinen olisi yrittänyt karkuun

Ainoaksi selitykseksi jäänee se, että laitman perustaa näkemyksensä johonkin toiseen materiaaliin. Oikeudenkäyntiaineiston ja edellä mainitun V AKE:n kirjeen perusteella Pylvänäisen tapauksella ei ole mitään tekemistä esimiehen aseenkäytön kanssa.

laitman
Viestit: 212
Liittynyt: 12.11.07 22:08

Re: Uusi aseenkäyttötapaus?

Hyvä, että tapaus otettiin esille. Olen jo vuosia sitten huomannut, että kirjallinen aineisto näistä tapauksista on puutteellinen. Kuulusteluja on suoritettu, kenties asia on käsitelty KeO:ssa jne, mutta tietyt seikat ovat jääneet huomioimatta. Huomasin tämän tapauksen kun vierailin Kangasniemen sankarihaudoilla ja tapasin siellä sattumalta yhden veteraanin lesken. Tästä on noin 5 vuotta ja sen jälkeen olen käynyt vielä pari kertaa Kangasniemellä ja mm ottanut kuvan Pylvänäisen hyvin hoidetusta haudasta (sankarihaudat ovat huonommin hoidettuja ) ja keskustellut paikallisten kanssa tästä tapauksesta. Yhdistettynä mainitun KEK:in asiakirjojen kanssa, jossa selvästi ilmoitetaan "Ei sankarihautaan", on jäänyt tämä kuva: Pylvänäinen oli karannut, palautettu, pyrki kielloista huolimatta taaksepäin menevään kyytiin, kävi alikersantin kimppuun, ammuttiin. Yksi paikallinen totesi lyhyesti "Pylvänäinen ei ollut mikään pyhimys!"

Niitä sun näitä
Viestit: 565
Liittynyt: 19.12.11 23:11

Re: Uusi aseenkäyttötapaus?

Muistaakseni Aake Jermon kirjassa, Teräsmyrskyssä loppuun asti, on kuvaus tapahtumasta, jossa erään vänrikin kerrotaan ampuneen kersantin, joka oli aikeissa uida Vuoksen yli pois Äyräpään (?) sillanpäästä. Hetken kuluttua vänrikki ammuttiin omien toimesta ja kertoja arvelee ampujana olleen kersantin kaverit. Kertoja näki saman paikan lähistöllä myöskin kaatuneen kersantin, joten hän arveli tapauksen olleen totta.


Tuohon perinteiseen väittämään tällainen "läheltä piti" -tilanne... kummallista kertomuksesa on, että miehellä olisi ollut pistooli vielä tuossa vaiheessa hallussaan...

viewtopic.php?f=10&t=3538&p=17920#p17920

"Kulomaan mukaan yhtään upseeria ei teloitettu karkurina."
Samoin Jermon kirjassa kerrotaan sivulla 76-77 tapaus, jossa suomalaien reservin upseeri oli toistuvasti jättänyt tärkeän etulinjan paikan kriittisessä tilanteessa Vuosalmen taisteluiden aikana.
"Upseeri oli pakko vetää kenttäoikeuteen. Noustessaan oikeustalon rappusia Vuokselassa, hän äkkiä vetäisi pistoolin taskustaan ja ampui luodin ohimoonsa. Mies, joka ei millään kyennyt tukehduttamaan kuolemanpelkoaan - ."
Aake Jermo: Teräsmyrskyssä loppuun asti. Äyräpään-Vuosalmen suurtaistelu kesällä 1944, Otava 1980

---

Tässä ei ollut kyse karkuruudesta, mutta kuolemantuomiosta kuitenkin:

Tätä majuria taisi suojella teloitukselta "korkeimmat voimat" ja varmaankin hieno suku...

http://fi.wikipedia.org/wiki/Max_von_Hellens
"11. divisioonan tiedustelu-upseerina jatkosodan alussa toiminut von Hellens välitti lomalla ollessaan huhtikuussa 1942 Saksan koko itärintaman ryhmitystiedot Yhdysvaltain Suomen suurlähetystön sotilasasiamiehelle eversti George Edward Huthsteinerille. Tiedot von Hellens oli saanut Syvärin rintamalla taistelleen saksalaisen 163. divisioonan tilannekatsauksista. Palkkioksi tiedoista hän sai viinaa, tupakkaa ja säilykkeitä. Yhdysvalloista tiedot välitettiin edelleen Neuvostoliittoon.

Von Hellens pidätettiin 26. syyskuuta 1942 ja hänet tuomittiin sotaylioikeudessa 16. joulukuuta 1942 sotapetoksesta kuolemaan. Tuomiota ei kuitenkaan pantu täytäntöön Yhdysvaltain painostuksen takia ja presidentti Risto Ryti hylkäsi von Hellensin oman armonanomuksen mutta jätti von Hellensin vaimon tekemän armonanomuksen ratkaisematta koko sodan loppuajaksi. Välirauhan jälkeen syyskuussa 1944 von Hellens vapautettiin liittoutuneiden hyväksi toimineena."

laitman
Viestit: 212
Liittynyt: 12.11.07 22:08

Re: Uusi aseenkäyttötapaus?

Tämä Aake Jermon kertomus pitää ainakin paikkaansa tämän yhden vänrikin kohdalla. Eli nuori vänrikki, 5./JR 7, ampui itsensä juuri ennen KeO:n istuntoa 19.7.1944. Eniten vänrikki taisi pelätä sitä, että Aatu repii natsat pois rivin edessä. Sitä ajatusta hän ei kestänyt, siksi tämä ratkaisu ennen KeO:n istuntoa. Tai olisiko hän pelännyt jotain muuta?

Albert Ravila
Viestit: 263
Liittynyt: 22.10.08 18:14

Re: Uusi aseenkäyttötapaus?

Aatu kunde inte ha gjort det. Sotilasarvon menettäminen edellytti nimittäin tuomioistuimen, eli tässä tapauksessa kenttäoikeuden päätöstä.

laitman
Viestit: 212
Liittynyt: 12.11.07 22:08

Re: Uusi aseenkäyttötapaus?

Albert Ravila kirjoitti:Aatu kunde inte ha gjort det. Sotilasarvon menettäminen edellytti nimittäin tuomioistuimen, eli tässä tapauksessa kenttäoikeuden päätöstä.
Aivan oikein! KeO olisi todennäköisesti tuominnut 2-3 vuotta vankeutta ja sen päälle olisi määrännyt natsat pois, eli alentaminen miehistöön. Tuskinpa sotilasarvonsa menettänyt vänrikki olisi passitettu vankilaan, vaan takaisin linjaan ja tämä riski oli vänrikille kauhistus.

Mkoulu
Viestit: 1
Liittynyt: 12.02.15 10:57

Re: Uusi aseenkäyttötapaus?

Tässä E. Pylvänäisen tapauksesta toinen näkökulma veljenpoikansa kirjoittamana.

Meidän sukulaisten mielestä tämä 22-vuotiaana kuollut nuori mies ansaitsee sen,että toinenkin puoli tarinasta tulee julki, koska hänelle ei ikinä suotu oikeutta puolustautua.


******

Uusi aseenkäyttötapaus
kirjoittaja Seppo Pylvänäinen 26.6.2013.
2/Pion.P 32:ssa palveli korpraali Erkki Pylvänäinen joka oli karannut 26.6.44 ja palautettu yksikköönsä 20.7.44 muttei asiaa vielä oltu käsitelty kenttäoikeudessa. Erkki Pylvänäisen ampui alik. Kärkkäinen 24.9.1944 samalla haavoittaen korpraali Rikhard Pakkasta. Illan tapahtumia voi lukea 11.11.1944 istutun kenttäoikeuden 7600 pöytäkirjasta liitteineen.
Kävin kymenkunta vuotta sitten haastattelemassa Kangasniemellä Erkki Pylvänäisen ryhmänjohtajana ollutta alik. Mikko Tyrväistä. Maanviljelijä Tyrväinen luki hitaasti kenttäoikeuden pöytäkirjan sekä kuulustelupöytäkirjat liitteineen. Lukiessaan jo mainitsi, ettei Erkki Pylvänäinen varmasti tanssinut ”härkäparissa” eikä rähissyt majoitusalueella tuona kohtalokkaana iltana, eikä muulloinkaan. Tyrväinen kyseenalaisti monta kohtaa - jopa mainitsi asioita suoranaiseksi valehteluksi. Hän ihmetteli Kärkkäisen todistajia, joista yksikään ei ollut Kangasniemeltä, olihan pioneerit pääosin sieltä ja pienen kunnan miehet olisivat Pylvänäisen tunteneet parhaiten hänestä lausuntoja pyydettäessä. Tyrväinen kertoi, että Pylvänäinen palveli yksikköönsä palautuksen jälkeen normaalisti eikä häneen kohdistunut mitään erikoisvalvontaa.
Tyrväinen muistaa, etteivät Pylvänäinen ja Pakkanen oma-aloitteisesti menneet hevoskyytiin vaan Kärkkäinen kävi majoitustiloissa kysymässä onko paikalla mainitut miehet, olivat, jolloin Kärkkäinen käski heidät mukaansa ja miehet menivät. Pöytäkirjoista ei selviä mihin Kärkkäinen oli miehiä viemässä. Se selviää, että korpraalit halusivat käännyttävän takaisin vastoin Kärkkäisen tahtoa. Syntyi riita, hevonen jäi Pylvänäiselle ja Pakkaselle, jotka palatessaan ajoivat pimeässä majoitustalon ohi, mutta huomattuaan tämän palasivat majoitustalonsa pihaan, johon sillä välin myös Kärkkäinen oli kävellyt.
Tyrväinen ei uskonut Kärkkäisen itsepuolustuskertomukseen lainkaan sillä hänen mukaansa hevosen pysähdyttyä pihaan ampui Kärkkäinen miehiä kärryyn, jolloin Pakkanen haavoittui poskeen ja Erkki Pylvänäinen sai kaksi luotia rintaansa. Pylvänäinen oli omin voimin laskeutunut kärryistä ja tuupertunut pellolle huutaen apua. Tyrväinen oli kantamassa häntä talon seinustalla olevalle penkille, johon hän hetimiten kuoli. Pylvänäinen oli kannettaessa kaksi kertaa sanonut Kärkkäisen ampuneen häntä, Tyrväinen oli myös haistellut hänen hengitystään, joka ei enää haissut mainittavasti viinalle. Sodan jälkeen Kangasniemen miehet myös kertoivat, että Erkki Pylvänäinen ammuttiin nimenomaan kärriin, näin kertoi myös Pakkanen kuulustelupöytäkirjassa. Kukaan ei ole uskonut itsepuolustusteoriaan, joka oikein asianajajan voimin tehtailtiin Kärkkäisen puolustukseksi.
Alik. Tyrväinen kertoi myös, että aamulla majoitustiloissa ampumatapaus kuohutti tunteita niin paljon, että reilut kymmenen miestä Tyrväinen heidän mukanaan oli käynyt ”kahden Kapteenin” puheilla paheksuen ankarasti miesten ampumista ”rauhan aikana” sekä vaatimassa Kärkkäiselle kovaa rangaistusta. Tilanne oli ollut kireä, jopa uhkaava, yhden miehistä vetäessä liikkuvat taa. Upseerit huomasivat miesten olevan enemmän kuin tosissaan ja lupasivat Kärkkäiselle kovaa rangaistusta. Kenttäoikeus vapautti Kärkkäisen. Pakkanen tuomittiin vankeuteen. Erkki Pylvänäinen oli kuollut. Komppanian päällikkö E. Häppölä on 4.7.44 antamassaan arvostelussa maininnut mm.” Erkki Pylvänäinen on komppaniassa olonsa aikana käyttäytynyt täysin moitteettomasti. Olen havainnut hänet sotilaalliseksi ja pystyväksi mieheksi”. Kantakortissa kaikissa viidessä arvostelukohdassa lukee Hyvä. Kärkkäisen ja Pakkasen kenttäoikeuden papereissa kuolleesta Erkki Pylvänäisestä pyrittiin tekemään ampumatapauksen pääpukari, ei ymmärrettävä eikä hyväksyttävää. Ammuttu Erkki Pylvänäinen ei ansaitse rähjämiehen eikä rötöstelijän viittaa mikäli on uskomista haastattelemiini kotiseudulla hänet tunteneisiin ja sodassa hänen kanssaan palvelleisiin miehiin. Hän oli suoraselkäinen rehti fyysisesti vahva nuori mies. Tosin ei sallinut nenilleen hypittävän, ei siis pyhimyskään jos ristiriitoja syntyi.
Erkki Pylvänäisellä samoin Rikhard Pakkasella oli karkaaminen käsittelemättä kenttäoikeudessa. Moskovan välirahansopimus 19.9.44 ei enää mahdollistanut sotilaskarkureiden tuomitsemista Suomessa ja siitä oli tiedotettu joukoille. Tulee mieleen oliko sattuma, että erittäin paheksuttavasti karkuruuteen suhtautunut Alik. Kärkkäinen lainasi hevosen (hakeakseen unohtamansa saippuarasian) mutta hakikin vain nämä kaksi karannutta korpraalia kyytiinsä. Mihin hän oli heitä viemässä? Oli hevosajelun syy mikä tahansa, ei sitä enää pystyttäne selvittämään sillä aikalaiset ovat pääosin kuolleet. Karkaaminen on raskas rikos ja siitä voidaan oikeutetusti tuomita kuolemaan, mutta vain oikeuden lainvoimaisella päätöksellä.
Laitman voisi yksilöidä tietonsa koska sellaisia ei Pylvänäisen ryhmänjohtaja tuntenut.

laitman
Viestit: 212
Liittynyt: 12.11.07 22:08

Re: Uusi aseenkäyttötapaus?

Kiitos Mkoululle uusista tiedoista! Jos minulla olisi ollut tiedossa alik. Tyrväisen kertomat asiat olisin kirjoittanut toisella tavalla enkä olisi sanonut "hän ei ollut mikään pyhimys". Sanat eivät alunperin olleet minun omia ja Kangasniemellä kerrotut asiat, joita kuulin melkein 10 vuotta sitten, lienevät saaneet alkunsa siitä, että jotkut paikkakuntalaiset ovat kuulleet kenttäoikeuden virallisen version "He olivat väkivalloin riistäneet ajopelin Kärkkäiseltä ja lähteneet sen jälkeen ajamaan eräästä taaempana olleesta kylästä takaisin kohti joukkueensa majoituspaikkaa. Jonkin ajan kuluttua oli Kärkkäinen tavoittanut heidät ja vaatinut kärryjään takaisin. Tällöin Pylvänäinen oli yhdessä toverinsa kanssa alkanut pahoinpidellä Kärkkäistä mm. kivellä. Tappelun aikana..."
Tyrväisen kertoma versio on sitten aivan toisenlainen ja kysymykseksi jää miksi hän ei todistanut KeO:ssa. Huolimatta siitä, mihin suuntaan ja miksi Pylvänäinen ja Pakkanen halusivat ajaa niin taustalla on ilman muuta kummitellut Pylvänäisen aikaisempi, yli kolme viikkoa kestänyt karkumatka, joka oli vielä käsittelemättä KeO:ssa. On ilman muuta selvää että Kärkkäinen ei ollut pataljoonan ainoa upseeri tai aliupseeri joka" suhtautui erittäin paheksuttavasti karkuruuteen", varsinkin jos mies oli ollut karkuteillä pahimpien taistelujen aikana. Ja mitä sanatarkasti on sanottu Pylvänäisestä ja hänen valvomisesta sen jälkeen kun hänet on palautettu melkein kuukauden karkumatkan jälkeen en tiedä, mutta kautta armeijan henki oli kyllä se, että karkurin kohtalo (tuomio tai nostetaanko syyte) jää riippumaan hänen käytöksestään palautuksen jälkeen. Ja useinmiten upseerien ukaasit olivat erittäin tiukkoja.
Jos alik.Tyrväisen kertomus pitää paikkaansa niin Pylvänäisen hautaaminen sankarihautaan olisi ollut mahdollista.
Miksi ja kenen käskystä Kärkkäinen on hakenut näitä miehiä ja minne hän oli matkalla jää siis arvoitukseksi. Todennäköisesti hän on toiminut käskystä. Tässä tapauksessa alik Tyrväisen ja kenttäoikeudessa esitetyt väitteet ovat ristiriidassa keskenään.
Sotien jälkeen, kun näitä asioita käsiteltiin tuomioistuimissa, tuli ilmi paljon sellaisia tapauksia, että sotilas yli syytettynä jostain ampumistapauksesta ja syytetty vetosi siihen, että käsky oli tullut esimieheltä. Esimies kiisti jyrkästi. Yksi sellainen tapaus oli majuri Åke Sokajärven tuomio sotavankien ampumisesta, Suursaaren valtauksen jälkeen. Sokajärvi kertoi että evl Sotisaari olisi antanut tämän käskyn hänelle kahdesti, ensin yhden luutnantin välityksellä ja sitten puhelimitse suoraan Sokajärvelle. Sotisaari kiisti ja Sokajärvi tuomittiin. Majuri Sokajärvi taisi saada yli 4 vuoden kuritushuonetuomion.
Ketjun nimi on "Uusi aseenkäyttötapaus" joten laitetaan yksi uusi tapaus jonon jatkoksi. 12.8.1944 ammuttiin III AK:n selustassa sotamies Ahti Nuutila, 14.TienHK. Nuutila oli "hiippailija" ja tuli ammutuksi pidätystilanteessa ( T 10039/18 ).
Jos vielä palataan talvisodan teloituksiin ja ampumistapauksiin voidaan todeta "että vanhat "totuudet" kuolevat hitaasti". Tällä tarkoitan että sekä Jatkosodan historiassa osa 6, sivulla 269 ja Lindstedtin väitöskirjassa esitetyt "lopulliset" luvut talvisodan pikaoikeustuomiosta eivät pidä paikkaansa. Tämän todistaa mm Lapin ryhmän pikaoikeuden yksi pöytäkirja ( Perus-1641/4 ). Jos tämä ei vielä riitä, niin lopullinen niitti löytyy mapeista T 21975/F 1 ja Keskusrikospoliisin Mikkelin alaosaston mapista Cb:32, vuodelta 1948.
Lyhyesti on kysymys siitä, että Mäntyharjulla on jo talvisodan ( ja myöskin kesällä 1941 ) aikana kuulusteltu, tuomittu ja ammuttu desantteja "oikeuden päätösten perusteella". Päämajan valvontaosasto muutti sinne 5.1.1940 ja sinne vietiin myöskin desantteja kuulusteltavaksi. Montako näitä tapauksia oli jää epäselväksi, koska SYO:n arkistonhoitaja Leo Kuittinen ei osannut Mikkelin rikospoliisille ilmoittaa muuta kuin että "pöytäkirjat ovat tuntemattomalla tavalla kadonneet".
Komisario Eino Kettunen, Mikkelin rikospoliisista, yritti selvittää mitä oli tapahtunut ja hän kuulusteli talvisodan aikana Mäntyharjulla toimineita suojeluskuntalaisia, ilmasuojelumiehiä, vanginkuljettajaa ja haudankaivajaa. Kuulusteluissa selvisi ainoastaan ,että Päämajan valvontaosasto oli itse hoitanut nämä asiat ja vanginkuljettaja oli luovuttanut heille vankikoppeja ja haudankaivaja antoi heille lapiot ja muut tarvikkeet.
Mäntyharjulla toiminut pikaoikeus olisi haasteellinen tutkimuskohde jollekin tutkijalle. Paljon on vielä tutkimatta talvisodan kohdalla ja vielä enemmän jos puhutaan jatkosodasta!

Albert Ravila
Viestit: 263
Liittynyt: 22.10.08 18:14

Re: Uusi aseenkäyttötapaus?

laitman kirjoitti:Ketjun nimi on "Uusi aseenkäyttötapaus" joten laitetaan yksi uusi tapaus jonon jatkoksi. 12.8.1944 ammuttiin III AK:n selustassa sotamies Ahti Nuutila, 14.TienHK. Nuutila oli "hiippailija" ja tuli ammutuksi pidätystilanteessa ( T 10039/18 ).
Uusista aseenkäyttötapauksista keskusteltiin runsaanpuoleisesti Ylikankaan teoksen Romahtaako rintama? -teoksen ilmestyttyä. Keskustelussa kävi pian ilmi, että Ylikangas oli luokitellut uusiksi (esimiehen) aseenkäyttötapauksiksi sellaisia tapauksia, joilla ei ollut mitään tekemistä kesän 1944 sotilaskarkuruuden hillitsemiseksi käytettyjen keinojen kanssa. Asetta toki oli Ylikankaan mainitsemissa tapauksissa käytetty, mutta uusia ne eivät olleet, koska ne eivät olleet verrannollisia vanhojen, aikaisemmin tiedossa olleiden tapausten kanssa.

Sotamies Nuutilan tapauksessa huomio kiinnittyy ensinnäkin siihen, että hän on Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneet -tietokannan mukaan kuollut 12.8.1944 40.Kenttäsairaalassa. Esimiehen aseenkäyttöoikeuden nojalla ammuttuja ei viety sairaaloihin hoidettavaksi, koska aseenkäytön ideana oli nimenomaan "saattaa järjestykseen" eli surmata niskoitteleva karkuri.

Myöskään Nuutilan yksikön sotapäiväkirjassa olevat tiedot eivät tue käsitystä siitä, että olisi ollut esimiehen aseenkäyttöoikeuden perusteella ammuttu sotilaskarkuri. 14.Tien.HK:n sotapäiväkirjasta käy ilmi, että Nuutila oli 11.8.1944 erään kersantin ja korpraalin kanssa ryhtynyt pontikankeittopuuhiin eräässä talossa. Nuutilan, ja pontikankeittoa keskeyttämään menneiden sotilaspoliisien välille oli syntynyt laukaustenvaihtoa, jolloin Nuutila oli haavoittunut konepistoolin luodista jalkaan. Hänet oli viety 40.KS:aan, missä hän seuraavana päivänä oli kuollut.
kirjoittaja kirjoitti:Jos vielä palataan talvisodan teloituksiin ja ampumistapauksiin voidaan todeta "että vanhat "totuudet" kuolevat hitaasti". Tällä tarkoitan että sekä Jatkosodan historiassa osa 6, sivulla 269 ja Lindstedtin väitöskirjassa esitetyt "lopulliset" luvut talvisodan pikaoikeustuomiosta eivät pidä paikkaansa. Tämän todistaa mm Lapin ryhmän pikaoikeuden yksi pöytäkirja ( Perus-1641/4 ).
Tämä on merkittävä uusi tutkimuslöytö, vaikka se ei muutakaan käsitystämme kesällä 1944 ammuttujen ja teloitettujen suomalaissotilaiden määrästä. Tässä on kyse kahdesta talvisodan aikana teloitetusta desantista, ja laitman onkin muistaakseni maininnut tapauksesta tällä forumilla heti tuoreeltaan löydettyään tiedon tapauksesta yllä mainitusta lähteestä.

laitman
Viestit: 212
Liittynyt: 12.11.07 22:08

Re: Uusi aseenkäyttötapaus?

Nuutilan ampuivat Kaukolan ilmasuojelumiehet, eivät sotapoliisit! Aseita käytettiin kurin ylläpitämiseksi, karkaamisen ja "hiippailun" estämiseksi, se on sitten makuasia kuka sen on tehnyt, miten kaukana rintamalinjalta jne. Tässä on toimittu juuri niin kuin esim 18.D:n komentaja, eversti Snellman tarkoitti käskyllään "karkaamistapausten lopettamiseen jyrkin toimenpitein.." 1.7.1944 (T 8734/8) tai 6.D:n komentaja kenraalimajuri Vihma samana päivänä "mitä jyrkimpiin toimiin, asevoimaan turvautuen" (T 9780/8)
Joka tapauksessa reaktio III AK:n esikunnassa oli tiukka ja laitettiin iso joukko miehiä etsimään selustassa liikkuvia karkureita, hiippailijoita, desantteja jne.

Kysyisin vielä, ollaanko yhtä mieltä siitä, että mitään lopullisia lukuja talvisodan pikaoikeustuomiosta ei voida esittää ennen kuin Mäntyharjulla "oikeuden päätösten perusteella" ammuttujen lukumäärä on saatu selville?
Sama pätee muillakin rintamaosilla tuomittujen kohdalla, paljonko näitä tapauksia oikein on? Esim Suomussalmen kirkonkylässä JR 27:n miehet pidättivät eräästä kellarista kolme suomalaisiin suojeluskuntapukuihin pukeutunutta neuvostosotilasta kun kirkonkylä vallattiin takaisin jouluna 1939. Huhujen mukaan nämäkin tuomittiin pikaoikeudessa, mutta yksikään "virallinen" tuomio ei sovi tähän tapaukseen?

Muuten, niitä Lapin ryhmän pikaoikeudessa tuomittuja oli ainakin neljä, ei kaksi!

Albert Ravila
Viestit: 263
Liittynyt: 22.10.08 18:14

Re: Uusi aseenkäyttötapaus?

laitman kirjoitti:Nuutilan ampuivat Kaukolan ilmasuojelumiehet, eivät sotapoliisit!
Eihän ampuneet, vaan sotapoliisit! No jåå, ei tällä asialla ole sinänsä mitään merkitystä.
laitman kirjoitti:Aseita käytettiin kurin ylläpitämiseksi, karkaamisen ja "hiippailun" estämiseksi,
Kyllä, mutta ei Nuutilan tapauksessa. Nuutila oli ollut keittämässä pontikkaa, kun sotapoliisit (tai Kaukolan ilmasuojelumiehet) olivat tulleet paikalle. Nuutila oli ryhtynyt ammuskelemaan, jolloin sotapoliisi (tai Kaukolan ilmasuojelumiehet) olivat vastanneet tuleen. Nuutila oli haavoittunut, ja myöhemmin kuollut sotasairaalassa. Mikään ei viittaa siihen, että hän olisi ollut karkuteillä tai "hiippailemassa". Hän oli ollut keittämässä pontikkaa. Ottaen huomioon, että hänen yksikkönsä on ollut tienhoitokomppania ja ajankohta elokuun puoliväli, ei Nuutilalla todennäköisesti ole ollut hirveän suurta motiivia karata. Viinaa sen sijaan on tehnyt mieli.
laitman kirjoitti:se on sitten makuasia kuka sen on tehnyt, miten kaukana rintamalinjalta jne.
Niin. Makuja on tunnetusti monenlaisia, eikä makuasioista kannata riidellä. Ylikankaan mielestä esimiehen aseenkäyttötapauksista oli kyse silloin, kun sotapoliisi ampuu kotialueella karkuun yrittävää sotilasta, joka haavoittuu ja kuolee sotasairaalassa. Tai kun vartiomies erehdyksessä ampuu asemia väärästä suunnasta lähestyvän sotilaan. Tällaisia tapauksia löytyy jatkosodan ajalta vaikka kuinka, joten "uusia aseenkäyttötapauksia" saadaan toki helposti lisää. Ongelma on vain siinä, että tekojen luonne on poikkeaa aikaisempien tutkimusten aseenkäyttötapauksissa. Mikään ei tietenkään estä sitä, että ryhdytään luetteloimaan myös näitä muita tapauksia. Joku voi siis katsoa, että esim. polttoainetta Lappeenrannassa varastavan sotilaan ampuminen palvelee taistelujoukkojen kurin ylläpitoa Länsi-Kannaksella. Makuasia siis.
laitman kirjoitti:Tässä on toimittu juuri niin kuin esim. 18.D:n komentaja, eversti Snellman tarkoitti käskyllään "karkaamistapausten lopettamiseen jyrkin toimenpitein.." 1.7.1944 (T 8734/8) tai 6.D:n komentaja kenraalimajuri Vihma samana päivänä "mitä jyrkimpiin toimiin, asevoimaan turvautuen" (T 9780/8)
Nuutilan tapauksella ei ole mitään tekemistä Snellmanin ja Vihman aseenkäyttöä koskevien ohjeiden kanssa. Snellmanin kirjelmän aiheena on "ampuma-aseen käyttö kieltäytymistapauksissa" ja siinä viitataan hänen 30.6.1944 antamiinsa ohjeisiin karkaamisten ehkäisystä asevoimaa käyttäen sekä kieltäytyjien palauttamisesta järjestykseen niinikään asevoimalla. Näillä asioilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten sotapoliisit (tai Kaukolan ilmasuojelumiehet) menettelevät pontikkaa keittävien tienhoitokomppanian miesten kanssa, jotka saavat päähänsä ryhtyä ammuskelemaan sotapoliiseja (tai Kaukolan ilmasuojelumiehiä). Jos sotapoliisit tai ilmasuojelumiehet menevät pidättämään pontikankeittopuuhissa olevia sotilaita, jotka ryhtyvät ammuskelemaan heitä, niiin totta helvetissä he ampuvat takaisin. Ei siihen tarvita Snellmanin tai Vihman kirjelmiä, ei III AKE:n "tiukkoja reaktioita", eikä Suomen kohtalonratkaisua Kannaksella. Kaukolan ilmasuojelumiehillä ei myöskään ole ollut edes mahdollisuutta noudattaa Snellmanin ohjeita, koska he eivät kuuluneet ao. kirjelmän jakelun piiriin. Sama pätee luonnollisesti myös Vihman ohjeisiin.

laitman
Viestit: 212
Liittynyt: 12.11.07 22:08

Re: Uusi aseenkäyttötapaus?

Myönnän, että olen omissa "tutkimuksissani" eri linjoilla kuin Albert Ravila! Minua kiinnostaa sellainen asia, että mikä on vastaus kysymykseen "Montako aseenkäyttötapausta sotien aikainen kurinpito on vaatinut? Ravila taas laskee ainoastaan sellaiset aseenkäyttötapaukset, joihin voidaan soveltaa tiettyjä kriteereitä: Onko ampuja upseeri? Missä ampuminen on tapahtunut? Täyttikö tilanne tiettyjä kriteereitä ja tapahtuiko se ohje X:n mukaan tilanteessa jossa käsky Y on voimassa? Onko tapaus kirjattu sen ja sen käskyn mukaisesti? Miten kaukana etulinjasta tämä on tapahtunut? Onko tapaus rapportoitu oikealla tavalla? Onko se arkistoitu ohjeiden mukaan?
Nämä asiat ovat epäoleellisia kokonaisuuden kannalla ja rajanveto turha koska kysymyksessä on "veteen piirretty viiva".
"Ampuminen ei tapahtunut rintamalla" on usein toistettu sanamuoto kirjassa "Teloitettu totuus", esim sivuilla310-311. Rintama kuin rintama! Siihen kuului myöskin kotirintama, jossa esim is-joukot olivat taistelussa desantteja vastaan tai vihollisen pommikoneet olivat suoraan yläpuolella. Silloinkin oltiin rintamalla ja vihollisen läheisyydessä. Tästä esimerkkinä SYO:n ja KKO:n tulkinnat Turussa 29.2.1940 sattuneesta tapauksesta, jossa luutnantti Evald Fock teloitti alaisensa.
Aikaisemmin on kuitattu joitakin tapauksia sanomalla, että sehän oli rikos eikä "aseenkäyttöä". Näin on tässä foorumissa sanottu aikaisemmin esim. siitä tapauksesta, jolloin luutnantti Törnroos ampui sotamies Ketolan, Uhtualla vuonna 1942. Silloin vartiomies Ketola kieltäytyi antamasta auton avaimia juopuneelle luutnantille ja luutnantti ampui vartiomiehen.
Mutta, ja tässä on asian ydin, luutnantin ylimmät esimiehet Fagernäs ja Takkula olivat sitä mieltä, että tästä ei saa olla mitään seuraamuksia hyvälle upseerille, eivätkä ryhtyneet toimenpiteisiin. He olivat tapauksen jälkeen sitä mieltä, luutnanttia ei pidä rangaista ja asia jätettiin lepäämään, ja juuri tämä on minulle se tärkein pointti!
Samassa kirjassa, s. 311 sanotaan - oletan, että Ravila viittasi tähän Palomäen tapaukseen? - "Palomäki lienee ollut tällöin pakenemassa etulinjasta, mutta siitä huolimatta häntä ei ammuttu karkaamisen vuoksi". Tämä on tosiaan pitkälle vietyä saivartelua ja väkisin väännettyä, muunneltua totuutta!
Palomäki oli aikaisemmin karannut ja laitettu tähän Bromanin "rangaistusosastoon" ja hän yritti karata uudellen, jolloin vartiomies ampui hänet ( T 21402/F 3 ) "Ratkaisevaa on minkä olettamuksen varassa vartiomies toimi". "Vartiomies saattoi luulla, että kyseessä on vihollinen", sanotaan sivulla 311. Tähän voi vielä lisätä, että moni muukin aseenkäyttötapaus pitää lisätä näihin lukuihun jos ratkaisevaa on "minkä olettamuksen varassa" joku on toiminut, esim luutnantti Huttunen, kapteeni Teräväinen ja moni muu on käyttänyt asetta siinä uskossa, että tilanne oikeuttaa heidät siihen.
Tämä selitys Palomäen tapauksesta tuntuu muutenkin kaukaa haetulta, koska se edellyttää, että vartiomiehelle, jonka tehtävä oli pysäyttää karkaamisyritykset, olisikin annettu ohjeita tähän tapaan "jos vihollinen tulee niin saa ampua, mutta jos karkuri yrittää karata uudelleen niin häntä ei saa pysäyttää". Tai sitten Vihma ja Snellman olisivat ankariin käskyihinsä lisänneet, että jos mies poistuu rintamalta keittämään pontikkaa, niin häntä ei saa estää! En ole kyllä havainnut sellaista, että joku komentaja kesällä 1944 olisi antanut sen tapaisia käskyjä, että kieltäytyminen ja karkaaminen ovat ihan eri asioita ja niitä ei pidä rinnastaa! Teoriassa, SRL:n pykälät pitivät näitä erilaisina asioina, mutta käytännössä tilanne oli usein sellainen, että nämä ilmiöt kulkivat "käsi kädessä". Sotamies kieltäytyy ja sanoo lähtevänsä karkuun, käsketään takaisin ja kieltäytyy, tai ei kuule käskyä!
En ole pitkään aikaan kirjoitellut tässä foorumissa ja syy siihen, että ny kirjoitin oli, että uusien tietojen valossa talvisodan "aseenkäyttötapaukset" ja etenkin pikaoikeustuomioiden lukumäärä ovat virallisessa sotahistoriassa, Jatkosodan historia osa 6, ja yhdessä väitöskirjassa laskettu pahasti alakanttiin!
Siksi halusin kysyä Albert Ravilalta: Olisiko, ennen kuin keskustellaan jatkosodan aseenkäyttötapauksista syytä selvittää perusteellisesti miten monta pikaoikeustuomiota oikein on langetettu talvisodan aikana?
Koska nämä ovat olleet täysin laillisia tuomioita asiassa ei pitäisi ongelmia! Jos Suomi on osa läntistä kulttuuria niin silloin pitää uskaltaa kohdata kasvotusten myöskin menneisyyden kipeät asiat. Itärajan takana tilanne on tietenkin aivan toisenlainen!Tosin Suomen CV näissä asioissa ei ole kovin kunniakas. Esimerkkinä voin mainita Linnan kirjojen jälkeen 1960-luvulla virinnyt keskustelu, tai keskustelun puute, virallisten tutkijoiden haluttomuus tutkia vuoden 1918 asioita jne.

Ilmo Kekkonen
Viestit: 678
Liittynyt: 16.12.07 09:09

Re: Uusi aseenkäyttötapaus?

laitman kirjoitti:Myönnän, että olen omissa "tutkimuksissani" eri linjoilla kuin Albert Ravila! Minua kiinnostaa sellainen asia, että mikä on vastaus kysymykseen "Montako aseenkäyttötapausta sotien aikainen kurinpito on vaatinut? Ravila taas laskee ainoastaan sellaiset aseenkäyttötapaukset, joihin voidaan soveltaa tiettyjä kriteereitä: Onko ampuja upseeri? Missä ampuminen on tapahtunut? Täyttikö tilanne tiettyjä kriteereitä ja tapahtuiko se ohje X:n mukaan tilanteessa jossa käsky Y on voimassa? Onko tapaus kirjattu sen ja sen käskyn mukaisesti? Miten kaukana etulinjasta tämä on tapahtunut? Onko tapaus rapportoitu oikealla tavalla? Onko se arkistoitu ohjeiden mukaan?Nämä asiat ovat epäoleellisia kokonaisuuden kannalla ja rajanveto turha koska kysymyksessä on "veteen piirretty viiva".
Laitman ansaitsee tunnustuksen sinnikkyydestään sodan ajan aseenkäyttötapausten tutkimisessa.

Tapausten jaottelussa olen eri mieltä hänen kanssaan. Rintamalla tapahtuneiden teloitusten ja aseenkäyttötapausten selvittely alkoi nimenomaan, kun niistä esitettiin täysin vääriä tietoja.
Silloin tutkimuksen kohteeksi tulivat karkuruudesta ja kieltäytymisistä johtuneet ampumiset ja kenttäoikeuksien määräämät teloitukset.
Tätä pohjaa yritti mm. Ylikangas levittää kotirintamalle jäätyään kiinni vääristä tiedoista.

Kotirintamalla ja sotatoimialueellakin käydyt rähinät ja niissä tapahtuneet tai niiden perusteella tuomitut ampumiset ovat eri kategoriaa. Yhteistä on tietysti, että kyse on sotilaallisen kurin vaatimuksista. Siinä suhteessa Laitman on oikeassa.

On huomattava, että molemmissa tapauksissa asiat on useimmin kirjattu ja löytyvät tutkimalla, kuten Laitman on osoittanut. Keksityt tarinat jäävät todistamatta, on asialla kuka tahansa.

Mikään ei tietenkään estä tutkimasta kaikkia mahdollisia sodan ajan ampumatapauksia, jos joku sellaiseen ryhtyy. Tapausten määrä saattaa yllättää suuruudellaan.

Ilmo Kekkonen
Viestit: 678
Liittynyt: 16.12.07 09:09

Re: Uusi aseenkäyttötapaus?

laitman kirjoitti:Myönnän, että olen omissa "tutkimuksissani" eri linjoilla kuin Albert Ravila! Minua kiinnostaa sellainen asia, että mikä on vastaus kysymykseen "Montako aseenkäyttötapausta sotien aikainen kurinpito on vaatinut? Ravila taas laskee ainoastaan sellaiset aseenkäyttötapaukset, joihin voidaan soveltaa tiettyjä kriteereitä: Onko ampuja upseeri? Missä ampuminen on tapahtunut? Täyttikö tilanne tiettyjä kriteereitä ja tapahtuiko se ohje X:n mukaan tilanteessa jossa käsky Y on voimassa? Onko tapaus kirjattu sen ja sen käskyn mukaisesti? Miten kaukana etulinjasta tämä on tapahtunut? Onko tapaus rapportoitu oikealla tavalla? Onko se arkistoitu ohjeiden mukaan?Nämä asiat ovat epäoleellisia kokonaisuuden kannalla ja rajanveto turha koska kysymyksessä on "veteen piirretty viiva".
Laitman ansaitsee tunnustuksen sinnikkyydestään sodan ajan aseenkäyttötapausten tutkimisessa.

Tapausten jaottelussa olen eri mieltä hänen kanssaan. Rintamalla tapahtuneiden teloitusten ja aseenkäyttötapausten selvittely alkoi nimenomaan, kun niistä esitettiin täysin vääriä tietoja.
Silloin tutkimuksen kohteeksi tulivat karkuruudesta ja kieltäytymisistä johtuneet ampumiset ja kenttäoikeuksien määräämät teloitukset.
Tätä pohjaa yritti mm. Ylikangas levittää kotirintamalle jäätyään kiinni vääristä tiedoista.

Kotirintamalla ja sotatoimialueellakin käydyt rähinät ja niissä tapahtuneet tai niiden perusteella tuomitut ampumiset ovat eri kategoriaa. Yhteistä on tietysti, että kyse on sotilaallisen kurin vaatimuksista. Siinä suhteessa Laitman on oikeassa.

On huomattava, että molemmissa tapauksissa asiat on useimmin kirjattu ja löytyvät tutkimalla, kuten Laitman on osoittanut. Keksityt tarinat jäävät todistamatta, on asialla kuka tahansa.

Mikään ei tietenkään estä tutkimasta kaikkia mahdollisia sodan ajan ampumatapauksia, jos joku sellaiseen ryhtyy. Tapausten määrä saattaa yllättää suuruudellaan.

Ilmo Kekkonen
Viestit: 678
Liittynyt: 16.12.07 09:09

Re: Uusi aseenkäyttötapaus?

laitman kirjoitti:Myönnän, että olen omissa "tutkimuksissani" eri linjoilla kuin Albert Ravila! Minua kiinnostaa sellainen asia, että mikä on vastaus kysymykseen "Montako aseenkäyttötapausta sotien aikainen kurinpito on vaatinut? Ravila taas laskee ainoastaan sellaiset aseenkäyttötapaukset, joihin voidaan soveltaa tiettyjä kriteereitä: Onko ampuja upseeri? Missä ampuminen on tapahtunut? Täyttikö tilanne tiettyjä kriteereitä ja tapahtuiko se ohje X:n mukaan tilanteessa jossa käsky Y on voimassa? Onko tapaus kirjattu sen ja sen käskyn mukaisesti? Miten kaukana etulinjasta tämä on tapahtunut? Onko tapaus rapportoitu oikealla tavalla? Onko se arkistoitu ohjeiden mukaan?Nämä asiat ovat epäoleellisia kokonaisuuden kannalla ja rajanveto turha koska kysymyksessä on "veteen piirretty viiva".
Laitman ansaitsee tunnustuksen sinnikkyydestään sodan ajan aseenkäyttötapausten tutkimisessa.

Tapausten jaottelussa olen eri mieltä hänen kanssaan. Rintamalla tapahtuneiden teloitusten ja aseenkäyttötapausten selvittely alkoi nimenomaan, kun niistä esitettiin täysin vääriä tietoja.
Silloin tutkimuksen kohteeksi tulivat karkuruudesta ja kieltäytymisistä johtuneet ampumiset ja kenttäoikeuksien määräämät teloitukset.
Tätä pohjaa yritti mm. Ylikangas levittää kotirintamalle jäätyään kiinni vääristä tiedoista.

Kotirintamalla ja sotatoimialueellakin käydyt rähinät ja niissä tapahtuneet tai niiden perusteella tuomitut ampumiset ovat eri kategoriaa. Yhteistä on tietysti, että kyse on sotilaallisen kurin vaatimuksista. Siinä suhteessa Laitman on oikeassa.

On huomattava, että molemmissa tapauksissa asiat on useimmin kirjattu ja löytyvät tutkimalla, kuten Laitman on osoittanut. Keksityt tarinat jäävät todistamatta, on asialla kuka tahansa.

Mikään ei tietenkään estä tutkimasta kaikkia mahdollisia sodan ajan ampumatapauksia, jos joku sellaiseen ryhtyy. Tapausten määrä saattaa yllättää suuruudellaan.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”